Uudenkaupungin Vanhat Talot ihastuttaa

Piharakennus Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumassa

Kauniita ja omaperäisiä puutalokoteja, rakkaudella vaalittua vanhaa, upeasti entisöityjä pintoja, koristeellisia portteja ja idyllisiä sisäpihoja. Yhteisöllisyyttä, pikkukaupunkilaista vieraanvaraisuutta, remonttivinkkien ja -ideoiden jakoa ja vau-elämyksiä.

Tätä kaikkea ja paljon muuta tarjosi Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtuma, joka järjestettiin jo seitsemättä kertaa 2.–3.9. Koteja, pihoja, julkisia kohteita, puoteja sekä kahviloita oli mukana noin viisikymmentä, joista noin puolet yksityiskoteja. Myös Uudenkaupungin museon kohteet olivat avoinna.

Elokuvateatteri Kuvala ja katunäkymää Uudessakaupungissa

Katunäkymää Uudestakaupungista

Tapahtumaan sai ostaa lipun joko yhdelle tai kahdelle päivälle esimerkiksi Uudenkaupungin torin myyntipisteeltä tai Matkailutoimistosta Vanhalta Raatihuoneelta. Mukaansa sai kohdekartan sekä erityisesti yksityiskohteissa tarpeelliset kengänsuojat, oltiinhan menossa käymään toisten kotona. Kohteet oli merkitty portinpielessä komeilevin tapahtumatunnuksin sekä paikoin värikkäin ilmapalloin.

Katunäkymää Uudestakaupungista Katunäkymää Uudestakaupungista

Uudessakaupungissa on maan parhaiten säilyneitä empiretyylisiä puutalokorttelialueita. Myös uusrenessanssityyli on edustettuna. Viimeiset kaupungissa riehuneet palot vuonna 1846 ja 1855 tuhosivat merkittävän osan kaupungin puutaloista. Onneksi ei kuitenkaan aivan kaikkia, ja myös jälleenrakennuksen aikaansaannokset ovat upeaa työtä.

Kohteita kierrellessä näki upeasti entisöityjä ja ylläpidettyjä rakennuksia. Osaa olivat samat asukkaat asuneet rakkaudella jo vuosia, osan omistajuus oli vaihtunut hiljattain, ja hihat oli kääritty reippaasti kunnostustöihin. Kenties kaksi vuotta sitten, viime tapahtuman aikaan, nykyiset asukkaat eivät osanneet aavistaa esittelevänsä nyt uutta kotiaan vierailijoille.

Pihoilla myytiin käsitöitä, kirppistuotteita sekä kahvia ja leivonnaisia. Yhdellä pihalla myytiin siikasoppaa, toisella käytiin kauppaa purjeesta, joita taisi olla montakin myynnissä. Onhan tämä vannoutuneiden veneilijöiden kaupunki.

Katunäkymää Uudestakaupungista

Katunäkymää Uudestakaupungista

Katunäkymää Uudestakaupungista

Monessa kohteessa esiteltiin talon historiaa ja vaiheita esimerkiksi alkuperäisten talonkirjojen, historiallisten valokuvien sekä remonttikuvien kautta. Esillä oli myös remonteissa säästettyjä tapettikerroksia. Asukkaat myös kertoivat auliisti talonsa vaiheista sekä remonttiprojektistaan.

Yllättävän moni koti oli remontoitu kahden tai kolmen asunnon talosta yhden perheen kodiksi. Työläs, mutta varmasti palkitseva urakka! Vanhasta ajasta muistuttivat monet sisäänkäynnit ja peilikuvamainen huonejako. Ei voinut kuin ihmetellä tuota paneutumisen ja kädentaito-osaamisen määrää! Näitä puutaloja asutaan, niissä ei vain asuta.
Uudenkaupungin TyöväentaloUudenkaupungin TyöväentaloUudenkaupungin TyöväentaloUudenkaupungin TyöväentaloKauniisti remontoidulla ja ylläpidetyllä, 110-vuotta täyttäneellä Uudenkaupungin Työväentalolla (Ylinenkatu 12) esiteltiin talon vaiheita pienen historiikin kera. Lama-aikana maaliliikkeeksi vuokratulla, Uudenkaupungin Sosiaalidemokraattien omistamalla Työväentalolla on nykyään paljon toimintaa, ja sitä voi vuokrata esimerkiksi yksityistilaisuuksiin. Nyt siellä oli kirpputori ja kahvio. Täällä on tullut aikoinaan käytyä niin tanssiharjoitusten kuin huutokauppojenkin myötä. Ja muistin oikein – sisäpihalle avautuva veranta on edelleen upea!

