Jouluinen Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulupuoti

Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulu

Pidätkö perinteisestä muovittomasta joulutunnelmasta? Vanhoista esineistä ja hopean kimalluksesta? Olkihimmeleistä ja joulukransseista? Puutaloista ja lautalattioista? Jos vastasit yhteenkään kohtaan kyllä, on minulla sinulle ehdoton jouluinen käyntikohde: Iso-Puolalan joulupuoti ja -kahvila. Viime viikolla avautunut Iso-Puolalan joulupuoti sekä -kahvila oli ainakin itselleni täydellinen aloitus joulunodotukseen, omalla kohdallani kun kaikki yllämainitut kohdat täyttyvät.

Iso-Puolalan pihapiiri sijaitsee aivan Turun sydämessä, keskellä Puolalanpuistoa. Nykyisin nämä kaksi puutaloa seisovat yksin keskellä kivitalojen rajaamaa puistoa, mutta niin ei ole ollut aina. Vielä aivan 1900-luvun ensimmäisinä vuosina tällä palontakaisen mäen rinteillä oli samanlaista puutaloasutusta kuin Luostarinmäen käsityöläismuseossa edelleenkin. Kulkemaan pääsi kapeita kujia pitkin, joiden nimet, jos niitä edes oli, eivät ole säilyneet jälkipolville. 1800-luvun loppupuolella Puolalanmäki, kuten monet muutkin kaupungin kukkulat, päätettiin rakentaa puistoalueiksi. Puutalot, kuten myös mäellä sijainnut palotorni, saivat väistyä 1900-luvun alkuvuosina näiden suunnitelmien tieltä. Niiden tilalle puiston reunoille kohosivat uljaat kivitalot, jotka edelleenkin ovat kaupungin kaunistuksena. Vuonna 1904 valmistunut Turun taidemuseo kruunasi mäen nykyasun. Uuden arkkitehtuurin ja puutalojen katoamisen myötä kaupungin keskusta siirtyi joen toiselta rannalta kauppatorin ympäristöön.

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan rakennukset omistaa nykyisin Rakennusperinteen Ystävät ry. – Byggnadstraditionens Vänner rf. ja sen huomaa. Yhdistys on kunnostanut pieteetillä ja kaikella taidolla Iso-Puolalan rakennuksia. Ja syystä: rakennukset ovat Turun vanhimpia, toinen rakennuksista on jo 1770-luvulta ja toinen on rakennettu 1820-luvulla.

Kauniin okran värisenä loistavassa päärakennuksessa on 17.12. asti viikonloppuisin avoinna oleva joulukahvila, jonka pöydän ääressä voi unohtaa kiireen ja stressin. Tunnelmaa luovat kirkkaina hohtavat räsymatot, valtoimenaan kukkivat joulukaktukset ja ihanat kaakeliuunit. Joulukuusi on koristeltu kuten ennen, sinivalkoisin lipuin. Rakennuksen ulkovarastoissa myydään käsitöitä, tuohilakkeja ja joulukoristeita ja sormet kohmeisina tehdään olkihimmeleitä.

Iso-Puolalan joulukahvila

Iso-Puolalan joulu

Toisen asuinrakennuksen vintti on täynnä aarteita. Riitan pihapuoti on täynnä sitä luvattua hopean kimallusta ja messingin loistetta. Kaikki on niin ihanasti esille aseteltua, että vintillä viipyisi mielellään tovin jos toisenkin. Tuotevalikoima täydentyy ja muuttuu koko aukiolon ajan, eli ehkä kannattaa vierailla toisenkin kerran jos jotain tiettyä pukinkonttiin halajaa.

Alakerran tallista ja ympäri Iso-Puolalan pihapiiriä taasen löytyy upeita Kranssiaitan luomuksia, joiden teossa mielikuvituksella ei tunnu olleen rajoja. Materiaaleina on käytetty niin havuja, varpuja kuin eukalyptuksen oksia, punapippureita, pellavaa, käpyjä ja terhoja. Minä en osannut vielä valita oveeni sitä oikeaa, joten palaan varmasti viikonloppuna ihailemaan vaihtoehtoja ja tekemään valinnan.

