Kohta se on täällä – sormussaaga Turun Kaupunginteatterissa

Taru sormusten herrasta Turun kaupunginteatterissa

Torstaina 15. helmikuuta Turun Kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa suurproduktio  Taru sormusten herrasta. Tätä fantasiaseikkailunäytelmää ovat varmasti monet odottaneet, sillä J. R. R. Tolkienin kirjasaagan maailmanlaajuisesta suosiosta huolimatta  vain harvat teatterit ovat tarinaan uskaltaneet tarttua. Ja malttamattomana odotan esityskauden alkua minäkin. Onneksi turkulaiset ovat rohkeita!

Onneksi pääsin tutustumaan näytelmään ja sen valmisteluihin  jo etukäteen. Turun Kaupunginteatterin pressitilaisuudessa saamani ensivaikutelmat produktiosta olivat päätähuimaavia.  Tilaisuudessa saimme esimakua itse näytelmästä ja kuulimme tarinoita ja tietoa kulissien takaisesta uurastuksesta. Pääsimme jo ennakkoon näkemään muutaman kohtauksen näytelmän kolmannesta osiosta. Kohtasimme Frodon, Samin ja Klonkun uuvuttavalla matkallaan kohti Tuomiovuorta ja saimme aavistuksen örkkien häpeämättömästä uhkaavuudesta. Tietenkin nämä katkelmat näytelmästä olivat aivan liian lyhyitä, niin mielelläni olisin uppoutunut pehmeiden penkkien ja saagan pauloihin koko iltapäiväksi.

Turun Kaupunginteatterin noin neljä tuntia kaksine väliaikoineen kestävä Taru sormusten herrasta -näytelmä koostuu kolmestakymmenestä näyttämökuvasta. Tolkien-fanit voivat huokaista helpotuksesta, sillä näytelmän dramatisoinnissa on luotettu Tolkienin kirjoihin, huomattavasti sotaisamman elokuva-version sijaan. Vaikka kohtausten karsintaa on kuulemma jouduttu toisinaan tekemään rankallakin kädellä, on kaikki tärkeä edelleen mukana. Näytelmä seuraa tiiviisti sormuksen matkaa, eikä seikkailullisuutta tarinasta puutu.

Näyttelijöitä Päänäyttämön lavalle nousee kaksikymmentäkaksi. Eikä kukaan heistä pääsee hengähtämään, sillä rooleja on ainakin tuplamäärä. Ja millaisia rooleja: sormussaattueen, örkkien ja haltijoiden lisäksi näyttelijät saavat esittää niin lukittaren jalkoja, entin silmiä, puolikasta jokea kuin Sauronin suuta. Vain pienet hobitit saavat kulkea vaarallista matkaa yhden roolinsa varassa, syystäkin.

Näytelmässä otetaan myös koko lava haltuun, ihan sinne seitsemän metrin huimaavaan korkeuteen saakka. Luvassa on siis ilmalennätyksiä, jännitystä, miekkataiturointia ja pyrotekniikkaa. Myös pressissä näkemäni maskeeraukset ja puvustukset antavat odottaa näytelmältä paljon. Örkkien maskit näyttävät juuri niin kuvottavilta harottavine hampaineen, että heistä lähtevän löyhkän miltei haistaa. Gandalf valkea, valoissa hohtavine partoineen, on suoraan Keskimaasta laskeutunut velho ja Klonkku on juuri sellainen syvältä maan sisästä noussut kadotettu kuin kirjoissakin.

Tällä kerralla saimme vain pienen maistiaisen näytelmän lavastuksesta Rautaportteineen ja lavan ylle kaartuvine mahtisormuksineen. Jään siis innolla odottamaan muun muassa lavalle kohoavaa maissipeltoa, jonka 7000 lehteä on yksittäin valmistettu tätä varten. Kolmiosaisessa näytelmässä riittää varmasti ihmeteltävää ja ihailtavaa koko rahan edestä, onhan näytelmä työllistänyt miltei sata teatterin työntekijääkin.

