Torstaina 7.9. kaveripiirin some-keskusteluketjuun kilahtaa viesti. Kaveri kyselee onko joku menossa illan avajaisiin. Aboa Vetus & Ars Novassa avataan Vuoden nuori taiteilija 2017: Tiina Pyykkinen -näyttely. Hyvä seura ja annos kulttuuria kuulostavat juuri sopivilta sateiseen iltaan, joten avajaisiin siis!
Saapuessani museoon aula on täynnä ihmisiä. M Kitchen & Cafén jokainen pöytä on täynnä. Osa avajaisvieraista seisoskelee ryhmissä rupatellen. Kuohuviinipullojen korkit poksahtelevat, laseja kilistellään.
Kellon tullessa seitsemän museonjohtaja Johanna Lehto-Vahtera toivottaa vieraat tervetulleiksi. Hän myös lukee taidemaalari Anna Tuorin näyttelyn avajaissanat. Tiina Pyykkistä kuvaillaan jo varhain oman ilmaisutapansa löytäneeksi taiteilijaksi, jonka työskentelytapa on hyvin päämäärätietoista. Puhutaan pigmenteistä, vernissasta, teosten monista tasoista. Odotan jännittyneenä pääseväni teosten ääreen: millaisia ne mahtavatkaan olla?
Järjestyksessään jo 33. Vuoden nuoren taiteilijan Pyykkisen teokset ovat tehty alkydistä, öljystä ja pigmentistä kankaalle. Ne ovat toinen toistaan omaperäisempiä ja hiotumpia täynnä yksityiskohtia. On kiinnostavaa, miten kaksiulotteiset teokset muuttuvat pinnan kiiltävyyden vuoksi ikään kuin kolmiulotteisiksi. Niistä heijastuvat niin ympäröivä näyttelytila kuin katsoja itse.
Monen teoksen pinta vaikuttaa kangasmaiselta. Tuossa on ikään kuin samettiläiskiä, tuossa voisi olla polttokuvioitua sifonkia. Kun teoksia tarkastelee eri puolilta, löytää niistä aina uutta. Muutama kullan ja liilan värinen teos muuttuu täysin eri väriseksi, kun sitä tarkastelee sivusta. Peilimäisyys ja värit ikään kuin sammuvat, ja teoksen pinta näyttää tummalta.
Monessa taulussa näyttää olevan ikään kuin valokuva taustalla – vai onko siihen sittenkin maalattu? Huonekalujen, tilojen ja maisemien häilyvät viitteet saavat tihrustamaan hieman tarkemmin. Mitä minä näen? Näkevätkö muut saman?
Värikylläisen Until It Melts Away -teoksen äärellä ollessani ajattelen, että siinä näkyy hailakasti taustalla pyramidi. Olisiko teoksen etualalla kenties hiekkadyynejä? Jälkikäteen katson valokuvaa teoksesta ja huomaan kolmion muotoisen rakennelman sivussa savupiippumaisen muodon. Kaleidoskooppi kääntyy, ja näkökulma on toinen. Pyramidi muuttuu taloksi.
Jo avajaisissa ihmiset ottavat kuvia teoksista niin, että heidän kuvajaisensa heijastuu niistä. Oikeastaan tätä on vaikea välttää teosten ollessa niin kiiltäväpintaisia. Veikkaan, että tästä näyttelystä tulee seuraava Yayoi Kusama– tai Jacob Hashimoto -somekokemus. Some täyttynee veikeistä museoselfieistä, joita ihastuneet kävijät jakavat. Ja hyvä niin. Pyykkisen työt ovat niin upeita, että ansaitsevat kaiken huomion.
Aboa Vetus & Ars Nova, Läntinen Rantakatu 4–6, Turku. Tiina Pyykkisen näyttely 5.11.2017 saakka. Näyttelyyn myös opastettuja kierroksia. 15.10. ja 5.11. klo 12.15 taiteilija kertoo näyttelystään opastetulla kierroksella.
Yläkerran Takkahuoneessa on Hyäryllistä-taiteilijaryhmän Yritys selventää hämmentävää tilannetta -veistosinstallaatio, myös 5.11.2017 saakka.
Arjen pilkahduksia 