Matkakohteena Pärnu

pärnutie_pilkahduksia

Näin kevään kynnyksellä on ihana suunnitella tulevan vuoden matkoja. Ajattelin jatkaa matka-aiheisten postausten julkaisua ja sopivin väliajoin vinkata kivoista matkakohteista ja mitä niissä voisi tehdä.

Aloitan Pärnusta, tuosta naapurimaamme kuulusta kylpyläkaupungista. Se sijaitsee lounais-Virossa Pärnunlahden pohjukassa. Omatoimisesti kaupunkiin voi matkustaa lukuisin päivittäisin bussivuoroin Tallinnasta. Matka Tallinnasta vie noin 2 tuntia ja maksaa muutamasta eurosta kymppiin. Kaupungin hotelliöiden hinnat ovat maltilliset ainakin sesongin ulkopuolella. Matkan kallein yksittäinen osuus taitaa olla laivamatkat Suomenlahden yli. Jos haluaa päästä helpolla, järjestävät monet matkatoimistot eri pituisia valmisbussimatkoja suoraan kotikaupungista.

strandranta_nimi
Strand Conference & Spa Hotel

strand2_nimiOlen majoittunut Pärnussa kahdessa eri paikassa, joista suosittelen jännittävän historian omaavaa Strand Conference & Spa -hotellia (Tammsaare pst 35). Strand on rakennettu vuonna 1985 Venäjän tiedustelupalvelu APN:n työntekijöiden virkistyspaikaksi. Aikoinaan tavallisilla kansalaisilla ei ollut mitään asiaa hotellin lähelle, sittemmin se on avattu kaikille. Ken tietää millaisia tarinoita seinät kertoisivat, jos osaisivat..Strandissa on pienehkö, mutta mukava allasosasto, jossa kelpaa lekotella vaikka aamuin illoin. Se on kylpylähotelleista kauimpana keskustasta ja lähellä pitkää hiekkarantaa. Keskustaan on kuitenkin kävelymatka.

Jos olet intohimoinen Ultra Bra -fani, voit haluta majoittua kanaalin varrelle  Viiking Spahan (Sadama 15), jossa vietetty loma innoitti Anni Sinnemäkeä kirjoittamaan tunnetun Pärnu-kappaleen sanat.

Mitä muuta kaupungissa voi tehdä kuin lillua kylpylässä? Vaikkapa kävellä ympäriinsä ja ihailla puistoja, ranta-aluetta ja arkkitehtuuria.

parnuranta_nimi

Arkkitehtuurin ystävää oikein hemmotellaan, sillä kaupungissa on säilynyt toinen toistaan kauniimpia taloja eri aikakausilta. Valitettavasti osa on päässyt huonoon kuntoon  ja täytyy vain toivoa, että rahat korjauksiin löytyisivät.

parnutalo_nimiparnuhylattytalo_nimi1

parnurantayokerho_nimi

Pärnun rannan ravintola (Ranna Puiestee 3) on upea tyylinäyte 1930-luvulta. Missä muualla olet nähnyt sienen muotoisen parvekkeen? Kesäisin tilassa toimii Club Sunset.

rannahotell_nimi

Myös parhaillaan remontissa oleva Rannahotell (Ranna pst 5) on huikea kokonaisuus.

Alunperin tyttären hääpaikaksi rakennettu Villa Ammende (Mere Blvd. 7) toimii nykyään yhdistettynä hotelli-ravintolana. Piipahda vaikka kahville ja löydä itsesi viimeistäkin yksityiskohtaa myöten hiotusta art nouveau -miljööstä. Jos ehdit, kiipeä torniin, josta on upeat maisemat yli kaupungin.

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

Aivan kävelykadun nurkilla on huikean kaunis Hotel Victoria (Kuninga 25). Jos kukkaro ei anna myöten yöpymiselle, voi paikan tunnelmasta päästä nauttimaan hieman huokeammin vaikkapa kahvikupillisella Café Grand -ravintolan baarissa.

Postauksen seuraavassa osassa vinkkaan kivoista ravintoloista ja kaupungin ostostarjonnasta. Pysykää kuulolla 😉

Mainokset

Pääsiäisiloa museosta

 

Tänä vuonna perheellämme oli edessä jotain erilaista: pääsiäinen kaupungissa. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne vuodet, joina olen viettänyt pääsiäistä Turussa. Lapsi on aina saanut nauttia Pohjanmaan lakeuksista, pääsiäisvalkeista sekä lankalauantain trullitteluista. Omissa muistoissani taasen pääsiäinen yhdistyy Kolin kansallismaisemaan ja hankikantoon. Pääsiäinen on ollut loma, jolloin ainoa varsinainen tekeminen on ollut pääsiäismunien etsintä. Koska perjantain ylimääräinen vapaapäivä venyi venymistään yhdessä pinnani kanssa, oli tänään keksittävä kuitenkin asunnon ulkopuolelta ihmisten ilmoilta jotain lasta ja aikuista kiinnostavaa. Onneksi tähän löytyi parempaakin parempi apu: Luostarinmäen käsityöläismuseo.

Koska aina voi oppia jotain uutta ja lupauksista on pidettävä kiinni, päätimme osallistua pääsiäisperinteitä valottavalle opastetulle kierrokselle. Hyvä niin, kierroksella käsiteltiin niin ajan ruoka- ja tapaperinteitä, kulttuurialueiden niihin luomia eroja mutta myös yleisemmin museoalueen ja Turun palon historiaa. Kotiin päästyään lapsi juoksikin heti isänsä luokse kertomaan miten museoalue säästyi ihmeen kaupalla palolta vain naapureiden märkien peittojen ansioista!

Opastuksen jälkeenkin ja harmaasta säästä huolimatta jaksoimme kierrellä alueella kurkistelemassa (taas kerran) jokaisen ikkunan ja oven taakse monta tuntia. Eikä pääsiäistunnelman löytäminen ollut vaikeaa. Saimme ihastella Ovo Dekor -yhdistyksen uskomattoman taitavasti koristeltuja pääsiäismunia, joiden laajassa kirjossa näkyi eri Euroopan maiden omat koristeluperinteet. Eikä koristeltuina olleet vain perinteiset kananmunat vaan esillä olin niin kalkkunan, hanhien, emujen kuin strutsienkin koristeltuja munia! Lisäksi saimme tutustua sokerileipurin hienoihin marsipaaniluomuksiin. Onnellinen lapsi sai kirjapainosta ikioman aapiskukon, jolle laulaa huomenna, mahdollisuuden osallistua munanvierityskisaan ja suloiset marsipaanipuput ja -tiput löysivät tiensä laukkuuni.

Jos siis vielä huomenna oma pääsiäistunnelma kaipaa päivittämistä, kannattaa suunnata Luostarinmäelle! Museo avoinna vielä huomenna sunnuntaina klo 10-16. Opastettu kierros klo 13 (pääsymaksu + 3e).

Lisätietoa Ovo Dekorin munien koristelusta voi lukea vaikka täältä.

Kesätunnelmia Luostarinmäen käsityöläismuseosta taasen voit lukea täältä.

Kevät!

narsissit_nimi

Vahvistettujen tietojen mukaan Teatterisillan narsissit ovat saapuneet. Se on turkulaisille varma kevään merkki. Vaikka joki jäätyikin uudelleen, ei se voi olla jäässä enää kauaa. Auringonpaiste alkaa jo lämmittää. On edessä väistämätön: kevät!

Alkemiaa ja ihmisoikeuksia

ekström_nimi
Saara Ekströmin teoksia

Kyllä vain, arvasit oikein: olin katsomassa Wäinö Aaltosen museossa Saara Ekströmin huikean hienon näyttelyn Alkemia. Näyttelyn teosten kuvataan ”tarkastelevan muodonmuutosten merkitystä kyseenalaistan arvoasetelmiamme ja tapojamme jäsentää, luokittaa ja arvottaa niin materiaa, kuvia kuin taideteoksiakin”. Kannattaa muuten ottaa jo kassalta mukaansa näyttelyluettelo, jossa on teosten nimet. Ne eivät välttämättä nimittäin ole aivan teoksen vieressä.

Aloitimme kierroksen Phantasma-videoteoksesta, jossa Kööpenhaminan jo suljetun akvaarion elämää näytetään näytetään kolmelta ruudulta. Teos oli kerrassaan mukaansatempaava. Seuraavaksi oli vuorossa jo mediasta tuttu installaatio Inventaario, joka on koottu arkistokuvista ja valtavista kasoista sanomalehtiä. Se kuvaa New Yorkissa 1900-luvun alkupuolella eläneiden kahden erakkoveljeksen kohtalon: he lopulta hautautuivat tavaramassansa alle. Huikeinta koskettavassa teoksessa oli, kun näyttelyvalvoja huikkasi, että saamme ottaa teoksesta yhden sanomalehden mukaamme. Siinä on mm. takaseinän valokuvia. Tuntui hurjalta ns. kajota teokseen ja ottaa sitä osuus mukaansa.

Tätä kirjoitusta tehdessäni uppouduin pitkäksi aikaa lukemaan Collyerin veljesten tarinaa. Se sai samaan aikaan sekä surulliseksi että kyseenalaistamaan länsimaisen yhteiskunnan tavarahysterian. Miksi materian omistamista pidetään itseisarvona? Vuosikymmenien hamstraus koitui lopulta veljesten kohtaloksi, eikä se kovin kiva kohtalo ole. Tämä pohdinta yhdistyy näyttelyssä koettuun teokseen. Ottamalla lehden mukaamme autoimmeko kuvaannollisesti veljeksiä pääsemään tavarasta eroon? Vai lisäämmekö hamstrausvimmaa ottamalla ei-niin-tarpeellista, vaikkakin kiinnostavaa tavaraa? Tuossa se lehti on pöydällä, lähes avaamattomana. Nyt pohdin, raaskiiko sitä heittää pois.

Toisaalla näyttelyssä oli esillä muun muassa räätälin työskentelyä, video hypnoottisesta  tavaraa sisälleen kätkevästä kasvista, kauniita valokuva-asetelmia sekä pöllöjä. Paljon pöllöjä.

Alkemia on näyttely, johon haluan palata. Onneksi on Museokortti, ja näyttely on avoinna 24. huhtikuuta saakka.

Kävimme myös WAMin yläkerrassa sijaitsevassa Valokuvakeskus Perissä katsomassa jo päättyneen Jaakko Pesosen Ihmisluokka-näyttelyn. Siinä kyseenalaistettiin esimerkiksi keskustelupalstoilta tutut kommentit: kuka on arvottamaan toista ihmistä. Samalla teoksessa kyseenalaistui se, mikä on totta. Ihminen voi sanoa mitä vaan, mutta onko se totta, se on eri asia.

Ihmisyyttä ja olemassaolon oikeutusta pohdittiin myös myöskin päättyneessä Annika Dahlstenin ja Markku Laakson Jump in Diodrama -näyttelyssä Galleria Joellassa, joka on kivasti matkan varrella keskustaan. Vaikka kuvia katsoisi vain esteettisenä elämyksenä, antavat ne silti paljon. Näemmä ne ovat esillä taiteilijoiden nettisivuilla, joten jos missasit näyttelyn, suuntaahan sinne!

Popkornintuoksuisia taide-elämyksiä

Arki on taas vienyt mukanaan, mutta onneksi olen hieman ehtinyt nauttimaan myös kulttuurista. Helmikuun lopulla Helsingissä piipahtaessani kävin pikaisesti Helsingin taidemuseo HAMissa. Tennispalatsin uudistetuissa tiloissa oleva museo ei ole pelkästään näköaistin hemmottelua, vaan sisääntulokokemukseen yhdistyy myös leffateatterin herkullinen popkornintuoksu. hamlaput_nimi

Museon aulassa puolestaan on tarjolla vallan hauskoja museovinkkilappusia, joilla saa piristystä ja uudenlaista näkökulmaa museokokemukseen. Kiva idea!

Ensiksi piipahdin Tove Jansson -galleriassa, jossa on pysyvästi esillä Janssonin Helsingin kaupungintalon ravintolaan suunnittelemat freskot. Luin näistä ensimmäistä kertaa Boel Westlinin kirjoittamasta Janssonin elämäkerrasta ja oli upeaa nähdä ne livenä. Galleriassa oli esillä muun muassa myös muutama maalaus, taiteilijan tiivistetty elämäkerta sekä kiva Muumi-aiheinen leikkinurkkaus lapsille.

aiweiwei_nimi
Valkoinen talo– ja Matkavalo-teokset

Pääsin myös näkemään jo 28. helmikuuta päättyneen kiinalaistaiteilija Ai Weiwein näyttelyn. Nämä pääasiassa puusta valmistetut teokset olivat kaikessa kantaaottavuudessaan ja poliittisuudessaan aika hätkähdyttäviä. Tätä näyttelyä varten oli valmistunut kaksi teosta, Valkoinen talo ja Jätesäiliö. Molemmat koskettivat eri tavalla: Jätesäiliö-teoksen tarina oli traagisen koskettava, kun puolestaan Valkoinen talo sai pohtimaan kulttuuriperinnön merkitystä ja ihmisen oikeutta kajota siihen.

Näyttelytauluissa oli avattu teoksien merkityksiä mukavasti, ja vaikka en ollut ennen tälläiseen ratkaisuun törmännyt, pidin siitä. Valmiiksi pureskellut tulkinnat antoivat taidekokemukselle jotain uutta, varsinkin, kun taiteilija ja hänen työnsä olivat ennestään tuntemattomia. Toki myös omalle tulkinnalle jäi tilaa.

kaikkonen_nimi

Seuraavalla pääkaupunkivisiitillä menen katsomaan Ateneumiin Japanomania Pohjoismaisessa taiteessa -näyttelyä (15.5. saakka) sekä Auguste Rodinin  veistoksia (8.5. saakka). Kaarina Kaikkosen kahdesta tilausteoksesta toinen olikin esillä jo museon ulkopuolella puistikossa, mutta sen toisen sisäpihalla olevan haluaisin vielä nähdä.

Kiitos Museokortti!