PikkuKylän Puoti ja Runonkulman galleria

PikkuKylän Puoti ja Runonkulman galleria

PikkuKylän Puoti ja Runonkulman galleria

Uudet tuttavuudet olivat puolestaan Pikkukylän Puoti ja Runonkulman Galleria (Ylinenkatu 38 B) keskustan toisella laidalla Uudenkaupungin Vanhan Kirkon lähellä. Galleriassa on 30.9. saakka Mervi Levasen Väriympyröitä-näyttely, jonka vaneripalloteokset ovat upean värikkäitä ja kekseliäitä. Kauniita kotimaisia käsitöitä myyvän puodin ja taidegallerian kanssa samassa tilassa toimii myös taidelainaamo.

Auringonkukkia Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumassaTapahtumassa pääsi kurkistamaan myös rakennuksiin, joihin ei välttämättä tavallisesti tulisi mentyä tai edes ole pääsyä. Kävin ensimmäistä kertaa Helluntaiseurakunnan Rukoushuoneella (Ylinenkatu 11). Se on remontoitu yksityiskodista 1970-luvulla seurakunnan käyttöön kuulemma vielä hevosia apuna käyttäen. 1970-luvun ajankuva oli vielä vahvasti näkyvissä.

Vierailin myös Päiväkoti Tilkkutäkissä (Vuorikatu 13), joka on aikoinaan rakennettu yksityiskodiksi. Monet muistavat tämän keltaisen puurakennuksen osana Seikowin koulua. Päiväkodissa esiteltiin rakennuksen historiaa kivasti vanhoin valokuvin. Miten yllättävän vähän kaupunki näyttikään muuttuneen!

Lue myös Johannan kirjoitus kahden vuoden takaisesta kierroksestamme.

Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtuma jälleen kahden vuoden päästä 2019. Jos et millään malta odottaa, niin voit tutustua lähemmin moneen kohteeseen Päivi Sappisen ja Tuija Talvitien Uudenkaupungin Vanhat Talot -kirjassa, joka on yksi virallisista Uusikaupunki 400 -tuotteista.

Tapahtuman järjestää Uudenkaupunkin Vanhat Talot ry. Uusikaupunki, Vakka-Suomi, merem parttal.

Mainokset

Jacob Hashimoto – elämys vailla vertaa

Jacob Hashimoton taidenäyttely Wamissa

Jacob Hashimoton teos Wamissa
Ilmassa tuoksui kumous ja rajat, kaikki kimaltaa kirkasta, alkulähteetöntä valoa (2011)

Wäinö Aaaltosen museossa kesäkuussa avautunut yhdysvaltalaisen Jacob Hashimoton näyttely Giants and Uncertain Atmospheres on upeaa ilottelua salista toiseen. Se on samaan aikaan värileikkiä seinästä seinään, mutta myös jotain todella rentouttavaa ja hypnoottista. Se on jotain, joka on koettava itse. Vaikka sosiaalinen media täyttyy museoasiakkaiden kuvista, eivät ne anna sitä kokonaiskuvaa, jonka saa vain astelemalla itse museoon. Asettumalla valtaisan Gas Giant installaation alle makaamaan tai istahtamalla katsomaan lukuisista pienistä edestakaisin seilaavista purjeveneistä koostuvaa Armada-teosta, jonka tasainen ääni kiirii vielä näyttelysalista toiseen.

