Herra Hakkarainen harrastaa – unissaan

Herra Hakkarainen harrastaa -näytelmä
Kuva: Linnateatteri / Mirkku Merimaa

*Yhteistyössä Linnateatterin kanssa

Kesäteatteri on se suomalainen kesään kuuluva pakollinen vierailukohde. Kun Susanna suunnisti Linnateatteriin katsomaan Haluatko mökkiläiseksi -näytelmää, päätin itse ilahduttaa esikoistani ja vein hänet katsomaan samaisen teatterin Herra Hakkarainen harrastaa -esitystä.

Mauri Kunnaksen luoma Herra Hakkarainen on meille ja varmasti monille muillekin tuttu hahmo. Esikoisen kanssa olemme lukeneet tämän kuuluisan sarvipäisen unissakävelijän kommelluksista useista Kunnaksen kirjoista ja aina ne ovat jaksaneet naurattaa. Esitys toistaa samaa kirjoista tuttua kaavaa, onhan näytelmän alkuperäiskäsikirjoitus kirjailijan. Kuten kirjoissakin, Herra Hakkarainen kommeltaa näytelmässä ympäri Tassulaa ja raukkaparka, aina yhtä avulias Masa-marsu yrittää pysyä hänen perässään ja vähän edelläkin turvana ja apuna sen minkä ehtii.

Herra Hakkarainen harrastaa -näytelmä
Kuva: Linnateatteri / Mirkku Merimaa

Näytelmässä Herra hakkarainen on pulassa. Hänellä on ongelma. Aamuisin hän tuntee itsensä väsyneeksi ihan ilman syytä. Onneksi Tassulasta löytyy aina avuliaita henkilöitä tarjoamaan neuvoja. Syy Hakkaraisen väsymykseen on aivan selkeästi hänen toimettomuutensa. Vailla tiukkaa aikataulua ja kehittäviä harrastuksia kuka tahansa voi tuntea itsensä väsyneeksi, senhän nyt tietää vauvakin! Herra Hakkarainen ei ole aivan vakuuttunut siitä että miesjooga, someen sukeltaminen tai rokkimusiikki olisi avain auvoon, mutta unissakävelijä ei voi askeliaan valita. Masa-marsu saa ryntäillä yöt läpeensä harrastuksia kokeilevan Hakkaraisen perässä, mutta lopulta kaikki selkenee, ja se täydellisen sopiva harrastus löytyy. Hakkaraisen harrastusvalinnan voisin liittää myös omalle listalleni koska vain.

Näytelmässä hassutuksia ja kommelluksia riittää yhtä paljon kuin aikuisia naurattavia vitsejäkin. Mutta on näytelmällä se topeliusmainen opetuksensakin: avain onneen ei välttämättä löydy suorittamisen kautta ja nyt sen tietää Herra Hakkarainenkin. Herra Hakkarainen harrastaa viihdyttää niin aikuista kuin lastakin. Esitys sopii hyvin vaikka lapsen ensimmäiseksi teatterikäynniksi. Näytelmä on hauska, musiikki mukaansatempaavaa ja juoni vauhdikas. Lapset saavat rennosti istua teatteriteltan lattialla lähellä lavaa, melkein keskellä tapahtumia. Ja jos jännitys iskee kesken esityksen, voi vanhemman viereen tulla turvaan.

Esityksiä 29.7.2017 saakka Linnateatterin ulkoteltassa. Ja lämmintä päälle, Suomen suvi on petollinen!

Ruusuhuumaa Tähkäpuistossa

Tähkäpuisto Turun LuolavuoressaAurinko lämmittää taivaalta. Olen tullut Tähkäpuistoon, johon johdattelee männikön reunustama hiekkatie. Puistoalue on vastapäätä Turun hautausmaata Luolavuoressa.

Hiekkatietä edetessäni silmieni eteen avautuu toinen toistaan upeampia ruusupensaita. Kuljen pensaalta toiselle ajatellen katsovani nopeasti tuon, sitten tuon, sitten vielä tuon pensaan tuolla. Lopulta olen kuin Liisa Ihmemaassa tai lapsi karkkikaupassa, ja huomaan eteneväni syvemmälle ja syvemmälle nurmialueelle ruusuhuumassa. Onneksi on sandaalit jalassa, niin eilisen sateen kosteus ei haittaa!

Valkoinen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Vaaleanpunainen ruusu Tähkäpuistossa Turun LuolavuoressaKatson mihin suuntaan tahansa, vastassa on taas uudenlainen ruusu. Yhden kukat ovat peukalonpään kokoisia, toisen jopa kämmenenkokoiset. On ruusuja, joissa on nipin napin viisi terälehteä ja jotka ovat minimalismissaan upeita, kun toiset ruusut ryöpyttelevät siekailematta kunnon kerrostetun kukkakierteen.

Puistossa kukkii tällä hetkellä paljon ruusuja. Hyvä aika siis vierailulle!

Vaaleanpunainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Punainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Punainen ruusu Tähkäpuistossa, LuolavuoressaOsa on vielä nupulla. Nuppuryöppäät ovat kuin kruunuja, jotka kohoavat ylväästi kohti taivasta. Näitä en teeheni raaskisi laittaa.

Vaaleanpunainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Tornionjoenlaaksonruusu Tähkäpuistossa Luolavuoressa
Aniliininpunainen ruusu Tähkäpuistossa,
Ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Keltainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa

Ruusuloistoa Tähkäpuistossa LuolavuoressaPensaiden juurella nimikylteissä ovat ruusujen nimet. Harmillisesti monesta kyltti näyttää puuttuvan, olevan rikottu tai peittynyt kasvustoon. Kurkin kylttejä: tornionjokilaaksonruusu, kurtturuusu, neidonruusu, remotanttiruusu, ranskanruusu, bourbonruusu..

Värisävyjä on hennon valkoisesta syvän mustanviolettiin ja keltaiseen saakka. Osa oksista jaksaa kantaa ruusuja, osa ryöppyää kukkansa maata vasten. On tuettua ja köynnöstettyä, yhdessä kohtaa on kaunis ruusukaari. Täällä myös tehdään töitä: ampiaiset ja muut ötökät ovat työn touhussa.
Tähkäpuisto Turun LuolavuoressaVaikka moni ruusu on täydessä kukassaan, moni on lopettelemassa kukintaansa. Pensaiden juurille on tippunut kauniita terälehtisateita.

Puiston historia juontaa juurensa aina 1530-luvulle Kustaa Vaasan aikaan.  Porvarien nautintoalueen jälkeen täällä on toiminut ruotsalaisen puutarhakoulu. Tähkäpuisto-nimisenä alue on ollut vuodesta 1982.

Ei nyt ihan miljoonaa ruusua, mutta tuhansia kuitenkin. Eri lajikkeita on 400.

Iisoppi Tähkäpuistossa LuolavuoressaKeltasauramo Tähkäpuistossa LuolavuoressaPunapietaryrtti Tähkäpuistossa Luolavuoressa
Idänunikko Tähkäpuistossa LuolavuoressaOn täällä muitakin kuin ruusuja: havu- ja lehtipuita, pensaita sekä perennoja ja maustekasveja. Perennat ja maustekasvit muodostavat hauskan osion, jossa voi opiskella itselleen ennestään tuntemattomia kasveja tai bongailla vanhoja tuttuja.

Täällä vanha lääkekasvi iisoppi aloittelee kukintaansa. Keltasauramo ja punapietaryrtti tarjoavat väriloistoa. Rosmariini on kasvanut itseni korkuiseksi ja huojuu upean tuoksuisena tuulessa. Idänunikkokin kurkottelee huikeita mittasuhteita.
Ruusun paikka Tähkäpuistossa, LuolavuoressaNyt löytyi hauskin ruusututtavuus: näkymätön remotanttiruusu. Missäköhän hän mahtaa olla?

Tähkäpuiston piknikpaikka LuolavuoressaPuistossa on myös piknikpöytiä ja penkkejä. Muutamia ihmisiä on tullut loikoilemaan nurmikolle. En juuri nyt keksi upeampaa paikkaa viettää kesäpäivää!

