Vaikka koulut ja päiväkodit ovat jo avanneet ovensa, kesä jatkuu edelleen. Luostarinmäen käsityöläismuseo on yksi kesäkohteistani Turussa. Vaikka museo itsessään ei paljoakaan muutu vuosien varrella, silti sinne jaksaa palata uudelleen. Museokortin innoittamana ja mahdollistamana ehdin käydä tänä kesänä paikan päällä muutamankin kerran nauttimassa puutalokortteleiden tunnelmasta.
Toisin kuin monet muut ulkomuseot, käsityöläismuseon rakennukset ovat alkuperäisellä paikallaan, osana Turun katukuvaa aivan samoin kuin jo muutama sata vuotta sitten. Paikan viehätys ehkä onkin juuri sen pysyvyys. Talot ovat olleet samalla paikalla jo pitkään, kestäneet ajan muutoksen, mutta silti edelleen ovat kaikkien kiinnostuneiden tavoitettavissa. Museokorttelit ovat säilyneet vuoden 1827 Turun palosta ja tätä paloa edeltävää aikaa museossa halutaankin tuoda esille. Asunnot on entistetty 1800-lukua vastaaviksi vaikka asukkaita museoalueella on riittänyt 1900-luvun lopulle saakka.
Vierailu käsityöläismuseossa antaa kävijälle mahdollisen kuvan siitä, miten 1700–1800-lukujen vaihteessa kaupungin syrjäisemmillä alueilla ja puutalokortteleissa elettiin ja työskenneltiin. Itseäni tämä aikamatka jaksaa vuodesta toiseen viehättää. Vieraillessa voi kuvitella kurkistavansa toisten ihmisten elämään ja koteihin. Ehkä juuri tältä tässäkin asunnossa näytti ennen suurta paloa? Sokkeloiset eteisrakennelmat, jyrkät portaat vinttihuoneisiin ja narisevat lautalattiat kiehtovat ja oma tasainen rappukäytävä tuntuu tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Vasta tervatut tikapuut pihamailla levittävät vahvaa tuoksuaan ja yrttimaat pihoilla antavat kuvan entisestä omavaraistaloudesta. Rakennuksissa työskentelevät käsityöläiset, savenvalajat, pitsinnyplääjät ja suutarit, sekä ajan asuihin pukeutuneet oppaat, luovat kuvasta elävän. Ainoastaan eläimet, hajut ja äänet puuttuvat.
Parhaillaan Luostarinmäen käsityöläismuseossa vietetään käsi-työtaidonpäiviä (19.-23.8.) ja museossa on myös esillä näyttely Luostarinmäen vaiheista ja museon perustamisesta 20.9. saakka.
