Museokorttivuoteni – kolmas kerta toden sanoo?

Museokorttivuoteni, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kolmas vuoteni Museokortin kanssa on tullut päätökseen. Vuoden aikana kävin paljon kotikaupunkini Turun tutuissa museoissa. Museomatkoilla Helsinkiin ja Tuusulanjärvelle sain vinguttaa Museokorttiani kiitettävästi. Näillä reissuilla vierailin myös minulle uusissa kohteissa. Vierailuni Aholassa, Ainolassa, Erkkolassa ja Järvenpään taidemuseossa eivät varmasti tule jäämään viimeisiksi. Vaikuttavia paikkoja ja upeita näyttelyitä!

Kun vertaan viime museovuoteeni, vuosi 2018 ei ole ollut yhtä kiireinen. Kuitenkin näkemäni näyttelyt ja kokemani elämykset ovat olleet vertaansa vailla. Esimerkiksi Wäinö Aaltosen museossa olleen Hannu Väisäsen Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyn muisteleminen saa vieläkin  lähes kylmät väreet aikaan. Kolmas Museokorttivuoteni sen viimeistään näytti – en enää osaisi olla ilman tuota kelta-musta-pinkkiä muoviläpyskää kukkarossani. Milloin tahansa voi tulla hinku poiketa museoon ja silloin on hyvä olla Museokortti käden ulottuvilla.

Vaikka vierailin muutaman kerran museoiden ilmaispäivissä, säästin kortilla noin 89 euroa. Osa näistä säästetyistä pennosista taisi toki jäädä museokauppaan tai -kahvilaan. Näissä museoissa kävin vuoteni aikana:

Tietysti näin vuoden taitteessa käännän katseeni myös tulevaan. Olen jo kolme vuotta seurannut miten käytän Museokorttiani (se käy muuten kätevästi asiakassivuilta) ja tiedän, että tulen myös vuonna 2019 useimmiten käymään samoissa tutuissa, paikallisissa museoissa. Löydän niistä joka vierailulla ja seurassa jotain uutta – puhumattakaan vaihtuvista näyttelyistä, joista tutussakin kohteessa saa aina jotain uutta katsottavaa ja ajateltavaa. Miltä voisi näyttää museovuoteni 2019? Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain yllätyksellistä? Näissä minulle uusissa museoissa suunnittelen ainakin käyväni tulevan Museokorttivuoteni aikana:

  • Amos Rex, Helsinki: teamLabnäyttelyn pääsisi näkemään vielä 6.1.2019 saakka. 8.2.2019 avattava René Magritten näyttely kiinnostaa.
  • Casa Haartman, Naantali: Naantalin keskustassa olevassa Axel ja Hedvig Haartmanin taiteilijakodissa on upeaa arkkitehtuuria, väriä ja yksityiskohtien runsautta. Näin kirjoitti Johanna artikkelissaan, ja jos museo on jälleen ensi kesänä avoinna, niin pitäähän se omin silmin nähdä!
  • Hvitträsk, Luoma, Kirkkonummi: Taiteilijoiden Gesellius, Lindgren ja Saarinen yhteinen ateljeekoti on vielä näkemättä. Kansallisromanttinen rakennus yksityiskohtineen tekee varmasti vaikutuksen!
  • Runebergin koti, Porvoo: Suomen vanhimmassa kotimuseossa, kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin ja kirjailija Fredrika Runebergin kodissa, olisi kiinnostavaa käydä. Kuinka usein pääsee vierailulle yhden Suomen merkittävimmän naiskirjailijan kotiin?
  • Seurasaaren ulkomuseo, Helsinki: En ole varma olenko koskaan käynyt Seurasaaren ulkomuseossa. Onkohan siellä niin paljon oravia kuin kerrotaan? Tämä sopisi kesäretkikohteeksi!
  • Tuusulanjärven museot, Järvenpää ja Tuusula: kävimme kesällä 2018 kiertämässä osan Tuusulanjärven museoista sekä Järvenpään taidemuseon. Monta museota jäi kuitenkin seuraavaan kertaan, kuten Lottamuseo sekä Suviranta (tosin Suviranta ei taida olla Museokorttikohde). Tulisiko niiden vuoro kesällä 2019?

