Kati Immosen Leikkimetsä-näyttely on ylistys luonnolle

Kati Immonen: Sarjasta Korpi vastan puutarha: Poispyyhitty Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Korpi vastaan puutarha: Poispyyhitty (2016)

Turkulaisen kuvataiteilija Kati Immosen Leikkimetsä-näyttely Auran Galleriassa ammentaa luonnon kauneudesta, monimuotoisuudesta ja kesyttämättömyydestä. Näyttelyssä esitellään kaksi teossarjaa: Leikkimetsä ja Korpi vastaan puutarha, jotka käsittelevät luontoaihetta hieman eri kulmasta. Näyttelyn ensimmäinen osa nähtiin Helsinki Contemporary -galleriassa keväällä 2018.

Monen Leikkimetsä-sarjan työn taka-alalla on utuista laveerausta. Etualalla on usein ruukku, jossa on kasvustoa. Luonto kurottautuu, kasvaa ja ryöpsähtelee ruukuista muun muassa kukkien, puiden, puiden oksien, sienten ja lehtien muodossa. Moni ruukuista näyttää bonsaipuiden miniatyyriruukuilta. Se tuo mielleyhtymän bonsai-harrastukseen, jossa minikokoista puuta hoidetaan pikkuruisilla puutarhavälineillä. Ollaanko myös Immosen teoksissa jonkinlaisessa miniatyyrimaailmassa?

Kati Immonen: Sarja Leikkimetsä: Metsäkukat (2018) ja Kevätmyrsky (2018) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Leikkimetsä: Metsäkukat (2018) ja Kevätmyrsky (2018)
Kati Immonen: Sarjasta Leikkimetsä: Ensilumi (2018) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Leikkimetsä: Ensilumi (2018)

Bonsaipuiden tapaan luontoa on koitettu Immosen maalauksissa kahlita sille kuulumattomiin mittasuhteisiin ja lokeroihin. Muutamassa teoksessa ryöpsähtelevää luontoa on yritetty reunustaa rusetein, kuten teoksessa Kevätmyrsky (2018). Juuri muuta ihmiselle kuuluvaa niissä ei näy. Piknik (2018) tekee poikkeuksen: parvekeruukkumaisesta astiasta huojahteleva, jonkinlaisessa tuulenvireessä pyristelevä, kukkiva puu on saanut oksillensa vaatekappaleita. Pyörteen keskellä lentelee pari korkokenkiä ja kumisaappaita.

Värikylläiset, lukuisia yksityiskohtia sisältävät vesivärityöt tulevat katsojaa lähelle. Monet niistä on kehystetty heijastamattomalla uv-museolasilla, jota ei paljain silmin juuri erota. Pääsen jollain tapaa lähemmäs teoksia, kun lasi ei tunnu olevan katseeni ja paperin välissä. Muutama teos on kehystämätön, joka luo kontrastin niiden ja kehystettyjen  välille.

Kati Immonen: Sarjasta Korpi vastaan puutarha: Juhannusruusu (2016) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Korpi vastaan puutarha: Juhannusruusu (2016)

Korpi vastaan puutarha -sarjan teoksissa astutaan pois ruukuttamisen maailmasta kohti luonnontilaa. Juhannusruusun (2016) valkoisena hohtava kasvi on lähes taianomainen, kun se ponnistaa maasta harvaneulaisen ikimetsän katveessa. Kehystämätön, seinälle naulattu 135 x 188 cm kokoinen teos on vaikuttava myös ruskea-musta-valkoinen -väriyhdistelmässään.

Kati Immonen: Sarjasta Leikkimetsä: Metsän valo (2016) ja Kielopelto (2016) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,
Sarjasta Leikkimetsä: Metsän valo (2016) ja Kielopelto (2016)
Kati Immonen: Rikkaruohopuutarha, Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Rikkaruohopuutarha (2018)

Gallerian alakerrassa on esillä vielä monta teosta. Yläkerran teosten yksityiskohtaisuuksien jälkeen Metsän valo (2016) ja Kielopelto (2016) tarjoavat raikkaan vastaparin pelkistetymmässä ja graafisemmassa ilmaisussaan. Näyttelyn yksi kohokohdista on teos Rikkaruohopuutarha (2018), jossa vesivärimaalaukselle projisoidaan kuvaa. Maalaus herää ikään kuin eloon, ja kokonaisuus vangitsee.

Voisin ihastella lähes loputtomiin teosten sommittelua, maalausjälkeä ja yksityiskohtia. Näyttely käsittelee kiinnostavia teemoja luonnon hillitsemisestä, hallitsemisesta ja ihmisen luontosuhteesta. Samalla se on kunnianosoitus luonnolle. Miten upea se onkaan!

Kati Immosen näyttely Leikkimetsä sunnuntaihin 13.5.2018 saakka. Auran Galleria, Yliopistonkatu 7, Turku.

Vaaleanpunaista hattaraa ja paikallishistoriaa

katjatukiainen_nimi

Näin ensimmäistä kertaa Katja Tukiaisen vaaleanpunaisia maalauksia varmaan median välityksellä. Livenä niitä näin viisi vuotta sitten Espoon modernin taiteen museo EMMAn näyttelyssä. Bambeja! Rusetteja! Pinkkiyttä! Olin myyty.

Ja nyt Katja Tukiaisen näyttely tuli ensimmäistä kertaa tänne Turkuun. Poikkesin ohikulkumatkalla Auran Galleriaan ja yllätyin sekä gallerian että näyttelyn laajuudesta. Harvoinpa noihin gallerioihin sisälle uskaltautuu, mikä on kyllä sääli. Sekä näyttely että kaksikerroksinen galleria tekivät vaikutuksen.

katjatukianen

P is for paradise -näyttely rakentuu nimensä mukaisesti paratiisin käsitteen pohdiskelun ympärille. Tukiaisen maalaukset ovat riemastuttavan värikylläisiä, eikä vaaleanpunaisen eri sävyjä ole säästelty. Mieleeni jäi erityisesti näyttelytekstistä kohta ”Olen maalannut sateenkaaren väreillä niin että kotiin pyöräillessäni silmissä on säkenöinyt.” Se on helppo uskoa.

katjatukiainen
Teosten nimet olivat riemastuttavia, esim. takana olevan taulun nimi on kaksirivinen iloittelu.

Pelkkää hattaraa, bambeja, suurisilmäisiä tyttöjä ja söpöyttä näyttely ei kuitenkaan ole, vaan läsnä on myös vakavampia aiheita. Esimerkiksi tunnettujen teosten toisinnot ovat teräviä ja tuovat alkuperäisteosten teemat nykyaikaan.

Erityisen kiinnostavaa on näyttelyn henkilökohtainen Turku-teema. Näyttelytekstissä valotetaankin taiteilijan isoisä purjehtineen fregatti Suomen Joutsenen neitsytmatkalla 17-vuotiaana jungmannina. Esillä on esimerkiksi monta nuoren merimiehen muotokuvaa. Ne limittyivät hauskasti osaksi paikallishistoriaa, onhan fregatti ollut pysyvästi Turussa vuodesta 1960 ja joka kesä avoinna yleisölle.

P is for paradise Auran Galleriassa 13.12.2015 saakka. Gallerian nettisivuilla on myös laaja katsaus näyttelyn teoksiin. Käykäähän katsomassa!