Kulttuurimatkaillen Tallinnassa

Olin pitkällä viikonloppumatkalla naapurimaamme pääkaupungissa Tallinnassa. Kaupunki on mukavan lähellä ja sinne pääsee verrattain edullisesti, eivätkä kukkaroa hivelevät hinnat varsinaisesti harmita. Tallinna tuntui ottavan vastaan avosylin – mitä nyt lumisia katuja ei tunnuttu aurattavan lainkaan, ja majoituspaikan vesiputket poksahtelivat tuoden pakollista säästeliäisyyttä veden käyttöön. Ehdottomaksi vinkiksi tänne matkaaville vinkkaisinkin säänkestävien kenkien mukaanottamisen – ilman niitä märillä varpailla kaupunkiin tutustuminen voi olla vähän kurjaa.

Kulttuurikohteiksemme valikoitui tällä kertaa KGB-museo ja Viron Taidemuseo KUMU. Olen jo pitkään halunnut käydä Viru-hotellissa sijaitsevassa KGB-museossa, jonne kulku käy ensin hissillä 22. kerrokseen ja sitten lukitun oven taakse hotellin ylimpään eli 23. kerrokseen. Tänne ei tavallisilla ihmisillä ollut aikoinaan mitään asiaa ja vain henkilökunta tiesi sen olemassaolosta. Itse museo koostuu portaikkotilasta näyttelytauluineen ja kahdesta aika huonokuntoisesta huoneesta. Sieltä on myös huikeat näkymät yli vanhankaupungin. Tila jätettiin perimätiedon mukaan yhdessä yössä Neuvostoliiton hajottua.

Punaisella puhelimlla oli suora yhteys pääkallopaikalle.

Museoon pääsee vain opastetulla kierroksella, jonka aikana kuulimme monipuolisesti Neuvosto-Viron historiaa erityisesti tallinnalaisesta näkökulmasta. Saimme kuulla tarinoita esimerkiksi siitä, miten valvontalaitteiston sijoittelu oli huomioitu jo rakennusvaiheessa ja kaikkialle sijoitettiin mikrofoneja ja niiden tukiasemia, miten tietyt asiakkaat luokiteltiin vaarallisiksi ja heidät asetettiin erityistarkkailuun (esimerkiksi ulkovirolaiset) ja miten hotellissa työskentelevät ihmiset olivat erityisasemassa verrattuna tavallisiin kaupunkilaisiin. Hotellin kautta työntekijöille ja siitä eteenpäin kulki niin lenkkarit, sukkahousut sun muut halutut länsituotteet. Taisipa täältä alkaa jopa maan piratismiperinne, sillä tänne tuotu länsimusiikki kopioitiin heti ja jaettiin ilahduttamaan eteenpäin. Kiinnostava kierros, suosittelen!

Toinen matkaan sisältynyt kulttuurielämys oli Kadriorgin kaunis puistoalue upeine palatseineen, ympäröivine vanhoine puutaloineen ja KUMU-museoineen. Puiston Joutsenlammessa lapset luistelivat ja kaikkialla oli paksu lumikuorrutus.

Weizenbergi-tien päässä olevassa Viron taidemuseo KUMUssa oli parhaillaan kaksi näyttelyä, joista toinen on oli islantilaista taidetta esittelevä Saaga. Kertomuksia islantilaisesta taiteesta. Näyttely koostuu hyvin monipuolisesta katsauksesta maan taidekenttään ja esillä on mm. Errón maalauksia ja Björkin musiikkisovellusteos. Mieleen jäi erityisesti Hulda Håkanin kauniit tekstiteokset. Näyttely on avoinna 20.3. saakka.

Hulda Håkanin pronssiteoksia, 2005

Tutustuimme myös pysyvään Aarreaitta-näyttelyyn, joka esittelee Viron taidetta 1700-luvun alusta toisen maailmansodan loppuun. Näyttely oli todella laaja ja mielenkiintoinen katsaus maan maalaustaiteen historiaan. Erityisesti ihastuin Karl Pärsimägin 1930-luvun ja Kondrad Mägin töihin. Myös Viron kansallissaagaa kuvittavat Kalevipoeg-teokset olivat upeita.

Villu Jaanisoo: Kajakas (Seagull), 2006

Viron Taidemuseoon kuuluu KUMUn lisäksi pari muutakin kohdetta, joista Kadriorgin taidemuseo upeassa Kadriorgin palatsissa sekä Mikkelin museo palatsin vanhassa keittiössä ovat samalla alueella. Aivan KUMUn vieressä on myös Pietari Suuren talomuseo. Ehkä ensi kerralla tie vie niihin ja samalla pääsee näkemään alueen upeat puistot ei-niin-lumisessa asussaan!

Ps. Lue myös Johannan kirjoitus elokuisesta vierailusta Kadriorgissa!

Kuvatunnelmia lokakuulta

Lokakuu lähenee loppuaan, ja niin kiirettä on pitänyt, ettei paljoa ole ehtinyt blogia päivitellä. Olemme kuitenkin kirjoitelleet pieniä tilannekuulumisia Instagramin ja Facebookin puolelle, joita kannattaa seurata! Linkit löytyvät tuosta oikealta sivupalkista.

Tässä vielä lokakuun kuvatunnelmia nostettuna ihan tänne bloginkin puolelle!

Turun Kirjamessut tarjosivat jos monenmoista nähtävää, tehtävää ja kuultavaa:

Syksy on ollut upean aurinkoinen ja puistot lehtimeren peitossa:

 Välillä olemme piipahtaneet Turun mainioissa museoissa:

Biologinen museo

Syyslomamatka Pärnuunkin tuli tehtyä. Tästä tulossa oma postauksensa piakkoin!

 

Leikin lumoissa Tallinnassa

Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla

Olen ihastunut eteläiseen naapurimaahamme Viroon, johon alkujaan tutustuin Aino Kallaksen teosten ja päiväkirjojen kautta. Yliopistossa päätin tarttua härkää sarvista ja syventää tätä ihastusta, joten aloitin viron kielen ja kulttuurin opinnot. Vaikka opintokokonaisuus ei aivan valmiiksi koskaan tullutkaan ja kielitaito on karissut vuosien aikana, naapurimaa kiehtoo edelleen. Onneksi olen saanut tämän kipinän tarttumaan myös perheeseeni ja ehdottaessani taas minilomaa Tallinnassa epäröintiä ei ollut havaittavissa.

Tallinna on kaunis ja rento matkakohde, johon on mukava matkustaa vaikka vain muutamaksi päiväksi. Vanhan kaupungin rakennukset ja sokkeloiset kadut kaupunginmuurien sisäpuolella ovat monelle matkaajalle tutut mutta toisinaan kannattaa suunnata kulku myös vähän kauemmas mukulakivikaduilta. Itseäni viehättää varsinkin idyllinen Kalamajan alue aivan Vanhankaupungin kupeessa, ja tällä matkalla suuntasimme Kadriorgin puistokaupunginosaan. Kadriogrin laaja puisto palatseineen ja museoineen on helposti saavutettavissa kävellen, ja matkalla saimme nauttia koristeellisista puutaloista ja ohitse kulkevan raitiovaunun kolinasta.

Kadriorgin puistoaluetta

Kardiorgin puiston kukkaloistoa

Pääkohteemme puistossa oli kehuttu lastenmuseo MiiaMilla, joka vei koko seurueemme sydämen yksinkertaisuudellaan ja välittömyydellään. Museossa me kaikki kolme innostuimme niin  leikkimään, huvittelemaan, askartelemaan kuin oppimaankin. Emmekä olleet ainoita! Vaikka museossa oli monen ikäistä leikkijää, ei sen pienissä huoneissa tuntunut kiirettä tai ahtautta. Museo itsessään ei ole koolla pilattu, vaan se koostuu vain muutamata huoneesta. Jokaisella huoneella on kuitenkin oma teemansa, yhdessä tutustutaan luontoon, toisessa saa askarrella, kolmanteen on rakennettu eri ammattilaisten työtiloja: vierailija pääsee leikkimään niin postivirkailijaa, kelloseppää kuin valokuvaajaakin. Lisäksi museon ulkopuolella on mainio leikkipuisto, jossa lapseni olisi viipynyt varmasti pidempäänkin. Jatkoimme kuitenkin matkaa ohitse monien jäätelönmyyjien ja laajojen ruusukäytävien kohti Kadriorgin palatsia. Palatsissa on nykyisin ulkomaisen taiteen museo, mutta meille riitti tällä kertaa puutarhan ihailu ja siellä haahuilu.

Pietari Suuren rakennuttama Kadriorgin palatsi on nykyään taidemuseo ja avoinna yleisölle.

Kadriorgin puistoalue on lapsiperheiden suosiossa, mutta sen monipuolinen museotarjonta (mm. taidemuseo Kumu, Kadriorgin palatsi ja Pietari suuren talomuseo) toivottavasti houkuttelee muitakin matkaajia paikanpäälle. Meidän kaltaiselle lapsiperheelle ja pienen budjetin matkaajalle Kadriorg oli täydellinen päiväretkikohde, josta riitti iloa ja elämyksiä jokaiselle, ja johon varmasti palaamme haahuilemaan uudelleenkin. Lopulta nälän viedessä voiton, hyppäsimme raitiovaunuun, joka suloisesti täristen kiidätti meidät takaisin Kalamajaan nauttimaan päivän viimeisistä auringonsäteistä.

Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla: L. Koidula 21 C, Tallinna

Raitiovaunut 1 ja 3 kuljettavat väsyneet leikkijät takaisin vanhankaupungin ja sataman suuntaan. Kauniilla ilmalla kannattaa varata mukaan piknik-eväät vaikka kahvilakin museosta löytyy.