Varsinais-Suomen Museopäivä 2017

Tämän viikon sunnuntaina 27.8.2017 koittaa jälleen vuotuinen Varsinais-Suomen museopäivä. Paikallismuseoiden kesäkausi alkaa olla lopuillaan ja monet museot Turun, Salon ja Loimaan seudulla, Turunmaalla sekä Vakka-Suomessa avaavat ovensa vielä viimeisen kerran. Osa vetäytyy ansaittuun lepoon kesän päätteeksi, osa jatkaa vielä aukioloaan.

Turusta mukana on kaksi paikallismuseota. Turun Lasarettimuseo (Kiinamyllynkatu 4–8, rakennus 13) on Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaala-alueen laidalla vanhassa portinvartijan talossa. Museo esittelee Suomen vanhimman sairaalan historiaa esimerkiksi esineistön kautta. Pienissä huoneissa on hauska puikkelehtia tutkailemassa jos jonkinlaista terveydenhoidollista esinettä ja väkkyrää. Museo on yleisölle sen verran harvoin auki, että siellä vierailun voisi sanoa olevan harvinaista herkkua!

Vain kivenheiton päässä Turun Lasarettimuseosta on idyllinen kotimuseo Ett Hem (Piispankatu 14). Se on arkkitehti Charles Johnssonin suunnittelemassa suloisessa keltaisessa puutalossa Piispankadun varrella, vinosti Sibeliusmuseota vastapäätä ja Turun tuomiokirkon lähellä. Porvariskotimuseo on toiminut vuodesta 1932 ja esittelee konsuli Alfred ja Hélène Jacobssonin Åbo Akademin säätiölle lahjoittamia taide-, esine- ja huonekalukokoelmia. Siellä aika tuntuu hyvällä tavalla pysähtyneen! Samaisen pariskunnan ansiosta Turussa on muuten Biologinen museo.

Ett Hemissä on esillä kesänäyttely ”Päiväkirjamerkintöjä 1917–1918”, joka on osa Varsinais-Suomi 100 vuotta sitten -hankkeen näyttelykokonaisuutta. Museokäynnin päätteeksi voit vaikkapa istahtaa kahvikupposelle viereisen  puutalon Fika Café’hen (Piispankatu 14).

Toinen keltainen porvariskotimuseo on Naantalissa. Naantalin museon (Mannerheiminkatu 21) ”Savikylpyjä, elintarvikepulaa ja polkupyöräpatrulleja – Elämää Naantalissa vuonna 1917” –kesänäyttelyssä esitellään sadan vuoden takaista Naantalia. Museopäivänä näyttelyyn on teemaopastuksia klo 12 ja 14. Tämäkin näyttely kuuluu Varsinais-Suomi 1917 -näyttelykokonaisuuteen. Vierailustamme museoon voit lukea täältä.

Jos on enemmän aikaa, kannattaa käydä Laitilassa, josta löytyy myös kaunis puutalomuseo. Siellä se ei kuitenkaan ole keltainen, eikä talossa ole asunut porvarissäätyä. Punamultainen Kauppilan umpipiha (Koukkelantie 34) esittelee nimittäin talonpoikaiskulttuuria. Alkuperäisellä paikallaan Koukkelan kylässä sijaitsevat rakennukset muodostavat ainutlaatuisen museokokonaisuuden. Varsinais-Suomi 1917 -kokonaisuuteen kuuluvassa pienoisnäyttelyssä  esitellään Laitilan Osuusmeijerin toimintaa itsenäistymisen vuodelta.

Nyt sunnuntaina umpipihalla vietetään kesäkauden päättäjäisinä elojuhlaa, jossa pääsee nauttimaan kansanmusiikista ja uutispuurosta. Samaan reissuun voit yhdistää vaikkapa vierailun Untamalan kylässä, josta kirjoitin täällä.

Kurkkaa muut Varsinais-Suomen museopäivään osallistuvat museot ja niiden aukioloajat tästä linkistä. Och samma på svenska. Museoihin on ilmainen sisäänpääsy ja monessa myös opastuksia ja ohjelmaa. Hauskaa museopäivää!

Mihin museoon sinä olet menossa?

Untamalan esihistoriallinen kylä

Valtatie 8:n molemmin puolin levittäytyy Untamalan kylä. Tämän Laitilalle kuuluvan kylän ohi on tullut ajettua lukuisia kertoja, mutta aiemmin en ole sinne tullut poikenneeksi.  Nyt uteliaisuus vie voiton, ja auto kaartaa Hannunvaakuna-kyltin viitoittamana Vähäflikan kesäkahvilan pihaan.

Untamala sijaitsee noin viisi kilometriä Laitilasta Rauman suuntaan. Kylä on tuhansia vuosia vanha ja asutusta on ollut jo rautakaudella. Keskiajalta peräisin oleva kylänraitti on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kesäkahvilan lisäksi vierailija pääsee nauttimaan idyllisestä miljööstä vanhoine puutaloineen, niittyineen, peltoineen, lampaineen ja kulttuuripolkuineen.

Kahvilan vieressä on Pyhän Pietarin kirkko, joka on tiekirkko. Kylän pitkään historiaan on aiemmin perehdyttänyt Museoviraston Untamalan Arkeologinen opastuskeskus, joka on ollut ilmeisesti suljettuna jo muutaman vuoden.

Kaunis puukirkko on vuodelta 1785 ja avoinna kesäaikaan. Kirkon vierestä lähtee parin kilometrin pituinen kulttuuripolku. Sinne siis, kuppikiviä katsomaan! Ehkäpä kahvilasta osattaisiin neuvoa matkailija paremmin perille, sillä löytäminen on hieman haasteellista ilman näkyviä opasteita. Tästähän sukeutuu seikkailuretki!

Lammasaitauksen jälkeen kasitien reunassa alkaa vihdoin näyttää lupaavalta. Puuportaita ylös ja alas niitylle ja jonkun aiemman vierailijan tallomaa polkua ylös pienelle mäelle. Tuo sammaleinen kivi pihlajineen näyttää jo oikeansuuntaiselta: olisiko se jo se kuppikivi?

Ai mikä kuppikivi? Kuppikivi, uhrikivi, jumalten jalanjäljet..Rautakautisina uhripaikkoina uumoilluille kiville on uhrattu noin viisisenttisiin, pyöreäpohjaisiin kuppeihin esimerkiksi viljanjyviä tai lehmän ensimaitoa. Vainajille, hedelmällisyyteen, parannukseksi, karjaonneksi, arvellaan.

Tuo sammaleinen kivi tuottaa pettymyksen, mutta kas, mäennyppylän alla pellon reunalla on pieni opastekyltti. Kahlatkaamme siis kasvien läpi sinne! Ja vihdoin edessämme on muinaisjäännös.

Kurjenkellojen ja muiden kauniiden kukkien ympäröimän kiven kuopissa on viljaa ja kasvinpalasia. Polvia myöten vakkasuomalaisessa niityssä tuumin onkohan se pelkkää sattumaa.

Untamalan kylä, Untamontie 79, Laitila. Kirkko ja kesäkahvila ovat avoinna vielä muutaman kesäpäivän, tarkemmat aukioloajat kannattaa tarkistaa.