Kyllä vain, arvasit oikein: olin katsomassa Wäinö Aaltosen museossa Saara Ekströmin huikean hienon näyttelyn Alkemia. Näyttelyn teosten kuvataan ”tarkastelevan muodonmuutosten merkitystä kyseenalaistan arvoasetelmiamme ja tapojamme jäsentää, luokittaa ja arvottaa niin materiaa, kuvia kuin taideteoksiakin”. Kannattaa muuten ottaa jo kassalta mukaansa näyttelyluettelo, jossa on teosten nimet. Ne eivät välttämättä nimittäin ole aivan teoksen vieressä.
Aloitimme kierroksen Phantasma-videoteoksesta, jossa Kööpenhaminan jo suljetun akvaarion elämää näytetään näytetään kolmelta ruudulta. Teos oli kerrassaan mukaansatempaava. Seuraavaksi oli vuorossa jo mediasta tuttu installaatio Inventaario, joka on koottu arkistokuvista ja valtavista kasoista sanomalehtiä. Se kuvaa New Yorkissa 1900-luvun alkupuolella eläneiden kahden erakkoveljeksen kohtalon: he lopulta hautautuivat tavaramassansa alle. Huikeinta koskettavassa teoksessa oli, kun näyttelyvalvoja huikkasi, että saamme ottaa teoksesta yhden sanomalehden mukaamme. Siinä on mm. takaseinän valokuvia. Tuntui hurjalta ns. kajota teokseen ja ottaa sitä osuus mukaansa.
Tätä kirjoitusta tehdessäni uppouduin pitkäksi aikaa lukemaan Collyerin veljesten tarinaa. Se sai samaan aikaan sekä surulliseksi että kyseenalaistamaan länsimaisen yhteiskunnan tavarahysterian. Miksi materian omistamista pidetään itseisarvona? Vuosikymmenien hamstraus koitui lopulta veljesten kohtaloksi, eikä se kovin kiva kohtalo ole. Tämä pohdinta yhdistyy näyttelyssä koettuun teokseen. Ottamalla lehden mukaamme autoimmeko kuvaannollisesti veljeksiä pääsemään tavarasta eroon? Vai lisäämmekö hamstrausvimmaa ottamalla ei-niin-tarpeellista, vaikkakin kiinnostavaa tavaraa? Tuossa se lehti on pöydällä, lähes avaamattomana. Nyt pohdin, raaskiiko sitä heittää pois.
Toisaalla näyttelyssä oli esillä muun muassa räätälin työskentelyä, video hypnoottisesta tavaraa sisälleen kätkevästä kasvista, kauniita valokuva-asetelmia sekä pöllöjä. Paljon pöllöjä.
Alkemia on näyttely, johon haluan palata. Onneksi on Museokortti, ja näyttely on avoinna 24. huhtikuuta saakka.
Kävimme myös WAMin yläkerrassa sijaitsevassa Valokuvakeskus Perissä katsomassa jo päättyneen Jaakko Pesosen Ihmisluokka-näyttelyn. Siinä kyseenalaistettiin esimerkiksi keskustelupalstoilta tutut kommentit: kuka on arvottamaan toista ihmistä. Samalla teoksessa kyseenalaistui se, mikä on totta. Ihminen voi sanoa mitä vaan, mutta onko se totta, se on eri asia.
Ihmisyyttä ja olemassaolon oikeutusta pohdittiin myös myöskin päättyneessä Annika Dahlstenin ja Markku Laakson Jump in Diodrama -näyttelyssä Galleria Joellassa, joka on kivasti matkan varrella keskustaan. Vaikka kuvia katsoisi vain esteettisenä elämyksenä, antavat ne silti paljon. Näemmä ne ovat esillä taiteilijoiden nettisivuilla, joten jos missasit näyttelyn, suuntaahan sinne!
Arjen pilkahduksia 