Tähkäpuisto, Petreliuksenpolku, Luolavuori

Ps. Seuraathan blogiamme jo Instagramissa ja Twitterissä? Voit seurata meitä myös Facebookissa ja Blogit.fi:ssä.

Mökkeily ja kesäteatteri: suomalaisuuden ytimessä

Haluatko mökkiläiseksi -kesäteatteri Linnateatterissa Turussa*Yhteistyössä Linnateatterin kanssa

Niemennokka. Edessä siintää meri tai järvi. Kesäillan hiljaisuus, mitä nyt hyttyset ja muut öttiäiset pörräävät ympärillä. Aurinko ehkä laskee metsän taa. Tällaisesta maisemasta moni suomalainen löytäisi itsensä mieluusti kesäkuukausina. Näiden äärellä ollaan myös Linnateatterin kesäteatterihupailussa Haluatko mökkiläiseksi?. Jutun juonena pariskunta voittaa tietovisasta kesäloman mökillä. Tuiki tavallisella, punamultaisella, hieman rempallaan olevalla mökillä. Vannoutuneita karavaanareita hieman epäilyttää, mutta he heittäytyvät leikkiin mukaan. Ovathan he luvanneet pariterapeutille ottaa yhteistä aikaa. Mitä ei parisuhteen eteen tekisi?

Haluatko mökkiläiseksi -näytelmä Linnateatterissa, Turussa
Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Linnateatteri
Haluatko mökkiläiseksi -näytelmä Linnateatterissa
Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Linnateatteri

Kuten arvata saattaa, näytelmästä ei höpsöjä vitsejä ja temmellystä puutu. Lavalle marssitetaan niin eri tavalla erikoiset mökkinaapurit, perheriidat, kiukutteleva teini, ylireipas anoppi kuin työleirimäinen puuhastelu. Unohtamatta tietenkään tuotantoyhtiötä, joka seuraa paria herkeämättä. Jos he selviävät kesän mökillä, mökki on heidän. Miten mahtaa käydä? Pelastuuko parisuhde? Tuleeko kodin avainnaulakkoon yksi avain lisää?

Esityksen lavastus on niukkuudessaan kekseliäs. Hieman vinossa oleva punamultatönö herättää sympaattisen mielleyhtymän omiin mökkeilykertoihin. Samalla se rinnastuu kuvaavasti pariskunnan suhteeseen: korjaamista riittää. Näkymättömissä siintävää, hernerokkaleväistä merta kuvataan niin elävästi, että sen melkein haistaa. Lavastuksen lisäksi myös näyttelijöiden määrä on minimissään. Roolihahmoja ei kuitenkaan puutu. Valtteri Roihan ja Minna Kivelän hoitaessa mökkiläispariskunnan roolit, hoitaa Arttu Kapulainen sitten kaikki muut. Ja niitä riittää.

Villaa siis ylle ja alle ja kesäteatteriin! Oikeanlaiseen tunnelmaan johdattaa somessa kiertänyt, mitä ilmeisimmin pilke silmäkulmassa laadittu kesäteatteribingo. Montako kesäteatteriklisettä löydät, tuleeko ruudukko täyteen?

Ohjaus Kari-Pekka Toivonen, käsikirjoitus Roope Lipasti. Katettu katsomo. Esitykset 10.11.2017 saakka. Lue myös mitä muut Varpublogien bloggajaat tuumivat esityksestä.

Linnateatteri, sisäpiha, Linnankatu 31, Turku.

Salaperäinen Seili

Seilin postilaituri, Seili, Nauvo, ParainenOn pilvinen heinäkuun sunnuntai. Entinen merenkulun koululaiva M/S Fanny kyntää vihreäsävyistä merta. Valkoiset tyrskyt iskeytyvät aluksen laitaa vasten. Noin kahden tunnin paikkeilla vauhti alkaa hiljalleen hidastua. Edessä siintää laituri ja punaisia varastorakennuksia. Näkymä saa aikaan kylmät väreet: olemme saapuneet Seiliin, pienelle saarelle Turun saaristossa.

