Les Ballets Trockadero de Monte Carlo: balettia pilke silmäkulmassa

Balettiseurue Les Ballets Trockadero de Monte Carlo saapui Turun Logomoon toukokuun puolivälissä ja minä suuntasin kiinnostuneena sitä katsomaan. Les Ballets Trockadero de Monte Carlo, eli tuttavallisemmin Trocks, on kokonaan miehistä koostuva, klassisesta baletista ammentava, yhdysvaltalainen huumorin kyllästämä balettiryhmä. Logomon vierailua ennen ryhmä oli esiintynyt Suomen osalta myös Helsingissä ja Tampereella. Menin katsomaan Les Ballets Trockadero de Monte Carlon esitystä tietäen suunnilleen vain, että luvassa on all-male -ensamble ja klassista balettia koomisella otteella sekä tutuja, kärkitossuja ja kenties hieman Joutsenlampea. Omista balettiharrastusajoista on niin kauan aikaa, että voisin sanoa itseni olevan suht tietämätön balettiin liittyvissä asioissa. Onneksi esitys oli tehty niin taitavasti, että tietämättömyys ei haitannut!

Yleinen käsityshän on, että klassiseen balettiin kuuluvat tarkat tekniset vaatimukset sekä sukupuoliroolit ja kurinalaisuus. Kädet ja jalat tulee olla täydellisesti ojennettuina, tekeminen yhtäaikaista, eikä lavalle tuoda sinne kuulumattomia elementtejä. Naisballerinat tanssivat kovakärkisillä suht eri koreografiat kuin miehet. Pehmeillä tossuilla tanssivat miehet toimivat usein naisballeriinojen tanssien tukijoina muun muassa nostoissa. Les Ballets Trockadero de monte Carlon miesballeriinat kyseenalaistavat nämä käytännöt reippaalla ja humoristisella otteella!

Balettiesitys alkoi kuulutuksella, joka valmisti yleisön esityksen tunnelmaan. Tyylitellysti artikuloitu kuulutus kirvoitti yleisöstä hihitystä ja jopa naurunremakkaa, ja antoi ymmärtää, että luvassa ei todellakaan ole klassinen balettinäytös. Ja se oli vasta alkua. Kaksi väliaikaa sisältävässä esityksessä käytiin läpi niin ikiklassikko Joutsenlampi, nykybalettia sekä Espanjaan, Ranskaan ja Venäjälle sekä niiden balettiperinteeseen viittaavia kohtauksia. Kaikkia baletteja, viittauksia ja kohtauksia en tunnistanut, mutta se ei menoa haitannut. Nautin täysin siemauksin Trocksien tulkinnoista ja muunnelmista.

Esityksen komiikka muodostuu niin hienovaraisista viittauksista baletin perinteeseen kuin balettiummikollekin avautuvista vitseistä. Muun muassa slapstickin ja dragin tyylilajeja hyödynnetään runsaasti, kun ballerinat kompuroivat, tönivät tai jopa potkivat toisiaan tai pyöräyttelevät silmiään toisten touhuille.  Miten vitsikästä onkaan, kun ensamblen yksi ballerina ei viitsikään ojentaa käsiään, kompastuu kesken kaiken, tai kun traagisesti kuoleva joutsen kyllästyykin ja lopettaa hetkeksi kuolemisen. Puhumattakaan siitä, miten minua nauratti, kun yksi ballerina tulee lavalle silmälasien kanssa tai tekee voltin kesken soolon. Tiedän, kerrottuna tuskin kuulosta yhtä hauskalta. Esitys onkin nähtävä itse. Esiintyjien karisma kantaa viimeisille penkkiriveille asti, eikä ole yhtään liioiteltua taputtaa riemukkaasti joka ikisen kohtauksen jälkeen.

Erityiseksi suosikikseni nousi Joutsenlammen tulkinta. Ehkä syynä oli se, että se kesti koko ensimmäisen puoliajan ja saimme nauttia yltäkyllin saman baletin eri kohtauksista. Joutsenlammen tulkintaa katsoessa oli runsaasti aikaa päästä mukaan juoneen ja tunnelmaan, hurmaantua miesjoutsenten kauneudesta, elegantiudesta ja teknisestä taidosta. Suosikkikohtauksekseni nousi yhden joutsenen soolo, jossa tutusta tippui tippumistaan höyheniä. Miten hauskaa, ja visuaalisesti niin vaikuttavaa!

”Kevään paras kulttuurielämys!” totesi seuralainen. En voi olla kuin samaa mieltä.

Lupa haluta, oikeus nauttia — TOF Turun kaupunginteatterissa

tom_of_finland_1
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Blogiyhteistyö Turun kaupunginteatterin kanssa

Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaali sai ensi-iltansa muutama viikko sitten. Esityksestä saamieni ensimaistiaisten jälkeen olin riemastuneena lukenut musikaalia ylistäviä arvosteluja ja kuunnellut jo esityksen nähneiden ystävien kommentteja, joissa  esitys sai vielä vallattomampaa suitsutusta osakseen. Se oli ”täydellinen”, ”riemastuttava ja rohkea” eikä nauramiselta ja hyvältä tuulelta voinut välttyä sitä katsellessa. Malttamattomana ja innokkaana suuntasin sateisena lauantaina vauva-arjesta väsyneet askeleeni kohti Logomoa ja toivoin hartaasti odotuksieni täyttyvän.

