Joulun tunnelmaa Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat Turussa

Vanha Suurtori Turussa, Turun Tuomiokirkon kupeessa huokuu vanhan ajan joulutunnelmaa. Toria reunustavat kauniit vanhat kivitalot, kuten joulurauhan julistuksesta tuttu Brinkkalan talo sekä Vanha Raatihuone. Valaistu kuusi seisoo keskellä toria tuoden ihanaa havun tuoksua. Puiset vanhanaikaiset, punakattoiset kojut kiertävät torin reunoja. Niihin on aseteltu nätisti esille jouluisia tuotteita. On havuseppeleitä, seimiasetelmia, joululimppua ja lahjaideoita vauvasta vaariin.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat järjestetään neljänä viikonloppuna ennen joulua. Tänne on päästävä joka vuosi ainaki kerran!

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat Turussa

Tiernapoikien esitys Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla Turussa

Savipaja Eevamaijan tuotteita Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla Turussa
Savipaja Eevamaijan savituotteita myydään Suurtorilla

Ostosten teon ohella markkinoilla on monenlaista ohjelmaa. Joulunäytelmät ja -laulut, Tiernapojat ja tanssi- ja sirkusesitykset ilahduttavat katsojia ja toki myös itse joulupukki muoreineen on tavattavissa pajallaan Infopisteen vieressä.

Jos talvinen keli nipistää nenänpäätä ja varpaatkin kaipaisivat jo lämmikettä, voi piipahtaa lämmittelemään esimerkiksi glögilasilliselle Brinkkalan talon Joulukahvilaan tai Turun Kirjakahvilaan Brinkkalan pihalle.

Luostarin Välikadun joulumarkkinat Turussa

Luostarin Välikadun joulumarkkinat Turussa

Luostarin Välikadun joulumarkkinat Turussa

Ivalden tuotteita Vanhan Suurtorin joulumarkkinoilla
Ivalden hopeakorukoju on Luostarin välikadulla

Aivan omanlaistaan tunnelmaa huokuu Luostarin välikadun Makasiinien joulumarkkinat. Rakennusten pienissä puodeissa sekä katukojuissa myydään esimerkiksi marmeladeja ja muita jouluherkkuja, kauniita kulta- ja hopeakoruja sekä kauteen sopivia sisustustuotteita.

Tämä vanha välikatu on yksi kauneimmista kaduista koko kaupungissa. Se on myös yksi harvoista, joissa on jäljellä vielä nupukivipinta. Illan hämärtyessä kadun poikki ripustetut valoköynnökset sekä muut tunnelmavalot tuovat valonpilkahduksen pimeään.

Lue myös Jouluisesta Iso-Puolalasta Puolalanmäellä sekä Varpublogien vinkit kauden myyjäisiin ja tapahtumiin.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat ja Makasiinien joulumarkkinat vielä 9.–10.12. ja 16.–17.12.2017. Vanha Suurtori ja Luostarin välikatu, Turku.

Mainokset

Jouluinen Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulupuoti

Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulu

Pidätkö perinteisestä muovittomasta joulutunnelmasta? Vanhoista esineistä ja hopean kimalluksesta? Olkihimmeleistä ja joulukransseista? Puutaloista ja lautalattioista? Jos vastasit yhteenkään kohtaan kyllä, on minulla sinulle ehdoton jouluinen käyntikohde: Iso-Puolalan joulupuoti ja -kahvila. Viime viikolla avautunut Iso-Puolalan joulupuoti sekä -kahvila oli ainakin itselleni täydellinen aloitus joulunodotukseen, omalla kohdallani kun kaikki yllämainitut kohdat täyttyvät.

