Ilta Napolissa

San Martinon luostari ja museo Vomero-kukkulalla Napolissa

Napoli, Neápolis, Uusi kaupunki. Tässä Etelä-Italian Campanian maakunnassa sijaitsevassa miljoonakaupungissa riittää vilinää ja vastakohtaisuuksia. Saapuessani lentokentältä bussin päätepysäkillä päärautatieaseman vieressä kymmenet miehet notkuvat toimettoman oloisina. Asemaa ja Garibaldin metroaseman seutua vartioivat armeija ja poliisi raskaalla aseistuksella panssarivaunuineen ja konekivääreineen. Täällä en pimeällä haluaisi liikkua yksin.

Sen sijaan haluan nähdä kaupungin ylhäältä käsin ja suunnistan funikulaarilla Vomero-kukkulalle. Paikallinen julkisen liikenteen verkosto on toimiva kimurantti, ja matkustaessasi paikasta a paikkaan b voit joutua vaihtamaan kulkuvälinettä. Metroverkostoa uudistetaankin parhaillaan.

Jotta pääsen Vomerolle, menen ensin uusitulta Garibaldin asemalta keltaisella metrolinja ykkösellä Cavourin pysäkille. Reitti koukkaa v:n muotoisesti alas ja sitten ylös. Cavourilta otan Trenitalian junayhteyden Montesanton asemalle. Juna näyttää aivan tavalliselta pitkän matkan junalta, ja on vähän hölmistynyt olo istua syvällä maan alla sellaisessa. Montesanton asemalta en löydä viitoitusta funikulaarin lähtöasemalle, mutta kioskin myyjä opastaa oikeaan suuntaan.

San Martinon luostari ja museo Vomero-kukkulalla Napolissa

San Martinon luostari ja museo Vomero-kukkulalla Napolissa

Sant Elmon linnoitus Vomero-kukkulalla Napolissa

Vomero-kukkulan maisemat

Lyhyehkö funikulaarimatka ylös jyrkkää kukkulaa on hauska. Ikkunasta näkyy radan viereisiä koteja ja paikallisia arkisissa puuhissaan. Joillekin tämä on aivan arkinen kotimatka! Perillä etsin taas viitoitusta eteenpäin, linnoitukselle. Sitä en löydä, mutta iltakävelyllä oleva vanha herra neuvoo ystävällisesti.

Tähden muotoiselta Sant Elmon linnoitukselta (Via Tito Angelini 22) on upeat näkymät alas kaupunkiin ja Napolinlahdelle. Tuolla näkyy akveduktien jäämiä, tuolla historiallista keskustaa halkova diagonaalinen Spaccanapoli. Vieressä on Sant Martinon luostari ja museo (Largo San Martino 5). Vesuviuksen tulivuori komeilee horisontissa.

Katunäkymä Spaccanapolissa, Napolissa

Spaccanapoli, Via dei Tribunali Napolissa

Alkaa olla illallisaika, ja suunnistan ravintolatarjonnan ääreen alas kaupunkiin, historialliseen keskustaan. Se on UNESCOn maailmanperintöluettelossa.

Kaupungin keskustaa halkovalla Spaccanapolilla  ja muilla kapeilla pikkukaduilla on hektistä. Autoja ja skoottereita tuntuu sinkoilevan joka suunnasta, eikä suojatiet tarjoa juuri suojaa. Jalkakäytäviä ei ole nimeksikään, tai ne ovat täynnä ihmisiä tai niihin levittäytyvien kauppojen ja katukojujen tuotteita. Nostaessani katseen ylös korkeiden talojen viertä skootteri pyyhältää vierestäni vaarallisesti.

Kadut ovat nuhjuisia ja talot rempallaan sieltä sun täältä. Kaikkialla on tägejä ja graffiteja.  Monesta asunnosta kuivatetaan pyykkejä ulkonarulla välimerelliseen tapaan.  Pysäköityjä skoottereita on joka paikassa, ja kutakuinkin jokaisessa autossa on kolhuja ja lommoja. Näen yhden onnettoman pulun keskellä katua liikenteen alle jääneenä.

