Ostoksia ja herkuttelua Mathildedalin ruukkikylässä

Kyläravintola Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Idyllinen Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä on noin  tunnin ajomatkan päässä Turusta. Helsinkiin on matkaa noin sata kilometriä. Ensimmäisessä Mathildedalin kirjoituksessani fiilistelin kylän miljöötä ja tunnelmaa. Nyt vinkkaan muutamasta kukkaronnyörejä höllentävästä paikallisesta yrityksestä. Pitäähän sitä reissulta tuliaisia tuoda, eikö?

Kylään ajaessamme ensimmäisenä oli vastassa pihapiiri, jonka punaisessa rakennuksessa on pikkuruinen Kyläpuoti (Matildan puistotie 4). Sieltä saa Mathildedalin Kyläleipurin herkullisia juureen leivottuja maalaisleipiä sekä samassa rakennuksessa pantuja Mathidedalin Kyläpanimon oluita. Myynnissä on myös muun muassa pullaa ja hunajaa sekä muiden lähituottajien käsityöoluita, -siidereitä ja marjalimonadeja. Liekö sattumaa, että parkkipaikka on vieressä ja puodista voi kiikuttaa ostoksensa kätevästi suoraan auton takakonttiin. Lauantaisin leipurilta saa ostaa levypitsan paloja. Ne ovat niin suosittuja, että oma palanen kannattaa varata viimeistään vierailua edeltävänä perjantaina. En ollut varannut, ja pitsa jäi harmillisesti maistamatta!

Kyläravintola Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kyläravintola Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Seinällä olevat teokset Jussi Lipastin ja Camilla Zapato Lagoksen

Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kyläravintola Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Samasta pihapiiristä löytyi kuitenkin apu. Valkoisessa funkisrakennuksessa vanhassa osuuskaupassa oleva Kyläravintola & Kyläpaahtimo Terho (Matildan puistotie 4) tarjoili maittavan, täynnä tuoreita kasviksia olevan kasvispaninin, jolla nälkä taittui. Pihapiirin terassi on räsymattoistuinalustoineen ja riisipaperivalaisimeen tunnelmallinen. Sisätilan  sisustuksessa on söpöä mummolatunnelmaa. Terhosta saa myös esimerkiksi siellä paahdettua kahvia sekä tietysti pihan toisella puolella valmistettuja oluita. Kahvipapuja ja valmiiksi jauhettua kahvia saa ostaa myös mukaan. Ravintolassa on myös aika ajoin visailuja, livemusiikkia ja taidenäyttelyitä. Tänne olisi kiva palata paremmalla ajalla vaikkapa viettämään iltaa!

Ruukin kehräämö ja puoti Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Ruukin kehräämön ja puodin edustaa

Kun kuljet tammikujaa pitkin alemmas kylään, on vastassa monta suloista puotia, jossa piipahtaa. Kesäviikonloppuisin vanhassa puuhiilivarastossa on Pop up -galleria. Esillä on gallerian pitäjän Jaana Kähösen kuvakäsiteltyjä kuvia Mathildedalista sekä Hanna Variksen grafiikkaa. Myynnissä on myös Kähösen suunnittelemia kankaita sekä naisten second hand -vaatteita. Hieman alempana, keltaisessa rakennuksessa on antiikkiliike Huldan Puoti (Ruukinrannantie). Siellä myydään kaikkea ihanaa, mitä mummolassakin on saattanut olla. Ehkä täältä löytyy vanhaan kahvikuppiisi vihdoin se toinen pari?

Ruukin kehräämö ja puodissa (Ruukinrannantie 6) löytyvät sitten ne kuuluisat alpakkatuotteet. Alpakkasormikkaat, pipot, huivit ja torkkupeitot ovat niin ihanan pehmeitä! Moni tuote on täällä tehty. Ruukin kehräämössä myös kehrätään asiakkaille lankaa esimerkiksi alpakasta, laamasta tai vaikkapa koirasta. Vieressä on Ruukin kutomo.

Second Chance -kauppa Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Second Chance -kauppa Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Petris Chocolaten suklaita Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Viistosti vastapäätä oikealla, vanhassa muuntajassa on kesän ajan Second Chance -puoti. Normaalisti liike on Ruukin kehräämön ja puodin vieressä (Ruukinrannantie 6). Myymälässä myydään merkin omia, alusta loppuun Suomessa tehtyjä värikkäitä trikoisia naisten- ja lastenvaatteita, tuubihuiveja, asusteita ja lakanoita. Myynnissä on myös muun muassa paimiolaisen Vuonue & Viipsinpuun kanansulkakorvakoruja. Tila itsessään on rosoisen kaunis ja korkea. Oven vierestä johtavat jyrkät portaat yläkertaan, jossa kuulemma on välillä taidenäyttelyitä.

