Kulttuuria joululomaan

Turun linna juhlavalaistuksessa

Kun joulurauha julistetaan jouluaattona Vanhalla Suurtorilla Brinkkalan talon parvekkeelta, hiljenee koko kaupunki useaksi päiväksi viettämään joulua. Vai hiljeneekö sittenkään? Viimeistään tapaninpäivänä alan itse kaivata jotain muuta tekemistä jouluruokailun ja lahjakirjojen lukemisen väliin. Ja onneksi sitä on myös tarjolla. Kokosin muille samanmielisille kulttuuritarjontaa Turussa joulun välipäiviin  ja koululaisten joululoman loppuun saakka.

Joulutunnelmaa:

  • Aattoiltana kello 22 Turun kauneimmassa kirkossa, Mikaelin kirkossa, on Kauneimpien joululaulujen yö. Sieltä jos jostain saa aattoiltaansa joulutunnelmaa!
  • Tapaninpäivän perinteisiin on kuulunut rekiajelut ja laulukulkueet, joissa on laulu raikunut. Tähän tunnelmaan pääsee mukaan Luostarinmäen käsityöläismuseossa 26.12. Tapaninpäivän laulajaisissa kello 15, jolloin Puolalanmäen lukion musiikkiluokan pojat kajauttavat pitkin kujia. Lisäksi museossa on jouluisia opastuksia kello 11 ja 13. 
  • Ei kannata jättää väliin vierailua joulutunnelmaa tihkuvassa Ett Hem -museossa! Tapaninpäivästä uudenvuodenaattoon saakka on vielä monenlaisia opastuksiakin tarjolla. Jos et ehdi paikan päälle, pääset mukaan tunnelmaan lukemalla omasta vierailustani museoon.
  • Apteekkimuseossa pääsee ihailemaan Qwenselin talon huoneisiin katettuja 1700-luvun joulupöytiä joulun jälkeenkin. Tapaninpäivänä opastuksia joulukattauksiin ja 1700-luvun säätyläiselämään on kaksi, ensimmäinen kello 13 ja toinen kello 16.30. 
  • Muualta saapuneet jouluvieraat kannattaa viedä matkailuneuvonta Visit Turun järjestämälle Christmas Walkille. joulun jälkeen kierroksia järjestetään vielä kahtena lauantaina 30.12. ja 6.1. Kierroksen pääsymaksu 10 euroa ja opastus on niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksi. Lisätietoa kierroksista löytyy täältä.

Uudenvuoden valmisteluja:

  • Uudenvuoden aatonaattona 30.12. pääsee Apteekkimuseossa kuulemaan vanhanajan ennustuksia ja valamaan tinaa kello  12-15 museon pääsymaksun hinnalla.
  • Ett Hem -museossa vuoden vaihtumisen valmisteluja voi seurailla 31.12. kello 12-15. Kannattaa käydä tutustumassa millaisia tapoja ja käytäntöjä liittyi uudenvuoden viettoon sata vuotta sitten Turussa.
  • Ennakkomaistiaisen keskiyön räikeestä voi saada jo illalla Kupittaan puistossa, jossa vietetään lasten uutta vuotta. Lasten uusi vuosi Kupittaalla alkaa jo kello 15 ja huipentuu kuudelta illalla ilotulitukseen. Tapahtuman Facebook-sivulle pääse tästä.

Taidetta ja historiaa:

Löytyikö listalta sinulle sopivaa ohjelmaa?

 

Mainokset

Södermalm: talokarkkeja ja toffeeta

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Aurinko kohoaa hiljalleen Södermalmin kattojen ylle Tukholmassa. Saaren itäpuolella sijaitseva Nytorgetin ympäristö alkaa heräillä. Koiranulkoiluttajat ovat liikkeellä. Ohi kävelee paikallisia aamupalaostoksille. Vanha rouva kantaa kainalossaan tuoretta ardisiakimppua. Joulukuusi- ja kukkakauppiaat kokoavat kuusi kuuselta, kukkakimppu kukkakimpulta torin myyntipistettään.

Nytorget Södermalmilla Tukholmassa

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Tämä vanha tori on ollut aikoinaan kaupungin reunamilla. Sillä on hurja historia: aukio on toiminut rankaisu- ja teloituspaikkana. 1700-luvulla siinä on ollut yleinen kaatopaikka, jonka keskelle on jätetty pieni kuja kulkureitiksi.

Yläkuvassa oikealla oleva keltainen kivitalo on nimeltään Malongen, Scot Young Danielin vuonna 1670 perustaman tekstiilitehtaan päärakennus. Se on yksi kaupungin vanhimmista teollisuusrakennuksista. Nykyään talossa on taiteilijoiden työtiloja.

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Vasemmalla kohoaa Vita Bergenin mäki. Alue oli 1800-luvun lopulla yksi kaupungin köyhimmistä. Pienet talot täyttivät rinteen ulottuen aukiolle saakka. 1930-luvulla Renstiernas-kadun muutosten myötä jäljellä jäivät nämä itäpuolen talot. Monet niistä ovat vuoden 1750 tietämiltä. Muutama talo on rakennettu vanhan mallin mukaan.

Kivitaloja Södermalmilla Tukholmassa

Ylitän Renstiernas-kadun. Talviaurinko häikäisee kauniiden kivitalojen lomasta. Vita Bergenin alue on nykyään yksi kaupunginosan puistoista.  Sofian kirkko seisoo ylväänä mäen päällä.

Groens Malmgård Tukholmassa

Groens Malmgård Tukholmassa

Mäen alla Malmgårdsvägenin varrella on supersuloinen punamultainen puutalo. Mansardikattoinen talo kuuluu Groens Malmgårdiin (Malmgårgvägen 53). Kurkistan aidan yli: puutarha on iso, ja sen keskellä on kiehtovan näköinen, valkoinen kivitalo. Lilla Mejtens grändin varrella on vielä punainen pitkä puutalo.

Groens Malmgårdin puutarha on perustettu 1600-luvun lopussa. Rakennukset ovat 1700-luvulta. Punaisen talon vieressä on yhä kasvihuone muistuttamassa vanhoista kasvinviljelyajoista. Paikan omistaa nykyisin Stiftelsen Malmgården Vita Bergen. Salatulta puutarha näyttävään miljööhön pääsee vierailemaan joulumarkkinoiden aikaan sekä kesäisin.

Malmgårdsvägenin taloja Tukholmassa

Malmgårdsvägenin varrella on ollut myös kaupungin talvitulli. 1700–1800-luvun tehdasajoista on muistuttamassa hyvin säilynyt rakennuskokonaisuus. Jo mainitun tekstiilitehtaan lisäksi kivirakennuksissa on ollut panimo ja teurastamo.

Alueen kiinnostavasta historiasta voi nykyisin lukea kaupungin pystyttämistä kylteistä. Muuallakin Södermalmilta voi bongata ihania pieniä puu- ja kivitaloja, esimerkiksi Mäster Mikaels Gatanilla kasvisravintola Hermansin lähellä sekä Folkungagatanin alkupäässä lähellä Viking Linen terminaalia.

Pärlansin konditoria Tukholmassa

Päätän kierrokseni Pärlans konfektyrin suloiseen konditoriaan (Nytorgsgatan 38), joka on viime vuosisadan puolivälin kerrostalon kivijalassa. Ei tämä nyt ihan puutalo ole, mutta talo ja puoti henkivät ihanaa 1930–1940 -lukua. Ostoskassiin sujahtaa pahvirasiallinen ikkunan takana tehtyjä toffeekarkkeja. Pieni pala SoFoa kotiinviemisiksi.

Jouluinen Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulupuoti

Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulu

Pidätkö perinteisestä muovittomasta joulutunnelmasta? Vanhoista esineistä ja hopean kimalluksesta? Olkihimmeleistä ja joulukransseista? Puutaloista ja lautalattioista? Jos vastasit yhteenkään kohtaan kyllä, on minulla sinulle ehdoton jouluinen käyntikohde: Iso-Puolalan joulupuoti ja -kahvila. Viime viikolla avautunut Iso-Puolalan joulupuoti sekä -kahvila oli ainakin itselleni täydellinen aloitus joulunodotukseen, omalla kohdallani kun kaikki yllämainitut kohdat täyttyvät.

Iso-Puolalan pihapiiri sijaitsee aivan Turun sydämessä, keskellä Puolalanpuistoa. Nykyisin nämä kaksi puutaloa seisovat yksin keskellä kivitalojen rajaamaa puistoa, mutta niin ei ole ollut aina. Vielä aivan 1900-luvun ensimmäisinä vuosina tällä palontakaisen mäen rinteillä oli samanlaista puutaloasutusta kuin Luostarinmäen käsityöläismuseossa edelleenkin. Kulkemaan pääsi kapeita kujia pitkin, joiden nimet, jos niitä edes oli, eivät ole säilyneet jälkipolville. 1800-luvun loppupuolella Puolalanmäki, kuten monet muutkin kaupungin kukkulat, päätettiin rakentaa puistoalueiksi. Puutalot, kuten myös mäellä sijainnut palotorni, saivat väistyä 1900-luvun alkuvuosina näiden suunnitelmien tieltä. Niiden tilalle puiston reunoille kohosivat uljaat kivitalot, jotka edelleenkin ovat kaupungin kaunistuksena. Vuonna 1904 valmistunut Turun taidemuseo kruunasi mäen nykyasun. Uuden arkkitehtuurin ja puutalojen katoamisen myötä kaupungin keskusta siirtyi joen toiselta rannalta kauppatorin ympäristöön.

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan rakennukset omistaa nykyisin Rakennusperinteen Ystävät ry. – Byggnadstraditionens Vänner rf. ja sen huomaa. Yhdistys on kunnostanut pieteetillä ja kaikella taidolla Iso-Puolalan rakennuksia. Ja syystä: rakennukset ovat Turun vanhimpia, toinen rakennuksista on jo 1770-luvulta ja toinen on rakennettu 1820-luvulla.

Kauniin okran värisenä loistavassa päärakennuksessa on 17.12. asti viikonloppuisin avoinna oleva joulukahvila, jonka pöydän ääressä voi unohtaa kiireen ja stressin. Tunnelmaa luovat kirkkaina hohtavat räsymatot, valtoimenaan kukkivat joulukaktukset ja ihanat kaakeliuunit. Joulukuusi on koristeltu kuten ennen, sinivalkoisin lipuin. Rakennuksen ulkovarastoissa myydään käsitöitä, tuohilakkeja ja joulukoristeita ja sormet kohmeisina tehdään olkihimmeleitä.

Iso-Puolalan joulukahvila

Iso-Puolalan joulu

Toisen asuinrakennuksen vintti on täynnä aarteita. Riitan pihapuoti on täynnä sitä luvattua hopean kimallusta ja messingin loistetta. Kaikki on niin ihanasti esille aseteltua, että vintillä viipyisi mielellään tovin jos toisenkin. Tuotevalikoima täydentyy ja muuttuu koko aukiolon ajan, eli ehkä kannattaa vierailla toisenkin kerran jos jotain tiettyä pukinkonttiin halajaa.

Alakerran tallista ja ympäri Iso-Puolalan pihapiiriä taasen löytyy upeita Kranssiaitan luomuksia, joiden teossa mielikuvituksella ei tunnu olleen rajoja. Materiaaleina on käytetty niin havuja, varpuja kuin eukalyptuksen oksia, punapippureita, pellavaa, käpyjä ja terhoja. Minä en osannut vielä valita oveeni sitä oikeaa, joten palaan varmasti viikonloppuna ihailemaan vaihtoehtoja ja tekemään valinnan.

Iso-Puolalan Vintin Joulupuoti on avoinna torstaista sunnuntaihin kello 11-18, joulukahvila lauantaista sunnuntaihin kello 11-16. Molempiin pääsee vierailemaan 17. joulukuuta saakka.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Itäharjun kolerahautausmaan portti

Vilkkaan Helsingintien lähellä, Kalevankadun varrella, sijaitsee yksi kaupungin kiinteistä muinaisjäännöksistä. Kalevanpuiston laidalla, kiviaidan ympäröimänä ja osittain puiden peitossa, alue helposti jää katseilta piiloon. Paikalla ei ole edes kylttiä tai muistolaattaa kertomassa paikan historiasta. Olemme saapuneet Itäharjun kolerahautausmaalle.

Vuonna 1831 pelko hiipii suomalaisiin. Maailmalla jyllännyt ja kuolemaa niittänyt kolera oli saapunut myös Suomeen. Syyskuun neljäntenä päivänä  sai kolera ensimmäiset uhrinsa myös Turussa. Vain neljä vuotta aikaisemmin liekit olivat tuhonneet suuren osan kaupungista ja nyt yli 230 henkeä* koki kohtalonsa neljä kuukautta jylläävän kulkutaudin kourissa. Vaikka koleraa saatettiin pitää köyhien vitsauksena, se ei Turussa katsonut luokkaa, vaan siihen kuoli ihmisiä säätyyn katsomatta.

Hautamuistomerkkejä Itäharjun kolerahautausmaalla

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Koleraan kuolleet eivät saaneet perinteisiä hautajaisia eivätkä he päässeet viimeiseen lepoon yleiseen kirkkomaahan. Tartuntavaaran takia hautaukset toimitettiin usein nopeasti, kuolemaa seuranneen yön hämärissä. Kulkutautisten hautausmaiden tuli sijaita kaupungin rajojen ulkopuolella. Koleraepidemian vallattua kaupungin perustettiin Turkuun kaksi hautausmaata uhreja varten. Itäharjun kolerahautausmaa on näistä toinen.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Itäharjun kolerahautausmaan hautakiviä

Lokakuun aurinko paistaa kirkkaasti ja luo upeita varjoja puistikkoiselle hautausmaalle. Ruskan väreissä loistavat vaahteranlehdet eivät kerro siitä epätoivosta, jonka kolera toi kaupunkiin. Jäljellä on vain muutama hautakivi ja metalliristi muistuttamassa menneestä ja taudin tasa-arvosta. Muut hautamuistomerkit ovat vuosisatojen saatossa maatuneet tai tuhoutuneet. Joulukuussa 1831 kuolleen Leipurimestari Carl Wahlgrenin hautakivessä kuolinsyyksi mainitaan kolera. Paljon muuta ei Turkua 1800-luvulla vaivanneista kolera-aalloista ole nykykulkijaa muistuttamassa.

Itäharjun kolerahautamaalla ei ole koskaan tehty arkeologisia tutkimuksia, eikä sinne haudattujen tarkkaa määrää tiedetä.  Tieto hautausmaan olemassaolosta on kuitenkin säilynyt. Turun toisella kolerahautausmaalla on ollut huonompi kohtalo. Kakolanmäenrinteellä sijaitseva kolerahautausmaa, jota aikanaan kutsuttiin Linnanfältin hautausmaaksi,  jäi unohduksiin jo 1800-luvun kuluessa. Se löydettiin uudelleen 1900-luvun alussa kaivaustöiden yhteydessä ja muutaman kerran uudelleen vuosien saatossa kun alueella kaivettiin ja luita alkoi putkahdella esille. Edellisen kerran paikalla tehtiin arkeologisia pelastuskaivauksia tänä kesänä. Kaivauksien antiin voi tutustua vaikka tästä linkistä Ylen uutisointiin. Tämän jälkeen Kakolanrinteen hautausmaankaan olemassaolo tuskin enää pääsee unohtumaan keneltäkään vaikka paikalle rakennetaankin päiväkoti.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Jos kaipaat lisätietoa koleran vaiheista Turussa, kannattaa tutustuminen aloittaa vaikka Sofia Paasikiven  vuonna 2016 valmistuneesta kulttuurihistorian pro gradusta. Se löytyy sähköisenä versiona Turun yliopiston Doria-tietokannasta tämän linkin takaa.

