Ihana neiti N. – Rakkautta 1920-luvun tyyliin

*Yhteistyö Turun Kaupunginteatterin kanssa

Kuvittele verinen, juuri murhattu ruumis lojumassa puistossa. Yli-innokas piippua poltteleva poliisi jäljittämässä murhaajaa Turun talvisilla kaduilla. Vauhtia, suolenpätkiä ja lopulta: kiinni jäänyt syyllinen tunnontuskissaan. Onnistuitko? Hyvä, nyt voit unohtaa kaiken sen. Mielikuvalla ei nimittäin ole mitään tekemistä näytelmän kanssa, josta nyt kerron.

Juha Siltalan käsikirjoittama ja ohjaama Turun Kaupunginteatterissa kantaesityksensä saanut näytelmä Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus liittyy oleellisesti Turussa kultaisella 1920-luvulla todella tapahtuneeseen murhaan. Silti se ei ole salapoliisimysteeri tai edes murhatragedia. Se on näytelmä intensiivisestä rakkaudesta ja epätoivosta. Sadan vuoden takaiseksi todellisuudeksi varsin ajankohtainen.

Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus
Kuva Otto-Ville Väätäinen ja Turun kaupunginteatteri

Rauhallisesti ja verkkaan etenevä näytelmä vie katsojan 1920-luvun Turkuun. Tuon ajan kaupungissa viihdyttiin mykkäelokuvissa, juopoteltiin salaa kuppiloissa ja pukeuduttiin tyylikkäästi. Turku rajautui ruutukaava-alueelle ja piirit olivat pienet: pahantahtoiset juorut kulkivat suusta suuhun sutjakammin kuin raitiovaunu pysäkiltä toiselle. Tässä maailmassa rakastuvat toisiinsa neiti Niininen ja maisteri Törnudd. Varovaisesti ja ujosti, mutta ehdottoman varmasti. Mutta kuten näytelmissä aina, ja tässä tapauksessa jopa tosielämässä, ei rakkaus ole vain kahden kauppa eikä elo irrallaan todellisuudesta. Päästäkseen tanssimaan ruusuilla, on sen eteen tehtävä uhrauksia. Toisin kuin yleensä todellisuudessa, uhraus vaatii ihmishengen menettämistä.

Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus
Kuva Otto-Ville Väätäinen ja Turun kaupunginteatteri

Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus -näytelmää on miellyttävä seurata. Se ei takerru vain etenevään juoneen, vaan makustelee mukavasti 1920-luvun tunnelmoinnilla. Minna Hämäläisen ja Kirsi Tarvaisen rempseä murre vie mukanaan ja Mervi Takatalo sekä Tobias Zilliacus ovat rakkaudessaan vakuuttavia. Suurihiutaleinen lumisade tiivistää tunnelmaa koko näytelmän ajan. Vaikka näytelmän puvustuksen suunnitelleen Tuomas Lampisen mukaan asut eivät ole oppikirjaesimerkkejä ajan tyylistä, ovat ne minulle eletyn elävöittäjiä. Pystyn helposti kuvittelemaan itseni elokuvateatteriin mykkäfilmiä katsomaan, kulkemaan yhdessä pääparin kanssa Auransillan pieltä kohti Kaskenmäkeä ja järkyttymään kansainvälistäkin lehdistöä ihastuttaneesta Suomen ensimmäisestä ”Hollywood-tyylin murhasta”.

Jos kaipaat iltaasi menneen ajan runollista rakkautta höystettynä muutamalla ripauksella paikallishistoriaa, draamaa ja tragediaa, suuntaa Turun Kaupunginteatterin Pienelle näyttämölle katsomaan Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus. Esityskausi jatkuu 18.5. saakka. Verta ja väkivaltaa kaipaavat voivat avata television.

Mainokset

Casa Haartman – Välimeren helmi keskellä Naantalia

Naantalin vanhassa kaupungissa sijaitseva taiteilijakoti Casa Haartman on kuin virkistävä tuulahdus Välimereltä. Talo on taiteilija Axel Haartmanin ja hänen puolisonsa Hedvigin koti, jota nykyisin vaalii Åbo Akademin säätiö. Aikaisemmin talo on ollut avoinna vain ryhmille, mutta tänä vuonna ovet aukenivat myös yksittäisille museovieraille kesäksi. Ja mikä parasta, Casa Haartman on auki nyt myös joulukuun viikonloppuina.

Casa Haartman ulkoa

Vieraillessani elokuussa Casa Haartmanissa, astuminen rakennukseen siirsi minut Naantalin sateiselta kadulta toiseen maailmaan. Jo eteinen kertoi, että en ole missään tavanomaisessa rakennuksessa. Yksityiskohtia ja taidokkaita pintoja riitti ihasteltavaksi joka suunnalla. Talossa pääsee kulkemaan vain oppaan johdolla ja ne muutamat minuutit, jotka kierroksen alkamista odottelin, kulkivat verkkaisesti. Niin malttamattomana odotin, mitä seuraavissa huoneissa eteeni tulisi kun jo eteinen oli elämys.

Casa Haartmanin on suunnitellut turkulainen arkkitehti Erik Bryggman, jonka monia taidonnäytteitä pääsee Turussa ihailemaan. Bryggmannin kädenjälki on selvä talon ulkomuodossa, mutta katoaa sisätiloissa. Axel Haartman halusi sisätilojen näyttävän omanlaisiltaan ja hän onnistui siinä täydellisesti. Simppeli ulkokuori kätkee sisäänsä suuren korurasian, jonka monipuolisuutta en pystynyt yhdellä käyntikerralla sisäistämään.

Casa Haartman

Casa Haartman ovi

Axel Haartman (1877-1969) oli taidemaalari ja kulttuurivaikuttaja, jonka värikkäiden taulujen maailman toistuu myös hänen kodissaan. Kun Haartman nimitettiin Turun taidemuseon intendentiksi vuonna 1923, rakennutti hän talonsa Naantaliin. Haartmanin pariskunta asui talossa neljänkymmenen vuoden ajan ja miltei saman ajan Haartman työskenteli Turun taidemuseossa. Casa Haartman onkin täynnä taidetta, niin Haartmanilta itseltään kuin hänen ystäviltään, jotka lukeutuvat edelleen Suomen taiteen kermaan. Victor Westerholmin ja Helene Schjerfbeckin töitä ihaillessani tulee mieleen toinen Åbo Akademin säätiön museo: Ett Hem, johon rakastuin viime jouluna. Mutta näillä kahdella rakennuksella on muutakin yhteistä kuin taidetta rakastavat seinät ja yhteinen omistaja. Mitä, se selviää viimeistään opaskierroksella.

Casa Haartmanissa huone toisensa jälkeen vie mukanaan. Samalla kun opas johdattaa Haartmanien elämään ja tarinaan, kierrämme huoneesta toiseen aivan liian pikaisesti. Alle tunnin mittainen opaskierros ei millään tyydytä uteliaisuuttani perehtyä jokaiseen nurkkaukseen ja yksityiskohtaan. Haluaisin seisahtua pidemmäksi aikaa vain ihastelemaan elokuun valoa, joka tulvii ruokasalin ikkunoista sisälle. Pysähtyä aistimaan tarkemmin Haartmanien luomaa kodinomaista ja samalla niin boheemia tunnelmaa, joka ei ole kadonnut mihinkään, vaikka asukkaat ovat kuolleet. Voin miltei nähdä, miten ruokasali on ennen täyttynyt juhlivista seurueista ja palvelija pyyhältänyt paikalle kuultuaan ruokapöydän alle sijoitetun kutsunapin äänen.

Casa Haartmanin yläkerran kirjahylly

Eniten rakastuin talon yläkertaan. Sen kaartuvat katot, Axel Haartmanin työhuone kevään vihreine seinineen, kodin sydämenä toimiva kirjasto, sekä makuuhuoneen siniset ovet ovat ihastuttavia. Haluaisin levähtää tuon hieman sotkuisen kirjahyllyn viereen lukemaan ja istahtaa Haartmanin työpöydän ääreen ihailemaan ikkunasta aukeavaa vehreää puutarhaa. Talon olematon minimalistisuus on se, mikä valloittaa. Casa Haartmanissa näkyvät elämisen jäljet ja muistot. Väreissä, esineissä ja koristeluissa ei ole säästelty, mutta silti sisustus ei ole raskas tai sekainen. Ensimmäisellä opastuksella käytyäni olen samaa mieltä kuin Haartmanit itse, talo on heidän suurin taideteoksensa. Ensimmäisellä, koska tänne minun pitää palata uudelleen.

