Rakkaudesta-esitys välittää sanojen kautta utopian tulevaisuuden maailmasta

*Yhteistyössä Rakkaudesta-esityksen kanssa

Sääennuste lupailee lauantaille ajoittaisia sadekuuroja. Iltapäivään mennessä on selvää, että kuurojen sijaan taivaalta sataa paljon ja pitkään. Haen kauppakeskuksesta kotona jalkaani laittamien tennareiden korvaajiksi  kumisaappaat ja laskeudun Kampin metrotunneliin. Metron käyttämisessä on minulle erityistä matkan tuntua, sillä kotikaupungissani ei tätä kulkumuotoa ole. Nousen kyydistä Kalasataman pysäkillä. En ole aiemmin ollut täällä, ja näen vielä avautumistaan odottavan kauppakeskuksen, upouusia kerrostaloja, rakennustyömaita ja asfalttia. Joutomaata, teollisuutta ja vaaleasävyisten rakennusten ryppään. Nähdessäni vanhan kaasukellon uumoilen, että kohta olen perillä.

Olen tullut katsomaan Rakkaudesta-työryhmän Rakkaudesta – sanasto tuleville vuosikymmenille -esitystä. Odotan Cirkon aulassa sen alkua. Katsojat on jaettu värikoodattuihin ryhmiin. Pääsen vihreään, jonka sadevaatteisiin sonnustautunut vetäjä lupaa pian koota kasaan. Jännittää. En oikein hahmota mitä on tulossa, ja juuri se on kiinnostavaa.

Pian kokoonnumme yhteen rakennuksen ulkopuolelle. Jokaiselle on jaettu kuulokkeet ja MP3-soitin, joiden toimivuus varmistetaan ennen liikkeellelähtöä. Lähdemme sinne mistä tulinkin, metroaseman suuntaan, ja pohdin minne mahdamme olla menossa. Olo on hieman epätodellinen, kun kuljen syyssateessa upouudessa ympäristössä, ja korviini soljuu uudenlaisia, ennestään tuntemattomia sanoja. Ohittaessani jääkarhut katson niitä uteliaasti. Ovatpa hengailupaikan valinneet!

Rakkaudesta – sanasto tuleville vuosikymmenille on esitystaidetta, sirkusta ja sanoja yhdistelevä poikkitaiteellinen teos, joka käsittelee aikaa ja olosuhteita, jotka ovat vasta tulossa. Fossiilisen aikakauden jälkeen on tulossa jälkifossiilinen, ja tässä esityksessä esitellään sanoja, joilla käsitellä ja ymmärtää tätä uutta ajanjaksoa. Ykkösnauhan kuunneltuani olen sekä vaikuttunut että hieman pyörällä päästäni kaikesta tästä informaatiosta. Mitä on vielä tulossa?

Esitys jatkuu toisella nauhalla, jonka saa mennä kuuntelemaan haluamaansa paikkaan. Vaikka sataa edelleen, vetää merenranta minua puoleensa. Seison vielä osittain rakenteilla olevalla rantatörmällä ja katson merelle. Se on samaan aikaan sekä tuttu että vieras. Nauhalta luetaan ja selitetään jälleen uusia sanoja, joista osa on helpommin ja osa hieman vaikeammin ymmärrettävissä. Autuumaa. ELA. Leikinnäkö. Muuntamoinen. Restabiliteetti. Tulevaisuuden paino. Suomessa asuvan ja kasvavan eliöstön perusturvasta huolehtivan ELA:n kohdalla huomaan liikuttuvani ja lähes toivovani, että tällainen eliöiden Kela oikeasti perustettaisiin. Minkään eliön perusturvallisuuden tunnetta ei voi koskaan tukea liikaa.

En ole varma paljonko haluan tästä esityksestä teille paljastaa, sillä se muotoutuu vahvasti jokaisen katsojan omasta kokemuksesta. En ehkä paljasta liikaa kertoessani, että kirjoittaessani terveisiä tuleville sukupolville koin samaan aikaan sekä jonkinlaista ajassa leijumista että maailmantuskaa – millaiselta maailma näyttääkään vuosikymmenien kuluttua? Tunnetaanko silloin edes käsitettä vesisade?

Väliajan jälkeen esitys jatkuu Cirkon tiloissa, jossa ei miellyttävästi sada eikä tuule. Suuri ja korkea esitystila on eräänlainen elävä galleria, jossa pääsen kulkemaan lainatohveleissani ja tutustumaan eri osioihin. Esiintyjät puuhaavat omia osioitaan ja lisäksi on nähtävillä myös lisää uudissanoja ja katsojien tulevaisuuden terveisiä. Kierrän tilaa uteliaana ja hykerrellen lämmöstä ja odotuksesta. Erityisen vaikutuksen minuun tekevät mustaan jätesäkkiasuun pukeutunut Öljiö sekä Heikki Tolinin kineettisen hiekan nukettaminen.

Istuudumme alas, ja katsojien keskelle muodostetulla lavalla esitys jatkuu. Minna Haapasalo, Joona Lindberg, Jenny Mansikkasalo ja Heikki Tolin esittelevät meille esimerkiksi erilaisia muuntamoisia eli yrityksiä muuttaa ihmisen hermosto kasvi- tai eläinlajin hermoston mukaiseksi. Jenny Mansikkasalon akrobatia kattoon kiinnitetyillä tikkailla on upeaa ja maagista katsottavaa. Kuten muu esitys, on siinä samaan aikaan sekä tuttuja että uusia elementtejä. Tilan ja tarpeiston käyttö on kekseliästä. Ääni- ja valoteknikot otetaan rennosti mukaan osaksi esitystä. Myös yleisö otetaan mukaan ja osallistetaan hyvin lempeällä ja huolehtivalla tavalla niin, että tunnetta osallistumispakosta ei ole. Koko illan vallitseva kiireettömyys on myös virkistävää vastapainoa nykyajan hektisyydelle.

Esityksen jälkeen olo on hämmentynyt. Vaihdan lainatohvelit saappaisiini ja pohdin näkemääni ja kokemaani. Annan tälle uuden sanan: kokemismuistuma. Rakkaudesta-esitys on samaan aikaan sekä jaettu että yksityinen kokemus. Jotta sen olemuksen ja sanoman voisi todella tavoittaa, tulisi se itse kokea. Varmaa on, että tämä on yksi parhaimmista näkemistäni esityksistä. Toivottavasti esityskertoja tulee lisää!

Työryhmä: Minna Haapasalo, Joona Lindberg, Jenny Mansikkasalo, Inari Pesonen, Emma Puikkonen, Jenni Pystynen, Heikki Tolin ja Johannes Vartola.

Rakkaudesta – Sanasto tuleville vuosikymmenille -esitykset pidettiin 11.9.–16.9.2018 Helsingissä Cirko – Uuden sirkuksen keskuksessa sekä Kalasatamassa. Työryhmän, tutkijoiden sekä runoilijoiden kirjoittamiin sanoihin voit tutustua täällä.