Kulttuuri-iloa vuoteen 2018!

Kulttuurihaaste2018

Vanhan vuoden lopussa ja uuden alussa varmasti miltei jokainen suunnittelee tai edes ideoi parannuksia edelliseen, mahdollisesti päättää saavuttaa jotain tai vain kartoittaa asioita, jotka tekisivät seuraavasta vielä paremman. Itsekin kuulun tähän joukkoon. Suuria lupauksia harvoin teen, mutta sitäkin kiinnostuneempi olen erilaisista haasteista, joiden aiheet muutenkin jo kuuluvat elämääni. Esimerkiksi Helmet-lukuhaastetta olen seuraillut jo muutaman vuoden ajan ja omilla luetuilla kirjoilla pyrkinyt haastetta toteuttamaan. En kuitenkaan jaksa ottaa stressiä jos haaste ei täyty, vaan tärkeämpää esimerkiksi tässä lukuhaasteessa on mielestäni oma innostus ja aktiivisesta Facebook-ryhmästä saadut loistavat kirjavinkit.

Uuden vuoden sekä haasteiden ja lupausten innoittamana päätimme Susannan kanssa tehdä tänne blogimme puolelle itsellemme ja kaikille kiinnostuneille oman kahdentoista kohdan kulttuurihaasteen. Vähän vieroksun haaste-sanan käyttöä, sillä pikemminkin kyseessä on innostus- ja inspiraatiolista, jota jo varsin hyvin tulisi ilman suurempia pyrkimyksiä noudatettua muutenkin. Listan tarkoituksena on saada (tähänkin) vuoteen iloa, piristystä, kulttuurinautintoja ja yhdessä vietettyjä mukavia hetkiä sekä uskallusta ehkä tutustua johonkin uuteen.

Eli olkaatte hyvät, kulttuurihaaste 2018:

1. Poikkea taidegalleriaan 
Ainakin Turussa on helppo koukata vaikka kotimatkalla pienelle taidehetkelle johonkin lukuisista gallerioista ilman ennakkosuunnitelmaa. Ehkä sieltä löytyykin uusi loistava elämys päivää piristämään tai se kauan odotettu näyttely?

2. Vie ystävä museoon
Museot ovat loistavia paikkoja viettää hetki yksin, mutta sittenkin parhaimpia seurassa. Mikä tekisikään museohetkestä mukavamman, kuin viettää se ystävän kanssa? Ja tuleehan se ystävänpäiväkin joka vuosi. Museoretken saa rattoisasti jatkumaan vaikka museokahvilassa elämästä ja näyttelystä keskustellen.

3. Nauti elävästä musiikista
Kun museot ovat mukavimpia seurassa, on musiikki parasta livenä. Käyt sitten keikoilla harva se viikko tai vaikkapa vain kerran kymmenessä vuodessa, niin olisiko aika taas mennä elävän musiikin pariin? Konsertteja, keikkoja ja festivaaleja järjestetään ympäri vuoden jokaisen makuun ja ikään sopien. Ja kohtahan ne ovat taas – kesän festarit.

4. Lue kirja
Tai kaksi, kymmenen tai vaikka joka viikko yksi. Kirjat, olivat ne sitten faktaa tai fiktiota, ovat itselleni se ehdottomasti antoisin ja rakkain rentoutumiskeino. Omalla sohvalta tai vaikka bussin penkiltä pääsee helposti toisiin maailmoihin, ja jotain aina tarttuu mukaan todellisuuteenkin. Koita vaikka!

5. Ota kuva kulttuurista
Toisinaan on hyvä tallentaa hyvät hetket talteen niiden ei-niin-hyvien päivien varalta. Ja mikä olisikaan parempi hetki kuin kulttuurihetki. Voit myös jakaa kuvasi piristämään muiden päivää.

6. Käy opastetulla kierroksella
Aina voi ja kannattaa oppia jotain uutta! Tuttuun kohteeseen opastukset voivat antaa mukavaa vaihtelua ja vanhatkin saattavat paljastaa uusia piirteitä toisen kertomana. Esimerkiksi Turussa järjestetään kävelykierroksia arkkitehtuuriin ja kaupungin historiaan liittyen. Monissa museoissa on viikottain opastettuja kierroksia näyttelyihin ja usein myös erikoisopastuksia kiinnostavin teemoin. Vaihtoehtoja on lukuisia, minkä sinä valitset?