Vaatteiden ja asusteiden lisäksi vanhassa muuntajassa myydään Petris Chocolate Room -suklaatuotteita. Suklaapraliinit, -patukat ja -levyt ovat kauniisti viimeisteltyjä ja herkullisen näköisiä. Osa on maidottomia ja gluteenittomia ja siten esimerkiksi vegaanille oiva tuominen. Petris Chocolate Roomilla on myös oma kahvila-suklaapuoti sekä Petris Chocolate Bed & Breakfast vanhassa Mathildedalin kyläkoulussa (Tullintie 17).

Mathildedal, Perniö, Salo. Aukioloajat kannattaa tarkistaa yritysten sivuilta.

Päivitys 6/2019: Mathildedalin kyläleipuri on muuttanut Matildankartanoon (Bremerintie 4), jossa on leipomo, myymälä ja leipomoravintola. Kyläravintola Terhosta saa nykyään myös lankkupitsaa.

Mathildedalin hurmaava ruukkikylä

Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä, Varsinais-Suomessa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Salon Perniössä, meren rannalla on idyllinen ruukkikylä Mathildedal. Se on yksi Teijon ruukkikylistä ja löytyy kartoista suomenkielisellä nimellä Matilda. Vuonna 1852 Viktor Zebor Bremer laajensi Teijon rautaruukkia Mathildedaliin ja nimesi kylän uudelleen vaimonsa mukaan. Ruukkitoiminnan jälkeen kylässä on ollut muun muassa venetelakka.

Mathildedalin ruukkiyhdyskunta on Museoviraston määrittelemä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Kylään hurauttaa autolla Turusta noin tunnissa. Saloon on matkaa noin 26 kilometriä. Alueella on myös erityisesti luontomatkailijoita vetävä Teijon kansallispuisto.

Mathildedalin satama Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Varsinais-Suomessa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tullessani kylään on kuin olisin tullut pidemmänkin matkan ja muutaman vuosikymmenen taaksepäin. Aivan ensiksi on vastassa pieni pihapiiri, jossa ovat Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terho ja Kyläpuoti (Matildan puistotie 4). Jatkan matkaani tammipuiden reunustamaa kujaa tiili- ja punamultarakennusten ohi. Kuja on yksi Suomen pisimmistä tammikujista. Ohitan muutaman uuden omakotitalon, ja ne tuovat miljööseen ajan kerrostumia.

Pian olenkin meren rannalla. Pitkät vierasvenelaiturit ovat valmiina vastaanottamaan veneilijöitä. Olen liikkeellä lauantaina ja se näyttää olevan täällä toripäivä. Vanha rouva on myymässä herkullisen näköisiä leivonnaisia, muun muassa karjalanpiirakoita. Toisella myyjällä on pitkä pöytä kukkuroillaan erilaisia yrttejä ja taimia.

Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä, puro ja vanha muuntaja, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä, ruukin puro ja voimaratas, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mathildedalin ruukkikylän puro, takana putlauslaitos ja Mathildedalin kesäteatteri Salon Perniössä, Varsinais-Suomessa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ruukin putlauslaitos Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Suuntaan rannasta poispäin pienen puron ääreen. Luonto on kaunista ja vehreää.  Seistessäni solisevan puron äärellä hetki on lähes meditatiivinen. Puron päässä on iso vanha ruukkirakennus, putlaus- ja valssauslaitokset. Seurue kantaa sinne PA-laitteita ja muuta juhliin kuuluvaa tilpehööriä. Taitaa illemmalla olla häät tulossa ja voi, miten ihanassa paikassa! Rakennuksen vieressä on Mathildedalin kesäteatteri (Ruukinrannantie 6), jossa kesällä 2018 esitetään Reinikainen-komediaa.

Ruukin kehräämö ja puoti Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Herra Hiiren asumus Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yksityiskohta vanhan rakennuksen ovesta Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Puronvartta ympäröi erilaisia ruukkiin kuuluneita rakennuksia, joissa lähes kaikissa on uutta toimintaa. On kaksi ravintolaa, kahvila ja puoteja. Jossain on kuulemma taidenäyttely. Kaikkialla on kauniita yksityiskohtia. Vanhanaikaisen näköisiä vuokrapolkupyöriä nojaa telineeseen. ”En kestä jos ne ovat Pelagoja, liian idyllistä!” totean seuralaiselleni ja tarkistan, että eivät sentään ole.

Kirjanvaihtopiste Hotel & Cafe Mathildedalissa Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Alpakka Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Keltaisessa rakennuksessa, ilmeisesti vanhassa karkaisimossa, on Mathildedalin kulttuuriyhdistyksen sympaattinen kirjakierrätyspiste. Se löytyy Hotel & Café Mathildedalin  (Ruukinrannantie 8) kahvilan perältä. ”Vaihda, lainaa, osta (sopivalla summalla)” on raapustettu pieneen liitutauluun. Täältä löytyy varmasti jokaiselle kesäkirja!

Kierrän vielä alpakka-aitauksen kautta. Nämä veikeät, juuri kerityt pitkäkaulat rouskuttavat heinää tyytyväisinä. Viereisessä kehräämössä myydään niiden villasta tehtyjä tuotteita. Niistä ja muista ostosmahdollisuuksista seuraavassa postauksessa!

Päivitys 6/2019: Mathildedalin kyläleipuri on muuttanut Matildankartanoon (Bremerintie 4), jossa on leipomo, myymälä ja leipomoravintola.

 

Museokorttivuoteni

Museokorttivuoteni, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Olen kiintynyt kelta-musta-pinkkiin korttiini. Se kulkee lähes aina mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee hinku tai tarve poiketa museoon!

Kuluneen kahden vuoden aikana suhteeni Museokorttiin on muuttunut innostuneesta aloittelijasta vakiintuneeksi käyttäjäksi. Kuullessani kortista ensimmäisen kerran olin heti myyty –  ja olen yhä! 250 museota Ahvenanmaalta Inariin samalla, noin 60 euroa maksavalla kortilla on älyttömän hyvä diili.

Toinen museokorttivuoteni tuli päätökseen lokakuussa. Vuosi piti mukanaan vähintään kuukausittaisia vierailuja museoihin. Osa oli tuttuja turkulaisia, kuten Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo ja Aboa Vetus & Ars Nova. Muutama muodostui viimeistään viimeisimmän korttivuoteni aikana eräänlaiseksi lähimuseokseni, jonne tapaan piipahtaa katsomaan uusimman näyttelyn aina kun mahdollista.

Monet näyttelyt tuli käytyä katsomassa monta kertaa. Ensimmäisen kerran menin ehkä vain opastukselle tai hieman tiukemmalla aikataululla, toisen kerran menin sitten ajan kanssa tai esimerkiksi toisen seuralaisen kera. ”Onko sulla Museokortti?” -kysymys tuli esitettyä moneen kertaan ja mentyä yhdessä uuden tai vanhemman museoystävän kanssa. Jaettu museokokemus on arvokasta ja siinä saa usein aivan uudenlaisia näkökulmia.

Tein myös muutamia reissuja toisille paikkakunnille ihan varta vasten katsomaan jotain tiettyä näyttelyä, kuten Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin katsomaan Kielletty kaupunki -näyttelyä ja Helsinkiin Suomen valokuvataiteen museoon Francesca Woodmanin valokuvien ääreen. Kerran kun reissussa oltiin, en tietenkään malttanut käydä vain yhdessä museossa. Tampere-päivä ja pari Helsinki-päivää käsittivät yhteensä yksitoista museota. Lähes puolet vuoden museokäynneistäni!

Kortti madalsi rutkasti kynnystä vierailuun. Menin uteliaammin katsomaan näyttelyitä tai vierailemaan museoissa, joita en ilman korttia olisi raaskinut mennä. Erityisesti Helsingin museoiden lippuhinnat ovat aika huimia. Kun pääsymaksu on jo maksettu, ei käynnin aikana tule sellaista pakko-nähdä-kaikki-kun-on-kerran-maksettu -tunnetta. Osan voi jättää seuraavaan kertaan. Myös kynnys museokauppojen puolella ostosten tekoon laski. Ennalta maksettu sisäänpääsy oli ikään kuin säästetty pääsylipun hinta, ja pientä museomuistoa tai tuliaista tuli ostettua monestakin kaupasta.

Vuoden aikana säästin pääsymaksuista 163 euroa. Aika huimaa! Jatkoinko kortin käyttöä?  Tarvitseeko edes kysyä – kolmas vuoteni käynnistyi juuri.

