Anna Ahmatovan neljä huonetta – jotta me muistamme

Hannu Väisänen: Anna Ahmatova 1 (2017), kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Anna Ahmatova 1 (2017)

Taide on vaarallista, koska sen avulla emme unohda. Taiteen avulla me ja meistä seuraavat sukupolvet muistamme ja tulemme tietoisiksi menneisyydestä. Jotta se ei unohtuisi, tarvitaan rohkeita ja vahvatahtoisia ihmisiä tallentamaan mennyttä, kuten venäläinen runoilija Anna Ahmatova (1889–1966). Wäinö Aaltosen museossa 9.2. avautunut Hannu Väisäsen näyttely Anna Ahmatovan neljä huonetta tuo menneisyyden eteemme. Öljyvärimaalausten, brodeeraustöiden, valokuvien, videoteosten ja installaatioiden avulla Väisänen herättää henkiin niin Ahmatovan runot kuin pilkahdukset runoilijan elämästä.

Näyttely piti alun perin pitää Pietarissa Anna Ahmatovan museossa, mutta ilmeisesti ainakin osittain poliittisista syistä sitä ei sinne toteutettu. Nyt näemme näyttelyn täällä Turussa alkuperäistä suunnitelmaa laajempana. Pietarin ystävyyskaupunki Turku onkin sille oikein sopiva paikka. Ahmatovan runojen miljöönä on usein Leningrad/Pietari, sen kadut, talot ja Neva-joen rantatörmät. Meillä Turussa on oma jokemme ja sen rannat, joilla käyskennellä. Ahmatovan runoista on luettavissa vahva kotiseuturakkaus. Se ulottui jopa niin pitkälle, että hän kieltäytyi jättämästä kotikaupunkiansa vallankumouksen jälkeen. Kurjat olot ja taiteilijaystäviensä pakeneminen ulkomaille tallentui runoihin, mutta Ahmatova jäi. Myös Turku on tallentunut monien kaupunkilaisten sydämiin.

Hannu Väisänen: Runoelma ilman sankaria, diptyykki (2017) WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Runoelma ilman sankaria, diptyykki (2017)

Hannu Väisänen - Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ahmatovan tarkkanäköisissä runoissa on läsnä niin oman aikansa ajankohtaiset tapahtumat, vaino ja vangitsemiset kuin runon minän yksityinen maailma rakkauksineen ja eroineen. Neuvostoliitossa runoilijasta tuli epätoivottu henkilö, joka asetettiin julkaisukieltoon kymmeniksi vuosiksi ja jonka teoksia oli kiellettyä omistaa. Moni suomalainen lienee kuullut Ahmatovan asemasta Neuvostoliitto/Venäjän eri vuosikymmenien poliittisessa myllerryksessä. Mutta moniko on hänen runokirjansa avannut? Musiikin ystäville voivat olla tuttuja sellaiset laulut kuin Haikara, Yöllä, Ero, Käki ja Nukun hiljaa kirkkomaassa. Kyllä – nämä Ultra Bran ja Kerkko Koskinen Kollektiivin laulujen sanat ovat alkujaan Ahmatovan kynästä syntyneitä runoja.

Sain käsiini ensimmäisen kerran Ahmatovan runoja teini-ikäisenä juuri Ultra Bran opastamana. Muistan elävästi tuon ruskeakantisen, Marja-Leena Mikkolan suomentaman Runoja-kokoelman (Orient Express, 1992). Se oli vuosia ainut suomenkielinen kokoelma Ahmatovan runoja. Minulle ei riittänyt kirjastosta kerrasta toiseen lainattu teos, vaan halusin kiihkeästi opuksen itselleni. Loppuunmyytyä nidettä ei kirjahyllyyni vielä tänä päivänä ole tullut, mutta vuonna 2008 ilmestynyt, myöskin Mikkolan suomentama, Valitut runot (Kustannusosakeyhtiö Tammi) toi omistamisen onnea. Sen runomitaltaan ja muodoltaan tarkistetut runot ovat pala jotain salaperäistä, yksityistä, jotain, jonka koska vain saan ottaa hyllystäni ja josta lukea säkeen sieltä, runon tuolta. Ja nyt saan kokea Ahmatovan taiteen aivan uudella tavalla.