Napoli Sotterranea Napolissa

Katunäkymä Spaccanapolissa, Napolissa

Herkkuja Spaccanapolissa, Napolissa

Via dei Tribunali -kadulla on kivijalkaliikkeitä ja ravintoloita. Kaikkia ei kuitenkaan tunnista ravintolaksi saatika yhä olemassa olevaksi sellaiseksi vielä, kun teräsverhot ovat tiukasti ovien ja ikkunoiden suojana. Ostan alkupalaksi yhdestä take away -paikasta parillakymmenellä sentillä uppopaistettuja munakoisonsiivuja sekä riisipalloja. Ne tarjoillaan valkoisiin paperitötteröihin aseteltuina. Niin rasvaista, niin hyvää!

Kauniin Basilica di San Paolo Maggiore -kirkon vieressä on pieni aukio. Vasemmalla puolella on sisäänkäynti Napoli Sotterranea -nimiseen paikkaan (Piazza San Gaetano 68), jossa ilmeisesti pääsisi tutustumaan maanalaiseen kaupunkiin. Vieressä on limoncello-tehdas, jossa esitellään innokkaasti sitruunaliköörin tekoa. Jättimäiset liköörikattilat kätkevät sisälleen likööriä eri vaiheissaan.

Antonie Gigi Sorbillo -pitseria Napolissa

Pitsa Antonie Gigi Sorbillossa, Napolissa

Kirkonkello lyö seitsemän, ja illallisravintolat alkavat avata oviaan. Liityn jonon jatkoksi Antonio e Gigi Sorbillo -ravintolan (Via dei Tribunali 38) eteen. Kiireiset tarjoilijat ohjaavat nälkäisiä pöytiin. Pizze-lista on monipuolinen ja vain italiaksi. Tilaan noin neljä euroa maksavan Margherita-pitsan ja lasillisen paikallista viiniä. Maistaessani pitsaa ymmärrän vihdoin mitä tarkoitetaan, kun puhutaan aidosta napolilaisesta pitsasta. Olen myyty.

Maksu hoidetaan erillisellä maksupisteellä. Sen vieressä ilmeisesti omistajarouva seuraa silmä tarkkana poistuvien lukumäärää ja ilmoittaa sen mikrofoniin. Kun kaksi poistuu, saman verran pääsee sisään. Ulkona kadulla seisoskelee roima määrä ihmisiä, jotka sisäänpääsyä odotellessaan nautiskelevat aperitiiveja.

Katunäkymää Chiaiassa Napolissa

Museo Pignatelli Napoli Italiassa

Jälkiruuaksi suuntaan merenrantaan Chiaia-kaupunginosan liepeille. Kaduilla näkyy paljon vanhoja kulkupelejä, kuten Piaggio Apeja ja kuplavolkkareita. Ohitan Museo Pignatelli Cortes Napolin, jonka hulppeissa huoneissa olisi hauska käyskennellä. Talot kiemurtelevat kukkulaa karkkiväreissään.

Auringonlasku Napolissa

Auringonlasku Napolissa

Auringonlasku Napolissa

Auringonlasku Napolissa

Mailleen painuva aurinko värjää pilvenhattarat vaaleanpunaisiksi. Katulamppuihin ja kukkuloiden taloihin syttyvät valot. Rantaan on tullut iltakävelylle myös monet muut.  Hiekkaranta ei houkuta uimaan, sillä vieressä on yksi Napolin satamista. Ohi meneekin paljon aluksia.

Keskustaan päin mentäessä Via Partenope -rantakadulta alkaa ravintoloiden ketju. Sisäänheittäjät kilpailevat illallisasiakkaista. Yö on laskeutunut kaupunkiin.

Lue myös aamupäivästä Sveitsin Genevessä 1 ja 2 sekä iltapäivästä Ranskan Annecyssä.

Mainokset

Varsinais-Suomen Museopäivä 2017

Salkoruusu Ett hem -museon edessä Turussa

Tämän viikon sunnuntaina 27.8.2017 koittaa jälleen vuotuinen Varsinais-Suomen museopäivä. Paikallismuseoiden kesäkausi alkaa olla lopuillaan ja monet museot Turun, Salon ja Loimaan seudulla, Turunmaalla sekä Vakka-Suomessa avaavat ovensa vielä viimeisen kerran. Osa vetäytyy ansaittuun lepoon kesän päätteeksi, osa jatkaa vielä aukioloaan.

Turun Lasarettimuseo Kiinamyllynkadulla

Turusta mukana on kaksi paikallismuseota. Turun Lasarettimuseo (Kiinamyllynkatu 4–8, rakennus 13) on Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaala-alueen laidalla vanhassa portinvartijan talossa. Museo esittelee Suomen vanhimman sairaalan historiaa esimerkiksi esineistön kautta. Pienissä huoneissa on hauska puikkelehtia tutkailemassa jos jonkinlaista terveydenhoidollista esinettä ja väkkyrää. Museo on yleisölle sen verran harvoin auki, että siellä vierailun voisi sanoa olevan harvinaista herkkua!

Ett hem -museo Turussa

Vain kivenheiton päässä Turun Lasarettimuseosta on idyllinen kotimuseo Ett Hem (Piispankatu 14). Se on arkkitehti Charles Johnssonin suunnittelemassa suloisessa keltaisessa puutalossa Piispankadun varrella, vinosti Sibeliusmuseota vastapäätä ja Turun tuomiokirkon lähellä. Porvariskotimuseo on toiminut vuodesta 1932 ja esittelee konsuli Alfred ja Hélène Jacobssonin Åbo Akademin säätiölle lahjoittamia taide-, esine- ja huonekalukokoelmia. Siellä aika tuntuu hyvällä tavalla pysähtyneen! Samaisen pariskunnan ansiosta Turussa on muuten Biologinen museo.

Ett Hemissä on esillä kesänäyttely ”Päiväkirjamerkintöjä 1917–1918”, joka on osa Varsinais-Suomi 100 vuotta sitten -hankkeen näyttelykokonaisuutta. Museokäynnin päätteeksi voit vaikkapa istahtaa kahvikupposelle viereisen  puutalon Fika Café’hen (Piispankatu 14).

Toinen keltainen porvariskotimuseo on Naantalissa. Naantalin museon (Mannerheiminkatu 21) ”Savikylpyjä, elintarvikepulaa ja polkupyöräpatrulleja – Elämää Naantalissa vuonna 1917” –kesänäyttelyssä esitellään sadan vuoden takaista Naantalia. Museopäivänä näyttelyyn on teemaopastuksia klo 12 ja 14. Tämäkin näyttely kuuluu Varsinais-Suomi 1917 -näyttelykokonaisuuteen. Vierailustamme museoon voit lukea täältä.

Jos on enemmän aikaa, kannattaa käydä Laitilassa, josta löytyy myös kaunis puutalomuseo. Siellä se ei kuitenkaan ole keltainen, eikä talossa ole asunut porvarissäätyä. Punamultainen Kauppilan umpipiha (Koukkelantie 34) esittelee nimittäin talonpoikaiskulttuuria. Alkuperäisellä paikallaan Koukkelan kylässä sijaitsevat rakennukset muodostavat ainutlaatuisen museokokonaisuuden. Varsinais-Suomi 1917 -kokonaisuuteen kuuluvassa pienoisnäyttelyssä  esitellään Laitilan Osuusmeijerin toimintaa itsenäistymisen vuodelta.

Nyt sunnuntaina umpipihalla vietetään kesäkauden päättäjäisinä elojuhlaa, jossa pääsee nauttimaan kansanmusiikista ja uutispuurosta. Samaan reissuun voit yhdistää vaikkapa vierailun Untamalan kylässä, josta kirjoitin täällä.

Kurkkaa muut Varsinais-Suomen museopäivään osallistuvat museot ja niiden aukioloajat tästä linkistä. Och samma på svenska. Museoihin on ilmainen sisäänpääsy ja monessa myös opastuksia ja ohjelmaa. Hauskaa museopäivää!

Mihin museoon sinä olet menossa?

Untamalan esihistoriallinen kylä

Untamalan kylän kylänraittiaValtatie 8:n molemmin puolin levittäytyy Untamalan kylä. Tämän Laitilalle kuuluvan kylän ohi on tullut ajettua lukuisia kertoja, mutta aiemmin en ole sinne tullut poikenneeksi.  Nyt uteliaisuus vie voiton, ja auto kaartaa Hannunvaakuna-kyltin viitoittamana Vähäflikan kesäkahvilan pihaan.

Untamalan kylän kylänraittia
Untamalan kylän kylänraittiaUntamala sijaitsee noin viisi kilometriä Laitilasta Rauman suuntaan. Kylä on tuhansia vuosia vanha ja asutusta on ollut jo rautakaudella. Keskiajalta peräisin oleva kylänraitti on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kesäkahvilan lisäksi vierailija pääsee nauttimaan idyllisestä miljööstä vanhoine puutaloineen, niittyineen, peltoineen, lampaineen ja kulttuuripolkuineen.

Untamalan kylän kylänraittia

Untamalan kylän kylänraittiaKahvilan vieressä on Pyhän Pietarin kirkko, joka on tiekirkko. Kylän pitkään historiaan on aiemmin perehdyttänyt Museoviraston Untamalan Arkeologinen opastuskeskus, joka on ollut ilmeisesti suljettuna jo muutaman vuoden.Pyhän Pietarin kirkko UntamalassaPyhän Pietarin kirkko Untamalassa
Pyhän Pietarin kirkko UntamalassaKaunis puukirkko on vuodelta 1785 ja avoinna kesäaikaan. Kirkon vierestä lähtee parin kilometrin pituinen kulttuuripolku. Sinne siis, kuppikiviä katsomaan! Ehkäpä kahvilasta osattaisiin neuvoa matkailija paremmin perille, sillä löytäminen on hieman haasteellista ilman näkyviä opasteita. Tästähän sukeutuu seikkailuretki!

Untamalan kuppikivet
Untamalan kuppikivetLammasaitauksen jälkeen kasitien reunassa alkaa vihdoin näyttää lupaavalta. Puuportaita ylös ja alas niitylle ja jonkun aiemman vierailijan tallomaa polkua ylös pienelle mäelle. Tuo sammaleinen kivi pihlajineen näyttää jo oikeansuuntaiselta: olisiko se jo se kuppikivi?

Ai mikä kuppikivi? Kuppikivi, uhrikivi, jumalten jalanjäljet..Rautakautisina uhripaikkoina uumoilluille kiville on uhrattu noin viisisenttisiin, pyöreäpohjaisiin kuppeihin esimerkiksi viljanjyviä tai lehmän ensimaitoa. Vainajille, hedelmällisyyteen, parannukseksi, karjaonneksi, arvellaan.

Tuo sammaleinen kivi tuottaa pettymyksen, mutta kas, mäennyppylän alla pellon reunalla on pieni opastekyltti. Kahlatkaamme siis kasvien läpi sinne! Ja vihdoin edessämme on muinaisjäännös.
Untamalan kuppikivet
Untamalan kuppikivet
Untamalan kuppikivet
Untamalan kuppikivet ja pellonreunaKurjenkellojen ja muiden kauniiden kukkien ympäröimän kiven kuopissa on viljaa ja kasvinpalasia. Polvia myöten vakkasuomalaisessa niityssä tuumin onkohan se pelkkää sattumaa.

Untamalan kylä, Untamontie 79, Laitila. Kirkko ja kesäkahvila ovat avoinna vielä muutaman kesäpäivän, tarkemmat aukioloajat kannattaa tarkistaa.

Behind the Scenes: kaksi näyttelyä elokuvista

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttely*Yhteistyössä Scene Turun kanssa

Tiesitkö, että Turku on suosittu elokuvien kuvauskaupunki? Erityisesti viime vuosina täällä on kuvattu jos jonkinlaista tuotantoa, esimerkiksi Tyttökuningasta (2015), Vares-elokuvia,  vielä valmistumatonta Bayonetaa sekä tietysti tämän vuoden helmikuussa ensi-iltansa saanutta Tom of Finland -elokuvaa. Ei ole aivan harvinaista, että tuolla kaduilla kulkiessaan törmää kuvausryhmään työn touhussa. Mikäs siinä, kun kaupunki on kaunis ja tarjolla on osaavia ammattilaisia.