Hetken vielä maltan odottaa, millainen mahtaakaan olla koko näytelmä kun jo nyt tarina vei mukanaan. Odotatko sinä ensi-iltaa yhtä innoissasi?

Mainokset

Ystävänpäivän menovinkit Turkuun

Ystävänpäivän menovinkit kulttuurin pariin Turussa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ystävänpäivää vietetään taas keskiviikkona 14.2. Turussa järjestetään paljon kivoja tapahtumia, joihin voi mennä yhdessä tai yksin. Osa tapahtumista on maksuttomia ja osassa on pääsymaksu. Nappaa menovinkit talteen!

Turun kaupunginkirjasto, pääkirjaston Studio: Et sä mittä rakkauslaului haluis kuulla? -konsertti klo 12.30

Rakkauslaulujen toivekonserttiin on pyydetty yleisöltä laulutoiveita. Mukana saa laulaa. Lauluja säestää koskettimilla Timo Rautala sekä sahalla ja viululla Katriina Rainio. Linnankatu 2, Turku.

Aboa Vetus & Ars Nova: Ystävänpäivä museossa klo 14–17 ja After work -opastus 8. Turku Biennaaliin klo 17.30

Jokirannan Aboa Vetus & Ars Nova -museokokonaisuudessa vietetään ystävänpäivää  kulttuurirajat ylittävän ystävyyden merkeissä. Iltapäivän aikana on ystävänpäiväkortti- ja kangaskassityöpaja, runoesityksiä ja livemusiikkia. Tarjolla on myös selkokielisiä opastuksia Turun historiaan sekä eri kulttuurien perinneleikkien esittelyä.

Kello 17.30 on puolestaan luvassa 8. Turku Biennaaliin After work -opastus, jonne myös virastotyöaikaa paiskivat ehtinevät mukaan. Mikä voisikaan olla oivempi tapa tutustua työkavereihin, kuin kaapata heidät työpäivän jälkeen kainaloon ja suunnata taiteen äärelle! Kierroksen jälkeen voi jäädä vaikka kahvikupposen äärelle aulan M Kitchen & Caféhen keskustelemaan millaisia ajatuksia näyttely herätti. Itäinen Rantakatu 4–6, Turku.

Turun taidemuseo: Ystävänpäivän teemaopastus: Rakkautta ja taidetta klo 17.30

Opastuksella tutustutaan Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia -kokoelmanäyttelyyn. Kultakauden taiteilijoiden välisen rakkauden ja ystävyyden pariin johdattavalle opastukselle on vapaaehtoinen ilmoittautuminen museolle. Mukaan mahtuu 40 henkeä. Aurakatu 26, Turku.

Turun AMK:n Taideakatemia: NÄE MINUT -esitys klo 18, SUOMI 101 -esitys klo 19, Medeia, rakkaani -esitys klo 20

Taideakatemiassa ensi-iltansa saa kolme ohjausta. Illan aluksi kuudelta nähdään Köysiteatterissa Anna-Maria Vänskän ohjaus ja tekstin sovitus NÄE MINUT. Seitsemältä Naruteatterissa on luvassa Lotta Jäppisen ohjaama SUOMI 101. Taideakatemian illan päättää kello kahdeksalta Köysiteatterissa esitettävä, Martta Pesosen ohjaama Medeia, rakkaani. Linnankatu 54–55, Turku.

Turun Nuori Teatteri: Broken Heart Story -näytelmä klo 19

Luomisesta, teatterista, rakkaudesta ja sen puutteesta kertovan näytelmän ensi-ilta on sopivasti ystävänpäivänä. Ohjaus ja koreografia on Mikko Kaikkosen käsialaa ja käsikirjoitus on Saara Turusen kynästä. Ursininkatu 4, Turku.

Sibelius-museo: Keskiviikkosarjan konsertti: Äänikkö klo 19

Museon keskiviikkoisessa konserttisarjassa lavan ottaa haltuun Äänikkö, jota kuvataan kolmen improvisoijan (Jone Takamäki, Markus Pesonen ja Janne Tuomi) intiimiksi kohtaamiseksi. Museon konserttisalin akustiikkaa on kehuttu. Ja onpa itse museokin aika huikea arkkitehtuurin taidonnäyte! Piispankatu 17, Turku.