*Sofia Paasikiven pro gradun mukaan (s.46) aikalaislähteissä kuolleiden määrän mainitaan olleen jopa 577 vuosien 1831-32 aikana.

Iltapäivä Annecyssä

Annecyn jokiKuvittele ympärillesi lämmin kesäpäivä. Juuri tuulenhenkäystäkään ei tunnu. Taivaalla seilaa pari pientä pilveä. Jalkojemme alla on ranskalainen jalkakäytävä, tarkemmin ottaen Annecyn kaupungin sellainen.

Olemme saapuneet Ranskan Alpeille Rhône-Alpesin hallintoalueelle. Tätä reilun 50 000 asukkaan pittoreskiä kaupunkia halkoo Annecy-järveltä virtaava Thiou-joki kanaaleineen. Pienet sillat johdattavat tomerasti niiden ylitse. Kanaaleita ja katuja ympäröi toinen toistaan kauniimmat talot ihastuttavine yksityiskohtineen.

Kaupunki on kuuluisa kanaaleistaan ja henkeäsalpaavista maisemistaan. Alppien Venetsia, sanotaan.

Kanaali Annecyssa
Kanaali ja talot AnnecyssaKaduilla käy kuhina. Tänään täällä on antiikkimarkkinat. Myyntipöytiä on ripoteltu kadun molemmin puolin. Tuolla näemmä myydään LP-levyjä, tästä saisi itselleen kauniita vintagemekkoja vain kymmenellä eurolla kipale. Tuolla puolestaan pieni terrieri kurottuu myyntipöydälle haistelemaan täytettyä peuranpäätä. Kanaalin varren ravintolat ovat kukkuroillaan iltapäivän lounastelijoita.

Taloja AnnecyssaViereisellä kadulla on taidemarkkinat. Myyntipisteet notkuvat eri kokoisia tauluja. Tyylilajeja ja maalaustekniikoita on laidasta laitaan. Jotkut taiteilijat ovat suojautuneet paahteelta katoksen alle.

Kanaali Annecyssä

Veneitä Ranskan AnnecyssaJatkakaamme eteenpäin järven rannalle Jardins de l’Europeen. Tänne puistoalueelle ovat löytäneet myös monet muut. Kaikkialla on seurueita piknikillä tai muuten vain istuskelemassa. Lasten leikkialueilla käy vilske. Jos janottaa, pienestä kojusta saa ostaa vastapuristettua mehua.

Lähtisitkö kanssani järvelle? Tuossa pääsisi kauniin puuveneen kyytiin ja kuski veisi kierrokselle. Vai haluaisitko kenties itse ohjata venettäsi? Sekin onnistuu.

Annecyn järvi
Annecyn järviVeneiden vuokrauspisteet seurailevat nauhana järvenrantaa. Tästä saisi vuokrata erilaisia polkuveneitä, viereisestä kojusta moottoriveneen. Järvenselkä siintääkin jos jonkinmoista kulkupeliä. Jos mielit vieläkin isomman kyytiin, lähtee järvelle monenlaisia laivaristeilyjä.

Annecyn järviEuroopan puhtain järvi, sanoo kaupungista kertovat nettisivut. Henkeäsalpaavan kaunis ja kirkas se kyllä on. Edessä siintävät kauniin jylhinä Alpit.  Yhdellä laella näyttää olevan vielä vähän lunta.

Rannalla jättimäisen havupuun alla myydään käsintehtyä jäätelöä. Vieressä  vuokrataan pieniä valkoisia polkuhevosia. Heppa kannattelee kärryä, johon pieni polkija itsensä asettaa. Nyt käykin kauppa, ja yksi hevosista pääsee matkaan. Juuri tällaisesta näin valokuvan Turun taidemuseossa ranskalaisen valokuvaaja Robert Doisneaun näyttelyssä. Jotkin asiat eivät muutu.

Lue myös aamusta Genevessä.