Scene Turku kutsui minut ja muita bloggareita tutustumaan elokuvalliseen Turkuun ja kahteen elokuva-aiheiseen Behind the Scenes -näyttelyyn ratapihan Logomoon. Ja minähän menin!

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttelyProjektipäällikkö-näyttelytuottaja Elina Karvon opastamana sukelsimme Tom of Finland -elokuvan  maailmaan Tom of Finland Movie -näyttelyssä. Dome Karukosken ohjaaman, taiteilija Touko Laaksosen elämästä kertovan elokuvan moni on varmasti jo nähnyt, mutta moniko on tutustunut sen tekoon?

Näyttelyssä pääsee kurkistamaan elokuvan kulissien taakse ja näkemään vilauksen sen tuotantoprosessista. Esillä on esimerkiksi katkelma käsikirjoituksesta ja kuvausaikataulusta,  making of -kuvia, elokuvassa käytettyä puvustusta sekä Laaksosen elämään kuuluneita tärkeitä esineitä, kuten Kodak-kamera ja matkasetti. Mutta mikä merkitys keltaisilla ikkunaverhoilla on? Se pitää itse mennä tarkistamaan.

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttelyBehind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttely

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttelyNäytillä on myös toisinto Laaksosen huoneesta Los Angelesin talolla. Huoneeseen sijoittuvia kohtauksia ei kuvattu Losissa, vaan tässä lavasteessa. Talon ulkokuvat puolestaan otettiin Espanjassa. Kompromissejakin tehtiin: Karvo kertoi, että Espanjan ulkokuvien talon erikoinen ikkunan muoto saneli lavasteen ikkunan muodon. Kaiken tulee täsmätä!

Behind the Scenes: Tähtien tekijät -näyttelyBehind the Scenes: Tähtien tekijät -näyttelyToisen puolen Behind the Scenes -näyttelykaksikosta muodostaa Tähtien tekijät -näyttely. Tässä näyttelyssä ei olla lähelläkään nykyvuosikymmeniä, vaan suomalaisen elokuvan kultaisissa vuosissa 1930-luvulta 1960-luvun alkuun. Elokuvapukujen, valokuvien ja esineiden kautta pääsee tutustumaan aikaan, jolloin leffoja tehtiin solkenaan. Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus tekivät yhteensä noin 340 elokuvaa tällä ajanjaksolla, mikä määrä!

Erityisen kiinnostavia ovat tarinat, joita puvut ja esineet kätkevät taaksensa. Saimme kuulla esimerkiksi miksi aikakauden elokuvissa käytettyjä housuja ei juuri ole säilynyt jälkipolville ja miksi iso osa punaisen seinän näyttelijäkuvista on omistettu näyttelijä Regina Linnanheimolle. Tiesitkö muuten, että mustavalkoisissa elokuvissa ei suinkaan käytetty mustia ja valkoisia pukuja?

Alemman kuvan etualalla oleva kaunis mekko on kuningattaren mekko elokuvasta Prinsessa Ruusunen (1949). Arvellaan, että siinä käytetty poimutettu kangas olisi aiemmin palvellut päiväpeitteenä. Aikamoista ammattitaitoa ja kekseliäisyyttä! Kuvan taka-alalla on puolestaan puvut elokuvista Syntynyt terve tyttö (1943) ja Kesäillan valssi (1951).

Puvustamon työpaja
Osataan sitä kyllä nykyäänkin. Turkulaisessa Puvustamo-ompelimossa tehdään osa turkulaisten elokuvatuotantojen puvuista ja asusteista. Mm. Tyttökuningas-elokuvassa pääsee ihailemaan heidän kädenjälkeään. Näyttelyt kierrettyämme pääsimme tekijöiden oppiin askartelemaan nahasta asusteita ja avaimenperiä. Tein vahingossa niin muhkean avaimenperähuiskan, että en takuulla kadota avainnippuani laukun pohjalle! Näitä Puvustamon tekemiä avaimenperiä ja muita kotimaisia design-tuotteita myös myydään aulan myymälässä.

Behind the Scenes -näyttelyt, Logi 3, Logomo, Köydenpunojankatu 14, Turku. Avoinna ma-su klo 11-19 13.8.2017 saakka. Erikoisopastus näyttelyihin torstaina 3.8. klo 17. Katso muut opastusten ajankohdat täältä. Yhteislippu.

Iltapäivä Annecyssä

Annecyn jokiKuvittele ympärillesi lämmin kesäpäivä. Juuri tuulenhenkäystäkään ei tunnu. Taivaalla seilaa pari pientä pilveä. Jalkojemme alla on ranskalainen jalkakäytävä, tarkemmin ottaen Annecyn kaupungin sellainen.

Olemme saapuneet Ranskan Alpeille Rhône-Alpesin hallintoalueelle. Tätä reilun 50 000 asukkaan pittoreskiä kaupunkia halkoo Annecy-järveltä virtaava Thiou-joki kanaaleineen. Pienet sillat johdattavat tomerasti niiden ylitse. Kanaaleita ja katuja ympäröi toinen toistaan kauniimmat talot ihastuttavine yksityiskohtineen.

Kaupunki on kuuluisa kanaaleistaan ja henkeäsalpaavista maisemistaan. Alppien Venetsia, sanotaan.

Kanaali Annecyssa
Kanaali ja talot AnnecyssaKaduilla käy kuhina. Tänään täällä on antiikkimarkkinat. Myyntipöytiä on ripoteltu kadun molemmin puolin. Tuolla näemmä myydään LP-levyjä, tästä saisi itselleen kauniita vintagemekkoja vain kymmenellä eurolla kipale. Tuolla puolestaan pieni terrieri kurottuu myyntipöydälle haistelemaan täytettyä peuranpäätä. Kanaalin varren ravintolat ovat kukkuroillaan iltapäivän lounastelijoita.

Taloja AnnecyssaViereisellä kadulla on taidemarkkinat. Myyntipisteet notkuvat eri kokoisia tauluja. Tyylilajeja ja maalaustekniikoita on laidasta laitaan. Jotkut taiteilijat ovat suojautuneet paahteelta katoksen alle.

Kanaali Annecyssä

Veneitä Ranskan AnnecyssaJatkakaamme eteenpäin järven rannalle Jardins de l’Europeen. Tänne puistoalueelle ovat löytäneet myös monet muut. Kaikkialla on seurueita piknikillä tai muuten vain istuskelemassa. Lasten leikkialueilla käy vilske. Jos janottaa, pienestä kojusta saa ostaa vastapuristettua mehua.

Lähtisitkö kanssani järvelle? Tuossa pääsisi kauniin puuveneen kyytiin ja kuski veisi kierrokselle. Vai haluaisitko kenties itse ohjata venettäsi? Sekin onnistuu.

Annecyn järvi
Annecyn järviVeneiden vuokrauspisteet seurailevat nauhana järvenrantaa. Tästä saisi vuokrata erilaisia polkuveneitä, viereisestä kojusta moottoriveneen. Järvenselkä siintääkin jos jonkinmoista kulkupeliä. Jos mielit vieläkin isomman kyytiin, lähtee järvelle monenlaisia laivaristeilyjä.

Annecyn järviEuroopan puhtain järvi, sanoo kaupungista kertovat nettisivut. Henkeäsalpaavan kaunis ja kirkas se kyllä on. Edessä siintävät kauniin jylhinä Alpit.  Yhdellä laella näyttää olevan vielä vähän lunta.

Rannalla jättimäisen havupuun alla myydään käsintehtyä jäätelöä. Vieressä  vuokrataan pieniä valkoisia polkuhevosia. Heppa kannattelee kärryä, johon pieni polkija itsensä asettaa. Nyt käykin kauppa, ja yksi hevosista pääsee matkaan. Juuri tällaisesta näin valokuvan Turun taidemuseossa ranskalaisen valokuvaaja Robert Doisneaun näyttelyssä. Jotkin asiat eivät muutu.

Lue myös aamusta Genevessä.