Lupa haluta, oikeus nauttia — TOF Turun kaupunginteatterissa

tom_of_finland_1
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Blogiyhteistyö Turun kaupunginteatterin kanssa

Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaali sai ensi-iltansa muutama viikko sitten. Esityksestä saamieni ensimaistiaisten jälkeen olin riemastuneena lukenut musikaalia ylistäviä arvosteluja ja kuunnellut jo esityksen nähneiden ystävien kommentteja, joissa  esitys sai vielä vallattomampaa suitsutusta osakseen. Se oli ”täydellinen”, ”riemastuttava ja rohkea” eikä nauramiselta ja hyvältä tuulelta voinut välttyä sitä katsellessa. Malttamattomana ja innokkaana suuntasin sateisena lauantaina vauva-arjesta väsyneet askeleeni kohti Logomoa ja toivoin hartaasti odotuksieni täyttyvän.

Tom of Finland
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri
Tom of Finland
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Väliaikaan mennessä olin pökerryksissä ja puolet esityksestä oli vielä nauttimatta! Musikaali vei mukanaan ja hurmasi tunnelmallaan. Suuret joukkotanssikohtaukset, kaiken tarpeellisen näyttävät lavasteet ja aikakausia peilaavat musiikit luovat miellyttävän kokonaisuuden, jossa näyttelijät pääsevät näyttämään taitonsa ja viehätysvoimansa.

Musikaali maalailee tuokioita Touko Laaksosen elämästä eikä yritäkään luoda täydellistä elämänkertaa. Se näyttää Tom of Finlandin synnyn ja seurakset. Pieniä välähdyksiä siitä, miten homouteen on eri aikoina suhtauduttu. Ymmärräyksen siitä, miten vuosikymmenten saatossa asiat ovat muuttuneet: se mikä on ollut isälle mahdotonta, on lapselle jo mahdollista. Musikaali tarjoilee herkullisia kohtauksia elävästä elämästä, millaista on haluta ja saada haluamansa. Esitys ei moralisoi eikä peittele, ei sensuroi eikä kuiskaile, se uskaltaa näyttää himon ja oikeuden nautintoon ja antaa katsojille silmänruokaa. Se haluaa naurattaa yleisöä ja saada sen taidokkainen koreografioneen pyörryksiin.

Tom of Finland
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Kaikesta riemusta ja ilosta huolimatta esitys ei ole pelkkää ilotulitusta alusta loppuun. Esitys antaa myös mahdollisuuden kokea miltä tuntuu piilottaa itsensä, pettyä, hävetä. Se näyttää millaista on olla vääränlainen yhteiskunnan normeihin. Ennen viimeistä ilottelua olinkin hetken hämmentynyt, kaiken keskellä  tunsin itseni surulliseksi. Surulliseksi siitä, miten etuoikeutettu olen ollut heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Surulliseksi siitä, että vaikka Suomi on avartanut asenteitaan, monissa maissa tilanne on edelleen tukala.

Näytös olikin kaikkea sitä, mitä juuri nyt kaipasin. Ja se oli juuri sitä mitä mielestäni maailmaa kaipaa. Tom of Finland -musikaali on se kirkas valo, joka auttaa jaksamaan ja antaa toivoa monin tavoin. Se muistuttaa meitä siitä, että ennen oli vielä tukalampaa. Se antaa toivoa siitä, että maailmaan mahtuu rakkautta ja iloa paljon enemmän kuin toisinaan muistaa. Se antaa kauniin muistutuksen siitä, että pitää ja saa uskaltaa olla juuri sitä, mitä itse haluaa. Ja jos ei uskalla, voi vaikka piirtää sen mitä haluaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s