Miltä sinun mennyt tai tuleva Museokorttivuotesi näyttää?

Mainokset

Tule Suomeen. Nyt!

Upeita vanhoja Suomen matkailujulisteita ja niiden kautta välittyvää matkailu- ja kulttuurihistoriaa. Kehyksinä vaneria ja ripustuksen taustana pahvia. Vaneritaustoilla veikeitä esittelytekstejä, joista välittyy into julistetaiteeseen ja vanhan vaalimiseen. Tätä kaikkea on Come to Finland! Riemuhuuto paratiisista -näyttely Kansallismuseossa Helsingissä.

Näyttely avasi Kansallismuseon Suomi 100 -juhlavuoden. Osuvasti näyttelyssä on noin sata matkailujulistetta aina 1800-luvun lopulta 1960-luvulle saakka. Niitä on täydennetty matkamuistoilla ja matkailuun liittyvillä esineillä museon kokoelmista.

Näyttelykävijä johdatellaan Suomen matkailun synnystä, trendeistä ja vuosikymmenistä toiseen. Höyrylaivat vaihtuvat juniin ja junat lentokoneisiin, mutta julisteesta toiseen Suomi näytetään trendikkäänä, eksoottisena ja ehdottomasti vierailemisen arvoisena kohteena. Julisteet ovat pääasiassa englanniksi, saksaksi ja ranskaksi ja suunnattu siis Suomeen tuleville matkailijoille.

Yllä näkyvä Akseli Gallen-Kallelan Imatran mainosjuliste vuodelta 1893 on muuten Suomen ensimmäinen matkailujuliste. Pakkaatko jo laukkujasi Imatran matkalle?

Suomea kuvataan paljon nähtävyyksien kautta. Esimerkiksi Turusta esitellään Turun tuomiokirkkoa, kuinkas muutenkaan. Julisteista välittyvä kuva Suomesta eksentrisenä neljän vuodenajan maana, jossa luontoa, iloisia ihmisiä ja tilaa riittää, tuntuu nykyään jo hieman kliseiseltä. Toisaalta joskushan ne kliseet ovat luotu. Moni näyttelyjuliste on ennestään tuttu. On hienoa päästä näkemään ne oikeassa koossa ja lukea niiden historiasta.

Julisteiden ja esineistön lisäksi esillä on myös vanhoja matkailuvideoita eri vuosikymmeniltä. Käytävämaisessa tilassa kävijä voi istahtaa alas pahvijakkaralle, laittaa korviinsa kuulokkeet ja syventyä menneen ajan tunnelmaan. Tila on somistettu hauskasti vanhojen matkailuviirien suurennoksilla, joiden alkuperäisversioita on esillä myös  näyttelyvitriinissä. Löysitkö sieltä oman kotikuntasi viirin?

Vasemmalta: Katja Tukiainen, Vombat Combat, Marika Maijala
Julistekilpailun työt voittojärjestyksessä vasemmalta: Omar Escalante, Jaco & Aline Hubregtse, Adrienn Zéll, Mareike Mosch, Albert Pinilla

Näyttelyn loppupuolella on hieman tuoreempaa näkökulmaa julistetaiteeseen tämän päivän graafikoiden ja taiteilijoiden tulkitsemina. Näyttelyä varten toteutetuissa julisteissa näkyy kunkin taiteilijan persoonallinen tyyli. Näyttelyä varten myös pidettiin kansainvälinen julistekilpailu.

Jos näyttelyn teokset herättivät oman sisäisen taiteilijan, pääsee näyttelyssä myös piirtämään oman tulkintansa aiheesta. Vierailupäivänäni museolla pidettiin myös tämän näyttelyn ilmeisesti viimeinen julistetyöpaja kuvittaja Sanna Manderin johdolla. Miten hauskaa olikaan suunnitella oma kaupunkijuliste ja hetken vain istua ja tussata!

Olet jo ehkä nähnyt näyttelyn jossain päin Suomea. Designyritys Come to Finlandin toteuttama näyttely onkin teemaan sopivasti kiertänyt jo aimo matkan ympäri Suomen ennen tänne saapumistaan.

Jos et ole vielä näyttelyssä piipahtanut ja satut olemaan Helsingin suunnalla, on siihen huomenna 18.5. erinomainen mahdollisuus. Silloin, Kansainvälisenä museopäivänä, museoon on nimittäin vapaa pääsy. Muut Museoviikon vierailuvinkkimme voit lukea täältä.

Come to Finland! Riemuhuuto paratiisista 28.5.2017 saakka Kansallismuseossa, Mannerheimintie 34. Näyttelyyn on myös opastettuja kierroksia.

Sibelius & betonibrutalismi

sibeliusmuseo_takaa

Vaikka vierailen usein Turun museoissa, jotkut niistä ovat jääneet minulta varsin vähäiselle huomiolle. Yksi näistä on Sibelius-museo, jonka ohi tuli kuljettua viikottain yliopistovuosina. Päätin viimein korjata tilanteen, ja yhtenä aurinkoisena sunnuntaina johdatin perheeni hetkeksi musiikin maailmaan.

sibeliusmuseo

Sibeliusmuseo

Sibeliusmuseo on nimensä mukaisesti omistautunut musiikin vaalimiseen. Heti ovesta sisään astuessaan aistit pääsevät nautintojen pariin kun klassinen musiikki johdattaa kulkijaa. Museokokoelmat kattavat niin soittimia, nuotteja kuin äänitteitä eri ajoilta. Tällä hetkellä museossa on esillä kolme näyttelyä, kaksi pysyvää ja yksi vaihtuva, joista jokainen oli täynnä yksityiskohtia. Suurin osa ajastamme vierähti tutustuen Sibeliuksen elämää ja tuotantoa valottavaan pysyvään Sibelius-näyttelyyn. Se oli varsin tekstipainotteinen olematta kuitenkaan liian raskas. Koska mukanani oli päiväunet väliin jättänyt lähinnä hyppelystä kiinnostunut päiväkoti-ikäinen, keskittymiskykyni oli koetuksella. Näyttely oli kuitenkin jaettu selkeästi teemoihin, jotka taasen jakautuivat lyhyempiin katkelmiin. Näyttelyteksteihin mahtui niin kiinnostavia yksityiskohtia, uutta tietoa, vanhan tiedon syventämistä, perusasioita kuin huumoriakin. Sibeliuksen tuotantoon pääsi konkreettisesti tutustumaan musiikkinäyttelyiden avulla, jotka ainakin saivat Lapsen huokailemaan ihastuksesta. Lisäksi katsottavana oli useita videoita niin Sibeliuksen hautajaiskulkueesta katsaukseen Tuusulanjärven taiteilijaidylliin.

Sibeliusmuseo

Laajan musiikkiannin lisäksi tutustumiskäynti tarjosi myös toisenlaisen nautinnon. Museorakennus itsessään on nimittäin kiinnostava. Piispankatu, jolla Sibelius-museo sijaitsee,  alkaa Tuomiokirkon juurelta ja kulkee jokirannan myötäisesti yläjuoksun suuntaan. Sen varrella on niin koristeellinen arkkipiispan talo kuin vanhoja puutaloja ja empirerakennuksia sekä kasarmirakennuksia. Sibelius-museo erottuu joukosta: harmaa betoninen rakennus, jonka kivinen etupiha erottaa kadusta. Kuulostaako rumalta? Sitä se ei kuitenkaan ole. Rakennuksen on suunnitellut Woldemar Baeckman ja se on esimerkki 1960-luvun modernismista. Museo on niin sisältä kuin ulkoa täynnä yksityiskohtia, joilla valo pääsee leikkimään. Raakabetoniset seinät ovat samalla pelkistettyjä, moderneja ja kiehtovia. Rosoisuudessaan rakennus on kaunis ja ehdottomasti kokemisen arvoinen!

Sibeliusmuseo

Sibeliusmuseo patsas

Ja jos tietoutta Sibeliuksen elämästä haluaa tämänkin jälkeen syventää, saa siihen mahdollisuuden Helsingissä. Kansallismuseossa on esillä Sibelius. Jokainen nuotti pitää elää –näyttely maaliskuuhun saakka. Osaan näyttelystä pääsee myös tutustumaan verkossa, vaikka tästä.