Tule joulu kultainen – Vierailu Ett Hem -museossa

Ett Hem -museon jouluinen salonki

Tiedättekö ne sadut, joissa joulu on täynnä taikaa? Elokuvat ja tarinat, joissa jouluaamuna olohuoneeseen kurkistaessa joulukuusella on yllään  kimaltelevat koristeet ja kaikki valot ja kynttilät loistavat monikertaisina lasisista joulupalloista. Kertomukset, joissa pöydillä kulhot ovat täynnä herkkuja, jouluruokailu kestää tunteja ja värikkäät lahjapaketit odottavat kuusen alla illan hämärtymistä. Niissä koko koti tuoksuu ja näyttää joululta. Yhtä sadunomaisen joulutunnelman voi kohdata astuessaan sisälle turkulaiseen Ett Hem -museoon. Siellä voi hyvin kuvitella Fannyn ja Alexanderin tai Petterin ja Lotan kirmaavan huoneesta toiseen ja kurkottelevan kuusen herkkuja salaa muiden huomaamatta.

Joulu Ett Hem -museossa

Ett Hem joulu 12

Tuomiokirkon takana, Piispankadun varrella sijaitseva Ett Hem on koristautunut parhaimpiinsa joulun kunniaksi. Åbo Akademin säätiön omistamassa viime vuosisatojen vaihteen säätyläiselämää esittelevässä konsulipariskunta Alfred ja Hélène Jacobssonin kotimuseossa joulunaika on yhtä kimallusta ja säihkettä katosta lattiaan. Kristallikruunujen loiste kilpailee yhdessä salongin kultakoristeiden kanssa ja säihke moninkertaistuu kahdentoista seinäpeilin ansiosta. Ruokasalissa pöytä on katettu valmiiksi juhlavieraita varten. Kaikkialla on houkuttelevia yksityiskohtia, joihin katse kiinnittyy. Huoneissa kulkiessaan kenellekään tuskin jää epäselväksi, kuinka varakkaissa turkulaisperheissä on jouluna nautittu.

Joulukattaus Ett Hem -museossa

Joulu Ett Hem -museossa

Joulukattaus Ett hem -museossa

Vaikka yltäkylläisyys ja kultaisuus on ylitsevuotavaa, ei minun täydy heittäytyä vierailullani pelkän mielikuvitukseni varaan. Heti ovella on vastassa ystävällinen, mutta hieman jännittynyt talon palvelustyttö Olga. Jännittyneisyyden toki ymmärtää Olgan kerrottua viettävänsä ensimmäistä jouluaan Jacobssonien palveluksessa. Olgan tarinoiden matkassa pääsen tutustumaan talon arkisiin jouluvalmisteluihin ja nuoren maalta muuttaneen tytön joulutoiveisiin. Kuinka onnellinen hän onkaan, kun saa tänä vuonna olla myös osa tuota yltäkylläisyyttä. Ehkä hänkin saa aattona herkutella uunissa paistetulla omenalla? Ja ehkä joulupaketista paljastuu hänen suurin toiveensa, vai onkohan rouvan lahjapakettien sisällöt sittenkin valikoitu käytännöllisyys edellä?

Lopulta myös talon rouva, konsulinna Hélène Jacobsson, ehtii ottaa vieraansa vastaan, ylväänä mutta ystävällisenä. Rouvan kertomuksissa seiniä peittävien taulujen salat aukenevat vieraille ja kotiin lähtiessäni saatan vain ihmetellä kuinka upean kokoelman hän on onnistunut itselleen hankkimaan. Ja monet niistä kuuluisista taiteilijoista, joiden teoksia pääsee myös Turun taidemuseossa ihailemaan, ovat vieläpä hänen ystäviään. Ehkä seuraavalla kerralla onnistuisin saapumaan vierailulle samaan aikaan vaikka Viktor Westerholmin kanssa?

