Aurajoki rantoineen on olennainen osa Turkua ja varsinkin kesällä sen merkitys vain kasvaa. Vähitellen kevään kuluessa ja säiden lämmetessä kaupunkijoen rannat täyttyvät toiveikkaista auringonpalvojista ja rantakadut sunnuntaikävelijöistä. Nyt kesän kynnyksellä jokaiselle penkille, portaalle ja laiturille löytyy käyttäjänsä ja rannanvarren puistot täyttyvät kaupunkilaisista yömyöhälle saakka. Jokiranta ei ole vain kulkuväylä vaan paikka, jossa tapahtuu ja jossa voi vain olla ja nauttia.
Myös keskustan ulkopuolella Aurajoki on tiivis osa vapaa-ajanviettoa. Yläjuoksulle johdattavat hyvät lenkkipolut ja hetkessä asfaltoidut kadut vaihtuvat peltomaisemiksi kaupunginrajojen sisäpuolellakin. Siellä löytyykin yksi lempipaikoistani Turussa: Halistenkoski ympäristöineen. Se muodostui tärkeäksi paikaksi opintojeni aikana kun valitsin alueeseen liittyvän muistitietoaineiston graduni tutkimuskohteeksi. Vietin laskemattoman määrän tunteja lukien kiinnostavia kertomuksia Halistenkosken menneisyydestä ja erilaisista käyttötavoista, haastattelin alueella asuneita ja siellä liikkuvia, luennoin aiheesta sekä nautin ja rentouduin tämän moninaisen kulttuurimaiseman äärellä. Paikasta muodostuikin tutkimukseni aikana yksi perheeni suosituimmista retkikohteista.
Halistenkoski on Aurajoen koskista alin ja otettu tuotantokäyttöön jo 1300-luvulla. Se on padottu, eikä ulkonäöllisesti vedä vertoja Liedon Nautelankosken kuohuvalle sisarelleen, mutta alueen pitkä ja edelleen elävä historia vetävät puoleensa. Kiinnostavan menneisyytensä lisäksi alue tarjoaa monipuolisia ulkoilumahdollisuuksia. Ja olihan Halisten patoallas vielä 2000-luvun alkuun saakka yksi kaupunkimme juomaveden lähteistä!
Tutkimusaineistossani Halistenkoskea laakeinen kallioineen kutsuttiin lähialueen keitaaksi. Siellä vietettiin aikaa kesäisin niin uiden, korttia pelaten, kalastaen, juhlien kuin pyykkiä pesten. Talvella joki tarjosi hyvät luistelu- ja hiihtomahdollisuudet. Keväisin uskaliaimmat lapset kokoontuivat hyppimään jäälautoilla ja vähemmät rohkeat tyytyivät ihailemaan Halisten ukkojen, yläjuoksun suurten jäälauttojen, kulkeutumista kohti kaupunkia. Ja edelleen Halistenkoski on tärkeä virkistysalue, jonne poiketa. Vaikka uiminen alueella kiellettiin 1950-luvulla, voi jokeen edelleen tutustua vaikka meloen. Kosken rannalla sijaitseva Aurajokisäätiö vuokraa kanootteja ja toisinaan järjestää yhteismelontatapahtumiakin. Kokemuksesta voi sanoa, että maisema veden pinnan tasolta, keskeltä jokea, on varsin erilainen kuin rannalta.
Ja riittää kuivalla maallakin nähtävää, vaikka entisistä myllyistä ja kosken kuohuista ei enää olekaan paljoa jäljellä. Halistenkosken rannoilla on yhtäjaksoista asutusta ollut jo rautakaudelta alkaen ja siellä onkin useita kiinteitä muinaisjäännöksiä, jotka ajoittuvat rautakaudelta historialliseen aikaan saakka. Niihin lukeutuvat niin Virnamäen muinaismuistoalue katajaketoineen, Pähkinämäen rautakautinen kalmisto kuin lukuisat kuppikivet alueella (alueen muihin kiinteisiin muinaisjäännöksiin voi tutustua Museoviraston muinaisjäännösrekisterin kautta, tästä linkistä). Kosken yläpuolella kohoava Halisten kylämäki on edelleen asuttu toisin kuin läheinen naapurinsa, Kuralan kylämäki. Talojen välistä pääsee hoidettuja polkuja pitkin tutustumaan muinaisjäännöskohteisiin ja matkaa voi jatkaa vaikka Liedon Vanhalinnalle saakka. Ja onhan alueella omakin museo, joka on olennainen osa paikan teollista menneisyyttä: Turun vesilaitosmuseo. Jos vähääkään vesihuolto ja vedenotto, siihen liittyvä esineistö tai juuri turkulainen vesihistoria kiinnostaa, kannattaa tuohon entiseen vesilaitoksen päärakennukseen poiketa (aukiolot kannattaa tarkistaa, yksittäisille museokävijöille paikka on avoinna kerran kuussa).
Jos ei alueella ole ennen käynyt, kannattaa suunnata sinne vaikka jo heti perjantaina, jolloin Nummenpakan kaupunginosaviikon 2016 kunniaksi järjestetään vuotuiset siltatanssit Halistenkosken vanhalla sillalla ja Vesilaitosmuseossa on avoimet ovet ja oppaat kertomassa enemmän vedenhuollon menneisyydestä. Kukkamekot esiin ja viikonlopun viettoon!
Arjen pilkahduksia 