Todellinen prinssi löytyy leikin kautta

Todellinen prinssi, Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus, Koreografia Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa
Todellinen prinssi/ Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus/ Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa

*Yhteistyössä Aurinkobaletin kanssa

Aurinkobaletin ja JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen yhteistyönä toteuttama koko perheen tanssiteos Todellinen prinssi on kertomus prinsessa Metestä (Linda Björkqvist), joka etsii itselleen leikkiseuraa. Leikkitreffeilleen hän kutsuu kolmen valtakunnan prinssit. Filibertto Victorio (Patrick Di Quirico), Snorri (Janne Aspvik) ja Paawo (Arvo Jean-Michael Saarinen) saapuvat kukin tyylillään prinsessan luokse. Kelpaako kukaan heistä leikkikaveriksi?

H.C. Andersenin Prinsessa ja herne -satuun pohjautuva teos on vauhdikasta menoa alusta loppuun. Prinsessa Mette testaa leikkikaverikokelaitaan eri tavoilla. Prinsessa ja prinssit hyppivät, pomppivat, tanssivat ja pelleilevät sielujensa kyllyydestä niin, että aikuiskatsojaakin naurattaa. Välillä jään ihastelemaan liikkeen kauneutta ja tanssijoiden taitoa. Jaakko Toivosen ja Kinga Lászlón koreografia on monipuolinen esitellen erilaisia tapoja liikkua ja tanssia. Jos tästä ei saa kipinää tanssimiseen, niin mistä?

Todellinen prinssi, Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus, Koreografia Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa
Todellinen prinssi/ Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus/ Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa

Peetu Pasasen suunnittelema lavastus on kekseliäs kaikessa pehmeydessään. Se on rakennettu lähes tyystin erilaisista patjoista! Patjoja käytetään myös monessa kohtauksessa leikkivälineinä oivaltavan monipuolisesti. Marjo Haapasalon puvustus on letkeän rento ja tuo jokaisen hahmon persoonaa hyvin esiin.

Välillä pikkukatsojat huudahtavat ihastuksesta tai ällistyksestä. Neuvojakaan ei arastella antaa lavalle – yhdessä kohtauksessa esimerkiksi kuuluu ”Valitse tuo!” monen lapsen suusta. Myös esiintyjät ottavat kivasti kontaktia yleisöön.

Kenet prinsessa Mette lopulta valitseekaan leikkikaverikseen? Se pitää jokaisen mennä itse katsomaan.

Esitykset Turussa Manillassa lauantaihin 23.3.2019 saakka. Esitykset Oulussa 28.3.–3.4.2019 Kulttuuritalo Valveen Valvesalissa. Ikäsuositus 4+.

Koreografia, konsepti ja äänisuunnittelu: Jaakko Toivonen ja Kinga László.
Tanssi: Aurinkobaletti: Patrick Di Quirico ja Elina Raiskinmäki/Linda Björkqvist. JoJo Oulun Tanssin Keskus: Janne Aspvik ja Arvo Jean-Michael Saarinen
Lavastus ja kuvitus: Peetu Pasanen
Puvustus: Marjo Haapasalo
Valosuunnittelu: Lauri Jeffrey

Mainokset

Joka kerta ensi-ilta – improvisoitu Läsnismusikaali Turun ylioppilasteatterissa

ÄN YY TEE TYT -teatterifestivaalin Läsnismusikaali -produktio, kuva: Alina MacDonald
Kuva: Alina MacDonald

*Yhteistyö Turun ylioppilasteatterin kanssa

Hyväksy, kuuntele, älä sano ei! Moka on lahja. Nämä ovat tärkeitä improvisaation eli impron peruspilareita. Pääsin kokemaan improvisaatioteatterin seuraamista ja esityksen syntymistä silmieni edessä torstaina 7.3.2019 Turun ylioppilasteatterin Läsnismusikaalissa. Teatterin oman improvaatioryhmän Läsnäolopakon esittämä musikaali on tavallaan joka ilta ensi-illassa – toista samanlaista ei tule.