Lue myös Johannan vuodesta museokortin kanssa.

Varsinais-Suomen Museopäivä 2017

Salkoruusu Ett hem -museon edessä Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tämän viikon sunnuntaina 27.8.2017 koittaa jälleen vuotuinen Varsinais-Suomen museopäivä. Paikallismuseoiden kesäkausi alkaa olla lopuillaan ja monet museot Turun, Salon ja Loimaan seudulla, Turunmaalla sekä Vakka-Suomessa avaavat ovensa vielä viimeisen kerran. Osa vetäytyy ansaittuun lepoon kesän päätteeksi, osa jatkaa vielä aukioloaan.

Turun Lasarettimuseo Kiinamyllynkadulla, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Turusta mukana on kaksi paikallismuseota. Turun Lasarettimuseo (Kiinamyllynkatu 4–8, rakennus 13) on Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaala-alueen laidalla vanhassa portinvartijan talossa. Museo esittelee Suomen vanhimman sairaalan historiaa esimerkiksi esineistön kautta. Pienissä huoneissa on hauska puikkelehtia tutkailemassa jos jonkinlaista terveydenhoidollista esinettä ja väkkyrää. Museo on yleisölle sen verran harvoin auki, että siellä vierailun voisi sanoa olevan harvinaista herkkua!

Ett hem -museo Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vain kivenheiton päässä Turun Lasarettimuseosta on idyllinen kotimuseo Ett Hem (Piispankatu 14). Se on arkkitehti Charles Johnssonin suunnittelemassa suloisessa keltaisessa puutalossa Piispankadun varrella, vinosti Sibeliusmuseota vastapäätä ja Turun tuomiokirkon lähellä. Porvariskotimuseo on toiminut vuodesta 1932 ja esittelee konsuli Alfred ja Hélène Jacobssonin Åbo Akademin säätiölle lahjoittamia taide-, esine- ja huonekalukokoelmia. Siellä aika tuntuu hyvällä tavalla pysähtyneen! Samaisen pariskunnan ansiosta Turussa on muuten Biologinen museo.

Ett Hemissä on esillä kesänäyttely ”Päiväkirjamerkintöjä 1917–1918”, joka on osa Varsinais-Suomi 100 vuotta sitten -hankkeen näyttelykokonaisuutta. Museokäynnin päätteeksi voit vaikkapa istahtaa kahvikupposelle viereisen  puutalon Fika Café’hen (Piispankatu 14).

Naantalin museon Hiilola, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Toinen keltainen porvariskotimuseo on Naantalissa. Naantalin museon (Mannerheiminkatu 21) ”Savikylpyjä, elintarvikepulaa ja polkupyöräpatrulleja – Elämää Naantalissa vuonna 1917” –kesänäyttelyssä esitellään sadan vuoden takaista Naantalia. Museopäivänä näyttelyyn on teemaopastuksia klo 12 ja 14. Tämäkin näyttely kuuluu Varsinais-Suomi 1917 -näyttelykokonaisuuteen. Vierailustamme museoon voit lukea täältä.

Jos on enemmän aikaa, kannattaa käydä Laitilassa, josta löytyy myös kaunis puutalomuseo. Siellä se ei kuitenkaan ole keltainen, eikä talossa ole asunut porvarissäätyä. Punamultainen Kauppilan umpipiha (Koukkelantie 34) esittelee nimittäin talonpoikaiskulttuuria. Alkuperäisellä paikallaan Koukkelan kylässä sijaitsevat rakennukset muodostavat ainutlaatuisen museokokonaisuuden. Varsinais-Suomi 1917 -kokonaisuuteen kuuluvassa pienoisnäyttelyssä  esitellään Laitilan Osuusmeijerin toimintaa itsenäistymisen vuodelta.

Nyt sunnuntaina umpipihalla vietetään kesäkauden päättäjäisinä elojuhlaa, jossa pääsee nauttimaan kansanmusiikista ja uutispuurosta. Samaan reissuun voit yhdistää vaikkapa vierailun Untamalan kylässä, josta kirjoitin täällä.

Kurkkaa muut Varsinais-Suomen museopäivään osallistuvat museot ja niiden aukioloajat tästä linkistä. Och samma på svenska. Museoihin on ilmainen sisäänpääsy ja monessa myös opastuksia ja ohjelmaa. Hauskaa museopäivää!

Mihin museoon sinä olet menossa?