Ilta Napolissa

San Martinon luostari ja museo Vomero-kukkulalla Napolissa

Napoli, Neápolis, Uusi kaupunki. Tässä Etelä-Italian Campanian maakunnassa sijaitsevassa miljoonakaupungissa riittää vilinää ja vastakohtaisuuksia. Saapuessani lentokentältä bussin päätepysäkillä päärautatieaseman vieressä kymmenet miehet notkuvat toimettoman oloisina. Asemaa ja Garibaldin metroaseman seutua vartioivat armeija ja poliisi raskaalla aseistuksella panssarivaunuineen ja konekivääreineen. Täällä en pimeällä haluaisi liikkua yksin.

Sen sijaan haluan nähdä kaupungin ylhäältä käsin ja suunnistan funikulaarilla Vomero-kukkulalle. Paikallinen julkisen liikenteen verkosto on toimiva kimurantti, ja matkustaessasi paikasta a paikkaan b voit joutua vaihtamaan kulkuvälinettä. Metroverkostoa uudistetaankin parhaillaan.

Jotta pääsen Vomerolle, menen ensin uusitulta Garibaldin asemalta keltaisella metrolinja ykkösellä Cavourin pysäkille. Reitti koukkaa v:n muotoisesti alas ja sitten ylös. Cavourilta otan Trenitalian junayhteyden Montesanton asemalle. Juna näyttää aivan tavalliselta pitkän matkan junalta, ja on vähän hölmistynyt olo istua syvällä maan alla sellaisessa. Montesanton asemalta en löydä viitoitusta funikulaarin lähtöasemalle, mutta kioskin myyjä opastaa oikeaan suuntaan.

San Martinon luostari ja museo Vomero-kukkulalla Napolissa

San Martinon luostari ja museo Vomero-kukkulalla Napolissa

Sant Elmon linnoitus Vomero-kukkulalla Napolissa

Vomero-kukkulan maisemat

Lyhyehkö funikulaarimatka ylös jyrkkää kukkulaa on hauska. Ikkunasta näkyy radan viereisiä koteja ja paikallisia arkisissa puuhissaan. Joillekin tämä on aivan arkinen kotimatka! Perillä etsin taas viitoitusta eteenpäin, linnoitukselle. Sitä en löydä, mutta iltakävelyllä oleva vanha herra neuvoo ystävällisesti.

Tähden muotoiselta Sant Elmon linnoitukselta (Via Tito Angelini 22) on upeat näkymät alas kaupunkiin ja Napolinlahdelle. Tuolla näkyy akveduktien jäämiä, tuolla historiallista keskustaa halkova diagonaalinen Spaccanapoli. Vieressä on Sant Martinon luostari ja museo (Largo San Martino 5). Vesuviuksen tulivuori komeilee horisontissa.

Katunäkymä Spaccanapolissa, Napolissa

Spaccanapoli, Via dei Tribunali Napolissa

Alkaa olla illallisaika, ja suunnistan ravintolatarjonnan ääreen alas kaupunkiin, historialliseen keskustaan. Se on UNESCOn maailmanperintöluettelossa.

Kaupungin keskustaa halkovalla Spaccanapolilla  ja muilla kapeilla pikkukaduilla on hektistä. Autoja ja skoottereita tuntuu sinkoilevan joka suunnasta, eikä suojatiet tarjoa juuri suojaa. Jalkakäytäviä ei ole nimeksikään, tai ne ovat täynnä ihmisiä tai niihin levittäytyvien kauppojen ja katukojujen tuotteita. Nostaessani katseen ylös korkeiden talojen viertä skootteri pyyhältää vierestäni vaarallisesti.

Kadut ovat nuhjuisia ja talot rempallaan sieltä sun täältä. Kaikkialla on tägejä ja graffiteja.  Monesta asunnosta kuivatetaan pyykkejä ulkonarulla välimerelliseen tapaan.  Pysäköityjä skoottereita on joka paikassa, ja kutakuinkin jokaisessa autossa on kolhuja ja lommoja. Näen yhden onnettoman pulun keskellä katua liikenteen alle jääneenä.

Napoli Sotterranea Napolissa

Katunäkymä Spaccanapolissa, Napolissa

Herkkuja Spaccanapolissa, Napolissa

Via dei Tribunali -kadulla on kivijalkaliikkeitä ja ravintoloita. Kaikkia ei kuitenkaan tunnista ravintolaksi saatika yhä olemassa olevaksi sellaiseksi vielä, kun teräsverhot ovat tiukasti ovien ja ikkunoiden suojana. Ostan alkupalaksi yhdestä take away -paikasta parillakymmenellä sentillä uppopaistettuja munakoisonsiivuja sekä riisipalloja. Ne tarjoillaan valkoisiin paperitötteröihin aseteltuina. Niin rasvaista, niin hyvää!

Kauniin Basilica di San Paolo Maggiore -kirkon vieressä on pieni aukio. Vasemmalla puolella on sisäänkäynti Napoli Sotterranea -nimiseen paikkaan (Piazza San Gaetano 68), jossa ilmeisesti pääsisi tutustumaan maanalaiseen kaupunkiin. Vieressä on limoncello-tehdas, jossa esitellään innokkaasti sitruunaliköörin tekoa. Jättimäiset liköörikattilat kätkevät sisälleen likööriä eri vaiheissaan.

Antonie Gigi Sorbillo -pitseria Napolissa

Pitsa Antonie Gigi Sorbillossa, Napolissa

Kirkonkello lyö seitsemän, ja illallisravintolat alkavat avata oviaan. Liityn jonon jatkoksi Antonio e Gigi Sorbillo -ravintolan (Via dei Tribunali 38) eteen. Kiireiset tarjoilijat ohjaavat nälkäisiä pöytiin. Pizze-lista on monipuolinen ja vain italiaksi. Tilaan noin neljä euroa maksavan Margherita-pitsan ja lasillisen paikallista viiniä. Maistaessani pitsaa ymmärrän vihdoin mitä tarkoitetaan, kun puhutaan aidosta napolilaisesta pitsasta. Olen myyty.

Maksu hoidetaan erillisellä maksupisteellä. Sen vieressä ilmeisesti omistajarouva seuraa silmä tarkkana poistuvien lukumäärää ja ilmoittaa sen mikrofoniin. Kun kaksi poistuu, saman verran pääsee sisään. Ulkona kadulla seisoskelee roima määrä ihmisiä, jotka sisäänpääsyä odotellessaan nautiskelevat aperitiiveja.

Katunäkymää Chiaiassa Napolissa

Museo Pignatelli Napoli Italiassa

Jälkiruuaksi suuntaan merenrantaan Chiaia-kaupunginosan liepeille. Kaduilla näkyy paljon vanhoja kulkupelejä, kuten Piaggio Apeja ja kuplavolkkareita. Ohitan Museo Pignatelli Cortes Napolin, jonka hulppeissa huoneissa olisi hauska käyskennellä. Talot kiemurtelevat kukkulaa karkkiväreissään.

Auringonlasku Napolissa

Auringonlasku Napolissa

Auringonlasku Napolissa

Auringonlasku Napolissa

Mailleen painuva aurinko värjää pilvenhattarat vaaleanpunaisiksi. Katulamppuihin ja kukkuloiden taloihin syttyvät valot. Rantaan on tullut iltakävelylle myös monet muut.  Hiekkaranta ei houkuta uimaan, sillä vieressä on yksi Napolin satamista. Ohi meneekin paljon aluksia.

Keskustaan päin mentäessä Via Partenope -rantakadulta alkaa ravintoloiden ketju. Sisäänheittäjät kilpailevat illallisasiakkaista. Yö on laskeutunut kaupunkiin.

Lue myös aamupäivästä Sveitsin Genevessä 1 ja 2 sekä iltapäivästä Ranskan Annecyssä.

Mainokset

Iltapäivä Annecyssä

Annecyn jokiKuvittele ympärillesi lämmin kesäpäivä. Juuri tuulenhenkäystäkään ei tunnu. Taivaalla seilaa pari pientä pilveä. Jalkojemme alla on ranskalainen jalkakäytävä, tarkemmin ottaen Annecyn kaupungin sellainen.

Olemme saapuneet Ranskan Alpeille Rhône-Alpesin hallintoalueelle. Tätä reilun 50 000 asukkaan pittoreskiä kaupunkia halkoo Annecy-järveltä virtaava Thiou-joki kanaaleineen. Pienet sillat johdattavat tomerasti niiden ylitse. Kanaaleita ja katuja ympäröi toinen toistaan kauniimmat talot ihastuttavine yksityiskohtineen.

Kaupunki on kuuluisa kanaaleistaan ja henkeäsalpaavista maisemistaan. Alppien Venetsia, sanotaan.

Kanaali Annecyssa
Kanaali ja talot AnnecyssaKaduilla käy kuhina. Tänään täällä on antiikkimarkkinat. Myyntipöytiä on ripoteltu kadun molemmin puolin. Tuolla näemmä myydään LP-levyjä, tästä saisi itselleen kauniita vintagemekkoja vain kymmenellä eurolla kipale. Tuolla puolestaan pieni terrieri kurottuu myyntipöydälle haistelemaan täytettyä peuranpäätä. Kanaalin varren ravintolat ovat kukkuroillaan iltapäivän lounastelijoita.

Taloja AnnecyssaViereisellä kadulla on taidemarkkinat. Myyntipisteet notkuvat eri kokoisia tauluja. Tyylilajeja ja maalaustekniikoita on laidasta laitaan. Jotkut taiteilijat ovat suojautuneet paahteelta katoksen alle.

Kanaali Annecyssä

Veneitä Ranskan AnnecyssaJatkakaamme eteenpäin järven rannalle Jardins de l’Europeen. Tänne puistoalueelle ovat löytäneet myös monet muut. Kaikkialla on seurueita piknikillä tai muuten vain istuskelemassa. Lasten leikkialueilla käy vilske. Jos janottaa, pienestä kojusta saa ostaa vastapuristettua mehua.

Lähtisitkö kanssani järvelle? Tuossa pääsisi kauniin puuveneen kyytiin ja kuski veisi kierrokselle. Vai haluaisitko kenties itse ohjata venettäsi? Sekin onnistuu.

Annecyn järvi
Annecyn järviVeneiden vuokrauspisteet seurailevat nauhana järvenrantaa. Tästä saisi vuokrata erilaisia polkuveneitä, viereisestä kojusta moottoriveneen. Järvenselkä siintääkin jos jonkinmoista kulkupeliä. Jos mielit vieläkin isomman kyytiin, lähtee järvelle monenlaisia laivaristeilyjä.

Annecyn järviEuroopan puhtain järvi, sanoo kaupungista kertovat nettisivut. Henkeäsalpaavan kaunis ja kirkas se kyllä on. Edessä siintävät kauniin jylhinä Alpit.  Yhdellä laella näyttää olevan vielä vähän lunta.

Rannalla jättimäisen havupuun alla myydään käsintehtyä jäätelöä. Vieressä  vuokrataan pieniä valkoisia polkuhevosia. Heppa kannattelee kärryä, johon pieni polkija itsensä asettaa. Nyt käykin kauppa, ja yksi hevosista pääsee matkaan. Juuri tällaisesta näin valokuvan Turun taidemuseossa ranskalaisen valokuvaaja Robert Doisneaun näyttelyssä. Jotkin asiat eivät muutu.

Lue myös aamusta Genevessä.

Aamupäivä Genevessä 2

Muistatko Monrepos’n? En minäkään, mutta siellä nyt olemme! Nimittäin Geneven samannimisessä puistossa, Mon Repos’a. Tuolta vinosti vastarannalta vanhastakaupungista pääsee tänne esimerkiksi vesibussilinjalla  M4. Matka on myös hyvin käveltävissä ylittämällä kaunis Rhône-joki ja jatkamalla rantabulevardia pitkin, ja pian oletkin jo perillä.

Oikeastaan tässä järvenrannalla taitaa olla monta puistoa peräkkäin. Mon Repos, de la Perle du Lac, Moynier, Barton, Willian Rappard..On kyllä vaikea erottaa mihin yksi päättyy ja mistä seuraava alkaa. Kävelytiet kiemurtelevat sinne tänne. Tuolla on kivannäköinen leikkipuisto, tuolla taas houkuttelevan näköinen nurmialue, johon voisi istahtaa vaikkapa piknikille. Monet grillailevatkin parhaillaan piknikeväitään, vaikka grillaaminen taitaakin olla nykyisin täällä kiellettyä. Tuossa pienessä kojussa myydään jäätelöä.

Istahtaisimmeko hetkeksi tähän penkille järvenrannalle? Näkymät ovat huikeat, oikeastaan mykistävät. Purjeveneiden hidasta lipumista ja järven aaltoilua voisi seurata aika pitkään. Takana siintävät Alpit. Mitäs tykkäät?

Alueella on monia kauniita, vanhoja rakennuksia. Yksi niistä on Tieteen historian museo.  Ajattelin kuitenkin viedä sinut toiseen paikkaan, Geneven Kasvitieteelliseen puutarhaan. Kun kävelemme rantaa tarpeeksi pitkään, tulemme lopulta perille.

Geneven Kasvitieteellisen puutarharhan opastekyltti

Opaskartta ilmoittaa: olet astumassa elävään museoon! Puutarha tutkii, säilyttää ja suojelee erilaisia kasveja ja välittää niistä tietoa. Yli 12 000 lajia, 28 hehtaaria ja takana 200 vuotta historiaa – vau!

Tästä kohtaa voi poiketa pienelle pikkukivirannalle. Käydäänkö kokeilemassa kuinka lämmintä vesi on? Ei kuitenkaan häiritä rannalla oleilevaa sorsapariskuntaa.

Edessäpäin häämöttää venevuokraamo. Mennään kuitenkin alikulkutunnelista autotien toiselle puolelle puutarhaan. Siellä on valtavasti nähtävää: kasveja eri puolilta maailmaa niin ulkona kuin sisällä kasvihuoneissa, eläimiä, lintuja, leikkipuisto, karuselli, ravintola ja kirjakauppa.

Puutarhan kävelyteillä on hauska kierrellä ja katsella kaikkea vastaantulevaa. Samalla voi saada ideoita kotiin vietäväksi. Mitäs sanot esimerkiksi tästä peltipurkkien kierrätystavasta? Tuolla takana näkyy ötökkähotelleja, joissa kelvannee asustella. Ohitamme myös hauskannäköiset vaaleanpunaiset flamingot ja mustat joutsenet, jotka asuvat samassa aitauksessa sulassa sovussa monen muun lintulajin kanssa. Täällä eläimistöä ei kuitenkaan saa ruokkia. Aitauksien ympärillä on jopa sähköaidat.

Puutarhassa kukkivat muun muassa jättiunikot, ruiskaunokit ja kruunutikankontit. Upeita, eikö?

Japanilaisessa puutarhassa vallitsee levollinen tunnelma. Tuossa kiemurtaa jopa pieni joentapainen. Kohta löydämme itsemme kivikkopuutarhasta, jossa on kasveja eri vuoristoseuduilta. Opastetaulun perusteella täällä kasvaa myös alppitähti, tuo myyttinen Alppien asukki.

Käydään lopuksi vielä trooppisessa kasvihuoneessa. Upeat, jättimäiset palmut kohoavat kohti kattoa. Täällä on vielä kuumempi kuin helteisessä ulkoilmassa, huh! Astuessamme takaisin puutarhaan ilma tuntuu jopa hieman siedettävämmältä.

Lue myös Geneve-kirjoitukseni ensimmäinen osa.

Parc Mon Repos, Rue de Lausanne.

Conservatoire et Jardin botaniques de la Ville de Genève, 192 Rue de Lausanne. Aukioloajat voit tarkistaa täältä ja vinkit vierailulle täältä. Ei pääsymaksua. 

Aamupäivä Genevessä

On aurinkoinen, lämmin aamu Genevessä, Sveitsissä. Olemme maan lähes läntisimmässä kolkassa, ranskankielisessä Geneven kantonissa. Ajattelin viedä sinut pienelle kävelylle. Oletko valmiina? Oui?

Kaupunki levittäytyy kauniina Genevejärven ympäristössä. Olemme nyt kaupungin keskustassa Pâquissa, jossa arvokkaat, vanhat talot ja loistohotellit reunustavat rantabulevardia. Bulevardilla on hauska käyskennellä ja katsella vastaantulijoita, veneitä ja maisemia. Tämä ei kuitenkaan ole vanhin osa kaupungista. Hypättäisiinkö kaupunkivesibussin kyytiin ja kurkattaisiin miltä vastarannalla näyttää?

Moni matkailija on oikeutettu maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Pysäkin automaatista saa myös ostettua kaksi frangia maksavan lipun. Tuolta vesibussi M1 tuleekin! Bonjour, kuljettaja!

Noin kymmenen minuutin matkan jälkeen olemme vastarannalla. Sattuikohan taskunpohjallesi leivänmuru tai kaksi? Pysäkillä parvelee kymmenittäin valkoisena hohtavia joutsenia valmiina nappaamaan vehnäset. Muutama sorsakin on mahtunut mukaan ja taistelee leivänpaloista.

Suunnatkaamme askeleemme yhden Geneven kuuluisimman nähtävyyden eteen. Kukkakelloa ovat tulleet katsomaan monet muutkin. Kamerat räpsivät ja selfiet tallentuvat muistikorteille. Kellonrakennustaidon kunniaksi tehdyssä kellossa on nyt kauniita kesäkukkia. Mitäköhän siihen istutetaan syksyksi?

Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Istahdetaan hetkeksi levähtämään viereisen Englantilaisen puutarhan vuosikymmeniä nähneiden puiden varjoon. Tästä on kiva katsella niin puiston upeaa suihkulähdettä kuin Geneven maamerkkiä, Genevejärven vesisuihku Jet d’Eau’ta.

Onko olosi jo virkeämpi? Jatketaan matkaa ylämäkeen kohti vanhaakaupunkia. Vastaan ei juuri tule ihmisiä. Karusellikin on vielä kiinni ja vasta myöhemmin täyttyy innosta kiljuvista lapsista. Jos vesipullosi on tyhjentynyt, tässä kohtaa voit täyttää sen kauniista vanhasta vesihanasta. Laidan merkintä sen varmistaa: potable, juomakelpoista.

Vanhakaupunki uinuu aamupäivän rauhaa. Osa kahviloista ja ravintoloista vasta avaa oviaan. Tuolla on näemmä yksi taidegalleria, tuolla huippukaiuttimia myyvä liike. Pieneltä kujalta pääsee kiipeämään portaat Pyhän Pietarin katedraalille, jonka torni piirtyikin näkyviin jo vastarannalta.

Karttaan on merkitty näköalapaikalta vaikuttava alue, Promenade de la Treille. Sinne siis!

Puiden varjostaman puiston penkeillä lekottelee ihmisiä. Seurue pitää herkullisen näköistä piknikiä pöytäryhmän ääressä. Ja missä maisemissa! Alpit siintävät kaukana sinisävyissä. Kaunista! Rinne laskeutuu näköalapaikalta Parc de Bastionsiin ja sitä ympäröiville kaduille. Siellä näyttäisi olevan muun muassa museoita, Grand Théâtre de Geneve -teatteri ja Victoria Hall -konserttihalli. Jäämme ihailemaan niitä kaukaa, sillä matka jatkuu jo seuraavaan paikkaan. Siitä lisää toisessa kirjoituksessa!

11 000 vuotta Pärnun historiaa

Kiinnostaako Viron historia? Suuntautuuko seuraava lomamatkasi kenties Lounais-Viroon, Pärnuun? Jos, piipahdus Pärnun museoon voisi olla paikallaan. Siellä pääset tutustumaan kaupungin historiaan 11 000 vuoden ajalta.

Museon historia mukailee koko maan ja Pärnun kaupungin historian vaiheita. Se juontaa juurensa aina vuoteen 1896, kun arkeologian seura Pernauer Alterthumforschende Gesellschaft perustettiin vaalimaan paikallishistoriaa. Toisen maailmansodan aikana kokoelmat otettiin neuvostovallan haltuun. Vuonna 1944 silloinen museorakennus ja osa kokoelmasta tuhoutui palossa –  onneksi osa kokoelmista oli piilotettu turvaan kaupungin ulkopuolelle. Vuonna 1971 valmistui uusi, neuvostoaikaa huokuva museorakennus kaupungin keskustaan osoitteeseen Aia 4. Siellä se yhä seisoo, hylätyn näköisenä ja rapistuvana.

Nykyään museo on keskustan toisella laidalla, uuden Endla-teatterin vieressä. Tämä 1800-luvun varastorakennus on remontoitu nykyaikaiseksi museoksi. Vieressä on kaksi muuta vanhaa varastorakennusta. Toisessa on enää seinät jäljellä, toisen julkisivu on sulautettu osaksi Pärnu Keskusta.

Astuessaan sisään museon aulaan vastassa on kaunis lasilattia. Sen alle on jätetty osa paikalla sijainneen Uuden Pärnun portin puista kulkusiltaa sekä kivisiä raunioita. Kiinnostavaa on, että kivien välissä maa-aineksessa sekä puuosissa on erotettavissa jonkinlaista mikrobikasvustoa. Lasilattia ei ole umpinainen, joten ilma pääsee kiertämään. Mahtaakohan rauniot säilyä näin?

Suuntaan ensiksi perusnäyttelyyn ja kuljen sähköisen kulkuportin ohitse, sillä se ei ole tällä hetkellä käytössä. Ehkä näin keväällä on vielä niin hiljaista, että sitä tarvittaisiin. Pärnun historiaa esitellään vuosisadoista ja -tuhansista toiseen. Pullissa, 5 kilometrin päässä, on ollut asutusta jo kivikaudella.

Kronologisen jatkumon katkaisee elokuvateatterimainen huone, jossa pienten videoklippien avulla pääsee tutustumaan välähdyksiin menneistä ajoista. On kiinnostavaa esimerkiksi kuulla vuosikymmenien takaisten auringonottajien ajatuksia kaupungista ja nähdä millainen yksi kaupunkia piinannut tulva on ollut.

1900-luvulle tultaessa käsitellään monia historiankirjoista tai kertomuksista tuttuja tapahtumia. Tiesitkö, että Viron itsenäisyysjulistus pidettiin Pärnussa Endla-teatterin parvekkeelta 23.2.1918? Nykyisin tällä paikalla Rüütlin aukiolla on teatterin parveketta esittävä muistomerkki.

Kuvat ja videot kylpyläajan kukoistuksesta ja riemuista saa haikailemaan vaalean hiekan ääreen. Kuulostaisiko mukavalta puinen koppi, jossa saa rauhassa nauttia kesäpäivästä ja joka viedään halutessasi pyörillä kuljettaen veden ääreen? Siitä voi sitten rauhassa ja suht katseilta suojassa pulahtaa vilvoittavaan veteen ja sitten takaisin yksityiseen uimahuoneeseen.

Aina ei elämä kuitenkaan ole pelkkää rantaelämää. Toisen maailmansodan aikaiset  Siperian kyyditykset ja vastarintaliike metsäveljet ovat aiheina tuttuja. Kun olet samassa, museoon rakennetussa junanvaunussa kyyditettävien kanssa ja näet metsäveljien kirjeitä, aseita ja puhdetöitä, konkretisoituvat menneet tapahtumat aivan eri tavalla.

Erityisen koskettavaa on nähdä osa mekosta, jonka vanki on kutonut paidasta purkamastaan langasta Patarein vankilassa Tallinnassa. Myöhemmin hänet lähetettiin Siperiaan. Kävin Patarein vankilamuseossa viime vuonna.

Neuvostoaikaa esitellään suht laajasti esineistöllä, vaatteilla ja jopa palasella tyypillistä olohuonetta. Neuvostoliittoa kokematonkin pääsee hieman aistimaan millaista olisi ollut elää neuvosto-Virossa.

Lapsetkin on huomioitu. Heille on oma erillinen soppensa, jossa voi istua mukavilla tyynyillä ja katsella videoita tai värittää Pärnun rakennuksista tehtyjä värityskuvia. Tätä värityskirjaa on muuten myytävänä museokaupassa.

Vaihtuvat näyttelyt ovat museon kolmannessa kerroksessa. Metamorfoos. Liblikate õitsemisaeg -näyttelyssä (Metamorphosis. Butterflies in bloom) on esillä kauniita valokuvia perhosista. Näytillä on myös perhoskokoelmia sekä terraariossa eläviä, kasvuvaiheessa olevia perhosia. Valitettavasti kaikki tekstit ovat vain viroksi, joten kieltä ymmärtämättömänä en saa kaikkea irti näyttelystä.

Armastus-näyttely (Love) johdattaa kävijän 1500–1900 -luvun rakkausteemaisiin teoksiin. Tämä Kadriorgin taidemuseon tekemä näyttely esittelee teoksia niin virolaisilta kuin eurooppalaisilta mestareilta. Näyttelyn esillepano on kaunis persikkaisine sifonkiverhoineen ja vihreäsinisine seinäpintoineen. Teosten nimet ovat pääasiassa merkattu lattiatarroihin, joka on hauska idea. Jäin kuitenkin kaipaamaa tietoa tekijöiden kotimaista. Mahtaakohan sellaisten merkitseminen olla tapana?

Pärnun museo, Aida 3. Avoinna ympäri vuoden tiistaista sunnuntaihin. Museossa on myös kahvila ja hyvä museokauppa. Metamorphosis- ja Love-näyttelyt 31.5.2017 saakka.