Museohelmi Tampereelta: Emil Aaltosen museo

Kuvassa oikealla: Venny Soldan-Brofeldtin teos Kaskiaho, savolainen maisema.

Vain pienen matkan päässä Tampereen ydinkeskustasta on kulttuuriaarre, Pyynikinlinna. Se seisoo ylväänä päättyvän kadun päässä Pyynikinrinteen huvilakaupunginosassa. Vierestä kulkee tie Pyynikinharjulle sekä näkötornille. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jarl Eklund ja se valmistui vuonna 1924 edustaen 1920-luvun klassismia. Vaaleanpuna-valkoiseksi maalatussa julkisivussa on kauniita yksityiskohtia, kuten koristeköynnöskuvioita ikkunoiden alla sekä koristepilareita.

Kenkätehtailija, vuorineuvos Emil Aaltonen (1869–1949) osti Pyynikinlinnan vuonna 1932 perheensä kodiksi sekä taidekokoelmansa säilytyspaikaksi. Nykyisin Pyynikinlinna on Emil Aaltosen museo, jonka pääkerroksen huoneissa voi tutustua Aaltosen taidekokoelmaan, kuten Elin Danielson-Gambogin ja Venny Soldan-Brofeldtin maalauksiin.

Museo hurmaa arkkitehtuurillaan ja pienillä yksityiskohdillaan. Alakerran isoista ikkunoista avautuu upea maisema pihan puolelle Pyynikin mäntyrinteeseen ja Pyhäjärvelle. Kevään kirkas auringonpaiste tulvii ikkunoista täyttäen museon valolla. Hauska lisä on huoneissa olevat vanhat mustavalkokuvat, jossa voi verrata näkymää nykypäivään.

Toisessa kerroksessa teollisuushistoriaa ja vaihtuvia näyttelyitä

Tyylikkäät puuportaat johdattavat kävijän toiseen kerrokseen, jossa esitellään Aaltosen elämäntyötä mm. teollisuuden ja maatalouden parissa. Erityisen kiinnostavia ovat näyttelyt Aaltosen Kenkätehtaan ja muovituotteita valmistaneen Sarviksen historiasta. Mielenkiintoinen sukellus tamperelaiseen teollisuushistoriaan!

Toisessa kerroksessa on myös vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä esillä on valokuvaaja Susanna Majurin (1978–2020) Veden tuntu -valokuvanäyttely. Esillä on kuusitoista valokuvateosta vuosilta 2002–2019.

Tarinalliset, usein vedessä kuvatut valokuvat ovat toinen toistaan lumoavampia. Usein niissä on yksittäinen hahmo vedessä taustakankaan edessä. Kuvien maailma kiehtoo ja herättää uteliaisuuden. Miksi hahmot ovat vedessä? Mitä vesi merkitsee kussakin kuvan hetkessä?

Susanna Majurin teos Icy (2012)

Icy-teoksessa (2012) keijumainen hahmo näyttää makaavan huurteisen maiseman keskellä, kun puolestaan Luistelu-teoksessa (2002) ollaan kiinnostavasti välitilassa hahmon istuessa avatun ulko-oven edessä joko pukemassa tai riisumassa luistimia. Tunnistan teoksen myös toisesta asiayhteydestä: se on Inka Nousiaisen Arvaa ketä ajattelen -romaanin (2007) kannessa.

Kansitaidetta lukuun ottamatta olen aiemmin nähnyt Majurin teoksia vain netissä, joten kokemus on vaikuttava. Isokokoiset, kiiltäväpintaiset vedokset on aseteltu tilaa hyödyntäen niin, että jokainen teos saa oman paikkansa Pyynikinlinnan miljöössä. Tämä näyttely kannattaa nähdä!

Susanna Majurin Veden tuntu -valokuvanäyttely on avoinna 2. huhtikuuta 2023 saakka. Emil Aaltosen museo on avoinna ympäri vuoden, Mariankatu 40, Tampere.

Keväiset kulttuuritärpit Tampereelle

Kevättalvinen Tampere tarjosi parastaan, kun matkustin kiskoja pitkin kaupunkiin. Heti juna-aseman kulmilla vastaani tuli kaupungin uutuus, uusiutuvalla sähköenergialla kulkeva raitiovaunu eli Ratikka. Auringonpaisteen siivittämänä etsin Suomen Manchesterissa mielenkiintoista nähtävää kulttuurin, taiteen ja arkkitehtuurin saralla. Ja sitähän löytyi! Tässä parhaat vinkit:

Museokeskus Vapriikki

Tammerkosken rannalla, Tampellan entisessä punatiilisessä verstasrakennuksessa oleva Vapriikin museokeskus käsittää useita museoita, yli kymmenen näyttelyä, vuoden museokaupaksi 2022 nimetyn museopuodin sekä museoravintolan. Katsottavaa ja koettavaa riittää koko perheelle. Täällä voivat käydä myös lapsuuden haaveet toteen – viime kerralla pääsin Suomen pelimuseossa vihdoin pelaamaan Hugo-peliä. Oi onnea!

