Tule joulu kultainen – Vierailu Ett Hem -museossa

Ett Hem -museon jouluinen salonki

Tiedättekö ne sadut, joissa joulu on täynnä taikaa? Elokuvat ja tarinat, joissa jouluaamuna olohuoneeseen kurkistaessa joulukuusella on yllään  kimaltelevat koristeet ja kaikki valot ja kynttilät loistavat monikertaisina lasisista joulupalloista. Kertomukset, joissa pöydillä kulhot ovat täynnä herkkuja, jouluruokailu kestää tunteja ja värikkäät lahjapaketit odottavat kuusen alla illan hämärtymistä. Niissä koko koti tuoksuu ja näyttää joululta. Yhtä sadunomaisen joulutunnelman voi kohdata astuessaan sisälle turkulaiseen Ett Hem -museoon. Siellä voi hyvin kuvitella Fannyn ja Alexanderin tai Petterin ja Lotan kirmaavan huoneesta toiseen ja kurkottelevan kuusen herkkuja salaa muiden huomaamatta.

Joulu Ett Hem -museossa

Ett Hem joulu 12

Tuomiokirkon takana, Piispankadun varrella sijaitseva Ett Hem on koristautunut parhaimpiinsa joulun kunniaksi. Åbo Akademin säätiön omistamassa viime vuosisatojen vaihteen säätyläiselämää esittelevässä konsulipariskunta Alfred ja Hélène Jacobssonin kotimuseossa joulunaika on yhtä kimallusta ja säihkettä katosta lattiaan. Kristallikruunujen loiste kilpailee yhdessä salongin kultakoristeiden kanssa ja säihke moninkertaistuu kahdentoista seinäpeilin ansiosta. Ruokasalissa pöytä on katettu valmiiksi juhlavieraita varten. Kaikkialla on houkuttelevia yksityiskohtia, joihin katse kiinnittyy. Huoneissa kulkiessaan kenellekään tuskin jää epäselväksi, kuinka varakkaissa turkulaisperheissä on jouluna nautittu.

Joulukattaus Ett Hem -museossa

Joulu Ett Hem -museossa

Joulukattaus Ett hem -museossa

Vaikka yltäkylläisyys ja kultaisuus on ylitsevuotavaa, ei minun täydy heittäytyä vierailullani pelkän mielikuvitukseni varaan. Heti ovella on vastassa ystävällinen, mutta hieman jännittynyt talon palvelustyttö Olga. Jännittyneisyyden toki ymmärtää Olgan kerrottua viettävänsä ensimmäistä jouluaan Jacobssonien palveluksessa. Olgan tarinoiden matkassa pääsen tutustumaan talon arkisiin jouluvalmisteluihin ja nuoren maalta muuttaneen tytön joulutoiveisiin. Kuinka onnellinen hän onkaan, kun saa tänä vuonna olla myös osa tuota yltäkylläisyyttä. Ehkä hänkin saa aattona herkutella uunissa paistetulla omenalla? Ja ehkä joulupaketista paljastuu hänen suurin toiveensa, vai onkohan rouvan lahjapakettien sisällöt sittenkin valikoitu käytännöllisyys edellä?

Lopulta myös talon rouva, konsulinna Hélène Jacobsson, ehtii ottaa vieraansa vastaan, ylväänä mutta ystävällisenä. Rouvan kertomuksissa seiniä peittävien taulujen salat aukenevat vieraille ja kotiin lähtiessäni saatan vain ihmetellä kuinka upean kokoelman hän on onnistunut itselleen hankkimaan. Ja monet niistä kuuluisista taiteilijoista, joiden teoksia pääsee myös Turun taidemuseossa ihailemaan, ovat vieläpä hänen ystäviään. Ehkä seuraavalla kerralla onnistuisin saapumaan vierailulle samaan aikaan vaikka Viktor Westerholmin kanssa?