Seilin postilaituri, Seili, Nauvo, ParainenToisin kuin useimmilla Seiliin historian saatossa tulleilla, minulla on taskussa myös paluulippu. Varustuksenani on eväitä ja kamera arkkulautojen sijaan. En voi olla miettimättä tätä vastakohtaisuutta laivasta noustessani.

Olen lukenut ja kuullut saaresta niin paljon, että tuntuu lähes epätodelliselta astella hiekkatietä kohti saaren keskusta,  hospitaalia. Tämä paikka ei ole olemassa pelkästään kertomuksissa ja populaarikulttuurin tuotoksissa, vaan on ihan oikeasti olemassa oleva saari Airistolla, Paraisten Nauvossa.

Seili toimi 1600 – 1700 -luvulla lepraan sairastuneiden ihmisten sijoituspaikkana. Saari valikoitui tähän tarkoitukseen muun muassa eristyneisyytensä ja hautaamiseen sopivan maaperänsä ansiosta. 1700-luvulta vuoteen 1962 Seilissä toimi mielisairaala. Vuodet 1880 – 1962 hospitaali oli vain naisille.

Seiliin päätyi lepraan ja erilaisiin mielen sairauksiin sairastuneiden lisäksi muun muassa psoriaatikkoja, kuuroja, sokeita sekä yhteiskunnan normien sisään mahtumattomia ihmisiä. Seiliin ei päästy parantumaan, vaan sinne jouduttiin pääasiassa loppuelämäksi.

Päärakennus ja porttirakennus Seilin saarella, Nauvo, Parainen

Seilin Saari, Nauvo, Parainen

Seilin Saaren päärakennus, Nauvo, Parainen

Seilin Saaren päärakennus, Nauvo, ParainenSaavun nykyisessä asussaan 1800-luvulta peräisin olevan hospitaalin pihalle. Tuossa on nuo keittiön portaat, jotka näkyivät Seilin naiset -dokumentissa. Tästä portista puolestaan astutaan hospitaalin piha-alueelle. Sinne, missä vain tietyillä houruinhuoneen potilailla oli oikeus mennä jaloittelemaan. Tuossa köynnöksen peittämässä vasemmassa siivessä asuivat loppuajan naispotilaat.

Potilashuone päärakennuksessa Seilin saarella, Nauvo, Parainen

Päärakennus Seilin Saarella, Nauvo, Parainen

Seilin saaren kahvila, Nauvo, ParainenPäärakennuksen kiviseinät seisovat jylhinä ja äänettöminä. Piha-alueella on vehreää. Rakennuksen toisessa siivessä on nykyisin ravintola. Astuessani sisään odotan jonkinlaista aikamatkaa 1800-luvulle. Tilat huokuvat kuitenkin 1960 – 1980 -lukulaista julkisten tilojen estetiikkaa.

Mielisairaalan aikana potilailla oli omat huoneet. Seinät oli kuvioitu säntillisen ruudulliseksi niin, että sekaisin oleva mieli jäsentyisi niitä tuijotellessa. Yksi tällainen potilashuone on vieraiden nähtävissä rakennuksen 1. kerroksen käytävässä.

Mielisairaalan lopetettua toimintansa saarella on toiminut vuodesta 1964 Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Täällä tehdään ympärivuotisesti tutkimusta mm. punkeista sekä meriympäristön tilasta. Välillä saarelle pyrähtävät matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat kenttäkursseilleen. Saarella on myös hospitaali-aikojen työntekijöiltä perittyjä asuntoja. Tämä on joidenkin ihmisten koti tai kesäpaikka.

Peltomaitikka Seilin Saarella, Nauvo, Parainen,

Seilin Saari, Nauvo, ParainenKiireisestä ja meluisasta kaupungista tulleena Seilissä on hiljaista. Äänimaisemana on puissa kahiseva tuuli ja vastaantulevien ihmisten puheensorina. Heidän mukanaan tulleet koirat haukkuvat. Kesän ajan maisemanhoitajina ahkeroivien lehmien ammunta kantautuu niityiltä.

Luonto on kaunista. Myöhäinen kevät näkyy täälläkin: syreenit ovat juuri lopettaneet kukintansa. Täällä voi nähdä myös harvinaisuuksia: uhanalaista luontotyyppiä, perinnemaisemaa sekä esimerkiksi uhanalaisen peltomaitikan Suomen suurimman esiintymän. Teiltä ei siis tule poiketa. Suojelualueeksi luokiteltu saari on osa valtakunnallisesti arvokasta Airisto – Seili -maisema-aluetta.

Seilin ja kirkkoniemen välinen osuus, Seili, Nauvo, Parainen

Kirkkoniemellä muistomerkki lepraan kuolleille, Seili, Nauvo, ParainenKävelen hospitaalirakennukselta kohti Kirkkoniemeä. Se on ollut aikoinaan oma saarensa, joka maankohoamisen myötä tuli osaksi Seiliä. Yhdysosassa on kaunis tervaleppämetsä.

Saavun Seilin museokirkon eteen. Männikkö kohoaa kirkon molemmin puolin komeana. Tuolla oikealla rannan tuntumassa on monelle tuttu sääksikamera. Etuoikealla on leprapotilaiden muistoksi pystytetty risti. Heidät on mahdollisesti haudattu niityn takana olevaan hiekkamaastoon.

Seilin kirkko, Seili, Nauvo, Parainen

Seilin kirkko, Seili, Nauvo, Parainen

Seilin kirkko, Seili, Nauvo, ParainenPiipahdan kirkossa. Sitä ylläpitää Metsähallitus sekä Pro Seili-Själö ry, jonka jäsenet pitävät kirkkoa avoinna yleisölle. Ulkoa punainen kirkko yllättää: sisältä se on vaatimattomasti paljasta hirttä. Ainoa väriläiskä on Sylvi Kekkosen aikoinaan lahjoittama kirkkaanpunainen alttarivaate. Ristinmuotoisen kirkon yhdessä päädyssä on oma ulko-ovensa. Tämä osio on myös aidattu. Ilmeisesti täällä istuivat spitaaliset.

Kirkon takana oleva hautausmaa vetää hiljaiseksi. Siellä on yllättävän vähän hautoja verrattuna saarella viimeiset hetkensä viettäneisiin. Uusimmat hospitaali-ajan haudat ovat 1950-luvulta. Karut, valkoiset ristit eivät paljoa naisten tarinoista kerro.

On tullut aika lähteä kotiin. Istun Postilaiturin penkillä ja nojaan varaston seinään. Edessäni siintää Airisto ja viereiset saaret. Repussani on kamera, jonka muistikortti on pullollaan päivän aikana otettuja kuvia. Niihin ja saaren historiaan ja kohtaloihin tulen vielä palaamaan.

Laivayhteys Turun Aurajoelta Seiliin kulkee päivittäin 13.8.2017 saakka. Skärgårdskompaniet tarjoaa päärakennuksessa ravintolapalveluita sekä eri puolilla saarta majoitusta. Saarella on myös vierasvenelaitureita. Saarella ei ole museota, joten opastettu kierros voi olla paikallaan.

Hitaasti taiteen äärellä

Hitaan taiteen istunto Aboa Vetus & Ars Novassa
Teos: Erica Nyholm: Sininen muisto (2014)

*Yhteistyössä Aboa Vetus & Ars Novan kanssa

Oletko koskaan pysähtynyt ajan kanssa taideteoksen äärelle? Kohdannut oikein kunnolla edessäsi olevan teoksen, etkä vain kiirehtinyt kohti seuraavaa? Minun ainakin täytyy myöntää, että olen saattanut kiirehtiä. Teoksen äärellä vietetty aika on voinut olla vain muutamia sekunteja.

Siksi tartuinkin innolla Aboa Vetus & Ars Nova -museon meille Varpubloggaajille esittämään kutsuun tulla viettämään iltapäivä taiteen parissa. Luvassa olisi VTS-istunto, omakuvapiirtämistä ja sanamuotokuvia. Jännittävää!

Aino Kannisto: Nimetön (Neljä tuolia)
Aino Kannisto: Nimetön (Neljä nojatuolia) (2014)

Museolehtori Maria Granlund oli valinnut meille Minän teatteri -kesänäyttelystä kaksi valokuvateosta. Vietimme kummankin ääressä noin neljäkymmentä minuuttia. Puoliympyrän muotoon kerääntyneinä katsoimme teosta, ja Maria kyseli havaintojamme. Kun vuorollamme kerroimme, hän kyseli täsmennyksiä, eikä aina päästänyt meitä helpolla. Kognitiivisen psykologin Abigail Housenin ja MoMAn pitkäaikaisen museolehtorin Philip Yenawinen kehittämä menetelmä on nimeltään VTS, Visual Thinking Strategies.

Menetelmään kuuluu myös muiden silmin katsominen. Ohjaaja auttaa lisäkysymyksillä ja teoksesta näyttämällä ymmärtämään kanssakatsojan tulkinnan. Teoksen tulkinta saa sivujuonteita ja uusia uria. Teoksesta voi nähdä ja saada irti paljon enemmän näin jaettuna kokemuksena. Kuten Krista kirjoitti, ”alkaa itsekin nähdä enemmän”.

Omien mielikuvien, ajatusten ja tulkintojen ääneen sanominen jännitti. Mitäköhän nuo muut ajattelevat, kun sanon näin? Entä jos he ovat ihan eri mieltä? Ryhmämme oli kuitenkin sopivan pieni, ja istunto tempasi mukaansa. Oli kiinnostavaa kuulla muiden ajatuksia. Omienkin esiintuominen oli yllättävän mukavaa. Välillä jopa en olisi malttanut odottaa omaa vuoroani!

Hitaan taiteen istunto Aboa Vetus & Ars Novassa
Kari Soinion Yhä sankari -teoksia (2016)

Työpajaosuuden jälkeen saimme lyhyen opastuksen Minän teatteri -näyttelyyn. Esillä on valokuvateoksia kymmeneltä suomalaiselta taiteilijalta aina juuri Turun taidemuseossa esillä olleesta Elina Brotheruksesta näyttelyn kuratoineeseen Harri Pälvirantaan. Näyttely on raikas katsanta kunkin taiteilijan tapaan käyttää itseään kuvan kohteena, työkaluna ja välineenä. Näkeminen ja nähdyksi tuleminen on yksi näyttelyn kantavista teemoista.  Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!

Kahvitauko Aboa Vetus & Ars Novassa

Hitaan taiteen istunto Aboa Vetus & Ars Novassa

Hitaan taiteen istunto Aboa Vetus & Ars NovassaIntensiivisen VTS:n jälkeen pääsimme hengähtämään kakun ja kahvin parissa. Vielä saisimme tehdä itse muotokuvia. Kofeiinin virkistäminä tartuimme kynään ja piirsimme omakuvamme joko kasvoja käsin tunnustelemalla tai peilistä mallia ottamalla. Aikaa oli kaksi minuuttia, ja piti käyttää ”väärää” kättään. Yllättävän vaikeaa!

Lopuksi saimme vielä kuvata toisemme. Asettauduimme vuorotellen katseen kohteeksi,  ja kameran sulkimen sijaan lauloivat kynät. Emmi Ketosen ohjaamana teimme toisistamme sanamuotokuvat eli kirjoitimme tajunnanvirtatekniikalla vapaamittaiset kuvaukset tai luonnehdinnat. Toisten tekstejä itsestä oli hauskaa ja hieman ujostuttavaa lukea!

Minän teatteri -näyttely 27.8.2017 saakka. VTS-menetelmää hyödyntävä Hitaan taiteen istunto järjestetään museolla 12.8.2017, etukäteisilmoittautuminen. Omakuva-aiheeseen perehdyttää myös OMAtila – OMAkuva-näyttely Omatilassa 6.8.2017 saakka. Aboa Vetus & Ars Nova, Itäinen Rantakatu 14 – 16, Turku.