Casa Haartman työhuone

Casa Haartman sijaitsee aivan Naantalin vanhassa kaupungissa, osoitteessa Luostarinkatu 3. Talo on avoinna sopimuksen mukaan. Nyt joulukuussa 2018 se on auki kolmena peräkkäisenä viikonloppuna 1.-2.12., 8.-9.12. ja 15.-16.12. klo 11-15. Museossa pääsee kulkemaan vaan oppaan johdolla ja opaskierrokset alkavat tasatunnein.

Juuri nyt on Turun taidemuseossa upea mahdollisuus päästä tutustumaan Axel Haartmanin taiteeseen laajemminkin: esillä on 20.1.2019 saakka 1900-luvun alun värejä ja modernismia henkivä Axel Haartmanin, Santeri Salokiven ja  Ali Musterhjelmin yhteisnäyttely.

Lukemattomia tarinoita – Turun Kirjamessut 2018

Turun kirjamessut 5.-7.102018

Joka syksy on tapahtuma, jota en jätä väliin: Turun Kirjamessut. Kirjat, lukeminen ja kirjallisuus ovat aina olleet minulle tärkeitä. En tiedä missä olisin ilman kirjoista saamiani vaikutteita ja oppeja, tuskin ainakaan kirjoittamassa tätä tekstiä teille. Jo lapsuudessani kirjat veivät satumaailmoihin ja vanhemmat omalla esimerkillään näyttivät, että on aivan oikein pysähtyä arjen keskellä hyvän lukukokemuksen ääreen. Tätä mallia haluan jatkaa myös lapsilleni.

Kirjamessuilla olen käynyt turkulaisuuteni alusta saakka, lukiolaisesta tähän päivään. Toisinaan vapaa-ajalla, toisinaan töiden muodossa kuten tänäkin vuonna. Rakastan sitä, että näen ympärilläni lukemattoman määrän vain lukemistaan odottavia kirjoja, jännittäviä uutuuksia, sekä jo niitä vanhoja tuttuja. Kirjamessuilla on kyse myös siitä, että pelkän kirjan sijaan pääsee hyppäämään kirjailijoiden ja muiden lukijoiden matkaan, astumaan siihen lukualtaan syvään päähän. Ja parasta ehdottomasti Turun kirjamessuilla on tapahtuman hyväntuulisuus, suurimmalle osalle paikalle saapuneista kirjat ja niiden tekijät ovat yhtä tärkeitä kuin itselleni.

Tänäkin vuonna Turun kirjamessut ovat totuttuun tapaan lokakuun alussa, 5.–7.10.2018 Turun messukeskuksessa. Tämän vuoden messuohjelmaan tutustuessani innostuin: ohjelmasta löytyi kiinnostavia helmiä ja mielekästä kuunneltavaa koko viikonlopuksi, jokaiselle messupäivälle. Oman intoni siivittämänä valitsin esiteltäväksi muutaman ohjelmapoiminnan jokaiselle kolmelle messupäivälle. Valmiin listani edessä naurahdin: ohjelmapoimintani kertovat kiinnostuksen kohteitani paremmin kuin itse ehkä sanallisesti osaisin muotoilla. Eli olkaa hyvät: kolmen päivän täydeltä oman makuni mukaisesti kulttuuria, elämäkertoja, historiaa, naisia ja tämän vuoden teemamaata Viroa, mitä sitä muuta täydelliseen viikonloppuun kaipaakaan?

Perjantai 5.10.2018
  • Pieni runousaamiainen, Pieni Kirjapuoti (Yliopistonkatu 28) 9–10.30
    Runoja ja ruokaa, tarvitseeko sitä muuta?
  • Uutuusmusikaali turkulaislähiöstä, Auditorio 10.20–10.50
    Paleface ja Satu Rasila kertovat Varissuo-musikaalin kirjoittamisesta.
  • Emilia Kent – Runotytön tarina jatkuu, Ilonin ihmemaa B-halli 11.30–12.10
    Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies kirjoittivat rakastetulle kirjalle jatkoa.
  • Sankaritarinoita tytöille, Auditorio 12.20–12.45
    Virva Paloviidan kirja kertoo rohkeista suomalaisista naisista eri vuosikymmeniltä.
  • Sukupuoli ja historia. Menneisyyden näkijät ja tekijät, Tieto B-halli 13.20–14.00
    Asiantuntijakeskustelu sukupuolesta historian tutkimuksessa.
  • Helena Ruuska: Hugo Simberg. Pirut ja enkelit, Onerva 2. krs 15.00–15.25
    Helena Ruuska kertoo uutuuskirjastaan.
  • Aino Kallaksen paikka Suomen ja Viron kulttuurihistoriassa, Kallas 15.40–16.00
    Maarit Leskelä-Kärki tutustuttaa Aino Kallaksen maailmaan.
Lauantai 6.10.2018
  • Rauno Lahtinen: Elämää 1940-luvun Turussa, Tieto B-halli 10.30–11.00
    Syksyn uutuuskirjan esittely.
  • Ville Hytönen & Tuulia Matilainen: Aaveiden Eesti, kummitustarinoita Virosta, Kuisti B-halli 11.00–11.30
    Hytönen ja Matilainen kertovat kirjastaan.
  • Minä Mauri Kunnas, Auditorio 11.45–12.05
    Kirjailijahaastattelu ”kaikki rakastetusta Mauri Kunnaksesta”
  • Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildenin kolme elämää, Tieto B-halli 12.30–13.00
    Kortelainen kertoo kirjastaan.
  • Karoliina Suoniemi: Ihan oikeat prinsessat ja prinssit, Ilonin ihmemaa B-halli 13.40–14.00
    Kuka nyt ei kaipaisi päiväänsä vähän kuninkaallisia?
  • Ultra Bra, Auditorio 14.30–15.00
    Äänessä Kerkko Koskinen ja Anni Sinnemäki.
  • Rakkautta kirjoihin vai maksettua markkinointia? Onerva 2.krs 14.45–15.30
    Keskustelu kirjablogeista ja niiden merkityksestä.
Sunnuntai 7.10.2018
  • Minna Rytisalo: Rouva C, Fiore A-halli 10.40–11.00
    Esittelyssä Rytisalon romaani Minna Canthin nuoruusvuosista.
  • Lydia Koidula, Viron kansallisrunoilija, Kallas 11.00–11.30
    Koidulan runouden suomentamishankkeesta (viimeinkin!).
  • Pirkko Soininen: Ellen, Kuisti B-halli 12.20–12.45
    Soinisen romaanin Ellen Thesleffistä esittely
  • Miten vuoden 1918 muistot vaikuttivat aikakauden eläneiden elämään, Tieto B-halli 13.00–13.30
    Haastattelussa Tiina Lintunen ja Anne Heimo pureutuvat aiheeseen.
  • Perheet lukevat, Jukola 2.krs 13.45–14.25
    Paneelikeskustelu lukemisen merkityksestä perheissä.
  • Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon kesän 2019 teeman julkistus, Kuisti B-halli 14.00–14.30

Ohjelmien valinta listalle oli vaikea, ulkopuolelle jäi niin lukematon määrä yhtä kiinnostavia keskusteluja, lukunäytteitä ja kirjauutuuksia. Kannattaa siis itse suunnata messujen omille sivuille tutustumaan koko kattavaan ohjelmavalikoimaan!

Ja jos messuliput ovat vielä ostamatta, kannattaa ensin suunnata Facebook-sivullemme, jossa arvomme yhdelle onnekkaalle kaksi yhden päivän lippua Turun Kirjamessuille. Liput on saatu arvottaviksi Turun Kirjamessuilta. Osallistumisaikaa lippuarvontaan on tiistaihin 2.10.2018 saakka.

