Keltainen tiilitie vie Vartiovuorelle

*Yhteistyössä Turun Kesäteatterin kanssa

Vuonna 1900 julkaistu L. Frank Baumin teos Ihmemaa Oz on saanut  sukupolvet toisensa jälkeen haaveilemaan sateenkaaren tuolta puolen löytyvästä  satumaisesta Ihmemaasta. Kirjan pohjalta tehtiin Broadway-näytelmä jo vuonna 1902, mutta suuren yleisön tarina saavutti vuonna 1939. Tuolloin tarina julkaistiin Technicolor-värisenä elokuvana. Ja nyt näytelmä nähdään Turun Kesäteatterissa Tom Petäjän dramatisoimana ja ohjaamana. Tempaudu siis mukaan tanssin ja laulun pyörteisiin ja lähde Dorothyn  sekä ystävien matkassa kohti Ihmemaa Ozia!

Leijona, Dorothy, portinvartija, Variksenpelätti ja Peltinen Smaragdikaupungin portilla. Kuva Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Leijona, Dorothy, portinvartija, Variksenpelätti ja Peltinen Smaragdikaupungin portilla. Kuva Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri

Täytyy tunnustaa: ennen Taikuri Ozin ensi-iltaa minua jännitti. Ihmemaa Oz -elokuva oli yksi lapsuuteni katsotuimmista elokuvista, joten muuttaisiko näytelmä sen luomat muistot? Elokuvassa saippuakuplasta laskeutuva Pohjoisen Hyvä Noita Glinda oli huumaavan kaunis, hyvyyttä huokuva ja mystinen. Millaiseksi Glinda on tässä tehty? Entä keltainen tiilitie, kai se löytyy näytelmästä uudistuksista huolimatta? Kuinka paljon näytelmää on muokattu alkuperäisestä?

Dorothy saapuu Maiskiaisten keskelle Ihmemaahan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy saapuu maiskiaisten keskelle Ihmemaahan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Variksenpelätti löytävät Peltisen. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Variksenpelätti löytävät Peltisen. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri

Huoleni olivat turhia. Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella tämä monille tuttu tarina on sovitettu uudelleen, kuitenkaan unohtamatta tarinan peruselementtejä ja hahmoja. Mukana menossa kohti mystistä Taikuri Ozia ja Smaragdikaupunkia on perinteinen seikkailijajoukko: Dorothy (Maiju-Riina Huttunen), Variksenpelätti (Elviira Kujala), Leijona (Samu Loijas) ja Peltinen (Thomas Dellinger). Kaksi noitaa, Lännen Ilkeä Noita (Lauri Ketonen) varisapureineen (Jarkko Kallionpää ja Markus Niemi) sekä Pohjoisen Hyvä Noita (Miia Wakonen) sekoittavat pakkaa tahoillaan, ja lopulta vastassa on itse Taikuri Oz (Markus Niemi). Näytelmän pääroolien esittäjien lisäksi lavalle nousee miltei parikymmentä nuorta ja lasta esimerkiksi maiskiaisina ja vihreän Smaragdikaupungin asukkaina.

Vaikka Taikuri Ozissa ei olekaan kimmeltäviä saippuakuplia, tiesin jo paljon ennen ensimmäisen näytöksen loppua, että tämä on yksi parhaista kesäteatterinäytelmistä, joita olen nähnyt. Eikä seurani ollut eri mieltä kanssani. Taidokkaasti Dorothy seurueineen johdattaa katsojat seuraamaan heidän matkaansa lumoutuneina. Muutoksia näytelmässä toki on, mutta uudistukset ovat raikkaita ja hauskoja. Myös huumoria riittää, kuten kesäteatterissa kuuluukin. Ja onneksi kesäisten näytelmien yleinen pieruhuumori  on varsin vähäistä, joskin se tuntuu vetoavan yleisöön täälläkin. Eikä rakkauttakaan ilman tässä näytelmässä jäädä!