Tällä kertaa kävin tutustumassa Tampereen Kivimuseon vaikuttavaan kivi- ja mineraalikokoelmaan sekä sukelsin paikallishistorian pariin Tampere liekeissä -näyttelyssä (30.4.2023 saakka) sekä pikkuruisessa Wivi Lönn -pienoisnäyttelyssä (2.4.2023 saakka). Olivia Mathilda ”Wiwi” Lönn oli tamperelaissyntyinen arkkitehti. Kaupungissa on useita hänen suunnittelemiaan rakennuksia, kuten vuonna 1902 valmistunut Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun rakennus (nykyinen Wivi Lönnin koulun Pyynikin koulutalo) ja Tampereen keskuspaloasema vuodelta 1908.

Työväenmuseo Werstas ja Ysäri-näyttely

Toinen paikallinen museoaarre on Finlaysonin alueella oleva Työväenmuseo Werstas. Tamperelaisen teollisuuden historiaa ja nykypäivää esittelevän Teollisuusmuseon lisäksi esillä on erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museoon on vapaa pääsy.

Juuri nyt esillä olevassa Ysäri-näyttelyssä pääsee nostalgiamatkalle 1990-luvun Suomeen. Näyttelyssä käydään läpi aikakauden tapahtumia, kuten koko maata ravistanut lama sekä internetin ja kännyköiden tulo. Siellä pääsee myös esimerkiksi jakamaan muistojaan ekasta kännykästään, pelaamaan monelle tuttua Lemmings-sopulipeliä sekä reivaamaan hittibiisin tahtiin. Kaverini kanssa näyttelyä kiertäessämme hihkuimme useasti tunnistaessamme tuttuja ilmiöitä ja esineitä. Tuon muistan! Minäkin punnitsin Kinderin suklaamunia hedelmävaa’alla , jotta saisin halutun teemalelusarjan lelun! Ja ne iltapäivät Jyrkin äärellä, kun videokasetti oli valmiina tallentamaan lempibändin esiintymisen – tallessa on.

Ysäri-näyttely on nähtävissä 8. lokakuuta 2023 saakka. Kannattaa myös käydä museokaupassa, josta voi ostaa muistoksi vaikkapa Ysärin lapsi -kangaskassin.

Tampereen taidemuseo ja Wäinö Aaltosen näyttely

Amurin kaupunginosassa Tampereen taidemuseo on kolmas kiinnostava museokohde. Tällä hetkellä esillä on retrospektiivinen näyttely Wäinö Aaltonen – luomisen riemu. Se tutustuttaa kuvanveistäjä Aaltosen taiteeseen 1910-luvulta 1960-luvulle erityisesti tunnettujen turkulaisten ja tamperelaisten monumentaalitöiden kautta, kuten Turun Lilja ja Hämeensillan Pirkkalaisveistokset. Näyttelyssä käydään mm. läpi niiden sekä pienempien töiden luomisprosessia. Esillä on niin veistoksia ja maalauksia kuin kuvanveistäjän suunnittelemia mitaleita ja kirjojen kuvituksia.

Wäinö Aaltonen – luomisen riemu -näyttely on on toteutettu yhteistyössä Turun museokeskuksen kanssa ja se on avoinna 21. toukokuuta 2023 saakka.

G Livelab Tampere

Historiaan ja taiteeseen tutustumisen jälkeen voisi kaivata ripausta elävää musiikkia. Tampereella sitä tarjoaa mm. G Livelab Tampere. Vapriikin tavoin tila on entinen tehdasrakennus, Frenckellin paperitehtaan pannuhuone Tammerkosken äärellä Kirjastonpuistossa. Piippukin on yhä jäljellä! Me kävimme kaverini kanssa katsomassa Maija Vilkkumaan Neverheard-keikan, joka oli kaikin tavoin upea elämys. Tulevan keikkatarjonnan löytää G Livelabin sivuilta.

Pro-vinkki paikalliselta: jos haluaa nauttia keikasta rauhakseltaan pöydän ääressä, istumapapaikan voi varata ennakkotilauksen kera keikkaviikon maanantaina sovelluksen kautta. Keikasta riippuen istumapaikkoja voi olla mm. lavan eturivissä ja parvella. Eikä tarvitse tungeksia!

Tampereen Kauppahalli

Välillä sitä tarvitsee myös virvoketta. Sitä tarjoavat Keskustorin vieressä Tampereen Kauppahallissa monet eri ravintolat, kahvilat ja puodit. Kauppahalli vaikuttaa olevan suosittu ruokailu- ja kahvittelupaikka. Hallin kauppailla on myös myynnissä mm. kasviksia ja vihanneksia, kalaa ja lihaa, juustoja, kenkiä, kukkia sekä leipomotuotteita.

