VAFT 2018

VAFT 2018 2

Eilen vietettiin Kino Dianassa Video Art Festival Turku 2018 -tapahtuman avajaisia, jonne myös me Susannan kanssa poikkesimme. Aivan kuten viime vuonnakin, VAFT korkkasi oman festarikesäkauteni. Ja millä tavalla: avajaisissa saimme maistiaisia sunnuntaihin saakka kestävästä festaritarjonnasta. Makupalat olivat niin mukaansatempaavia, että pakko (onni) on lähteä kiertämään kaupunkia uusien videoelämysten perässä.

Tänä vuonna jo kolmatta kertaa järjestettävä festivaali tuo Turun kaupunkikuvaan videotaidetta niin kansainvälisiltä kuin suomalaisilta tekijöiltä. Kahden karsintakierroksen jälkeen ohjelmistoon on valittu 24 erilaista teosta, jotka tuovat monipuolisesti esille videotaiteen eri muotoja ja taidekentän monipuolisuutta. Vaihteluna viime vuosiin, tällä kerralla videofestivaali levittäytyy yhä useampaan paikkaan kaupungissa, niin sisä- kuin ulkotiloihin. Monipuolisten esityspaikkojen takia videotaiteen ääreen ei tarvitse edes hakeutua, vaan teoksia pääsee katsomaan myös ohikulkumatkalla.

VAFT 2018 esite

Yksi eksoottisimmista esityspaikoista on varmasti Turun yliopiston liikuntakeskus Sport Sirkka, jossa esitettävä Martta Tuomaalan FinnCycling-Soumi-Perkele! Vol. 2 on ensivaikutelman perusteella yksi omista suosikeistani. Muita esityspaikkoja ovat esimerkiksi Turun pääkirjasto, Kaupunginteatterin ulkoseinä, sekä näyttelykontit Vanhalla Suurtorilla ja avajaispaikkanakin toiminut Kino Diana Humalistonkadulla. Lisäksi koko festivaalin ajan pakettiautoon rakennettu elokuvateatteri VAFTmobiili, kiertää kaupungissa esittämässä teoksia.

Festivaalin tarkemmat aikataulut sekä taideteokset tekijöineen löytyvät Video Art Festival Turun omilla sivuilla tästä linkistä.  Käykäähän tutustumassa ja suunnatkaa videotaiteen äärelle!

 

Mainokset

Pihaloistoa ja puutaloidylliä avoimin ovin ympäri Etelä-Suomen

Piharakennus Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kiemurtelevia hiekkakujia, kukoistavia perennoja, satoa notkuvia hedelmäpuita ja huolella vaalittuja rakennuksia. Jos kiinnostaisi päästä kurkistamaan erilaisiin puutalopihoihin, tarjoutuu siihen mahdollisuus esimerkiksi avointen ovien päivissä. Pääasiassa aktiivisten yhdistysten järjestämiä avointen ovien, pihojen sekä kirpputoripäivien tapahtumia on tänä kesänä ympäri Etelä-Suomea. Poimi vinkit talteen!

Turun naapurissa vanhan Littoisten verkatehtaan ympäristö kutsuu käymään lauantaina 19.5.2018. 1820-luvulla perustetun vanhaan tehtaan tarina päättyi Littoisissa vuonna 1968, mutta alueen puutaloasutus saatiin säilytettyä lähes kokonaisuudessaan. Museovirasto on määritellyt tehtaan ja Kotimäen alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tänä vuonna seitsemättä kertaa järjestettävä Littoisten lumoavat pihat -tapahtumassa alueen pihoilla pääsee kiertelemään klo 12–16. Monessa pihassa on kirppis- ja kahvilamyyntiä. Saadaanpa tapahtumassa nauttia myös elävästä musiikista sekä Verkalenkki-opastuskierroksesta klo 13.30. Katso mukana olevat pihat täältä.

Kupittaan siirtolapuutarha on hieman toisenlainen puutaloalue Turun keskustan tuntumassa. Tässä siirtolapuutarhaidyllissä pidetään lauantaina 19.5.2018 Ravintolapäivän Kuppis-kaffila klo 1215. Lauantaina 26.5. puutarhassa osallistutaan Siivouspäivä-kirpputoritapahtumaan klo 1216, jolloin myös kahvila on avoinna. Oletko vielä uskaltautunut porttien sisäpuolelle ihastelemaan aluetta? Nyt siihen on hyvä mahdollisuus! Täältä voit lukea millaista puutarhassa oli viime kesänä.

Loviisassa, Uudellamaalla Avoimet Puutarhat -tapahtuma järjestetään monena kesän viikonloppuna toukokuusta heinäkuuhun. Kaupungin keskustassa ja ympäristössä 18:ta puutarhaan pääsee vierailulle 27.5., 3.6., 10.6., 30.6.–1.7. sekä 7.–8.7.2018, jolloin vietetään  Ruusuja ja Puutarhoja -tapahtumaa. Luvassa on myös puutarha-aiheisia luentoja. Kurkistin jo hieman millaisia puutarhaunelmia on luvassa katso ja ihastu sinäkin kotisivuilla.

Pohjanmaalla, Kristiinankaupungissa puutalopihakierros on mahdollista 16.–17.6.2018. Avoimet Portit -kulttuuritapahtumassa asukkaat avaavat pihansa ja puutarhansa kävijöille jo tuttuun tapaan. Kaupungin idylliset kadut, kujat ja talot hurmaavat varmasti kävijän. Facebook-tapahtuman löydät täältä. Tapahtumaan on pääsymaksu.

Kyl Raum o ain Raum voi tuumata kierrellessään tunnelmallisessa Vanhassa Raumassa27.6.–30.7.2018 Rauman oppaat järjestävät kävelykierroksia upeiden vanhojen puutalojen ja mukulakivikatujen Vanhaan Raumaan. Valitsisinko tavallisen, rooliopastuksen vai kesälauantaisen non-stop -kierroksen? Pitsiviikolla 21.7.–29.7.2018 lapsille on tarjolla hauskoja seikkailuretkiä puutalokaupunginosassa. Pitsiviikon aikana järjestettäneen myös Vanhan Rauman pihakirppikset ja avoimet pihat -tapahtuma, jossa jopa noin 40 pihaa on ollut avoinna vierailijoille ja kirppislöytöjen etsijöille.

1.7.2018 vietetään valtakunnallista Avoimet puutarhat -tapahtumaa. Kurkista lähialueellasi mukana olevat puutarhat ja lähde tutustumaan tai tee maakuntamatka kiinnostavaan kohteeseen alkavan heinäkuun kunniaksi!

Karis – Suomen Paris -tapahtuma pidetään elokuun ensimmäisenä viikonloppuna 4.–5.8.2018. Raaseporissa, Uudellamaalla. Lauantaina 4.8. Karjaan keskusta-alueen yksityiskodit ja julkiset kohteet avaavat ovensa vierailijoille. Sunnuntaina 5.8. on luvassa Billnäsin ruukkialue ympäristöineen. Luvassa on esimerkiksi vanhoja puutaloja, huviloita, funkkiskoteja, kesäisiä puutarhoja sekä ohjelmaa. ”P.S. Tänne pääsee myös junalla. Du kan också ta tåget.” muistutetaan tapahtuman kotisivuilla. Tähän mennessä ilmoittautuneita kohteita on jo 28!

Portsan Pihamarkkinat Turun Port Arthurin puutalokaupunginosassa on tapahtuma, jota monet paikalliset odottavat. Tänä vuonna se järjestetään 12.8.2018. 1970-luvun purkuvimmalta täpärästi säästynyt, pääasiassa 1900-luvun alussa rakennettu vanha työläiskaupunginosa muodostuu suljetuista puutalokortteleista. Pihamarkkinoilla onkin oiva tilaisuus päästä kurkistamaan vehreille ja keskenään hyvinkin erilaisille pihoille. Portsa ja arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Mikaelin kirkko muodostavat yhdessä valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön.

Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtuma on tänä vuonna tauolla. Tapahtuma järjestettäneen taas loppukesästä 2019. Katso myös vinkit Turun puutaloalueiden toukokuisiin kirppispäiviin täältä.

 

Kati Immosen Leikkimetsä-näyttely on ylistys luonnolle

Kati Immonen: Sarjasta Korpi vastan puutarha: Poispyyhitty Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Korpi vastaan puutarha: Poispyyhitty (2016)

Turkulaisen kuvataiteilija Kati Immosen Leikkimetsä-näyttely Auran Galleriassa ammentaa luonnon kauneudesta, monimuotoisuudesta ja kesyttämättömyydestä. Näyttelyssä esitellään kaksi teossarjaa: Leikkimetsä ja Korpi vastaan puutarha, jotka käsittelevät luontoaihetta hieman eri kulmasta. Näyttelyn ensimmäinen osa nähtiin Helsinki Contemporary -galleriassa keväällä 2018.

Monen Leikkimetsä-sarjan työn taka-alalla on utuista laveerausta. Etualalla on usein ruukku, jossa on kasvustoa. Luonto kurottautuu, kasvaa ja ryöpsähtelee ruukuista muun muassa kukkien, puiden, puiden oksien, sienten ja lehtien muodossa. Moni ruukuista näyttää bonsaipuiden miniatyyriruukuilta. Se tuo mielleyhtymän bonsai-harrastukseen, jossa minikokoista puuta hoidetaan pikkuruisilla puutarhavälineillä. Ollaanko myös Immosen teoksissa jonkinlaisessa miniatyyrimaailmassa?

Kati Immonen: Sarja Leikkimetsä: Metsäkukat (2018) ja Kevätmyrsky (2018) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Leikkimetsä: Metsäkukat (2018) ja Kevätmyrsky (2018)
Kati Immonen: Sarjasta Leikkimetsä: Ensilumi (2018) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Leikkimetsä: Ensilumi (2018)

Bonsaipuiden tapaan luontoa on koitettu Immosen maalauksissa kahlita sille kuulumattomiin mittasuhteisiin ja lokeroihin. Muutamassa teoksessa ryöpsähtelevää luontoa on yritetty reunustaa rusetein, kuten teoksessa Kevätmyrsky (2018). Juuri muuta ihmiselle kuuluvaa niissä ei näy. Piknik (2018) tekee poikkeuksen: parvekeruukkumaisesta astiasta huojahteleva, jonkinlaisessa tuulenvireessä pyristelevä, kukkiva puu on saanut oksillensa vaatekappaleita. Pyörteen keskellä lentelee pari korkokenkiä ja kumisaappaita.

Värikylläiset, lukuisia yksityiskohtia sisältävät vesivärityöt tulevat katsojaa lähelle. Monet niistä on kehystetty heijastamattomalla uv-museolasilla, jota ei paljain silmin juuri erota. Pääsen jollain tapaa lähemmäs teoksia, kun lasi ei tunnu olevan katseeni ja paperin välissä. Muutama teos on kehystämätön, joka luo kontrastin niiden ja kehystettyjen  välille.

Kati Immonen: Sarjasta Korpi vastaan puutarha: Juhannusruusu (2016) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Korpi vastaan puutarha: Juhannusruusu (2016)

Korpi vastaan puutarha -sarjan teoksissa astutaan pois ruukuttamisen maailmasta kohti luonnontilaa. Juhannusruusun (2016) valkoisena hohtava kasvi on lähes taianomainen, kun se ponnistaa maasta harvaneulaisen ikimetsän katveessa. Kehystämätön, seinälle naulattu 135 x 188 cm kokoinen teos on vaikuttava myös ruskea-musta-valkoinen -väriyhdistelmässään.

Kati Immonen: Sarjasta Leikkimetsä: Metsän valo (2016) ja Kielopelto (2016) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,
Sarjasta Leikkimetsä: Metsän valo (2016) ja Kielopelto (2016)
Kati Immonen: Rikkaruohopuutarha, Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Rikkaruohopuutarha (2018)

Gallerian alakerrassa on esillä vielä monta teosta. Yläkerran teosten yksityiskohtaisuuksien jälkeen Metsän valo (2016) ja Kielopelto (2016) tarjoavat raikkaan vastaparin pelkistetymmässä ja graafisemmassa ilmaisussaan. Näyttelyn yksi kohokohdista on teos Rikkaruohopuutarha (2018), jossa vesivärimaalaukselle projisoidaan kuvaa. Maalaus herää ikään kuin eloon, ja kokonaisuus vangitsee.

Voisin ihastella lähes loputtomiin teosten sommittelua, maalausjälkeä ja yksityiskohtia. Näyttely käsittelee kiinnostavia teemoja luonnon hillitsemisestä, hallitsemisesta ja ihmisen luontosuhteesta. Samalla se on kunnianosoitus luonnolle. Miten upea se onkaan!

Kati Immosen näyttely Leikkimetsä sunnuntaihin 13.5.2018 saakka. Auran Galleria, Yliopistonkatu 7, Turku.

Meripihkamuseo Gdańskissa

Meripihkamuseo Gdanskissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Meripihkamuseo Muzeum Bursztynu on aivan Gdańskin vanhankaupungin ytimessä oleva kiinnostava kohde. Edellisessä kirjoituksessani  annoin pari tärppiä mitä tehdä ja nähdä kaupungissa. Sokeriksi pohjalle säästin vinkin tähän käymisen arvoiseen museoon.

Długa-kävelykadun päässä olevaan museoon on kätevä piipahtaa kaupungilla liikkuessaan. Punatiilinen, alun perin 1300-luvulta oleva goottilaistyylinen rakennus kiinnittää huomion. Näyttävän tiiliportin lisäksi rakennuskompleksiin kuuluvat vankitorni, vankilasiipi ja kidutuskammio. Sattumoisin museo on vastapäätä lentokenttäbussin pysäkkiä, joten sinne voi halutessaan poiketa vaikkapa suoraan kentältä tullessaan, ainakaan jos ei ole sen suurempia matkatavaroita.

Meripihkamuseo Gdanskissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Meripihkamuseo Gdanskissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vaikka museon englanninkieliset sivut ovat niukat, puhuu museotyöntekijä kelpoa englantia. Sisäänpääsymaksu on aikuisilta 12 slotia. Suurin osa museosta käsittelee nimensä mukaisesti meripihkaa, sen syntyprosessia, käyttöä ja merkitystä.

Aivan alkajaisiksi kävijä tutustutetaan meripihkan syntyprosessiin ja pihkanäytteisiin. Vaikka suurin osa näyttelytauluista on puolaksi, osaa kieltä taitamatonkin suurennuslasin ja mikroskoopin käytön. Niillä voi tiirailla pihkapalasia ja niistä löytyviä hyönteisiä tarkemmin. Yhdessä huoneessa on multimediaesitys, jonka saa valittua myös englanniksi.

Meripihkamuseo Gdanskissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Meripihkamuseo Gdanskissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Meripihkamuseo Gdanskissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Meripihkamuseo Gdanskissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty, Gdansk, Puola, Meripihkamuseo, museo

Salista toiseen kierrellessäni tutustun monipuolisesti tähän Itämeren kultaan, meripihkaan. Saan esimerkiksi tietää, että puolalaista meripihkaa on heleästä keltaoranssisesta syvän ruskeaan. Vitriinistä toiseen ihastelen erilaisia meripihkasta tehtyjä tai sillä koristeltuja käyttö- ja koriste-esineitä. Rasiat, pikkukaapit, piiput ja korut hehkuvat eri värisävyissä. Yhdessä salissa esitellään meripihkataidetta, kuten kuvassa näkyvä Fender Stratocaster -kitara. Tutustun myös meripihkan käyttöön erilaisissa uskomuksissa sekä tautien parantamisessa.

On kiinnostavaa tutustua tarkemmin tähän pihkaan, josta ei voi kaupungilla kulkiessaan välttyä. Ollaanhan maailman meripihkapääkaupungiksiksi tituleeratussa Gdańskissa! Näyttelysalit ovat pääasiassa vanhassa vankitornissa, jossa kerroksista toiseen kivutessani saan kunnon porrastreenin. Jokaisessa kerroksessa on iso näyttelysali, jonka sivulla on pieniä näyttelyhuoneita. Erityisesti niissä historia näkyy: tiiliin ja raskastekoisiin, tummiin puuoviin on kaiverrettu nimiä ja päivämääriä.

Meripihkamuseo Gdanskissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Meripihkamuseo Gdanskissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vaikka suurin osa museosta keskittyykin meripihkaan, niin sen seinien suojissa on nähty paljon kauheampiakin asioita. Rakennus on toiminut yli 300 vuoden ajan vankilana. Sellejä on ollut yhteensä 18, joista kolme vaarallisille vangeille. Vierailin museossa eräänä sunnuntaina, jolloin harmillisesti museon vankisellit olivat suljettuina. Ilmeisesti niissä olisi päässyt tutustumaan tarkemmin rakennuksen synkempään puoleen, kuten siellä harjoitettuun kidutukseen.

Sellien vieressä museon sisäpihalla on vielä näyttelysali, jossa perehdytään sekä rakennuksen että kaupungin historiaan esimerkiksi rakennusmateriaalien ja arkielämän kautta. Saan tutustua muun muassa vankien ruokavalioon sekä nähdä vangeille kuuluneita esineitä, kuten hiuskampoja. Esillä on myös rakennuksen ja kaupungin historiaa valottava video.

Meripihkamuseo on osa Gdańskin historian museota, jolla on seitsemän muutakin kohdetta. Lähellä Długa-kadulla ovat esimerkiksi kaupungintalo Ratusz Głównego Miasta soivine kellotorneineen (ul. Długa 46/47) sekä porvarisinteriöörejä esittelevä Uphagen House (Dom Uphagena, ul. Długa 12). Kaukana ei myöskään ole porvarien tapaamispaikkana toiminut Artus Court (Dwór Artusa, ul. Długi Tart 43/44).

Meripihkamuseo Muzeum Bursztynu, Targ Weglowy 26, vanhakaupunki, Gdańsk, Puola.

Nir Hodin abstraktia vuorovaikutteisuutta Makasiini Contemporaryssa

Nir Hod: The Life We Left Behind -näyttely Makasiini Contemporary -galleriassa Turussa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kesällä 2017 tutustuin kulttuurikeskus Logomossa Art Goes Logomo -yhteisnäyttelyssä monen kiinnostavan, itselleni uuden taiteilijan töihin.  Israelilaissyntyisen, New Yorkissa asuvan Nir Hodin kiiltäväpintaiset teokset ihastuttivat ja saivat ottamaan muutaman selfien niiden kanssa, tai pikemmin niistä heijastuneena. Erityisesti kulta-musta-vaaleanpuna-lila The Life We Left Behind (2017) jäi mieleeni.  Yhteisnäyttelyn toinen uusi tuttavuus oli helsinkiläinen, värikylläisiä ja leikkisiä öljyväritöitä tekevä Jenni Vakkilainen.

Nyt Nir Hodin yksityisnäyttely on saapunut Turkuun Makasiini Contemporary -taidegalleriaan. The Life We Left Behind -näyttely esittelee taiteilijan uusimman teossarjan. Se on jatkumoa Logomossa nähdylle teokselle.

Nir Hod: The Life We Left Behind -teos (2018)Makasiini Contemporary -galleriassa Turussa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
The Life We Left Behind (2018)

Kromatut, kiiltäväpintaiset maalaukset yllättävät näyttävyydellään. Hod on ilmeisesti ensin maalannut öljyväreillä teoksen pohjan, jonka on sitten peittänyt Yhdysvaltain laivaston kehittämällä kromaustekniikalla. Vielä pinnan käsittelyä paineistetulla ilmalla, vedellä, ammoniakilla tai hapolla, ja teos on valmis.  Lopputuloksena on abstrakti, kiiltäväpintainen teos. Ällistyttävää ja samaan aikaan todella kiehtovaa. Kiiltävän, kullatun näköisen pinnan vastakohtaisuus tekotapaan on hurja. Hapolla, ammoniakilla ja kromauksella saa näemmä näinkin kaunista jälkeä!

Teosten edessä seisoessani en voi olla näkemättä niistä omaa kuvajaistani. Se onkin teosten juju. Heijastun teoksista häilyvänä, unenomaisena ja lähes kasvottomana. Jopa tahtomattani tulen osaksi teosta, valmistautumatta. Teosluettelon kuvissa teosten pinnoilta heijastuu ilmeisesti itse taiteilija. Tuntuu, että tämän kautta jollain tapaa jaan näyttelykokemukseni Hodin kanssa. Minäkin seison juuri tämän saman taulun edessä, tässä näin!

Nir Hod: The Life We Left Behind -näyttely Makasiini Contemporary -galleriassa Turussa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
The Life We Left Behind (2018) ja The life we left behind/ Home (2017)

Nir Hod: The Life We Left Behind -näyttely ja Home-teos (2018) Makasiini Contemporary -galleriassa Turussa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Suurikokoisten maalausten lisäksi esillä on myös veistos The life we left behind/ HOME. Astelen sen ääreen varoen ja tutkin rujoa, kulunutta ja likaiselta näyttävää tiilipintaa. Kierrän teoksen toiselle puolelle ja siellä odottaakin seesteinen merenrantamaisema. Kaksipuolisuus on vaikuttava tehokeino. Ikkunan ääressä auringon siilautuessa teoksen pintaan se tulee osaksi ulkopuolella olevaa kulttuurimaisemaa sekä ympäröivää galleriatilaa.  Teos nivoo näyttelyn teeman yhteen ja saa pohtimaan ulkokultaisuuden ja sisäisen mielentilan vuoropuhelua. Onko kaikki aina sitä miltä ensikatsomalta näyttää?

Nir Hod: The Life We Left Behind 20. toukokuuta 2018 saakka.  Makasiini Contemporary, Tuomiokirkonkatu 6, Turku.