Behind the Scenes: kaksi näyttelyä elokuvista

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttely*Yhteistyössä Scene Turun kanssa

Tiesitkö, että Turku on suosittu elokuvien kuvauskaupunki? Erityisesti viime vuosina täällä on kuvattu jos jonkinlaista tuotantoa, esimerkiksi Tyttökuningasta (2015), Vares-elokuvia,  vielä valmistumatonta Bayonetaa sekä tietysti tämän vuoden helmikuussa ensi-iltansa saanutta Tom of Finland -elokuvaa. Ei ole aivan harvinaista, että tuolla kaduilla kulkiessaan törmää kuvausryhmään työn touhussa. Mikäs siinä, kun kaupunki on kaunis ja tarjolla on osaavia ammattilaisia.

Scene Turku kutsui minut ja muita bloggareita tutustumaan elokuvalliseen Turkuun ja kahteen elokuva-aiheiseen Behind the Scenes -näyttelyyn ratapihan Logomoon. Ja minähän menin!

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttelyProjektipäällikkö-näyttelytuottaja Elina Karvon opastamana sukelsimme Tom of Finland -elokuvan  maailmaan Tom of Finland Movie -näyttelyssä. Dome Karukosken ohjaaman, taiteilija Touko Laaksosen elämästä kertovan elokuvan moni on varmasti jo nähnyt, mutta moniko on tutustunut sen tekoon?

Näyttelyssä pääsee kurkistamaan elokuvan kulissien taakse ja näkemään vilauksen sen tuotantoprosessista. Esillä on esimerkiksi katkelma käsikirjoituksesta ja kuvausaikataulusta,  making of -kuvia, elokuvassa käytettyä puvustusta sekä Laaksosen elämään kuuluneita tärkeitä esineitä, kuten Kodak-kamera ja matkasetti. Mutta mikä merkitys keltaisilla ikkunaverhoilla on? Se pitää itse mennä tarkistamaan.

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttelyBehind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttely

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttelyNäytillä on myös toisinto Laaksosen huoneesta Los Angelesin talolla. Huoneeseen sijoittuvia kohtauksia ei kuvattu Losissa, vaan tässä lavasteessa. Talon ulkokuvat puolestaan otettiin Espanjassa. Kompromissejakin tehtiin: Karvo kertoi, että Espanjan ulkokuvien talon erikoinen ikkunan muoto saneli lavasteen ikkunan muodon. Kaiken tulee täsmätä!

Behind the Scenes: Tähtien tekijät -näyttelyBehind the Scenes: Tähtien tekijät -näyttelyToisen puolen Behind the Scenes -näyttelykaksikosta muodostaa Tähtien tekijät -näyttely. Tässä näyttelyssä ei olla lähelläkään nykyvuosikymmeniä, vaan suomalaisen elokuvan kultaisissa vuosissa 1930-luvulta 1960-luvun alkuun. Elokuvapukujen, valokuvien ja esineiden kautta pääsee tutustumaan aikaan, jolloin leffoja tehtiin solkenaan. Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus tekivät yhteensä noin 340 elokuvaa tällä ajanjaksolla, mikä määrä!

Erityisen kiinnostavia ovat tarinat, joita puvut ja esineet kätkevät taaksensa. Saimme kuulla esimerkiksi miksi aikakauden elokuvissa käytettyjä housuja ei juuri ole säilynyt jälkipolville ja miksi iso osa punaisen seinän näyttelijäkuvista on omistettu näyttelijä Regina Linnanheimolle. Tiesitkö muuten, että mustavalkoisissa elokuvissa ei suinkaan käytetty mustia ja valkoisia pukuja?

Alemman kuvan etualalla oleva kaunis mekko on kuningattaren mekko elokuvasta Prinsessa Ruusunen (1949). Arvellaan, että siinä käytetty poimutettu kangas olisi aiemmin palvellut päiväpeitteenä. Aikamoista ammattitaitoa ja kekseliäisyyttä! Kuvan taka-alalla on puolestaan puvut elokuvista Syntynyt terve tyttö (1943) ja Kesäillan valssi (1951).