Turun Kirjakahvila: Ystävänpäivän leffailta klo 19.30

Kirjakahvilassa Brinkkalan sisäpihalla on luvassa Oscar-palkittu, dystooppiselle joutomaalle sijoittuva animaatioelokuva. Ei pääsymaksua. Vanha Suurtori 3, Turku.

Valtakunnallinen keikkapäivä. Turussa Gong: Laura Moisio klo 20

Keikkojen ja keikkapaikkojen tärkeydestä kotimaiselle musiikki- ja kulttuurielämälle muistuttava tapahtuma avaa maan rock-klubit yleisölle jo seitsemättä kertaa. Sisäänpääsy keikoille on maksuton (klubit voivat periä eteispalvelumaksun).

Turussa mukana on Gong, jossa laulaja-lauluntekijä Laura Moision ilmaiskeikalla päästäneen kuulemaan uunituoreen levyn materiaalia. Eteispalvelumaksu. Humalistonkatu 8 A, Turku.

Ekstravinkki:

Turun filharmonisella orkesterilla on ystävänpäivätarjouksena kaksi yhden hinnalla Leif Segerstamin johtamaan Fundeerauksia-konserttiin 2.3. klo 19 sekä lastenmusiikkiyhtye Mimmien ja filharmonikoiden yhteiskonserttiin 24.3. klo 15. Tarjous on voimassa 14.2.2018 saakka.

Kulttuurintäyteistä ystävänpäivää! ♥

 

Kamelianainen Aurinkobaletissa

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

*Yhteistyössä Aurinkobaletin kanssa

Kun suunnittelimme Susannan kanssa kulttuurihaastettamme tälle vuodelle, unohdimme yhden tärkeän kohdan: lumoudu liikkeestä. Tanssi, olkoon mitä lajia tahansa, vangitsee ainakin minut joka kerta kun pääsen sitä seuraamaan. Se sanoin kuvaamattoman keveyden illuusio, jonka tanssi usein luo, on jotain täydellistä. Hetken ajan saattaa kuvitella koko maailman tanssivan. Onneksi sain heti vuoden alussa muistutuksen unohduksestani.

Kävin katsomassa turkulaisen nykytanssiryhmä Aurinkobaletin edellisviikolla ensi-iltansa saaneen Kamelianaisen. Vaikka en ole aikaisemmin tutustunut tarkemmin Alexandre Dumas nuoremman kirjoittamaan Kamelianaisen kuuluisaan tarinaan, se ei kokemustani haitannut. Alussa on rakastunut mies ja rakastunut nainen, onni. Lopussa todellisuus, joka särkee unelman. Rakastumisen herkkää hetkeä ja sen alkuhuumaa tuskin voisi kauniimmin ja selkeämmin esittää kuin Margueritea esittävä Päivi Kujansuu ja häneen tulisesti rakastunutta Armandia esittävä Patrick Di Quirico yhdessä sen tekevät.

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

Päivi Kujansuun tulkitsema Marguerite on herkkä, mutta samalla voimakas. Patrick Di Quiricon Armandin kauneus ja aistillisuus saa tuntemaan rakkaustarinan mahdolliseksi, toisaalta hahmossa näyttäytyy häilyvyyttä ja epäluotettavuutta. Elina Raiskinmäen tulkitsema Prudence on entinen prostituoitu, jonka bailuvaihde tuntuu jääneen päälle. Rujoudellaan hän luo vastakohdan toisinaan eteeriselle Margueritelle. Sekä Prudence että Mikko Kaikkosen esittämä Kreivi/Kertoja/isä Duval -kombo toimivat välillä tarinan kertojina kuljettaen sitä eteenpäin. Kaikkosen hahmo antaa tarinalle jotain vakaata kaiken häilyvyyden rinnalle.

Aurinkobaletissa Urmas Poolametsin taitavissa käsissä Kamelianaisen rakkauden ja epätoivon täyttämästä tarinasta on muokkautunut nykyaikainen esitys. Some-aika on vahvasti läsnä, ja omaa identiteettiä ja ihmissuhteita vahvistetaan yhteisselfieillä. Dumas kirjoitti: ”Jokainen päivä tuo uusia viehättäviä piirteitä rakastetussa, joka päivä keksimme ennen tuntemattomia nautintoja.” Näitä hetken nautintoja esitys luo katsojalle. Poolametsin suunnittelema lavastus tukee kerrontaa. Erilaisia tiloja luodaan näyttämölle verhoin, joiden avulla katse ohjataan kohteeseen tai kohteesta. Välillä kohtaus sijoittuu verhojen taakse niin, että katsojana tunnen tirkisteleväni. Julkisen ja yksityisen rajat häilyvät, kuten ne niin helposti tekevät todellisuudessakin. Kohtaukset ovat tempoilevia ja niissä on välillä nopeitakin vaihtoja. Musiikki vaihtelee klassisesta Verdistä aina jumputtavaan teknoon. Esityksessä toistuu hektisyys, joka alleviivaa nykyajalle tyypillistä mielentilaa.

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

Kamelianaisen esityksiä on vielä 15.2.2018 saakka. Suosittelen, usein liike kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Esitys on yhtä kiihkeä ja tempaava kuin Dumas´n kirjoittama rakkaus.

Koreografia, konsepti ja lavastus Urmas Poolamets
Valosuunnittelu Marko Kallela
Ääni- ja kuvasuunnittelu Eero Auvinen
Pukusuunnittelu Marjo Haapasalo
Valo- ja ääniajot Konsta Savolainen & Marko Kallela
Pukujen valmistus Marja Haapasalo & Maria Sulonen

I am Karen: tarina itsensä ja toisten hyväksymisestä

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

*Yhteistyössä Kaarinan Nuorisoteatterin kanssa

Aina ei peilistä heijastuva omakuva miellytä. Oma keho ja koko olemassaolo tuntuu vääränlaiselta. Välillä ei tiedä millainen oikein tulisi olla, että kelpaisi. Itseään vertaa helposti muihin. Somesta, blogeista ja lehdistä välittyvä siloteltu ihanneihmisyys tuntuu tavoitettavalta, joltain, jota kohti pyrkiä. Pitäisikö laihduttaa? Vaihtaa ruokavaliota? Uusi vuosi on tulossa, onko pakollista luvata taas aloittavansa terveellisempi elämä?

Kaarinan Nuorisoteatterissa tarkastellaan tänä syksynä kehonkuvaa, kasvamista ja ympäristön asettamia paineita. Tanja Roihan ohjaaman ja Roihan ja työryhmän käsikirjoittaman I am Karen -näytelmän kehyskertomuksena on The Carpentersista tutun Karen Carpenterin tarina. Amerikkalaissisarusten, Karenin ja Richardin, uralle mahtui suosiota ja parrasvaloja, mutta myös jatkuvaa esilläoloa ja ulkonäkökeskeisyyttä. Karen sairastui anoreksiaan, joka vei lopulta hänen henkensä.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Karenin tarinan rinnalla kuullaan nuorten omia kokemuksia ja näkökulmia aiheesta. 1960–1970 -lukujen Pohjois-Amerikka vaihtuu 2010-luvun Kaarinaan ja leveälahkeiset housut pillifarkkuihin ja teepaitoihin. Yhdessä kohtauksessa nuoret juoksevat taputusten saattelemina yksitellen lavalle ja lausuvat ääneen kysymyksiä Karenille. Niitä me katsojatkin olemme jo ehkä pohtineet. ”Miksi?”, ”Miksi ruoasta tuli ongelma?”, ”Millainen oli todellinen suhde äitiisi?”

