Tule joulu kultainen – Vierailu Ett Hem -museossa

Ett Hem -museon jouluinen salonki

Tiedättekö ne sadut, joissa joulu on täynnä taikaa? Elokuvat ja tarinat, joissa jouluaamuna olohuoneeseen kurkistaessa joulukuusella on yllään  kimaltelevat koristeet ja kaikki valot ja kynttilät loistavat monikertaisina lasisista joulupalloista. Kertomukset, joissa pöydillä kulhot ovat täynnä herkkuja, jouluruokailu kestää tunteja ja värikkäät lahjapaketit odottavat kuusen alla illan hämärtymistä. Niissä koko koti tuoksuu ja näyttää joululta. Yhtä sadunomaisen joulutunnelman voi kohdata astuessaan sisälle turkulaiseen Ett Hem -museoon. Siellä voi hyvin kuvitella Fannyn ja Alexanderin tai Petterin ja Lotan kirmaavan huoneesta toiseen ja kurkottelevan kuusen herkkuja salaa muiden huomaamatta.

Joulu Ett Hem -museossa

Ett Hem joulu 12

Tuomiokirkon takana, Piispankadun varrella sijaitseva Ett Hem on koristautunut parhaimpiinsa joulun kunniaksi. Åbo Akademin säätiön omistamassa viime vuosisatojen vaihteen säätyläiselämää esittelevässä konsulipariskunta Alfred ja Hélène Jacobssonin kotimuseossa joulunaika on yhtä kimallusta ja säihkettä katosta lattiaan. Kristallikruunujen loiste kilpailee yhdessä salongin kultakoristeiden kanssa ja säihke moninkertaistuu kahdentoista seinäpeilin ansiosta. Ruokasalissa pöytä on katettu valmiiksi juhlavieraita varten. Kaikkialla on houkuttelevia yksityiskohtia, joihin katse kiinnittyy. Huoneissa kulkiessaan kenellekään tuskin jää epäselväksi, kuinka varakkaissa turkulaisperheissä on jouluna nautittu.

Joulukattaus Ett Hem -museossa

Joulu Ett Hem -museossa

Joulukattaus Ett hem -museossa

Vaikka yltäkylläisyys ja kultaisuus on ylitsevuotavaa, ei minun täydy heittäytyä vierailullani pelkän mielikuvitukseni varaan. Heti ovella on vastassa ystävällinen, mutta hieman jännittynyt talon palvelustyttö Olga. Jännittyneisyyden toki ymmärtää Olgan kerrottua viettävänsä ensimmäistä jouluaan Jacobssonien palveluksessa. Olgan tarinoiden matkassa pääsen tutustumaan talon arkisiin jouluvalmisteluihin ja nuoren maalta muuttaneen tytön joulutoiveisiin. Kuinka onnellinen hän onkaan, kun saa tänä vuonna olla myös osa tuota yltäkylläisyyttä. Ehkä hänkin saa aattona herkutella uunissa paistetulla omenalla? Ja ehkä joulupaketista paljastuu hänen suurin toiveensa, vai onkohan rouvan lahjapakettien sisällöt sittenkin valikoitu käytännöllisyys edellä?

Lopulta myös talon rouva, konsulinna Hélène Jacobsson, ehtii ottaa vieraansa vastaan, ylväänä mutta ystävällisenä. Rouvan kertomuksissa seiniä peittävien taulujen salat aukenevat vieraille ja kotiin lähtiessäni saatan vain ihmetellä kuinka upean kokoelman hän on onnistunut itselleen hankkimaan. Ja monet niistä kuuluisista taiteilijoista, joiden teoksia pääsee myös Turun taidemuseossa ihailemaan, ovat vieläpä hänen ystäviään. Ehkä seuraavalla kerralla onnistuisin saapumaan vierailulle samaan aikaan vaikka Viktor Westerholmin kanssa?

Joulu Ett Hem -museossa

Ett Hem joulu 13

Ett Hem -museon joulu

Ett Hem -museon joulu

Ett Hem -museon joulunaika on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Ja onhan museo valittu myös vastikään Varsinais-Suomen vuoden museoksi 2017. Tammikuun 7. päivään saakka museossa pääsee tutustumaan sadan vuoden takaiseen joulunodotukseen. Ehkä museosta löytyy myös ideoita omaan jouluun? Museoon voi tutustua niin omatoimisesti kuin perinteisten opastusten tai draamaopastusten keinoin. Myös lapsille on museolla omat opaskierroksensa. Tarkat ajankohdat pääset tarkistamaan täältä. Opastuksia on suomeksi, ruotsiksi ja muutama myös englanniksi. Draamaopastuksilla pääset tapaamaan minulle jo tutut Olgan ja rouva Jacobssonin. Ja muistathan ottaa mukaan omat visiittikorttisi, onhan etikettien noudattaminen aina tärkeää!

———————

Kirjoitus on osa Varpublogien joulukalenteria. Kannattaa käydä tutustumassa myös muiden luukkujen antiin!

Varpublogien joulukalenteri 2017

Mainokset

Joulun tunnelmaa Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat Turussa

Vanha Suurtori Turussa, Turun Tuomiokirkon kupeessa huokuu vanhan ajan joulutunnelmaa. Toria reunustavat kauniit vanhat kivitalot, kuten joulurauhan julistuksesta tuttu Brinkkalan talo sekä Vanha Raatihuone. Valaistu kuusi seisoo keskellä toria tuoden ihanaa havun tuoksua. Puiset vanhanaikaiset, punakattoiset kojut kiertävät torin reunoja. Niihin on aseteltu nätisti esille jouluisia tuotteita. On havuseppeleitä, seimiasetelmia, joululimppua ja lahjaideoita vauvasta vaariin.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat järjestetään neljänä viikonloppuna ennen joulua. Tänne on päästävä joka vuosi ainaki kerran!

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat Turussa

Tiernapoikien esitys Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla Turussa

Savipaja Eevamaijan tuotteita Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla Turussa
Savipaja Eevamaijan savituotteita myydään Suurtorilla

Ostosten teon ohella markkinoilla on monenlaista ohjelmaa. Joulunäytelmät ja -laulut, Tiernapojat ja tanssi- ja sirkusesitykset ilahduttavat katsojia ja toki myös itse joulupukki muoreineen on tavattavissa pajallaan Infopisteen vieressä.

Jos talvinen keli nipistää nenänpäätä ja varpaatkin kaipaisivat jo lämmikettä, voi piipahtaa lämmittelemään esimerkiksi glögilasilliselle Brinkkalan talon Joulukahvilaan tai Turun Kirjakahvilaan Brinkkalan pihalle.

Luostarin Välikadun joulumarkkinat Turussa

Luostarin Välikadun joulumarkkinat Turussa

Luostarin Välikadun joulumarkkinat Turussa

Ivalden tuotteita Vanhan Suurtorin joulumarkkinoilla
Ivalden hopeakorukoju on Luostarin välikadulla

Aivan omanlaistaan tunnelmaa huokuu Luostarin välikadun Makasiinien joulumarkkinat. Rakennusten pienissä puodeissa sekä katukojuissa myydään esimerkiksi marmeladeja ja muita jouluherkkuja, kauniita kulta- ja hopeakoruja sekä kauteen sopivia sisustustuotteita.

Tämä vanha välikatu on yksi kauneimmista kaduista koko kaupungissa. Se on myös yksi harvoista, joissa on jäljellä vielä nupukivipinta. Illan hämärtyessä kadun poikki ripustetut valoköynnökset sekä muut tunnelmavalot tuovat valonpilkahduksen pimeään.

Lue myös Jouluisesta Iso-Puolalasta Puolalanmäellä sekä Varpublogien vinkit kauden myyjäisiin ja tapahtumiin.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat ja Makasiinien joulumarkkinat vielä 9.–10.12. ja 16.–17.12.2017. Vanha Suurtori ja Luostarin välikatu, Turku.

Jouluinen Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulupuoti

Iso-Puolala

Iso-Puolalan joulu

Pidätkö perinteisestä muovittomasta joulutunnelmasta? Vanhoista esineistä ja hopean kimalluksesta? Olkihimmeleistä ja joulukransseista? Puutaloista ja lautalattioista? Jos vastasit yhteenkään kohtaan kyllä, on minulla sinulle ehdoton jouluinen käyntikohde: Iso-Puolalan joulupuoti ja -kahvila. Viime viikolla avautunut Iso-Puolalan joulupuoti sekä -kahvila oli ainakin itselleni täydellinen aloitus joulunodotukseen, omalla kohdallani kun kaikki yllämainitut kohdat täyttyvät.

Iso-Puolalan pihapiiri sijaitsee aivan Turun sydämessä, keskellä Puolalanpuistoa. Nykyisin nämä kaksi puutaloa seisovat yksin keskellä kivitalojen rajaamaa puistoa, mutta niin ei ole ollut aina. Vielä aivan 1900-luvun ensimmäisinä vuosina tällä palontakaisen mäen rinteillä oli samanlaista puutaloasutusta kuin Luostarinmäen käsityöläismuseossa edelleenkin. Kulkemaan pääsi kapeita kujia pitkin, joiden nimet, jos niitä edes oli, eivät ole säilyneet jälkipolville. 1800-luvun loppupuolella Puolalanmäki, kuten monet muutkin kaupungin kukkulat, päätettiin rakentaa puistoalueiksi. Puutalot, kuten myös mäellä sijainnut palotorni, saivat väistyä 1900-luvun alkuvuosina näiden suunnitelmien tieltä. Niiden tilalle puiston reunoille kohosivat uljaat kivitalot, jotka edelleenkin ovat kaupungin kaunistuksena. Vuonna 1904 valmistunut Turun taidemuseo kruunasi mäen nykyasun. Uuden arkkitehtuurin ja puutalojen katoamisen myötä kaupungin keskusta siirtyi joen toiselta rannalta kauppatorin ympäristöön.

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan joulu

Iso-Puolalan rakennukset omistaa nykyisin Rakennusperinteen Ystävät ry. – Byggnadstraditionens Vänner rf. ja sen huomaa. Yhdistys on kunnostanut pieteetillä ja kaikella taidolla Iso-Puolalan rakennuksia. Ja syystä: rakennukset ovat Turun vanhimpia, toinen rakennuksista on jo 1770-luvulta ja toinen on rakennettu 1820-luvulla.

Kauniin okran värisenä loistavassa päärakennuksessa on 17.12. asti viikonloppuisin avoinna oleva joulukahvila, jonka pöydän ääressä voi unohtaa kiireen ja stressin. Tunnelmaa luovat kirkkaina hohtavat räsymatot, valtoimenaan kukkivat joulukaktukset ja ihanat kaakeliuunit. Joulukuusi on koristeltu kuten ennen, sinivalkoisin lipuin. Rakennuksen ulkovarastoissa myydään käsitöitä, tuohilakkeja ja joulukoristeita ja sormet kohmeisina tehdään olkihimmeleitä.

Iso-Puolalan joulukahvila

Iso-Puolalan joulu

Toisen asuinrakennuksen vintti on täynnä aarteita. Riitan pihapuoti on täynnä sitä luvattua hopean kimallusta ja messingin loistetta. Kaikki on niin ihanasti esille aseteltua, että vintillä viipyisi mielellään tovin jos toisenkin. Tuotevalikoima täydentyy ja muuttuu koko aukiolon ajan, eli ehkä kannattaa vierailla toisenkin kerran jos jotain tiettyä pukinkonttiin halajaa.

Alakerran tallista ja ympäri Iso-Puolalan pihapiiriä taasen löytyy upeita Kranssiaitan luomuksia, joiden teossa mielikuvituksella ei tunnu olleen rajoja. Materiaaleina on käytetty niin havuja, varpuja kuin eukalyptuksen oksia, punapippureita, pellavaa, käpyjä ja terhoja. Minä en osannut vielä valita oveeni sitä oikeaa, joten palaan varmasti viikonloppuna ihailemaan vaihtoehtoja ja tekemään valinnan.

Iso-Puolalan Vintin Joulupuoti on avoinna torstaista sunnuntaihin kello 11-18, joulukahvila lauantaista sunnuntaihin kello 11-16. Molempiin pääsee vierailemaan 17. joulukuuta saakka.

Museokorttivuoteni

Museokorttivuoteni

Olen kiintynyt kelta-musta-pinkkiin korttiini. Se kulkee lähes aina mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee hinku tai tarve poiketa museoon!

Kuluneen kahden vuoden aikana suhteeni Museokorttiin on muuttunut innostuneesta aloittelijasta vakiintuneeksi käyttäjäksi. Kuullessani kortista ensimmäisen kerran olin heti myyty –  ja olen yhä! 250 museota Ahvenanmaalta Inariin samalla, noin 60 euroa maksavalla kortilla on älyttömän hyvä diili.

Toinen museokorttivuoteni tuli päätökseen lokakuussa. Vuosi piti mukanaan vähintään kuukausittaisia vierailuja museoihin. Osa oli tuttuja turkulaisia, kuten Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo ja Aboa Vetus & Ars Nova. Muutama muodostui viimeistään viimeisimmän korttivuoteni aikana eräänlaiseksi lähimuseokseni, jonne tapaan piipahtaa katsomaan uusimman näyttelyn aina kun mahdollista.

Monet näyttelyt tuli käytyä katsomassa monta kertaa. Ensimmäisen kerran menin ehkä vain opastukselle tai hieman tiukemmalla aikataululla, toisen kerran menin sitten ajan kanssa tai esimerkiksi toisen seuralaisen kera. ”Onko sulla Museokortti?” -kysymys tuli esitettyä moneen kertaan ja mentyä yhdessä uuden tai vanhemman museoystävän kanssa. Jaettu museokokemus on arvokasta ja siinä saa usein aivan uudenlaisia näkökulmia.

Tein myös muutamia reissuja toisille paikkakunnille ihan varta vasten katsomaan jotain tiettyä näyttelyä, kuten Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin katsomaan Kielletty kaupunki -näyttelyä ja Helsinkiin Suomen valokuvataiteen museoon Francesca Woodmanin valokuvien ääreen. Kerran kun reissussa oltiin, en tietenkään malttanut käydä vain yhdessä museossa. Tampere-päivä ja pari Helsinki-päivää käsittivät yhteensä yksitoista museota. Lähes puolet vuoden museokäynneistäni!

Kortti madalsi rutkasti kynnystä vierailuun. Menin uteliaammin katsomaan näyttelyitä tai vierailemaan museoissa, joita en ilman korttia olisi raaskinut mennä. Erityisesti Helsingin museoiden lippuhinnat ovat aika huimia. Kun pääsymaksu on jo maksettu, ei käynnin aikana tule sellaista pakko-nähdä-kaikki-kun-on-kerran-maksettu -tunnetta. Osan voi jättää seuraavaan kertaan. Myös kynnys museokauppojen puolella ostosten tekoon laski. Ennalta maksettu sisäänpääsy oli ikään kuin säästetty pääsylipun hinta, ja pientä museomuistoa tai tuliaista tuli ostettua monestakin kaupasta.

Vuoden aikana säästin pääsymaksuista 163 euroa. Aika huimaa! Jatkoinko kortin käyttöä?  Tarvitseeko edes kysyä – kolmas vuoteni käynnistyi juuri.

Lue myös Johannan vuodesta museokortin kanssa.

Piaf – en kadu mitään

Piaf-musikaali, kuva Pette Rissanen*Yhteistyössä Åbo Svenska Teaterin kanssa

Sateiseen, syksyiseen arki-iltaan tuo valonpilkahduksen vierailu Åbo Svenska Teateriin.  Luvassa on Édith Piafista kertova musiikkidraama Piaf – Jag ångrar ingenting.  Lavan täyttää aivan pian tunnelmat Pariisista ja hersyvä musiikki. C’est merveilleux!

Teatterin kaunis eteisaula vilisee väkeä. Nyt on mahdollisuus ostaa ruotsinkielinen käsiohjelma, joka on taitettu hauskasti äänilevyn muotoiseksi. Suomenkieliseen juoniselosteeseen voi halutessaan tutustua etukäteen teatterin sivuilta. Narikkajonon jälkeen suuntaan paikalleni ensimmäiselle parvelle. Esitys tekstitetään ruotsiksi ja suomeksi, ja paikaltani tekstitys näkyy hyvin. Harmillisesti kuitenkin osa lavan tapahtumista ja orkesteri jää parven reunan peittoon.

Piaf - Jag Ångrar ingenting, musikaali Åbo Svenska Teaterissa

Esitys seuraa Édith Piafin (19151963) traagista elämäntarinaa. Se ja taiteilijan laulut ovat minulle tuttuja esimerkiksi elokuvasta Pariisin Varpunen – Edith Piaf (2007). ÅST:n Piafin eräänlaisena kehyskertomuksena on elämänsä loppuvaiheilla oleva sairas Piaf, jonka matkassa lähdetään tarkastelemaan mennyttä. Elämä kelataan alkuun, ja palataan takaisin kadulle aloittelemaan uraa katulaulajana.

Peter Snickarsin kirjoittama ja Jukka Aaltosen ohjaama musiikkidraama tempaa mukaansa jo alkumetreillä. Tapahtumat pitävät otteessaan, ja eläydyn Piafin vastoinkäymisiin, menetyksiin ja huippuhetkiin. Emma Klingenbergin tulkitsema Édith Piaf on hauras, sisukas ja huikea. Jo ensimmäisestä laulunumerosta leukani melkein loksahtaa Klingenbergin äänestä ja tulkinnasta mikä laulaja! Marko Aution kapellimestaroima orkesteri tekee myös parastaan.

Esityksessä kuullaan Piafin rakastetut laulut pääasiassa ruotsiksi. Ne soivat yhtä kauniisti ruotsiksi kuin alkuperäiskielellä ranskaksi. Minulle laulujen sanat ovat tärkeitä. Onkin hienoa kuulla laulut ruotsiksi käännettyinä ja näin upeasti esitettyinä. Käännökset tuovat laulujen tekstit samaistuttavimmiksi ja lähemmäs. Monet esityksessä kuultavista ruotsin käännöksistä ovat Anna ja Sture Pykin kynästä.

Piaf-musikaali, kuva Pette Rissanen

Myös muu näyttelijäntyö on upeaa ja roolitus osuvaa. Piafin siskopuoli Momone on tuki ja turva, jota Daniela Franzell tulkitsee hienosti. Amanda Nymanin roolitus Louis ”Papa” Lepléeksi toimii ja tuo hahmoon sopivasti häilyvyyttä. Kuninkaan puheesta tuttu Peter Ahlqvistin esittämä runoilija-sanoittaja-poikaystävä Raymond Asso on juuri sopivan epätoivoisesti omistautunut Piafille. Joona Rytkösen peilipaloilla koristellulla mustalla asulla puvustettu Döden (Kuolema) yllättää ensin kerran lavalle astuessaan. Kuolema on Piafin elämässä läsnä niin metaforan kuin konkretian tasolla.

Puvustus ja lavastus antavat esitykselle viimeisen silauksen. Heidi Tsokkisen suunnittelemista upeista ja viimeistellyistä puvuista peilautuvat ajankuva ja hahmon yhteiskunnallinen asema hienosti. Markus Tsokkisen lavastus sopii esitykseen prikuulleen. Se on osin riisuttua, osin juuri niin koreilevaa, kun tietyille vuosikymmenille kuuluu.

Loppukohtauksen riisuttu ilmeettömyys vetää hiljaiseksi. Kaikki on karistettu pois ja näyttämö jatkuu takaseinään saakka paljaana. Vaikuttavaa!

Piaf-musikaali, kuva Pette Rissanen

Kaksi ja puolituntisen ja 17 laulun jälkeen yleisö aplodeeraa seisaaltaan, eikä suotta. Yksi parhaimmista näkemistäni musiikkidraamoista, ehdottomasti! Jonottaessani takkiani narikasta oloni on epätodellinen. En vielä oikein osaa hahmottaa mitä olen nähnyt, toisaalta käteni ovat hellinä taputtamisesta. Yksi jos toinenkin ohittaa minut laulellen tai hyräillen Non, Je ne regrette rieniä.

Kuljen kotimatkani Pariisin sateisia katuja pitkin. Kotona kaivan kirjahyllystäni Momonen eli Simone Berteautin kirjoittaman Piafin elämäkerran Piaf – Jumalani kuinka olen elänyt! (1969/1971).

Piaf – Jag ångrar ingenting 7.4.2018 saakka Åbo Svenska Teaterin Päänäyttämöllä, Eerikinkatu 13, Turku. Esitys on tekstitetty suomeksi. Liput voi ostaa suoraan teatterilta.

Kuvat: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater