Syysloma Tallinnassa – Viron luonnontieteellinen museo

Vietimme perheen kanssa syyslomaa eteläisessä naapurissamme Tallinnassa. Lokakuu on oiva aika nauttia kaupungista: vanhankaupungin kaduilta puuttuvat turistimassat, ravintoloissa on tilaa syödä ja varpaita on hyvä käydä lämmittelemässä museoissa. Meidän museokohteeksemme valikoitui tällä kerralla vanhankaupungin muurien suojassa sijaitseva, maan luontoa ja sen historiaa esittelevä Viron luonnontieteellinen museo, Eesti Loodusmuuseum.

Jo kadulta porttikongin kautta ulko-ovelle johdattivat eläinten jalanjäljet joiden jättäjää oli hauska arvuutella yhdessä lasten kanssa. Ja museon sisäpihalla puiden lomassa lymyilevät eläimet toivottivat meidät tervetulleeksi. Ennen kuin ehdin astua jalallanikaan museoon sisälle, oli se tehnyt minuun vaikutuksen.

Aloitimme museokierroksemme näyttelyllä, joka oli pääsyy museovalintaamme. Maaliskuun alkuun saakka esillä oleva  The Secrets of Ancient Sea -näyttelyn mukana pääsee kulkemaan 600 miljoonan vuoden matkan yhdessä hetkessä tyhjästä alkumerestä jättikalmareiden ja dinosaurusten kautta nykyhetkeen. Näyttelyhuone on visuaalisesti upea kokonaisuus. Mutta kolmen euron lisämaksulla pääsee kokemaan vielä jotain upeampaa: näyttelyn 3D-videon, jossa katsoja pääsee itse keskelle tuota merta. Tätä vaihtoehtoa suosittelen ehdottomasti jokaiselle, video oli upea ja hienosti toteutettu! Jopa niin hienosti, että esikoinen joutui keskeyttämään katselun, koska jättiskorpionit ja saalistavat kalmarit tulivat liian iholle. Ja pakko tunnustaa, ei se jättimäinen, haastavasti tuijottava meriskorpioni itseänikään kylmäksi jättänyt.

Viron luonnontieteellinen museo on neljässä kerroksessa ja jokaisessa kerroksessa on kaksi näyttelyhuonetta, joten vaihtuvan näyttelyn lisäksi muutakin nähtävää riitti yllin kyllin. Museossa ei valitettavasti myöskään ole hissiä, joten myös kannettavaa riitti koska kuopus vasta opettelee kävelemisen jaloa taitoa. Museon muissa näyttelytiloissa pääsi tutustumaan tarkemmin Viron luonnon monimuotoisuuteen ja sen eläimistöön susista hylkeisiin, maan geologiaan sekä Itämereen. Pysyvien näyttelyiden tekstit ovat pääasiassa vain viroksi, mutta ilmainen audio-opastus on saatavilla myös suomeksi.

Museossa pidin erityisesti siitä, että näyttelytilat eivät olleet hiljaisia vaan äänimaailmat olivat näyttelyiden mukaisia, eihän luonto todellisuudessakaan ole koskaan äänetön. Kaikki näyttelytilat olivat myös visuaalisesti hienosti rakennettuja eikä kaikki katseltava ollut vitriinien takana piilossa. Luontoa, metsiä ja vesistöjä, esittelevät dioraamat olivat lähellä katsojaa, joten eläinten todelliset mittasuhteet olivat helposti hahmotettavissa.  Ja jos pelkät täytetyt eläimet eivät kiinnosta, oli seinillä myös makeanveden akvaarioita, joihin ainakin kuopus ihastui.

Museossa oli myös paljon tehtävää ja videoita, joihin esikoinen innokkaasti tarttui heti tilaisuuden tullen. Yksi kokonainen huone esitteli miten eläimet aistivat ympäröivää maailmaa. Oli mielenkiintoista nähdä itsensä kärpäsen silmin. Kaiken kaikkiaan Viron luonnontieteellinen museo oli koko perheelle antoisa museokokemus monipuolisuutensa ansiosta ja museossa olisi varmasti saanut kulutettua useammankin tunnin.

Ps. Toinen lasten kanssa ehdoton museokohde Tallinnassa on Lastenmuseo MiiaMilla Kadriorgissa. Lue kokemukseni museovierailustani sinne tästä linkistä.

11 000 vuotta Pärnun historiaa

Kiinnostaako Viron historia? Suuntautuuko seuraava lomamatkasi kenties Lounais-Viroon, Pärnuun? Jos, piipahdus Pärnun museoon voisi olla paikallaan. Siellä pääset tutustumaan kaupungin historiaan 11 000 vuoden ajalta.

Museon historia mukailee koko maan ja Pärnun kaupungin historian vaiheita. Se juontaa juurensa aina vuoteen 1896, kun arkeologian seura Pernauer Alterthumforschende Gesellschaft perustettiin vaalimaan paikallishistoriaa. Toisen maailmansodan aikana kokoelmat otettiin neuvostovallan haltuun. Vuonna 1944 silloinen museorakennus ja osa kokoelmasta tuhoutui palossa –  onneksi osa kokoelmista oli piilotettu turvaan kaupungin ulkopuolelle. Vuonna 1971 valmistui uusi, neuvostoaikaa huokuva museorakennus kaupungin keskustaan osoitteeseen Aia 4. Siellä se yhä seisoo, hylätyn näköisenä ja rapistuvana.

Nykyään museo on keskustan toisella laidalla, uuden Endla-teatterin vieressä. Tämä 1800-luvun varastorakennus on remontoitu nykyaikaiseksi museoksi. Vieressä on kaksi muuta vanhaa varastorakennusta. Toisessa on enää seinät jäljellä, toisen julkisivu on sulautettu osaksi Pärnu Keskusta.

Astuessaan sisään museon aulaan vastassa on kaunis lasilattia. Sen alle on jätetty osa paikalla sijainneen Uuden Pärnun portin puista kulkusiltaa sekä kivisiä raunioita. Kiinnostavaa on, että kivien välissä maa-aineksessa sekä puuosissa on erotettavissa jonkinlaista mikrobikasvustoa. Lasilattia ei ole umpinainen, joten ilma pääsee kiertämään. Mahtaakohan rauniot säilyä näin?

Suuntaan ensiksi perusnäyttelyyn ja kuljen sähköisen kulkuportin ohitse, sillä se ei ole tällä hetkellä käytössä. Ehkä näin keväällä on vielä niin hiljaista, että sitä tarvittaisiin. Pärnun historiaa esitellään vuosisadoista ja -tuhansista toiseen. Pullissa, 5 kilometrin päässä, on ollut asutusta jo kivikaudella.

Kronologisen jatkumon katkaisee elokuvateatterimainen huone, jossa pienten videoklippien avulla pääsee tutustumaan välähdyksiin menneistä ajoista. On kiinnostavaa esimerkiksi kuulla vuosikymmenien takaisten auringonottajien ajatuksia kaupungista ja nähdä millainen yksi kaupunkia piinannut tulva on ollut.

1900-luvulle tultaessa käsitellään monia historiankirjoista tai kertomuksista tuttuja tapahtumia. Tiesitkö, että Viron itsenäisyysjulistus pidettiin Pärnussa Endla-teatterin parvekkeelta 23.2.1918? Nykyisin tällä paikalla Rüütlin aukiolla on teatterin parveketta esittävä muistomerkki.

Kuvat ja videot kylpyläajan kukoistuksesta ja riemuista saa haikailemaan vaalean hiekan ääreen. Kuulostaisiko mukavalta puinen koppi, jossa saa rauhassa nauttia kesäpäivästä ja joka viedään halutessasi pyörillä kuljettaen veden ääreen? Siitä voi sitten rauhassa ja suht katseilta suojassa pulahtaa vilvoittavaan veteen ja sitten takaisin yksityiseen uimahuoneeseen.

Aina ei elämä kuitenkaan ole pelkkää rantaelämää. Toisen maailmansodan aikaiset  Siperian kyyditykset ja vastarintaliike metsäveljet ovat aiheina tuttuja. Kun olet samassa, museoon rakennetussa junanvaunussa kyyditettävien kanssa ja näet metsäveljien kirjeitä, aseita ja puhdetöitä, konkretisoituvat menneet tapahtumat aivan eri tavalla.

Erityisen koskettavaa on nähdä osa mekosta, jonka vanki on kutonut paidasta purkamastaan langasta Patarein vankilassa Tallinnassa. Myöhemmin hänet lähetettiin Siperiaan. Kävin Patarein vankilamuseossa viime vuonna.

Neuvostoaikaa esitellään suht laajasti esineistöllä, vaatteilla ja jopa palasella tyypillistä olohuonetta. Neuvostoliittoa kokematonkin pääsee hieman aistimaan millaista olisi ollut elää neuvosto-Virossa.

Lapsetkin on huomioitu. Heille on oma erillinen soppensa, jossa voi istua mukavilla tyynyillä ja katsella videoita tai värittää Pärnun rakennuksista tehtyjä värityskuvia. Tätä värityskirjaa on muuten myytävänä museokaupassa.

Vaihtuvat näyttelyt ovat museon kolmannessa kerroksessa. Metamorfoos. Liblikate õitsemisaeg -näyttelyssä (Metamorphosis. Butterflies in bloom) on esillä kauniita valokuvia perhosista. Näytillä on myös perhoskokoelmia sekä terraariossa eläviä, kasvuvaiheessa olevia perhosia. Valitettavasti kaikki tekstit ovat vain viroksi, joten kieltä ymmärtämättömänä en saa kaikkea irti näyttelystä.

Armastus-näyttely (Love) johdattaa kävijän 1500–1900 -luvun rakkausteemaisiin teoksiin. Tämä Kadriorgin taidemuseon tekemä näyttely esittelee teoksia niin virolaisilta kuin eurooppalaisilta mestareilta. Näyttelyn esillepano on kaunis persikkaisine sifonkiverhoineen ja vihreäsinisine seinäpintoineen. Teosten nimet ovat pääasiassa merkattu lattiatarroihin, joka on hauska idea. Jäin kuitenkin kaipaamaa tietoa tekijöiden kotimaista. Mahtaakohan sellaisten merkitseminen olla tapana?

Pärnun museo, Aida 3. Avoinna ympäri vuoden tiistaista sunnuntaihin. Museossa on myös kahvila ja hyvä museokauppa. Metamorphosis- ja Love-näyttelyt 31.5.2017 saakka.

Uneton Pärnussa

Otin varaslähdön loppukesän taiteiden öihin ja lähdin tutustumaan Pärnun vastaavaan. Jo seitsemättä kertaa järjestetty Augustiunetus-nimellä kulkeva tapahtuma pidettiin viime lauantaina. Pärnuhan on Viron kesäpääkaupunki ja täyttyy kesällä niin virolaisista kuin kansainvälisistä vieraista. Ilmeisesti paikalliset ovat tunteneet tämän takia olonsa hieman hyljeksityiksi. Augustiunetus haluaakin nostaa paikalliset ja paikallisen taiteen jälleen huomion keskipisteeksi sekä hieman vielä venyttää kesäkautta.

Tapahtuma-alue levittäytyi ympäri kaupungin keskustaa. Musiikki-, tanssi-, teatteri-, runonlausunta- ja keskusteluohjelmanumerot ulottuivat muun muassa puistoihin, nykytaidemuseoon, galleriaan ja ravintoloiden terasseille. Kaiken keskipisteenä oli liikenteeltä suljettu, rantaan johtava Supeluse-katu. Supeluselle oli putkahtanut yli 50 pop up -kahvilaa, -ravintolaa ja -baaria sekä käsityö-, taide- ja kirppismyyntikojuja.

Ja mikä tunnelma kaikkialla vallitsi! Ihmiset tuntuivat tulleen hyvällä mielellä tapaamaan tuttuja ja nauttimaan tunnelmasta. Vaikka missään ei näkynyt järjestyksenvalvojia tai poliiseja, pysyi tunnelma rauhallisena ja ystävällisenä.

Ohjelma oli monipuolista ja runsasta. Pidettiinpä illan mittaan myös tyynysota ja pyjamajuoksut! Ruoka- ja juomatarjonta oli niin yltäkylläistä, että olisi helposti saanut nautittua kolmen ruokalajin illallisen alkumaljoineen ja ruokaviineineen. Monessa kojussa sai alennusta, jos mukana oli oma lautanen tai muki.

Esiintyjistä erityisesti mieleen jäi ABBAn klassikkobiisejä jousisoittimille ja pianolle sovittanut The Ilves Sisters, joka esiintyi kauniin Wasa-hotellin sisäpihalla. Illan kruunasi Viron yksi tunnetuimmista indierock-bändeistä, Ans.Andur. Pimenevässä elokuun illassa, tähtien loistaessa taivaalla ei kaivannut minnekään muualle.

Kuva: Kristo Mäe/Augustiunetus

Augustiunetus jälleen ensi vuonna. Heti huomenna 18.8. puolestaan on mahdollista nauttia Turun Taiteiden yöstä, jonka ohjelman näet täältä.

Lukuisten kohtaloiden Patarei

Tallinnan vinkkipostauksessa jätin tarkoituksella yhden kohteen aivan omaksi kirjoituksekseen. Sokerina tinakupin pohjalla ja kuvien kera – saanen esitellä yhden Tallinnan historian synkimmistä paikoista – Patarein vankilan.

Jos EKKM-nykytaidemuseo tarjosi mukavan ja kiinnostavalla tavalla rosoisen elämyksen, oli vierailu vuosikymmenien ajan vankilana toimineeseen Patareihin täysin toisenlainen. Tämä uhmakkaana sataman viereisellä rantapenkereellä merta kohti tuijottava linnake ei ole koskaan ollut mukava paikka, eikä sitä ole nytkään. Patarei on valmistunut alunperin vuonna 1840 puolustuslinnoitukseksi, mutta sittemmin on palvellut sotilasparakkina sekä vuosina 1920 – 2002 vankilana.

Nykyään Patarei on avoinna vuoden ympäri opastetuille ryhmille. Kesäkuusta elokuuhun siellä järjestetään opastettuja kierroksia. Vierailumme ajoittui sopivasti synkeän tihkusateiseen ja hyytävän tuuliseen päivään, joka vain alleviivasi kokemusta. Etukäteen oli hyvin vaikea onkia tietoa paikan aukiajoista, sillä vankilan kotisivuilla mainostettiin vain opastettuja kierroksia. Nyttemmin sivut ovat päivitetty ja niillä löytyy jopa maininta omatoimisen kiertelyn mahdollisuudesta – ken uskaltaa ja ilkeää.

Me osallistuimme englanninkieliselle kierrokselle, joka venyi ilmoitetusta tunnin kestosta yli puolentoista tuntiin. Tänä aikana meitä kierrätettiin huoneesta ja kerroksesta toiseen aikamoisella kiireellä. Saimme nähdä mm. leikkaussalin, erilaisia ja eri kokoisille henkilömäärille tarkoitettuja sellejä, sisäpihan ulkoilukopin, hirttohuoneen ja saunan. Turhaan ei vierailijoita oltu kehotettu pukeutumaan lämpimästi –  sekä sisällä että ulkona oli nimittäin hyytävää.

Opas kertoi, että rakennus on ollut hyvän aikaa myynnissä, mutta tulevalla ostajalla olisi tulossa miljoonaluokan remontti. Se kyllä näkyi: jokainen paikka oli enemmän ja vähemmän huonossa kunnossa. Paikoin seinillä näkyi myös taidetta – täällä on ollut muutama vuosi sitten taidenäyttelyitä. Osa rakennuksen seinätaiteesta on toki alkuperäisiltä asukkailta.

Tuntui, että opas olisi voinut tarinoida paikasta loputtomiin. Kiinnostavaa olisi ollut kuulla myös hänen tarinansa. Nimittäin meille jäi epäselväksi oliko hän ollut itsekin täällä vankina. Netissä kun kerrotaan, että entiset vangit pitävät opastettuja kierroksia. Taisi yksi kierrokselle osallistuja tätä suoraan oppaalta kysyäkin, eikä saanut vastausta. Toisen nettitarinan mukaan Patareissa opastaa mies, joka asuu sisäpihalla ja rakentaa tiipii-telttoja. Yksi seurueemme jäsen kuulemma näkikin jossain vilahtavan tiipiin..

Kauniina päivänä karua vierailukokemusta tasapainottamaan voi piipahtaa rannan puolella olevassa rantabaarissa Patarei Kohvikissa, jossa huurteisen äärellä voinee melkein unohtaa missä on.

Kalaranna 2a (Kulttuurikilometrin varrella, sisäänkäynti Lentosataman puoleisella sivulla). Pääsymaksu. Kierrokselle tulee ilmottautua etukäteen. Suljettu syyskuu – toukokuu.