I am Karen: tarina itsensä ja toisten hyväksymisestä

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

*Yhteistyössä Kaarinan Nuorisoteatterin kanssa

Aina ei peilistä heijastuva omakuva miellytä. Oma keho ja koko olemassaolo tuntuu vääränlaiselta. Välillä ei tiedä millainen oikein tulisi olla, että kelpaisi. Itseään vertaa helposti muihin. Somesta, blogeista ja lehdistä välittyvä siloteltu ihanneihmisyys tuntuu tavoitettavalta, joltain, jota kohti pyrkiä. Pitäisikö laihduttaa? Vaihtaa ruokavaliota? Uusi vuosi on tulossa, onko pakollista luvata taas aloittavansa terveellisempi elämä?

Kaarinan Nuorisoteatterissa tarkastellaan tänä syksynä kehonkuvaa, kasvamista ja ympäristön asettamia paineita. Tanja Roihan ohjaaman ja Roihan ja työryhmän käsikirjoittaman I am Karen -näytelmän kehyskertomuksena on The Carpentersista tutun Karen Carpenterin tarina. Amerikkalaissisarusten, Karenin ja Richardin, uralle mahtui suosiota ja parrasvaloja, mutta myös jatkuvaa esilläoloa ja ulkonäkökeskeisyyttä. Karen sairastui anoreksiaan, joka vei lopulta hänen henkensä.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Karenin tarinan rinnalla kuullaan nuorten omia kokemuksia ja näkökulmia aiheesta. 1960–1970 -lukujen Pohjois-Amerikka vaihtuu 2010-luvun Kaarinaan ja leveälahkeiset housut pillifarkkuihin ja teepaitoihin. Yhdessä kohtauksessa nuoret juoksevat taputusten saattelemina yksitellen lavalle ja lausuvat ääneen kysymyksiä Karenille. Niitä me katsojatkin olemme jo ehkä pohtineet. ”Miksi?”, ”Miksi ruoasta tuli ongelma?”, ”Millainen oli todellinen suhde äitiisi?”

Ratkaisu monen näyttelijän käyttämisestä Karenina on hieno ja toimiva. Reeta Manninen esittää haamu-Karenia hulmuavine kiharapilvineen ja 1970-lukulaisine mekkoineen vakuuttavasti. Takaa tuleva valaistus korostaa hahmon aavemaisuutta ja toismaailmallisuutta, samoin kuin hahmon käyttämä englanti. Manninen myös laulaa kolme näytelmässä kuultavaa The Carpenters -laulua, ja upeasti laulaakin! Muita Kareneita esittävät Heidi Hämäläinen, Asma Marouf, Minja Salonen, Elli Soininen ja Minna Tuormäki. Heillä kaikilla on omanlaisensa vahvat ja samaistuttavat Karen-tulkinnat.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Näytelmä tuodaan lähelle katsojaa monella tasolla. Kauniissa puutalossa oleva teatteritila ei ole järin suuri, ja katsomo kehystää lavaa kahdelta sivulta ällän muotoisesti. Monessa kohtauksessa näyttelijät tulevat aivan katsojien eteen. Välillä katsojiin otetaan osallistavasti kontaktia.

Työryhmän ryhmälähtöisesti kirjoittamat kohtaukset ovat raikkaita ja tuovat esiin nuorten äänet. Vaikka olisin mielelläni nähnyt lisää kohtauksia Karenin tarinasta, on kuitenkin tärkeämpää luoda katse nuoriin ja kuulla mitä heillä on sanottavanaan. Juuri tällainen näkökulma sopii paikalliseen nuorisoteatteriin.

Monesta näytelmän kohtauksesta voin tunnistaa itseni ja omat muistoni teinivuosiltani. Juuri tuollainen meidänkin koulun terkkari oli!  Entä ne liikkatunnit, olisiko huvittanut. Ja miten ne aikuiset aina osaavatkin sanoa jotain tosi ilkeää, vaikka tarkoittavat ehkä vain hyvää.

Loppukohtaus on vaikuttava, ja näyttelijät laittavat tässäkin itsensä upeasti likoon. Haukkujen ja mollausten sijaan toisten ihoille kirjoitetaan kehuvia sanoja: rohkea, lahjakas.

I am Karen. Me jokainen olemme.

Kaarinan Nuorisoteatteri, Viipurintie 118, Kaarina. Esitykset 16.12.2017 saakka ja niissä on vielä vapaita paikkoja. Myös ryhmät ovat tervetulleita. Ikärajasuositus K12.

