Yhteistyö Turun Kaupunginteatterin kanssa.
Kun kuulin keväällä Turun Kaupunginteatterin elokuussa kantaesityksensä saavasta, lapsille suunnatusta Tivoli-pienoismusikaalista, mielenkiintoni heräsi. Promokuvissa vilahtelivat tivoliympäristö ja värikkäät hahmot ja juoni kuulosti veikeältä. Tätä pitäisi päästä katsomaan!
Syyskuun koittaessa kalenterista oli löytynyt sopiva kohta kulttuurielämykselle. Sain seurakseni viisivuotiaan siskonpoikani, ja teatteri-ilta Linnateatterin teatterisalissa sai alkaa. Katsomo oli lähes täynnä. Osa yleisöstä istui pehmokorokkeen päällä, osa oli kasvanut jo lehdenlukuikään.
Kimmo Virtasen kirjoittama ja ohjaama Tivoli tempaa mukaan viisivuotiaan Sofian maailmaan. Sofian äiti kasvattaa lastaan suitsimaan tunteensa, sillä niille ei kylmässä maailmassa ole tilaa. Syliinkään on turha pyytää. Ymmärrettävästi tämä tuottaa ongelmia niin pienelle tytölle kuin hänen isälleenkin – isä kun hukuttaa tunteensa ruokaan. Helppoa ei taida olla kontrollifriikki-äidilläkään. Jopa vierailu tivoliin on hetki, jolloin tunteita ei saisi näyttää. Tämä menee yli Sofian sietokyvyn ja pyynnöstä tivolin taikuri taikoo vanhemmat pois – ja sepäs synnyttää sopan.
Tivoli on kuuden näyttelijän voimannäyte. Tivolissa vilisee toinen toistaan hulvattomampia hahmoja aina taikurista possujunan possuihin. Jännitin hieman lapsen puolesta onko esimerkiksi kummitustaloon sijoittuva kohtaus liian pelottava, mutta hyvin sekin otettiin vastaan. Mukaan on siroteltu Olli Heikkisen säveltämiä pieniä laulahduksia.
Suht vähäeleiset lavasteet mukautuvat hienosti kuhunkin kohtaukseen. Eikä esitys jää pelkästään lavalle – välillä hahmot hyödyntävät katsomon keskiportaita. Esimerkiksi kohtauksessa pellestä, joka löytää erivärisiä (tunne)ilmapalloja, tulevat Sofia ja Möttönen katselemaan kohtausta yleisön keskelle. Samalla he kommentoivat ja opastavat mitä kohtauksessa tapahtuu tuoden tapahtumia entistä enemmän katsomon ja lapsen tasolle. Hauskaa oli, että välillä kuului lasten spontaaneja reaktioita, joista yksikin sai näyttelijän pitelemään pokkaansa.
Hahmoista jäivät erityisesti mieleen turkua puhunut, Minna Hämäläisen tulkitsema pehmohirvi Möttönen (”Tottakai mä puhun turkua, onhan mut ostettu Turust!”) sekä Anna Victoria Erikssonin tulkitsema sympaattinen Sofia. Mieleen jäi myös Panda, joka kaikessa mahdottomassa itsevarmuudessaan olisi kyllä saanut meiltä kodin, sekä karusellin hevoset. Niiden kohtaus oli hersyvää komediaa karusellihevosten vapaudenkaipuusta.
Veikkaan, että tätä näytelmää tullaan esittämään tulevaisuudessa ympäri Suomen. Mitä teatteriseurana ollut viisivuotias tuumasi 45 minuuttia kestäneestä esityksestä? ”Olisi saanut olla pidempi!”. Taisi tykätä.
Tivoli – pieni musikaali suurista tunteista. Ikäsuositus yli 4 v. Esitykset 26.11.2016 saakka.
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri
Arjen pilkahduksia 