Syysloma Tallinnassa – Viron luonnontieteellinen museo

Viron luonnontieteellisen museon sisäänkäynti

Vietimme perheen kanssa syyslomaa eteläisessä naapurissamme Tallinnassa. Lokakuu on oiva aika nauttia kaupungista: vanhankaupungin kaduilta puuttuvat turistimassat, ravintoloissa on tilaa syödä ja varpaita on hyvä käydä lämmittelemässä museoissa. Meidän museokohteeksemme valikoitui tällä kerralla vanhankaupungin muurien suojassa sijaitseva, maan luontoa ja sen historiaa esittelevä Viron luonnontieteellinen museo, Eesti Loodusmuuseum.

Jo kadulta porttikongin kautta ulko-ovelle johdattivat eläinten jalanjäljet joiden jättäjää oli hauska arvuutella yhdessä lasten kanssa. Ja museon sisäpihalla puiden lomassa lymyilevät eläimet toivottivat meidät tervetulleeksi. Ennen kuin ehdin astua jalallanikaan museoon sisälle, oli se tehnyt minuun vaikutuksen.

Viron luonnontieteellisen museon sisäpiha

viron luonnontieteellinen museo

Aloitimme museokierroksemme näyttelyllä, joka oli pääsyy museovalintaamme. Maaliskuun alkuun saakka esillä oleva  The Secrets of Ancient Sea -näyttelyn mukana pääsee kulkemaan 600 miljoonan vuoden matkan yhdessä hetkessä tyhjästä alkumerestä jättikalmareiden ja dinosaurusten kautta nykyhetkeen. Näyttelyhuone on visuaalisesti upea kokonaisuus. Mutta kolmen euron lisämaksulla pääsee kokemaan vielä jotain upeampaa: näyttelyn 3D-videon, jossa katsoja pääsee itse keskelle tuota merta. Tätä vaihtoehtoa suosittelen ehdottomasti jokaiselle, video oli upea ja hienosti toteutettu! Jopa niin hienosti, että esikoinen joutui keskeyttämään katselun, koska jättiskorpionit ja saalistavat kalmarit tulivat liian iholle. Ja pakko tunnustaa, ei se jättimäinen, haastavasti tuijottava meriskorpioni itseänikään kylmäksi jättänyt.

Secrets of Ancient sea -näyttely

Secrets of Ancient sea -näyttely

Viron luonnontieteellinen museo on neljässä kerroksessa ja jokaisessa kerroksessa on kaksi näyttelyhuonetta, joten vaihtuvan näyttelyn lisäksi muutakin nähtävää riitti yllin kyllin. Museossa ei valitettavasti myöskään ole hissiä, joten myös kannettavaa riitti koska kuopus vasta opettelee kävelemisen jaloa taitoa. Museon muissa näyttelytiloissa pääsi tutustumaan tarkemmin Viron luonnon monimuotoisuuteen ja sen eläimistöön susista hylkeisiin, maan geologiaan sekä Itämereen. Pysyvien näyttelyiden tekstit ovat pääasiassa vain viroksi, mutta ilmainen audio-opastus on saatavilla myös suomeksi.

Viron luonnontieteellisen museo hyljedioraama

Viron luonnontieteellisen museon näyttelytila

Museossa pidin erityisesti siitä, että näyttelytilat eivät olleet hiljaisia vaan äänimaailmat olivat näyttelyiden mukaisia, eihän luonto todellisuudessakaan ole koskaan äänetön. Kaikki näyttelytilat olivat myös visuaalisesti hienosti rakennettuja eikä kaikki katseltava ollut vitriinien takana piilossa. Luontoa, metsiä ja vesistöjä, esittelevät dioraamat olivat lähellä katsojaa, joten eläinten todelliset mittasuhteet olivat helposti hahmotettavissa.  Ja jos pelkät täytetyt eläimet eivät kiinnosta, oli seinillä myös makeanveden akvaarioita, joihin ainakin kuopus ihastui.

Viron luonnontieteellisen museon hirvidioraama

Museossa oli myös paljon tehtävää ja videoita, joihin esikoinen innokkaasti tarttui heti tilaisuuden tullen. Yksi kokonainen huone esitteli miten eläimet aistivat ympäröivää maailmaa. Oli mielenkiintoista nähdä itsensä kärpäsen silmin. Kaiken kaikkiaan Viron luonnontieteellinen museo oli koko perheelle antoisa museokokemus monipuolisuutensa ansiosta ja museossa olisi varmasti saanut kulutettua useammankin tunnin.

Ps. Toinen lasten kanssa ehdoton museokohde Tallinnassa on Lastenmuseo MiiaMilla Kadriorgissa. Lue kokemukseni museovierailustani sinne tästä linkistä.

Mainokset

Lukuisten kohtaloiden Patarei

Tallinnan vinkkipostauksessa jätin tarkoituksella yhden kohteen aivan omaksi kirjoituksekseen. Sokerina tinakupin pohjalla ja kuvien kera – saanen esitellä yhden Tallinnan historian synkimmistä paikoista – Patarein vankilan.

Jos EKKM-nykytaidemuseo tarjosi mukavan ja kiinnostavalla tavalla rosoisen elämyksen, oli vierailu vuosikymmenien ajan vankilana toimineeseen Patareihin täysin toisenlainen. Tämä uhmakkaana sataman viereisellä rantapenkereellä merta kohti tuijottava linnake ei ole koskaan ollut mukava paikka, eikä sitä ole nytkään. Patarei on valmistunut alunperin vuonna 1840 puolustuslinnoitukseksi, mutta sittemmin on palvellut sotilasparakkina sekä vuosina 1920 – 2002 vankilana.

Nykyään Patarei on avoinna vuoden ympäri opastetuille ryhmille. Kesäkuusta elokuuhun siellä järjestetään opastettuja kierroksia. Vierailumme ajoittui sopivasti synkeän tihkusateiseen ja hyytävän tuuliseen päivään, joka vain alleviivasi kokemusta. Etukäteen oli hyvin vaikea onkia tietoa paikan aukiajoista, sillä vankilan kotisivuilla mainostettiin vain opastettuja kierroksia. Nyttemmin sivut ovat päivitetty ja niillä löytyy jopa maininta omatoimisen kiertelyn mahdollisuudesta – ken uskaltaa ja ilkeää.

Me osallistuimme englanninkieliselle kierrokselle, joka venyi ilmoitetusta tunnin kestosta yli puolentoista tuntiin. Tänä aikana meitä kierrätettiin huoneesta ja kerroksesta toiseen aikamoisella kiireellä. Saimme nähdä mm. leikkaussalin, erilaisia ja eri kokoisille henkilömäärille tarkoitettuja sellejä, sisäpihan ulkoilukopin, hirttohuoneen ja saunan. Turhaan ei vierailijoita oltu kehotettu pukeutumaan lämpimästi –  sekä sisällä että ulkona oli nimittäin hyytävää.

Opas kertoi, että rakennus on ollut hyvän aikaa myynnissä, mutta tulevalla ostajalla olisi tulossa miljoonaluokan remontti. Se kyllä näkyi: jokainen paikka oli enemmän ja vähemmän huonossa kunnossa. Paikoin seinillä näkyi myös taidetta – täällä on ollut muutama vuosi sitten taidenäyttelyitä. Osa rakennuksen seinätaiteesta on toki alkuperäisiltä asukkailta.

Tuntui, että opas olisi voinut tarinoida paikasta loputtomiin. Kiinnostavaa olisi ollut kuulla myös hänen tarinansa. Nimittäin meille jäi epäselväksi oliko hän ollut itsekin täällä vankina. Netissä kun kerrotaan, että entiset vangit pitävät opastettuja kierroksia. Taisi yksi kierrokselle osallistuja tätä suoraan oppaalta kysyäkin, eikä saanut vastausta. Toisen nettitarinan mukaan Patareissa opastaa mies, joka asuu sisäpihalla ja rakentaa tiipii-telttoja. Yksi seurueemme jäsen kuulemma näkikin jossain vilahtavan tiipiin..

Kauniina päivänä karua vierailukokemusta tasapainottamaan voi piipahtaa rannan puolella olevassa rantabaarissa Patarei Kohvikissa, jossa huurteisen äärellä voinee melkein unohtaa missä on.

Kalaranna 2a (Kulttuurikilometrin varrella, sisäänkäynti Lentosataman puoleisella sivulla). Pääsymaksu. Kierrokselle tulee ilmottautua etukäteen. Suljettu syyskuu – toukokuu.

5 vinkkiä Tallinnaan

Tallinnan vanhakaupunki

Kävin kesän alkupuolella jälleen naapurimaamme pääkaupungissa. Reissu oli jo toinen Tallinnaan puoleen vuoteen, mutta mikäs siinä, kun matkakohde on niin mukava. Koostin teidänkin iloksenne viisi vinkkiä kaupunkiin:

1. 24 tunnin matkalippu

Ostimme terminaalin Ärrältä 24 tunnin matkakortin. Tällä huimalla 5 euron hinnalla saa matkustaa julkisella liikenteellä rajattomasti. Vaikka kertaliputkaan eivät paljon maksa, oli matkustaminen tällä kortilla mukavan vaivatonta. Kortista peritään 2 euron pantti, jota ei saa takaisin.

2. Varaa pöytä hyvään ravintolaan

Kaupungissa on lukuisia hyviä ravintoloita, jossa hinta-laatu -suhde todella kohtaa. Me kävimme tälläkin matkalla Vegan Restoran V:ssä (Rataskaevu 12), jossa ilahdutti päivitetty kesälista. Veikkaan, että uppoaa myös segaaniin. Pöydän olimme luonnollisesti varanneet etukäteen. Toisena päivänä yritimme nälän yllättäessä pyrkiä tuttuun F-Hooneen (Telliskivi 60 A) ilman pöytävarausta, mutta pöydän jonotusaika olisi ollut turhan pitkä.

Vanhassakaupungissa oleva Kohvik Must Puudel (Müürivahe 20) sen sijaan ei vaatinut sunnuntaina aamupäivällä pöytävarausta, mutta kiireisenä iltana sekään ei liene pahitteeksi. Must Puudelin sisäpihalla on myös söpö terassi.

3. Kivi, Paber, Käärid

Tämä vinkki liittyy edelliseen, nimittäin F-Hoonen ollessa täynnä mukava tarjoilija vinkkasi viereisestä Kivi, Paber, Käärid -ravintolasta (Telliskivi 60a C4). Tämä olikin jo ”joskus tuonne” -listallani eikä näemmä turhaan. Parsarisotto, tunnelma ja palvelu olivat erinomaisia. Olikin oikeastaan yllättävää, että lauantaipäivänä täällä riitti tilaa. Ja ilmeisesti kaikki ruoat ovat gluteenittomia!

4. Linnahall

Linnahall Tallinna

Linnahallin (kaupunginhallin, Mere pst 20) jyhkeä betonikompleksi on varmasti monelle Tallinnan kävijälle tuttu, mutta monikohan on kiivennyt sille tai tutustunut sen historiaan? Piipahdimme ällistelemässä tätä aikoinaan Moskovan Olympialaisiin vuonna 1980 rakennettua neuvostovallannäytettä – pidettiinhän olympialaisten purjehdusosuudet läheisessä Piritan kaupunginosassa.

Tässä Raine Karpin ja Riina Altmäen suunnittelemassa kulttuuri-urheilukeskuksessa on Wikipedian mukaan valtava amfiteatteri sekä jäähalli. Rakennus todella tekee tehtävänsä – yhä noustessa kiviportaita tuntee kiipevänsä jollekin suureelliselle, mahtavalle ja jopa pyramideihin rinnastettavalle rakennelmalle.

Linnahall Tallinna

Linnahall Tallinna

Vuosikymmenien päättämättömyys kompleksin kohtalosta näkyy huonona kuntona ja eräänlaisena pysähtyneisyyden fiiliksenä.  Tuntuu hämmentävältä, että rakennuksessa on ilmeisesti ollut viime vuoteen saakka kahvila ja on yhä yökerho. Se ei nimittäin ulkopuolelta näytä olevan siinä kunnossa, että sisälle ilkenisi mennä. Ilmeisesti rakennus on suojelulistalla.

Linnahallin päässä meren puolella on Linda Linen terminaali sekä helikopterikenttä.

5. EKKM eli Eesti Kaasaegse Kunsti Muuseum

Kivenheiton päässä Linnahallilta on EKKM (Viron nykytaidemuseo, Põhja pst 35). Se on löytö kaupungin museotarjonnasta. Museo on toiminut vuodesta 2006 alunperin vallatussa pannuhuoneen konttorirakennuksessa. Tee-se-itse – ja non-profit -meininki yhdistettynä hyviin näyttelyihin tekee paikasta vierailemisen arvoisen. Vierailuhetkellämme esillä oli Alice Kaaskin näyttely, jossa upeat teokset olivat suunniteltu kommunikoimaan ympäröivän tilan kanssa.

Museon toiseen kerrokseen pääsee vain hurjahkoja portaita pitkin – ei soveltune kovin korkeanpaikankammoisille.

Tallinna

Erityisen tästä museokokemusta kuitenkin teki juuri tämä vähän rosoinen miljöö. Museon sisätilat itsessään ovat kuin taidetta! Rakennuksen sisäpihalla on myös kahvila-klubi. Museon ja Linnahalllin vierestä alkaa kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 avattu Kulttuurikilometri-kävelyreitti.

Avoinna huhtikuusta lokakuuhun, aukeaa uuden näyttelyn myötä jälleen 5.8. Ei pääsymaksua.

Ravintolavinkit Tallinnaan

 

Olihan siellä Tallinnassa muutakin kuin museoita – nimittäin esimerkiksi toinen toistaan herkullisempia ruokia tarjoavia kahviloita, ravintoloita ja mainiot ostosmahdollisuudet.

Matkamme ajoittui joulun jälkeiseen aikaan. Vaikka jouluaatosta oli jo kolme viikkoa, näkyi joulu vielä katukuvassa. Kaikkialla oli yhä jouluvaloja ja -kuusia täysine koristuksineen ja ravintoloiden pöydissä joulukukka-asetelmia. Suomalaisen perinteen mukaan joulunaika loppuu Nuutin päivään, jota vietetään 13. tammikuuta. Nykyään monella alueella joulu päättyy jo loppiaiseen. Pieni googlailu paljasti, että ilmeisesti samoja joulun ajan juhlapäiviä vietetään myös Virossa. Suomessa ei kuitenkaan enää näe Nuutin päivän jälkeen joulukoristeita oikeastaan missään. Toisaalta ketäpä se haittaa, vaikka kauniit koristeet jäisivät paikoilleen vielä pitkälle tammikuulle.

Mutta niihin ravintoloihin. Aivan ensimmäiseksi haluaisin mainita Vanhankaupungin ytimessä olevan Vegan Restoran V:n. Tämä pikkuruinen Von Krahl -perheeseen kuuluva ravintola tarjoaa pelkästään vegaaniruokaa ja on ilmeisen suosittu, sillä pöytävaraus on tarpeen. Harvassa ovat ne paikat, jossa listalta voisi tilata aivan kaiken! Täällä söin matkan parhaimmat murkinat ja aivan harmitti, kun tilaa ei millään jäänyt jälkiruoalle. Ne ihanat vegaanikakut jäivät odottamaan ensi kertaa. Palvelukin oli sangen sydämellistä. Valitettavasti kuvatodisteita ei ole, sillä keskityin olennaiseen eli herkutteluun. Rataskaevu 12.

mustpuudel_nimi_pieni
Tämä Must Puudelin aamiaiskuva taitaa olla blogimme ensimmäinen ruokakuva.

Vanhassakaupungissa on myös Kohvik Must Puudel. Mutkatonta ja hyvää ruokaa, tunnelmallinen eriparisisustus ja mukavasti tilaa. Osa seurueestamme kävi täällä matkan aikana jopa neljä kertaa! Itse herkuttelin sekä aamiaisella että päivällisellä ja hyvää oli. Erityisen lämmöllä muistelen herkullista kikhernecurryä. Müürivahe 20.

nop_vaaka_nimi_pieni

Matkalla Kadriorgin alueelle voi piipahtaa tässä söpössä Nop-luomukahvila-puodissa. Raitiovaunulla pääsee seuraavalle Koidula-kadulle. Köleri Street 1.

telliskivi_ilta_nimi_pieni
Telliskivi illalla

Telliskiven alue on itsessään jo nähtävyys. Vanha tehdasalue kätkee sisälleen esimerkiksi design- ja ekokauppoja, joiden tarjonnassa vain kukkaronnyörit ovat rajana tuliaisostosten määrälle. Myös erilaisia ravintoloita on joka lähtöön. Suosittelisin erityisesti jo aiemmin hyväksi havaittua F-Hoonea, jossa rento sisustus kohtaa rennon listan. Lapsille on oma leikkihuone. Päivällisen jälkeen on kiva piipahtaa yksille erityisesti olutharrastajille suunnattuun Pudeliin.

telliskivi_nimi_pieni
Telliskiven alue päivällä

Ensi kerraksi jäivät Mondon valinnat 2016 -artikkelissakin mainittu gluteiinitonta ruokaa tarjoava Kivi Paper Käärid ja katuruokaa tarjoavaa Foody Allen.  Kaikki: Telliskivi 60 A.

Mainitsemisen arvoisia ja myös tekstin alun kuvissa vilahtelevia paikkoja ovat myös aasia-fuusioruokaa tarjoava Pelgulinnan/ Põhja-Tallinnan alueella majaileva Kolm Sibulat -ravintola (Telliskivi 2) sekä Vanhassakaupungissa kauniissa vanhassa talossa oleva, myös virolaista pubiruokaa tarjoava No Ku -klubi (Pikk 123). Sisäänpääsyyn tarvitset ovikoodin, joka löytyy Googlella.

Mitä ravintolaa suosittelisit Tallinnassa? Ovatko nämä tuttuja paikkoja?

Bonus: Aivan vanhankaupungin muurien vieressä on kymmenen vuotta sitten valmistunut kylpylähotelli Kalev Spa, jonka vesipuisto-uimalaan pääsee myös muutkin kuin hotellivieraat. Perusmaksu kattaa 1,5 tunnin pulikoinnin ja siinä ehtii hyvin rentoutua eri altaissa ja selättää mahdollisen ravintolaähkyn. Aia 18.