Iso-Puolalan Vintin Joulupuoti on avoinna torstaista sunnuntaihin kello 11-18, joulukahvila lauantaista sunnuntaihin kello 11-16. Molempiin pääsee vierailemaan 17. joulukuuta saakka.

Mainokset

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Itäharjun kolerahautausmaan portti

Vilkkaan Helsingintien lähellä, Kalevankadun varrella, sijaitsee yksi kaupungin kiinteistä muinaisjäännöksistä. Kalevanpuiston laidalla, kiviaidan ympäröimänä ja osittain puiden peitossa, alue helposti jää katseilta piiloon. Paikalla ei ole edes kylttiä tai muistolaattaa kertomassa paikan historiasta. Olemme saapuneet Itäharjun kolerahautausmaalle.

Vuonna 1831 pelko hiipii suomalaisiin. Maailmalla jyllännyt ja kuolemaa niittänyt kolera oli saapunut myös Suomeen. Syyskuun neljäntenä päivänä  sai kolera ensimmäiset uhrinsa myös Turussa. Vain neljä vuotta aikaisemmin liekit olivat tuhonneet suuren osan kaupungista ja nyt yli 230 henkeä* koki kohtalonsa neljä kuukautta jylläävän kulkutaudin kourissa. Vaikka koleraa saatettiin pitää köyhien vitsauksena, se ei Turussa katsonut luokkaa, vaan siihen kuoli ihmisiä säätyyn katsomatta.

Hautamuistomerkkejä Itäharjun kolerahautausmaalla

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Koleraan kuolleet eivät saaneet perinteisiä hautajaisia eivätkä he päässeet viimeiseen lepoon yleiseen kirkkomaahan. Tartuntavaaran takia hautaukset toimitettiin usein nopeasti, kuolemaa seuranneen yön hämärissä. Kulkutautisten hautausmaiden tuli sijaita kaupungin rajojen ulkopuolella. Koleraepidemian vallattua kaupungin perustettiin Turkuun kaksi hautausmaata uhreja varten. Itäharjun kolerahautausmaa on näistä toinen.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Itäharjun kolerahautausmaan hautakiviä

Lokakuun aurinko paistaa kirkkaasti ja luo upeita varjoja puistikkoiselle hautausmaalle. Ruskan väreissä loistavat vaahteranlehdet eivät kerro siitä epätoivosta, jonka kolera toi kaupunkiin. Jäljellä on vain muutama hautakivi ja metalliristi muistuttamassa menneestä ja taudin tasa-arvosta. Muut hautamuistomerkit ovat vuosisatojen saatossa maatuneet tai tuhoutuneet. Joulukuussa 1831 kuolleen Leipurimestari Carl Wahlgrenin hautakivessä kuolinsyyksi mainitaan kolera. Paljon muuta ei Turkua 1800-luvulla vaivanneista kolera-aalloista ole nykykulkijaa muistuttamassa.

Itäharjun kolerahautamaalla ei ole koskaan tehty arkeologisia tutkimuksia, eikä sinne haudattujen tarkkaa määrää tiedetä.  Tieto hautausmaan olemassaolosta on kuitenkin säilynyt. Turun toisella kolerahautausmaalla on ollut huonompi kohtalo. Kakolanmäenrinteellä sijaitseva kolerahautausmaa, jota aikanaan kutsuttiin Linnanfältin hautausmaaksi,  jäi unohduksiin jo 1800-luvun kuluessa. Se löydettiin uudelleen 1900-luvun alussa kaivaustöiden yhteydessä ja muutaman kerran uudelleen vuosien saatossa kun alueella kaivettiin ja luita alkoi putkahdella esille. Edellisen kerran paikalla tehtiin arkeologisia pelastuskaivauksia tänä kesänä. Kaivauksien antiin voi tutustua vaikka tästä linkistä Ylen uutisointiin. Tämän jälkeen Kakolanrinteen hautausmaankaan olemassaolo tuskin enää pääsee unohtumaan keneltäkään vaikka paikalle rakennetaankin päiväkoti.

Syksyinen Itäharjun kolerahautausmaa

Jos kaipaat lisätietoa koleran vaiheista Turussa, kannattaa tutustuminen aloittaa vaikka Sofia Paasikiven  vuonna 2016 valmistuneesta kulttuurihistorian pro gradusta. Se löytyy sähköisenä versiona Turun yliopiston Doria-tietokannasta tämän linkin takaa.

*Sofia Paasikiven pro gradun mukaan (s.46) aikalaislähteissä kuolleiden määrän mainitaan olleen jopa 577 vuosien 1831-32 aikana.

Iltapäivä Annecyssä

Annecyn jokiKuvittele ympärillesi lämmin kesäpäivä. Juuri tuulenhenkäystäkään ei tunnu. Taivaalla seilaa pari pientä pilveä. Jalkojemme alla on ranskalainen jalkakäytävä, tarkemmin ottaen Annecyn kaupungin sellainen.

Olemme saapuneet Ranskan Alpeille Rhône-Alpesin hallintoalueelle. Tätä reilun 50 000 asukkaan pittoreskiä kaupunkia halkoo Annecy-järveltä virtaava Thiou-joki kanaaleineen. Pienet sillat johdattavat tomerasti niiden ylitse. Kanaaleita ja katuja ympäröi toinen toistaan kauniimmat talot ihastuttavine yksityiskohtineen.

Kaupunki on kuuluisa kanaaleistaan ja henkeäsalpaavista maisemistaan. Alppien Venetsia, sanotaan.

Kanaali Annecyssa
Kanaali ja talot AnnecyssaKaduilla käy kuhina. Tänään täällä on antiikkimarkkinat. Myyntipöytiä on ripoteltu kadun molemmin puolin. Tuolla näemmä myydään LP-levyjä, tästä saisi itselleen kauniita vintagemekkoja vain kymmenellä eurolla kipale. Tuolla puolestaan pieni terrieri kurottuu myyntipöydälle haistelemaan täytettyä peuranpäätä. Kanaalin varren ravintolat ovat kukkuroillaan iltapäivän lounastelijoita.

Taloja AnnecyssaViereisellä kadulla on taidemarkkinat. Myyntipisteet notkuvat eri kokoisia tauluja. Tyylilajeja ja maalaustekniikoita on laidasta laitaan. Jotkut taiteilijat ovat suojautuneet paahteelta katoksen alle.

Kanaali Annecyssä

Veneitä Ranskan AnnecyssaJatkakaamme eteenpäin järven rannalle Jardins de l’Europeen. Tänne puistoalueelle ovat löytäneet myös monet muut. Kaikkialla on seurueita piknikillä tai muuten vain istuskelemassa. Lasten leikkialueilla käy vilske. Jos janottaa, pienestä kojusta saa ostaa vastapuristettua mehua.

Lähtisitkö kanssani järvelle? Tuossa pääsisi kauniin puuveneen kyytiin ja kuski veisi kierrokselle. Vai haluaisitko kenties itse ohjata venettäsi? Sekin onnistuu.

Annecyn järvi
Annecyn järviVeneiden vuokrauspisteet seurailevat nauhana järvenrantaa. Tästä saisi vuokrata erilaisia polkuveneitä, viereisestä kojusta moottoriveneen. Järvenselkä siintääkin jos jonkinmoista kulkupeliä. Jos mielit vieläkin isomman kyytiin, lähtee järvelle monenlaisia laivaristeilyjä.

Annecyn järviEuroopan puhtain järvi, sanoo kaupungista kertovat nettisivut. Henkeäsalpaavan kaunis ja kirkas se kyllä on. Edessä siintävät kauniin jylhinä Alpit.  Yhdellä laella näyttää olevan vielä vähän lunta.

Rannalla jättimäisen havupuun alla myydään käsintehtyä jäätelöä. Vieressä  vuokrataan pieniä valkoisia polkuhevosia. Heppa kannattelee kärryä, johon pieni polkija itsensä asettaa. Nyt käykin kauppa, ja yksi hevosista pääsee matkaan. Juuri tällaisesta näin valokuvan Turun taidemuseossa ranskalaisen valokuvaaja Robert Doisneaun näyttelyssä. Jotkin asiat eivät muutu.

Lue myös aamusta Genevessä.

Ruusuhuumaa Tähkäpuistossa

Tähkäpuisto Turun LuolavuoressaAurinko lämmittää taivaalta. Olen tullut Tähkäpuistoon, johon johdattelee männikön reunustama hiekkatie. Puistoalue on vastapäätä Turun hautausmaata Luolavuoressa.

Hiekkatietä edetessäni silmieni eteen avautuu toinen toistaan upeampia ruusupensaita. Kuljen pensaalta toiselle ajatellen katsovani nopeasti tuon, sitten tuon, sitten vielä tuon pensaan tuolla. Lopulta olen kuin Liisa Ihmemaassa tai lapsi karkkikaupassa, ja huomaan eteneväni syvemmälle ja syvemmälle nurmialueelle ruusuhuumassa. Onneksi on sandaalit jalassa, niin eilisen sateen kosteus ei haittaa!

Valkoinen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Vaaleanpunainen ruusu Tähkäpuistossa Turun LuolavuoressaKatson mihin suuntaan tahansa, vastassa on taas uudenlainen ruusu. Yhden kukat ovat peukalonpään kokoisia, toisen jopa kämmenenkokoiset. On ruusuja, joissa on nipin napin viisi terälehteä ja jotka ovat minimalismissaan upeita, kun toiset ruusut ryöpyttelevät siekailematta kunnon kerrostetun kukkakierteen.

Puistossa kukkii tällä hetkellä paljon ruusuja. Hyvä aika siis vierailulle!

Vaaleanpunainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Punainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Punainen ruusu Tähkäpuistossa, LuolavuoressaOsa on vielä nupulla. Nuppuryöppäät ovat kuin kruunuja, jotka kohoavat ylväästi kohti taivasta. Näitä en teeheni raaskisi laittaa.

Vaaleanpunainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Tornionjoenlaaksonruusu Tähkäpuistossa Luolavuoressa
Aniliininpunainen ruusu Tähkäpuistossa,
Ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Keltainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa

Ruusuloistoa Tähkäpuistossa LuolavuoressaPensaiden juurella nimikylteissä ovat ruusujen nimet. Harmillisesti monesta kyltti näyttää puuttuvan, olevan rikottu tai peittynyt kasvustoon. Kurkin kylttejä: tornionjokilaaksonruusu, kurtturuusu, neidonruusu, remotanttiruusu, ranskanruusu, bourbonruusu..

Värisävyjä on hennon valkoisesta syvän mustanviolettiin ja keltaiseen saakka. Osa oksista jaksaa kantaa ruusuja, osa ryöppyää kukkansa maata vasten. On tuettua ja köynnöstettyä, yhdessä kohtaa on kaunis ruusukaari. Täällä myös tehdään töitä: ampiaiset ja muut ötökät ovat työn touhussa.
Tähkäpuisto Turun LuolavuoressaVaikka moni ruusu on täydessä kukassaan, moni on lopettelemassa kukintaansa. Pensaiden juurille on tippunut kauniita terälehtisateita.

Puiston historia juontaa juurensa aina 1530-luvulle Kustaa Vaasan aikaan.  Porvarien nautintoalueen jälkeen täällä on toiminut ruotsalaisen puutarhakoulu. Tähkäpuisto-nimisenä alue on ollut vuodesta 1982.

Ei nyt ihan miljoonaa ruusua, mutta tuhansia kuitenkin. Eri lajikkeita on 400.

Iisoppi Tähkäpuistossa LuolavuoressaKeltasauramo Tähkäpuistossa LuolavuoressaPunapietaryrtti Tähkäpuistossa Luolavuoressa
Idänunikko Tähkäpuistossa LuolavuoressaOn täällä muitakin kuin ruusuja: havu- ja lehtipuita, pensaita sekä perennoja ja maustekasveja. Perennat ja maustekasvit muodostavat hauskan osion, jossa voi opiskella itselleen ennestään tuntemattomia kasveja tai bongailla vanhoja tuttuja.

Täällä vanha lääkekasvi iisoppi aloittelee kukintaansa. Keltasauramo ja punapietaryrtti tarjoavat väriloistoa. Rosmariini on kasvanut itseni korkuiseksi ja huojuu upean tuoksuisena tuulessa. Idänunikkokin kurkottelee huikeita mittasuhteita.
Ruusun paikka Tähkäpuistossa, LuolavuoressaNyt löytyi hauskin ruusututtavuus: näkymätön remotanttiruusu. Missäköhän hän mahtaa olla?

Tähkäpuiston piknikpaikka LuolavuoressaPuistossa on myös piknikpöytiä ja penkkejä. Muutamia ihmisiä on tullut loikoilemaan nurmikolle. En juuri nyt keksi upeampaa paikkaa viettää kesäpäivää!

Tähkäpuisto, Petreliuksenpolku, Luolavuori

Ps. Seuraathan blogiamme jo Instagramissa ja Twitterissä? Voit seurata meitä myös Facebookissa ja Blogit.fi:ssä.

Aamupäivä Genevessä

On aurinkoinen, lämmin aamu Genevessä, Sveitsissä. Olemme maan lähes läntisimmässä kolkassa, ranskankielisessä Geneven kantonissa. Ajattelin viedä sinut pienelle kävelylle. Oletko valmiina? Oui?

Kaupunki levittäytyy kauniina Genevejärven ympäristössä. Olemme nyt kaupungin keskustassa Pâquissa, jossa arvokkaat, vanhat talot ja loistohotellit reunustavat rantabulevardia. Bulevardilla on hauska käyskennellä ja katsella vastaantulijoita, veneitä ja maisemia. Tämä ei kuitenkaan ole vanhin osa kaupungista. Hypättäisiinkö kaupunkivesibussin kyytiin ja kurkattaisiin miltä vastarannalla näyttää?

Moni matkailija on oikeutettu maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Pysäkin automaatista saa myös ostettua kaksi frangia maksavan lipun. Tuolta vesibussi M1 tuleekin! Bonjour, kuljettaja!

Noin kymmenen minuutin matkan jälkeen olemme vastarannalla. Sattuikohan taskunpohjallesi leivänmuru tai kaksi? Pysäkillä parvelee kymmenittäin valkoisena hohtavia joutsenia valmiina nappaamaan vehnäset. Muutama sorsakin on mahtunut mukaan ja taistelee leivänpaloista.

Suunnatkaamme askeleemme yhden Geneven kuuluisimman nähtävyyden eteen. Kukkakelloa ovat tulleet katsomaan monet muutkin. Kamerat räpsivät ja selfiet tallentuvat muistikorteille. Kellonrakennustaidon kunniaksi tehdyssä kellossa on nyt kauniita kesäkukkia. Mitäköhän siihen istutetaan syksyksi?

Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Istahdetaan hetkeksi levähtämään viereisen Englantilaisen puutarhan vuosikymmeniä nähneiden puiden varjoon. Tästä on kiva katsella niin puiston upeaa suihkulähdettä kuin Geneven maamerkkiä, Genevejärven vesisuihku Jet d’Eau’ta.

Onko olosi jo virkeämpi? Jatketaan matkaa ylämäkeen kohti vanhaakaupunkia. Vastaan ei juuri tule ihmisiä. Karusellikin on vielä kiinni ja vasta myöhemmin täyttyy innosta kiljuvista lapsista. Jos vesipullosi on tyhjentynyt, tässä kohtaa voit täyttää sen kauniista vanhasta vesihanasta. Laidan merkintä sen varmistaa: potable, juomakelpoista.

Vanhakaupunki uinuu aamupäivän rauhaa. Osa kahviloista ja ravintoloista vasta avaa oviaan. Tuolla on näemmä yksi taidegalleria, tuolla huippukaiuttimia myyvä liike. Pieneltä kujalta pääsee kiipeämään portaat Pyhän Pietarin katedraalille, jonka torni piirtyikin näkyviin jo vastarannalta.

Karttaan on merkitty näköalapaikalta vaikuttava alue, Promenade de la Treille. Sinne siis!

Puiden varjostaman puiston penkeillä lekottelee ihmisiä. Seurue pitää herkullisen näköistä piknikiä pöytäryhmän ääressä. Ja missä maisemissa! Alpit siintävät kaukana sinisävyissä. Kaunista! Rinne laskeutuu näköalapaikalta Parc de Bastionsiin ja sitä ympäröiville kaduille. Siellä näyttäisi olevan muun muassa museoita, Grand Théâtre de Geneve -teatteri ja Victoria Hall -konserttihalli. Jäämme ihailemaan niitä kaukaa, sillä matka jatkuu jo seuraavaan paikkaan. Siitä lisää toisessa kirjoituksessa!