Iso-Puolalan pihapiiri sijaitsee aivan Turun sydämessä, keskellä Puolalanpuistoa. Nykyisin nämä kaksi puutaloa seisovat yksin keskellä kivitalojen rajaamaa puistoa, mutta niin ei ole ollut aina. Vielä aivan 1900-luvun ensimmäisinä vuosina tällä palontakaisen mäen rinteillä oli samanlaista puutaloasutusta kuin Luostarinmäen käsityöläismuseossa edelleenkin. Kulkemaan pääsi kapeita kujia pitkin, joiden nimet, jos niitä edes oli, eivät ole säilyneet jälkipolville. 1800-luvun loppupuolella Puolalanmäki, kuten monet muutkin kaupungin kukkulat, päätettiin rakentaa puistoalueiksi. Puutalot, kuten myös mäellä sijainnut palotorni, saivat väistyä 1900-luvun alkuvuosina näiden suunnitelmien tieltä. Niiden tilalle puiston reunoille kohosivat uljaat kivitalot, jotka edelleenkin ovat kaupungin kaunistuksena. Vuonna 1904 valmistunut Turun taidemuseo kruunasi mäen nykyasun. Uuden arkkitehtuurin ja puutalojen katoamisen myötä kaupungin keskusta siirtyi joen toiselta rannalta kauppatorin ympäristöön.

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan rakennukset omistaa nykyisin Rakennusperinteen Ystävät ry. – Byggnadstraditionens Vänner rf. ja sen huomaa. Yhdistys on kunnostanut pieteetillä ja kaikella taidolla Iso-Puolalan rakennuksia. Ja syystä: rakennukset ovat Turun vanhimpia, toinen rakennuksista on jo 1770-luvulta ja toinen on rakennettu 1820-luvulla.

Kauniin okran värisenä loistavassa päärakennuksessa on 17.12. asti viikonloppuisin avoinna oleva joulukahvila, jonka pöydän ääressä voi unohtaa kiireen ja stressin. Tunnelmaa luovat kirkkaina hohtavat räsymatot, valtoimenaan kukkivat joulukaktukset ja ihanat kaakeliuunit. Joulukuusi on koristeltu kuten ennen, sinivalkoisin lipuin. Rakennuksen ulkovarastoissa myydään käsitöitä, tuohilakkeja ja joulukoristeita ja sormet kohmeisina tehdään olkihimmeleitä.

Iso-Puolalan joulukahvila

Iso-Puolalan joulu

Toisen asuinrakennuksen vintti on täynnä aarteita. Riitan pihapuoti on täynnä sitä luvattua hopean kimallusta ja messingin loistetta. Kaikki on niin ihanasti esille aseteltua, että vintillä viipyisi mielellään tovin jos toisenkin. Tuotevalikoima täydentyy ja muuttuu koko aukiolon ajan, eli ehkä kannattaa vierailla toisenkin kerran jos jotain tiettyä pukinkonttiin halajaa.

Alakerran tallista ja ympäri Iso-Puolalan pihapiiriä taasen löytyy upeita Kranssiaitan luomuksia, joiden teossa mielikuvituksella ei tunnu olleen rajoja. Materiaaleina on käytetty niin havuja, varpuja kuin eukalyptuksen oksia, punapippureita, pellavaa, käpyjä ja terhoja. Minä en osannut vielä valita oveeni sitä oikeaa, joten palaan varmasti viikonloppuna ihailemaan vaihtoehtoja ja tekemään valinnan.

Iso-Puolalan Vintin Joulupuoti on avoinna torstaista sunnuntaihin kello 11-18, joulukahvila lauantaista sunnuntaihin kello 11-16. Molempiin pääsee vierailemaan 17. joulukuuta saakka.

Procidan saari: Napolinlahden helmi

Procidan katuja Italiassa

Pieniä pittoreskejä katuja, värikkäitä kivitaloja ja vehreyttä. Rauhallista elämänmenoa, rantoja ja kolme vilkasta satamaa. Kaduilla huimaa vauhtia huristelevat lukuisat skootterit ja sähköpyörät, eri väriset ja eri vuosikymmenien Piaggio Ape -mopot, pikkupaikallisbussit ja muut menopelit. Procidan saari Napolinlahdella, Italiassa, on tätä kaikkea ja vielä paljon muuta.

Unohda tuntien matkan päässä Napolista olevat Amalfin rannikon kuvankauniit kylät. Jätä laskuista Campanian saaristosta tyyris Capri ja suosittu Ischia. Saanen suositella paratiisisaari Procidaa, jonne pääsee Napolista helposti ja nopeasti, ja joka on vielä vähän tuntemattomampi helmi.

Procidan satama Italiassa

Napolista pääsee Procidalle monella eri laivayhtiöllä useita kertoja päivässä joko autolautalla tai katamaraanilla. Yhdensuuntainen lippu on aikuiselta noin 12–20 euroa. Isosta matkalaukusta veloitetaan pieni lisämaksu.

Suuntaa Napolissa metrolla uudelle Municipion asemalle tai bussilla suoraan rantakadulle ja Castel Nuovo -linnan eteen.  Stazione Marittiman oikealla puolella on Molo Beverello ja sen matala lipunmyyntikioski. Valitse mieleisesi laivayhteys, on se sitten heti seuraava tai esimerkiksi edullisin. Noin 40 minuutissa olet perillä.

Procidan satama ja bussiasema Italiassa

Procidan satama Italiassa

Laivat saapuvat Marina Granden satamaan, jonka valkoisesta asemarakennuksesta saat ostettua myös paluulipun. Kannattaa olla tarkkana paluuyhteyden kanssa, sillä suht Napolin keskustassa sijaitsevan Beverellon laiturin lisäksi laivoja lähtee Napolin länsipuolelle ainakin Monte di Procidaan ja Pozzuoliin. Saarelta pääsee myös Caprille ja Ischialle useasti päivässä.

Muutaman kilometrin pituisella saarella voi kävellä joka paikkaan. Jos majapaikkaan ei mieli tepastella matkatavaroiden kera, saa satamasta napattua myös taksin tai paikallisbussin. Noin euron maksavan bussilipun voi ostaa rajoitetusti auki olevasta aseman kioskista. Kuskilta ostettaessa hinta on korkeampi.

Procidan katuja Italiassa

Procidan katuja Italiassa,

Procidan katuja Italiassa

Procidan katuja Italiassa

Tällä saarella ei ole juuri mitään, mutta sen takia täällä on kaikki hyvään lomaan tarvittavat ainekset. Saaren rauhallisessa ilmapiirissä arjen (tai edeltävän loman!) kiireet unohtuvat. Suurimpia päätöksiä on minkä rannan valitset tällä kertaa ja mihin ravintolaan istahdat illalliselle.

Saari saattaa olla sinulle tuttu postikorttimaisemien ohella myös elokuvista. Siellä on kuvattu Michael Radfordin ohjaama Posteljooni-elokuva (Il Postino, 1994) sekä Anthony Minghellan ohjaama Lahjakas Herra Ripley (1999). Filmauksista taidetaan olla aika ylpeitä ja ne näkyvät esimerkiksi katukylteissä sekä yrityksien nimissä.

Procida, Campanian saaristo, Napolinlahti, Italia.

Lue myös illastani Napolissa.

Hotelli- ja ravintolamuseo: tarinoita tiskin molemmin puolin

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä

Tiedätkö miten eroavat aamiainen ja aamupala, miltä tuoksuu tähtianis ja millaista oli olla ostoksilla 1930-luvun Alkossa? Näihin  saat vastauksen Hotelli- ja ravintolamuseossa. Helsingin Kaapelitehtaalla majailevan suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseon aulassa kävijä neuvotaan opastein ja pohjakartoin kierrokselle. Sinne, siis!

Opaskyltti Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä

Pysyvässä Palveluksessanne!-näyttelyssä vastaani tulee ensimmäiseksi kahvikone, jonka edustalle on asetettu pöytiä ja tuoleja. Miten hauskaa, että tämä suomalaisen kahvikulttuurin tärkeä osa, automaattikahvi, on myös museossa!

Viereisessä tuoksubaarissa pääsen haistelemaan ruokiin ja juomiin liittyviä tuoksuja. Ison osan seinästä peittävä ”baari” esittelee niitä kymmeniä. Nupista painamalla nenääni pöllähtää jos jonkinmoisia ödöörejä, joista saan arvuutella mitä ne ovat. Vastaukset löytyvät luukkujen takaa.

Alkon myymälämuseo Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Alkon myymälämuseo Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Seuraavaksi tupsahdan Alkon myymälään, jossa nyky-Alkon valikoimiin tottuneena saan tutustua rajoituksien maailmaan. 1930-luvun asuun sisustetussa liikkeessä selviää muun muassa se, että alkoholipullot oli aseteltu aikoinaan pohja edellä hyllyihin niiden houkuttelevuuden minimoimiseksi sekä miten suomalaisesta viinanostokulttuurista yritettiin saada sivistyneempi ja enemmän viinejä suosiva.

Tässä osiossa, sekä myös muualla museossa, kävijä voi kuunnella hotelli- ja ravintola-alan ammattilaisten tarinoita työstään skannaamalla kännykällään QR-koodin. Tarinoita pääsee kuuntelemaan myös museon sivuilta.

Liikkeestä poistuessani on vastassa kysymysmerkillä varustettu ovi ja käsky koputtaa siihen. Mitä oven takana odottaakaan?

Karaoke Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Jukeboksi Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä

Seuraavat baari-, ravintola-, keittiö- ja hotelli-osiot tutustuttavat niin arkisen työnteon paikkoihin ja tapoihin kuin juhlinnan ja lomailun miljöihin. Kuvat, tarinat ja esineistö herättävät varmasti monessa kävijässä muistoja ja nostalgiaa, ovat ne tiskin kummalta puolelta vain.

Ihailen vanhoja ravintoloiden menuita. Mitä ajankuvia! Museolla on muuten juuri käynnistynyt ravintoloiden ruokalistojen Menupediakeruuhanke satavuotiaan Suomen kunniaksi.

Pääseepä täällä myös laulamaan karaokea, tulostamaan oman iskurepliikkinsä flirttikoneessa sekä laittamaan suosikkibiisinsä soimaan jukeboksista! Varmistettuani, että lähellä ei ole muita, laitan ABBAa soimaan. Lattialla on tanssahteluun askelkuviotkin valmiina.

Nautinnon nälkä -näyttely Rakkauden tiloja -kokonaisuudessa
Kultaisen lameeverhon takana esitellään erilaisia rakkauden ilmentymistapoja ravintolamiljöössä. Vaihtuva näyttely Rakkauden tiloja –  Nautinnon nälkä on osa neljän uusmaalaisen museon Rakkauden tiloja -hanketta, joka muuten voitti keväällä Vuoden museoviestintäteko -palkinnon. Tapahtuma- ja näyttelykokonaisuudessa ovat mukana myös Helsingin Teatterimuseo, Tuusulan Lottamuseo sekä Vantaan kaupunginmuseo.

Täysi-iän ylittäneille suositellussa näyttelyssä käsitellään rakkautta ravintolassa eri tavoin, esimerkiksi millainen tila ravintola on ollut tavata kiinnostavia ihmisiä ja millaisia kieltoja tai rajoituksia käyttäytymiselle on asetettu.

Nautinnon nälkä -näyttely Rakkauden tiloja -kokonaisuudessa

Nautinnon nälkä -näyttely Rakkauden tiloja -kokonaisuudessa

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä
Hempeyden yllättäessä tuntemattomalle voi jättää rakkausviestin

Näyttävän punaisessa baarihuoneessa pääsee esimerkiksi katselemaan videoita, tutustumaan ravintola-asiakkaiden kokemuksiin ja muistelmiin sekä maistamaan intohimoa. Punaisen vessanoven takana näkyy jotain outoa liikehdintää. Mitäköhän siellä on meneillään? Näyttelyn lopussa tarinat ravintolaan jätetyistä löytötavaroista hauskuuttavat.

Jos näyttely herättää nostalgisia ravintolamuisteluita, voi ne lähettää museon Restopedia-hankkeeseen. Valokuvat herkullisesta ravintola-annoksesta voi puolestaan tägätä Instagramissa aihetunnisteella #ravintolaruokaa. Museo voi poimia juuri sinun kuvasi esille näyttelyn ruudulle!

Hotelli- ja ravintolamuseo, Tallberginkatu 1 G 60, Kaapelitehdas, Helsinki. Museossa  myös erilaisia opastuksia. Rakkauden tiloja – Nautinnon nälkä -näyttely 5.8.2018 saakka.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Itäharjun kolerahautausmaan portti

Vilkkaan Helsingintien lähellä, Kalevankadun varrella, sijaitsee yksi kaupungin kiinteistä muinaisjäännöksistä. Kalevanpuiston laidalla, kiviaidan ympäröimänä ja osittain puiden peitossa, alue helposti jää katseilta piiloon. Paikalla ei ole edes kylttiä tai muistolaattaa kertomassa paikan historiasta. Olemme saapuneet Itäharjun kolerahautausmaalle.

Vuonna 1831 pelko hiipii suomalaisiin. Maailmalla jyllännyt ja kuolemaa niittänyt kolera oli saapunut myös Suomeen. Syyskuun neljäntenä päivänä  sai kolera ensimmäiset uhrinsa myös Turussa. Vain neljä vuotta aikaisemmin liekit olivat tuhonneet suuren osan kaupungista ja nyt yli 230 henkeä* koki kohtalonsa neljä kuukautta jylläävän kulkutaudin kourissa. Vaikka koleraa saatettiin pitää köyhien vitsauksena, se ei Turussa katsonut luokkaa, vaan siihen kuoli ihmisiä säätyyn katsomatta.

Hautamuistomerkkejä Itäharjun kolerahautausmaalla

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Koleraan kuolleet eivät saaneet perinteisiä hautajaisia eivätkä he päässeet viimeiseen lepoon yleiseen kirkkomaahan. Tartuntavaaran takia hautaukset toimitettiin usein nopeasti, kuolemaa seuranneen yön hämärissä. Kulkutautisten hautausmaiden tuli sijaita kaupungin rajojen ulkopuolella. Koleraepidemian vallattua kaupungin perustettiin Turkuun kaksi hautausmaata uhreja varten. Itäharjun kolerahautausmaa on näistä toinen.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Itäharjun kolerahautausmaan hautakiviä

Lokakuun aurinko paistaa kirkkaasti ja luo upeita varjoja puistikkoiselle hautausmaalle. Ruskan väreissä loistavat vaahteranlehdet eivät kerro siitä epätoivosta, jonka kolera toi kaupunkiin. Jäljellä on vain muutama hautakivi ja metalliristi muistuttamassa menneestä ja taudin tasa-arvosta. Muut hautamuistomerkit ovat vuosisatojen saatossa maatuneet tai tuhoutuneet. Joulukuussa 1831 kuolleen Leipurimestari Carl Wahlgrenin hautakivessä kuolinsyyksi mainitaan kolera. Paljon muuta ei Turkua 1800-luvulla vaivanneista kolera-aalloista ole nykykulkijaa muistuttamassa.

Itäharjun kolerahautamaalla ei ole koskaan tehty arkeologisia tutkimuksia, eikä sinne haudattujen tarkkaa määrää tiedetä.  Tieto hautausmaan olemassaolosta on kuitenkin säilynyt. Turun toisella kolerahautausmaalla on ollut huonompi kohtalo. Kakolanmäenrinteellä sijaitseva kolerahautausmaa, jota aikanaan kutsuttiin Linnanfältin hautausmaaksi,  jäi unohduksiin jo 1800-luvun kuluessa. Se löydettiin uudelleen 1900-luvun alussa kaivaustöiden yhteydessä ja muutaman kerran uudelleen vuosien saatossa kun alueella kaivettiin ja luita alkoi putkahdella esille. Edellisen kerran paikalla tehtiin arkeologisia pelastuskaivauksia tänä kesänä. Kaivauksien antiin voi tutustua vaikka tästä linkistä Ylen uutisointiin. Tämän jälkeen Kakolanrinteen hautausmaankaan olemassaolo tuskin enää pääsee unohtumaan keneltäkään vaikka paikalle rakennetaankin päiväkoti.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Jos kaipaat lisätietoa koleran vaiheista Turussa, kannattaa tutustuminen aloittaa vaikka Sofia Paasikiven  vuonna 2016 valmistuneesta kulttuurihistorian pro gradusta. Se löytyy sähköisenä versiona Turun yliopiston Doria-tietokannasta tämän linkin takaa.

*Sofia Paasikiven pro gradun mukaan (s.46) aikalaislähteissä kuolleiden määrän mainitaan olleen jopa 577 vuosien 1831-32 aikana.