Ohoi – nykysirkusta näkyvissä! Circ2M tuo Nosturisirkuksen Turkuun

Marjut Circ2M Nosturisirkus -esityksessä, Kuva Pia Vainio
Kuva: Pia Vainio

Turun Telakkarannassa, Forum Marinumia vastapäätä tapahtuu kummia. Vanhaan nosturiin on kiivennyt kaksi haalariasuista henkilöä. Monenmoista köyttä ja karabiinia roikkuu metallirakenteista. Onko telakka palannut takaisin entiselle paikalleen? Rakennetaanko täällä jälleen laivoja?

Ei nyt sentään. Viimeisin tällä paikalla Turun Wärtsilän telakalla rakennettu laiva on matkustaja-autolautta m/s Rosella vuonna 1980. Kyse on nykysirkusduo Circ2M:n eli Marjut Hernesniemen ja Myrsky Röngän uudesta esityksestä Nosturisirkus. Kiehtovan vanhan nosturin ympärille rakennettu valloittavan letkeä esitys tarjoaa ilma-akrobatiaa tarinallisuudella höystettynä. Yleisö istuu penkeillä tai itse tuomillaan vilteillä ja retkituoleilla nosturin alla. Turvaväleistä ja yskimishygienista muistutetaan esityksen alussa, eikä ahtauden tuntua katsomossa ole. Aurajoki siintää takana museolaivoineen, ja vasemmalla alkaa Itämeri.

Telakkaranta Turussa

Circ2M-duon saumaton yhteistyö ja keskinäinen sanailu ja hupailu ovat loistavaa katsottavaa. Huumorin sävyttämien ilma-akrobatia- ja slapstick-numeroiden kyljessä kuulemme Turun telakan historiasta, merihistoriasta sekä Itämeren eliöistä. Tarinoissa on totta toinen puoli – tai vähän enemmänkin. Veikeän historiankerronnan ohessa hieman vakavampi muistutus Itämeren suojelun tärkeydestä on paikallaan.

Vanhaa telakan aikaista nosturia hyödynnetään esiintymisalustana kekseliäästi, ja köysien avulla tehdään jos jonkinlaista akrobatianumeroa välillä vastapainoa hyödyntäen. Köysiin kiivetään, niissä roikutaan ja niiden avulla tiputtaudutaan huimapäisesti alas maata kohti. Myös yleisö otetaan mukaan esitykseen rennolla tavalla. Koko perheen esitys tuntuu hurmaavan koko katsomon pienokaisista isovanhempiin saakka.

Näkymä Telakkarannalta Forum Marinumille

Yleisön lisäksi myös ympäristö otetaan hauskalla tavalla osaksi esitystä. Aurajokea pitkin ohi lipuvat asuntolaiva, huvivene, risteilyalus ja vesibussi. Rannalta toiselle puksuttaa m/s Pikkuföri. Hernesniemen ja Röngän sanailuun pääsevät mukaan esimerkiksi nosturin ohittava vesibussi ja kännykkää Pikkuförin pysäkillä räpläävät sivustakatsojat. Käytetty telakka- ja merenkulkutermistö tuo autenttisuuden tuntua. Esimerkiksi blosa, boforit, haveri, hiivari, jiirata, kapyysi, märssykori, paarlasti ja peti 4 tipahtelevat esiintyjien suusta kuin merenkulkijoilta tai sinikauluksilta konsanaan.

Jos esityksen jälkeen kutkuttaa tutustua tarkemmin telakka- ja merihistoriaan sekä vaikkapa erilaisiin solmutyyppeihin, kannattaa suunnata vastapäätä Forum Marinumiin. Se on kesäkautena auki päivittäin. M/s Pikkuförin kyytiin pääsee risteilemään maksutta tält pualt toiselle heinäkuussa 2020 päivittäin kello 12–18 sekä elokuun viikonloppuina.

Nosturisirkuksen esitykset 26.7.2020 saakka. Nosturi 55, Telakkaranta, Turku. Sateella ei esitystä.

Oletko paikalla vai myös läsnä? Töivrih–Hirviöt kyseenalaistaa sinivalon lumouksen

Hukkateatterin Töivrih-Hirviöt -esityksen esiintyjiä Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Oona Seppänen
Kuva: Oona Seppänen

*Liput saatu Hukkateatterilta

On koittanut heinäkuu 2020, ja ensimmäinen paikan päällä koettava teatteriesitys kuukausiin. Saimme kutsun tulla mukaan koeyleisöksi Hukkateatterin Töivrih–Hirviöt -esityksen ennakkonäytökseen perjantaina 3.7.2020 Liedon Vanhalinnaan. Kyllä kiitos, tulossa ollaan!

Töivrih–Hirviöt -musiikkinäytelmässä nähdään pieni Halla, jonka vanhemmat ovat älylaitteiden pauloissa. Sininen valo on saanut vanhemmat tunnottomiksi, eikä aikaa jää Hallalle. Kuka leikkisi hänen kanssaan? Auttaisiko joku ajamaan pelottavat hirviöt pois sängyn alta? Alkaa seikkailu lapsen ja hirviöiden maailmaan, joka on ryyditetty veikeillä laulu- ja laululeikkinumeroilla. Saadaanko sinivalo sammumaan?

Hukkateatterin Töivrih-Hirviöt Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Uuden turkulaisen teatteriryhmä Hukkateatterin ensimmäinen produktio Töivrih–Hirviöt on mukaansatempava musiikkinäytelmä opettavaisella vireellä. Sitä suositellaan erityisesti alakouluikäisille ja heidän vanhemmilleen, ja se antaa ajattelemisen aihetta itse kullekin älylaitteiden käytöstään. Onko välttämätöntä näpytellä kännykkää jatkuvasti vai voisiko välillä olla ihan rehellisesti läsnä? Esiintyjien antoisa heittäytyminen, leikkisä hirviökieli, taiten tehdyt hirviöpuvut ja -nuket sekä värikäs lavastus täydennetään tunnelmaa tuovilla valoilla ja musiikilla. Laulut ovat tarttuvia, ja en taida olla ainoa, jonka päähän jää soimaan ”Hirviöitä pelkäätkö – öktääklep ätiöivrih?”.

Töivrih–Hirviöt esitetään Liedon Vanhalinnassa härkätallin vintillä, joka on katettu, mutta lämmittämätön tila. Sinne otetaan yhteensä korkeintaan 35 henkilöä. Ennen tai jälkeen voi halutessaan käydä Vanhalinnan museossa (pääsymaksu), Linnavuoren laella tai rapsuttelemassa niityn suloisia lampaita. Myös kesäkahvila on avoinna. Parasta laatuaikaa ilman sinivaloa!

Hirviöitä pelkäätkö? Se sinun kannattaa mennä itse kokemaan!

Esityksen ensi-ilta on sunnuntaina 5.7.2020 ja esityksiä on 19.7.2020 saakka.

Turun Kaupunginteatterin Toinen tuntematon tuo esiin kotirintaman äänet

Toinen tuntematon Turun Kaupunginteatterissa netti-ensi-illassa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ympärilläni vallitsee tuntemattomuus. Kaikkea perutaan, kaikkea supistetaan, kaikkea sovitetaan uuteen normaaliin. Kalenterini tyhjät illat toistavat itseään, paitsi juuri tänään. Tänään on ollut jotain mitä odottaa, jotain, mikä on jätetty tai oikeammin sovitettu tähän uuteen arkeen.

Ennen esityksen alkua valitsen korviini korvakorut, ja hetken mielijohteesta poksautan kuohuviinipullon auki. Näytön ääreen asettuessani on vihdoin koittanut kuukausia odottamani hetki: Turun Kaupunginteatterin Toinen tuntematon -esitys aivan ensimmäistä kertaa yleisölle nähtynä. Oletin nauttivani ensi-illan kutkuttavasta jännityksestä paikan päällä Sopukassa, mutta nyt mennään näin, kotisohvalla kilistellessä livelähetyksen välityksellä.

Hetken päästä unohdan istuvani sohvallani, arkiset tiskikoneen täytöt, tekemättömät vappusimat ja jopa pöydälle laskemani kuohuviinilasin. Esitys riuhtaisee minut mukaansa niin, että kun esityksessä puristaa rinnasta, niin omaankin rintaan melkein ottaa. Kun siinä koetaan ilon pilkahduksia, niin omilla huulillanikin kareilee hymy. Tähän poikkeusaikaan silmieni eteen avautuu toinen poikkeusaika. Aika, jolloin mikään ei ollut entisellään.

Satu Rasilan dramatisoima ja ohjaama teos perustuu Toinen tuntematon -novellikokoelmaan (2017), jossa kaksikymmentä suomalaista nykykirjailijaa kertoo naisnäkökulmasta millaista on ollut elää Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanissa (1954) kuvatun jatkosodan aikana, kotona tai rintamalla. Turun Kaupunginteatterin lavalle on dramatisoitu osa novelleista. Niiden vaihtuessa näytöllä nähdään tekijän ja novellin nimi.

Esityksessä nähdään konekiväärikomppanian jäsenten äitejä, vastavihittyjä vaimoja, naapurin tyttöjä, lottia ja pikkusiskoja, jotka kaikki saavat äänen. Tarinoista kaksi jäävät erityisesti mieleeni: turkulaisen Niina Revon Martta-novellin sydäntäriipivä tulkinta sekä myös turkulaisen Tommi Kinnusen viimeiseksi säästetty kyynelherkku Nuku nurmelle hyvälle. Näyttämöllä nähtävät Pihla Maalismaa ja Kirsi Tarvainen välittävät intensiivisillä tulkinnoillaan sodan tuskan ja rujouden. Niitä täydentävät Arttu Aarnion valot, ääni- ja videosuunnittelu sekä taiten valittu, ajankuvaa hienosti maalaava musiikki.

Merkkaan kalenteriini Sopukan ensi-iltapäivän. Silloin Toinen tuntematon tulee varmasti olemaan erilainen kokemus.

Toisen tuntemattoman ensiesitys oli netissä 23.4.2020. Esityksen teosavaus on 28.4. kello 17 Turun Kaupunginteatterin Facebook-sivulla sekä myöhemmin tallenteena. Esityksen ensi-ilta on Turun Kaupunginteatterissa 30.9.2020.

Urhea Babe-possu valloittaa Kaupunginteatterin lavan ja katsojat

Babe - urhea possu Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

*Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Aloitan tunnustuksella: en ole koskaan innostunut puhuvista eläimistä, noista lasten elokuvien sankareista, jotka pelastavat miltei koko maailman. Eikä edes valkokankaat vuonna 1995 valloittanut vaaleanpunainen pieni possu saanut minua innostumaan genren elokuvista. Siltikin tein lippuvarauksen Turun Kaupunginteatteriin miltei heti, kun kuulin syksyllä 2019 ensi-iltansa saaneesta koko perheen näytelmästä, jonka päähenkilönä tuo vaaleanpunainen sankari, Babe-possu, seikkailee.

Olen tottunut näkemään Turussa loistavaa nukketeatteria ja tämän takia luotin, että sitä olisi myös tarjolla Kaupunginteatterin lavalla. Ehkä puhuvat eläimet onnistuisivat teatterilavalla siihen, mihin eivät kuvaruudulla kyenneet? Ja toisaalta, mahdollisuus tarjota esikoiselle ensimmäinen vierailu Kaupunginteatterin pääkatsomoon ja meille kahdestaan yhteinen kulttuurihetki, pelastaisi tilanteen kuin tilanteen ja ilahduttaisi niin itseäni kuin lasta.

Babe - urhea possun kukko, kalkkuna ja lampaat Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri.

Babe – urhea possu -näytelmä ylitti kaikki odotukseni. Ihastuin ja ilostuin ja nauroin yhdessä muun yleisön ja esikoiseni kanssa. Minulla ei ole kovin suurta muistijälkeä alkuperäisestä elokuvasta, mutta tuskinpa se on voinut olla yhtä riemastuttava ja mukaansatempaava. Milko Lehdon ohjaama näytelmä toimii loistavasti lavalla. Rooleissa on niin ihmisiä, eläimiksi pukeutuneita näyttelijöitä kuin nukkeja, kaikki sulassa sovussa kaiken aikaa yhdenvertaisina. Timo Väntsi on vastannut nukkejen ohjauksesta onnistuneesti, nukettajiensa käsissä ne liikkuvat kuin elävät esikuvansa konsanaan. Lammaslauman asut ovat niin kiehtovan näköisiä, että tekisi mieli koskea niihin. Ovatko ne yhtä pehmeitä kuin miltä näyttävät, ovathan? Pehmeät suosionosoitukset pukusuunnittelija Tuomas Lampiselle! Ja tilan kukko (Aaro Wichmann), mikä mahtava ilmestys! Jokaista jalanojennusta ja päänheilautusta myöten niin pihan kuningas kuin olla voi. Ihastuin!

Babe ja Paimenkoira Fly Babe - urhea possu -näytelmässä Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Lavalla riittää koko ajan nähtävää. Tarinaa eteenpäin kuljettavan Paimenkoira Flyn roolissa loistava Minna Hämäläinen on hellyttävä. Roolin kasvu näytelmän myötä on uskottavaa. Häntä heiluu sulavasti jokaisessa käänteessä eikä äidinrakkautta puutu, vaikka uusin tulokas ei samaa lajia olekaan. Hoggetin tilan isännän Herra Hoggetin (Stefan Karlsson) ja Baben (Sirpa Järvenpää / Merja Pöyhönen) yhteiselo on hurmaavaa seurata: miten possupaistia tulokkaasta suunnitellut isäntä näkeekin Baben oikean luonteen ja ymmärtää sen mahdollisuudet.

Babe – urhea possu on näytelmä, jossa on toiveikas, valoisa tunnelma. Tarina ja mukana jammailluttavat musiikkinumerot tempaavat mukaansa aikuisenkin. Heini Maarasen suunnittelemat nuket sulautuvat esitykseen hienosti ja Timo Väntsin ohjaama nuketus on ilmeikästä. Possuleikit jatkuvat kotona emme nimittäin malttaneet olla hankkimatta väliajalla pientä possupehmolelua mukaan kotiin kuopukselle vietäväksi. Se pidetään hyvässä tallessa ja tyytyväisenä, aivan kuten Babe.

Urheaan possuun ja maatilan muihin hahmoihin voit ihastua Turun Kaupunginteatterissa toukokuuhun 2020 saakka. Ikäsuositus 4+.