Jugendtyylinen kauppahalli on toiminut vuodesta 1901 ja on arkkitehti Hjalmar Åbergin suunnittelema. Puolikaaren muotoinen katto kohoaa ylös korkeuksiin. Erityisen mieluisaa kaupungissa vierailevana oli päästä kahden tunnetun herkkupaikan äärelle kätevästi ydinkeskustassa: Pyynikin Munkkikahvilan Pyynikin näkötornin munkit pääsee nauttimaan myös täällä ja Tallipihan Suklaapuodin kauppahallin toimipisteessä on hyvä herkkuvalikoima kotiinviemisiä.

Miela

Tuliaisista puheen ollen – jos tarve on vastuulliselle ja hitaalle muodille tai kodin tuotteille, tamperelainen designkauppa Miela on Hämeenkadulla, kivenheiton päässä Tampereen Kauppahallista. Myynnissä on vaatteita, asusteita ja koruja sekä kodin tuotteita kotimaisilta merkeiltä. Valikoima vaihtuu kuukausittain, ja juuri nyt myynnissä on suomibrändejä kuten tamperelainen Nouki, Nuppu Print Company ja Utuliini. Yläkerrassa on outlet-osasto sekä Miela Preloved -puoli, josta voi löytää second hand -vaateaarteita. Ja jos jäit haikailemaan jonkin tuotteen perään, niin ei hätää – Mielalla on myös verkkokauppa.

Museokorttivuoteni

Olen kiintynyt kelta-musta-pinkkiin korttiini. Se kulkee lähes aina mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee hinku tai tarve poiketa museoon!

Kuluneen kahden vuoden aikana suhteeni Museokorttiin on muuttunut innostuneesta aloittelijasta vakiintuneeksi käyttäjäksi. Kuullessani kortista ensimmäisen kerran olin heti myyty –  ja olen yhä! 250 museota Ahvenanmaalta Inariin samalla, noin 60 euroa maksavalla kortilla on älyttömän hyvä diili.

Toinen museokorttivuoteni tuli päätökseen lokakuussa. Vuosi piti mukanaan vähintään kuukausittaisia vierailuja museoihin. Osa oli tuttuja turkulaisia, kuten Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo ja Aboa Vetus & Ars Nova. Muutama muodostui viimeistään viimeisimmän korttivuoteni aikana eräänlaiseksi lähimuseokseni, jonne tapaan piipahtaa katsomaan uusimman näyttelyn aina kun mahdollista.

Monet näyttelyt tuli käytyä katsomassa monta kertaa. Ensimmäisen kerran menin ehkä vain opastukselle tai hieman tiukemmalla aikataululla, toisen kerran menin sitten ajan kanssa tai esimerkiksi toisen seuralaisen kera. ”Onko sulla Museokortti?” -kysymys tuli esitettyä moneen kertaan ja mentyä yhdessä uuden tai vanhemman museoystävän kanssa. Jaettu museokokemus on arvokasta ja siinä saa usein aivan uudenlaisia näkökulmia.

Tein myös muutamia reissuja toisille paikkakunnille ihan varta vasten katsomaan jotain tiettyä näyttelyä, kuten Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin katsomaan Kielletty kaupunki -näyttelyä ja Helsinkiin Suomen valokuvataiteen museoon Francesca Woodmanin valokuvien ääreen. Kerran kun reissussa oltiin, en tietenkään malttanut käydä vain yhdessä museossa. Tampere-päivä ja pari Helsinki-päivää käsittivät yhteensä yksitoista museota. Lähes puolet vuoden museokäynneistäni!

Kortti madalsi rutkasti kynnystä vierailuun. Menin uteliaammin katsomaan näyttelyitä tai vierailemaan museoissa, joita en ilman korttia olisi raaskinut mennä. Erityisesti Helsingin museoiden lippuhinnat ovat aika huimia. Kun pääsymaksu on jo maksettu, ei käynnin aikana tule sellaista pakko-nähdä-kaikki-kun-on-kerran-maksettu -tunnetta. Osan voi jättää seuraavaan kertaan. Myös kynnys museokauppojen puolella ostosten tekoon laski. Ennalta maksettu sisäänpääsy oli ikään kuin säästetty pääsylipun hinta, ja pientä museomuistoa tai tuliaista tuli ostettua monestakin kaupasta.

Vuoden aikana säästin pääsymaksuista 163 euroa. Aika huimaa! Jatkoinko kortin käyttöä?  Tarvitseeko edes kysyä – kolmas vuoteni käynnistyi juuri.

Lue myös Johannan vuodesta museokortin kanssa.

Maailman ihanin Muumimuseo

Jos jokin museo sopii niin lapselle kuin aikuiselle, niin se on kyllä upouusi Muumimuseo. Tampereelle Sorsapuiston laidalle Tampere-taloon kesäkuussa avattu museo on kiehtova ja hyvin toteutettu kokonaisuus. Kaksi kerrosta muumien taikamaailmaa tempaa mukaansa ja saa ihmettelemään mihin se aika katosikaan!

Saavumme museoon Tampere-talon aulasta. Jo ovella on nykyaikaista teknologiaa lipunlukulaitteen muodossa. Piip, ja lippu on luettu. Sitten aulatilan kirkkaus vaihtuu museon hämärään ja vastassa on vihreään mekkoon pukeutunut opas. Hän esittelee lyhyesti museota ja kertoo, että tekijänoikeussyistä saa kuvata vain vihreän maton rajaamalla alueella. Kirjahyllystä voi ottaa mukaan näyttelyesitteen.

Ja millainen esite se onkaan! Se on sidottu kirjaksi ja johdattelee kävijän Kuinkas sitten kävikään? -näyttelyyn. Näyttelyssä kierretään kahdentoista muumikirjan mukaisesti kirjojen tarinoista toiseen. Esitteen tekstit löytyvät myös tableteilta jokaisen kirjateeman kohdalta.

Vaikka muualla museossa ei saa kuvata, onnistuu selfie Muumipeikon kanssa tällä alueella

Sitten vain näyttelyesite-kirja auki ja matkaan! Esillä on muun muassa Tove Janssonin kiehtovia piirroksia ja maalauksia. Monessa kohtaa voin nähdä kynänjäljen ja viitteitä hiomisprosessista. Esillä on myös Tuulikki Pietilän upeita muumikuvaelmia eri eräänlaisia pienoismalleja. Hahmojen ja miljöiden lisäksi niissä on dramatisoituja äänikatkelmia teoksista, tietysti kielivaihtoehdoilla. Täällähän voisi viettää tunteja muumimaailmaan uppoutuen!

Ja juuri uppoutuminen kuvaakin tätä museokokemusta hyvin. Museo on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten huolella myös erityisryhmät huomioiden. Näkövammaisille on kosketeltavia muumikuvia ja museon mobiilisovelluksesta saa kuvailutulkkauksen. Näyttelytekstejä ja äänikatkelmia on viidellä kielellä (suomi, ruotsi, englanti, venäjä ja japani). Jos lukutaito ei ole hallussa, tarjoaa museo paljon nähtävää, ihailtavaa ja kuultavaa.

En malta olla vertaamatta tätä Metso-kirjastossa sijainneeseen Muumilaakso-museoon. Vaikka myös siellä oli esillä piirroksia, maalauksia ja muumikuvaelmia, on tämän uuden museon mittakaava ja esillepano kyllä täysin toista. Tämä ei ole tavallinen perusmuseo, vaan elämys.

Näyttely jatkuu alakerrassa. Sinne saapuessamme emme kävele portaita yksin. Toisessa kohtaa jättikokoinen kirja avautuu ja sulkeutuu yksikseen kutsuen selaamaan. En kuitenkaan paljasta enempää, sillä tämä näyttely pitää kokea itse!

Mymmelin piirroksen edessä jäämme pohtimaan kuka tämä hahmo olikaan, ja mitä sukua hän on Pikku Myylle ja Mymmelin äidille. Huomaamme oppaan keskustelevan samasta aiheesta toisten kävijöiden kanssa. Kunpa voisi osaisi useammin pysähtyä pohtimaan tällaisia tärkeitä aiheita ja mymmeliyden olemusta! Jos jotain saisi museokokemukseen toivoa lisää, olisi se jonkinlainen kattava henkilögalleria ja sukuselvitys esimerkiksi esitteen loppuun. Tai sitten minun pitää vain lukea muumikirjani ensi kertaa varten paremmin..

Alakerrassa on myös ensimmäinen vaihtuva näyttely, Tove Jansson ja muumit. Siellä pääsee tutustumaan mistä kaikki oikein sai alkunsa. Esillä on esimerkiksi vaihtoehtoiset syntytarinat Muumipeikolle, Janssonin Garm-lehteen tekemiä pilapiirroksia sekä ensimmäisiä tavaratalossa myytyjä muumituotteita.

Kuinkas sitten kävi? Muumimuseo satumaailmoineen ja teemaan istuvine taideteoksineen lumosi ainakin minut. Lumoaako se sinutkin?

Muumimuseo, Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, Tampere. Museossa on myös opastuksia sekä syyslomalla 17.–20. lokakuuta erikoisohjelmaa. Aulassa on myös lukukirjasto sekä myymälä.