Joulun tunnelmaa Turun seudulla 2020

Kuva Teatterisillan Cabaret-valoista sekä valaistua Aurajokea

Tänä vuonna elämme varsin poikkeuksellista joulun aikaa ja paljon tapahtumia on uusien rajoitusten takia jouduttu perumaan. Kokosimme kuitenkin vinkkilistan Turun seudulle (ja vähän valtakunnallisestikin) tuomaan valonpilkahduksia joulunodotukseen. Omassa pienessä seurueessa on mahdollista nauttia monesta jouluisesta ulkoilma- ja etätapahtumasta. Myös muutama Turun seudun museo on yhä avoinna rajoittaen yhtäaikaisen kävijämäärän kymmeneen. Muistathan mennä nauttimaan tapahtumista ja kulttuurista vain täysin terveenä huolehtien turvaväleistä ja hyvästä hygieniasta! Varmistathan myös tapahtuman toteutumisen suoraan järjestäjältä.

Museoiden joulu

  • Perinteistä vanhan ajan joulua vietetään Liedon Vanhalinnassa. Kauniit joulukoristelut saavat ihastumaan joulutunnelmasta. Tonttusuunnistukseen voi ryhtyä koko perhe. Museo on avoinna sunnuntaisin kello 13–16 joulukuun 20. päivään 2020 saakka. Museokauppa Hildasta löydät ihania käsitöitä kuusen alle. Pääsymaksu ja rajoitettu henkilömäärä. Päivitys: Liedon Vanhalinna on avoinna sunnuntaihin 13.12.2020 saakka.
  • Naantalin museossa vesi herahtanee kielelle, kun Joulun leivonnaiset -näyttely esittelee joulun herkkujamme sekä niiden kansainvälistä taustaa. Näyttely on avoinna lauantaista sunnuntaihin 28.11.–20.12. ja 26.–30.12.2020 joka päivä kello 11–15. Pääsymaksu ja rajoitettu henkilömäärä.
  • Uudenkaupungin museossa vietetään muistojen joulua Wahlbergin museotalon ODOTUSTA JA ILOA Lasten joulunviettoa 1940–1990 -luvuilla -näyttelyn myötä. Se on avoinna tiistaista lauantaihin kello 12–15 (ei juhlapyhinä) 8. tammikuuta 2021 saakka. Museokaupassa myydään kivoja paikallisia tuotteita. Pääsymaksu ja rajoitettu henkilömäärä. Seinätön museo -opasteilla voi tutustua museoon ja puutalokaupungin historiaan etänä. Päivitys: Uudenkaupungin museo on avoinna lauantaihin 12.12.2020 saakka.
  • Iki-ihanan Ett Hem -porvariskotimuseon joulutunnelmaan ei rajoitusten takia pääse tänä vuonna ihailemaan paikan päälle. Museo lupaa kuitenkin kuvia ja videoita Alfred ja Hélène Jacobssonin kodin joulutunnelmasta museon somekanavissa. Täältä voit lukea Ett Hemin joulusta parin vuoden takaa.

Joulun ja itsenäisyyden säveliä

  • Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä järjestää tänä vuonna joululaulutilaisuuksia ulkona sekä etänä. Esimerkiksi Maarian kirkon Perinteinen joululaulutilaisuus lähetetään netin kautta 13.12.2020 kello 18.
  • Itsenäisyyspäivää juhlistetaan Turun kaupungin itsenäisyyspäivän juhlakonsertilla sunnuntaina 6.12.2020 kello 12. Turun filharmonisen orkesterin esittämänä kuullaan kotimaisen taidemusiikin helmiä sekä runoja. Kapellimestarina konsertissa on Markus Lehtinen ja solistina on baritoni Kristian Lindroos. Täältä näet konsertin etänä suorassa lähetyksessä sekä pääset katsomaan myös vanhojen konserttien tallenteita.
  • Jazz City Turun pikkujoulustriimistä pääsee nauttimaan etäyhteydellä keskiviikkona 16. joulukuuta 2020. Paikalliset muusikot jamittelevat Live at Jazz Office Turku: Christmas Stream -keikalla Facebook-livessä. Tapahtumaan voi ostaa kannatuslipun Tiketistä.

Hyvää tehden

  • Joulupuu-keräyksessä saa ilahduttaa Turun lastensuojelun pieniä asiakkaita. Ympäri Turkua oleviin keräyspisteisiin voi tuoda itse tehdyn tai ostetun lahjan tai lahjakortin valitsemalleen ikäryhmälle pääasiassa 6.12.2020 mennessä. Keräykseen voi osallistua myös netissä ja myös muilla paikkakunnilla.
  • Hopen Turun joululahjakeräykseen voi tuoda lahjan lapselle tai nuorelle. He ovat saaneet esittää täsmätoiveen lahjastaan, joten paketti on varmasti mieluinen. Keräys on Hansatorilla tiettyinä päivinä 19.12.2020 saakka.
  • Turun kirjastoissa on mahdollisuus ilahduttaa joulutervehdyksellä vanhempaa väkeä Siskojen ja Simojen organisoimassa Joulupostia ikäihmisille -keräyksessä. Keräyslaatikoita on Aunelasta Yli-Maariaan 11.12.2020 saakka. Keräys on valtakunnallinen, kurkkaahan kaikki paikkakunnat ja keräyspisteet täältä.
  • Yksinäistä vanhusta voi ilahduttaa myös joulukukalla. Turun seudulla sekä netissä on monta erilaista kukkakeräystä. Operaatio Amarylliksessä valitaan nettisivuilta tai Jennyn Kukasta Turusta haluttu kukka ja Kaarinan kotihoito toimittaa sen Kaarinan alueen vanhuksille. Keräys on 13.12.2020 saakka. Ole joulupukkina seniorille -kampanjassa (17.12.2020 saakka) lahjoittaja ostaa valitsemansa kukan ja se toimitetaan saajalle iloa tuomaan. Turusta mukana on Stockmann. Hyvän mielen joulukukka -keräykseen voi osallistua esimerkiksi Kukkakauppa Tähkässä Turussa 19.12.2020 saakka. Saaja valitaan esillä liikkeessä olevista korteista, mieluisa kukka tarjonnasta ja se toimitetaan pienen tervehdyksen kera Turun kaupungin kotihoidon asiakkaille Turun tuomiokirkon alueella.

