Tärpit Ahvenanmaan ja Turun saaristoon

Vinkit Ahvenanmaan ja Turun saaristoon saat tästä Arjen pilkahduksia -blogin artikkelista.

Tänä kesänä olen ilolla tutustunut lähiseudun vierailukohteisiin. Heinäkuun puolivälissä tein pyöräretken Ahvenanmaan ja Turun saaristoon. Retkeni lähtöpiste oli Kustavi, jonka Vuosnaisten satamasta otin lautan Ahvenanmaan saaristoon kuuluvan Brändön Åva-satamaan. Matkani jatkui reitillä Brändön Torsholma–Kumlingen Snäckö–Föglön Överö–Kökar–Nauvon Galtby–Parainen, ja päätepisteenä oli Turku.

Varasin liput ja paikat lauttoihin ja yhteysaluksiin etukäteen, samoin reitin varrella oleviin majapaikkoihin. Saariston kauneus hurmasi, ja haluan vinkata monta kohdetta. Laitahan siis korvasi taakse, jos näille seuduille kulkeudut! Aukioloajat kannattaa tarkistaa kohteesta.

Saaristohotelli & ravintola Gullvivan Brändössä

Saaristohotelli ja ravintola Gullvivanin rantaa Ahvenanmaan saaristossa Brändössä. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ahvenanmaan puolelle saapuessani en voinut olla huomaamatta teiden olevan iloisen punaisia. Tien pientareilla kukki esimerkiksi keltamatara, maitohorsma, siankärsämö ja kukintaansa lopetteleva lupiini. Tällaisilla teillä pyöräkin kulkee kevyemmin! Brändössä yövyin Saaristohotelli & ravintola Gullvivanin paritalon huoneistossa. Keittiö-olohuoneen, makuuhuoneen ja kylpyhuoneen käsittävä huoneisto oli mukavan tilava.

Alueella oli rauhallista. Ravintolan antimista nautiskelun lisäksi voi pelata minigolfia,vuokrata veneen tai kajakin tai käydä uimassa uimarannasta. Iltauinnillani vesi oli uskomattoman kirkasta! Gullvivania vastapäätä on kiehtova vanha lauttalaituri: milloinkohan siitä on lopetettu liikennöinti? Matkani jatkui seuraavana aamuna aikaisin, ja illalla valmiiksi toimitettu aamiaistarjotin oli runsas. Jos huoneistossa haluaa syödä omia ruokia, on parin kilometrin päässä kyläkauppa Brändö Andelshandel. Siellä oli jopa kasvisnakkeja!

Kumlingen kulttuurikeskus ja Sjölundin museotila Kumlingessa

Sjölunds Gårdsmuseum ja Kumlinge Kulturcentrum Kumlingessa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Lautta Brändöstä Kumlingen pääsaarelle saapui kello yhdeksäksi. Polkiessani satamasta kohti saaren keskustaa hereillä näytti olevan pääasiassa vain söpöjä lampaita, jotka laidunsivat niityllä tien varressa. Iloinen yllätys kuitenkin oli, että kurvatessani Kumlingen kulttuurikeskuksen ja Sjölunds Gårdsmuseumin pihaan museo oli jo avoinna. Siellä on esillä runsaasti tilan esineistöä vuosisatojen varrelta. Ystävällinen paikallinen huikkasi ylhäältä rakennustelineiltä (ruotsiksi, tietysti), että myös Kumlingen kulttuurikeskuksen ovet ovat avoinna ja sinne voi halutessaan kurkata.

Sjölundin tilan päärakennus on toiminut myöhemmin kyläkouluna. Nykyään rakennus on kylän yhteen kokoava kulttuurikeskus, jossa järjestetään muun muassa taidenäyttelyjä. Pihan pieni punainen tupa on taas thaimaalainen ravintola Thai Mat & Cafe Byastugan Kumlinge.

Pyhän Annan kirkko Kumlingessa

Pyhän Annan kirkko Kumlingessa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kuten muualla saariretkeni varrella, myös Kumlingessa kirkko ja hautausmaa ovat rakennettu hieman syrjemmälle kylästä. S:ta Anna kyrkan eli Pyhän Annan kirkon löytää, kun ajelee punaista tietä majstångin eli juhannussalon ohi ja seuraa viitoitusta. Huolella pidetty kirkko teki vaikutuksen jo portilla: vihreät puiset portit sulkevat taakseen kauniisti hoidetun hautausmaan, jossa on jopa lummelammikko. Punagraniittimurskeiset polut johtavat kivikirkkoon, jossa on runsaat ja kauniit kirkkomaalaukset. Ensimmäiset kirjalliset maininnat kirkosta ovat vuodelta 1484. Kirkko on avoinna kesäaikaan, tänä vuonna 8.8.2020 saakka.

Lentomajakka Kumlingessa

Kumlingen lentomajakka ja sen konehuone. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tiedätkö mikä on lentomajakka? En minäkään tiennyt ennen vierailuani Kumlingessa. Uniikki nähtävyys sijaitsee pyörälenkin päässä Kumlingen kylältä. Perillä mäen alla on opasteet kolmella kielellä sekä pieni kipuaminen polkua pitkin ylös kalliolle. Betoninen majakka on valmistunut vuonna 1937 osaksi lentopostiliikenteen suunnanäyttöverkostoa. Verkoston majakoita on myös Turun Pansiossa ja Iniön Perkalassa, mutta vain Kumlingessa on säilynyt puinen konehuone. Konetta siellä ei enää ole.

Jos tie vie Snäckön satamaan, kannattaa pulahtaa uimaan tien vasemmalla puolella olevalle uimarannalle. Matkan varrella kannattaa muutenkin katsoa ympärilleen: Ahvenanmaan saaristossa pyöräilymaisemat ovat huikean kauniit!

Skärgårdsbrödin leipomo-kesäkahvila Kökarissa

Skärgårdsbrödin ahvenanmaalainen pannukakku. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brändön ja Kumlingen jälkeen Kökarin pääsaari yllätti ihmisvilinällään. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä: myös Kökarissa on ystävällisiä ihmisiä ja upea ulkosaariston luonto. Hiukopalaa etsiessään suosittelen Skärgårdsbrödin leipomoa & summer bistro och cafeta Karlbyn kylässä. Kasvissyöjänä saan välillä etsiä mieluisaa ruokaa, mutta täällä sitä on tarjolla peräti vegaanisena. Herkuttelin makoisalla, vegaanisella linssipadalla. Maistoin tietysti myös ålandspannkakaa. Skärgårdbrödillä se tarjotaan vadelmahillon ja kermavaahdon kera. Kotiinviemisiksi myynnissä on esimerkiksi Ahvenanmaan limppua tai saaristonäkkäriä.

Peders Aplgårdin Aplaboden-tilamyymälä Kökarissa

Aplaboden Kökarissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Peders Aplagårdin alkoholittomia siidereitä myydään laajasti ympäri Ahvenanmaan. Olipa hauska kokemus päästä käymään itse tilalla sen kesä-elokuussa avoinna olevassa kahvila-tilamyymälä Aplabodenissa! Myynnissä on kahvilatuotteita ja lounasta sekä tilan siidereitä ja hilloja. Ahvenanmaan pannukakku tarjoillaan tilan oman omenahillon sekä kermavaahdon kera – kerrassaan herkullista.

Källskärin risteily Kökarista

Källskärin rantakallioita ja rakennuksia Kökarissa Ahvenanmaan saaristossa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vaikka Kökarin luonto on upea, ei se vedä vertoja Källskärin saaren kauneudelle. Källskäristä eteenpäin on vain aavaa Itämerta. Saarivierailulle ei välttämättä tarvitse omaa venettä, vaan kesäkaudella Brudhäll-hotellin laiturilta lähtee päivittäin opastettu retki saareen. Thomas-oppaan ruotsinkielisen tarinoinnin myötä tutuksi tulivat niin saaren kalastushistoria kuin vapaaherra Göran Åkerhielmin aika vuodesta 1965 lähtien. Åkerhielm rakensi saarelle useita rakennuksia, kuten arkkitehti Reima Pietilän suunnitteleman karjalaisen hirsihuvilan. Karulle ulkosaarelle kovalla vaivalla tehty puutarha kukoistaa upeasti edelleen.

Åkerhielmin tuttavapiiriin kuului kirjailija Tove Jansson, jonka vierailut saarella ovat päätyneet Muumi-kirjoihin saakka. Hirsihuvilan takan päälle puolestaan on päätynyt tilaustyönä Janssonin värikäs Källskärstavlan – tosin nykyisin kopiona. Alkuperäinen on visusti tallessa Ahvenanmaan taidemuseossa.

Opastus on saatavilla ryhmän kielitaidosta riippuen myös suomeksi tai englanniksi. Saarella ei ole mitään palveluita, joten omat vedet ja eväät mukaan. Reitti kulkee välillä pirunpellon irtokivissä ja korkeuseroja on, joten hyvät kengät ovat tarpeen. Opastettuja risteilyjä näyttäisi olevan tänä vuonna 9.8.2020 saakka. Paikat kannattaa varata etukäteen!

Framnäsin uimaranta Nauvossa

Pyöräretkipäivän kruunaa pulahdus viilentävään veteen. Varsinais-Suomen ja Saariston Rengastien puolella Nauvossa siihen on oiva mahdollisuus Främnäsin uimarannalla. Se on vierasvenesataman takana. Rannan pitkällä laiturilta on monet uimaportaat, joista valita oma pulahduspaikka. Myös hiekkarannalta voi kahlata veden syleilyyn, ja pukukopissa voi vaihtaa kuivaa ylle. Kuvaa ei ole, sillä keskityin uimiseen!

Kahvila-ravintola Köpmans Nauvossa

Köpmans Cafe ja Restaurang Nauvossa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Nauvo on söpö kuin karkki. Nauvon keskustassa okrankeltaisessa puutalossa oleva Köpmans on se karkkipussin kirpeän raikas omenakarkki. Myynnissä on niin makeaa kuin suolaista sekä esimerkiksi nauvolaisia Påps & Skålin paletoja eri eräänlaisia hedelmä-marjajäitä. Vegaaninen mango-passion-suklaa suli suuhun nauttiessani sen omenapuiden katveessa ravintolan puutarhassa. Kahvila-ravintolassa järjestetään myös livemusiikki-iltoja.

Paraisten kotiseutumuseo Paraisilla

Paraisten kotiseutumuseo. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Paraisten kotiseutumuseo Paraisten keskustassa on vierailun väärti. Museokorttikohteena sinne oli Museokortin haltijana matala kynnys piipahtaa. Kesäisin avoinna oleva museo tarjoaa hyvän katsauksen saaristoelämään 1700-luvun alusta noin vuoteen 1940. Yhtä lukuun ottamatta kaikki rakennukset ovat siirretty museonmäelle eri puolilta Paraisten pitäjää.

Kiersin alueen oppaan kanssa niin, että talojen ulkopuolella hän kertoi jokaisesta talosta ja pyysi kiinnittämään huomiota tiettyihin yksityiskohtiin. Tultuani jälleen ulos keskustelimme mitä mikäkin yksityiskohta kertoo rakennuksen edustamasta aikakaudesta. Löytyypä Kirjalantalosta huone, jossa on yöpynyt V. I. Lenin vuonna 1907 pakomatkallaan länteen. Lasten leikkinurkka on tänä kesänä kiinni, mutta kutsuu leikkimään taas tulevina kesinä. Museota vinosti vastapäätä on suosittu nähtävyys, kalkkilouhoksen näköalapaikka.

Fredrikantupa Paraisilla

Fredrikantupa Paraisilla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kävin viime kesänä J. L. Runebergin koti -museossa Porvoossa. Oli ihana yllätys Vanhalla Malmilla kierrellessäni löytää avoinna oleva Fredrikantupa. Tähän Ryttarsin tupaan äiti Anna Margareta ja tytär Fredrika Tengström (myöh. Runeberg) muuttivat vuonna 1827 suutari Ekströmin vuokralaisiksi Turun palon tuhottua heidän kotinsa. Ja juuri Paraisilla Fredrika ja Johan Ludvig tutustuivat! Talossa toimii kesäisin kahvila, jossa on myynnissä Café Hallonbladin herkullisia leivoksia ja muun muassa ahvenanmaalaisia marja- ja hedelmälimonadeja. Heinäkuusta huolimatta tarjolla oli myös pieniä runebergintorttupaloja. Pitihän sellaista tietysti maistaa!

+ Ekstra: Seikkailugolf Centris Paraisilla

Pyöräretkeni varrella oli monta mahdollisuutta tarttua mailan varteen ja viettää hetki minigolfin parissa. Vasta Paraisilla maltoin puttailemaan Seikkailugolf Centriksessä. Keskuspuistossa kanavan vieressä olevan minigolfin kenttä on siistiä tekonurmea ja se on reunustettu kauniilla istutuksilla. Myynnissä on myös virvokkeita ja pientä purtavaa, kuten vohveleita.

Joko pakkaat pyörälaukkujasi?

Museokorttivuoteni

Museokorttivuoteni, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Olen kiintynyt kelta-musta-pinkkiin korttiini. Se kulkee lähes aina mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee hinku tai tarve poiketa museoon!

Kuluneen kahden vuoden aikana suhteeni Museokorttiin on muuttunut innostuneesta aloittelijasta vakiintuneeksi käyttäjäksi. Kuullessani kortista ensimmäisen kerran olin heti myyty –  ja olen yhä! 250 museota Ahvenanmaalta Inariin samalla, noin 60 euroa maksavalla kortilla on älyttömän hyvä diili.

Toinen museokorttivuoteni tuli päätökseen lokakuussa. Vuosi piti mukanaan vähintään kuukausittaisia vierailuja museoihin. Osa oli tuttuja turkulaisia, kuten Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo ja Aboa Vetus & Ars Nova. Muutama muodostui viimeistään viimeisimmän korttivuoteni aikana eräänlaiseksi lähimuseokseni, jonne tapaan piipahtaa katsomaan uusimman näyttelyn aina kun mahdollista.

Monet näyttelyt tuli käytyä katsomassa monta kertaa. Ensimmäisen kerran menin ehkä vain opastukselle tai hieman tiukemmalla aikataululla, toisen kerran menin sitten ajan kanssa tai esimerkiksi toisen seuralaisen kera. ”Onko sulla Museokortti?” -kysymys tuli esitettyä moneen kertaan ja mentyä yhdessä uuden tai vanhemman museoystävän kanssa. Jaettu museokokemus on arvokasta ja siinä saa usein aivan uudenlaisia näkökulmia.

Tein myös muutamia reissuja toisille paikkakunnille ihan varta vasten katsomaan jotain tiettyä näyttelyä, kuten Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin katsomaan Kielletty kaupunki -näyttelyä ja Helsinkiin Suomen valokuvataiteen museoon Francesca Woodmanin valokuvien ääreen. Kerran kun reissussa oltiin, en tietenkään malttanut käydä vain yhdessä museossa. Tampere-päivä ja pari Helsinki-päivää käsittivät yhteensä yksitoista museota. Lähes puolet vuoden museokäynneistäni!

Kortti madalsi rutkasti kynnystä vierailuun. Menin uteliaammin katsomaan näyttelyitä tai vierailemaan museoissa, joita en ilman korttia olisi raaskinut mennä. Erityisesti Helsingin museoiden lippuhinnat ovat aika huimia. Kun pääsymaksu on jo maksettu, ei käynnin aikana tule sellaista pakko-nähdä-kaikki-kun-on-kerran-maksettu -tunnetta. Osan voi jättää seuraavaan kertaan. Myös kynnys museokauppojen puolella ostosten tekoon laski. Ennalta maksettu sisäänpääsy oli ikään kuin säästetty pääsylipun hinta, ja pientä museomuistoa tai tuliaista tuli ostettua monestakin kaupasta.

Vuoden aikana säästin pääsymaksuista 163 euroa. Aika huimaa! Jatkoinko kortin käyttöä?  Tarvitseeko edes kysyä – kolmas vuoteni käynnistyi juuri.

Lue myös Johannan vuodesta museokortin kanssa.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo – koko perheen retkikohde!

Saana-tunturilla on jo satanut lunta ja Turussakin aamut ovat viilenneet. Pieni paluu kesäloman aurinkoisiin päiviin on siis paikallaan. Heinäkuussa teimme Susannan ja lasten kanssa muutaman päivän retken Maarianhaminaan. Tuo lapsille vain laivan ikkunasta tuttu kaupunki valloitti koko seurueen. Yksi matkan päämääristä ja kohokohdista oli Ahvenanmaan merenkulkumuseo, kuinkas muutenkaan.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo ulkoapäin

Ahvenanmaan merenkulkumuseo eli Ålands sjöfartsmuseum, sijaitsee kauniissa rinteessä sataman kupeessa, josta avautuu näkymä merelle. Museoon on helppo löytää niin kaupungin kuin risteilysataman suunnasta. Mutta jos epäilys vaivaa tai suuntavaisto on olematon, on katukiveyksiin teipattu kompassia kuvaavia opasteita oikean suunnan löytämiseksi. Hauskana lisänä opasteissa on myös minuuttimäärä museoon saapumiselle. Loistava keksintö kärsimättömien lasten (ja ehkä aikuistenkin) hermojen rauhoittamiseksi. Matkaa keskustasta ei kävellen montaa minuuttia museolle ollut, ja se sujui hyvin aurinkoisessa kelissä kadun varren taloja ihmetellen ja ihaillen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon katuopaste

Ahvenanmaan merenkulkumuseon opaste

Museokierroksen alussa olo oli hetken aikaa epätoivoinen: näyttelykokonaisuuksia tuntui olevan lukemattomia, kerroksiakin museossa kolme, lapsia matkassa kaksi ja aikaa rajallinen määrä ennen laivan lähtöä. Epätoivon tunne laantui kuitenkin nopeasti innostuksen tieltä, kuopus ymmärsi nukahtaa päiväunille ja esikoinen lähti omatoimisena ratkomaan kassalta saamaansa museon oman maskotin, laivarotta Rubyn aarrereitin visaisia kysymyksiä.

Suomen museoliitto valitsi Ahvenanmaan merenkulkumuseon Vuoden museoksi 2016. Enkä ihmettele, näyttelyosuudet olivat kiinnostavia. Niissä oli juuri sopivassa suhteessa erityisiä yksityiskohtia ja yleisempää tietoa. Merenkulkua käsiteltiin niin työn kuin vapaa-ajan näyttämönä. Korkeita mastoja ja ahtaita hyttejä, matkamuistoja kaikilta maailman meriltä ja tarinoita niin merelle lähteneistä, mereen päätyneistä kuin niistä kotiinjääneistä. Harvemmin enää jaksan ehdin jokaista näyttelytekstiä lukemaan, mutta siltikin lähdin museolta uutta tietoa uhkuen kotimatkalle. Erityisesti pidin siitä, miten museossa oli tuotu esille yksittäisiä henkilötarinoita, ja aivan erityisesti siitä, miten mukaan oli poimittu naisia ja heidän tarinoitaan vaikka usein merenkulkukulttuuri nähdään niin miehisenä asiana.

Ahvenanmaan merimuseo

Laivan keulakuvia Ahvenanmaan merimuseossa

Myös visuaalisesti museo oli kiehtova, niin esineet kuin niiden esillepano houkutti tutustumaan. Osa näyttelyvitriineistä oli rakennettu merimiesarkkuja mukaillen ja joiden sisälle pääsi kurkistamaan ylhäältä päin mutta myös lyhyemmät museovieraat oli huomioitu. Erityisesti pidin merimiesten ja matkaajien matkamuistoista kootusta kuriositeettihuoneesta, jonka seinistä nuo ympäri maapalloa Ahvenanmaalle päätyneet esineet pursusivat. Esillä oli niin koristeltuja strutsin munia, pingviinin höyhenillä kuorrutettuja mattoja, piraijakaloja, valaan penis ja korva, hain selkäevä ja albatrossin nokka. Samasta huoneesta löytyi myös maailman toiseksi ainoa säilynyt vanha merirosvolippu, joka haalenneena ja vaalenneenakin on malliesimerkki merten kauhujen lipusta irvistävine pääkalloineen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriini

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriinissä on esillä matkamuistoja maialman meriltä

Museossa vierailija ei jää vain näkijän ja lukijan asemaan, vaan näyttelyissa on panostettu kokemiseen ja tekemiseen. Museon omat ”rör och gör” -pisteet kehoittavat syventymään solmujen oikeaoppiseen solmimiseen, harjoittelemaan rahtilaivan lastausta ja laulamaan karaokea kuten railakkaimmalla risteilyllä konsanaan. Kaikki olivat sellaisia, joista niin lapsi kuin aikuinenkin jaksoi kiinnostua. Lisäksi lapsille oli oma leikkihuone, jossa pääsee tutustumaan niin pimeässä hohtavaan merenalaiseen maailmaan kuin kiipeämään meren pinnalle tutustumaan siihen tutkijan silmin. Huone oli hieno ja lapsi onnellinen siellä seikkaillessaan, mutta omasta mielestäni museon edellinen lapsille rakennettu oma seikkailutila/näyttely Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa, johon pääsin tutustumaan Forum Marinumissa sittenkin vei voiton.

Ahvenanmaan merenkulkumuseossa riittä koettavaa lapsillekin

Ahvenanmaan merimuseon näyttelyvitriini matkustajaliikenteestä

Jos ja kun seuraavan kerran matkaan Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan, suuntaan varmasti myös merimuseoon uudelleen. Ahvenanmaan merenkulkumuseo on juuri sellainen museokohde, jossa voi vierailla useamman kerran ja aina sieltä löytyy jotain uutta kiinnostavaa vaikka koko perheelle. Ja museovierailu ei katso vuodenaikaa, jos kesälomaan on vielä liian pitkä aika, kolkuttelee koululaisten syysloma jo aivan nurkan takana!