Viileähkö lokakuinen ilta. Kaupungin ylle on laskeutunut musta peitto. Jossain päin Suomea on satanut jo ensilumi. Juuri sellainen ilta, jolloin ehkä kaikkein mieluiten käpertyisi sohvalle hyvän kirjan ääreen. En kuitenkaan käperry, koska luvassa on jotain paljon mielenkiintoisempaa. Tänään, Asunnottomien yönä, vietetään Turun kaupunginkirjaston pääkirjastossa Syrjäkarein – lauseita kaupungin laitamilta -näyttelyn virallisia avajaisia.
Syrjäkarein – lauseita kaupungin laitamilta -projekti on tallentanut sanoin ja valokuvin syrjässä olevien ja sitä läheltä seuraavien hetkiä ja ajatuksia. Syntyi muotokuvia. Annettiin ääni usein äänettömäksi jääville. Metodeina hanke käytti runomuotokuvaa, korvarunoa ja muotokuvaa. Näistä kaksi ensimmäistä on turkulaista alkuperää. Turkulainen kirjoittajaryhmä Tapiiri on kehittänyt runomuotokuvan, jossa kirjoittaja hetken kuvattavaa katseltuaan kirjoittaa hänestä muotokuvan. Turun Sanataideyhdistys on puolestaan luonut korvarunon, jossa kirjoittaja kuuntelee kuvattavan puhetta ja mahdollisesti kysyy ja kommunikoi hänen kanssaan. Materiaalista hän koostaa valmiin runon.
Näyttely esittelee pääasiassa näitä projektissa tehtyjä korvarunoja sekä valokuvia. Avajaisissa saamme kuulla runoja myös ääneen lausuttuna sekä kitarasäestyksen kera.
Koskettavaa, pohdituttavaa, silmiä avaavaa – menkäähän kokemaan itse. Miten tärkeää, että tällaista työtä tehdään!
Syrjäkarein – lauseita kaupungin laitamilta -näyttely on esillä pääkirjaston 2. kerroksessa 30.10.2016 saakka.
Arjen pilkahduksia 