Joulun tunnelmaa kävelyretkillä

  • Teatterisilta on tämän joulun alla koristeltu joulunpunaisin palloin, siksak-valoin sekä joulukuusin. Turun Kaupunginteatterin Cabaret-musikaalista inspiroituneen Cabaret-sillan ovat suunnitelleet lavastaja Teemu Loikas ja valosuunnittelija Janne Teivainen. Sillalla kuultava äänimaailma on äänisuunnittelija Eero Auvisen koostama. Tätä Cabareeta ei ole peruttu!
  • Iltakävelyllään voi Teatterisillan ohella ihailla jokirannan valaistusta ja kauniisti valaistuja jokilaivoja. Valon polku muodostaa hauskan reitin, jota pitkin voi vapaavalintaisessa järjestyksessä bongailla eri kohteissa olevia valotaideteoksia tammi-helmikuulle 2021 saakka. Kierrä vaikka kaikki!
  • Raunistulan puutalokaupunginosassa pääsee ihailemaan Raunistulan asuinkiinteistöyhdistyksen Raunistulan joulukalenteria. Päivittäin avautuu uusi luukku, joka on jouluinen ikkuna tai asetelma eri puolilla kaupunginosaa.
  • Itäpuolella Turkua Maarian pappilan jouluseimeä voi lähteä ihastelemaan vaikkapa poskia kipristävässä pakkassäässä. Vanhaan porttirakennukseen tehty seimi on avoinna päivittäin kello 10–17 tammikuun 6. päivään 2021 saakka.
  • Keskellä Naantalia Itsenäisyyden puistossa on perinteinen jouluseimi myös 6. tammikuuta 2021 saakka.

Koko perheen iloksi

  • Perhetalo Heideken avaa joka päivä jouluisen luukun netissä Meidän perheen joulunodotus -kalenterissa. Luukuissa seikkailevat tontut Väkkärä, Mekkala, Täpinä ja Huiskis, ja ne vinkkaavat esimerkiksi kivaa yhteistä tekemistä. Heidekenin sisäpihalla voit käydä bongaamassa ulkoapäin kalenterin luukkuja 6.1.2021 saakka.
  • Liedossa Annantuvan ympäristössä on vielä lauantaihin 5. joulukuuta 2020 saakka Joulupolku. Valot, äänet ja kuuset ovat luomassa tunnelmaa. Mahtaako jossain näkyä tontun punainen nuttukin? Joulupolku on avoinna arkisin kello 16–20 ja lauantaina kello 15–20.
  • Littoisten hiekkarannalla on Kaarinan Kulkijoiden ja Metsämörriyhdistyksen Tonttupolku perheille omatoimisesti 20. joulukuuta 2020 saakka. Reitti lähtee tanssilavan takaa. Pimeällä kannattaa ottaa omat taskulamput mukaan.
  • Paimiossa voi seikkailla Kriivari-hiiren joulupolulla 6.1.2020 saakka. Joka päivä jouluun saakka avautuu uusi rasti, jossa QR-koodin avulla saa kuulla jouluisen tarinan. Polku lähtee Kriivarin koulun takaa kävelytieltä. Joulupolun ovat tehneet Kriivarin koulun vanhempainyhdistys yhteistyössä Kriivarin koulun ja Paimion Yrittäjien kanssa.

Jouluostoksilla

  • Monet joulunalusmarkkinat ovat tänä vuonna peruttu. Jos kuitenkin haluaisi muistaa läheistä tai itseään ihanalla kotimaisella tuotteella, tarjoutuu siihen mahdollisuus esimerkiksi Joulumyyjäiset 2020 – nettisivun kautta 18.12.2020 saakka. Sivustolle on koottu hyvä otanta kotimaisista pienyrityksistä.
  • Turkulaiset PUF ja Televisio Lifestyle Store myyvät myymälöissään sekä verkkokaupoissaan lukuisten kotimaisten designyritysten tuotteita asusteista sisustusesineisiin. Myynnissä on myös paikallisia tuotteita sekä lahjakortteja.
  • Moni kulttuuritoimija on tiukassa paikassa uusien rajoitusten astuttua voimaan. Heitä voi tukea esimerkiksi hankkimalla lipun tulevaan esitykseen tai lahjakortin itselle tai lahjaksi. Myös avoinna olevien museoiden museokaupat ovat mainio paikka hankkia läheiselle persoonallista pakettiin. Vaikka Aboa Vetus & Ars Nova -museo on sulkenut rajoitusten takia ovensa, palvelee heidän monipuolinen museokauppansa enintään kymmentä henkilöä kerrallaan tiistaista sunnuntaihin 20.12.2020 saakka. Museo tarjoaa myös kivoja minuuttiopastuksia näyttelyihinsä Instagram-tilillään.
  • Kansallisgallerian museoiden verkkokaupassa voi ostoksia tehdä, vaikka näiden helsinkiläisten museoiden näyttelyt ovatkin kiinni. Paperituotteiden, taidekirjojen, lasten tuotteiden ja koriste- ja käyttöesineiden lisäksi myynnissä on esimerkiksi pitkään voimassa olevia pääsylippuja museoihin.
  • Elämyslahjakortit klikkaat pukinkonttiin Visit Turun Joulu-KISSKAsta. Mukana on paikallisia kulttuuritoimijoita sekä ravintola- ja majoitusyrityksiä. Valitsisitko lahjakortin esittävään taiteeseen, pakohuoneeseen vaiko kylpylään?