Astellessani Wäinö Aaltosen museon portaita ylös helmikuisena kevättalven päivänä minua suorastaan jännittää. Ensimmäisessä näyttelysalissa video- ja brodeeraustöiden ihastelun jälkeen käännän pääni ja vastassa on valtavat, seinään nojaavat mustat kirjaimet. En hallitse kyrillisiä, mutta hetken tavattuani tajuan niiden tarkoittavan Fontankan taloa. En meinaa pysyä nahoissani: tämän lähemmäs runoilijan kolmen vuosikymmenen ajan asuntoa en ole päässyt!

Fontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa,, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvatFontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kiellettyon käyttö kielletty

Fontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yhteen museosaliin on todellakin tehty installaatio Fontankan talosta eli Pietarin Fontanka-kanavan rantakadulla sijaitsevan Šeremetjevin palatsin piharakennuksesta. Sen neljä huonetta ovat antaneet nimensä tälle näyttelylle. Kerään hetken voimia ja astun kynnyksen yli. Tuntuu uskomattomalta ikään kuin kävellä niissä huoneissa, joissa Ahmatova asui. Eräässä elämänvaiheessaan hänen asuintilansa kapeni vain yhdeksi ainoaksi huoneeksi. Mietin mikä se mahtaa näistä olla.

Installaation huoneisiin on ripustettu erilaista esineistöä sekä valokuvateoksia. Ne luovat muuten tyhjiin huoneisiin tunnelmaa, mutta tuntuvat hieman irrallisilta. Onko tuo Ahmatovan käsilaukku? Ovatko nuo patsaat lähellä taloa? Rakennustelineet ovat osa installaatiota. Niiden portaita pitkin pääsee kiipeämään huoneiden ylle. Metallisista, karuista portaista huokuu keskeneräisyys, välitila, muutos ja jopa elämän hallitsemattomuus. Talossa elettiin paikoin jatkuvan tarkkailun ja mahdollisesti salakuuntelun alla. Ylhäältä lintuperspektiivistä tiirailtuna mittakaava muuttuu nukkekotimaiseksi, ja uusia yksityiskohtia paljastuu. Onko tuonnekin piilotettu nauhuri? Kokonaisuutta vahtii palatsin pihaporttia koristavien leijonien siluetti.

Anna Ahmatovan Runoelma ilman sankaria -runon osa Marja-Leena Mikkolan suomentamana WAMissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Hannu Väisänen: Runoelma ilman sankaria 2 (2017), kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Runoelma ilman sankaria 2 (2017)

Hannu Väisänen - Anna Ahmatovan neljä huonetta Wäinö Aaltosen museossa Turussa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Hannu Väisänen: Poltetut Runot 1 (2017),kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Poltetut Runot 1 (2017)
Hannu Väisänen: Puninin takki 4 (2017), kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Puninin takki 4 (2017)

Jatkan matkaani seuraavaan saliin. Edessäni on Runoelma ilman sankaria 2 (2017), jossa jo Anna Ahmatova 1 – teoksen (2017) vakavailmeinen nainen on saanut ympärilleen oranssia ja valkoista väriä. Vieressäni toiset näyttelyvieraat pohtivat niiden merkitystä, ja suljen korvani. En halua jakaa Ahmatovaani kenenkään kanssa.

Monet teokset ovat nimetty runojen tai Anna Ahmatovan elämäntarinan osasten mukaan. Aiheet ja teemat toistuvat – kuten runoilijan tuotannossa. Poltetut runot 1 (2017) pysähdyttää eteensä. Alkuun abstraktilta vaikuttava sinivalkoinen teos saa pohtimaan runojen hävittämisen ja julkaisemisen kieltämisen kauheutta ja traagisuutta. Mitä jää jäljelle, jos ei ole lupa tehdä rakastamaansa asiaa?