Puvustamon työpaja
Osataan sitä kyllä nykyäänkin. Turkulaisessa Puvustamo-ompelimossa tehdään osa turkulaisten elokuvatuotantojen puvuista ja asusteista. Mm. Tyttökuningas-elokuvassa pääsee ihailemaan heidän kädenjälkeään. Näyttelyt kierrettyämme pääsimme tekijöiden oppiin askartelemaan nahasta asusteita ja avaimenperiä. Tein vahingossa niin muhkean avaimenperähuiskan, että en takuulla kadota avainnippuani laukun pohjalle! Näitä Puvustamon tekemiä avaimenperiä ja muita kotimaisia design-tuotteita myös myydään aulan myymälässä.

Behind the Scenes -näyttelyt, Logi 3, Logomo, Köydenpunojankatu 14, Turku. Avoinna ma-su klo 11-19 13.8.2017 saakka. Erikoisopastus näyttelyihin torstaina 3.8. klo 17. Katso muut opastusten ajankohdat täältä. Yhteislippu.

Salaperäinen Seili

Seilin postilaituri, Seili, Nauvo, ParainenOn pilvinen heinäkuun sunnuntai. Entinen merenkulun koululaiva M/S Fanny kyntää vihreäsävyistä merta. Valkoiset tyrskyt iskeytyvät aluksen laitaa vasten. Noin kahden tunnin paikkeilla vauhti alkaa hiljalleen hidastua. Edessä siintää laituri ja punaisia varastorakennuksia. Näkymä saa aikaan kylmät väreet: olemme saapuneet Seiliin, pienelle saarelle Turun saaristossa.

Seilin postilaituri, Seili, Nauvo, ParainenToisin kuin useimmilla Seiliin historian saatossa tulleilla, minulla on taskussa myös paluulippu. Varustuksenani on eväitä ja kamera arkkulautojen sijaan. En voi olla miettimättä tätä vastakohtaisuutta laivasta noustessani.

Olen lukenut ja kuullut saaresta niin paljon, että tuntuu lähes epätodelliselta astella hiekkatietä kohti saaren keskusta,  hospitaalia. Tämä paikka ei ole olemassa pelkästään kertomuksissa ja populaarikulttuurin tuotoksissa, vaan on ihan oikeasti olemassa oleva saari Airistolla, Paraisten Nauvossa.

Seili toimi 1600 – 1700 -luvulla lepraan sairastuneiden ihmisten sijoituspaikkana. Saari valikoitui tähän tarkoitukseen muun muassa eristyneisyytensä ja hautaamiseen sopivan maaperänsä ansiosta. 1700-luvulta vuoteen 1962 Seilissä toimi mielisairaala. Vuodet 1880 – 1962 hospitaali oli vain naisille.

Seiliin päätyi lepraan ja erilaisiin mielen sairauksiin sairastuneiden lisäksi muun muassa psoriaatikkoja, kuuroja, sokeita sekä yhteiskunnan normien sisään mahtumattomia ihmisiä. Seiliin ei päästy parantumaan, vaan sinne jouduttiin pääasiassa loppuelämäksi.

Päärakennus ja porttirakennus Seilin saarella, Nauvo, Parainen

Seilin Saari, Nauvo, Parainen

Seilin Saaren päärakennus, Nauvo, Parainen

Seilin Saaren päärakennus, Nauvo, ParainenSaavun nykyisessä asussaan 1800-luvulta peräisin olevan hospitaalin pihalle. Tuossa on nuo keittiön portaat, jotka näkyivät Seilin naiset -dokumentissa. Tästä portista puolestaan astutaan hospitaalin piha-alueelle. Sinne, missä vain tietyillä houruinhuoneen potilailla oli oikeus mennä jaloittelemaan. Tuossa köynnöksen peittämässä vasemmassa siivessä asuivat loppuajan naispotilaat.