Joulu Ett Hem -museossa

Ett Hem joulu 13

Ett Hem -museon joulu

Ett Hem -museon joulu

Ett Hem -museon joulunaika on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Ja onhan museo valittu myös vastikään Varsinais-Suomen vuoden museoksi 2017. Tammikuun 7. päivään saakka museossa pääsee tutustumaan sadan vuoden takaiseen joulunodotukseen. Ehkä museosta löytyy myös ideoita omaan jouluun? Museoon voi tutustua niin omatoimisesti kuin perinteisten opastusten tai draamaopastusten keinoin. Myös lapsille on museolla omat opaskierroksensa. Tarkat ajankohdat pääset tarkistamaan täältä. Opastuksia on suomeksi, ruotsiksi ja muutama myös englanniksi. Draamaopastuksilla pääset tapaamaan minulle jo tutut Olgan ja rouva Jacobssonin. Ja muistathan ottaa mukaan omat visiittikorttisi, onhan etikettien noudattaminen aina tärkeää!

———————

Kirjoitus on osa Varpublogien joulukalenteria. Kannattaa käydä tutustumassa myös muiden luukkujen antiin!

Varpublogien joulukalenteri 2017

Mainokset

Joulun tunnelmaa Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat Turussa

Vanha Suurtori Turussa, Turun Tuomiokirkon kupeessa huokuu vanhan ajan joulutunnelmaa. Toria reunustavat kauniit vanhat kivitalot, kuten joulurauhan julistuksesta tuttu Brinkkalan talo sekä Vanha Raatihuone. Valaistu kuusi seisoo keskellä toria tuoden ihanaa havun tuoksua. Puiset vanhanaikaiset, punakattoiset kojut kiertävät torin reunoja. Niihin on aseteltu nätisti esille jouluisia tuotteita. On havuseppeleitä, seimiasetelmia, joululimppua ja lahjaideoita vauvasta vaariin.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat järjestetään neljänä viikonloppuna ennen joulua. Tänne on päästävä joka vuosi ainaki kerran!

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat Turussa

Tiernapoikien esitys Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla Turussa

Savipaja Eevamaijan tuotteita Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla Turussa
Savipaja Eevamaijan savituotteita myydään Suurtorilla

Ostosten teon ohella markkinoilla on monenlaista ohjelmaa. Joulunäytelmät ja -laulut, Tiernapojat ja tanssi- ja sirkusesitykset ilahduttavat katsojia ja toki myös itse joulupukki muoreineen on tavattavissa pajallaan Infopisteen vieressä.

Jos talvinen keli nipistää nenänpäätä ja varpaatkin kaipaisivat jo lämmikettä, voi piipahtaa lämmittelemään esimerkiksi glögilasilliselle Brinkkalan talon Joulukahvilaan tai Turun Kirjakahvilaan Brinkkalan pihalle.

Luostarin Välikadun joulumarkkinat Turussa

Luostarin Välikadun joulumarkkinat Turussa

Luostarin Välikadun joulumarkkinat Turussa

Ivalden tuotteita Vanhan Suurtorin joulumarkkinoilla
Ivalden hopeakorukoju on Luostarin välikadulla

Aivan omanlaistaan tunnelmaa huokuu Luostarin välikadun Makasiinien joulumarkkinat. Rakennusten pienissä puodeissa sekä katukojuissa myydään esimerkiksi marmeladeja ja muita jouluherkkuja, kauniita kulta- ja hopeakoruja sekä kauteen sopivia sisustustuotteita.

Tämä vanha välikatu on yksi kauneimmista kaduista koko kaupungissa. Se on myös yksi harvoista, joissa on jäljellä vielä nupukivipinta. Illan hämärtyessä kadun poikki ripustetut valoköynnökset sekä muut tunnelmavalot tuovat valonpilkahduksen pimeään.

Lue myös Jouluisesta Iso-Puolalasta Puolalanmäellä sekä Varpublogien vinkit kauden myyjäisiin ja tapahtumiin.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat ja Makasiinien joulumarkkinat vielä 9.–10.12. ja 16.–17.12.2017. Vanha Suurtori ja Luostarin välikatu, Turku.

I am Karen: tarina itsensä ja toisten hyväksymisestä

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

*Yhteistyössä Kaarinan Nuorisoteatterin kanssa

Aina ei peilistä heijastuva omakuva miellytä. Oma keho ja koko olemassaolo tuntuu vääränlaiselta. Välillä ei tiedä millainen oikein tulisi olla, että kelpaisi. Itseään vertaa helposti muihin. Somesta, blogeista ja lehdistä välittyvä siloteltu ihanneihmisyys tuntuu tavoitettavalta, joltain, jota kohti pyrkiä. Pitäisikö laihduttaa? Vaihtaa ruokavaliota? Uusi vuosi on tulossa, onko pakollista luvata taas aloittavansa terveellisempi elämä?

Kaarinan Nuorisoteatterissa tarkastellaan tänä syksynä kehonkuvaa, kasvamista ja ympäristön asettamia paineita. Tanja Roihan ohjaaman ja Roihan ja työryhmän käsikirjoittaman I am Karen -näytelmän kehyskertomuksena on The Carpentersista tutun Karen Carpenterin tarina. Amerikkalaissisarusten, Karenin ja Richardin, uralle mahtui suosiota ja parrasvaloja, mutta myös jatkuvaa esilläoloa ja ulkonäkökeskeisyyttä. Karen sairastui anoreksiaan, joka vei lopulta hänen henkensä.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Karenin tarinan rinnalla kuullaan nuorten omia kokemuksia ja näkökulmia aiheesta. 1960–1970 -lukujen Pohjois-Amerikka vaihtuu 2010-luvun Kaarinaan ja leveälahkeiset housut pillifarkkuihin ja teepaitoihin. Yhdessä kohtauksessa nuoret juoksevat taputusten saattelemina yksitellen lavalle ja lausuvat ääneen kysymyksiä Karenille. Niitä me katsojatkin olemme jo ehkä pohtineet. ”Miksi?”, ”Miksi ruoasta tuli ongelma?”, ”Millainen oli todellinen suhde äitiisi?”

Ratkaisu monen näyttelijän käyttämisestä Karenina on hieno ja toimiva. Reeta Manninen esittää haamu-Karenia hulmuavine kiharapilvineen ja 1970-lukulaisine mekkoineen vakuuttavasti. Takaa tuleva valaistus korostaa hahmon aavemaisuutta ja toismaailmallisuutta, samoin kuin hahmon käyttämä englanti. Manninen myös laulaa kolme näytelmässä kuultavaa The Carpenters -laulua, ja upeasti laulaakin! Muita Kareneita esittävät Heidi Hämäläinen, Asma Marouf, Minja Salonen, Elli Soininen ja Minna Tuormäki. Heillä kaikilla on omanlaisensa vahvat ja samaistuttavat Karen-tulkinnat.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Näytelmä tuodaan lähelle katsojaa monella tasolla. Kauniissa puutalossa oleva teatteritila ei ole järin suuri, ja katsomo kehystää lavaa kahdelta sivulta ällän muotoisesti. Monessa kohtauksessa näyttelijät tulevat aivan katsojien eteen. Välillä katsojiin otetaan osallistavasti kontaktia.

Työryhmän ryhmälähtöisesti kirjoittamat kohtaukset ovat raikkaita ja tuovat esiin nuorten äänet. Vaikka olisin mielelläni nähnyt lisää kohtauksia Karenin tarinasta, on kuitenkin tärkeämpää luoda katse nuoriin ja kuulla mitä heillä on sanottavanaan. Juuri tällainen näkökulma sopii paikalliseen nuorisoteatteriin.

Monesta näytelmän kohtauksesta voin tunnistaa itseni ja omat muistoni teinivuosiltani. Juuri tuollainen meidänkin koulun terkkari oli!  Entä ne liikkatunnit, olisiko huvittanut. Ja miten ne aikuiset aina osaavatkin sanoa jotain tosi ilkeää, vaikka tarkoittavat ehkä vain hyvää.

Loppukohtaus on vaikuttava, ja näyttelijät laittavat tässäkin itsensä upeasti likoon. Haukkujen ja mollausten sijaan toisten ihoille kirjoitetaan kehuvia sanoja: rohkea, lahjakas.

I am Karen. Me jokainen olemme.

Kaarinan Nuorisoteatteri, Viipurintie 118, Kaarina. Esitykset 16.12.2017 saakka ja niissä on vielä vapaita paikkoja. Myös ryhmät ovat tervetulleita. Ikärajasuositus K12.

Kuvat: Matti Vahtera/ Kaarinan Nuorisoteatteri

Jouluinen Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulupuoti

Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulu

Pidätkö perinteisestä muovittomasta joulutunnelmasta? Vanhoista esineistä ja hopean kimalluksesta? Olkihimmeleistä ja joulukransseista? Puutaloista ja lautalattioista? Jos vastasit yhteenkään kohtaan kyllä, on minulla sinulle ehdoton jouluinen käyntikohde: Iso-Puolalan joulupuoti ja -kahvila. Viime viikolla avautunut Iso-Puolalan joulupuoti sekä -kahvila oli ainakin itselleni täydellinen aloitus joulunodotukseen, omalla kohdallani kun kaikki yllämainitut kohdat täyttyvät.

Iso-Puolalan pihapiiri sijaitsee aivan Turun sydämessä, keskellä Puolalanpuistoa. Nykyisin nämä kaksi puutaloa seisovat yksin keskellä kivitalojen rajaamaa puistoa, mutta niin ei ole ollut aina. Vielä aivan 1900-luvun ensimmäisinä vuosina tällä palontakaisen mäen rinteillä oli samanlaista puutaloasutusta kuin Luostarinmäen käsityöläismuseossa edelleenkin. Kulkemaan pääsi kapeita kujia pitkin, joiden nimet, jos niitä edes oli, eivät ole säilyneet jälkipolville. 1800-luvun loppupuolella Puolalanmäki, kuten monet muutkin kaupungin kukkulat, päätettiin rakentaa puistoalueiksi. Puutalot, kuten myös mäellä sijainnut palotorni, saivat väistyä 1900-luvun alkuvuosina näiden suunnitelmien tieltä. Niiden tilalle puiston reunoille kohosivat uljaat kivitalot, jotka edelleenkin ovat kaupungin kaunistuksena. Vuonna 1904 valmistunut Turun taidemuseo kruunasi mäen nykyasun. Uuden arkkitehtuurin ja puutalojen katoamisen myötä kaupungin keskusta siirtyi joen toiselta rannalta kauppatorin ympäristöön.

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan rakennukset omistaa nykyisin Rakennusperinteen Ystävät ry. – Byggnadstraditionens Vänner rf. ja sen huomaa. Yhdistys on kunnostanut pieteetillä ja kaikella taidolla Iso-Puolalan rakennuksia. Ja syystä: rakennukset ovat Turun vanhimpia, toinen rakennuksista on jo 1770-luvulta ja toinen on rakennettu 1820-luvulla.

Kauniin okran värisenä loistavassa päärakennuksessa on 17.12. asti viikonloppuisin avoinna oleva joulukahvila, jonka pöydän ääressä voi unohtaa kiireen ja stressin. Tunnelmaa luovat kirkkaina hohtavat räsymatot, valtoimenaan kukkivat joulukaktukset ja ihanat kaakeliuunit. Joulukuusi on koristeltu kuten ennen, sinivalkoisin lipuin. Rakennuksen ulkovarastoissa myydään käsitöitä, tuohilakkeja ja joulukoristeita ja sormet kohmeisina tehdään olkihimmeleitä.

Iso-Puolalan joulukahvila

Iso-Puolalan joulu

Toisen asuinrakennuksen vintti on täynnä aarteita. Riitan pihapuoti on täynnä sitä luvattua hopean kimallusta ja messingin loistetta. Kaikki on niin ihanasti esille aseteltua, että vintillä viipyisi mielellään tovin jos toisenkin. Tuotevalikoima täydentyy ja muuttuu koko aukiolon ajan, eli ehkä kannattaa vierailla toisenkin kerran jos jotain tiettyä pukinkonttiin halajaa.

Alakerran tallista ja ympäri Iso-Puolalan pihapiiriä taasen löytyy upeita Kranssiaitan luomuksia, joiden teossa mielikuvituksella ei tunnu olleen rajoja. Materiaaleina on käytetty niin havuja, varpuja kuin eukalyptuksen oksia, punapippureita, pellavaa, käpyjä ja terhoja. Minä en osannut vielä valita oveeni sitä oikeaa, joten palaan varmasti viikonloppuna ihailemaan vaihtoehtoja ja tekemään valinnan.

Iso-Puolalan Vintin Joulupuoti on avoinna torstaista sunnuntaihin kello 11-18, joulukahvila lauantaista sunnuntaihin kello 11-16. Molempiin pääsee vierailemaan 17. joulukuuta saakka.

Museokorttivuoteni

Museokorttivuoteni

Olen kiintynyt kelta-musta-pinkkiin korttiini. Se kulkee lähes aina mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee hinku tai tarve poiketa museoon!

Kuluneen kahden vuoden aikana suhteeni Museokorttiin on muuttunut innostuneesta aloittelijasta vakiintuneeksi käyttäjäksi. Kuullessani kortista ensimmäisen kerran olin heti myyty –  ja olen yhä! 250 museota Ahvenanmaalta Inariin samalla, noin 60 euroa maksavalla kortilla on älyttömän hyvä diili.

Toinen museokorttivuoteni tuli päätökseen lokakuussa. Vuosi piti mukanaan vähintään kuukausittaisia vierailuja museoihin. Osa oli tuttuja turkulaisia, kuten Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo ja Aboa Vetus & Ars Nova. Muutama muodostui viimeistään viimeisimmän korttivuoteni aikana eräänlaiseksi lähimuseokseni, jonne tapaan piipahtaa katsomaan uusimman näyttelyn aina kun mahdollista.

Monet näyttelyt tuli käytyä katsomassa monta kertaa. Ensimmäisen kerran menin ehkä vain opastukselle tai hieman tiukemmalla aikataululla, toisen kerran menin sitten ajan kanssa tai esimerkiksi toisen seuralaisen kera. ”Onko sulla Museokortti?” -kysymys tuli esitettyä moneen kertaan ja mentyä yhdessä uuden tai vanhemman museoystävän kanssa. Jaettu museokokemus on arvokasta ja siinä saa usein aivan uudenlaisia näkökulmia.

Tein myös muutamia reissuja toisille paikkakunnille ihan varta vasten katsomaan jotain tiettyä näyttelyä, kuten Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin katsomaan Kielletty kaupunki -näyttelyä ja Helsinkiin Suomen valokuvataiteen museoon Francesca Woodmanin valokuvien ääreen. Kerran kun reissussa oltiin, en tietenkään malttanut käydä vain yhdessä museossa. Tampere-päivä ja pari Helsinki-päivää käsittivät yhteensä yksitoista museota. Lähes puolet vuoden museokäynneistäni!

Kortti madalsi rutkasti kynnystä vierailuun. Menin uteliaammin katsomaan näyttelyitä tai vierailemaan museoissa, joita en ilman korttia olisi raaskinut mennä. Erityisesti Helsingin museoiden lippuhinnat ovat aika huimia. Kun pääsymaksu on jo maksettu, ei käynnin aikana tule sellaista pakko-nähdä-kaikki-kun-on-kerran-maksettu -tunnetta. Osan voi jättää seuraavaan kertaan. Myös kynnys museokauppojen puolella ostosten tekoon laski. Ennalta maksettu sisäänpääsy oli ikään kuin säästetty pääsylipun hinta, ja pientä museomuistoa tai tuliaista tuli ostettua monestakin kaupasta.

Vuoden aikana säästin pääsymaksuista 163 euroa. Aika huimaa! Jatkoinko kortin käyttöä?  Tarvitseeko edes kysyä – kolmas vuoteni käynnistyi juuri.

Lue myös Johannan vuodesta museokortin kanssa.