Toivottavasti tapaamme kirjamessuilla!

Keskiaikaisia rakkauslauluja Turun musiikkijuhlilla

Omnia Vincit Amor -konsertti Turun musiikkijuhlilla

*Yhteistyössä Turun musiikkijuhlien kanssa

Lauantai alkoi osaltani poikkeuksellisesti: pääsin aikamatkalle keskiaikaan! Vuosisatojen taakse minut kuljetti osana Turun musiikkijuhlien ohjelmistoa oleva Omnia Vincit Amor -konsertti Pyhän hengen kappelissa. Konsertti oli kokoelma 1300-luvun rakkauslauluja, jotka meille upeasti esittivät Anneliina Koskinen ja Anna Edgren.

Keskiaikainen musiikki on minulle tuttua lähinnä Suurtorin markkinapäiviltä. Olinkin valinnut juuri tämän konsertin kaikista Turun musiikkijuhlien tapahtumista uteliaisuudesta. Millaisia olisivat keskiaikaiset rakkauslaulut? Kuinka musiikki on muuttunut aikojen saatossa? Ilokseni en joutunut etsimään vastauksia vain korvillani, vaan yleisölle oli koostettu kattava ohjelmalehtinen, joka avasi hyvin konsertin ja siinä esitettyjen kappaleiden ja niiden tekijöiden taustaa. Vaikka tekstin hoketukset ja synkoopit jäivät minulta ymmärtämättä, paikkasi  upeasti esitetty musiikki sen mitä jäi epäselväksi.

Entä millaista oli keskiaikainen musiikki? Musiikissa vaihtelivat soittimet: nokkahuilut, kellot, harppu ja itselleni tuntematon rebec. Koskisen ja Edgrenin äänet soivat kauniisti yhdessä ja loivat musiikillaan tilaan harmonisen tunnelman. Keskiajan italiaksi, ranskaksi ja englanniksi lauletut kappaleet etäännyttivät ja antoivat vierauden tunteen: silmät sulkiessani pystyin hyvin kuvittelemaan itseni keskelle yläluokkaisen isäntäväen kotikonserttia vuoteen 1399.

Pyhän hengen kappeli

Esityspaikkana oli tunnelmallinen Pyhän Hengen kappeli Vähätorin laidalla, Gasagranden talon kellarissa. Paikka oli täydellinen tila konsertille: tiivis ja harras. Kappelissa aika tuntui pysähtyneen. Ja kuten käsiohjelmasta opin, keskiaikaiset rakkauslaulut eivät kerro vain inhimillisestä maallisesta rakkaudesta, vaan osa niistä on myös hengellisiä lauluja. Hengellisissä lauluissa raamatun henkilöt ja tapahtumat ovat keskiössä, joten kirkollinen ympäristö oli kuin kirsikka kakun päällä.

Turun musiikkijuhlat on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut musiikkifestivaali – ensi vuonna tapahtuma juhlii 60. tapahtumavuottaan. Tapahtuman noviisina minulle tuli yllätyksenä sen monimuotoisuus. Ohjelmisto on musiikillisesti monipuolinen, tarjolla on niin barokkioopperaa, musiikki-improvisaatiota Ruissalon telakalla, jazzia, kotikonsertteja ja maailmakuuluja  kotimaisia ja kansainvälisiä tähtiä. Kaiken lisäksi esityspaikat ovat vaihtelevia: musiikkijuhlat ovat ihanasti vallanneet niin museot, konserttisalit kuin puistot ja yksityiskodit.

Lippujen hinnat vaihtelevat jo menneen avajaiskonsertin miltei sadasta eurosta ilmaisiin tilaisuuksiin, joten jokaiselle musiikin ystävälle löytyy varmasti jotain kukkarolle sopivaa. Osaan konserteista on lippuja vielä saatavilla, joten kannattaa suunnata Turun musiikkijuhlien sivustolle etsimään itselleen sopivaa avoimin mielin. Ehkä sinäkin pääset osaksi yhtä mielenkiintoista musiikkimatkaa kuin minä!