Potilashuone päärakennuksessa Seilin saarella, Nauvo, Parainen

Päärakennus Seilin Saarella, Nauvo, Parainen

Seilin saaren kahvila, Nauvo, ParainenPäärakennuksen kiviseinät seisovat jylhinä ja äänettöminä. Piha-alueella on vehreää. Rakennuksen toisessa siivessä on nykyisin ravintola. Astuessani sisään odotan jonkinlaista aikamatkaa 1800-luvulle. Tilat huokuvat kuitenkin 1960 – 1980 -lukulaista julkisten tilojen estetiikkaa.

Mielisairaalan aikana potilailla oli omat huoneet. Seinät oli kuvioitu säntillisen ruudulliseksi niin, että sekaisin oleva mieli jäsentyisi niitä tuijotellessa. Yksi tällainen potilashuone on vieraiden nähtävissä rakennuksen 1. kerroksen käytävässä.

Mielisairaalan lopetettua toimintansa saarella on toiminut vuodesta 1964 Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Täällä tehdään ympärivuotisesti tutkimusta mm. punkeista sekä meriympäristön tilasta. Välillä saarelle pyrähtävät matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat kenttäkursseilleen. Saarella on myös hospitaali-aikojen työntekijöiltä perittyjä asuntoja. Tämä on joidenkin ihmisten koti tai kesäpaikka.

Peltomaitikka Seilin Saarella, Nauvo, Parainen,

Seilin Saari, Nauvo, ParainenKiireisestä ja meluisasta kaupungista tulleena Seilissä on hiljaista. Äänimaisemana on puissa kahiseva tuuli ja vastaantulevien ihmisten puheensorina. Heidän mukanaan tulleet koirat haukkuvat. Kesän ajan maisemanhoitajina ahkeroivien lehmien ammunta kantautuu niityiltä.

Luonto on kaunista. Myöhäinen kevät näkyy täälläkin: syreenit ovat juuri lopettaneet kukintansa. Täällä voi nähdä myös harvinaisuuksia: uhanalaista luontotyyppiä, perinnemaisemaa sekä esimerkiksi uhanalaisen peltomaitikan Suomen suurimman esiintymän. Teiltä ei siis tule poiketa. Suojelualueeksi luokiteltu saari on osa valtakunnallisesti arvokasta Airisto – Seili -maisema-aluetta.

Seilin ja kirkkoniemen välinen osuus, Seili, Nauvo, Parainen

Kirkkoniemellä muistomerkki lepraan kuolleille, Seili, Nauvo, ParainenKävelen hospitaalirakennukselta kohti Kirkkoniemeä. Se on ollut aikoinaan oma saarensa, joka maankohoamisen myötä tuli osaksi Seiliä. Yhdysosassa on kaunis tervaleppämetsä.

Saavun Seilin museokirkon eteen. Männikkö kohoaa kirkon molemmin puolin komeana. Tuolla oikealla rannan tuntumassa on monelle tuttu sääksikamera. Etuoikealla on leprapotilaiden muistoksi pystytetty risti. Heidät on mahdollisesti haudattu niityn takana olevaan hiekkamaastoon.

Seilin kirkko, Seili, Nauvo, Parainen

Seilin kirkko, Seili, Nauvo, Parainen

Seilin kirkko, Seili, Nauvo, ParainenPiipahdan kirkossa. Sitä ylläpitää Metsähallitus sekä Pro Seili-Själö ry, jonka jäsenet pitävät kirkkoa avoinna yleisölle. Ulkoa punainen kirkko yllättää: sisältä se on vaatimattomasti paljasta hirttä. Ainoa väriläiskä on Sylvi Kekkosen aikoinaan lahjoittama kirkkaanpunainen alttarivaate. Ristinmuotoisen kirkon yhdessä päädyssä on oma ulko-ovensa. Tämä osio on myös aidattu. Ilmeisesti täällä istuivat spitaaliset.

Kirkon takana oleva hautausmaa vetää hiljaiseksi. Siellä on yllättävän vähän hautoja verrattuna saarella viimeiset hetkensä viettäneisiin. Uusimmat hospitaali-ajan haudat ovat 1950-luvulta. Karut, valkoiset ristit eivät paljoa naisten tarinoista kerro.

On tullut aika lähteä kotiin. Istun Postilaiturin penkillä ja nojaan varaston seinään. Edessäni siintää Airisto ja viereiset saaret. Repussani on kamera, jonka muistikortti on pullollaan päivän aikana otettuja kuvia. Niihin ja saaren historiaan ja kohtaloihin tulen vielä palaamaan.

Laivayhteys Turun Aurajoelta Seiliin kulkee päivittäin 13.8.2017 saakka. Skärgårdskompaniet tarjoaa päärakennuksessa ravintolapalveluita sekä eri puolilla saarta majoitusta. Saarella on myös vierasvenelaitureita. Saarella ei ole museota, joten opastettu kierros voi olla paikallaan.

Hitaasti taiteen äärellä

Hitaan taiteen istunto Aboa Vetus & Ars Novassa
Teos: Erica Nyholm: Sininen muisto (2014)

*Yhteistyössä Aboa Vetus & Ars Novan kanssa

Oletko koskaan pysähtynyt ajan kanssa taideteoksen äärelle? Kohdannut oikein kunnolla edessäsi olevan teoksen, etkä vain kiirehtinyt kohti seuraavaa? Minun ainakin täytyy myöntää, että olen saattanut kiirehtiä. Teoksen äärellä vietetty aika on voinut olla vain muutamia sekunteja.

Siksi tartuinkin innolla Aboa Vetus & Ars Nova -museon meille Varpubloggaajille esittämään kutsuun tulla viettämään iltapäivä taiteen parissa. Luvassa olisi VTS-istunto, omakuvapiirtämistä ja sanamuotokuvia. Jännittävää!

Aino Kannisto: Nimetön (Neljä tuolia)
Aino Kannisto: Nimetön (Neljä nojatuolia) (2014)

Museolehtori Maria Granlund oli valinnut meille Minän teatteri -kesänäyttelystä kaksi valokuvateosta. Vietimme kummankin ääressä noin neljäkymmentä minuuttia. Puoliympyrän muotoon kerääntyneinä katsoimme teosta, ja Maria kyseli havaintojamme. Kun vuorollamme kerroimme, hän kyseli täsmennyksiä, eikä aina päästänyt meitä helpolla. Kognitiivisen psykologin Abigail Housenin ja MoMAn pitkäaikaisen museolehtorin Philip Yenawinen kehittämä menetelmä on nimeltään VTS, Visual Thinking Strategies.

Menetelmään kuuluu myös muiden silmin katsominen. Ohjaaja auttaa lisäkysymyksillä ja teoksesta näyttämällä ymmärtämään kanssakatsojan tulkinnan. Teoksen tulkinta saa sivujuonteita ja uusia uria. Teoksesta voi nähdä ja saada irti paljon enemmän näin jaettuna kokemuksena. Kuten Krista kirjoitti, ”alkaa itsekin nähdä enemmän”.

Omien mielikuvien, ajatusten ja tulkintojen ääneen sanominen jännitti. Mitäköhän nuo muut ajattelevat, kun sanon näin? Entä jos he ovat ihan eri mieltä? Ryhmämme oli kuitenkin sopivan pieni, ja istunto tempasi mukaansa. Oli kiinnostavaa kuulla muiden ajatuksia. Omienkin esiintuominen oli yllättävän mukavaa. Välillä jopa en olisi malttanut odottaa omaa vuoroani!

Hitaan taiteen istunto Aboa Vetus & Ars Novassa
Kari Soinion Yhä sankari -teoksia (2016)

Työpajaosuuden jälkeen saimme lyhyen opastuksen Minän teatteri -näyttelyyn. Esillä on valokuvateoksia kymmeneltä suomalaiselta taiteilijalta aina juuri Turun taidemuseossa esillä olleesta Elina Brotheruksesta näyttelyn kuratoineeseen Harri Pälvirantaan. Näyttely on raikas katsanta kunkin taiteilijan tapaan käyttää itseään kuvan kohteena, työkaluna ja välineenä. Näkeminen ja nähdyksi tuleminen on yksi näyttelyn kantavista teemoista.  Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!

Kahvitauko Aboa Vetus & Ars Novassa

Hitaan taiteen istunto Aboa Vetus & Ars Novassa

Hitaan taiteen istunto Aboa Vetus & Ars NovassaIntensiivisen VTS:n jälkeen pääsimme hengähtämään kakun ja kahvin parissa. Vielä saisimme tehdä itse muotokuvia. Kofeiinin virkistäminä tartuimme kynään ja piirsimme omakuvamme joko kasvoja käsin tunnustelemalla tai peilistä mallia ottamalla. Aikaa oli kaksi minuuttia, ja piti käyttää ”väärää” kättään. Yllättävän vaikeaa!

Lopuksi saimme vielä kuvata toisemme. Asettauduimme vuorotellen katseen kohteeksi,  ja kameran sulkimen sijaan lauloivat kynät. Emmi Ketosen ohjaamana teimme toisistamme sanamuotokuvat eli kirjoitimme tajunnanvirtatekniikalla vapaamittaiset kuvaukset tai luonnehdinnat. Toisten tekstejä itsestä oli hauskaa ja hieman ujostuttavaa lukea!

Minän teatteri -näyttely 27.8.2017 saakka. VTS-menetelmää hyödyntävä Hitaan taiteen istunto järjestetään museolla 12.8.2017, etukäteisilmoittautuminen. Omakuva-aiheeseen perehdyttää myös OMAtila – OMAkuva-näyttely Omatilassa 6.8.2017 saakka. Aboa Vetus & Ars Nova, Itäinen Rantakatu 14 – 16, Turku.

Luontoretkeilyä ja museohistoriaa eli vierailu Biologiseen museoon

Biologinen museo kesällä

Biologinen museo kurkistelee korkeiden lehtikuusten ja vehreiden lehtipuiden lehvästöjen ja kuusten takaa mäenrinteessä Neitsytpolun varrella ohikulkijoita. Museorakennus on kaikessa kansallisromanttisuudessaan ja yksityiskohdissaan upea puujugendin taidonäyte, vaikka esikoinen olikin nuorempana sitä mieltä että talossa asuu varmasti noita, niin salaperäiseltä rakennus hänestä vaikutti. Biologinen museo on helppo koko perheen museokohde vierailla vaikka keskellä arkipäivää. Se on kooltaan juuri sopiva, joten käyntiin ei tarvitse varata koko päivää tai tuntiakaan. Toisaalta siellä voi yllättäen vierähtää pidempikin tovi, jos haluaa yksityiskohtaisesti tutustua esillä oleviin dioraamoihin.

Dioraamoja eli kolmiulotteisia maisemaikkunoita on museossa esillä yhteensä 13, joista kaikki esittelevät erilaisia suomalaisia maisemia kasveineen ja eläimineen. Museovierailulla pääsee siis samanaikaisesti kokemaan niin syksyisen pohjoiskarjalaisen suomaiseman, ulkosaariston kalliot, tunturit poroineen ja sopuleineen kuin Ruissalon lehtomaiseman kevään vihreydessään. Oma suosikkini on aina yhtä uljas metsänkuningas museon nurkassa ja kotoisen tunnelman luo puutalopiha pikkulintuineen ja maiseman ylle kohoavine kirkontorneineen.

Turun biologinen museo dioraama

Vuosien varrella olemme käyneet perheen kanssa biologisessa museossa niin lastenviikonloppuina askartelemassa, muuten vain kuluttamassa aikaa sateisina päivinä, etsimässä Harry Potterista tuttua Kutkaa ja tietenkin tutustumassa Suomen luonnon moninaisuuteen. Joka kerta museon hämärillä käytävillä vierähtää tovi jos toinenkin suunniteltua pidempään. Tälle museovierailulle olin ottanut mukaani Susannan esikoiselle Pärnun lomaltaan tuliaisinaan tuoman luontovihon. Oikukkaan ja räntäsateisen kevään takia vihko oli jäänyt vähäiselle käytölle, mutta sitten sen tajusin: luontoon voi tutustua myös museossa! Esikoisen pönkittäessä luontosuhdettaan dioraamoja innokkaasti tutkien, oli minulla aikaa tutustua rauhassa toukokuussa avattuun Biologinen museo 110-vuotta -juhlanäyttelyyn.

Biologisen museon avajaisia vietettiin miltei tarkalleen 110 vuotta sitten. Heinäkuun puolivälissä vuonna 1907 avautunut museo on tärkeä osa Turun historiaa ja varmasti monella paikkakuntalaisella on siitä omakohtaisia kokemuksia, onhan se myös erittäin suosittu vierailukohde kouluryhmille. Museon vahvuutena varmasti onkin sen pysyvyyden antama turva, vaikka maailma ympärillä pyörii, pysyy sisällä kaikki miltei ennallaan. Uusi vaihtuva näyttely pureutuu juuri tähän: miksi museo on perustettu, mikä sen historia on ja mikä sen merkitys on ollut kaupunkilaisille.

biologinenmuseo_uusi näyttely1

Näyttelytauluissa kuvataan museon historiaa perustajiensa alkuideasta sen valmistumiseen ja avautumiseen sekä esillä on myös käyttäjäkokemuksia. Omat esittelynsä saavat niin museon turkulainen arkkitehti Alexander Nyström, alkuperäisten dioraamojen tekijät Gustaf ja Kjell Kolthoff kuin museoidean synnyttänyt ja rahoituksen järjestänyt Alfred ja Hélène Jacobsson. Näyttelytekstejä ja kerrontaa on väritetty aikalaismateriaalilla: sanomalehtileikkeillä hauskoista ja kiinnostavista yksityiskohdista kuin valokuvilla.

biologinenmuseo_karjalainen karhu

Näyttely on hyvin yksityiskohtainen, on kiinnostavaa lukea niin museon sijaintipaikasta käydystä kädenväännöstä, kuin ensimmäisten kuukausien kävijäryntäyksestä. Näyttelyssä todentuu museon pysyvyys, ulkoasu on muuttunut vain hivenen uuden lisäosan myötä, sisätiloissa valaistusta ei luo enää suuret seinäikkunat ja puut museon ympärillä ovat kasvaneet, muuten kaikki on lähes kuten sata vuotta sitten. Näyttely myös antaa arvon dioraamojen tekijöille. Vaikka olen lukuisia kertoja museossa vieraillut, en ole kovin tarkasti tutustunut dioraamojen tietoihin enkä kiinnittänyt huomiota siihen, milloin mikäkin dioraama on valmistunut ja kenen toimesta. Museossa on edelleen muutamia alkuperäisiä täytettyjä eläimiä ja Kolthoffien suunnittelemia dioraamoja.

biologinenmuseo_puutalokaupunki

Biologisessa museossa vietetään 15.7. avajaisten vuosipäivää, jolloin museoon on ilmainen sisäänpääsy ja luvassa on myös opastuksia. Biologinen museo 110-vuotta juhlanäyttely on avoinna 31.12.2017 asti.

 

Aamupäivä Genevessä 2

Muistatko Monrepos’n? En minäkään, mutta siellä nyt olemme! Nimittäin Geneven samannimisessä puistossa, Mon Repos’a. Tuolta vinosti vastarannalta vanhastakaupungista pääsee tänne esimerkiksi vesibussilinjalla  M4. Matka on myös hyvin käveltävissä ylittämällä kaunis Rhône-joki ja jatkamalla rantabulevardia pitkin, ja pian oletkin jo perillä.

Oikeastaan tässä järvenrannalla taitaa olla monta puistoa peräkkäin. Mon Repos, de la Perle du Lac, Moynier, Barton, Willian Rappard..On kyllä vaikea erottaa mihin yksi päättyy ja mistä seuraava alkaa. Kävelytiet kiemurtelevat sinne tänne. Tuolla on kivannäköinen leikkipuisto, tuolla taas houkuttelevan näköinen nurmialue, johon voisi istahtaa vaikkapa piknikille. Monet grillailevatkin parhaillaan piknikeväitään, vaikka grillaaminen taitaakin olla nykyisin täällä kiellettyä. Tuossa pienessä kojussa myydään jäätelöä.

Istahtaisimmeko hetkeksi tähän penkille järvenrannalle? Näkymät ovat huikeat, oikeastaan mykistävät. Purjeveneiden hidasta lipumista ja järven aaltoilua voisi seurata aika pitkään. Takana siintävät Alpit. Mitäs tykkäät?

Alueella on monia kauniita, vanhoja rakennuksia. Yksi niistä on Tieteen historian museo.  Ajattelin kuitenkin viedä sinut toiseen paikkaan, Geneven Kasvitieteelliseen puutarhaan. Kun kävelemme rantaa tarpeeksi pitkään, tulemme lopulta perille.

Geneven Kasvitieteellisen puutarharhan opastekyltti

Opaskartta ilmoittaa: olet astumassa elävään museoon! Puutarha tutkii, säilyttää ja suojelee erilaisia kasveja ja välittää niistä tietoa. Yli 12 000 lajia, 28 hehtaaria ja takana 200 vuotta historiaa – vau!

Tästä kohtaa voi poiketa pienelle pikkukivirannalle. Käydäänkö kokeilemassa kuinka lämmintä vesi on? Ei kuitenkaan häiritä rannalla oleilevaa sorsapariskuntaa.

Edessäpäin häämöttää venevuokraamo. Mennään kuitenkin alikulkutunnelista autotien toiselle puolelle puutarhaan. Siellä on valtavasti nähtävää: kasveja eri puolilta maailmaa niin ulkona kuin sisällä kasvihuoneissa, eläimiä, lintuja, leikkipuisto, karuselli, ravintola ja kirjakauppa.

Puutarhan kävelyteillä on hauska kierrellä ja katsella kaikkea vastaantulevaa. Samalla voi saada ideoita kotiin vietäväksi. Mitäs sanot esimerkiksi tästä peltipurkkien kierrätystavasta? Tuolla takana näkyy ötökkähotelleja, joissa kelvannee asustella. Ohitamme myös hauskannäköiset vaaleanpunaiset flamingot ja mustat joutsenet, jotka asuvat samassa aitauksessa sulassa sovussa monen muun lintulajin kanssa. Täällä eläimistöä ei kuitenkaan saa ruokkia. Aitauksien ympärillä on jopa sähköaidat.

Puutarhassa kukkivat muun muassa jättiunikot, ruiskaunokit ja kruunutikankontit. Upeita, eikö?

Japanilaisessa puutarhassa vallitsee levollinen tunnelma. Tuossa kiemurtaa jopa pieni joentapainen. Kohta löydämme itsemme kivikkopuutarhasta, jossa on kasveja eri vuoristoseuduilta. Opastetaulun perusteella täällä kasvaa myös alppitähti, tuo myyttinen Alppien asukki.

Käydään lopuksi vielä trooppisessa kasvihuoneessa. Upeat, jättimäiset palmut kohoavat kohti kattoa. Täällä on vielä kuumempi kuin helteisessä ulkoilmassa, huh! Astuessamme takaisin puutarhaan ilma tuntuu jopa hieman siedettävämmältä.

Lue myös Geneve-kirjoitukseni ensimmäinen osa.

Parc Mon Repos, Rue de Lausanne.

Conservatoire et Jardin botaniques de la Ville de Genève, 192 Rue de Lausanne. Aukioloajat voit tarkistaa täältä ja vinkit vierailulle täältä. Ei pääsymaksua.