Menneen ajan charmia Procidalla

Pieni Procidan saari Italiassa on vehreä Napolinlahden helmi. Saaren pittoreskit talot, kapeat kadut ja kauniit maisemat ovat tuttuja esimerkiksi elokuvasta Il Postino – Posteljooni. Saaresta voit lukea tarkemmin täältä.

Monet käyvät saarella vain päiväretkellä Napolista. Laivahteydet ovat hyvät, ja päivän aikana saa varmaankin oivan pienen makupalan saaresta. Toden teolla saaren kanssa pääsee tutuksi, kun viimeisetkin laivat ovat irtautuneet Marina Granden satamasta ja Välimeren sininen ilta laskeutuu saaren ylle. Täällä ja täältä ei ole kiire mihinkään.

Jos on mahdollisuus jäädä saarelle yöksi, yksi hyvä majoitusvaihtoehto löytyy saaren keskiosasta Centanesta. Saaren ensimmäiseksi hotelliksi itseään tituuleerava Hotel Savoia on pieni paratiisi paratiisisaarella. Tämä 1930-luvulta peräisin oleva hotelli on kauniissa keltaisessa kivirakennuksessa. Se on yksi saaren ainoista hotelleista, jossa on oma uima-allas. Rannoillekaan ei ole pitkä matka. Bussipysäkki on hotellia vastapäätä.

Hotellin puutarhassa notkuvat puut sitruuna- ja persikkasatoa. Pulahdus viileään altaaseen ja matkaväsymys on poissa. Kuten useissa saaren taloissa, puutarhaa reunustaa korkea kiviaita. Alhaalta kadulta ei arvaisi kuinka upea puutarha sen takana häämöttääkään.

Pieni 16 huoneen hotelli on kuin tuulahdus menneestä. Huoneet ovat kahdessa kerroksessa ja jokainen on nimetty kukan mukaan. Ne ovat kelvosti varusteltuja ja niissä on ilmastointi ja pieni televisio.

Aamuisin on tarjolla pienehkö italialainen aamiainen ravintolassa ensimmäisessä kerroksessa. Siihen kuuluu muiden muassa kahvi, joka valmistetaan toiveidesi mukaan, jogurttia, muroja, voisarvia, paikallisia leipäkeksejä sekä mehua. Leipäkeksien päälle on paikalliseen tapaan pähkinäsuklaalevitettä sekä marmeladia. Ilmeisesti talvikaudella ravintola on avoinna myös iltaisin.

Saan rauhallisen toisen kerroksen kulmahuoneen, jossa on kulmaparveke. Siltä avautuu henkeäsalpaava näkymä Napolinlahdelle ja naapuruston kattojen ja puutarhojen ylle. Napolin likaisuus ja hektisyys ovat vain muisto. Saaren vasemmalla puolella häämöttää hevosenkengän muotoinen Vivaran saari. Oikealla on suosittu Ischian saari.

Näkymä kattojen yli Ischian saarelle

Hotellille saapumiseni jälkeen tajuan, etten halua viettää täällä vain yhtä yötä. Mennyttä aika huokuvalla charmillaan, maltillisilla huonehinnoillaan ja ystävällisellä palvelullaan hotelli hurmaa minut niin, että yhden yön sijaan en voi muuta kuin muuttaa matkasuunnitelmiani ja jäädä saarelle vielä yhdeksi yöksi.

Vastaanotossa päivystää pääasiassa vanha rouva, jonka kanssa meillä ei juuri yhteistä kieltä ole. Toisen yön huonevaraus hoituu kuitenkin onnistuneesti, ja aikani saarella tuplaantuu. Kun olet löytänyt Procidalle ja tähän hotelliin, niin pois et haluaisi päästä.

Hotel Savoia, Via Lavadera 32, Procida, Napolinlahti, Campania, Italia.

Lue myös aiemmat tekstini Procidan saari – Napolinlahden helmi, Leppeä Procidan saari Napolinlahdella sekä illasta Napolissa.

Leppeä Procidan saari Napolinlahdella

Procidan saari Napolinlahdella, Italiassa, on pieni paratiisi. Elämänmeno on rauhallista. Matkailijana päivän tärkein askare on löytää mukava ranta, jonne oikaista, ja kelpo ruokapaikka täyttää vatsa.

Kadut ovat kapeita ja niitä reunustavat talojen korkeat kivimuurit. Pääkaduksi sanotaan Marina Grandesta lähtevää Via Vittorio Emanuelea. Jalkakäytäviä ei juuri ole ja katuvalaistuskin on niin ja näin. Illemmalla heijastimet ja kännykän taskulamput ovat tarpeen, kun skootterit, sähköpyörät ja autot huristelevat kovaa jalankulkijan ohi. Kaikkia tervehditään, myös katukuvaan ilmestynyttä matkailijaa.

Kävelen monta kertaa erään talon ohi. Talon korkea kivimuuri on päässyt rapistumaan, ja kaksi miestä kunnostaa rappausta. Työn etenemistä on hauska seurata, ja joka kerta ohi mennessäni tervehditään puolin ja toisin.

Saarella on kolme satamaa. Suurimpaan Marina Granden satamaan tulevat laivat Napolista ja lähisaarilta. Rantakadulta ja ylöspäin lähteviltä pikkukujilta löytyy ravintoloita, vaate- ja matkamuistokauppoja sekä apteekki ja pankkiautomaatti. Pienempi Huvivenesatama Chiaiolella on saaren eteläpuolella.

Corricellan vanha kalastajasatama saaren itäpuolella on ikuistettu lukuisiin valokuviin, eikä suotta. Näkymä on huikea! Sinne pääsee esimerkiksi laskeutumalla kiemurtelevia portaita Via Marcello Scottilta.

Eri väriset ja toinen toistaan söpömmät kivitalot pengertyvät rinnettä. Rannassa on kiinni iso määrä veneitä, osa ulompana ankkurissa. Rantakatu Via Marina di Corricellan varrella on monia ravintoloita, joiden terassit ulottuvat lähes vesirajaan. Oikealla Terra Murata -kukkulan päällä komeilevat hiekanväriset Abbazzia di San Michele Arcangelon luostari ja Palazzo D’Avalosin entinen vankila.

Corricellan sataman yläpuolella on tunnelmallinen Piazza Dei Martiri -aukio. Sitä kehystää 1600-luvulla rakennetun Santa Maria delle Grazien keltainen barokkikirkko. Aukiolla on myös La Piazzetta -ravintola, josta saa oikein kelvon kasvispasta-annoksen. Ravintolassa vieraillessaan kannattaa piipahtaa yläkerrassa pikkulan puolella, sillä sinne johtavalta takorautatasanteelta näkee hauskasti ravintolan keittiöön.

Silurenzan ranta on Marina Granden vasemmalla puolella

Saarella on monia pieniä rantoja eri puolella. Länsipuolen Ciraccion ranta on siisti ja pitkä.  Uiminen on miellyttävää mukavan loivalla rannalla. Loikoillessa on mukava katsella saarelle tulevia ja sieltä lähteviä laivoja. Merituuli puhaltaa tummaa hiekkaa niin, että sitä saattaa olla rantareissun jälkeen kaikkialla. Rannalle mennään esimerkiksi Lungomare Christoforo Colombo -tieltä. Matkan varrella on muutama pieni ruokakauppa.

Kaksi jättimäistä kivenjärkälettä seisoo vesirajassa. Ne erottavat Ciraccion Chiaiolellan rannasta, jossa on monia ravintoloita. Niillä on omat yksityiset rantaosuutensa. Asiakkaiden käytössä on suihkut ja wc:t.

Saaren itäpuolella on Chiaian ranta, jonne johtaa jyrkät portaat ylhäältä Via Pizzacolta. Läheisellä Piazza Olmolla on monta pientä kauppaa, josta ostaa evästä. Korkeat kalliot kehystävät rantaa, jonka oikealla puolella niemennokan puiden siimeksestä voi bongailla hienoja vanhoja taloja. Vasemmalla puolella on Corricellan satama ja jyhkeä Terra Murata.  Rannan ainoa ravintola pitää keittiönsä kiinni iltapäivän tunteina.

Procida, Campanian saaristo, Napolinlahti, Italia.

Lue myös Procidan Saari: Napolinlahden helmi sekä illasta Napolissa.

Procidan saari: Napolinlahden helmi

Pieniä pittoreskejä katuja, värikkäitä kivitaloja ja vehreyttä. Rauhallista elämänmenoa, rantoja ja kolme vilkasta satamaa. Kaduilla huimaa vauhtia huristelevat lukuisat skootterit ja sähköpyörät, eri väriset ja eri vuosikymmenien Piaggio Ape -mopot, pikkupaikallisbussit ja muut menopelit. Procidan saari Napolinlahdella, Italiassa, on tätä kaikkea ja vielä paljon muuta.

Unohda tuntien matkan päässä Napolista olevat Amalfin rannikon kuvankauniit kylät. Jätä laskuista Campanian saaristosta tyyris Capri ja suosittu Ischia. Saanen suositella paratiisisaari Procidaa, jonne pääsee Napolista helposti ja nopeasti, ja joka on vielä vähän tuntemattomampi helmi.

Napolista pääsee Procidalle monella eri laivayhtiöllä useita kertoja päivässä joko autolautalla tai katamaraanilla. Yhdensuuntainen lippu on aikuiselta noin 12–20 euroa. Isosta matkalaukusta veloitetaan pieni lisämaksu.

Suuntaa Napolissa metrolla uudelle Municipion asemalle tai bussilla suoraan rantakadulle ja Castel Nuovo -linnan eteen.  Stazione Marittiman oikealla puolella on Molo Beverello ja sen matala lipunmyyntikioski. Valitse mieleisesi laivayhteys, on se sitten heti seuraava tai esimerkiksi edullisin. Noin 40 minuutissa olet perillä.

Laivat saapuvat Marina Granden satamaan, jonka valkoisesta asemarakennuksesta saat ostettua myös paluulipun. Kannattaa olla tarkkana paluuyhteyden kanssa, sillä suht Napolin keskustassa sijaitsevan Beverellon laiturin lisäksi laivoja lähtee Napolin länsipuolelle ainakin Monte di Procidaan ja Pozzuoliin. Saarelta pääsee myös Caprille ja Ischialle useasti päivässä.

Muutaman kilometrin pituisella saarella voi kävellä joka paikkaan. Jos majapaikkaan ei mieli tepastella matkatavaroiden kera, saa satamasta napattua myös taksin tai paikallisbussin. Noin euron maksavan bussilipun voi ostaa rajoitetusti auki olevasta aseman kioskista. Kuskilta ostettaessa hinta on korkeampi.

Tällä saarella ei ole juuri mitään, mutta sen takia täällä on kaikki hyvään lomaan tarvittavat ainekset. Saaren rauhallisessa ilmapiirissä arjen (tai edeltävän loman!) kiireet unohtuvat. Suurimpia päätöksiä on minkä rannan valitset tällä kertaa ja mihin ravintolaan istahdat illalliselle.

Saari saattaa olla sinulle tuttu postikorttimaisemien ohella myös elokuvista. Siellä on kuvattu Michael Radfordin ohjaama Posteljooni-elokuva (Il Postino, 1994) sekä Anthony Minghellan ohjaama Lahjakas Herra Ripley (1999). Filmauksista taidetaan olla aika ylpeitä ja ne näkyvät esimerkiksi katukylteissä sekä yrityksien nimissä.

Procida, Campanian saaristo, Napolinlahti, Italia.

Lue myös Ilta Napolissa sekä Leppeä Procidan saari Napolinlahdella ja Menneen ajan charmia Procidalla.

Ilta Napolissa

Napoli, Neápolis, Uusi kaupunki. Tässä Etelä-Italian Campanian maakunnassa sijaitsevassa miljoonakaupungissa riittää vilinää ja vastakohtaisuuksia. Saapuessani lentokentältä bussin päätepysäkillä päärautatieaseman vieressä kymmenet miehet notkuvat toimettoman oloisina. Asemaa ja Garibaldin metroaseman seutua vartioivat armeija ja poliisi raskaalla aseistuksella panssarivaunuineen ja konekivääreineen. Täällä en pimeällä haluaisi liikkua yksin.

Sen sijaan haluan nähdä kaupungin ylhäältä käsin ja suunnistan funikulaarilla Vomero-kukkulalle. Paikallinen julkisen liikenteen verkosto on toimiva kimurantti, ja matkustaessasi paikasta a paikkaan b voit joutua vaihtamaan kulkuvälinettä. Metroverkostoa uudistetaankin parhaillaan.

Jotta pääsen Vomerolle, menen ensin uusitulta Garibaldin asemalta keltaisella metrolinja ykkösellä Cavourin pysäkille. Reitti koukkaa v:n muotoisesti alas ja sitten ylös. Cavourilta otan Trenitalian junayhteyden Montesanton asemalle. Juna näyttää aivan tavalliselta pitkän matkan junalta, ja on vähän hölmistynyt olo istua syvällä maan alla sellaisessa. Montesanton asemalta en löydä viitoitusta funikulaarin lähtöasemalle, mutta kioskin myyjä opastaa oikeaan suuntaan.

Lyhyehkö funikulaarimatka ylös jyrkkää kukkulaa on hauska. Ikkunasta näkyy radan viereisiä koteja ja paikallisia arkisissa puuhissaan. Joillekin tämä on aivan arkinen kotimatka! Perillä etsin taas viitoitusta eteenpäin, linnoitukselle. Sitä en löydä, mutta iltakävelyllä oleva vanha herra neuvoo ystävällisesti.

Tähden muotoiselta Sant Elmon linnoitukselta (Via Tito Angelini 22) on upeat näkymät alas kaupunkiin ja Napolinlahdelle. Tuolla näkyy akveduktien jäämiä, tuolla historiallista keskustaa halkova diagonaalinen Spaccanapoli. Vieressä on Sant Martinon luostari ja museo (Largo San Martino 5). Vesuviuksen tulivuori komeilee horisontissa.

Alkaa olla illallisaika, ja suunnistan ravintolatarjonnan ääreen alas kaupunkiin, historialliseen keskustaan. Se on UNESCOn maailmanperintöluettelossa.

Kaupungin keskustaa halkovalla Spaccanapolilla  ja muilla kapeilla pikkukaduilla on hektistä. Autoja ja skoottereita tuntuu sinkoilevan joka suunnasta, eikä suojatiet tarjoa juuri suojaa. Jalkakäytäviä ei ole nimeksikään, tai ne ovat täynnä ihmisiä tai niihin levittäytyvien kauppojen ja katukojujen tuotteita. Nostaessani katseen ylös korkeiden talojen viertä skootteri pyyhältää vierestäni vaarallisesti.

Kadut ovat nuhjuisia ja talot rempallaan sieltä sun täältä. Kaikkialla on tägejä ja graffiteja.  Monesta asunnosta kuivatetaan pyykkejä ulkonarulla välimerelliseen tapaan.  Pysäköityjä skoottereita on joka paikassa, ja kutakuinkin jokaisessa autossa on kolhuja ja lommoja. Näen yhden onnettoman pulun keskellä katua liikenteen alle jääneenä.

Via dei Tribunali -kadulla on kivijalkaliikkeitä ja ravintoloita. Kaikkia ei kuitenkaan tunnista ravintolaksi saatika yhä olemassa olevaksi sellaiseksi vielä, kun teräsverhot ovat tiukasti ovien ja ikkunoiden suojana. Ostan alkupalaksi yhdestä take away -paikasta parillakymmenellä sentillä uppopaistettuja munakoisonsiivuja sekä riisipalloja. Ne tarjoillaan valkoisiin paperitötteröihin aseteltuina. Niin rasvaista, niin hyvää!

Kauniin Basilica di San Paolo Maggiore -kirkon vieressä on pieni aukio. Vasemmalla puolella on sisäänkäynti Napoli Sotterranea -nimiseen paikkaan (Piazza San Gaetano 68), jossa ilmeisesti pääsisi tutustumaan maanalaiseen kaupunkiin. Vieressä on limoncello-tehdas, jossa esitellään innokkaasti sitruunaliköörin tekoa. Jättimäiset liköörikattilat kätkevät sisälleen likööriä eri vaiheissaan.

Kirkonkello lyö seitsemän, ja illallisravintolat alkavat avata oviaan. Liityn jonon jatkoksi Antonio e Gigi Sorbillo -ravintolan (Via dei Tribunali 38) eteen. Kiireiset tarjoilijat ohjaavat nälkäisiä pöytiin. Pizze-lista on monipuolinen ja vain italiaksi. Tilaan noin neljä euroa maksavan Margherita-pitsan ja lasillisen paikallista viiniä. Maistaessani pitsaa ymmärrän vihdoin mitä tarkoitetaan, kun puhutaan aidosta napolilaisesta pitsasta. Olen myyty.

Maksu hoidetaan erillisellä maksupisteellä. Sen vieressä ilmeisesti omistajarouva seuraa silmä tarkkana poistuvien lukumäärää ja ilmoittaa sen mikrofoniin. Kun kaksi poistuu, saman verran pääsee sisään. Ulkona kadulla seisoskelee roima määrä ihmisiä, jotka sisäänpääsyä odotellessaan nautiskelevat aperitiiveja.

Jälkiruuaksi suuntaan merenrantaan Chiaia-kaupunginosan liepeille. Kaduilla näkyy paljon vanhoja kulkupelejä, kuten Piaggio Apeja ja kuplavolkkareita. Ohitan Museo Pignatelli Cortes Napolin, jonka hulppeissa huoneissa olisi hauska käyskennellä. Talot kiemurtelevat kukkulaa karkkiväreissään.

Mailleen painuva aurinko värjää pilvenhattarat vaaleanpunaisiksi. Katulamppuihin ja kukkuloiden taloihin syttyvät valot. Rantaan on tullut iltakävelylle myös monet muut.  Hiekkaranta ei houkuta uimaan, sillä vieressä on yksi Napolin satamista. Ohi meneekin paljon aluksia.

Keskustaan päin mentäessä Via Partenope -rantakadulta alkaa ravintoloiden ketju. Sisäänheittäjät kilpailevat illallisasiakkaista. Yö on laskeutunut kaupunkiin.

Lue myös aamupäivästä Sveitsin Genevessä 1 ja 2 sekä iltapäivästä Ranskan Annecyssä. Kolme tekstiä Procidan saaresta Napolinlahdella löydät täältä: 1, 2 ja 3.