I am Karen: tarina itsensä ja toisten hyväksymisestä

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

*Yhteistyössä Kaarinan Nuorisoteatterin kanssa

Aina ei peilistä heijastuva omakuva miellytä. Oma keho ja koko olemassaolo tuntuu vääränlaiselta. Välillä ei tiedä millainen oikein tulisi olla, että kelpaisi. Itseään vertaa helposti muihin. Somesta, blogeista ja lehdistä välittyvä siloteltu ihanneihmisyys tuntuu tavoitettavalta, joltain, jota kohti pyrkiä. Pitäisikö laihduttaa? Vaihtaa ruokavaliota? Uusi vuosi on tulossa, onko pakollista luvata taas aloittavansa terveellisempi elämä?

Kaarinan Nuorisoteatterissa tarkastellaan tänä syksynä kehonkuvaa, kasvamista ja ympäristön asettamia paineita. Tanja Roihan ohjaaman ja Roihan ja työryhmän käsikirjoittaman I am Karen -näytelmän kehyskertomuksena on The Carpentersista tutun Karen Carpenterin tarina. Amerikkalaissisarusten, Karenin ja Richardin, uralle mahtui suosiota ja parrasvaloja, mutta myös jatkuvaa esilläoloa ja ulkonäkökeskeisyyttä. Karen sairastui anoreksiaan, joka vei lopulta hänen henkensä.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Karenin tarinan rinnalla kuullaan nuorten omia kokemuksia ja näkökulmia aiheesta. 1960–1970 -lukujen Pohjois-Amerikka vaihtuu 2010-luvun Kaarinaan ja leveälahkeiset housut pillifarkkuihin ja teepaitoihin. Yhdessä kohtauksessa nuoret juoksevat taputusten saattelemina yksitellen lavalle ja lausuvat ääneen kysymyksiä Karenille. Niitä me katsojatkin olemme jo ehkä pohtineet. ”Miksi?”, ”Miksi ruoasta tuli ongelma?”, ”Millainen oli todellinen suhde äitiisi?”

Ratkaisu monen näyttelijän käyttämisestä Karenina on hieno ja toimiva. Reeta Manninen esittää haamu-Karenia hulmuavine kiharapilvineen ja 1970-lukulaisine mekkoineen vakuuttavasti. Takaa tuleva valaistus korostaa hahmon aavemaisuutta ja toismaailmallisuutta, samoin kuin hahmon käyttämä englanti. Manninen myös laulaa kolme näytelmässä kuultavaa The Carpenters -laulua, ja upeasti laulaakin! Muita Kareneita esittävät Heidi Hämäläinen, Asma Marouf, Minja Salonen, Elli Soininen ja Minna Tuormäki. Heillä kaikilla on omanlaisensa vahvat ja samaistuttavat Karen-tulkinnat.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Näytelmä tuodaan lähelle katsojaa monella tasolla. Kauniissa puutalossa oleva teatteritila ei ole järin suuri, ja katsomo kehystää lavaa kahdelta sivulta ällän muotoisesti. Monessa kohtauksessa näyttelijät tulevat aivan katsojien eteen. Välillä katsojiin otetaan osallistavasti kontaktia.

Työryhmän ryhmälähtöisesti kirjoittamat kohtaukset ovat raikkaita ja tuovat esiin nuorten äänet. Vaikka olisin mielelläni nähnyt lisää kohtauksia Karenin tarinasta, on kuitenkin tärkeämpää luoda katse nuoriin ja kuulla mitä heillä on sanottavanaan. Juuri tällainen näkökulma sopii paikalliseen nuorisoteatteriin.

Monesta näytelmän kohtauksesta voin tunnistaa itseni ja omat muistoni teinivuosiltani. Juuri tuollainen meidänkin koulun terkkari oli!  Entä ne liikkatunnit, olisiko huvittanut. Ja miten ne aikuiset aina osaavatkin sanoa jotain tosi ilkeää, vaikka tarkoittavat ehkä vain hyvää.

Loppukohtaus on vaikuttava, ja näyttelijät laittavat tässäkin itsensä upeasti likoon. Haukkujen ja mollausten sijaan toisten ihoille kirjoitetaan kehuvia sanoja: rohkea, lahjakas.

I am Karen. Me jokainen olemme.

Kaarinan Nuorisoteatteri, Viipurintie 118, Kaarina. Esitykset 16.12.2017 saakka ja niissä on vielä vapaita paikkoja. Myös ryhmät ovat tervetulleita. Ikärajasuositus K12.

Kuvat: Matti Vahtera/ Kaarinan Nuorisoteatteri

Mainokset

Piaf – en kadu mitään

Piaf-musikaali, kuva Pette Rissanen*Yhteistyössä Åbo Svenska Teaterin kanssa

Sateiseen, syksyiseen arki-iltaan tuo valonpilkahduksen vierailu Åbo Svenska Teateriin.  Luvassa on Édith Piafista kertova musiikkidraama Piaf – Jag ångrar ingenting.  Lavan täyttää aivan pian tunnelmat Pariisista ja hersyvä musiikki. C’est merveilleux!

Teatterin kaunis eteisaula vilisee väkeä. Nyt on mahdollisuus ostaa ruotsinkielinen käsiohjelma, joka on taitettu hauskasti äänilevyn muotoiseksi. Suomenkieliseen juoniselosteeseen voi halutessaan tutustua etukäteen teatterin sivuilta. Narikkajonon jälkeen suuntaan paikalleni ensimmäiselle parvelle. Esitys tekstitetään ruotsiksi ja suomeksi, ja paikaltani tekstitys näkyy hyvin. Harmillisesti kuitenkin osa lavan tapahtumista ja orkesteri jää parven reunan peittoon.

Piaf - Jag Ångrar ingenting, musikaali Åbo Svenska Teaterissa

Esitys seuraa Édith Piafin (19151963) traagista elämäntarinaa. Se ja taiteilijan laulut ovat minulle tuttuja esimerkiksi elokuvasta Pariisin Varpunen – Edith Piaf (2007). ÅST:n Piafin eräänlaisena kehyskertomuksena on elämänsä loppuvaiheilla oleva sairas Piaf, jonka matkassa lähdetään tarkastelemaan mennyttä. Elämä kelataan alkuun, ja palataan takaisin kadulle aloittelemaan uraa katulaulajana.

Peter Snickarsin kirjoittama ja Jukka Aaltosen ohjaama musiikkidraama tempaa mukaansa jo alkumetreillä. Tapahtumat pitävät otteessaan, ja eläydyn Piafin vastoinkäymisiin, menetyksiin ja huippuhetkiin. Emma Klingenbergin tulkitsema Édith Piaf on hauras, sisukas ja huikea. Jo ensimmäisestä laulunumerosta leukani melkein loksahtaa Klingenbergin äänestä ja tulkinnasta mikä laulaja! Marko Aution kapellimestaroima orkesteri tekee myös parastaan.

Esityksessä kuullaan Piafin rakastetut laulut pääasiassa ruotsiksi. Ne soivat yhtä kauniisti ruotsiksi kuin alkuperäiskielellä ranskaksi. Minulle laulujen sanat ovat tärkeitä. Onkin hienoa kuulla laulut ruotsiksi käännettyinä ja näin upeasti esitettyinä. Käännökset tuovat laulujen tekstit samaistuttavimmiksi ja lähemmäs. Monet esityksessä kuultavista ruotsin käännöksistä ovat Anna ja Sture Pykin kynästä.

Piaf-musikaali, kuva Pette Rissanen

Myös muu näyttelijäntyö on upeaa ja roolitus osuvaa. Piafin siskopuoli Momone on tuki ja turva, jota Daniela Franzell tulkitsee hienosti. Amanda Nymanin roolitus Louis ”Papa” Lepléeksi toimii ja tuo hahmoon sopivasti häilyvyyttä. Kuninkaan puheesta tuttu Peter Ahlqvistin esittämä runoilija-sanoittaja-poikaystävä Raymond Asso on juuri sopivan epätoivoisesti omistautunut Piafille. Joona Rytkösen peilipaloilla koristellulla mustalla asulla puvustettu Döden (Kuolema) yllättää ensin kerran lavalle astuessaan. Kuolema on Piafin elämässä läsnä niin metaforan kuin konkretian tasolla.

Puvustus ja lavastus antavat esitykselle viimeisen silauksen. Heidi Tsokkisen suunnittelemista upeista ja viimeistellyistä puvuista peilautuvat ajankuva ja hahmon yhteiskunnallinen asema hienosti. Markus Tsokkisen lavastus sopii esitykseen prikuulleen. Se on osin riisuttua, osin juuri niin koreilevaa, kun tietyille vuosikymmenille kuuluu.

Loppukohtauksen riisuttu ilmeettömyys vetää hiljaiseksi. Kaikki on karistettu pois ja näyttämö jatkuu takaseinään saakka paljaana. Vaikuttavaa!

Piaf-musikaali, kuva Pette Rissanen

Kaksi ja puolituntisen ja 17 laulun jälkeen yleisö aplodeeraa seisaaltaan, eikä suotta. Yksi parhaimmista näkemistäni musiikkidraamoista, ehdottomasti! Jonottaessani takkiani narikasta oloni on epätodellinen. En vielä oikein osaa hahmottaa mitä olen nähnyt, toisaalta käteni ovat hellinä taputtamisesta. Yksi jos toinenkin ohittaa minut laulellen tai hyräillen Non, Je ne regrette rieniä.

Kuljen kotimatkani Pariisin sateisia katuja pitkin. Kotona kaivan kirjahyllystäni Momonen eli Simone Berteautin kirjoittaman Piafin elämäkerran Piaf – Jumalani kuinka olen elänyt! (1969/1971).

Piaf – Jag ångrar ingenting 7.4.2018 saakka Åbo Svenska Teaterin Päänäyttämöllä, Eerikinkatu 13, Turku. Esitys on tekstitetty suomeksi. Liput voi ostaa suoraan teatterilta.

Kuvat: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Lentävä suomalainen on jälleen Turussa

Lentävä turkulainen
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

* Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Jo kuukauden Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä pyörinyt Paavo -lentävä turkulainen tuo legendan takaisin synnyinkaupunkiinsa. Eikä vain katsauksena historiaan vaan elävänä. Roope Lipastin käsikirjoittamassa näytelmässä Nurmi edelleen sinnittelee vanhan kotitalonsa nurkissa, harmillisena esteenä kaupungin uudistumiselle ja tornitaloille, toisaalta mahdollisuutena jättipotin avaavaan markkinointiin.

Näytelmän mukana matkataan läpi Nurmen elämänvaiheiden: lapsuuden juoksupoikavuosista niihin ensimmäisiin kultakisoihin, maailmanennätyksiin, valtameren taakse Amerikkaan sekä juoksu-uran loppumetreille ja lopulta liikemiesvuosiin. Näytelmä kuljettaa sujuvasti mukanaan vuodesta toiseen. Aikamatkojen lomassa palataan takaisin nykyhetkeen, jossa  kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien mukaan. Niin grynderit, kaupunki kuin mainostajat haluavat saada osansa legendasta, mutta mitä juoksijalegenda itse haluaa?

Paavo -lentävä turkulainen näytelmä
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Näytelmä on kiinnostava ajankuva. Pieni pilke silmäkulmassa näytelmä irvailee yhteiskunnan nykymenolle ja kotikaupunkimme päättäjille. Kaikki vanha kannattaa jyrätä maan tasalle ellei se tuota, ja päätöksenteossa muut kuin kokoomus vaietkoon. Vanhan Nurmen mukana kohtaamme niin sosiaalihuollon hellän huoman, itseoikeutetut talonvaltaajat kuin rahanahneet kaavoittajat ja mainostoimiston väen. Näyttelijät saavat hahmojensa karikatyyriset piirteet sujuvasti esille, ja se naurattaa.

Paavo – lentävä turkulainen kaataa jalustoja. Näytelmän tähdeltä, Paavo Nurmelta, on riisuttu hyvyys. Hän näyttäytyy rahanahneena ja itseriittoisena ihmisenä. Paavo haluaa pärjätä, ja pärjää yksin. Se ei naurata. Mutta kumpi saakaan viimeisen sanan, itseensä uskova ja muita halveksiva nuori Paavo uransa huipulla vai loppunsa kohtaava yksinäinen vanhus? Saako kaupunki tarvitsemansa keulakuvan ja Paavo rauhan?

Markus Järvenpää Paavo Nurmena
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri
Heikki Nousiainen Paavo Nurmena
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Paavo – lentävä turkulainen Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 10.3.2018 saakka.

Ohjaus: Jarno Kuosa.
Rooleissa: Heikki Nousiainen, Markus Järvenpää, Aksa Korttila, Minna Hämäläinen, Stefan Karlsson, Ulla Reinikainen, Ulla Koivuranta ja Kimmo Rasila.

Turun päivä 17.9.2017

Turun päivää vietetään sunnuntaina 17.9.2017

Tämän viikon sunnuntaina, 17.9.2017, on jälleen kerran aika juhlia kaunista kaupunkiamme. Turun päivä on täynnä erilaista ohjelmaa ja tapahtumia, kiinnostavia käyntikohteita löytyy varmasti jokaiselle halukkaalle. Päivän ohjelmatarjontaan kuuluu niin markkinoita, kulttuuria, opastuksia satama- ja telakka-alueelle, liikuntaa keppihevosradasta toritansseihin ja pop-up jumppaan. Kaikkiin Turun museokeskuksen museoihin on vapaa pääsy ja myös monet muut museot tarjoavat sisäänpääsyn sunnuntaina joko ilmaiseksi tai ainakin mukavalla alennuksella kävijöilleen. Illalla koko kaupungin juhlapäivä huipentuu ilotulitukseen Samppalinnanmäeltä kello 21.00.

Turku Aurajoki

Poimimme muutaman itseämmekin kiinnostavan esimerkin tapahtumien laajasta kirjosta. Muuhun ohjelmaan pääsee tutustumaan Turun kaupungin omilta sivuilta.

  • Vasta remontoidussa ja laajennetussa Turun Kaupunginteatterissa on avoimet ovet klo 10-17. Ohjelmaa riittää koko päiväksi ja luvassa on niin maistiaisia tulevan kauden esityksistä, valokuvanäyttely talon historiasta kuin mahdollisuus saada tutustua teatteriravintolaan kahvin ja lounaan merkeissä. Teatteritiloihin järjestettävät opastuskierrokset vaativat ennakkoilmoittautumisen ja ovat jo täynnä. Mutta ei hätää, myöhemmin mahdollisesti pääsette lukemaan blogin puolelta kierroksen annista. Päivän tarkempi kulku kaupunginteatterilla selviää tästä.
  • Kuralan Kylämäessä vietetään torstaista alkaen Esihistoria esille -tapahtumaa. Luvassa on niin opastuksia alueen menneisyyteen, taistelunäytöksiä, jousiammuntaa lapsille, kalliomaalaustyöpaja ja kiinnostavia luentoja. Myös suunnitteilla oleva Historian museo esittäytyy. Tarkempi tapahtumaohjelma löytyy tämän linkin takaa.
  • Myös vanhaa Turkua ja vähän uudempaa taidetta esittelevään Aboa Vetus & Ars Novaan on ilmainen sisäänpääsy koko päivän. Ars Novan puolella on viime viikolla avautunut Vuoden nuori taiteilija 2017 Tiina Pyykkisen näyttely. Lue Susannan kokemus näyttelystä täältä. Tiesitkö muuten, että Aboa Vetus & Ars Nova kisaa Vuosisadan museo – tittelistä viiden muun ehdokkaan kanssa? Voittaja paljastetaan 18.10. Logomossa pidettävässä Vuosisadan Kulttuurigaalassa.
  • Turun keskuspaloasemalla pääsee tänäkin vuonna tutustumaan niin paloautoihin kuin rakennuksen kellarissa sijaitsevaan Palomuseoon. Museokierroksille mahtuu kerrallaan 20 osallistujaa ja aikaisempina vuosina kierokset ovat tulleet täyteen nopeasti, kannattaa siis mennä paikan päälle ilmoittautumaan ajoissa jos museoon mielii. Lue kokemukseni Palomuseosta viime vuodelta täältä.
  • Turun vesilaitosmuseo Halistenkosken rannalla viettää Turun päivänä uudistetun perusnäyttelynsä kaikille avoimia avajaisia kello 12-15. Museovierailun jälkeen voi vaikka vuokrata kanootin joen toiselta puolelta Myllärin talolta ja tutustua kaupunkiin uudesta näkökulmasta. Jos alue on itselle vieras, kannattaa kurkata kirjoitukseni Halistenkosken ympäristöstä tästä.
  • Turun matkailuoppaat järjestävät ilmaisen kävelykierroksen ”Suomen Turun itsenäistymisen polkuja” kello 15. Opastus alkaa Ismo Kajanderin suunnitteleman Turun punavankileirin muistomerkin kohdalta, nykyisin yliopistokäytössä olevan Sirkkalan kasarmin vierestä, osoitteesta Kurjenkaivonkenttä 3. Opastus on niin suomeksi kuin ruotsiksikin.
  • Radan toisella puolella, Pohjolan kauniissa puutalokaupungiosassa järjestetään sopivasti Turun päivänä Pohjolan pihat tapahtuma kello 11-16 osana kaupungiosaviikkojen ohjelmaa. Pihamarkkinoilla voi tehdä hyviä löytöjä samalla ihastellen kiemuraisten kadunvarsien taloja. Mukaan on ilmoittautunut yli 20 pihaa tai taloyhtiötä, joten kierreltävää riittää. Kartan mukana olevista pihoista löydät tapahtuman Facebook-sivulta, täältä.

Riemukasta Turun päivää kaikille, nähdään kaupungilla sunnuntaina!

 

Aurajoella – turkulaista kesäteatteria

Vanhoja nostureita Aurajoen rannallaOn leppeä, aurinkoinen kesäilta. Pyöräilen Aurajoen rantaa hiljakseltaan kohti entistä telakka-aluetta. Ohitan sillan, kaksi, kolme. Förin kohdalla sillat loppuvat, ja väkeä menee tälle ja toiselle puolelle jokea keltaisen kaupunkilautan kyydissä.

Jatkaessani eteenpäin kuulen veden solinaa. Achim Kühnin vanhaan satamanosturin betoniosaan tehdystä, merenneidon pyrstön näköisestä Harmonia-veistoksesta valuvat vesivirrat jokeen. Nyt tuoksuu terva: Varvintorin rannassa komeilevaa museolaiva parkki Sigyniä on taas tervattu.

Perillä ravintola Göranin terassilla Forum Marinumin Kruununmakasiinilla istahdan alas. Viereisellä nurmialueella näyttelijät vetävät alkulämmittelyä. Joku heistä laulaa Suurlähettiläitä avatessaan ääntään. En kai ole tullut katsomaan ihan näin turkulaista kesäteatteria? Luvassa on kesän turkulaisimmaksi teatteriesitykseksi mainostettu TEHDAS Teatterin Aurajoella – tarina  rautakourista ja perhosista. Telakka-alueeseen kuuluneessa köysitehdas Manillassa majaileva teatteri on rantautunut alajuoksulle ihkaensimmäisen kesäteatteriproduktionsa kanssa.

Aurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla

Aurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla TurussaRautakouria eli telakkatyöläisiä ja perhosia eri muodoissaan riittää seuraavan kaksituntisen. Eeva Siivosen käsikirjoittama ja Timo Väntsin ohjaama esitys sijoittuu väljästi 1800 – 1900-luvun Turkuun. Se tarjoaa väläyksiä menneestä Turusta sekä sen teollisesta historiasta. Tapahtumia katsellaan esimerkiksi maalta muuttaneen Toukon ja kortteerinpitäjä Niämiskän näkökulmista. Välillä ollaan telakan porttien pielessä työpäivän loputtua, kohta Aninkaistenmäen ahtaassa kortteerissa, sitten Juseliuksen paitatehtaalla tehtaan johdon käskytettävänä.

Aurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla TurussaAurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla TurussaTarinat ja aikakaudet lomittuvat hienosti keskenään. ”Kuin avaisi kirjaa eri kohdista”, toteaa seuralainen. Näyttelijäntyö on taitavaa ja lauluosuudet mukaansatempaavia. Esityksessä on hyödynnetty jokaisen viiden näyttelijän vahvuuksia. Oskari Ellilän (mm. Toivo) ja Helena Markun (mm. Lempi) elinvoimainen ja ryöpsähtelevä ilmaisuvoima piirtää nuoret roolihahmot katsojien eteen. Nuorta riemua tasapainottaa Pasi Lappalaisen (mm. Taisto) arvovaltaisemmat, elämää nähneet roolit.

Nukketeatteritaiteilija Maija Westerholm (mm. Reetta) saa kanssanäyttelijöineen tarpeiston heräämään taidokkaasti henkiin ja Tuula Amberlalle (mm. Niämiskä) on itseoikeutetusti annettu muutama oma soolo. Kahden muusikon, Jukka Lehtisen ja Harri-Tapio Siivosen, muodostama, portaikon suojissa istuva bändi toteuttaa upeasti säestykset ja osan näytelmän äänitehosteista.

Essi Kotaviidan puvustus ja Timo O. Niemisen lavastus ja tarpeisto tukevat tarinaa. Suht haastava esitystila on käännetty eduksi. Pientä lavaa jatketaan ravintolan terassilla ja muilla ympäröivillä rakenteilla. Välillä Kruununmakasiinin portaikko kumisee ja portaikon päästä raikaa laulu. Lavan edessä komeilevat höylät puolestaan ensin luovat tunnelmaa ja sitten otetaan osaksi tarinaa nukketeatterin keinoin.

Museolaiva Fregatti Suomen Joutsen Aurajoessa

Päivänkakkara-veistos Forum Marinumin nurmella
Jani Rättyän ja Antti Stöckelin Päivänkakkara on ollut tässä kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011

Myös ympäröivä miljöö istuu upeasti esitykseen. Näytelmän taustalla näkyvät museolaiva fregatti Suomen Joutsen, vastapäinen telakkarannan alue ja taivaita kurottelevat  nosturit.  Aurajoella seilaa veneitä ja laivoja ees taas. Jossain kohtaa vierestä alkaa kulkea ihmisiä vetäen matkalaukkuja: Ruotsinlaivat ovat lähdössä. Satamaan matkalla olevan junan tasoristeys kilkattaa. Terassikatsomosta muodostuukin idyllinen kesäkeidas, soppi, jossa on samaan aikaan läsnä historia ja nykyisyys.

Sokerinrannan taloja ja AurajokiKotimatkalla poljen Sokerinrannan ohi. Auran sokeritehtaan, merkittävän turkulaisen tehdasmiljöön, paikalla on iso asunto-osakeyhtiö. Niin se kaupunki jatkaa elämäänsä.

Esityksiä 27.8.2017 asti. Ravintola Göran, Linnankatu 72, Turku. Osa esityksistä on Turbaani-kaupunkifestivaalin ohjelmistossa.

Esityskuvat: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri