Mathildedalin hurmaava ruukkikylä

Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä, Varsinais-Suomessa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Salon Perniössä, meren rannalla on idyllinen ruukkikylä Mathildedal. Se on yksi Teijon ruukkikylistä ja löytyy kartoista suomenkielisellä nimellä Matilda. Vuonna 1852 Viktor Zebor Bremer laajensi Teijon rautaruukkia Mathildedaliin ja nimesi kylän uudelleen vaimonsa mukaan. Ruukkitoiminnan jälkeen kylässä on ollut muun muassa venetelakka.

Mathildedalin ruukkiyhdyskunta on Museoviraston määrittelemä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Kylään hurauttaa autolla Turusta noin tunnissa. Saloon on matkaa noin 26 kilometriä. Alueella on myös erityisesti luontomatkailijoita vetävä Teijon kansallispuisto.

Mathildedalin satama Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Varsinais-Suomessa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tullessani kylään on kuin olisin tullut pidemmänkin matkan ja muutaman vuosikymmenen taaksepäin. Aivan ensiksi on vastassa pieni pihapiiri, jossa ovat Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terho ja Kyläpuoti (Matildan puistotie 4). Jatkan matkaani tammipuiden reunustamaa kujaa tiili- ja punamultarakennusten ohi. Kuja on yksi Suomen pisimmistä tammikujista. Ohitan muutaman uuden omakotitalon, ja ne tuovat miljööseen ajan kerrostumia.

Pian olenkin meren rannalla. Pitkät vierasvenelaiturit ovat valmiina vastaanottamaan veneilijöitä. Olen liikkeellä lauantaina ja se näyttää olevan täällä toripäivä. Vanha rouva on myymässä herkullisen näköisiä leivonnaisia, muun muassa karjalanpiirakoita. Toisella myyjällä on pitkä pöytä kukkuroillaan erilaisia yrttejä ja taimia.

Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä, puro ja vanha muuntaja, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä, ruukin puro ja voimaratas, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mathildedalin ruukkikylän puro, takana putlauslaitos ja Mathildedalin kesäteatteri Salon Perniössä, Varsinais-Suomessa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ruukin putlauslaitos Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Suuntaan rannasta poispäin pienen puron ääreen. Luonto on kaunista ja vehreää.  Seistessäni solisevan puron äärellä hetki on lähes meditatiivinen. Puron päässä on iso vanha ruukkirakennus, putlaus- ja valssauslaitokset. Seurue kantaa sinne PA-laitteita ja muuta juhliin kuuluvaa tilpehööriä. Taitaa illemmalla olla häät tulossa ja voi, miten ihanassa paikassa! Rakennuksen vieressä on Mathildedalin kesäteatteri (Ruukinrannantie 6), jossa kesällä 2018 esitetään Reinikainen-komediaa.

Ruukin kehräämö ja puoti Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Herra Hiiren asumus Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yksityiskohta vanhan rakennuksen ovesta Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Puronvartta ympäröi erilaisia ruukkiin kuuluneita rakennuksia, joissa lähes kaikissa on uutta toimintaa. On kaksi ravintolaa, kahvila ja puoteja. Jossain on kuulemma taidenäyttely. Kaikkialla on kauniita yksityiskohtia. Vanhanaikaisen näköisiä vuokrapolkupyöriä nojaa telineeseen. ”En kestä jos ne ovat Pelagoja, liian idyllistä!” totean seuralaiselleni ja tarkistan, että eivät sentään ole.

Kirjanvaihtopiste Hotel & Cafe Mathildedalissa Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Alpakka Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Keltaisessa rakennuksessa, ilmeisesti vanhassa karkaisimossa, on Mathildedalin kulttuuriyhdistyksen sympaattinen kirjakierrätyspiste. Se löytyy Hotel & Café Mathildedalin  (Ruukinrannantie 8) kahvilan perältä. ”Vaihda, lainaa, osta (sopivalla summalla)” on raapustettu pieneen liitutauluun. Täältä löytyy varmasti jokaiselle kesäkirja!

Kierrän vielä alpakka-aitauksen kautta. Nämä veikeät, juuri kerityt pitkäkaulat rouskuttavat heinää tyytyväisinä. Viereisessä kehräämössä myydään niiden villasta tehtyjä tuotteita. Niistä ja muista ostosmahdollisuuksista seuraavassa postauksessa!

 

 

 

 

 

Mainokset

Keltainen tiilitie vie Vartiovuorelle

*Yhteistyössä Turun Kesäteatterin kanssa

Vuonna 1900 julkaistu L. Frank Baumin teos Ihmemaa Oz on saanut  sukupolvet toisensa jälkeen haaveilemaan sateenkaaren tuolta puolen löytyvästä  satumaisesta Ihmemaasta. Kirjan pohjalta tehtiin Broadway-näytelmä jo vuonna 1902, mutta suuren yleisön tarina saavutti vuonna 1939. Tuolloin tarina julkaistiin Technicolor-värisenä elokuvana. Ja nyt näytelmä nähdään Turun Kesäteatterissa Tom Petäjän dramatisoimana ja ohjaamana. Tempaudu siis mukaan tanssin ja laulun pyörteisiin ja lähde Dorothyn  sekä ystävien matkassa kohti Ihmemaa Ozia!

Leijona, Dorothy, portinvartija, Variksenpelätti ja Peltinen Smaragdikaupungin portilla. Kuva Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Leijona, Dorothy, portinvartija, Variksenpelätti ja Peltinen Smaragdikaupungin portilla. Kuva Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri

Täytyy tunnustaa: ennen Taikuri Ozin ensi-iltaa minua jännitti. Ihmemaa Oz -elokuva oli yksi lapsuuteni katsotuimmista elokuvista, joten muuttaisiko näytelmä sen luomat muistot? Elokuvassa saippuakuplasta laskeutuva Pohjoisen Hyvä Noita Glinda oli huumaavan kaunis, hyvyyttä huokuva ja mystinen. Millaiseksi Glinda on tässä tehty? Entä keltainen tiilitie, kai se löytyy näytelmästä uudistuksista huolimatta? Kuinka paljon näytelmää on muokattu alkuperäisestä?

Dorothy saapuu Maiskiaisten keskelle Ihmemaahan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy saapuu maiskiaisten keskelle Ihmemaahan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Variksenpelätti löytävät Peltisen. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Variksenpelätti löytävät Peltisen. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri

Huoleni olivat turhia. Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella tämä monille tuttu tarina on sovitettu uudelleen, kuitenkaan unohtamatta tarinan peruselementtejä ja hahmoja. Mukana menossa kohti mystistä Taikuri Ozia ja Smaragdikaupunkia on perinteinen seikkailijajoukko: Dorothy (Maiju-Riina Huttunen), Variksenpelätti (Elviira Kujala), Leijona (Samu Loijas) ja Peltinen (Thomas Dellinger). Kaksi noitaa, Lännen Ilkeä Noita (Lauri Ketonen) varisapureineen (Jarkko Kallionpää ja Markus Niemi) sekä Pohjoisen Hyvä Noita (Miia Wakonen) sekoittavat pakkaa tahoillaan, ja lopulta vastassa on itse Taikuri Oz (Markus Niemi). Näytelmän pääroolien esittäjien lisäksi lavalle nousee miltei parikymmentä nuorta ja lasta esimerkiksi maiskiaisina ja vihreän Smaragdikaupungin asukkaina.

Vaikka Taikuri Ozissa ei olekaan kimmeltäviä saippuakuplia, tiesin jo paljon ennen ensimmäisen näytöksen loppua, että tämä on yksi parhaista kesäteatterinäytelmistä, joita olen nähnyt. Eikä seurani ollut eri mieltä kanssani. Taidokkaasti Dorothy seurueineen johdattaa katsojat seuraamaan heidän matkaansa lumoutuneina. Muutoksia näytelmässä toki on, mutta uudistukset ovat raikkaita ja hauskoja. Myös huumoria riittää, kuten kesäteatterissa kuuluukin. Ja onneksi kesäisten näytelmien yleinen pieruhuumori  on varsin vähäistä, joskin se tuntuu vetoavan yleisöön täälläkin. Eikä rakkauttakaan ilman tässä näytelmässä jäädä!

Nimirooleissa olevat näyttelijät tuovat loistavasti esille hahmojensa luonteita ja toiveita. Kaikki suoritukset ovat hienoja, mutta Lännen Ilkeän Noidan roolisuoritus on erityinen! Näytelmässä Lauri Ketonen pääsee loistamaan miltei pääroolissa ja se hänelle suotakoon, suoritus on sen verran loistava. Mukana olleen esikoisen mielestä taasen Taikuri Oz on verraton, jonka vihreänä kiiltevä pää huvittaa vielä monta päivää esityksen jälkeen.

Dorothy, Variksenpelätti ja Peltinen tapaavat Leijonan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy, Variksenpelätti ja Peltinen tapaavat Leijonan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Lännen Ilkeä Noita unikkopellolla. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Lännen Ilkeä Noita unikkopellolla. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri

Ja vaikka Vartiovuorella ei lennähdetä Ihmemaahan tutun melodian turvin, on Valtteri Lipastin musiikki yksi näytelmän kantavista voimista läpi seikkailun. Jopa niin paljon, että huomaan vielä viikko ensi-illan jälkeen laulavani Matkalaulua toistuvasti. Jos et ole vielä päässyt näytelmää näkemään, löytyy Turun Kesäteatterin sometileiltä maistiaisia näytelmästä ja sen musiikista!

Kopauta punaisia paljettikenkiäsi kolmesti vastakkain – pian olemme jo Ihmemaassa!

Turun Kesäteatteri Vartiovuorella, Vartiovuori, Turku. Esityksiä 11.8.2018 saakka. Suositus yli 3-vuotiaille.

Lumoavat teatterinuket Brinkkalan galleriassa

Haluatteko kokea jotain elämyksellistä ja samalla kertaa ilmaista? Minulla on loistava vinkki! Nimittäin Brinkkalan galleriassa Vanhan Suurtorin kupeessa on esillä Nukkenäyttely. Näyttely on loistava pilkahdus siitä, millaista taidetta teatterinuket voivat olla.

Heini Maarasen nukkeja näytelmästä Hamlet (2017)
Heini Maarasen nuket Turun kaupunginteatterin ja Aura of Puppetsin näytelmästä Hamlet (2017)

Nukketeatteriammattilaisten verkoston Aura of Puppetsin kokoama Nukkenäyttely koostuu kahdesta huoneellisesta nukkeja, joista jokainen on saanut paistatella parrasvaloissa. Näyttelyssä esillä olevat teatterinuket on koottu kahdeksastatoista näytelmästä ja kaikki ovat Aura of Puppetsin jäsentaiteilijoiden tekemiä. Monet nukeista ovatkin minulle jo entuudestaan tuttuja nähdyista näytelmistä, mutta näin läheltä en ole yhtäkään niistä koskaan nähnyt.

Miksi sitten juuri tämä näyttely kannattaa nähdä? Yksinkertaisesti koska näyttely on upea! En tiedä mitä odotin, mutta heti näyttelytilaan saapuessani olin vaikuttunut. Teatterinuket luovat olemassaolollaan tilaan varsin taianomaisen tunnelman. Ne ovat niin eläviä ja samalla niin satumaisia, etten tiedä katsovatko ne minua vai minä niitä. Erityisen tunnelman luo myös se, että mikään niistä ei ole pelkkä koriste. Jokainen esillä oleva nukke on ollut osa teatteriesityksiä ja luotu liikkumaan. Muistan, miten inihmillisesti  keväällä näkemieni Rauhanneuvottelijan sekä Nooat – sillä hän oli herralle mieluinen -näytelmien nuket liikkuivat. Nyt ne  kuitenkin ovat pysähtyneet. Muisto antaa kuitenkin aavistuksen siitä, miten eläviä teatterinuket nukettajiensa käsissä voivat olla.

Laura Hallantien nukkeja näytelmästä Paleleva Elefantti ( 2015/2018)
Laura Hallantien nukkeja TEHDAS Teatterin näytelmästä Paleleva Elefantti (2015/2018)
Heini Maarasen nukkeja näytelmästä Romeo ja Julia
Osa Heini Maarasen nukeista TEHDAS TEatterin näytelmästä Romeo ja Julia (2015)

Näyttelyä kiertäessäni en voi kuin ihmetellä nukkejen monipuolisuutta ja niiden taidokkaita yksityiskohtia ääneen. Juuri yksityiskohdat tekevät tästä näyttelyn, joka on itse koettava. Eivät pelkät valokuvat anna niille oikeutta. Erityisen kiehtovaa näyttelyssä on teatterinukkejen erilaisuus. Osa niistä on varsin pieniä, melkein kämmenelle mahtuvia, toiset taas itseäni suurempia. Mukana on myös Aurajoessa viime vuonna nähty Lemminkäisen käsi, joka on osa jättinukkea. Toiset nukeista pääsevät osaksi painajaisuniani, toiset taas naurattavat hulvattomuudellaan. Jotkut ovat niin elävän näköisiä, että en uskalla katsoa niitä silmiin ja toisia haluaisin silittää. Käsittämätöntä taidokkuutta!

Laura Hallantien Piip-nukke
Laura Hallantien Piip-nukke TEHDAS Teatterin näytelmästä Müna (2013)

Näyttelyesitteestä saa tuntumaa nukketaiteilijoiden työhön. Esillä olevien nukkejen valmistuksessa on käytetty niin vaahtomuovia, sukkahousuja, lateksia, puuta, rautalankaa, villaa ja erilaisia karvoja. Esillä olevat nuket ovat monipuolinen kavalkadi nukketyypeistä. Ennen tätä näyttelyä en tiennyt miten teatterinukkeja edes lajitellaan. Nyt tiedän, että on olemassa niin pöytänukkeja, niskakeppinukkeja, suunukkeja, lankanukkeja, paperinukkeja ja kokovartalonukkeja. Osan liikuttamiseen tarvitaan useampi nukettaja, suurimpaan osaan riittää yksi.

Näyttelystä saadun uuden tiedon määrä ei kuitenkaan hengästytä, vaan saa innostumaan. Haluan päästä pian näkemään lisää nukketeatteria! Haluan nähdä nukkejen liikkuvan. Onneksi ainakin Turussa tarjontaa on. Täällä järjestetään jopa vuotuinen nukketeatterifestivaali TIP-Fest marraskuussa Manillassa. Turhaan ei Turkua luonnehdita Suomen nukketeatteripääkaupungiksi!

Heini Maarasen nukkeja näytelmästä Myrsky (2013)
Heini Maarasen nukkeja TEHDAS Teatterin näytelmästä Myrsky (2013)

Aura of Puppetsin Nukkenäyttely Brinkkalan gallerissa (joulurauhan julistuksesta tutun Brinkkalan talon toinen kerros Vanhan suurtorin laidalla) on esillä 8.7.2018 saakka. Ehdottomasti suosittelen tätä ihan jokaiselle!

Toukokuu on kirppiskuu

Toukokuussa on paljon kirpputoreja Turussa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Aivan kohta se on täällä, nimittäin toukokuu ja kaikki ihanat ulkoilmatapahtumat. Jo viime vuonna sain huomata, että toukokuu on ulkoilmakirpputorien ja -myyntitapahtumien kannalta ainakin täällä Turussa paras mahdollinen kuukausi. Todellinen kierrättäjien unelmakuukausi siis! Tänäkin vuonna kuukauden jokaiselle viikolle näyttää riittävän kirppistapahtumia, joihin suunnata aarrejahtiin, parhaimpina viikonloppuina jopa useampia! Kaiken lisäksi useimmista näistä tapahtumista löytyy myös hauskaa oheisohjelmaa tai ainakin kahvia ja pullaa, joten tiedän varsin monta huonompaakin tapaa viettää toukokuun viikonloppuja.

Koostin listan tapahtumalinkkeineen näistä myyntitapahtumista myös muille yhtä innokkaille löytöjen etsijöille ja kierrätetyn tavaran haalijoille (ja tietenkin myyjille). Toivottavasti kelit ovat suotuisat ja onni myötä!

Sunnuntaina 6.5. Linnateatterin PopUp-kirppis (11-17) Dominossa

Kirppiskuukauden aloittaa Linnateatterin kirppistapahtuma, jossa löytöjä voi tehdä myös teatterin omasta myyntipöydästä. Kuka tietää, ehkä sieltä löytyy näkemäsi näytelmän puvustustakin? Linnateatterin ravintola on myös auki koko tapahtuman ajan, eli ainakaan tyhjin vatsoin ei paikalta tarvitse poistua. PopUp-kirppiksen oma FB-tapahtuma löytyy tästä linkistä.

Torstaina 10.5. Kirppistapahtuma Helatorstain heilahdus (11-15) sekä museokaupan remonttimyynti (11-19) Museokeskus Forum Marinumin parkkipaikalla

Helatorstaisen vapaapäivän kunniaksi kannattaa suunnata jokirantaan peräkonttikirppikselle Forum Marinumin edustalle. Ulkokirpputorin lisäksi myös museon sisätiloissa kannattaa poiketa, hienon museokokemuksen lisäksi saattaa mukaan tarttua myös jotain kiinnostavaa museon omasta remonttimyynnistä kokoustila Messistä. Ps. myyjille ei ole paikkamaksuja, mutta ei myöskään paikkavarauksia. Lisää tapahtumasta löytyy tästä linkistä.

Lauantaina 19.5. Raunistulapäivä (11-15)

Osana Kaupunginosaviikkoja järjestettävä Raunistulapäivä on yksi suosikeistani. Tuolloin tuo sokkeloinen puutaloalue muuttuu yhdeksi suureksi kirppiskahvilaksi, jossa helposti tulee vietettyä tovi jos toinenkin. Kartta ja lisätiedot tapahtumasta löytyvät tämän linkin takaa.

Sunnuntaina 20.5. Portsan katumarkkinat (11-15)

Tämä tapahtuma on perinne, Portsan katumarkkinat on järjestetty jo 29 kertaa! Kahden korttelin matkalle Puutarhakadulla levittäytyviltä markkinoilta on helppo tehdä löytöjä, vaikka varmasti myös tungosta on luvassa. Kirppismyynnin lisäksi myös ruokaa, live-musiikkia ja uudempien tavaroiden myyntiä luvassa. Hauskana lisänä tapahtumaan Veto-Jussi -veturi kuljettaa markkinaväkeä satamaan ja takaisin (10/5e). Tästä linkistä pääset katumarkkinoiden omaan tapahtumaan.

Sunnuntaina 20.5. Turun ylioppilasteatterin Kirppisklubi (16-21)

Vasta iltapäivällä avautuva TYT:n Kirppisklubi on aamu-unisten unelma. Siellä pääsee ostosten lomassa nauttimaan mocktail-baarin antimista ja DJ-musiikista. Kuulostaa hyvältä, eikö?  Ota siis sunnuntaisen iltakävelyn suunnaksi jokiranta ja Turun ylioppilasteatteriTästä pääset tapahtuman sivulle ja samalla ilmoittautumaan vaikka myyjäksi Kirppisklubille.

Lauantaina 26.5. Siivouspäivä (koko päivä)

Toukokuun viimeisenä lauantaina vietetään jälleen kerran Siivouspäivää. Tarkempia myyntipaikkoja kannattaa etsiä Siivouspäivän omilta sivuilta, turhasta tavarastaan eroon haikailevia on joka vuosi löytynyt kiitettävä määrä eri puolilta kaupunkia.

Lauantaina 26.5. DaisyLadiesin kirpputori Muistolassa

Osana monipäiväistä Jokisataman avajaistapahtumaa järjestää DaisyLadies kirpputorin Linnankadun varrella sijaitsevassa toimitalossaan Muistolassa. Muistojen talo eli Muistola on pelkästään rakennuksena tutustumisen arvoinen: entinen köydenpunojantalo on rakennettu jo 1600-luvulla! Kirpputorin tarkempi ajankohta ei ole vielä selvillä, mutta kannattaa seurata ilmoittelua esimerkiksi Jokikadun avajaisten FB-tapahtumassa. Sieltä löytyy hyvin menovinkkejä koko tapahtumaviikonlopun ajaksi torstaista sunnuntaihin.

Sunnuntaina 27.5. Pohjolan pihat (11-16)

Sunnuntaina kannattaa suunnata radan toiselle puolelle Pohjolan idylliseen kaupunginosaa. Pohjolan Pihat -tapahtumassa löytyy aina vähintään silmäniloa ihanista puutarhoista. Mukana olevia pihoja on aina Koulukadulta Satakunnantielle saakka, joten varaa mukaan hyvät kengät ja iloinen mieli. Alueen kartta ja tapahtumasivu löytyvät täältä.

Sunnuntaina 27.5. Henrikin pihakirppis (11-15)

Viime vuotiseen tapaan samana sunnuntaina järjestetään Henrikin pihakirppis aivan Tuomiokirkon kupeessa, Henrikinkadun varren puutalojen sisäpihalla. Sopuhintaisten aarteiden lisäksi luvassa myös herkkuja ja muurinpohjalettuja! Kirppiksen FB-tapahtuma löytyy tästä linkistä.

Mihin näistä sinä suuntaat kirppistelemään?

Ps. Huomaa myös, että äitienpäivän aattona, lauantaina 12.5. järjestetään Logomossa Uuden muotoilun kevätmarket klo 10-17. Sieltä viimeistään löytyvät ne aarteen kotiin ja lahjapaketteihin.

NOOAT – Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin ensimmäinen yhteistyö vakuuttaa

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

*Yhteistyössä Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin kanssa

Harvoin pääsee katsomaan esitystä, joka lumoaa aivan alkumetreillä ja pitää otteensa loppuun saakka. Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin ensimmäinen yhteistyö NOOAT – sillä hän oli herralle mieluinen on tällainen. Tanssi- ja nukketeatteria yhdistelevä, noin puolitoistatuntinen esitys vie mennessään ja saa pohdiskelemaan maailman tilaa.

