WeeGee ja sirkuksen taikaa

Espoon Tapiolassa, mäntyjen katveessa on Näyttelykeskus WeeGee. Rakennus on alun perin Aarno Ruusuvuoren 1960-luvulla Weilin + Göösille suunnittelema kirjapainotalo. Suuret betonipinta-alat, pitkä ikkunarivistö ja nykyratkaisu, rakenteiden paljaus, luovat erityisen  kokonaisuuden.

Vuonna 2006 valmistui rakennuksen peruskorjaus. Avattiin WeeGee, joka koostuu neljästä museosta, Espoon modernin taiteen museo EMMAsta, Espoon kaupunginmuseo KAMUsta, Lelumuseo Hevosenkengästä sekä Suomen Kellomuseosta. Kesäisin museon takapihalla on avoinna Matti Suurosen suunnittelema Futuro-talo. Rakennuksessa on myös kahvila-ravintola sekä museokauppa.

Miten tänne Tapiolan perukoille sitten löytää? Sen kun hyppää esimerkiksi Kampissa bussiin (voit tarkistaa oikean linjan esim. täältä) ja varmistaa vaikkapa HSL:n reittioppaasta oikean kohdan hypätä pois. Tulevaisuudessa kuulemma metrollakin pääsisi.

Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä on rakennuksen toisessa kerroksessa. Lelu- ja leikkikulttuuriin keskittyneessä museossa on esillä eri vuosikymmenien leluja sekä muuta leikkimiseen liittyvää tietoa. Varmaankin jokainen aikuiskävijä tunnistaa lapsuudestaan tuttuja leluja. Minullakin oli juuri tuollainen! Ja tuollaisen olisi aina halunnut!

Museossa on maaliskuun 2017 alkuun saakka Sirkuksen magiaa -erikoisnäyttely. Sen myötä hieman hämyinen museotila on loihdittu sirkusmaailmaksi. Liukumäki on pukeutunut klovnin asuun ja saanut kattoon ripustetut tunnelmalliset paperivalaisimet seurakseen. Ilmeisesti erikoisnäyttelyiden ilme muutetaan aina teeman mukaiseksi. Museon sivuilla voi tutustua kuinka hienoja menneet näyttelyt ovat olleet.

Näyttelyvitriineissä esitellään kiinnostavasti sirkuksen historiaa ja nykypäivää. Jos sirkustelu alkaa kutkuttaa ammatiksi asti, kävijä voi tehdä sirkusammattitestin. Ja mikä hauskinta – lapset saavat tutustua aiheeseen leikin kautta ja pukeutua erilaisiin sirkusasuihin. Oli erityisen hellyyttävää seurata, kun sirkustirehtöörin asuun pukeutunut lapsikävijä oli ottanut pienen breikin tirehtööriydestään ja katseli ihastuksissaan Löylymäen pienoisrautatieasemaa.

Sirkus-näyttelyn lisäksi museossa on esillä upeita vanhoja espoolaisia valokuvia esittelevä Lisää vauhtia! Ulkoleikit espoolaisten valokuvissa -pienoisnäyttely.

Näyttelykeskus WeeGee, Ahertajantie 5, Espoo. Museoihin voi ostaa yhteispääsylipun. Perjantai-iltaisin on vapaa pääsy klo 17 – 19. Suomen Kellomuseo on maksuton.

Sirkuksen magiaa 5.3.2017 saakka. Näyttelyssä oheisohjelmaa. Lisää vauhtia! Ulkoleikit espoolaisten valokuvissa 4.6.2017 saakka.

Rut Bryk – koloristi ja keramiikkataiteen uudistaja

Leijona (1953)

Jos nyt välipäivinä tai vuoden alussa haluaa nähdä upeaa keramiikkataidetta ja sattuu asumaan tai lomailemaan Oulun suunnalla, suosittelen lämpimästi vierailua Oulun Taidemuseoon. Siellä on 15. tammikuuta saakka taiteilija Rut Brykin 100-vuotisjuhlanäyttely Rut Bryk – Taikalaatikko. Se pohjautuu Espoon modernin taiteen museo EMMAssa viime kesänä esillä olleeseen, Harri Kalhan kuratoimaan juhlanäyttelyyn. EMMA on myös tuottanut Oulun näyttelyn.

Ehdin näkemään Espoon näyttelyn aivan viimeisenä esilläolopäivänä – ja onneksi ehdin, sillä se oli todella upea. Graafikoksi valmistunut Bryk aloitti 1940-luvulla Arabian taideosastolla keraamikko Birger Kaipiaisen suojattina. Espoon näyttely oli rakennettu kronologisesti niin, että katsoja pääsi kulkemaan Brykin kädenjäljen kehittymisen ja kera-miikkataiteilijaksi kasvamisen vierellä. Tyylimuutokset vuosikymmenien kuluessa on silminnähtävissä.

1940-luvun töissä on nähtävissä vaikutteita Kaipiaisen tyylistä. Viivat ovat pikkutarkkoja, jälki yksityiskohtaista ja värimaailma pastellinen. 1950-luvulle tultaessa Brykin tuotannossa tapahtui käänne, kun hän alkoi kehittää tyyliänsä entistä omaleimaisemmaksi. Siihen kuuluu toinen toistaan värikkäämmät lasitteet sekä tapa käyttää niitä. Viivat ovat edelleen läsnä. Ne muodostavat lasitteen kanssa kohokuvioita ja entistä syvempää kolmiulotteisuutta.

Häät (1944)

Lypsyllä (1950-luvun alku)

Äiti ja lapsi -teoksia (1950-luku)

Venetsialainen palatsi -sarja (1950-luku)

Suurin muutos Brykin tyylissä tuntui tapahtuneen 1960-luvulla, kun värikylläisyydestä siirrytään paikoin yksivärisyyteen. Aiheet muuttuvat entistä abstraktimmiksi kuvaten enemmän muotoa kuin objektia.

EMMAn näyttelyssä esillä oli mukavan laaja otanta töitä uran varrelta. En tiedä onko Oulussa esillä näyttelyn viimeinen työ, taiteilijan tyttären Maaria Wirkkalan materiaalitutkielma Mielen mosaiikki. Toivottavasti on, sillä nämä äitinsä töistä ylijääneet mosaiikkipalat yhdistelmällä on syntynyt taas jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Maaria Wirkkala: Mielen mosaiikki

Rut Bryk – Taikalaatikko esillä 15.1.2017 saakka Oulun Taidemuseossa. Tarjolla myös opastettuja kierroksia.