Kuvat: Matti Vahtera/ Kaarinan Nuorisoteatteri

Mainokset

Seitsemän koiraveljestä Kaarinassa

Seitsemän koiraveljestä, Kaarinan nuorisoteatteri ja Kaarina-Teatteri, Kuva: Matti Vahtera

*Yhteistyössä Kaarinan nuorisoteatterin ja Kaarina-Teatterin kanssa

”Voimalla seitsemän miehen” raikaa laulu metsikön laidalla kauniin keltaisen puutalon pihamaalla. Menossa on teatterisovitus Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -romaanista, Heini Vahteran dramatisoima ja ohjaama Kaarinan nuorisoteatterin ja Kaarina-Teatterin yhteisproduktio. Koiraveljesten tarina pohjaa tietenkin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teokseen.

Musiikkinäytelmä marssittaa tuttuakin tutumman kirjan tapahtumat katsojien eteen koiramaisessa hengessä. Tai pitäisikö sanoa tuttuakin tutumpien kirjojen, sillä varmasti monessa perheessä on Kunnaksen koiraveljeksistä luettu sivut hiirenkorville.

Näytelmässä seurataan Kunnaksen kirjan tapahtumia suht uskollisesti. Matti-kissa, kana ja Heikki Hämähäkki seikkailevat  tapahtumissa mukana. Veljekset käsittelevät nukkeja hienosti! Vilahtaapa näyttämöllä myös muista Kunnaksen teoksista tuttu Herra Hakkarainen.

Välillä koirat yltyvät haukahtelemaan tai ulvomaan, kuten koirien kuuluu. En varmaan hirveästi paljasta juonta, jos totean veljesten äidin kuoleman näyttämisen olevan yllättävä ja koskettava ratkaisu. Enkeli-äidin näkyminen myöhempien kohtausten taustalla toimii kyllä draamallisesti.

Seitsemän koiraveljestä, Kaarinan nuorisoteatteri ja Kaarina-Teatteri, kuva: Matti Vahtera

Seitsemän koiraveljestä, Kaarina-Teatteri ja Kaarinan nuorisoteatteri, Kuva: Matti VahteraMusiikkikohtaukset Anna Hellsténin hienoine koreografioineen ovat hiottuja ja rytmittävät näytelmää mukavasti. Eero Aakalan säveltämä ja kapellimestaroima livemusiikki sekä lauluosuudet ovat komeaa kuultavaa. Astuupa yksi jos toinenkin bändin jäsen välillä lavalle näyttelemään.

Koiramaisuudesta ei olla säästelty. Tiina Valkaman kekseliäs puvustus ja Marika Torvisen ja Jasmin Malmin maskeeraus luovat juuri sopivan illuusion lajityypeille ominaisista piirteistä. Asiaankuuluvasti koirilla on korvat ja kuonot, korpeilla nokat ja lampailla pörröiset korvat. Erityisen hauska tapa luoda koirankorvat on Venlan (Oona Mahnala) hahmon pinkit krepatut saparot.

Viime vuosisatojen tyylinen puvustus tempaa katsojan menneen ajan tunnelmaan. Kauaa eivät veljesten valkeat vaatteet ole valkoiset, kuten arvata saattaa! Veljesten virkatut virsut ja reput ovat upea yksityiskohta.
Seitsemän koiraveljestä, Kaarinan nuorisoteatteri ja Kaarina-Teatteri, kuva: Matti VahteraLopussa kiitos tietenkin seisoo ja rakkaus kukoistaa. Aapinenkin on suurin piirtein päntätty päähän.

Entä kuka veljeksistä oli suosikkimme? Kaikki seitsemän ovat mainioita ja lavainnostus näkyy. Kukin tuo oman roolihahmonsa piirteitä hienosti esiin. Kuitenkin seurueemme kuusivuotiaan suosikkihahmo oli Simeon (Leo Lindén), koska se oli hassu. Minun sympatiani saivat veljeksistä vanhin Juhani (Juhani Lemmetyinen) sekä kaikkein pienin, Eero (Rasmus Hakala), olenhan itsekin perheeni kuopus. Näiden hahmojen vahvat persoonat ja taidokas näyttelijäntyö tekivät vaikutuksen!

Seuraava esitys sunnuntaina  6.8. klo 17. Esityksiä vielä 19.8.2017 saakka. Esitystä suositellaan yli 5-vuotiaille.

Kaarina-Teatterin piha, Viipurintie 118, Kaarina. Paikalle pääsee Turusta esimerkiksi Föli-bussilla joko vastapäiselle Viipurintien pysäkille tai Kaarinan keskustaan sekä omalla autolla. Tutustu myös 100 lasta teatteriin! -hyväntekeväisyyskampanjaan.

Kuvat: Matti Vahtera/ Kaarinan nuorisoteatteri