Joulu Ett Hem -museossa

Ett Hem joulu 13

Ett Hem -museon joulu

Ett Hem -museon joulu

Ett Hem -museon joulunaika on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Ja onhan museo valittu myös vastikään Varsinais-Suomen vuoden museoksi 2017. Tammikuun 7. päivään saakka museossa pääsee tutustumaan sadan vuoden takaiseen joulunodotukseen. Ehkä museosta löytyy myös ideoita omaan jouluun? Museoon voi tutustua niin omatoimisesti kuin perinteisten opastusten tai draamaopastusten keinoin. Myös lapsille on museolla omat opaskierroksensa. Tarkat ajankohdat pääset tarkistamaan täältä. Opastuksia on suomeksi, ruotsiksi ja muutama myös englanniksi. Draamaopastuksilla pääset tapaamaan minulle jo tutut Olgan ja rouva Jacobssonin. Ja muistathan ottaa mukaan omat visiittikorttisi, onhan etikettien noudattaminen aina tärkeää!

———————

Kirjoitus on osa Varpublogien joulukalenteria. Kannattaa käydä tutustumassa myös muiden luukkujen antiin!

Varpublogien joulukalenteri 2017

Mainokset

Jouluinen Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulupuoti

Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulu

Pidätkö perinteisestä muovittomasta joulutunnelmasta? Vanhoista esineistä ja hopean kimalluksesta? Olkihimmeleistä ja joulukransseista? Puutaloista ja lautalattioista? Jos vastasit yhteenkään kohtaan kyllä, on minulla sinulle ehdoton jouluinen käyntikohde: Iso-Puolalan joulupuoti ja -kahvila. Viime viikolla avautunut Iso-Puolalan joulupuoti sekä -kahvila oli ainakin itselleni täydellinen aloitus joulunodotukseen, omalla kohdallani kun kaikki yllämainitut kohdat täyttyvät.

Iso-Puolalan pihapiiri sijaitsee aivan Turun sydämessä, keskellä Puolalanpuistoa. Nykyisin nämä kaksi puutaloa seisovat yksin keskellä kivitalojen rajaamaa puistoa, mutta niin ei ole ollut aina. Vielä aivan 1900-luvun ensimmäisinä vuosina tällä palontakaisen mäen rinteillä oli samanlaista puutaloasutusta kuin Luostarinmäen käsityöläismuseossa edelleenkin. Kulkemaan pääsi kapeita kujia pitkin, joiden nimet, jos niitä edes oli, eivät ole säilyneet jälkipolville. 1800-luvun loppupuolella Puolalanmäki, kuten monet muutkin kaupungin kukkulat, päätettiin rakentaa puistoalueiksi. Puutalot, kuten myös mäellä sijainnut palotorni, saivat väistyä 1900-luvun alkuvuosina näiden suunnitelmien tieltä. Niiden tilalle puiston reunoille kohosivat uljaat kivitalot, jotka edelleenkin ovat kaupungin kaunistuksena. Vuonna 1904 valmistunut Turun taidemuseo kruunasi mäen nykyasun. Uuden arkkitehtuurin ja puutalojen katoamisen myötä kaupungin keskusta siirtyi joen toiselta rannalta kauppatorin ympäristöön.

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan rakennukset omistaa nykyisin Rakennusperinteen Ystävät ry. – Byggnadstraditionens Vänner rf. ja sen huomaa. Yhdistys on kunnostanut pieteetillä ja kaikella taidolla Iso-Puolalan rakennuksia. Ja syystä: rakennukset ovat Turun vanhimpia, toinen rakennuksista on jo 1770-luvulta ja toinen on rakennettu 1820-luvulla.

Kauniin okran värisenä loistavassa päärakennuksessa on 17.12. asti viikonloppuisin avoinna oleva joulukahvila, jonka pöydän ääressä voi unohtaa kiireen ja stressin. Tunnelmaa luovat kirkkaina hohtavat räsymatot, valtoimenaan kukkivat joulukaktukset ja ihanat kaakeliuunit. Joulukuusi on koristeltu kuten ennen, sinivalkoisin lipuin. Rakennuksen ulkovarastoissa myydään käsitöitä, tuohilakkeja ja joulukoristeita ja sormet kohmeisina tehdään olkihimmeleitä.

Iso-Puolalan joulukahvila

Iso-Puolalan joulu

Toisen asuinrakennuksen vintti on täynnä aarteita. Riitan pihapuoti on täynnä sitä luvattua hopean kimallusta ja messingin loistetta. Kaikki on niin ihanasti esille aseteltua, että vintillä viipyisi mielellään tovin jos toisenkin. Tuotevalikoima täydentyy ja muuttuu koko aukiolon ajan, eli ehkä kannattaa vierailla toisenkin kerran jos jotain tiettyä pukinkonttiin halajaa.