Tom of Finland
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri
Tom of Finland
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Väliaikaan mennessä olin pökerryksissä ja puolet esityksestä oli vielä nauttimatta! Musikaali vei mukanaan ja hurmasi tunnelmallaan. Suuret joukkotanssikohtaukset, kaiken tarpeellisen näyttävät lavasteet ja aikakausia peilaavat musiikit luovat miellyttävän kokonaisuuden, jossa näyttelijät pääsevät näyttämään taitonsa ja viehätysvoimansa.

Musikaali maalailee tuokioita Touko Laaksosen elämästä eikä yritäkään luoda täydellistä elämänkertaa. Se näyttää Tom of Finlandin synnyn ja seurakset. Pieniä välähdyksiä siitä, miten homouteen on eri aikoina suhtauduttu. Ymmärräyksen siitä, miten vuosikymmenten saatossa asiat ovat muuttuneet: se mikä on ollut isälle mahdotonta, on lapselle jo mahdollista. Musikaali tarjoilee herkullisia kohtauksia elävästä elämästä, millaista on haluta ja saada haluamansa. Esitys ei moralisoi eikä peittele, ei sensuroi eikä kuiskaile, se uskaltaa näyttää himon ja oikeuden nautintoon ja antaa katsojille silmänruokaa. Se haluaa naurattaa yleisöä ja saada sen taidokkainen koreografioneen pyörryksiin.

Tom of Finland
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Kaikesta riemusta ja ilosta huolimatta esitys ei ole pelkkää ilotulitusta alusta loppuun. Esitys antaa myös mahdollisuuden kokea miltä tuntuu piilottaa itsensä, pettyä, hävetä. Se näyttää millaista on olla vääränlainen yhteiskunnan normeihin. Ennen viimeistä ilottelua olinkin hetken hämmentynyt, kaiken keskellä  tunsin itseni surulliseksi. Surulliseksi siitä, miten etuoikeutettu olen ollut heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Surulliseksi siitä, että vaikka Suomi on avartanut asenteitaan, monissa maissa tilanne on edelleen tukala.

Näytös olikin kaikkea sitä, mitä juuri nyt kaipasin. Ja se oli juuri sitä mitä mielestäni maailmaa kaipaa. Tom of Finland -musikaali on se kirkas valo, joka auttaa jaksamaan ja antaa toivoa monin tavoin. Se muistuttaa meitä siitä, että ennen oli vielä tukalampaa. Se antaa toivoa siitä, että maailmaan mahtuu rakkautta ja iloa paljon enemmän kuin toisinaan muistaa. Se antaa kauniin muistutuksen siitä, että pitää ja saa uskaltaa olla juuri sitä, mitä itse haluaa. Ja jos ei uskalla, voi vaikka piirtää sen mitä haluaa.

Ensimaistiainen Tom of Finlandista

Tom of Finland musikaali

Nahkapamppuja, teatteripuukkoja ja sateenkaarileivoksia. Tangosäveliä, tummia lavasteita ja kirkkaita teatterivaloja. Tanssivia miehiä ja  nahkasaappaita. Ohjaajan sekä lavastajan mietteitä ja uteliaita kurkistuksia kulissien taakse. Jännittynyttä tunnelmaa, viime hetken kiireitä ja positiivista kuhinaa. Näistä palasista koostui vierailumme Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin esittelytilaisuuteen Logomoon viime viikolla.

Tom of finland musikaali

Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Tom of Finland musikaali

Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Tilaisuus sai odottavalle mielelle. Oli kiinnostavaa kuulla, miten lavastaja Jani Uljas oli aloittanut haastavan lavastustyön suunnittelun jo ennen kuin librettoa oli edes saatu kirjoitettua loppuun. Oli innostavaa kuulla, kuinka paljon taustalukemista ja tietoa ohjaaja ja koreografi Reija Wäre oli hankkinut päästäkseen paremmin sisälle musikaalin maailmaan. Oli kiehtovaa ymmärtää, kuinka energisellä ja innostuneella otteella tätä musikaalia on valmisteltu.

On kiinnostavaa nähdä, miten huomenna kantaesityksensä saava musikaali otetaan vastaan. On mielenkiintoista nähdä, miten Touko Laaksosen elämä ja Tom of Finlandin rohkeat piirrokset muuttuvat eläviksi. On ihanaa nähdä esitys siitä, miten kielletystä ja salatusta tulee mahdollista ja vapaata, miten yhden henkilön piirroksilla voi olla niin suuri vaikutus monen ihmisen elämään, miten vähemmistöjen historia on koko Suomen historiaa.

Ennen esitystä tunnelmaa voi hakea vaikka kuuntelemalla Spotifysta musikaalin säveltäjien Jori Sjöroosin ja Tomi Vahvaselän tuottama ja säveltämä sekä Tuomas Parkkisen sanoittama kappale Glad To Be Gay tai suuntaamalla katsomaan Wäinö Aaltosen museon näyttely Touko Laaksonen – Tom of Finland. Musiikista ja miehistä. Makeanhimoansa taasen kannattaa tyydyttää suussasulavalla Mbakeryn valmistamalla musikaalin nimikkoleivoksella!

Tom of Finlad leivos