Aleksanterinkadulla oli valoisaa ja muita juttuja Helsingistä

Toukokuun puolivälissä avattu Helsingin kaupunginmuseo on huikea elämys. Se tarjoaa elämyksiä koko perheelle ja on kaiken lisäksi vielä maksuton. Piipahdin kurkistamassa uuden uutukaista museotilaa, tai oikeammin tiloja, tuossa toukokuun lopussa.

Kaupunginmuseo on tehty Senaatintorin kulmalle kaupungin vanhimpiin kortteleihin, Torikortteleihin. Viidestä rakennuksesta, niitä yhdistävästä uudisosasta ja peräti kolmesta sisäpihasta koostuva museotila on sokkeloinen, mutta hauska kokonaisuus. Sisäänkäyntejä on muutama. Ulkopaikkakuntalaista ja toki muutakin museovierasta ilahduttavat lokerot, joihin laukut voi laittaa museovierailun ajaksi talteen. Jopa wc-tilat on mietitty tarkasti noudattamaan kokonaisuutta.

aikakone_nimi

Kävin ensiksi jo Hesaristakin tutuksi tulleessa Aikakoneessa. Se on pienehkö huone, jonka kolmelle seinälle on heijastettu vaihtuvia 3D-kuvia ja videopätkiä eri aikojen Helsingistä. Eniten olin odottanut 3D-lasien päähän laittoa ja tempautumista johonkin aivan toiseen aikaan. Valitettavasti Signe Branderin kuvat henkiin herättävät lasit olivat rikki ja toisiin laseihin oli jonoa. Pääsin kuitenkin pienen odotuksen jälkeen kuvaannollisesti tallustelemaan 1960 – 80 -luvun Helsinkiin, ja olihan se hauskan näköistä!

puhelinIntensiivisen Aikakoneen jälkeen suuntasin katsomaan Helsingin valitut palat -näyttelyä. Näyttely vie kokonaisen kerroksen ja koostuu yhdeksästä eri tuokiokuvasta tai palasesta kaupunkia. Aikaa olisi tarvinnut olla rutkasti enemmän, mutta ehdin muun muassa soittamaan nostalgisella veivattavalla puhelimella Sirpalle Laajavuoreen (siis aivan oikeasti vääntämään jokaisen numeron, jonka jälkeen laite näytti Sirpan videohaastattelun), ihastella vuosikausia yleisöltä piilossa ollutta isoa pienoismallia kaupungista ja käydä mennyttä aikaa henkivässä baarissa. Yleisö oli saanut äänestää rakkaimmat Helsinki-aiheiset biisit baarin jukeboksiin, aika kiva idea! Tämän kirjoituksen otsikossa on muuten lainaus yhdestä näistä jukeboksiin päätyneestä biisistä – tunnistatko mistä?

Kaiken iloisen Helsinki-tunnelmoinnin keskellä, kylläkin tietynlaisilla seinillä rajattuina, vaihtuikin tunnelma. Yhtäkkiä silmien eteen lävähtivät henkirikosten uhreiksi joutuneita kaupunkilaisia sekä arkuissa makaavia lapsia. Hieman hämmentävää. Kuuluuhan toki elämään kaikki puolet, mutta ainakin pienoisessa kiireessä en huomannut minkäänlaisia herkimmille katsojille osoitettuja varoituksia.

omatarinaNäiden pysyvien näyttelyiden lisäksi museossa on esillä vaihtuva näyttely. Kroatialaisen The Museum of Broken Relationships-museon näyttelyyn on koottu aimo otanta Suomessa kerättyjä esineitä ja tarinoita eroista, menetyksistä ja muistoista.  Mukana on myös museon aiempaa kokoelmaa. Lokalisointi toimii, mutta tilassa oli vierailuni aikana aivan liikaa ihmisiä, jotta tarinoihin olisi voinut keskittyä kunnolla. Tilan viereen on rakennettu luonnonläheinen huone, jossa saa rentoutua ja keinua kasvien ympäröimänä. Onpa pöydälle varattu kyniä ja paperia sekä nenäliinoja, jos haluaa jakaa oman tarinansa. The Museum of Broken Relationships -näyttely avoinna 11.9. saakka.

Museosta pois lähtiessäni huomasin nurkassa oven, joka olisi vienyt ilmeisen kehuttuun, lapsille suunnattuun Lasten kaupunkiin. Tuolla on käytävä ensi kerralla! Ensi kerralle jää myös parempi tutustuminen mainoksi vaikuttaneen museokaupan tarjontaan.

Aleksanterinkatu 16. Avoinna joka päivä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s