Esityksen seitsenhenkinen improilijajoukko (Miretta Kujamäki, Alina Kilpinen, Kaisa Suokas, Vehka Liimatainen, Antti Ainola, Ville Pakarinen ja Pasi Toivanen) antaa aihevalinnan yleisölle. Muutamia aiheita saatuaan ryhmä ottaa kopin eläintarhasta, ja sitten mennään! Riisutulle, lähes tyhjälle lavalle rakentuu hetkessä sanoilla luotu eläintarhamiljöö. Ryhmä määrittelee jo alussa kuka kukin näyttelijä on – tärkeä kohta improilussa ja helpottaa esityksen seuraamista. Eläinten ruokkijan, pingviinien, vanhan kilpikonnan, vesinokkaeläimen, Pipsa-tytön ja hänen mummonsa sekä Santeri-vakikävijän matkassa vietän seuraavan puolitoistatuntisen. Ja tylsää ei tule!

Juoni kulkee hyvin kautta esityksen. Ryhmä kuuntelee hioutuneesti toisiaan ja tarjouksia annetaan ja otetaan vastaan auliisti. Paikoin meno on aika hetkistä, mutta mukana pysymistä auttaa, että jokainen pysyy hyvin rooleissaan. Puhekohtauksia limittävät Vehka Liimataisen livenä säestämät laulunumerot, jotka ovat mitä hauskimpia. Liimatainen säestää kauniilla melodioilla myös kohtauksien taustalla.  Erityisen mieleenjäävä hahmo on Alina Kilpisen takaisin Galapagos-saarelle haikaileva kilpikonna. Vanha, hitaasti liikkuva kilpikonna ja sloganinsa tavallisesta päivästä pysyvät punaisena lankana läpi esityksen.

Läsnismusikaali on osa ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaalia. Ohjelmistossa on myös kaksi muuta produktiota, 14.3.2019 ensi-iltansa saava What if -tanssiesitys sekä Frans Kafkan novelliin pohjautuva Nälkätaiteilija. Tunnelmiani Nälkätaiteilijasta voit lukea täältä.

ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaali 24.3.2019 saakka, Turun ylioppilasteatteri, Läntinen Rantakatu 23, Turku.

Än yy tee TYT – Nälkätaiteilija ja teatterifestivaali nyt Turussa

ÄN YY TEE TYT -teatterifestivaalin Nälkätaiteilija -produktio, kuva: Alina MacDonald
Kuva: Alina MacDonald

*Yhteistyö Turun ylioppilasteatterin kanssa

Turun ylioppilasteatteri juhlistaa tänä keväänä 60-vuotista taivaltaan  ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaalin merkeissä. Marraskuussa 1959 perustettu ylioppilasvetoinen teatteri on vuosien varrella tehnyt lukuisia klassikkonäytelmiä sekä omia kantaesityksiään rohkealla, kokeilevalla ja yleisöä haastavalla otteellaan. Olen saanut nähdä monia erilaisia TYTin esityksiä musikaaleista draamaan. Ne ovat olleet hieman totutusta poikkeavia, ajatuksia herättäviä ja mielenkiintoisella tavalla omaehtoisesti tehtyjä. Vuodesta 1979 teatteri on toiminut vanhassa keltaisessa kivirakennuksessa Turun keskustassa.

Ja juuri tähän samaiseen rakennukseen suuntasimme tänään Johannan kanssa. Kolmiviikkoinen ÄN YY TEE TYT! -festivaali on parhaillaan käynnissä, ja kävimme katsomassa Nälkätaiteilija-esityksen. Frans Kafkan Nälkätaiteilija-novelliin (1924) perustuva, Olavi Ermalan käsikirjoittama esitys vie absurdiin maailmaan, jossa syömättä olemisella voi ansaita leipänsä. Yleisön edessä häkissä asustava Nälkätaiteilija on ihmettelyn ja katseen kohde niin esityksen todellisuudessa kuin tässä Turun ylioppilasteatterin lavalla. Tempaudun mukaan esityksen maailmaan pohtien taiteilijan motiiveja ja oikeutusta taiteensa tekemiseen. Miksi hän ei syö?