Puninin takki -nimisiä teoksia on monta. Puninin takki 4:n (2017) intensiivisen punainen väri hätkähdyttää. Väri jatkuu poikkeuksellisesti myös taulun reunan yli ja siitä tulee mieleen pyyhitty veri. Ahmatovan poika ja kaksi puolisoa joutuivat vankiloihin ja vankileireille. Nikolai Puninin (1888–1953) vangitsemisyönä Fontankan talon eteisnaulakkoon jäi roikkumaan hänen palttoonsa. Työleiri koitui Puninin kohtaloksi.

Anna Ahmatovan runo Marja-Leena Mikkolan suomentamana WAMissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Muistoruukut Hannu Väisäsen Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Viimeisessä salissa on Muistomerkki-installaatio, johon yleisö pääsee osallistumaan opettelemalla jonkin runon, säkeen tai muun tekstikatkelman ulkoa ja kirjoittamalla sen paperille. Sitten paperi poltetaan ja tuhkat tuodaan laitettavaksi johonkin näistä viidestä ranskalaisesta saviruukusta. Teoksella ylistetään muistamista ja tehdään kunniaa Ahmatovalle.

Tämä näyttely on tärkeä, koska tämä kaikki ei ole vain menneisyyttä. Se on tärkeä, jotta me muistamme ja osaamme arvostaa monesti niin itsestäänselvää.

Hannu Väisänen – Anna Ahmatovan neljä huonetta 20.5.2018 saakka. Näyttelyyn on myös opastuksia. Wäinö Aaltosen museo, Itäinen Rantakatu 38, Turku.

Mainokset

Museokorttivuoteni

Museokorttivuoteni, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Olen kiintynyt kelta-musta-pinkkiin korttiini. Se kulkee lähes aina mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee hinku tai tarve poiketa museoon!

Kuluneen kahden vuoden aikana suhteeni Museokorttiin on muuttunut innostuneesta aloittelijasta vakiintuneeksi käyttäjäksi. Kuullessani kortista ensimmäisen kerran olin heti myyty –  ja olen yhä! 250 museota Ahvenanmaalta Inariin samalla, noin 60 euroa maksavalla kortilla on älyttömän hyvä diili.

Toinen museokorttivuoteni tuli päätökseen lokakuussa. Vuosi piti mukanaan vähintään kuukausittaisia vierailuja museoihin. Osa oli tuttuja turkulaisia, kuten Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo ja Aboa Vetus & Ars Nova. Muutama muodostui viimeistään viimeisimmän korttivuoteni aikana eräänlaiseksi lähimuseokseni, jonne tapaan piipahtaa katsomaan uusimman näyttelyn aina kun mahdollista.

Monet näyttelyt tuli käytyä katsomassa monta kertaa. Ensimmäisen kerran menin ehkä vain opastukselle tai hieman tiukemmalla aikataululla, toisen kerran menin sitten ajan kanssa tai esimerkiksi toisen seuralaisen kera. ”Onko sulla Museokortti?” -kysymys tuli esitettyä moneen kertaan ja mentyä yhdessä uuden tai vanhemman museoystävän kanssa. Jaettu museokokemus on arvokasta ja siinä saa usein aivan uudenlaisia näkökulmia.

Tein myös muutamia reissuja toisille paikkakunnille ihan varta vasten katsomaan jotain tiettyä näyttelyä, kuten Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin katsomaan Kielletty kaupunki -näyttelyä ja Helsinkiin Suomen valokuvataiteen museoon Francesca Woodmanin valokuvien ääreen. Kerran kun reissussa oltiin, en tietenkään malttanut käydä vain yhdessä museossa. Tampere-päivä ja pari Helsinki-päivää käsittivät yhteensä yksitoista museota. Lähes puolet vuoden museokäynneistäni!

Kortti madalsi rutkasti kynnystä vierailuun. Menin uteliaammin katsomaan näyttelyitä tai vierailemaan museoissa, joita en ilman korttia olisi raaskinut mennä. Erityisesti Helsingin museoiden lippuhinnat ovat aika huimia. Kun pääsymaksu on jo maksettu, ei käynnin aikana tule sellaista pakko-nähdä-kaikki-kun-on-kerran-maksettu -tunnetta. Osan voi jättää seuraavaan kertaan. Myös kynnys museokauppojen puolella ostosten tekoon laski. Ennalta maksettu sisäänpääsy oli ikään kuin säästetty pääsylipun hinta, ja pientä museomuistoa tai tuliaista tuli ostettua monestakin kaupasta.

Vuoden aikana säästin pääsymaksuista 163 euroa. Aika huimaa! Jatkoinko kortin käyttöä?  Tarvitseeko edes kysyä – kolmas vuoteni käynnistyi juuri.

Lue myös Johannan vuodesta museokortin kanssa.

Jacob Hashimoto – elämys vailla vertaa

Jacob Hashimoton taidenäyttely Wamissa

Jacob Hashimoton teos Wamissa
Ilmassa tuoksui kumous ja rajat, kaikki kimaltaa kirkasta, alkulähteetöntä valoa (2011)

Wäinö Aaaltosen museossa kesäkuussa avautunut yhdysvaltalaisen Jacob Hashimoton näyttely Giants and Uncertain Atmospheres on upeaa ilottelua salista toiseen. Se on samaan aikaan värileikkiä seinästä seinään, mutta myös jotain todella rentouttavaa ja hypnoottista. Se on jotain, joka on koettava itse. Vaikka sosiaalinen media täyttyy museoasiakkaiden kuvista, eivät ne anna sitä kokonaiskuvaa, jonka saa vain astelemalla itse museoon. Asettumalla valtaisan Gas Giant installaation alle makaamaan tai istahtamalla katsomaan lukuisista pienistä edestakaisin seilaavista purjeveneistä koostuvaa Armada-teosta, jonka tasainen ääni kiirii vielä näyttelysalista toiseen.

Jacob Hashimoton Armada
Armada
Jacob Hashimoton Gas Giant
Gas Giant

Suurimman huomion Hashimoton näyttelyssä on saanut upeat huoneenkokoiset installaatiot: kymmeneen metriin kohoava Gas Giant, koko ajan liikkuva Armada sekä yhden näyttelysalin valtaava Never Comes Tomorrow. Ja toki ansaitusti, ne ovat upeita ja uniikkeja. Teokset rakennetaan aina näyttelytilan ehtojen mukaisesti. Näyttelyssä on kuitenkin paljon muutakin. Pienistä japaninpaperista ja bambusta tehdyistä leijamaisista paloista koostuvat teokset houkuttavat koskemaan, kolmiulotteiset maalaukset kiehtovat. Eikä näyttelyn erityislaatuisuus jää vain teoksiin, jo pelkästään teosten nimet herättävät ajatuksia. Millainen on Not So Much Discoveries as Memories (Ei niinkään löytöjä vaan muistoja) tai The Whisperings and Twitterings High Above (Kuiskaukset ja viserrykset korkealla yllä)? Entä miltä näyttää Some Lost Part of a Delicate Fragrance (Jokin vivahteikkaan tuoksun kadonnut osa)? Kannattaa käydä katsomassa!

Hashimoton teos Wamissa
Jacob Hashimoton Jokin vivahteikkaan tuoksun kadonnut osa

Jacob Hashimoton näyttely Wamissa

Jacob Hashimoton teos esillä Wamissa
Lähes turmeltumatonta selvää järkeä, valkoista valoa, et cetera (2011)

Jacob Hashimoton näyttely on avoinna vielä 24.9.2017 saakka. Jos todella on joku, joka ei tätä näyttelyä ole kokenut, kannattaa se tehdä mahdollisimman pian. Tätä näyttelykokemusta ei kannata jättää viimeiseen päivään, näyttely nimittäin houkuttelee äärelleen vielä uudelleen. Erityisen hyvä syy museovierailuun on vielä tällä viikolla, sillä nyt vietetään Wamin juhlaviikkoa. Museo tarjoaa erityisohjelmaa ja Turun päivänä, sunnuntaina 17.9, ilmaisen sisäänpääsyn ja kakkua 500 ensimmäiselle asiakkailleen.

 

Turun päivä 17.9.2017

Turun päivää vietetään sunnuntaina 17.9.2017

Tämän viikon sunnuntaina, 17.9.2017, on jälleen kerran aika juhlia kaunista kaupunkiamme. Turun päivä on täynnä erilaista ohjelmaa ja tapahtumia, kiinnostavia käyntikohteita löytyy varmasti jokaiselle halukkaalle. Päivän ohjelmatarjontaan kuuluu niin markkinoita, kulttuuria, opastuksia satama- ja telakka-alueelle, liikuntaa keppihevosradasta toritansseihin ja pop-up jumppaan. Kaikkiin Turun museokeskuksen museoihin on vapaa pääsy ja myös monet muut museot tarjoavat sisäänpääsyn sunnuntaina joko ilmaiseksi tai ainakin mukavalla alennuksella kävijöilleen. Illalla koko kaupungin juhlapäivä huipentuu ilotulitukseen Samppalinnanmäeltä kello 21.00.

Turku Aurajoki

Poimimme muutaman itseämmekin kiinnostavan esimerkin tapahtumien laajasta kirjosta. Muuhun ohjelmaan pääsee tutustumaan Turun kaupungin omilta sivuilta.

  • Vasta remontoidussa ja laajennetussa Turun Kaupunginteatterissa on avoimet ovet klo 10-17. Ohjelmaa riittää koko päiväksi ja luvassa on niin maistiaisia tulevan kauden esityksistä, valokuvanäyttely talon historiasta kuin mahdollisuus saada tutustua teatteriravintolaan kahvin ja lounaan merkeissä. Teatteritiloihin järjestettävät opastuskierrokset vaativat ennakkoilmoittautumisen ja ovat jo täynnä. Mutta ei hätää, myöhemmin mahdollisesti pääsette lukemaan blogin puolelta kierroksen annista. Päivän tarkempi kulku kaupunginteatterilla selviää tästä.
  • Kuralan Kylämäessä vietetään torstaista alkaen Esihistoria esille -tapahtumaa. Luvassa on niin opastuksia alueen menneisyyteen, taistelunäytöksiä, jousiammuntaa lapsille, kalliomaalaustyöpaja ja kiinnostavia luentoja. Myös suunnitteilla oleva Historian museo esittäytyy. Tarkempi tapahtumaohjelma löytyy tämän linkin takaa.
  • Myös vanhaa Turkua ja vähän uudempaa taidetta esittelevään Aboa Vetus & Ars Novaan on ilmainen sisäänpääsy koko päivän. Ars Novan puolella on viime viikolla avautunut Vuoden nuori taiteilija 2017 Tiina Pyykkisen näyttely. Lue Susannan kokemus näyttelystä täältä. Tiesitkö muuten, että Aboa Vetus & Ars Nova kisaa Vuosisadan museo – tittelistä viiden muun ehdokkaan kanssa? Voittaja paljastetaan 18.10. Logomossa pidettävässä Vuosisadan Kulttuurigaalassa.
  • Turun keskuspaloasemalla pääsee tänäkin vuonna tutustumaan niin paloautoihin kuin rakennuksen kellarissa sijaitsevaan Palomuseoon. Museokierroksille mahtuu kerrallaan 20 osallistujaa ja aikaisempina vuosina kierokset ovat tulleet täyteen nopeasti, kannattaa siis mennä paikan päälle ilmoittautumaan ajoissa jos museoon mielii. Lue kokemukseni Palomuseosta viime vuodelta täältä.
  • Turun vesilaitosmuseo Halistenkosken rannalla viettää Turun päivänä uudistetun perusnäyttelynsä kaikille avoimia avajaisia kello 12-15. Museovierailun jälkeen voi vaikka vuokrata kanootin joen toiselta puolelta Myllärin talolta ja tutustua kaupunkiin uudesta näkökulmasta. Jos alue on itselle vieras, kannattaa kurkata kirjoitukseni Halistenkosken ympäristöstä tästä.
  • Turun matkailuoppaat järjestävät ilmaisen kävelykierroksen ”Suomen Turun itsenäistymisen polkuja” kello 15. Opastus alkaa Ismo Kajanderin suunnitteleman Turun punavankileirin muistomerkin kohdalta, nykyisin yliopistokäytössä olevan Sirkkalan kasarmin vierestä, osoitteesta Kurjenkaivonkenttä 3. Opastus on niin suomeksi kuin ruotsiksikin.
  • Radan toisella puolella, Pohjolan kauniissa puutalokaupungiosassa järjestetään sopivasti Turun päivänä Pohjolan pihat tapahtuma kello 11-16 osana kaupungiosaviikkojen ohjelmaa. Pihamarkkinoilla voi tehdä hyviä löytöjä samalla ihastellen kiemuraisten kadunvarsien taloja. Mukaan on ilmoittautunut yli 20 pihaa tai taloyhtiötä, joten kierreltävää riittää. Kartan mukana olevista pihoista löydät tapahtuman Facebook-sivulta, täältä.

Riemukasta Turun päivää kaikille, nähdään kaupungilla sunnuntaina!

 

Monen aistin patsaskävely

Tänä keväänä on ollut poikkeuksellisen epäkiehtova sää lähteä ihan varta vasten kävelylle. Kun välillä tulee vettä, välillä räntää ja vappuna on lunta enemmän kuin jouluna, helposti vaihtaa iltakävelysuunnitelmat toisiin. Siksi onkin erinomaista, jos saa jonkin ulkopuolisen ponteen lähteä ulos, jos vaikka aurinkokin sattuisi pilkahtamaan.

Ponnetta moneen makuun tarjoaa esimerkiksi Turun kaupungin Kulttuurikuntoilureitit, joissa yhdistyy hauskalla tavalla ulkoilu ja kulttuuri. Johanna onkin jo testannut pikkupatsaiden Piiloleikki-reitin ja kirjoitti siitä täällä. Minä nappasin Turun pääkirjaston Tieto-osastolta mukaan muutamankin erilaisen reittikartan. Taidehammas kolotti, joten Patsastelu-kierrokselle siis!

Valitsemani Patsastelu-reitti numero kaksi alkaa Auransillan kupeesta. Wäinö Aaltosen klassikkopatsas Paavo Nurmi (1955/1924) seisoo ylpeänä ilta-auringon kajossa keskellä liikenteenjakajaa. Reittikartan tiedoista saan lukea, että katse on suunnattu kohti Littoisten harjoitusmaastoja. Monikohan päivittäin ajaa tai kävelee tästä ohi oikeastaan huomaamatta patsasta? Teoksesta on muuten monta toisintoa Wäinö Aaltosen museon sunnuntaina 7.5. päättyvässä Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttelyssä.

Kierros jatkuu mahdollisesti vielä huomaamattomamman patsaan luo. Kimmo Ojaniemen Dominikaaniluostarin muistomerkki (2005) seisoo muistuttamassa keskiajalla paikalla olleesta Pyhän Olavin dominikaanikonventista.

Ohitan juuri vappuna uudelleen avatun C.J. Heidekenin suunnitteleman Samppalinnan ravintolan. Se on seissyt urheasti paikallaan aina höyrylaivakaudesta lähtien, olihan tällä paikalla aikoinaan kaupungin ylempi höyrylaivasatama. Arkistohaku Finnasta löytyy muuten upeita vanhoja kuvia satamasta ja ravintolasta, kuten esimerkiksi tämä kuva Museoviraston kokoelmista.

Seuraavat kohteet ovat Samppalinnanmäellä. En laske portaita perille, mutta monta niitä on. Puistossa tuoksuu hieman multa ja horroksesta heräävä maa. Felix Nylundin Äiti ja lapsi (1915/1914) -teoksen takana avautuu upea maisema kaupunkiin. Aarne Ehojoen Turun Sotaveteraanien muistomerkkiä (1992) tarvitsee hieman etsiä, kunnes se löytyy puiston keskeltä. Vieressä kukkivat sinisenään skillat.

Kierros jatkuu mäkeä alas Itäiselle Pitkällekadulle. Hieman ennen seuraavaa kohdetta bongaan rakennustyömaata reunustavan aidan graffititeokset. Samppalinnan koulun edessä Simo Heleniuksen Ahkerat lukutoukat (1975) käyttää betonia hauskalla tavalla. Itäisen Pitkänkadun huminan saattelemana käännyn Betaniankadulle aikomuksenani oikaista Myllytunnelille. Katu- ja pihaverkosto saa minut hetkeksi etsimään sopivaa reittiä alas Martinkadulle. Vastaan tulee Eskil Hinderssonin ja Harald Smedbergin suunnittelema Luostarinvuoren koulun Martin yksikkö. Tätä koulua ovat käyneet mm. presidentti Mauno Koivisto ja kirjailija Jarkko Laine. On hiljaista, ja vastaan tulee vain muutama ihminen.

Martinkadulle päästessäni autojen humina yltyy. Huomaan tien vasemmalla puolella penkereen taakse jäävän puutalokeskittymän, jonka olemassaolon uudempien kerrostalojen ympärillä usein unohtaa. Tien varren pensaat ovat saaneet hiirenkorvansa. Kimmo Ojaniemen Gaian silmä (1998) heijastaa Myllytunnelissa ilta-auringon kajoa.

Hetki sitten
Eilen

Ilta-aurinkoa ovat myös paistattelemassa Kari-Petteri Kakon Tähtiin tähyävät -veistossarjan (2013) patsaat. Katson patsaiden katseen suuntaan, satamaan ja Martinsillan yli Boren talolle. Lokit liitelevät joen yllä ja pitävät tuttua ääntään. Mustarastaspariskunta on muuttanut puunkoloon tien reunaan. Ne lentelevät vuorotellen puiden ja pesän välillä. Välillä ne istahtavat samalle oksalle.

Wäinö Aaltonen: Tulevaisuus ja Raivaaja
Wäinö Aaltonen: Henkinen työ

Wäinö Aaltosen museon edessä on kolme Työ ja tulevaisuus -sarjan (1978/1930-32) veistosta. Niiden kullatut versiot olivat esillä museon näyttelyssä ennen kuin ne pääsivät takaisin alkuperäiselle paikalleen Eduskuntatalon istuntosaliin. Museon viereisellä Itsenäisyydenaukiolla Mariella Bettineschin Carro Celesteen (1994) heijastuu pala taivasta sekä Valtion virastotaloa. Vieressä liehuvat Suomi 100 -liput.

Ohitan remontissa olevan Turun Kaupunginteatterin. Jos olisi arkipäivä, työmaalta kuuluisi varmaan kova kalke. Työmaakoppeja peittää syksyllä ensi-iltansa saavan Seitsemän veljeksen mainoslakana. Se onkin ainut Aleksis Kiveen liittyvä asia mikä on nähtävillä, sillä Wäinö Aaltosen Aleksis Kiven muistomerkki (1962/1948) ei ole nähtävissä omalla paikallaan. Parakit peittävät myös parhaan näkyvyyden Outi Sarjakosken Networkiin (1995), joka on antanut lempinimen koko Hämähäkkitontille.

Teatterisillalla on taas yksi ainakin itselleni arkipäiväistynyt taideteos, Jan-Erik Anderssonin Valpuri Innamaan ja Linnantontun kohtaaminen Teatterisillalla (1998). Kolmiosaisessa teoksessa graniittiornamentti kulkee sillan molemmilta puolilta kohdaten keskiosassa. Itäisen puolen valotaulu kuuluu teokseen, samoin netissä julkaistu jatkotarina. Teatterisillalla kukoistavat narsissit vielä pääsiäisen jäljiltä. Huomenaamulla ne jaetaan kaupunkilaisille.

Jatkaessani matkaa ohitan nupuillaan olevat puunoksat. Niiden varjot heijastuvat Samppalinnanmäen kallioon. Olen jälleen kierroksen lähtöpisteessä.

Kulttuurikuntoilun reittikartat ovat käytettävissä myös netissä ja Nomadi-mobiilisovelluksessa. Katutaideteoksia voi bongailla esimerkiksi Citynomadi-reitillä.