7. Vieraile teatterissa
Istahtaessa teatterin penkille mahanpohjassa usein kutkuttaa. Millainen ilta tästä onkaan tulossa? Teatterissa tempautuu näytelmän maailmaan intensiivisesti ja ehdoitta. Siellä kukaan ei (toivottavasti) kaivele kesken kaiken älypuhelintaan esiin! Esityksiä on tyylilajista toiseen niin nukketeatterista musikaalin kautta lasten näytöksiin. Valitse tarjonnasta kiinnostava, pyydä kaveri mukaan jos mielit, ja tee lippuvaraus. Pian olet muissa maailmoissa, kirjaimellisesti!

8. Istahda luennolle
Ei tarvitse olla opiskelija päästäkseen luennolle. Kaikille avoimia ja maksuttomia luentosarjoja järjestetään usein kirjastoissa, ja myös museoiden oheisohjelmaan voi kuulua erilaiset luentotilaisuudet. Lisäksi maksullisia luentoja voi käydä kuuntelemassa Turussa vaikka Turun suomenkielisellä työväenopistolla. Miltä kuulostaa, olisitko valmis taas oppimaan uutta ja istahtamaan penkille?

9. Kulttuurikuntoile
Kengät jalkaan, säähän sopivaa vaatetta päälle ja mars kulttuurikuntoilemaan! Valmiita kulttuurikuntoreittejä on Turussa kymmeniä, ehkä muistakin kaupungeista löytyy omansa? Niistä saat kivoja ideoita kierrokselle historian, julkisen taiteen tai arkkitehtuurin pariin. Myös kaupungin puistot tai hautausmaat ovat kiinnostavia kohteita, joissa riittää tutkittavaa ja historian siipien havinaa.

10. Tutustu historiaan
Suomen juhlavuosi on ohi, mutta tänäkin vuonna on hyvä kurkistaa sadan vuoden takaiseen Suomeen. Vuosi 1918 oli tärkeä vuosi historiassamme, eikä sen mullistuksia ja synkkyyttä tule täysin unohtaa, mutta siitä voi ottaa opiksi. Näytelmien, luentojen ja näyttelyiden kautta löytyy tapahtumiin varmasti kiinnostava, selittävä, avaava tai vaikka sykähdyttävä tutustumistapa, valitse vain oma keinosi.

11. Tee retki luontoon
Miltä kuulostaisi patikointiretki pitkospuita pitkin? Tai rauhallinen kesäpäivä Ruissalossa? Olkoon valintasi sitten metsäretki tai ulkoilu lähipuistossa, sen jälkeen olo on varmasti rauhallisempi.

12. Käy ennen kokemattomassa kulttuurikohteessa
Onko sinulla joku käyntikohde, johon menoa olet jo pidemmän aikaa suunnitellut? Ehkä tänä vuonna olisi viimein aika toteuttaa se. Tai ehkä löydät sattumalta jonkun kiinnostavan uuden tuttavuuden kulttuurikentältä? Blogistammekin löytyy vinkkejä monenlaiseen makuun. Vuodessa ehtii vaikka mihin!

Voit tarttua haasteeseen tai jäädä seuraamaan meidän toteutustamme ja ideoitamme siitä. Jos innostut tulemaan mukaan, voit jakaa omat kokemuksesi häshtägillä #kulttuurihaaste2018, niin mekin teemme. Listaa voi toteuttaa miten haluaa, kohta kohdalta tai vaikka kaikki saman viikon aikana. Tärkeintä on kulttuuri-ilo koko vuoteen!

Mainokset

8. Turku Biennaali ihastuttaa

Turku Biennaali Aboa Vetus & Ars Novassa ja Galleria Å:ssa

Mikä taiteen tekijöitä satavuotiaassa Suomessa puhututtaa? 8. Turku Biennaali esittelee Aboa Vetus & Ars Novassa ja Galleria Å:ssa vastauksia kuudeltatoista Suomessa työskentelevältä taiteilijalta aina maalis-huhtikuulle saakka.

Aloitan biennaalikierrokseni Kaskenmäessä olevasta Galleria Å:sta. Biennaalin aikana siellä on esillä kolmen eri taiteilijan näyttelyt, ja Simo Ripatin näyttely on niistä keskimmäinen.

Turku Biennaali Galleria Å:ssa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Simo Ripatin Leikkaus (2017) Turku Biennaalissa
Simo Ripatti: Leikkaus (2017)

Ensimmäinen teos Leikkaus (2017) täyttää ison osan yläkerran galleriatilasta. Kahdesta osasta koostuvaan teokseen saa astua sisälle. Hieman epäröiden astun. Tuoksuu tuore puu. Kurkkaan ikkunanpuoleisen teoksen päädystä kadulle ja ihailen hetken vastapäistä juuri julkisivuremontista kuoriutunutta Pantterin kivitaloa. Teoskin muistuttaa julkisivuremontista. Osaset ovat kuin julkisivuremontin aikana jalkakäytävälle tuotavat kävelysuojat, jotka rajaavat kulun, mutta samalla mahdollistavat sen.

Simo Ripatin Häkki (2017) Turku Biennaalissa
Simo Ripatti: Häkki (2017)

Alakertaan laskeudutaan kauniita, kapeita portaita pitkin. Täällä on esillä Häkki (2017). Rimoista tehty teos on valaistu suht kalseasti työmaavalolla. Kun Leikkaus osittain täytti, osittain rajasi näyttelytilan, roikkuu Häkki katosta huoneen yhdessä nurkassa. Yritän tiirailla monesta kulmasta miten varjokuvassa näkyvä lintu muodostuu, vastausta löytämättä. Häkki jättää kysymyksiä.

Turku Biennaali Aboa Vetus & Ars Novassa

Nora Tapperin Aita (2017) Turku Biennaalissa
Nora Tapper: Aita (2017)
Nora Tapperin Aita (2017) Turku Biennaalissa
Yksityiskohta Nora Tapperin Aidasta (2017)
Päivi Takalan In Two (2017) ja takana Nora Tapperin Aita (2017) Turku Biennaalissa
Päivi Takala: In Two (2017) ja takana Nora Tapper: Aita (2017)

Kivenheiton päässä Aboa Vetus & Ars Novassa biennaali jatkuu. Alakerrassa ensimmäiseksi vastassa oleva, muun muassa vanerista ja rimoista rakentuva Nora Tapperin Aita (2017) käsittelee aitojen rajaamaa maailmaa. Myös tämän teoksen sisälle voisi ilmeisesti mennä.

Päivi Takalan leikkisät, moniosaiset teokset saavat pohtimaan taiteen konventioita ja  materiaalin luovaa käyttöä.  In Two -teoksessa (2017) lieriötä halkoo taulumainen objekti, aivan kuin maalaus olisi tipahtanut putken päälle. Toisissa teoksissa lieriöt halkovat tauluja. Hämäännyn teosten olevan puuta, kunnes luen puukuvioiden olevan maalattuja. Aika hyvä.

Anna Estarriola: The Meeting (2017) Turku Biennaalissa
Anna Estarriola: The Meeting (2017)

Anna Estarriola: The Meeting (2017) Turku Biennaalissa

Sujahdan Anna Estarriolan The Meeting (2017) -mediainstallaation luokse paksun samettiverhon takaa. Äänieristelevyillä verhotussa huoneessa odottavat kolme ennennäkemätöntä hahmoa, jotka jollain tavalla kommunikoivat keskenään. Ihmishahmon kasvoina on näyttöruutu. Tuntuu kuin olisin tuppautunut keskelle keskustelua. Kuuluuko minun olla tässä?

Äänieristelevyistä huolimatta tähän huoneeseen kantautuu seuraavan huoneen ääniä. Mitäköhän siellä odottaa?

Riikka Kuoppalan Names that We Understand (2017) Turku Biennaalissa
Riikka Kuoppala: Names that We Understand (2017)

Kantautuvat äänet tulevat Riikka Kuoppalan installaatiosta Names that We Understand (2017). Siinä ja teoksessa And That´s All I Remember (2016) käsitellään Kuoppalan isovanhempien lähetyssaarnaaja-aikaa 1950-luvun Namibiassa ja sen vaikutusta jälkipolviin. Dokumentaarisen tuntuisissa teoksissa katsoja pääsee tutustumaan suvun osin traagiseen tarinaan ja lähetyssaarnauksen historiaan.

Katson molemmat teokset intensiivisesti ja suurella kiinnostuksella. Videon kohta, missä uhrataan kana perinteisin menoin tuntuu jo melkein tirkistelyltä. Kohtaus on henkilökohtainen, mutta juuri se onkin Kuoppalan teoksissa mielenkiintoista. Mikrohistorialliselta, henkilökohtaiselta tasolta teokset tarkastelevat lähetyssaarnausta ilmiönä. Vanhat valokuvat täydentävät Names that We Understandin. Harvoin tulee pysähdyttyä katsomaan videoteoksia näin ajan kanssa!

Hanna Vihriälän Temppeli (2017) Turku Biennaalissa
Hanna Vihriälä: Temppeli (2017)

Hanna Vihriälän Temppeli (2017) Turku Biennaalissa

Hanna Vihriälän Jumalat ja Kirkkaus (2017) Turku Biennaalissa
Hanna Vihriälä: Jumalat (2017) ja Kirkkaus (oikealla, 2017)

Hanna Vihriälän Jumalat (2017) Turku Biennaalissa

Kun luulen, että mikään seuraava ei voita kokemustani Kuoppalan teoksista, vastassa on Hanna Vihriälän teokset. Hullaannun täysin karamelleistä ja neuloista tehdystä Temppelistä (2017). Kauempaa katsottuna näen siinä kauniin, unenomaisen huoneen, jonka ikkunoista tulvii kirkas valo huoneeseen. Lähempänä katsottuna erotan teoksen materiaalisuuden ja esimerkiksi sadat teokseen käytetyt lakupalat.

Materiaalin epäkonventionaalista käyttöä jatkavat Jumalat (2017) ja Kirkkaus (2017). Ei tulisi ensimmäisenä mieleen, että hiekoitushiekasta ja siimasta saisi näin kaunista. Jumalat-teoksessa  nuoruus näyttäytyy ikonisen pop-kuvan tavoin tavoiteltavana. Fokus on tässä hetkessä ja jalat maan pinnalla. Kirkkaudessa fokus on maan pinnasta poispäin, ylös. Punagraniitin käyttö tuo mieleen hautakivet: sitä kohti ollaan ilmeisesti menossa.

Myöhemmin tajuan ihastelleeni Tampereen Muumimuseon vierailullani saman taiteilijan Pyrstötähteä (2017). Katossa roikkuva, akryylihelmistä ja vaijerista tehty teos teki vaikutuksen. Monelle on myös taatusti tuttu Aboa Vetus & Ars Novan sisäänkäynnin pielessä oleva iso graniittinen Norsuaukio (2011).

Tuula Närhisen FLUX – Läikehtivä muste (2017) Turku Biennaalissa
Tuula Närhinen: FLUX – Läikehtivä muste (2017)

Tuula Närhisen FLUX - Läikehtivä muste (2017) Turku Biennaalissa

Tuula Närhisen FLUX - Läikehtivä muste (2017) Turku Biennaalissa

Seuraavassa huoneessa japaninpaperista ja musteesta tehdyt paperiliuskat täyttävät yhden seinän. Kiinnostavasti Tuula Närhisen FLUX – Läikehtivä muste -teos (2017) jatkuu vastapäisellä seinällä, jonne on ripustettu ikään kuin kuivumaan lisää paperiliuskoja. Videolla taiteilija tekee teosta tai ainakin värjää samanlaisia paperiliuskoja. Huoneen nurkassa lattialla on tarvittavia työvälineitä. Teos on yhtä aikaa sekä läsnä että tulossa, nyt että tulevaisuudessa.

Turku Biennaali Aboa Vetus & Ars Novassa ja Galleria Å:ssa

Biennaali jatkuu museon toisessa kerroksessa. Istahdan hetkeksi katsomaan Pekka Niskasen kolmelle kankaalle heijastettua Yhteisöterrorit-videoinstallaatiota (2017). Aihe on raju, ja tuntuu, että astun kahden jo aiemmin tilassa olleen näyttelyvieraan henkilökohtaiseen katselukokemukseen.

Jatkan matkaa huoneeseen, jossa esitellään luonnoksia eri taiteilijoilta. Niihin tutustuminen syventää näyttelykokemustani ja tuo siihen uuden ulottuvuuden. Riemastun, kun löydän vastauksen alakerrassa pohtimaani asiaan: ahaa, esimerkiksi tuollaista karkkia Hanna Vihriälä käyttää teoksessaan! Täällä saa myös jakaa mietteitään teoksista. Kiva idea!

Teemu Korpelan Deposition 2017 ııı (2017) Turku Biennaalissa
Teemu Korpela: Deposition 2017 ııı (2017)
Teemu Korpelan Deposition 2017 ııı (2017) Turku Biennaalissa
Yksityiskohta Teemu Korpelan Deposition 2017 ııı -teoksesta
Anssi Pulkkisen Intersecting Items (Drained View) (2017) Turku Biennaalissa
Anssi Pulkkinen: Intersecting Items (Drained View) (2017)

Hengähdän ihastuksesta, kun tulen Teemu Korpelan Deposition 2017: ııı -työn (2017) äärelle. Se aaltoilee ja kupruilee huoneen joka seinällä. Tuntuu, kuin olisin astunut johonkin Ihmemaahan, ja posliiniastiasto olisi hypännyt aaltoilemaan seinille. Kaunista ja kiehtovaa!

Viimeisessä huoneessa Anssi Pulkkisen Intersecting Items (Drained View) (2017) hämmästyttää. Se näyttää lasten junaradan ja julkisten tilojen lattioilla olevien ilmastointiaukkojen sekoitukselta, ja kiemurtelee tammiparkettilattialla. Kuten monen muunkin biennaalin teosten äärellä, tunnen astuneeni keskelle teosta. Teoksen ja katsojan raja hämärtyy, samoin teoksen ja museotilan.

8. Turku Biennaali on raikas ja virkistävä. Se herättää ajatuksia ja ottaa kantaa. Biennaalissa on tarjolla on myös opastuksia, katselmuksia ja muuta ohjeisohjelmaa.

8. Turku Biennaali 8.4.2018 asti Aboa Vetus & Ars Novan 1. ja 2. kerroksissa (Itäinen Rantakatu 4–6, Turku). Galleria Å:ssa (Kaskenkatu 1, Turku) Simo Ripatin näyttely 28.1.2018 saakka. Reija Meriläisen näyttely 2.2.–4.3.2018.

Kuninkaallisella hovitallilla Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitallin pihaa Tukholmassa

Aivan Tukholman ydinkeskustassa Östermalmilla on korttelialue, jonne ei aivan joka reissu tule poikettua. Kuninkaallisen draamateatterin takana, Esittävän taiteen museon Scenkonstmuseetin vieressä majailee Ruotsin hoville kuuluva kuninkaallinen hovitalli. Sen päätehtävänä on suunnitella ja tarjota hovin kuljetukset niin hevos- kuin moottorivetoisesti. Jyhkeät tiilirakennukset rajaavat korttelia, jonka sisälle muodostuu muutamia suojaisia sisäpihoja. Sisäänkäynti on Väpnargatanilta.

Talli ei kuitenkaan ole aina sijainnut tässä paikassa. Kuningas Kustaa Vaasa perusti sen vuonna 1535 pienelle Helgeandsholmen saarelle kuninkaanlinnan viereen. 1800-luvun lopussa talli sai väistyä Ruotsin valtiopäivätalon ja Ruotsin keskuspankin tieltä, ja vuonna 1894 parin sadan metrin päähän valmistuivat nämä Ernst Jacobssonin suunnittelemat tallirakennukset. Tiiliset, keskiaikaista linnaa muistuttavat rakennukset kirvoittivat aikanaan paljon kritiikkiä.

Kuninkaallisen hovitallin joulumarkkinat Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa

Vierailen tallilla vuosittaisten joulumarkkinoiden aikaan joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Sisäänpääsy on joulukuusien ja valojen koristamalta tiiliportilta ja  maksaa 80 SEK. Astun pitkälle kujalle, jonka varrella on pieniä myyntikojuja. Takana siintää näyttävästi valaistu kahdeksankulmion muotoinen Hedvig Eleonoran kirkko.

Lisää myyntikojuja löytyy isolta sisäpihalta sekä sivurakennuksista. Myynnissä on esimerkiksi lasi- ja keramiikkaesineitä, trikootuotteita, joulukynttilöitä, lihaa, kalaa ja joululimppuja. Yhdessä rakennuksessa on pieni herkku- ja hemmottelutuotekauppa, jonka luksussuklaisiin ja -saippuoihin on upotettu niin ruusunnuppuja kuin kultakimalletta.

Kuninkaallisen hovitallin joulumarkkinat Tukholmassa

Kuninkaallisen hovitallin hevoset Tukholmassa

Isossa maneesirakennuksessa on vielä lisää myyjiä.  Täältä löytää käsityötuotteita joka makuun. Maneesin päädyssä on talli, jonne pääsee käymään. Noin kymmenen kuninkaallista hevosta on enemmän ja vähemmän kiinnostuneita vierailijoista ja kurkkivat karsinoistaan. Yhteensä hevosia on noin kaksikymmentä.

Karsinat on tehty pähkinän värisestä puusta sekä vaaleansiniseksi maalatusta takoraudasta. Niiden etuosassa on kyltit, joissa  on kerrottu hevosen alkuperäinen ja nykyinen nimi, milloin se hankittiin hoviin ja mitä tehtäviä hevonen hovissa tekee. Nämä hevoset osallistuvat muun muassa kulkueisiin ja muihin edustustehtäviin. Yhden karsinan seinässä kerrotaan hevosten syömisestä, kommunikointitavoista ja merkeistä eli erilaisista kuvioista päässä ja jaloissa. Paikalla on myös työntekijöitä, ja muutama kävijä jututtaa heitä. Ollappa töissä kuninkaallisella hovitallilla!

Moni vierailija silittää hevosia. Pitkän harkinnan jälkeen päätän itsekin uskaltautua. Lähestyn varovasti yhtä ja silitän sen poskea. Reaktio yllättää: se höristää sieraimiaan, hörähtää ja kääntyy kavioillaan. Eivät taida rapsutustaitoni tehdä vaikutusta!