Jacob Hashimoton Armada
Armada
Jacob Hashimoton Gas Giant
Gas Giant

Suurimman huomion Hashimoton näyttelyssä on saanut upeat huoneenkokoiset installaatiot: kymmeneen metriin kohoava Gas Giant, koko ajan liikkuva Armada sekä yhden näyttelysalin valtaava Never Comes Tomorrow. Ja toki ansaitusti, ne ovat upeita ja uniikkeja. Teokset rakennetaan aina näyttelytilan ehtojen mukaisesti. Näyttelyssä on kuitenkin paljon muutakin. Pienistä japaninpaperista ja bambusta tehdyistä leijamaisista paloista koostuvat teokset houkuttavat koskemaan, kolmiulotteiset maalaukset kiehtovat. Eikä näyttelyn erityislaatuisuus jää vain teoksiin, jo pelkästään teosten nimet herättävät ajatuksia. Millainen on Not So Much Discoveries as Memories (Ei niinkään löytöjä vaan muistoja) tai The Whisperings and Twitterings High Above (Kuiskaukset ja viserrykset korkealla yllä)? Entä miltä näyttää Some Lost Part of a Delicate Fragrance (Jokin vivahteikkaan tuoksun kadonnut osa)? Kannattaa käydä katsomassa!

Hashimoton teos Wamissa
Jacob Hashimoton Jokin vivahteikkaan tuoksun kadonnut osa

Jacob Hashimoton näyttely Wamissa

Jacob Hashimoton teos esillä Wamissa
Lähes turmeltumatonta selvää järkeä, valkoista valoa, et cetera (2011)

Jacob Hashimoton näyttely on avoinna vielä 24.9.2017 saakka. Jos todella on joku, joka ei tätä näyttelyä ole kokenut, kannattaa se tehdä mahdollisimman pian. Tätä näyttelykokemusta ei kannata jättää viimeiseen päivään, näyttely nimittäin houkuttelee äärelleen vielä uudelleen. Erityisen hyvä syy museovierailuun on vielä tällä viikolla, sillä nyt vietetään Wamin juhlaviikkoa. Museo tarjoaa erityisohjelmaa ja Turun päivänä, sunnuntaina 17.9, ilmaisen sisäänpääsyn ja kakkua 500 ensimmäiselle asiakkailleen.

 

Turun päivä 17.9.2017

Turun päivää vietetään sunnuntaina 17.9.2017

Tämän viikon sunnuntaina, 17.9.2017, on jälleen kerran aika juhlia kaunista kaupunkiamme. Turun päivä on täynnä erilaista ohjelmaa ja tapahtumia, kiinnostavia käyntikohteita löytyy varmasti jokaiselle halukkaalle. Päivän ohjelmatarjontaan kuuluu niin markkinoita, kulttuuria, opastuksia satama- ja telakka-alueelle, liikuntaa keppihevosradasta toritansseihin ja pop-up jumppaan. Kaikkiin Turun museokeskuksen museoihin on vapaa pääsy ja myös monet muut museot tarjoavat sisäänpääsyn sunnuntaina joko ilmaiseksi tai ainakin mukavalla alennuksella kävijöilleen. Illalla koko kaupungin juhlapäivä huipentuu ilotulitukseen Samppalinnanmäeltä kello 21.00.

Turku Aurajoki

Poimimme muutaman itseämmekin kiinnostavan esimerkin tapahtumien laajasta kirjosta. Muuhun ohjelmaan pääsee tutustumaan Turun kaupungin omilta sivuilta.

  • Vasta remontoidussa ja laajennetussa Turun Kaupunginteatterissa on avoimet ovet klo 10-17. Ohjelmaa riittää koko päiväksi ja luvassa on niin maistiaisia tulevan kauden esityksistä, valokuvanäyttely talon historiasta kuin mahdollisuus saada tutustua teatteriravintolaan kahvin ja lounaan merkeissä. Teatteritiloihin järjestettävät opastuskierrokset vaativat ennakkoilmoittautumisen ja ovat jo täynnä. Mutta ei hätää, myöhemmin mahdollisesti pääsette lukemaan blogin puolelta kierroksen annista. Päivän tarkempi kulku kaupunginteatterilla selviää tästä.
  • Kuralan Kylämäessä vietetään torstaista alkaen Esihistoria esille -tapahtumaa. Luvassa on niin opastuksia alueen menneisyyteen, taistelunäytöksiä, jousiammuntaa lapsille, kalliomaalaustyöpaja ja kiinnostavia luentoja. Myös suunnitteilla oleva Historian museo esittäytyy. Tarkempi tapahtumaohjelma löytyy tämän linkin takaa.
  • Myös vanhaa Turkua ja vähän uudempaa taidetta esittelevään Aboa Vetus & Ars Novaan on ilmainen sisäänpääsy koko päivän. Ars Novan puolella on viime viikolla avautunut Vuoden nuori taiteilija 2017 Tiina Pyykkisen näyttely. Lue Susannan kokemus näyttelystä täältä. Tiesitkö muuten, että Aboa Vetus & Ars Nova kisaa Vuosisadan museo – tittelistä viiden muun ehdokkaan kanssa? Voittaja paljastetaan 18.10. Logomossa pidettävässä Vuosisadan Kulttuurigaalassa.
  • Turun keskuspaloasemalla pääsee tänäkin vuonna tutustumaan niin paloautoihin kuin rakennuksen kellarissa sijaitsevaan Palomuseoon. Museokierroksille mahtuu kerrallaan 20 osallistujaa ja aikaisempina vuosina kierokset ovat tulleet täyteen nopeasti, kannattaa siis mennä paikan päälle ilmoittautumaan ajoissa jos museoon mielii. Lue kokemukseni Palomuseosta viime vuodelta täältä.
  • Turun vesilaitosmuseo Halistenkosken rannalla viettää Turun päivänä uudistetun perusnäyttelynsä kaikille avoimia avajaisia kello 12-15. Museovierailun jälkeen voi vaikka vuokrata kanootin joen toiselta puolelta Myllärin talolta ja tutustua kaupunkiin uudesta näkökulmasta. Jos alue on itselle vieras, kannattaa kurkata kirjoitukseni Halistenkosken ympäristöstä tästä.
  • Turun matkailuoppaat järjestävät ilmaisen kävelykierroksen ”Suomen Turun itsenäistymisen polkuja” kello 15. Opastus alkaa Ismo Kajanderin suunnitteleman Turun punavankileirin muistomerkin kohdalta, nykyisin yliopistokäytössä olevan Sirkkalan kasarmin vierestä, osoitteesta Kurjenkaivonkenttä 3. Opastus on niin suomeksi kuin ruotsiksikin.
  • Radan toisella puolella, Pohjolan kauniissa puutalokaupungiosassa järjestetään sopivasti Turun päivänä Pohjolan pihat tapahtuma kello 11-16 osana kaupungiosaviikkojen ohjelmaa. Pihamarkkinoilla voi tehdä hyviä löytöjä samalla ihastellen kiemuraisten kadunvarsien taloja. Mukaan on ilmoittautunut yli 20 pihaa tai taloyhtiötä, joten kierreltävää riittää. Kartan mukana olevista pihoista löydät tapahtuman Facebook-sivulta, täältä.

Riemukasta Turun päivää kaikille, nähdään kaupungilla sunnuntaina!

 

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkinen – syksyn somenäyttely?

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkisen näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa
Sokea Kulma (2013)

Torstaina 7.9. kaveripiirin some-keskusteluketjuun kilahtaa viesti. Kaveri kyselee onko joku menossa illan avajaisiin. Aboa Vetus & Ars Novassa avataan Vuoden nuori taiteilija 2017: Tiina Pyykkinen -näyttely. Hyvä seura ja annos kulttuuria kuulostavat juuri sopivilta sateiseen iltaan, joten avajaisiin siis!

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkisen näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa

Saapuessani museoon aula on täynnä ihmisiä. M Kitchen & Cafén jokainen pöytä on täynnä. Osa avajaisvieraista seisoskelee ryhmissä rupatellen. Kuohuviinipullojen korkit poksahtelevat, laseja kilistellään.

Kellon tullessa seitsemän museonjohtaja Johanna Lehto-Vahtera toivottaa vieraat tervetulleiksi. Hän myös lukee taidemaalari Anna Tuorin näyttelyn avajaissanat. Tiina Pyykkistä kuvaillaan jo varhain oman ilmaisutapansa löytäneeksi taiteilijaksi, jonka työskentelytapa on hyvin päämäärätietoista. Puhutaan pigmenteistä, vernissasta, teosten monista tasoista. Odotan jännittyneenä pääseväni teosten ääreen: millaisia ne mahtavatkaan olla?

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkisen näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa
There Is A World Out There (vas.), Green Mirror, Never Look Back (kaikki 2015)

Järjestyksessään jo 33. Vuoden nuoren taiteilijan Pyykkisen teokset ovat tehty alkydistä, öljystä ja pigmentistä kankaalle. Ne ovat toinen toistaan omaperäisempiä ja hiotumpia täynnä yksityiskohtia. On kiinnostavaa, miten kaksiulotteiset teokset muuttuvat pinnan kiiltävyyden vuoksi ikään kuin kolmiulotteisiksi. Niistä heijastuvat niin ympäröivä näyttelytila kuin katsoja itse.

Monen teoksen pinta vaikuttaa kangasmaiselta. Tuossa on ikään kuin samettiläiskiä, tuossa voisi olla polttokuvioitua sifonkia. Kun teoksia tarkastelee eri puolilta, löytää niistä aina uutta. Muutama kullan ja liilan värinen teos muuttuu täysin eri väriseksi, kun sitä tarkastelee sivusta. Peilimäisyys ja värit ikään kuin sammuvat, ja teoksen pinta näyttää tummalta.

Monessa taulussa näyttää olevan ikään kuin valokuva taustalla – vai onko siihen sittenkin maalattu? Huonekalujen, tilojen ja maisemien häilyvät viitteet saavat tihrustamaan hieman tarkemmin. Mitä minä näen? Näkevätkö muut saman?

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkisen näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa
Until It Melts Away (2017)

Värikylläisen Until It Melts Away -teoksen äärellä ollessani ajattelen, että siinä näkyy hailakasti taustalla pyramidi. Olisiko teoksen etualalla kenties hiekkadyynejä? Jälkikäteen katson valokuvaa teoksesta ja huomaan kolmion muotoisen rakennelman sivussa savupiippumaisen muodon. Kaleidoskooppi kääntyy, ja näkökulma on toinen. Pyramidi muuttuu taloksi.

Jo avajaisissa ihmiset ottavat kuvia teoksista niin, että heidän kuvajaisensa heijastuu niistä. Oikeastaan tätä on vaikea välttää teosten ollessa niin kiiltäväpintaisia. Veikkaan, että tästä näyttelystä tulee seuraava Yayoi Kusama– tai Jacob Hashimoto -somekokemus. Some täyttynee veikeistä museoselfieistä, joita ihastuneet kävijät jakavat. Ja hyvä niin. Pyykkisen työt ovat niin upeita, että ansaitsevat kaiken huomion.

Aboa Vetus & Ars Nova, Läntinen Rantakatu 4–6, Turku. Tiina Pyykkisen näyttely 5.11.2017 saakka. Näyttelyyn myös opastettuja kierroksia. 15.10. ja 5.11. klo 12.15  taiteilija kertoo näyttelystään opastetulla kierroksella.

Yläkerran Takkahuoneessa on Hyäryllistä-taiteilijaryhmän Yritys selventää hämmentävää tilannetta -veistosinstallaatio, myös  5.11.2017 saakka.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo – koko perheen retkikohde!

Saana-tunturilla on jo satanut lunta ja Turussakin aamut ovat viilenneet. Pieni paluu kesäloman aurinkoisiin päiviin on siis paikallaan. Heinäkuussa teimme Susannan ja lasten kanssa muutaman päivän retken Maarianhaminaan. Tuo lapsille vain laivan ikkunasta tuttu kaupunki valloitti koko seurueen. Yksi matkan päämääristä ja kohokohdista oli Ahvenanmaan merenkulkumuseo, kuinkas muutenkaan.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo ulkoapäin

Ahvenanmaan merenkulkumuseo eli Ålands sjöfartsmuseum, sijaitsee kauniissa rinteessä sataman kupeessa, josta avautuu näkymä merelle. Museoon on helppo löytää niin kaupungin kuin risteilysataman suunnasta. Mutta jos epäilys vaivaa tai suuntavaisto on olematon, on katukiveyksiin teipattu kompassia kuvaavia opasteita oikean suunnan löytämiseksi. Hauskana lisänä opasteissa on myös minuuttimäärä museoon saapumiselle. Loistava keksintö kärsimättömien lasten (ja ehkä aikuistenkin) hermojen rauhoittamiseksi. Matkaa keskustasta ei kävellen montaa minuuttia museolle ollut, ja se sujui hyvin aurinkoisessa kelissä kadun varren taloja ihmetellen ja ihaillen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon katuopaste

Ahvenanmaan merenkulkumuseon opaste

Museokierroksen alussa olo oli hetken aikaa epätoivoinen: näyttelykokonaisuuksia tuntui olevan lukemattomia, kerroksiakin museossa kolme, lapsia matkassa kaksi ja aikaa rajallinen määrä ennen laivan lähtöä. Epätoivon tunne laantui kuitenkin nopeasti innostuksen tieltä, kuopus ymmärsi nukahtaa päiväunille ja esikoinen lähti omatoimisena ratkomaan kassalta saamaansa museon oman maskotin, laivarotta Rubyn aarrereitin visaisia kysymyksiä.

Suomen museoliitto valitsi Ahvenanmaan merenkulkumuseon Vuoden museoksi 2016. Enkä ihmettele, näyttelyosuudet olivat kiinnostavia. Niissä oli juuri sopivassa suhteessa erityisiä yksityiskohtia ja yleisempää tietoa. Merenkulkua käsiteltiin niin työn kuin vapaa-ajan näyttämönä. Korkeita mastoja ja ahtaita hyttejä, matkamuistoja kaikilta maailman meriltä ja tarinoita niin merelle lähteneistä, mereen päätyneistä kuin niistä kotiinjääneistä. Harvemmin enää jaksan ehdin jokaista näyttelytekstiä lukemaan, mutta siltikin lähdin museolta uutta tietoa uhkuen kotimatkalle. Erityisesti pidin siitä, miten museossa oli tuotu esille yksittäisiä henkilötarinoita, ja aivan erityisesti siitä, miten mukaan oli poimittu naisia ja heidän tarinoitaan vaikka usein merenkulkukulttuuri nähdään niin miehisenä asiana.

Ahvenanmaan merimuseo

Laivan keulakuvia Ahvenanmaan merimuseossa

Myös visuaalisesti museo oli kiehtova, niin esineet kuin niiden esillepano houkutti tutustumaan. Osa näyttelyvitriineistä oli rakennettu merimiesarkkuja mukaillen ja joiden sisälle pääsi kurkistamaan ylhäältä päin mutta myös lyhyemmät museovieraat oli huomioitu. Erityisesti pidin merimiesten ja matkaajien matkamuistoista kootusta kuriositeettihuoneesta, jonka seinistä nuo ympäri maapalloa Ahvenanmaalle päätyneet esineet pursusivat. Esillä oli niin koristeltuja strutsin munia, pingviinin höyhenillä kuorrutettuja mattoja, piraijakaloja, valaan penis ja korva, hain selkäevä ja albatrossin nokka. Samasta huoneesta löytyi myös maailman toiseksi ainoa säilynyt vanha merirosvolippu, joka haalenneena ja vaalenneenakin on malliesimerkki merten kauhujen lipusta irvistävine pääkalloineen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriini

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriinissä on esillä matkamuistoja maialman meriltä

Museossa vierailija ei jää vain näkijän ja lukijan asemaan, vaan näyttelyissa on panostettu kokemiseen ja tekemiseen. Museon omat ”rör och gör” -pisteet kehoittavat syventymään solmujen oikeaoppiseen solmimiseen, harjoittelemaan rahtilaivan lastausta ja laulamaan karaokea kuten railakkaimmalla risteilyllä konsanaan. Kaikki olivat sellaisia, joista niin lapsi kuin aikuinenkin jaksoi kiinnostua. Lisäksi lapsille oli oma leikkihuone, jossa pääsee tutustumaan niin pimeässä hohtavaan merenalaiseen maailmaan kuin kiipeämään meren pinnalle tutustumaan siihen tutkijan silmin. Huone oli hieno ja lapsi onnellinen siellä seikkaillessaan, mutta omasta mielestäni museon edellinen lapsille rakennettu oma seikkailutila/näyttely Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa, johon pääsin tutustumaan Forum Marinumissa sittenkin vei voiton.

Ahvenanmaan merenkulkumuseossa riittä koettavaa lapsillekin

Ahvenanmaan merimuseon näyttelyvitriini matkustajaliikenteestä

Jos ja kun seuraavan kerran matkaan Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan, suuntaan varmasti myös merimuseoon uudelleen. Ahvenanmaan merenkulkumuseo on juuri sellainen museokohde, jossa voi vierailla useamman kerran ja aina sieltä löytyy jotain uutta kiinnostavaa vaikka koko perheelle. Ja museovierailu ei katso vuodenaikaa, jos kesälomaan on vielä liian pitkä aika, kolkuttelee koululaisten syysloma jo aivan nurkan takana!