Alussa oli mursu. Ilmeisesti, mikäli tätä esitystä on uskominen. Esityksessä kuljetetaan Raamatun kertomusta mukana: on vedenpaisumus, selviäminen, jälleenrakennus ja tietysti arkki. Nooan kertomuksen osat näkyvät kohtauksissa kuitenkin pikemminkin viitteellisinä ja inspiraationa, kuin suorina lainauksina. Suoran kerronnan sijaan kohtaukset ovat verrattain abstrakteja, ja katsojan tulkinnalle jätetään tilaa.

Urmas Poolametsin ja Merja Pöyhösen ohjaamassa ja koreografioimassa esityksessä käytetään taitavasti ihmiskehoa, nukkeja tai vaikkapa muovinpalasta kertomaan ja viemään tarinaa eteenpäin. Liikkeen avulla voi kertoa paljon. Oikeastaan sen avulla kerrotaan lähes kaikki, sanoitta. Vain yksi sana lausutaan: mama. Sekin on monella kielellä ymmärrettävä ilmaisu. Muuta puhetta ei tarvita, sillä liikkeessä on esityksen voima.

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

Lavalla on samaan aikaan sekä tanssijoita että nukettajia esiintyen yhdessä. Aurinkobaletin tanssijat Mikko Kaikkonen, Päivi Kujansuu, Patrick Di Quirico ja Elina Raiskinmäki ovat minulle tuttuja Kamelianainen-esityksestä. TEHDAS Teatterista nukettajia on kolme: Anna-Kaisa Kuisma, Jaakko Lilja ja Laura Sillanpää. Jos en olisi nähnyt tanssijoita Kamelianaisessa, en välttämättä osaisi tehdä eroa heidän ja nukettajien välille. Niin taitavasti tanssijat ovat heittäytyneet nukketeatterin maailmaan, ja niin upeasti nukettajat käyttävät kehoaan nukettamisen ohella ja yhteydessä ilmaisunsa välineenä.

Huomioni vie lavastuksen ja puvustuksen kontrasti. Lavastuksen ja puvustuksen ovat suunnitelleet Laura Hallantie, Pia Kalenius ja Jenni Rutanen. Esiintyjien vaatteet ovat tehty erilaisista luonnonkuiduista. Muuta orgaanista lavalla ei juuri nähdä. Lähes kaikki silmiemme eteen marssitettava on tehty muovista: lavasteet sekä suurin osa nukeista ja esityksessä käytettävästä tarpeistosta. Jopa jäävuoret ja poutapilvet ovat muovia. Elävät, hengittävät, luonnonmateriaaleihin puetut esiintyjät luovat hätkähdyttävän kontrastin tähän jopa ällöttävyyteen asti vietyyn muovin käyttöön. Tulkitsen tämän ekokritiittisenä kannanottona ja huolestumisena maapallomme hyvinvoinnista.  Mihin tämä kaikki muovi menee? Miksi sitä on niin paljon?

Marko Kallelan tekemät valot tuovat väriä värittömyyden keskelle. Valot ja Konsta Savolaisen äänisuunnittelu paikoin hyvinkin erilaisine musiikkivalintoineen ovat mukana rakentamassa esityksen episodimaisuutta ja hetkittäisyyttä.

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

Mieleeni jää kohtaus, jossa esiintyjät poimivat jätesäkeistä kirkkaanpunaiset myttykasat. Muovikasat heräävät eloon: ne ovatkin kerroksittaiset kukat, jotka kasvavat ja kasvavat. Kukat paljastuvat jätesäkeiksi ja niistä kuorituvat leikin ja kontaktin ottamisen välineet. Kohtaus on upea ja sen kehittymistä on hieno seurata. Toinen vaikuttava kohtaus on arkin rakentaminen yhteistuumin palasta paperia. Hauska yksityiskohta on, että käsiohjelmassa on ohjeet paperiveneen taitteluun.

Esityksen jälkeen jään pohtimaan miksi käyn verrattain harvoin muissa kuin puheteatterin esityksissä. Tätä lisää!

NOOAT – sillä hän oli herralle mieluinen. Aurinkobaletti, Manilla, Itäinen Rantakatu 64, Turku. Esityksiä 28.4. asti. Katso traileri täältä. Ikäsuositus yli 13-v.