Hyvää joulunaikaa!

Vierailulla Aalto-kohde Paimion parantolassa

Paimion parantola sisäänkäynnin puolelta

On aurinkoinen syksyinen sunnuntai. Olen tullut kaverini kanssa Paimioon tutustumaan mäntymetsän keskelle rakennettuun merkittävään funkiskohteeseen. Osallistumme Magni Mundin opastetulle kierrokselle Alvar ja Aino Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan, jonne pääsee vierailemaan vain oppaan kanssa.

1920-luvun Suomessa heräsi tarve inhan kulkutaudin, tuberkuloosin, hoitopaikalle. Julistettiin arkkitehtikilpailu, jonka Aallot voittivat Piirretty ikkuna -työllään. Funktionalismia edustava Paimion parantola valmistui vuonna 1933. Parantolan hygieniavaatimukset olivat tarkat ja se näkyy niin rakennuksen kuin sisustuksen suunnittelussa. Ikkunat ovat isot, jotta puhdistava auringonvalo pääsee siivilöitymään sisätiloihin. Kulmat ovat pyöreitä ja lampuissa on lasikupu, jotta niihin ei keräänny pölyä. Tuberkuloosin hoitoon ei vielä ollut varsinaista lääkettä, vaan hoitoina toimivat muun muassa raitisilmakylvyt, ravinto ja joskus kirurgiset toimenpiteet.

Paimion parantolan aulan vastaanottotiski

Jo aulassa näkyy rakennuskokonaisuuden ajallinen kerrostuneisuus: alun perin tilassa oli avonaulakko, jossa kengät otettiin pois istuen Aino Aallon tarkoitukseen suunnittelemilla jakkaroilla (nykyisin Artekin Sivupöytä 606). Sittemmin naulakko on korvattu Savoy-maljakon muotokieltä toistavalla vastaanottokopilla.

Aularakennus jatkuu oikealle ja vasemmalle eri siivillä. Rakennusta on laajennettu 1950-luvulla leikkaussalisiivellä ja 1960-luvulla henkilöstön asunnoilla ja se kiemurtelee pitkin kangasmaastoa. Parantolatoiminta loppui 1960-luvulla ja rakennus toimi sairaalana aina 2010-luvulle saakka. Sittemmin tiloissa on ollut lasten ja nuorten kuntoutusta. Tälläkin hetkellä talossa on sopeutumisvalmennusta.

Paimion parantolan ruokala

Paimion parantolan ruokasalin valaisin

Näkymä kirjastosta ruokalaan Paimion parantolassa

Paimion parantolan kirjaston kattoa designlamppuineen

Aulasta nousemme kirkkaankeltaisia, matala-askelisia portaita pitkin B-siipeen. Siellä on tärkeä tila: yhtä hoidon peruspilaria, ravintoa, potilaille tarjonnut ruokasali. Tilassa yhdistyvät arkinen ruokailuhetki ja hienot arkkitehtoniset yksityiskohdat. Vasen seinä on lähes kokonaan yhtä isoa ikkuna-alaa. Ikkunoiden välissä on upea yksityiskohta: iloa tuottava ikkunapuutarha. Lasien läpi tulviva auringonvalo lämmittää jopa näin syksyllä. Taitavat markiisit tulla tarpeeseen.

Ruokasalissa on hyvin nähtävissä potilaan näkökulman huomioiminen: Alvar Aalto halusi, että tilat toimivat myös makuutasossa olevien potilaiden kanssa. Esimerkiksi valaisimet on suunniteltu häikäisemättömiksi. Ruokalan yläpuolella on nykyinen kokoushuone. Isojen sisäikkunoiden kautta on hyvä näkymä alas ruokalaan. Tilan valkoiseksi maalattua metallia ja messinkiä olevat valaisimet ovat ajattomat.

Paimion parantolan käytävä

Rahapuu Paimion parantolan ikkunalaudalla

Naulakko Paimion parantolassa

Ovenkahva Paimion parantolassa

Parantolan julkisivu on funkikselle uskollisesti rapattu ja maalattu valkoiseksi. Valkoinen toistuu myös sisätilojen värityksessä. Sitä on kuitenkin piristetty useilla väriläiskillä, kuten keltaisilla portailla, persikanvärisillä käytävän seinillä ja sinapinvärisellä linoleumlattialla. Värit Alvar Aalto on suunnitellut yhdessä koristetaiteilija Eino Kaurian kanssa.

Värejä ja yksityiskohtia riittää. Aallot suunnittelivat tilat mahdollisimman hygienisiksi ja toimiviksi, mutta myös mahdollisimman viihtyisiksi. Moni tuberkuloosipotilas vietti pitkiä aikoja parantolassa. Osalla vierailu venyi jopa vuosiksi. On ymmärrettävää, että ympäristön tuli tällöin olla paras mahdollinen.

Seurusteluhuoneen katto Paimion parantolassa

Lepohuoneen takka ja tuoleja Paimion parantolassa

Astun ruokasalin vieressä olevaan potilaiden seurusteluhuoneeseen. Sen väritys on beige-valko-vihreä. Parantola-aikoina potilaan tarkan hoito-ohjelman lisäksi heillä oli myös vapaa-aikaa. Juuri tähän tilaan Alvar Aalto suunnitteli kuuluisat Paimio-tuolit. Kyllä sellaisella kelpasi istuskella rennosti ja katsella vuoron perään vaikkapa rauhoittavan vihreää kattoa ja upeaa, isoista ikkunoista avautuvaa takapihan mäntymetsää!

Huoneessa on myös kiinnostava virhe: Alvar Aallon suunnittelema takka, jossa hormi on johdettu yläosan sijaan takan sivusta. Valkoisista kaakeleista ja tummasta metallista tehty tulisija on kaunis, mutta kuulemma täysin käyttökelvoton. Nykyiseen sisustukseen kuuluvat yksinkertaisen elegantit valkoiset puutuolit, jotka ovat littoislaisen Huonekalutehdas Korhosen tuotantoa. Nykyään tehdas on nimeltään A-factory ja tekee yhä Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia Artekin huonekaluja.

Paimion parantolan ikkunoita kuvattuna ikkunanvälistä

Paimion parantolan keltaista portaikkoa ja ikkuna

Opastuskierros jatkuu yhä ylempiin kerroksiin. Keltaisella porrastasanteella ihailen puukehyksisten ikkunoiden rivistöä aina alas pohjakerrokseen saakka. Tasanteella on esillä musta, selkeälinjainen Pikku Paimio -tuoli (Nojatuoli 42) sekä kattotasanteelle tarkoitettu lepotuoli tykötarpeineen. Ai mille kattotasanteelle? Kiivetäänpä katsomaan!

Paimion parantolan kattoterassia ja metsää

Potilassiiven ylimmän kerroksen nauhaikkunoista näkyy mäntypuiden latvat. Kävelemme peräkanaa turvavälein kapean käytävän poikki. Ja harmaan oven takana se odottaa: parantolan kattotasanne, jonne potilaat tuotiin nauttimaan terveellistä, raikasta ilmaa.

Tasanne on yllättävän iso jatkuen makuuhallisiiven ylle. Sitä reunustaa minimalistinen, oranssi metallikaide. Kaiteen vieressä on säntillisessä rivissä olevia puisia istutuslaatikoita, joissa on matalia vuorimäntyjä. Vanhoissa valokuvissa voi nähdä vuorimäntyrivistön olleen aikoinaan paljon tiheämpi. Kävelen kaiteen viereen ja kurkistan alas: kyllä, olemme aika korkealla! Näkymä puiden ylle on huimaava ja kiehtova.

Maisemahissin ja portaikkoa Paimion parantolassa

Portaikkoa Paimion parantolassa

Poistumme ylimmästä kerroksesta Pohjoismaiden ensimmäisen maisemahissin kyydissä. Odottelemme kaverini kanssa tovin vuoroamme. Kerta toisensa jälkeen uudet hissikyytiläiset painavat tilausnappia ja se käynnistää katonrajassa olevien ikkunoiden takana näkyvissä olevan rattaiston. Hiljalleen koneisto hilaa vanerisen hissikorin ylös. Koneromantiikkaa parhaimmillaan!

Ihailen porraskäytävää: harmaa-valkoiset mosaiikkibetoniportaat näyttävät kauniilta valkoista, petrolinsinistä, harmaata ja mustaa yhdistelevää kaidetta vasten. Tyylikkäitä materiaaleja, värejä ja muotoja!

Paimion parantolan vanha potilashuone ovelta kuvattuna

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen sängyt

Valaisin ja vihreä-valkoinen seinä Paimion parantolassa

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen lavuaarit

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen maalinäytteitä

Paimion parantolan uudempi potilashuone museoituna

Vihdoin koittaa vuoromme, ja lyhyen hissimatkan päätteeksi astumme haitariovista 1930-luvulle 1930-luvun potilashuoneeseen. Olen kierroksella saanut kuulla millaista parantolassa oli asua ja työskennellä. Nyt saan nähdä omin silmin potilashuoneen. Sen sisustuksessa on käytetty valkoista ja turkoosinvihreää vaneria sekä taivutettuja metalliputkia. Kaksi potilassänkyä nököttävät vieri vieressä. Toiselle on pedattu Helsingin vuoden 1940 olympialaisten viltti, toisen ylle on asetettu pelkistetty turkoosi tarjoilupöytä. Tuollainen pöytä kelpaisi minullekin!

Syysauringon valo siivilöityy katonrajaa hipovista ikkunoista, joita kehystävät ruskea-valkoiset Siena-verhot. Käytäväseinällä on kaksi soikeaa käsienpesuallasta. Tarkkaan harkittu yksityiskohta: muoto mahdollistaa veden hiljaisen ja roiskeettoman valumisen. Huoneesta poistuessani huomaan ovensuun seinässä värimalleja muistuttamassa restauroinnista.

Vanhan potilashuoneen vieressä on uudempi. Tämä 1970-luvun huone muistuttaa enemmän nykyajan sairaalahuonetta, mutta retrohko on tämäkin. Sängyille on pedattu kirkkaansiniset liinavaatteet. Väliin on asetettu häveliäästi sermi.

Paimion parantolan huonekaluja ja valokuvia Paimion parantolassa

Paimion parantolan pienoismalli

Kierroksemme lopuksi pistäydymme eräänlaisessa museohuoneessa, jossa on esillä huonekaluja, esineistöä ja valokuvia parantola-ajoista. Vitriinissä potilaiden tekemien käsitöiden vieressä on tuberkuloosin asentohoito-ohjeita. Näen niissä suoran yhteyden tähän poikkeussyksyyn ja toisen keuhkoja rasittavan taudin hoitoon.

Toinen koskettava yksityiskohta on seinällä oleva lippu. Jokaisella parantolan kerroksella oli oma nimensä ja lippunsa. Tuberkuloosi oli sitkeä tauti, ja alueella oleva hautakappeli, Ruusukellari, oli säännöllisessä käytössä. Onneksi osa potilaista parantui ja pääsi kotiin. Silloin oman kerroksen väki liehutti iloisesti lippua.

Paimion parantolan julkisivua hissin puolelta

Paimion parantolan julkisivu toiselta puolelta

Paimion parantolan julkisivu ja mänty

Paimion parantolan julkisivua ja metsää

Kierroksen päätyttyä kierrämme vielä kaverini kanssa rakennuksen ulkoa. Potilassiiven takana on laaja nurmialue, jossa on tyhjänä oleva pyöreä koristeallas kertomassa menneestä lumosta. Sinitaivas pilvineen heijastuu suurista makuusiiven ikkunoista. Nostan katseeni kulmatornin huippua kohti: sehän muistuttaa vähän Toivo Jäntin ja Yrjö Lindegrenin suunnittelemaa Olympiastadionin tornia!

Paimion parantolan huoltosiipi

Kävelypolut kiemurtelevat syvemmälle mäntymetsään ja muiden alueen rakennusten luo. Lopuksi olemme taloussiiven kohdalla. Se muodostuu monista matalista rakennuksista ja taivasta kohti tähyävästä piipusta. Seuraavalla kerralla olisi kiva vierailla näissä henkilökunnan käyttämissä talous- ja asuintiloissa!

Tällä hetkellä Magni Mundilla on Paimion parantolaan yleisökierroksia, interaktiivisia etäkierroksia sekä yksityiskierroksia. Varaathan paikkasi etukäteen!

Tärpit Ahvenanmaan ja Turun saaristoon

Vinkit Ahvenanmaan ja Turun saaristoon saat tästä Arjen pilkahduksia -blogin artikkelista.

Tänä kesänä olen ilolla tutustunut lähiseudun vierailukohteisiin. Heinäkuun puolivälissä tein pyöräretken Ahvenanmaan ja Turun saaristoon. Retkeni lähtöpiste oli Kustavi, jonka Vuosnaisten satamasta otin lautan Ahvenanmaan saaristoon kuuluvan Brändön Åva-satamaan. Matkani jatkui reitillä Brändön Torsholma–Kumlingen Snäckö–Föglön Överö–Kökar–Nauvon Galtby–Parainen, ja päätepisteenä oli Turku.

Varasin liput ja paikat lauttoihin ja yhteysaluksiin etukäteen, samoin reitin varrella oleviin majapaikkoihin. Saariston kauneus hurmasi, ja haluan vinkata monta kohdetta. Laitahan siis korvasi taakse, jos näille seuduille kulkeudut! Aukioloajat kannattaa tarkistaa kohteesta.

Saaristohotelli & ravintola Gullvivan Brändössä

Saaristohotelli ja ravintola Gullvivanin rantaa Ahvenanmaan saaristossa Brändössä. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ahvenanmaan puolelle saapuessani en voinut olla huomaamatta teiden olevan iloisen punaisia. Tien pientareilla kukki esimerkiksi keltamatara, maitohorsma, siankärsämö ja kukintaansa lopetteleva lupiini. Tällaisilla teillä pyöräkin kulkee kevyemmin! Brändössä yövyin Saaristohotelli & ravintola Gullvivanin paritalon huoneistossa. Keittiö-olohuoneen, makuuhuoneen ja kylpyhuoneen käsittävä huoneisto oli mukavan tilava.

Alueella oli rauhallista. Ravintolan antimista nautiskelun lisäksi voi pelata minigolfia,vuokrata veneen tai kajakin tai käydä uimassa uimarannasta. Iltauinnillani vesi oli uskomattoman kirkasta! Gullvivania vastapäätä on kiehtova vanha lauttalaituri: milloinkohan siitä on lopetettu liikennöinti? Matkani jatkui seuraavana aamuna aikaisin, ja illalla valmiiksi toimitettu aamiaistarjotin oli runsas. Jos huoneistossa haluaa syödä omia ruokia, on parin kilometrin päässä kyläkauppa Brändö Andelshandel. Siellä oli jopa kasvisnakkeja!

Kumlingen kulttuurikeskus ja Sjölundin museotila Kumlingessa

Sjölunds Gårdsmuseum ja Kumlinge Kulturcentrum Kumlingessa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Lautta Brändöstä Kumlingen pääsaarelle saapui kello yhdeksäksi. Polkiessani satamasta kohti saaren keskustaa hereillä näytti olevan pääasiassa vain söpöjä lampaita, jotka laidunsivat niityllä tien varressa. Iloinen yllätys kuitenkin oli, että kurvatessani Kumlingen kulttuurikeskuksen ja Sjölunds Gårdsmuseumin pihaan museo oli jo avoinna. Siellä on esillä runsaasti tilan esineistöä vuosisatojen varrelta. Ystävällinen paikallinen huikkasi ylhäältä rakennustelineiltä (ruotsiksi, tietysti), että myös Kumlingen kulttuurikeskuksen ovet ovat avoinna ja sinne voi halutessaan kurkata.

Sjölundin tilan päärakennus on toiminut myöhemmin kyläkouluna. Nykyään rakennus on kylän yhteen kokoava kulttuurikeskus, jossa järjestetään muun muassa taidenäyttelyjä. Pihan pieni punainen tupa on taas thaimaalainen ravintola Thai Mat & Cafe Byastugan Kumlinge.

Pyhän Annan kirkko Kumlingessa

Pyhän Annan kirkko Kumlingessa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kuten muualla saariretkeni varrella, myös Kumlingessa kirkko ja hautausmaa ovat rakennettu hieman syrjemmälle kylästä. S:ta Anna kyrkan eli Pyhän Annan kirkon löytää, kun ajelee punaista tietä majstångin eli juhannussalon ohi ja seuraa viitoitusta. Huolella pidetty kirkko teki vaikutuksen jo portilla: vihreät puiset portit sulkevat taakseen kauniisti hoidetun hautausmaan, jossa on jopa lummelammikko. Punagraniittimurskeiset polut johtavat kivikirkkoon, jossa on runsaat ja kauniit kirkkomaalaukset. Ensimmäiset kirjalliset maininnat kirkosta ovat vuodelta 1484. Kirkko on avoinna kesäaikaan, tänä vuonna 8.8.2020 saakka.

Lentomajakka Kumlingessa

Kumlingen lentomajakka ja sen konehuone. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tiedätkö mikä on lentomajakka? En minäkään tiennyt ennen vierailuani Kumlingessa. Uniikki nähtävyys sijaitsee pyörälenkin päässä Kumlingen kylältä. Perillä mäen alla on opasteet kolmella kielellä sekä pieni kipuaminen polkua pitkin ylös kalliolle. Betoninen majakka on valmistunut vuonna 1937 osaksi lentopostiliikenteen suunnanäyttöverkostoa. Verkoston majakoita on myös Turun Pansiossa ja Iniön Perkalassa, mutta vain Kumlingessa on säilynyt puinen konehuone. Konetta siellä ei enää ole.

Jos tie vie Snäckön satamaan, kannattaa pulahtaa uimaan tien vasemmalla puolella olevalle uimarannalle. Matkan varrella kannattaa muutenkin katsoa ympärilleen: Ahvenanmaan saaristossa pyöräilymaisemat ovat huikean kauniit!

Skärgårdsbrödin leipomo-kesäkahvila Kökarissa

Skärgårdsbrödin ahvenanmaalainen pannukakku. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brändön ja Kumlingen jälkeen Kökarin pääsaari yllätti ihmisvilinällään. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä: myös Kökarissa on ystävällisiä ihmisiä ja upea ulkosaariston luonto. Hiukopalaa etsiessään suosittelen Skärgårdsbrödin leipomoa & summer bistro och cafeta Karlbyn kylässä. Kasvissyöjänä saan välillä etsiä mieluisaa ruokaa, mutta täällä sitä on tarjolla peräti vegaanisena. Herkuttelin makoisalla, vegaanisella linssipadalla. Maistoin tietysti myös ålandspannkakaa. Skärgårdbrödillä se tarjotaan vadelmahillon ja kermavaahdon kera. Kotiinviemisiksi myynnissä on esimerkiksi Ahvenanmaan limppua tai saaristonäkkäriä.

Peders Aplgårdin Aplaboden-tilamyymälä Kökarissa

Aplaboden Kökarissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Peders Aplagårdin alkoholittomia siidereitä myydään laajasti ympäri Ahvenanmaan. Olipa hauska kokemus päästä käymään itse tilalla sen kesä-elokuussa avoinna olevassa kahvila-tilamyymälä Aplabodenissa! Myynnissä on kahvilatuotteita ja lounasta sekä tilan siidereitä ja hilloja. Ahvenanmaan pannukakku tarjoillaan tilan oman omenahillon sekä kermavaahdon kera – kerrassaan herkullista.

Källskärin risteily Kökarista

Källskärin rantakallioita ja rakennuksia Kökarissa Ahvenanmaan saaristossa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vaikka Kökarin luonto on upea, ei se vedä vertoja Källskärin saaren kauneudelle. Källskäristä eteenpäin on vain aavaa Itämerta. Saarivierailulle ei välttämättä tarvitse omaa venettä, vaan kesäkaudella Brudhäll-hotellin laiturilta lähtee päivittäin opastettu retki saareen. Thomas-oppaan ruotsinkielisen tarinoinnin myötä tutuksi tulivat niin saaren kalastushistoria kuin vapaaherra Göran Åkerhielmin aika vuodesta 1965 lähtien. Åkerhielm rakensi saarelle useita rakennuksia, kuten arkkitehti Reima Pietilän suunnitteleman karjalaisen hirsihuvilan. Karulle ulkosaarelle kovalla vaivalla tehty puutarha kukoistaa upeasti edelleen.

Åkerhielmin tuttavapiiriin kuului kirjailija Tove Jansson, jonka vierailut saarella ovat päätyneet Muumi-kirjoihin saakka. Hirsihuvilan takan päälle puolestaan on päätynyt tilaustyönä Janssonin värikäs Källskärstavlan – tosin nykyisin kopiona. Alkuperäinen on visusti tallessa Ahvenanmaan taidemuseossa.

Opastus on saatavilla ryhmän kielitaidosta riippuen myös suomeksi tai englanniksi. Saarella ei ole mitään palveluita, joten omat vedet ja eväät mukaan. Reitti kulkee välillä pirunpellon irtokivissä ja korkeuseroja on, joten hyvät kengät ovat tarpeen. Opastettuja risteilyjä näyttäisi olevan tänä vuonna 9.8.2020 saakka. Paikat kannattaa varata etukäteen!

Framnäsin uimaranta Nauvossa

Pyöräretkipäivän kruunaa pulahdus viilentävään veteen. Varsinais-Suomen ja Saariston Rengastien puolella Nauvossa siihen on oiva mahdollisuus Främnäsin uimarannalla. Se on vierasvenesataman takana. Rannan pitkällä laiturilta on monet uimaportaat, joista valita oma pulahduspaikka. Myös hiekkarannalta voi kahlata veden syleilyyn, ja pukukopissa voi vaihtaa kuivaa ylle. Kuvaa ei ole, sillä keskityin uimiseen!

Kahvila-ravintola Köpmans Nauvossa

Köpmans Cafe ja Restaurang Nauvossa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Nauvo on söpö kuin karkki. Nauvon keskustassa okrankeltaisessa puutalossa oleva Köpmans on se karkkipussin kirpeän raikas omenakarkki. Myynnissä on niin makeaa kuin suolaista sekä esimerkiksi nauvolaisia Påps & Skålin paletoja eri eräänlaisia hedelmä-marjajäitä. Vegaaninen mango-passion-suklaa suli suuhun nauttiessani sen omenapuiden katveessa ravintolan puutarhassa. Kahvila-ravintolassa järjestetään myös livemusiikki-iltoja.

Paraisten kotiseutumuseo Paraisilla

Paraisten kotiseutumuseo. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Paraisten kotiseutumuseo Paraisten keskustassa on vierailun väärti. Museokorttikohteena sinne oli Museokortin haltijana matala kynnys piipahtaa. Kesäisin avoinna oleva museo tarjoaa hyvän katsauksen saaristoelämään 1700-luvun alusta noin vuoteen 1940. Yhtä lukuun ottamatta kaikki rakennukset ovat siirretty museonmäelle eri puolilta Paraisten pitäjää.

Kiersin alueen oppaan kanssa niin, että talojen ulkopuolella hän kertoi jokaisesta talosta ja pyysi kiinnittämään huomiota tiettyihin yksityiskohtiin. Tultuani jälleen ulos keskustelimme mitä mikäkin yksityiskohta kertoo rakennuksen edustamasta aikakaudesta. Löytyypä Kirjalantalosta huone, jossa on yöpynyt V. I. Lenin vuonna 1907 pakomatkallaan länteen. Lasten leikkinurkka on tänä kesänä kiinni, mutta kutsuu leikkimään taas tulevina kesinä. Museota vinosti vastapäätä on suosittu nähtävyys, kalkkilouhoksen näköalapaikka.

Fredrikantupa Paraisilla

Fredrikantupa Paraisilla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kävin viime kesänä J. L. Runebergin koti -museossa Porvoossa. Oli ihana yllätys Vanhalla Malmilla kierrellessäni löytää avoinna oleva Fredrikantupa. Tähän Ryttarsin tupaan äiti Anna Margareta ja tytär Fredrika Tengström (myöh. Runeberg) muuttivat vuonna 1827 suutari Ekströmin vuokralaisiksi Turun palon tuhottua heidän kotinsa. Ja juuri Paraisilla Fredrika ja Johan Ludvig tutustuivat! Talossa toimii kesäisin kahvila, jossa on myynnissä Café Hallonbladin herkullisia leivoksia ja muun muassa ahvenanmaalaisia marja- ja hedelmälimonadeja. Heinäkuusta huolimatta tarjolla oli myös pieniä runebergintorttupaloja. Pitihän sellaista tietysti maistaa!

+ Ekstra: Seikkailugolf Centris Paraisilla

Pyöräretkeni varrella oli monta mahdollisuutta tarttua mailan varteen ja viettää hetki minigolfin parissa. Vasta Paraisilla maltoin puttailemaan Seikkailugolf Centriksessä. Keskuspuistossa kanavan vieressä olevan minigolfin kenttä on siistiä tekonurmea ja se on reunustettu kauniilla istutuksilla. Myynnissä on myös virvokkeita ja pientä purtavaa, kuten vohveleita.

Joko pakkaat pyörälaukkujasi?

Taiteilijakoti Ainola Tuusulanjärvellä

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museo puutarhasta päin, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Kesällä 2020 on hyvää aikaa matkailla kotoa käsin ja kotimaassa. Nyt nojatuolimatkaillaan Tuusulanjärven taiteilijakotiin. Laitahan siis taustalle soimaan hyvää musiikkia ja asetu mukavasti tuoliisi. Siis matkaan!

Näetkö tuon vaaleasävyisen talon mäntyjen katveessa? Siinä se nyt siintää. Jykevien metalliporttien takana, puutarhan suojassa, ylhäällä mäellä. Taiteilijakoti Ainola, Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museo (Ainolankatu 1, Järvenpää). On vaikea uskoa, että olen nyt Ainolan mailla ja menossa sinne vierailulle.

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museo Järvenpäässä, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.
Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon kaivo, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Kaunis valko-vihreä hirsirakenteinen talo punaisine kattoineen linkittyy osaksi Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä, jonka perustivat Suomen taiteen kultakauden taiteilijat 1800–1900 -luvun taitteessa tänne Tuusulanjärven ympäristöön. Taiteilijakodit ovat nykyään pääasiassa museoina, ja museokohteesta toiseen pääsee kätevästi rantatietä pitkin esimerkiksi polkupyörällä tai Visit Lake Tuusula -bussilla. Junalla tultaessa Ainolan seisake on noin kilometrin päässä.

Aidan vieressä oikealla on tummasävyinen kahvio-lipunmyyntirakennus. Sen on suunnitellut vävy, arkkitehti Aulis Blomstedt. Lunastan pääsylipun, ja astelen hiekkakäytävää pitkin kaivon ohi taloa kohti.

Näkymä Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon ikkunasta, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty

Flyygeli Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museossa, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty
Teokset vasemmalta: Albert Edelfelt: Jean Sibelius (1904), Christian Sibeliuksen tussimaisema (1943), Heidi Blomstedtin keramiikkaa, Wilho Sjöströmin öljyvärityö (1905), Väinö Hämäläisen maisema (1905), Oscar Parviainen: Rukous (lapsen kuolema) (noin 1910).

Ainola valmistui säveltäjä Jean Sibeliuksen (1865–1957) ja Aino Sibeliuksen (os. Järnefelt, 1871–1969) perheelle kodiksi syksyllä 1904. Perhe kaipasi maaseudun rauhaa ja sopivaa tilaa taiteelliselle työskentelylle. Ne löytyivät täältä, metsään rajautuvalta tontilta läheltä Tuusulanjärveä. Pääasiassa jugend-tyylisen talon suunnitteli arkkitehti Lars Sonck. Sama arkkitehti, joka on suunnitellut upean Mikaelin kirkon Turussa.

Ensimmäiseksi kurkistan ulko-oven vieressä olevaan saliin. Huoneen päädyssä komeilee Jean Sibeliuksen 50-vuotislahjaksi saama Steinway & Sonsin tumma flyygeli. Tämä huone on aiemmin toiminut säveltäjän työhuoneena. Huoneen seinät ovat päällystetty kauniilla vihertävänsävyisellä tapetilla. Tasoilla ja seinillä on runsaasti taideteoksia eri taiteilijoilta.

Näkymä Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon ikkunasta pelargonioineen, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Vihreä takka Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museossa, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

 Salista vasemmalla on ruokasali, jossa talon hirsirakenne näkyy seinäpinnoilla saakka. Huone on korkea, ja sen vasemmalla puolella on tyylikäs puinen ruokapöytä, oikealla ikkunan edessä on seurusteluryhmä. Ihailen ikkunalaudan pelargonioita ja niiden takana avautuvaa maisemaa. Ainola on museoitu Jean ja Aino Sibeliuksen aikaiseen asuun. Nyt ikkunanäkymää hallitsee upea mänty ja sen takana siintävä pelto, mutta Ainon elämäkerran mukaan (Riitta Konttinen: Aino Sibelius, 2019) ikkunasta saattoi nähdä heidän aikanaan Tuusulanjärvelle saakka.

Sibeliukset asuivat talossa yli 60 vuotta, ja vuosien kuluessa taloa on laajennettu ja muokattu perheen tarpeisiin. Myös sisustusta on päivitetty vuosien saatossa. Talon emäntä oli esteetikko ja taitava käsistään. Ruokasalissa saankin ihailla hänen tekemiään sohvatyynyjä sekä suunnittelemiaan huonekaluja sekä portaikkoa, josta pääsee talon yläkertaan. Se ei ole avoinna yleisölle, mutta sinne pääsee tutustumaan museon tekemällä videolla.

Oviaukkojen välissä on heleän vihreä takka. Se kuului soivan Jean Sibeliukselle F-duurissa. Samantapainen vihreä takka on muuten myös muutamassa muussa Tuusulanjärven museokohteessa!

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon kirjasto, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty
Vasemmalta: G. Nyholmin kipsiveistos Heidi Blomstedtistä (os. Sibelius), Akseli Gallen-Kallela: Satu (1894), B. Gauguinin patsas Laulavat munkit.
Jean Sibeliuksen huone Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museossa, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.
Jean Sibeliuksen työ- ja makuuhuone

Ruokasalin vieressä on entinen lastenhuone, nykyinen kirjasto. Sen kulmaikkunoista tulvii valoa. Miten ihanaa olisi valikoida hyllystä kirja ja istahtaa lukemaan sitä joihinkin noista nojatuoleista! Oviaukon vasemmalle puolelle jää säveltäjän sikarinpolttonurkkaus. Voin melkein kuvitella hänet istumaan tuoliin sikaria poltellen. Jean Sibeliuksen työ- ja makuuhuoneen ovelta kurkistaessani katseeni osuu ensimmäiseksi sivupöydälle aseteltuihin hattuun ja kävelykeppiin. Ehkä juuri nuo ovat ne lukuisista valokuvasta tutut? Tuon jykevän työpöydän ääressä on monet mestariteokset tehty.

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon astiakomero, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon keittiö, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon keittiö, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Pienessä käytävässä matkalla keittiöön ohitan talon astiakaapin. Juuri tällaiset arkiset yksityiskohdat ilahduttavat minua kotimuseovierailuissa: ne tuovat asukkaat jollain tapaa lähelle ja konkreettisemmiksi. Mikäköhän astiasto katettiin sunnuntaikahveille? Myös arkiset työnteon tilat, kuten tämä keittiö siististi hyllylle asetelluine kuparipannuineen, ovat mieleeni. Vaikka keittiö on Ainolassakin ollut palvelijoiden aluetta, osallistui Aino-emäntä tarkasti taloudenpitoon. Keittiön ikkunasta on kaunis maisema talon etupihan yli metsään.

Sibeliusten hauta Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon pihalla, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty

Näkymä Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museoon museopuutarhasta, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Puutarhaa Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museossa, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty

Talokierroksen jälkeen on aika kiertää vielä puutarha. Talosta katsoen oikealla on Rapalloksi kutsuttu puutarhan osa, joka on nimetty perheen Pohjois-Italian lomakohteen mukaan. Tänne on haudattu Jean ja Aino Sibelius, Aulis Blomstedtin suunnitteleman hautapaaden alle.

Heinäkuinen puutarha, Ainon puutarha, on kaunis. Aino Sibelius suunnitteli ja hoiti sitä rakkaudella. Puutarhassa on monta osaa, ja yhä on nähtävissä esimerkiksi muotopuutarha kauniine istutuksineen sekä runsas omenapuusto. Se rajautuu paksuun kuusiaitaan. Ainolan taiteilijakoti puutarhoineen on viehättävä vierailukohde, jonne haluan palata uudelleen!

Lisää talon elämästä voit lukea Riitta Konttisen Aino Sibelius -elämäkerrasta (Kustannusosakeyhtiö Siltala 2019).

Kuvat ovat kesän 2018 museovierailulta. Tarkista Ainolan taiteilijakodin avautuminen ja aukioloajat museon sivuilta.