Alakerran tallista ja ympäri Iso-Puolalan pihapiiriä taasen löytyy upeita Kranssiaitan luomuksia, joiden teossa mielikuvituksella ei tunnu olleen rajoja. Materiaaleina on käytetty niin havuja, varpuja kuin eukalyptuksen oksia, punapippureita, pellavaa, käpyjä ja terhoja. Minä en osannut vielä valita oveeni sitä oikeaa, joten palaan varmasti viikonloppuna ihailemaan vaihtoehtoja ja tekemään valinnan.

Iso-Puolalan Vintin Joulupuoti on avoinna torstaista sunnuntaihin kello 11-18, joulukahvila lauantaista sunnuntaihin kello 11-16. Molempiin pääsee vierailemaan 17. joulukuuta saakka.

Syysloma Tallinnassa – Viron luonnontieteellinen museo

Viron luonnontieteellisen museon sisäänkäynti

Vietimme perheen kanssa syyslomaa eteläisessä naapurissamme Tallinnassa. Lokakuu on oiva aika nauttia kaupungista: vanhankaupungin kaduilta puuttuvat turistimassat, ravintoloissa on tilaa syödä ja varpaita on hyvä käydä lämmittelemässä museoissa. Meidän museokohteeksemme valikoitui tällä kerralla vanhankaupungin muurien suojassa sijaitseva, maan luontoa ja sen historiaa esittelevä Viron luonnontieteellinen museo, Eesti Loodusmuuseum.

Jo kadulta porttikongin kautta ulko-ovelle johdattivat eläinten jalanjäljet joiden jättäjää oli hauska arvuutella yhdessä lasten kanssa. Ja museon sisäpihalla puiden lomassa lymyilevät eläimet toivottivat meidät tervetulleeksi. Ennen kuin ehdin astua jalallanikaan museoon sisälle, oli se tehnyt minuun vaikutuksen.

Viron luonnontieteellisen museon sisäpiha

viron luonnontieteellinen museo

Aloitimme museokierroksemme näyttelyllä, joka oli pääsyy museovalintaamme. Maaliskuun alkuun saakka esillä oleva  The Secrets of Ancient Sea -näyttelyn mukana pääsee kulkemaan 600 miljoonan vuoden matkan yhdessä hetkessä tyhjästä alkumerestä jättikalmareiden ja dinosaurusten kautta nykyhetkeen. Näyttelyhuone on visuaalisesti upea kokonaisuus. Mutta kolmen euron lisämaksulla pääsee kokemaan vielä jotain upeampaa: näyttelyn 3D-videon, jossa katsoja pääsee itse keskelle tuota merta. Tätä vaihtoehtoa suosittelen ehdottomasti jokaiselle, video oli upea ja hienosti toteutettu! Jopa niin hienosti, että esikoinen joutui keskeyttämään katselun, koska jättiskorpionit ja saalistavat kalmarit tulivat liian iholle. Ja pakko tunnustaa, ei se jättimäinen, haastavasti tuijottava meriskorpioni itseänikään kylmäksi jättänyt.

Secrets of Ancient sea -näyttely

Secrets of Ancient sea -näyttely

Viron luonnontieteellinen museo on neljässä kerroksessa ja jokaisessa kerroksessa on kaksi näyttelyhuonetta, joten vaihtuvan näyttelyn lisäksi muutakin nähtävää riitti yllin kyllin. Museossa ei valitettavasti myöskään ole hissiä, joten myös kannettavaa riitti koska kuopus vasta opettelee kävelemisen jaloa taitoa. Museon muissa näyttelytiloissa pääsi tutustumaan tarkemmin Viron luonnon monimuotoisuuteen ja sen eläimistöön susista hylkeisiin, maan geologiaan sekä Itämereen. Pysyvien näyttelyiden tekstit ovat pääasiassa vain viroksi, mutta ilmainen audio-opastus on saatavilla myös suomeksi.

Viron luonnontieteellisen museo hyljedioraama

Viron luonnontieteellisen museon näyttelytila

Museossa pidin erityisesti siitä, että näyttelytilat eivät olleet hiljaisia vaan äänimaailmat olivat näyttelyiden mukaisia, eihän luonto todellisuudessakaan ole koskaan äänetön. Kaikki näyttelytilat olivat myös visuaalisesti hienosti rakennettuja eikä kaikki katseltava ollut vitriinien takana piilossa. Luontoa, metsiä ja vesistöjä, esittelevät dioraamat olivat lähellä katsojaa, joten eläinten todelliset mittasuhteet olivat helposti hahmotettavissa.  Ja jos pelkät täytetyt eläimet eivät kiinnosta, oli seinillä myös makeanveden akvaarioita, joihin ainakin kuopus ihastui.

Viron luonnontieteellisen museon hirvidioraama

Museossa oli myös paljon tehtävää ja videoita, joihin esikoinen innokkaasti tarttui heti tilaisuuden tullen. Yksi kokonainen huone esitteli miten eläimet aistivat ympäröivää maailmaa. Oli mielenkiintoista nähdä itsensä kärpäsen silmin. Kaiken kaikkiaan Viron luonnontieteellinen museo oli koko perheelle antoisa museokokemus monipuolisuutensa ansiosta ja museossa olisi varmasti saanut kulutettua useammankin tunnin.

Ps. Toinen lasten kanssa ehdoton museokohde Tallinnassa on Lastenmuseo MiiaMilla Kadriorgissa. Lue kokemukseni museovierailustani sinne tästä linkistä.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Itäharjun kolerahautausmaan portti

Vilkkaan Helsingintien lähellä, Kalevankadun varrella, sijaitsee yksi kaupungin kiinteistä muinaisjäännöksistä. Kalevanpuiston laidalla, kiviaidan ympäröimänä ja osittain puiden peitossa, alue helposti jää katseilta piiloon. Paikalla ei ole edes kylttiä tai muistolaattaa kertomassa paikan historiasta. Olemme saapuneet Itäharjun kolerahautausmaalle.

Vuonna 1831 pelko hiipii suomalaisiin. Maailmalla jyllännyt ja kuolemaa niittänyt kolera oli saapunut myös Suomeen. Syyskuun neljäntenä päivänä  sai kolera ensimmäiset uhrinsa myös Turussa. Vain neljä vuotta aikaisemmin liekit olivat tuhonneet suuren osan kaupungista ja nyt yli 230 henkeä* koki kohtalonsa neljä kuukautta jylläävän kulkutaudin kourissa. Vaikka koleraa saatettiin pitää köyhien vitsauksena, se ei Turussa katsonut luokkaa, vaan siihen kuoli ihmisiä säätyyn katsomatta.

Hautamuistomerkkejä Itäharjun kolerahautausmaalla

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Koleraan kuolleet eivät saaneet perinteisiä hautajaisia eivätkä he päässeet viimeiseen lepoon yleiseen kirkkomaahan. Tartuntavaaran takia hautaukset toimitettiin usein nopeasti, kuolemaa seuranneen yön hämärissä. Kulkutautisten hautausmaiden tuli sijaita kaupungin rajojen ulkopuolella. Koleraepidemian vallattua kaupungin perustettiin Turkuun kaksi hautausmaata uhreja varten. Itäharjun kolerahautausmaa on näistä toinen.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Itäharjun kolerahautausmaan hautakiviä

Lokakuun aurinko paistaa kirkkaasti ja luo upeita varjoja puistikkoiselle hautausmaalle. Ruskan väreissä loistavat vaahteranlehdet eivät kerro siitä epätoivosta, jonka kolera toi kaupunkiin. Jäljellä on vain muutama hautakivi ja metalliristi muistuttamassa menneestä ja taudin tasa-arvosta. Muut hautamuistomerkit ovat vuosisatojen saatossa maatuneet tai tuhoutuneet. Joulukuussa 1831 kuolleen Leipurimestari Carl Wahlgrenin hautakivessä kuolinsyyksi mainitaan kolera. Paljon muuta ei Turkua 1800-luvulla vaivanneista kolera-aalloista ole nykykulkijaa muistuttamassa.

Itäharjun kolerahautamaalla ei ole koskaan tehty arkeologisia tutkimuksia, eikä sinne haudattujen tarkkaa määrää tiedetä.  Tieto hautausmaan olemassaolosta on kuitenkin säilynyt. Turun toisella kolerahautausmaalla on ollut huonompi kohtalo. Kakolanmäenrinteellä sijaitseva kolerahautausmaa, jota aikanaan kutsuttiin Linnanfältin hautausmaaksi,  jäi unohduksiin jo 1800-luvun kuluessa. Se löydettiin uudelleen 1900-luvun alussa kaivaustöiden yhteydessä ja muutaman kerran uudelleen vuosien saatossa kun alueella kaivettiin ja luita alkoi putkahdella esille. Edellisen kerran paikalla tehtiin arkeologisia pelastuskaivauksia tänä kesänä. Kaivauksien antiin voi tutustua vaikka tästä linkistä Ylen uutisointiin. Tämän jälkeen Kakolanrinteen hautausmaankaan olemassaolo tuskin enää pääsee unohtumaan keneltäkään vaikka paikalle rakennetaankin päiväkoti.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Jos kaipaat lisätietoa koleran vaiheista Turussa, kannattaa tutustuminen aloittaa vaikka Sofia Paasikiven  vuonna 2016 valmistuneesta kulttuurihistorian pro gradusta. Se löytyy sähköisenä versiona Turun yliopiston Doria-tietokannasta tämän linkin takaa.

*Sofia Paasikiven pro gradun mukaan (s.46) aikalaislähteissä kuolleiden määrän mainitaan olleen jopa 577 vuosien 1831-32 aikana.

Lentävä suomalainen on jälleen Turussa

Lentävä turkulainen
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

* Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Jo kuukauden Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä pyörinyt Paavo -lentävä turkulainen tuo legendan takaisin synnyinkaupunkiinsa. Eikä vain katsauksena historiaan vaan elävänä. Roope Lipastin käsikirjoittamassa näytelmässä Nurmi edelleen sinnittelee vanhan kotitalonsa nurkissa, harmillisena esteenä kaupungin uudistumiselle ja tornitaloille, toisaalta mahdollisuutena jättipotin avaavaan markkinointiin.

Näytelmän mukana matkataan läpi Nurmen elämänvaiheiden: lapsuuden juoksupoikavuosista niihin ensimmäisiin kultakisoihin, maailmanennätyksiin, valtameren taakse Amerikkaan sekä juoksu-uran loppumetreille ja lopulta liikemiesvuosiin. Näytelmä kuljettaa sujuvasti mukanaan vuodesta toiseen. Aikamatkojen lomassa palataan takaisin nykyhetkeen, jossa  kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien mukaan. Niin grynderit, kaupunki kuin mainostajat haluavat saada osansa legendasta, mutta mitä juoksijalegenda itse haluaa?

Paavo -lentävä turkulainen näytelmä
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Näytelmä on kiinnostava ajankuva. Pieni pilke silmäkulmassa näytelmä irvailee yhteiskunnan nykymenolle ja kotikaupunkimme päättäjille. Kaikki vanha kannattaa jyrätä maan tasalle ellei se tuota, ja päätöksenteossa muut kuin kokoomus vaietkoon. Vanhan Nurmen mukana kohtaamme niin sosiaalihuollon hellän huoman, itseoikeutetut talonvaltaajat kuin rahanahneet kaavoittajat ja mainostoimiston väen. Näyttelijät saavat hahmojensa karikatyyriset piirteet sujuvasti esille, ja se naurattaa.

Paavo – lentävä turkulainen kaataa jalustoja. Näytelmän tähdeltä, Paavo Nurmelta, on riisuttu hyvyys. Hän näyttäytyy rahanahneena ja itseriittoisena ihmisenä. Paavo haluaa pärjätä, ja pärjää yksin. Se ei naurata. Mutta kumpi saakaan viimeisen sanan, itseensä uskova ja muita halveksiva nuori Paavo uransa huipulla vai loppunsa kohtaava yksinäinen vanhus? Saako kaupunki tarvitsemansa keulakuvan ja Paavo rauhan?

Markus Järvenpää Paavo Nurmena
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri
Heikki Nousiainen Paavo Nurmena
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Paavo – lentävä turkulainen Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 10.3.2018 saakka.

Ohjaus: Jarno Kuosa.
Rooleissa: Heikki Nousiainen, Markus Järvenpää, Aksa Korttila, Minna Hämäläinen, Stefan Karlsson, Ulla Reinikainen, Ulla Koivuranta ja Kimmo Rasila.