Nimirooleissa olevat näyttelijät tuovat loistavasti esille hahmojensa luonteita ja toiveita. Kaikki suoritukset ovat hienoja, mutta Lännen Ilkeän Noidan roolisuoritus on erityinen! Näytelmässä Lauri Ketonen pääsee loistamaan miltei pääroolissa ja se hänelle suotakoon, suoritus on sen verran loistava. Mukana olleen esikoisen mielestä taasen Taikuri Oz on verraton, jonka vihreänä kiiltevä pää huvittaa vielä monta päivää esityksen jälkeen.

Dorothy, Variksenpelätti ja Peltinen tapaavat Leijonan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy, Variksenpelätti ja Peltinen tapaavat Leijonan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Lännen Ilkeä Noita unikkopellolla. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Lännen Ilkeä Noita unikkopellolla. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri

Ja vaikka Vartiovuorella ei lennähdetä Ihmemaahan tutun melodian turvin, on Valtteri Lipastin musiikki yksi näytelmän kantavista voimista läpi seikkailun. Jopa niin paljon, että huomaan vielä viikko ensi-illan jälkeen laulavani Matkalaulua toistuvasti. Jos et ole vielä päässyt näytelmää näkemään, löytyy Turun Kesäteatterin sometileiltä maistiaisia näytelmästä ja sen musiikista!

Kopauta punaisia paljettikenkiäsi kolmesti vastakkain – pian olemme jo Ihmemaassa!

Turun Kesäteatteri Vartiovuorella, Vartiovuori, Turku. Esityksiä 11.8.2018 saakka. Suositus yli 3-vuotiaille.

Eeemeeeeliiii eli vierailu Turun Kesäteatterissa

L1000304

Niin varmasti kuin kesään kuuluu epävakaiset säät, niistä keskusteleminen ja loman odotus, kuuluu siihen myös vierailu kesäteatteriin. Kaikkein parhaimmat kesäteatterielämykset on tullut koettua suht ex tempore -lähdöillä esityksiin, josta ei tiedä ennestään mitään.

Nyt oli kuitenkin aika suunnata katsomaan Astrid Lindgrenin rakastettuihin klassikkokirjoihin pohjautuvaa Vaahteranmäen Eemeli -esitystä Turun Kesäteatteriin. Mukaan piti tietysti ottaa tarpeeksi lämmintä vaatetta, Suomen kesän tuntien myös villaa ja vilttiä. Noin seitsemänsataapaikkainen katsomo pullisteli nuorempaa ja vanhempaa katsojaa. Teatterielämys sai alkaa.

Tapahtumat sijoittuvat luonnollisesti Kissankulmaan, vaikka tässä versiossa idyllinen punamultainen miljöö oli vaihtunut vinkuraiseen, peppipitkätossumaiseen tulkintaan. Juoni mukaili muistikuvieni Eemeli-kirjoja suurin piirtein. En varmaan paljasta liikaa, jos kerron, että esityksessä Iida pääsee koristamaan lipputankoa, piika-Liinan hammasta kolottaa toden teolla ja kaupungin markkinoillekin käy tie. Pikkukatsojat muistavat varmaan monet yksityiskohdat pitkään!

L1001153

Välillä puhjetaan lauluun ja tanssahdellaan kymmenminuuttinen jos toinenkin. Kuitenkin erityisesti väliajan jälkeen pienemmät katsojat tuntuivat olevan jo aika levottomia ja melu katsomossa kohosi paikoin aika suureksi. Olisikin ollut oivaa, jos aivan pisimmät, tarinan kannalta ehkä ei-niin-oleelliset laulu- ja tanssinumerot olisivat olleet hippasen lyhyempiä. Olisi myös ollut mukavaa, jos tuttu ”Kissankulman kauhu Eemeli” -laulu olisi kuultu esityksessä hieman enemmän alkuperäistä muistuttavana sovituksena.

L1001020

Erityismaininnat täytyy antaa televisiostakin tutulle Valtteri Lehtiselle sekä Pihla Pohjolaiselle, joiden tulkinnat Eemelistä ja Iidasta olivat hienoa katsottavaa.

Näytelmän on ohjannut Miika Muranen ja Georg Riedelin alkuperäismusiikin on sovittanut Laura Hänninen.

Esitykset 14.8. saakka. Kesto väliaikoineen noin 2 h 20 min. Vartiovuori, 20500 Turku.

Kuvat: Viacheslav Vinokurov