Jo esityksen alkumetreillä huomaan, että minun täytyy tyystin karistaa ennakko-olettamukseni esityksestä. Vakavan puheteatterin sijaan luvassa onkin tyylikkäästi ja kekseliäästi eri teatterin lajeja yhdistävä esitys. Helka Ermalan ohjaama esitys yhdistää puheteatteria, mimiikkaa, videota ja nukketeatteria saumattomasti toisiinsa. Nelipäinen näyttelijäjoukko (Olavi Ermala, Nuppu Ervasti, Joona Pyökki ja Jere Rostedt) vaihtelee esityksen eri henkilöhahmoja sujuvasti keskenään, ja Nälkätaiteilijan luurankoruumis nuketetaan taitavasti yhteistyöllä. Vaikka eri hahmojen esittäjät vaihtuvat, pysyn hyvin mukana.

Helka Ermalan ja työryhmän tekemä äänisuunnittelu on toimivaa. Valitut kappaleet ovat tunnelmallisia loksahtaen kauniisti kuhunkin kohtaukseen. Kanerva Pärnäsen riisuttu lavastus aluksi hätkähdyttää. Se ja Pärnäsen suunnittelema paikoin hyvinkin vähäeleinen puvustus antavat esityksen vahvalle tekstille ja tarinalle hyvin tilaa.

Nälkätaiteilijan lisäksi festivaalilla voi nähdä What if -tanssiesityksen sekä improvisoidun musikaali-iloittelun Läsnismusikaalin. Esityksiin on myynnissä myös yhteislippu.

ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaali 24.3.2019 saakka. Turun ylioppilasteatteri, Läntinen Rantakatu 23, Turku.

Monipuolinen Liedon Vanhalinna

Linnavuoren näkymä Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

On aurinkoinen talvisunnuntai. Olen tullut Liedon Vanhalinnaan, jossa Johanna on tänään työvuorossa. Ennen töiden alkua ehdimme käydä yhdessä Linnavuoren laella. Tämä suht tasainen mäenlaki on tuhansia vuosia vanha linnoituspaikka Aurajoen varrella, Liedossa. Ihailen alas pelloille avautuvaa näkymää. Näen läheisen ladon ja Vanhalinnalle kuuluvia talousrakennuksia. Jos katson oikein tarkkaan, näen Turkuun saakka.

Linnavuoren jyrkkä sivu Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Liedon Vanhalinnan kartanokotimuseo ja pihapiiriä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Linnavuoren juurella kulkee tuutulaulustakin tuttu Hämeen Härkätie. Sen vieressä seisoo komeana vuonna 1930 valmistunut Vanhalinnan päärakennus, uusklassinen kartanokotimuseo. Sen rakennutti vanhan päärakennuksen tilalle Kaarlo ja Hilda Wanhalinna, joiden pojasta Mauno Wanhalinnasta (1905–1998) tuli vuonna 1930 talon isäntä. Mauno avioitui vuonna 1944 Ester Wanhalinnan (1907–2000) kanssa, ja he alkoivat systemaattisesti rakentaa tilasta museota. Pariskunta lahjoitti tilan vuonna 1956 Turun yliopistolle. Vuosikymmenien aikana Vanhalinnasta on tullut monipuolinen kulttuurikohde. Nykyisin se on Liedon Vanhalinna -säätiön hallinnassa.

Liedon Vanhalinnan sali, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kynttilänjalka ikkunalaudalla Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Gösta Kulvikin suunnittelema Kultaranta-kalusto, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yksityiskohtia Liedon Vanhalinnan sisustuksesta, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Pudistelen kengistäni lumet ja astun sisälle kartanokotimuseoon. Vingutan Museokorttiani ja kuuntelen, kun Johanna kertoo miten taloa kannattaa kiertää. Jo ensimmäinen huone, isännän työhuone, tekee vaikutuksen. Täällä Mauno Wanhalinna on hoitanut tilan asioita ja samalla tarkkaillut keitä taloon tulee. Esineistöä on runsaasti, ja vähintään toinen mokoma vitriineissä. Wanhalinnat olivat innokkaita keräilijöitä, ja keräilyharrastus ja into tiedon säilyttämiseen näkyy.

Suuressa salissa vallitsee hauras, pysähtynyt tunnelma. Vanhat viherkasvit ja huonekalut reunustavat huonetta. Yhdellä seinällä on aimo kokoelma aseita: nekin yksi keräilyn kohde. Ujo talviaurinko siivilöityy ikkunaverhojen raosta. Astuessani kulman Kultarantahuoneeseen hengähdän: tässäkö ovat ne Turun yliopiston vuonna 1959 puretusta vanhasta päärakennuksesta, Phoenixin talosta, pelastetut kalusteet! Ne on suunnitellut arkkitehti Gösta Kulvik liikemies Alfred Kordelinin rakennuttamaan Kultarantaan, nykyiseen presidentin kesäasuntoon Naantalissa. Sittemmin ne päätyivät Phoenixiin, josta Mauno Wanhalinna ne pelasti. Jalopuinen, kunnostettu ruokasalin kalusto henkii arvokkuutta. Huonekaluissa on kauniita yksityiskohtia, kuten kultainen, egyptiläistä muotokieltä henkivä kasvoaihe. Muutenkin talo on täynnä upeita yksityiskohtia, esimerkiksi sievä pöytälamppu Kultarantahuoneessa.

Liedon Vanhalinnan keittiö, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Liedon Vanhalinnan keittiönpöytä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Lahjoitettu pyyhe Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Jatkaessani matkaa tulen talon ruokakomerolle ja keittiöön. Ruokakomeron hyllyille on siististi aseteltuna erilaisia keittiövälineitä sekä vanhoja ruokatarvikepakkauksia. Tällaisia ei juuri missään näe! Keittiön pöytä on katettu valmiiksi, ja pöydän päässä on iso ruisleipä aivan kuin odottamassa talon väkeä istuutumaan pöytään. Wanhalinnojen aikaan talossa syötiin juurikin täällä, koko talon väki yhdessä saman pöydän ääressä.

Joka huoneessa on näyttelytaulu, jossa kerrotaan huoneen käyttötarkoituksesta ja esineistöstä.  Mauno ja Ester Wanhalinna suunnittelivat kodistaan museota jo heti avioiduttuaan. Näyttää siltä, että aivan arkisiakin esineitä sekä huonekaluja on säästetty jälkipolville. On esimerkiksi kiinnostavaa nähdä hyvässä kunnossa olevat 1940-lukulaiset keittiökaapit ja Högforsin valurautahella, jollaisia ei tässä kunnossa juuri muualle näe. Keittiössä on myös esillä muutamia käsin tehtyjä pyyhkeitä, joiden tekijät ovat ilmeisesti lahjoittaneet työnsä tulevaan museoon. Miten liikuttava ajatus!

Viikinkiveneen rekonstruktio Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Päärakennuksen lisäksi vanhassa navetassa on kaksi näyttelyä. Kansatieteellisessä  Elämänlanka-näyttelyssä kerrotaan sanoin ja esinein lounaissuomalaisen ihmisen elämän eri vaiheista 1800-luvulla. Näyttely on havainnollistava ja juuri sopivan kokoinen kiertää. Vanhalinnan arkea ja juhlaa -valokuvanäyttelyssä puolestaan pääsen tutustumaan tilan elämään 1920- ja 1930-luvuilla vanhojen valokuvien kautta. Poseerattiinpa yhdessä kuvassa juuri samalla Linnavuorella missä juuri kävimme!

Navetan ja päärakennuksen ohella pihapiiriin kuuluu paljon muitakin rakennuksia – yhteensä peräti 14! Pihan kulmassa on uudehkon näköinen rakennus, jonka ovi on raollaan. Kurkistan sisään: siellä säilytetään isoa viikinkivenettä, jonka ovat tehneet Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston artesaaniopiskelijat. Näin talviaikaan piilossa oleva Vanhalinnan alueen arkeologinen puoli ja löydöt muistuttavat näin itsestään.

Ensi kerralla tulen tänne kesällä. Silloin käyn ainakin pihapiirin toisella puolella olevalla Aittamäen kalmistolla. Ja varaan vierailuun paljon aikaa!

Liedon Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, Lieto. Tarkista aukioloajat täältä. Museoon pääsee Turusta julkisin kulkuvälinein bussilla numero 6.