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa ja vaunut
The State Coach vuodelta 1897

Suojaisalla sisäpihalla on iltavalaistuksessa tunnelmallista. Tallien päädyssä on pyöreä hevosten kävelyttämisrakennus. Löydän tieni rakennukseen, jossa on esillä erilaisia ratsastustarvikkeita ja kuvia niistä tositoimissa. Osa valjaista, suitsista ja längistä on todella kauniita ja koristeellisia. Mustaa nahkaa, kultakoristeita ja kulkusia on paljon.

Vaunutallissa saan ihailla toinen toistaan upeampia hevosvaunuja. Kiiltävää lasia, säihkyvän kermanvalkoista kangasta, lakattua pintaa, tupsuja ja muita koristeellisia yksityiskohtia niistä ei puutu. Osa on katettuja, osa avomallisia, ja niitä käytetään sään mukaan. Onpa yksi esillä oleva ollut prinsessa Victorian ja prinssi Danielin häävaununa! Yhteensä erilaisia hevosvetoisia vaunuja ja rekiä on noin viisikymmentä. Autotallissa on esillä kuninkaallisia autoja, mutta niiden ihailu jää ensi kertaan.

H.M. Konungens hovstall, Väpnargatan 1, Tukholma, Ruotsi. Avoinna joulumarkkinoiden ohella opastetuilla kierroksilla sekä kesäisin. Tarkista aukioloajat kotisivuilta.

Leppeä Procidan saari Napolinlahdella

Näkymä Procidalta Napolinlahdelle

Procidan saari Napolinlahdella, Italiassa, on pieni paratiisi. Elämänmeno on rauhallista. Matkailijana päivän tärkein askare on löytää mukava ranta, jonne oikaista, ja kelpo ruokapaikka täyttää vatsa.

Kadut ovat kapeita ja niitä reunustavat talojen korkeat kivimuurit. Pääkaduksi sanotaan Marina Grandesta lähtevää Via Vittorio Emanuelea. Jalkakäytäviä ei juuri ole ja katuvalaistuskin on niin ja näin. Illemmalla heijastimet ja kännykän taskulamput ovat tarpeen, kun skootterit, sähköpyörät ja autot huristelevat kovaa jalankulkijan ohi. Kaikkia tervehditään, myös katukuvaan ilmestynyttä matkailijaa.

Kävelen monta kertaa erään talon ohi. Talon korkea kivimuuri on päässyt rapistumaan, ja kaksi miestä kunnostaa rappausta. Työn etenemistä on hauska seurata, ja joka kerta ohi mennessäni tervehditään puolin ja toisin.

Procidan katuja Italiassa

Procidan satama Italiassa

Procidan satama Italiassa

Saarella on kolme satamaa. Suurimpaan Marina Granden satamaan tulevat laivat Napolista ja lähisaarilta. Rantakadulta ja ylöspäin lähteviltä pikkukujilta löytyy ravintoloita, vaate- ja matkamuistokauppoja sekä apteekki ja pankkiautomaatti. Pienempi Huvivenesatama Chiaiolella on saaren eteläpuolella.

Procidan satama Italiassa ja skootterit

Procidan satama Italiassa

Corricellan satama Procidalla

Corricellan vanha kalastajasatama saaren itäpuolella on ikuistettu lukuisiin valokuviin, eikä suotta. Näkymä on huikea! Sinne pääsee esimerkiksi laskeutumalla kiemurtelevia portaita Via Marcello Scottilta.

Eri väriset ja toinen toistaan söpömmät kivitalot pengertyvät rinnettä. Rannassa on kiinni iso määrä veneitä, osa ulompana ankkurissa. Rantakatu Via Marina di Corricellan varrella on monia ravintoloita, joiden terassit ulottuvat lähes vesirajaan. Oikealla Terra Murata -kukkulan päällä komeilevat hiekanväriset Abbazzia di San Michele Arcangelon luostari ja Palazzo D’Avalosin entinen vankila.

Kirkko Procidalla

Pasta-annos Procidalla Italiassa

Corricellan sataman yläpuolella on tunnelmallinen Piazza Dei Martiri -aukio. Sitä kehystää 1600-luvulla rakennetun Santa Maria delle Grazien keltainen barokkikirkko. Aukiolla on myös La Piazzetta -ravintola, josta saa oikein kelvon kasvispasta-annoksen. Ravintolassa vieraillessaan kannattaa piipahtaa yläkerrassa pikkulan puolella, sillä sinne johtavalta takorautatasanteelta näkee hauskasti ravintolan keittiöön.

Näkymä Procidalta auringonlaskun aikaan
Silurenzan ranta on Marina Granden vasemmalla puolella

Saarella on monia pieniä rantoja eri puolella. Länsipuolen Ciraccion ranta on siisti ja pitkä.  Uiminen on miellyttävää mukavan loivalla rannalla. Loikoillessa on mukava katsella saarelle tulevia ja sieltä lähteviä laivoja. Merituuli puhaltaa tummaa hiekkaa niin, että sitä saattaa olla rantareissun jälkeen kaikkialla. Rannalle mennään esimerkiksi Lungomare Christoforo Colombo -tieltä. Matkan varrella on muutama pieni ruokakauppa.

Kaksi jättimäistä kivenjärkälettä seisoo vesirajassa. Ne erottavat Ciraccion Chiaiolellan rannasta, jossa on monia ravintoloita. Niillä on omat yksityiset rantaosuutensa. Asiakkaiden käytössä on suihkut ja wc:t.

Saaren itäpuolella on Chiaian ranta, jonne johtaa jyrkät portaat ylhäältä Via Pizzacolta. Läheisellä Piazza Olmolla on monta pientä kauppaa, josta ostaa evästä. Korkeat kalliot kehystävät rantaa, jonka oikealla puolella niemennokan puiden siimeksestä voi bongailla hienoja vanhoja taloja. Vasemmalla puolella on Corricellan satama ja jyhkeä Terra Murata.  Rannan ainoa ravintola pitää keittiönsä kiinni iltapäivän tunteina.

Procida, Campanian saaristo, Napolinlahti, Italia.

Lue myös Procidan Saari: Napolinlahden helmi sekä illasta Napolissa.

Yö museossa Tukholman Fotografiskassa

Fotografiska-museo Tukholmassa, Ruotsissa

Kello käy yli yhdeksää lauantai-iltana. Kävelen Tukholman Södermalmilla Götgatania vastavirtaan. Iso määrä ihmisiä on tulossa Slussenin suunnasta viettämään iltaa kaupunginosan baareihin ja ravintoloihin. Minä sen sijaan olen suuntaamassa museoon.

Pujottelen uudistuksen alla olevan Slussenin läpi. Jalankulkuväylä vie metroaseman kautta. Päästessäni rannan myötäiselle kävelytielle vain muutama ihminen kävelee samaan suuntaan. Heistä suurin osa suuntaa rannassa olevaan laivahotelliin. Vihdoin edessäni on vanha punatiilinen rakennus. Valokuvataiteen museo Fotografiska Stadsgårdshamnenissa, satama-alueen rannassa on avoinna maanantaista sunnuntaihin aamuyhdeksästä iltamyöhään. Näin lauantaisin ovet ovat avoinna yöyhteen.

On hieman epätodellinen tunne astua ovista sisälle museoon näin myöhään. Sisällä on rauhallista, museokauppaa kiertää muutama ihminen. Kysäisen museon työntekijältä miten pitkään museo on ollut näin myöhään iltaisin avoinna. En ole varma, pitkään, kuuluu vastaus. Aivan arkista täällä.

Nick Veaseyn näyttely Inside Out Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa

Nick Veaseyn Batman-teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa
Batman (2016)

Päätän aloittaa alakerran Nick Veaseyn Inside Out -näyttelystä. Sen hämyinen valaistus sopii kuin nakutettu tähän yömuseoiluun. Kanssani samaan aikaan näyttelyä kiertää matkailijapariskunta käsi kädessä. En voi olla miettimättä miten hekin ovat päätyneet tähän aikaan tänne.

Inside Out on näyttely röntgenkuvista. Mitään sairaalaympäristöistä tuttuja otoksia on turha odottaa. Kuvauskohteina on teknisiä laitteita, kuten radio, ihmisiä, luontoa ja vaatteita. Yhdessä teoksessa on kuvattu jopa kokonainen bussilastillinen ihmisiä.

Veasey on leikitellyt röntgenkuvatekniikan kanssa hauskasti. Kumarrun lähemmäs teoksia tutkimaan tätä ihmeellisellä tavalla silmieni eteen avautuvaa todellisuutta, jollaista ei paljain silmin näkisi. Toisaalta todellisuuden käsite on Veaseylla leikittelevä, eikä sitä pidä ottaa turhan vakavasti. Jossain teoksissa pystyn erottamaan kuvauskohteen kerros kerrokselta. Esimerkiksi Batman-teoksessa malli on kuvattu monta kertaa niin, että teoksessa erottuu jopa hänen lihaksensa.  Hienoa, mutta hieman karmivaa.

Hermes Birgin Bag ja X-Ray of a Riding jacket by Nick Veasey, (unknow artist/maker 1750–1759 (made) from the fashion collection of Victoria & Albert Museum -teokset Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa
Hermes Birgin Bag (2015, vas.) ja X-Ray of a Riding jacket by Nick Veasey, (unknow artist/maker) 1750–1759 (made) from the fashion collection of Victoria & Albert Museum (2017)

Yksi kiinnostavimmista osioista on lontoolaisen Victoria & Albert -museon kanssa yhteistyössä toteutettu vaatteita ja laukkuja kuvaavat työt. Hermens Birgin bag -teos esittää himoitun muotilaukun suht koruttomana ja riisuttuna, lentokentältä tutun läpivalaisukuvan tapaisena. Tässä osiossa on myös kiinnostava video teosten tekoprosessista, jossa näen muun muassa miten nämä museoaarteet ovat kuvattu ja miten ne toimitettiin kuvauskonttiin huolellisesti pakattuina.

Vaatekuvien jälkeen nurkan takana on interaktiivinen teos, jonka liiketunnistin ei oikein toimi. Viereisen teoksen valaisu on puolittainen palaneen lampun takia. Tämä luo hassun olon, että olisin museossa aukioloaikojen ulkopuolella.

Nick Veaseyn Gladioli-teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Gladioli (2016)
Nick Veaseyn Dahlia Pablo -teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Dahlia Pablo

Nick Veaseyn teoksia Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa

Nick Veaseyn Octopus-teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Octopus
Nick Veaseyn Nautilus Shell -teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Nautilus Shell (coloured)

Pysäyttävin hetki näyttelyssä on, kun astun mustasävyiseen huoneeseen, joka on täynnä kukka-aiheisia teoksia. Seinille on ripustettu toinen toistaan upeampia, mustapohjaisia ja värillisiä kukkakuvia. Gladioli ja Dahlia Pablo saavat lähes haukkomaan henkeä: noinko kaunis luonto oikeasti on? Tilan keskiosaan on ripustettu teoksia valkoisille papereille ja niihin on heijastettu eri värisiä valoja. Teokset liikkuvat hiljaa ilmavirran mukana.

Seuraavan huoneen teokset ovat meriteemaisia. Octopus, Nautilus Shell (coloured) sun muut tuovat silmieni eteen jotain sellaista, mitä ei muualla pääsisi näkemään tällä tavoin. Näissä kuvissa on myös hetken tuntua: tuo mustekala ja tuo kala tuskin ovat enää hengissä. Simpukkakuvassa on nähtävissä jotain arkkitehtonista. Jälleen kerran en voi kuin ihastella luonnon ihmeellisyyttä ja Veaseyn taitoa vangita se!

Fotografiska-museon ravintola Tukholmassa, Ruotsissa

Näyttelykerroksia on kaksi. Veaseyn kanssa samaan aikaan esillä on kolme muuta näyttelyä. Ida Borgin Hygiene – A Circle of Lifen teokset ovat riisuttuja, tarkkanäköisiä ja paikoin jopa nolostuttavia kaikessa intiimiydessään. Åsa Sjöströmin Silent Land tutustuttaa katsojan kauniiseen ja karuun Moldovaan ja sen asukkaisiin. Jossain kohtaa museoväsymys meinaa ottaa vallan ja mietin olisiko jostain saanut mukana kannettavan tuolin. Päivän kaupunkikiertely on ottanut veronsa.

Näyttelyitä kiertäessäni rakenteiden kautta kantautuu musiikkia ylimmän kerroksen baarista. Musiikki muodostaa vierailun taustalle eräänlaisen jumputtavan äänimaiseman ja muistuttaa, että lauantai-iltaa tässä eletään. Välillä yläkerrasta lehahtaa naurunremakka, ja ravintolavieraita menee hisseille.

Yläkerrassa on myös iso ravintola, joka on myöskin vielä avoinna. Turhaan ei ole mainostettu sen ikkunoista avautuvaa maisemaa Gamla Staniin, Djurgårdenille ja Skeppsholmeniin. Se on upea. Onpa ravintola äänestetty maailman parhaaksi museoravintolaksi! Tänne on hyvä jäädä drinkeille tai kupposelle taidenautinnon jälkeen. Sulkemisaikaan on vielä rutkasti aikaa.

Nick Veasey: Inside Out 18.2.2018 saakka. Ida Borg: Hygiene – A Circle of Life   21.1.2018 saakka. Åsa Sjöström: Silent Land 4.2.2018 saakka.

Fotografiska, Stadsgårdshamnen 22, Södermalm, Tukholma. Myös monet muut Tukholman museot pitävät ovensa avoinna esimerkiksi kerran viikossa tavallista pidempään.