Salon Perniössä, meren rannalla on idyllinen ruukkikylä Mathildedal. Se on yksi Teijon ruukkikylistä ja löytyy kartoista suomenkielisellä nimellä Matilda. Vuonna 1852 Viktor Zebor Bremer laajensi Teijon rautaruukkia Mathildedaliin ja nimesi kylän uudelleen vaimonsa mukaan. Ruukkitoiminnan jälkeen kylässä on ollut muun muassa venetelakka.
Mathildedalin ruukkiyhdyskunta on Museoviraston määrittelemä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Kylään hurauttaa autolla Turusta noin tunnissa. Saloon on matkaa noin 26 kilometriä. Alueella on myös erityisesti luontomatkailijoita vetävä Teijon kansallispuisto.
Tullessani kylään on kuin olisin tullut pidemmänkin matkan ja muutaman vuosikymmenen taaksepäin. Aivan ensiksi on vastassa pieni pihapiiri, jossa ovat Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terho ja Kyläpuoti (Matildan puistotie 4). Jatkan matkaani tammipuiden reunustamaa kujaa tiili- ja punamultarakennusten ohi. Kuja on yksi Suomen pisimmistä tammikujista. Ohitan muutaman uuden omakotitalon, ja ne tuovat miljööseen ajan kerrostumia.
Pian olenkin meren rannalla. Pitkät vierasvenelaiturit ovat valmiina vastaanottamaan veneilijöitä. Olen liikkeellä lauantaina ja se näyttää olevan täällä toripäivä. Vanha rouva on myymässä herkullisen näköisiä leivonnaisia, muun muassa karjalanpiirakoita. Toisella myyjällä on pitkä pöytä kukkuroillaan erilaisia yrttejä ja taimia.
Suuntaan rannasta poispäin pienen puron ääreen. Luonto on kaunista ja vehreää. Seistessäni solisevan puron äärellä hetki on lähes meditatiivinen. Puron päässä on iso vanha ruukkirakennus, putlaus- ja valssauslaitokset. Seurue kantaa sinne PA-laitteita ja muuta juhliin kuuluvaa tilpehööriä. Taitaa illemmalla olla häät tulossa ja voi, miten ihanassa paikassa! Rakennuksen vieressä on Mathildedalin kesäteatteri (Ruukinrannantie 6), jossa kesällä 2018 esitetään Reinikainen-komediaa.
Puronvartta ympäröi erilaisia ruukkiin kuuluneita rakennuksia, joissa lähes kaikissa on uutta toimintaa. On kaksi ravintolaa, kahvila ja puoteja. Jossain on kuulemma taidenäyttely. Kaikkialla on kauniita yksityiskohtia. Vanhanaikaisen näköisiä vuokrapolkupyöriä nojaa telineeseen. ”En kestä jos ne ovat Pelagoja, liian idyllistä!” totean seuralaiselleni ja tarkistan, että eivät sentään ole.
Keltaisessa rakennuksessa, ilmeisesti vanhassa karkaisimossa, on Mathildedalin kulttuuriyhdistyksen sympaattinen kirjakierrätyspiste. Se löytyy Hotel & Café Mathildedalin (Ruukinrannantie 8) kahvilan perältä. ”Vaihda, lainaa, osta (sopivalla summalla)” on raapustettu pieneen liitutauluun. Täältä löytyy varmasti jokaiselle kesäkirja!
Kierrän vielä alpakka-aitauksen kautta. Nämä veikeät, juuri kerityt pitkäkaulat rouskuttavat heinää tyytyväisinä. Viereisessä kehräämössä myydään niiden villasta tehtyjä tuotteita. Niistä ja muista ostosmahdollisuuksista seuraavassa postauksessa!
Päivitys 6/2019: Mathildedalin kyläleipuri on muuttanut Matildankartanoon (Bremerintie 4), jossa on leipomo, myymälä ja leipomoravintola.
Arjen pilkahduksia 
Hei Susanna!
Näyttääpä ihastuttavalta tämä Mathildedal! En ole ennen kuullutkaan tästä paikasta, mutta vaikuttaa kyllä reissun arvoiselta. Jospa ensi kesänä lähtisi päiväretkelle tuonne, varsinkin, jos veneellä pääsee. Silloin vaa veneilyä ja kulttuuria kivasti yhdisteltyä.
Taidenäyttelykin kiinnostaa, jos se olisi auki silloin.
Kiitos matkavinkistä!
TykkääTykkää
Hei Anna, kiitos kivasta kommentista ja ole hyvä 🙂 Teijon alueella onkin paljon nähtävää. Olettaisin, että Mathildedahlin vierasvenesatama on käytössä jälleen tänä kesänä. Ja taidenäyttelyitäkin varmaan on – netistä kannattaa kurkata ajankohtaisin tieto ennen vierailua. Mukavaa kesän odotusta sinulle 🙂
TykkääTykkää