Todellinen prinssi löytyy leikin kautta

Todellinen prinssi, Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus, Koreografia Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa
Todellinen prinssi/ Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus/ Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa

*Yhteistyössä Aurinkobaletin kanssa

Aurinkobaletin ja JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen yhteistyönä toteuttama koko perheen tanssiteos Todellinen prinssi on kertomus prinsessa Metestä (Linda Björkqvist), joka etsii itselleen leikkiseuraa. Leikkitreffeilleen hän kutsuu kolmen valtakunnan prinssit. Filibertto Victorio (Patrick Di Quirico), Snorri (Janne Aspvik) ja Paawo (Arvo Jean-Michael Saarinen) saapuvat kukin tyylillään prinsessan luokse. Kelpaako kukaan heistä leikkikaveriksi?

H.C. Andersenin Prinsessa ja herne -satuun pohjautuva teos on vauhdikasta menoa alusta loppuun. Prinsessa Mette testaa leikkikaverikokelaitaan eri tavoilla. Prinsessa ja prinssit hyppivät, pomppivat, tanssivat ja pelleilevät sielujensa kyllyydestä niin, että aikuiskatsojaakin naurattaa. Välillä jään ihastelemaan liikkeen kauneutta ja tanssijoiden taitoa. Jaakko Toivosen ja Kinga Lászlón koreografia on monipuolinen esitellen erilaisia tapoja liikkua ja tanssia. Jos tästä ei saa kipinää tanssimiseen, niin mistä?

Todellinen prinssi, Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus, Koreografia Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa
Todellinen prinssi/ Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus/ Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa

Peetu Pasasen suunnittelema lavastus on kekseliäs kaikessa pehmeydessään. Se on rakennettu lähes tyystin erilaisista patjoista! Patjoja käytetään myös monessa kohtauksessa leikkivälineinä oivaltavan monipuolisesti. Marjo Haapasalon puvustus on letkeän rento ja tuo jokaisen hahmon persoonaa hyvin esiin.

Välillä pikkukatsojat huudahtavat ihastuksesta tai ällistyksestä. Neuvojakaan ei arastella antaa lavalle – yhdessä kohtauksessa esimerkiksi kuuluu ”Valitse tuo!” monen lapsen suusta. Myös esiintyjät ottavat kivasti kontaktia yleisöön.

Kenet prinsessa Mette lopulta valitseekaan leikkikaverikseen? Se pitää jokaisen mennä itse katsomaan.

Esitykset Turussa Manillassa lauantaihin 23.3.2019 saakka. Esitykset Oulussa 28.3.–3.4.2019 Kulttuuritalo Valveen Valvesalissa. Ikäsuositus 4+.

Koreografia, konsepti ja äänisuunnittelu: Jaakko Toivonen ja Kinga László.
Tanssi: Aurinkobaletti: Patrick Di Quirico ja Elina Raiskinmäki/Linda Björkqvist. JoJo Oulun Tanssin Keskus: Janne Aspvik ja Arvo Jean-Michael Saarinen
Lavastus ja kuvitus: Peetu Pasanen
Puvustus: Marjo Haapasalo
Valosuunnittelu: Lauri Jeffrey

Rut Bryk – koloristi ja keramiikkataiteen uudistaja

Rut Brykin Leijona (1953) Taikalaatikko-näyttelyssä
Leijona (1953)

Jos nyt välipäivinä tai vuoden alussa haluaa nähdä upeaa keramiikkataidetta ja sattuu asumaan tai lomailemaan Oulun suunnalla, suosittelen lämpimästi vierailua Oulun Taidemuseoon. Siellä on 15. tammikuuta saakka taiteilija Rut Brykin 100-vuotisjuhlanäyttely Rut Bryk – Taikalaatikko. Se pohjautuu Espoon modernin taiteen museo EMMAssa viime kesänä esillä olleeseen, Harri Kalhan kuratoimaan juhlanäyttelyyn. EMMA on myös tuottanut Oulun näyttelyn.

Ehdin näkemään Espoon näyttelyn aivan viimeisenä esilläolopäivänä – ja onneksi ehdin, sillä se oli todella upea. Graafikoksi valmistunut Bryk aloitti 1940-luvulla Arabian taideosastolla keraamikko Birger Kaipiaisen suojattina. Espoon näyttely oli rakennettu kronologisesti niin, että katsoja pääsi kulkemaan Brykin kädenjäljen kehittymisen ja kera-miikkataiteilijaksi kasvamisen vierellä. Tyylimuutokset vuosikymmenien kuluessa on silminnähtävissä.

1940-luvun töissä on nähtävissä vaikutteita Kaipiaisen tyylistä. Viivat ovat pikkutarkkoja, jälki yksityiskohtaista ja värimaailma pastellinen. 1950-luvulle tultaessa Brykin tuotannossa tapahtui käänne, kun hän alkoi kehittää tyyliänsä entistä omaleimaisemmaksi. Siihen kuuluu toinen toistaan värikkäämmät lasitteet sekä tapa käyttää niitä. Viivat ovat edelleen läsnä. Ne muodostavat lasitteen kanssa kohokuvioita ja entistä syvempää kolmiulotteisuutta.

Rut Brykin Häät (1944) Taikalaatikko-näyttelyssä
Häät (1944)
Rut Brykin Lypsyllä (1950-luvun alku) Taikalaatikko-näyttelyssä
Lypsyllä (1950-luvun alku)
Rut Brykin Äiti ja lapsi -teoksia (1950-luku)Taikalaatikko-näyttelyssä
Äiti ja lapsi -teoksia (1950-luku)
Rut Brykin Venetsialainen palatsi -sarja (1950-luku) Taikalaatikko-näyttelyssä
Venetsialainen palatsi -sarja (1950-luku)

Rut Brykin keramiikkaa Taikalaatikko-näyttelyssä

Suurin muutos Brykin tyylissä tuntui tapahtuneen 1960-luvulla, kun värikylläisyydestä siirrytään paikoin yksivärisyyteen. Aiheet muuttuvat entistä abstraktimmiksi kuvaten enemmän muotoa kuin objektia.

Rut Brykin Kultainen kuilu (1969) Taikalaatikko-näyttelyssä

Rut Brykin Kevätpilvet Taikalaatikko-näyttelyssä

EMMAn näyttelyssä esillä oli mukavan laaja otanta töitä uran varrelta. En tiedä onko Oulussa esillä näyttelyn viimeinen työ, taiteilijan tyttären Maaria Wirkkalan materiaalitutkielma Mielen mosaiikki. Toivottavasti on, sillä nämä äitinsä töistä ylijääneet mosaiikkipalat yhdistelmällä on syntynyt taas jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Maaria Wirkkala: Mielen mosaiikki
Maaria Wirkkala: Mielen mosaiikki

Rut Bryk – Taikalaatikko esillä 15.1.2017 saakka Oulun Taidemuseossa. Tarjolla myös opastettuja kierroksia.