Ratkaisu monen näyttelijän käyttämisestä Karenina on hieno ja toimiva. Reeta Manninen esittää haamu-Karenia hulmuavine kiharapilvineen ja 1970-lukulaisine mekkoineen vakuuttavasti. Takaa tuleva valaistus korostaa hahmon aavemaisuutta ja toismaailmallisuutta, samoin kuin hahmon käyttämä englanti. Manninen myös laulaa kolme näytelmässä kuultavaa The Carpenters -laulua, ja upeasti laulaakin! Muita Kareneita esittävät Heidi Hämäläinen, Asma Marouf, Minja Salonen, Elli Soininen ja Minna Tuormäki. Heillä kaikilla on omanlaisensa vahvat ja samaistuttavat Karen-tulkinnat.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Näytelmä tuodaan lähelle katsojaa monella tasolla. Kauniissa puutalossa oleva teatteritila ei ole järin suuri, ja katsomo kehystää lavaa kahdelta sivulta ällän muotoisesti. Monessa kohtauksessa näyttelijät tulevat aivan katsojien eteen. Välillä katsojiin otetaan osallistavasti kontaktia.

Työryhmän ryhmälähtöisesti kirjoittamat kohtaukset ovat raikkaita ja tuovat esiin nuorten äänet. Vaikka olisin mielelläni nähnyt lisää kohtauksia Karenin tarinasta, on kuitenkin tärkeämpää luoda katse nuoriin ja kuulla mitä heillä on sanottavanaan. Juuri tällainen näkökulma sopii paikalliseen nuorisoteatteriin.

Monesta näytelmän kohtauksesta voin tunnistaa itseni ja omat muistoni teinivuosiltani. Juuri tuollainen meidänkin koulun terkkari oli!  Entä ne liikkatunnit, olisiko huvittanut. Ja miten ne aikuiset aina osaavatkin sanoa jotain tosi ilkeää, vaikka tarkoittavat ehkä vain hyvää.

Loppukohtaus on vaikuttava, ja näyttelijät laittavat tässäkin itsensä upeasti likoon. Haukkujen ja mollausten sijaan toisten ihoille kirjoitetaan kehuvia sanoja: rohkea, lahjakas.

I am Karen. Me jokainen olemme.

Kaarinan Nuorisoteatteri, Viipurintie 118, Kaarina. Esitykset 16.12.2017 saakka ja niissä on vielä vapaita paikkoja. Myös ryhmät ovat tervetulleita. Ikärajasuositus K12.

Kuvat: Matti Vahtera/ Kaarinan Nuorisoteatteri

Piaf – en kadu mitään

Piaf-musikaali, kuva Pette Rissanen*Yhteistyössä Åbo Svenska Teaterin kanssa

Sateiseen, syksyiseen arki-iltaan tuo valonpilkahduksen vierailu Åbo Svenska Teateriin.  Luvassa on Édith Piafista kertova musiikkidraama Piaf – Jag ångrar ingenting.  Lavan täyttää aivan pian tunnelmat Pariisista ja hersyvä musiikki. C’est merveilleux!

Teatterin kaunis eteisaula vilisee väkeä. Nyt on mahdollisuus ostaa ruotsinkielinen käsiohjelma, joka on taitettu hauskasti äänilevyn muotoiseksi. Suomenkieliseen juoniselosteeseen voi halutessaan tutustua etukäteen teatterin sivuilta. Narikkajonon jälkeen suuntaan paikalleni ensimmäiselle parvelle. Esitys tekstitetään ruotsiksi ja suomeksi, ja paikaltani tekstitys näkyy hyvin. Harmillisesti kuitenkin osa lavan tapahtumista ja orkesteri jää parven reunan peittoon.

Piaf - Jag Ångrar ingenting, musikaali Åbo Svenska Teaterissa

Esitys seuraa Édith Piafin (19151963) traagista elämäntarinaa. Se ja taiteilijan laulut ovat minulle tuttuja esimerkiksi elokuvasta Pariisin Varpunen – Edith Piaf (2007). ÅST:n Piafin eräänlaisena kehyskertomuksena on elämänsä loppuvaiheilla oleva sairas Piaf, jonka matkassa lähdetään tarkastelemaan mennyttä. Elämä kelataan alkuun, ja palataan takaisin kadulle aloittelemaan uraa katulaulajana.

Peter Snickarsin kirjoittama ja Jukka Aaltosen ohjaama musiikkidraama tempaa mukaansa jo alkumetreillä. Tapahtumat pitävät otteessaan, ja eläydyn Piafin vastoinkäymisiin, menetyksiin ja huippuhetkiin. Emma Klingenbergin tulkitsema Édith Piaf on hauras, sisukas ja huikea. Jo ensimmäisestä laulunumerosta leukani melkein loksahtaa Klingenbergin äänestä ja tulkinnasta mikä laulaja! Marko Aution kapellimestaroima orkesteri tekee myös parastaan.

Esityksessä kuullaan Piafin rakastetut laulut pääasiassa ruotsiksi. Ne soivat yhtä kauniisti ruotsiksi kuin alkuperäiskielellä ranskaksi. Minulle laulujen sanat ovat tärkeitä. Onkin hienoa kuulla laulut ruotsiksi käännettyinä ja näin upeasti esitettyinä. Käännökset tuovat laulujen tekstit samaistuttavimmiksi ja lähemmäs. Monet esityksessä kuultavista ruotsin käännöksistä ovat Anna ja Sture Pykin kynästä.

Piaf-musikaali, kuva Pette Rissanen

Myös muu näyttelijäntyö on upeaa ja roolitus osuvaa. Piafin siskopuoli Momone on tuki ja turva, jota Daniela Franzell tulkitsee hienosti. Amanda Nymanin roolitus Louis ”Papa” Lepléeksi toimii ja tuo hahmoon sopivasti häilyvyyttä. Kuninkaan puheesta tuttu Peter Ahlqvistin esittämä runoilija-sanoittaja-poikaystävä Raymond Asso on juuri sopivan epätoivoisesti omistautunut Piafille. Joona Rytkösen peilipaloilla koristellulla mustalla asulla puvustettu Döden (Kuolema) yllättää ensin kerran lavalle astuessaan. Kuolema on Piafin elämässä läsnä niin metaforan kuin konkretian tasolla.

Puvustus ja lavastus antavat esitykselle viimeisen silauksen. Heidi Tsokkisen suunnittelemista upeista ja viimeistellyistä puvuista peilautuvat ajankuva ja hahmon yhteiskunnallinen asema hienosti. Markus Tsokkisen lavastus sopii esitykseen prikuulleen. Se on osin riisuttua, osin juuri niin koreilevaa, kun tietyille vuosikymmenille kuuluu.

Loppukohtauksen riisuttu ilmeettömyys vetää hiljaiseksi. Kaikki on karistettu pois ja näyttämö jatkuu takaseinään saakka paljaana. Vaikuttavaa!

Piaf-musikaali, kuva Pette Rissanen

Kaksi ja puolituntisen ja 17 laulun jälkeen yleisö aplodeeraa seisaaltaan, eikä suotta. Yksi parhaimmista näkemistäni musiikkidraamoista, ehdottomasti! Jonottaessani takkiani narikasta oloni on epätodellinen. En vielä oikein osaa hahmottaa mitä olen nähnyt, toisaalta käteni ovat hellinä taputtamisesta. Yksi jos toinenkin ohittaa minut laulellen tai hyräillen Non, Je ne regrette rieniä.

Kuljen kotimatkani Pariisin sateisia katuja pitkin. Kotona kaivan kirjahyllystäni Momonen eli Simone Berteautin kirjoittaman Piafin elämäkerran Piaf – Jumalani kuinka olen elänyt! (1969/1971).

Piaf – Jag ångrar ingenting 7.4.2018 saakka Åbo Svenska Teaterin Päänäyttämöllä, Eerikinkatu 13, Turku. Esitys on tekstitetty suomeksi. Liput voi ostaa suoraan teatterilta.

Kuvat: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater