Opastuksella Turun taidemuseossa -uudenvuodenlupauksen lunastaminen

IMG_20160109_123757

Alkaneen vuoden kunniaksi tein itselleni lupauksen: käyn enemmän opastetuilla kierroksilla museoissa. Viime vuodelta en nimittäin muista yhtään kertaa, jolloin olisin osallistunut perinteiselle kierrokselle oppaan johdolla. Erikoiskierroksiinkin olen osallistunut lähinnä opintojeni ansioista. Syitä tähän on ollut  monia: museot, joissa kävin olivat yleensä itselleni jo tuttuja. Tutuissakin museoissa näyttelyt tietenkin vaihtuvat, mutta jostain syystä jätin niissäkin tapauksissa näyttelyopastukset väliin. Usein kiersin myös lapseni kanssa, joka valitettavasti ei jaksa kuunnella opastusta sen vaatimalla kärsivällisyydellä (koitettu on). Olen myös usein, Museokortin ansiosta, poikennut museoihin ilman sen tarkempaa suunnittelua, joka on johtanut siihen, etten ole ollut oikeaan opastusaikaan paikalla tai opastuksen kesto ei ole sopinut seuraaviin menoihini.

Miksi sitten halusin tehdä tämän lupauksen? Museo-opastuksia itsekin tehneenä ja opintojeni kautta asiaan perehtyneenä voin todeta, että perusopastukset(kin) usein antavat kuulijalleen jotain. Onko se sitten uutta tietoa, lisäymmärrystä aiheesta, pieni kiinnostava yksityiskohta, uusi idea, elämys tai siemen uudeen kiinnostuksenkohteen syntymiseen, on kuulijan itse määriteltävissä. Opastukset eivät ole myöskään vain hetkessä hutaistuja tietoiskuja vaan niiden suunnitteluun, tiedon kattavuuteen ja sen todenmukaisuuteen panostetaan sekä opastuksen esittämistapaan panostetaan. Oppaalta voi myös saada vastauksen heränneisiin kysymyksiin huomattavasti helpommin ja nopeammin kuin näyttelytauluilta tai esineteksteiltä.

Kun blogimme sähköpostiin saapui tiedote Turun taidemuseossa järjestettävästä Nils Dardel ja Japani -teemapäivästä, tartuinkin mahdollisuuteen innolla Lauran kanssa. Vietimme pitkästä aikaa museopäivän pidemmän kaavan kautta, johon kuului opastuksen lisäksi herkuttelua museokahvilassa ja osallistuminen päivän oheisohjelmaan: origami-työpajaan. Pidän askartelusta vaikka en voikaan kehua olevani se näppärin ja taitavin, enkä ainakaan kärsivällisin. Onneksi työpajaa pirteänä hoitanut museolehtori ymmärsi ja jaksoi auttaa epätoivon hetkelläkin ja työpajaan osallistuminen jäi positiivisena kokemuksena mieleen.

Ja se opastus? Kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Olimme Lauran kanssa molemmat käyneet jo viime vuoden puolella katsastamassa kyseisen näyttelyn mutta asiantuntevan oppaan johdolla saimme näyttelystä enemmän irti. Kyseessä ei ollut normaali opastus museonäyttelyyn vaan sen aiheena teeman mukaisesti oli japanilaisuuden näkyminen Nils Dardelin töissä. Tämän lisäksi saimme varmasti perusopastuksen verran tietoa Nils Dardelista ylipäänsä sekä Japanin vaikutuksen ilmenemisestä laajemminkin eurooppalaisessa taiteessa. Mielestäni erinomainen alku lupaukseni lunastamiseen!

Nils Dardel ja moderni aika -näyttely Turun taidemuseossa päättyy tänä viikonloppuna (17.1.), viimeiset opastukset ovat lauantaina ja sunnuntaina. Kannattaa poiketa!

Mainokset

Pako tropiikkiin – Ruissalon kasvitieteellinen puutarha

IMG_20160105_140737

Tällä viikolla kunnon pakkaskelit ovat saapuneet Turkuun. Vaikka mittarin lukemat ovat pysyneet kahdenkymmen pakkasasteen lämpimämmällä puolella, kaipasin pientä hetkeä ilman ylimääräisiä villavaatekerroksia. Äkkilähtö etelään?

Onneksi Turussa on huomattavasti halvempi vaihtoehto: Ruissalon kasvitieteellinen puutarha. Täydellinen varaparatiisi talven keskellä, jossa samalla kerralla pääsee nauttimaan niin aavikon, tropiikin kuin välimerenkin ilmastosta. Eikä tietenkään pidä unohtaa paikan eläimistöä: häkissä sirkuttavia undulaatteja ja yksinäistä, itseäni enemmän vuosia elänyttä, kilpikonnaa, vapaana lentäviä kakaduja ja jättimäisissä mitoissa polskivia karppeja. Tällä kerralla paikalta löytyi jopa muutama joulupukilta karannut tonttu, aavikolle eksyneitä talitinttejä ja lentolisko!

Vehreä kiertely kasvihuoneissa rentoutti. Greippipuun oksat notkuivat hedelmiä ja kameliat, joulutähdet ja -ruusut sekä monet muut kukat toivat värejä vihreyden keskelle. Pään päälle levittyvät lehvistöt, ylimääräinen lämpö ja valo, kauniisti kukkivat kukat ja lintujen äänet palauttivat uskon kesän saapumiseen, sitten joskus. Paluu pakkaseenkaan bussipysäkille ei tuntunut niin ankealta kun mieli oli virkistynyt. Tropiikin muisto mielessä jaksoin ihailla kun laskeva aurinko värjäsi pellot punaisiksi ja meren jäätymisen saattoi nähdä. Palanneilla voimilla jaksaa nyt viettää loppiaisen ja vähitellen siivota viimeisetkin joulut nurkista odottamaan ensi vuotta.

Ruissalon kasvitieteellinen puutarha sijaitsee  (yllättäen) Ruissalossa. Paikalle pääsee helposti niin bussilla (nro 8), kävellen, omalla autolla kuin polkupyörällä. Sisätiloihin on pääsymaksu mutta ulkopuutarhat ovat ilmaisia ja kesäisin niihinkin kannattaa ehdottomasti tutustua. Käveltävää ja ihailtavaa riittää varmasti!

Kiireinen = kulttuuriton?

Niinhän tämä syksy vierähti yhdessä humauksessa. Joulukin jo meni ja uusi vuosi kolkuttelee ovella. Kesällä olin vielä vakaasti sitä mieltä, että kun vain päättää niin ehtii kyllä tekemään vaikka ja mitä. Mutta työn, opiskelun ja vapaa-ajan yhdistäminen ei ollutkaan niin mutkatonta kuin järjestelmällisessä mielessäni kuvittelin.

Kiire, tuo kummallinen ajan ja ilon syövä olio vei mennessään ja lokakuun harmaudessa jo huomasin, että ehdin vain haaveilla mukavasta museokäynnistä tai uppoamisesta kiinnostavaan näytelmään. Tai ehkä hieman liioittelen. Ehdin toki Turun filharmonisen orkesterin vaikuttavaan Sagas – Orchestral Fantasy Music -konserttiin ja katsastamaan Turun taidemuseon Nils Dardel ja moderni aika -näyttelyn. Ja vielä joulukuussa kävin virittäytymässä joulutunnelmaan Manillassa, jossa esitettiin Turun kaupunginteatterin ja Aurinkobaletin yhteisproduktio Saiturin joulu. Mutta tuntui, etten ehtinyt makustelemaan elämyksiä niiden ansaitsemalla tavalla, kun jo jokin työasia pääsi livahtamaan ajatuksiin.

saituri_86
Kuva: Turun kaupunginteatteri, Otto-Ville Väätäinen

Surin myös koko syksyn sitä, etten ollut ehtinyt kulttuurielämysten pariin siinä määrin kuin olisin halunnut. Ja kun museoon ehdin, niin huomasin ajattelevani vain, että nyt olen museossa ja nyt pitää nauttia. Kulttuurista tuli suorittamista. Kunnes vihdoin ymmärsin, että taide ja kulttuuri vaativat pysähtymistä. Näyttelyn juokseminen läpi voi jossain tapauksessa toki olla paikallaan ja saada ajatukset liikkeelle tai ainakin voi toverille kehua käyneensä museossa. Mutta sellainen kokonaisvaltainen kokemus kuin taide voi olla, vaatii keskittymistä ja unohtumista siihen hetkeen. Kiireisellehän juuri pysähtyminen on äärimmäisen tärkeää. Lisäksi totesin, että ehkäpä määrän sijaan oleellisempaa onkin laatu. Jos ehtii vain yhteen kulttuuritapahtumaan, niin keskittyy nauttimaan siitä eikä juokse kymmentä museota läpi muistamatta jälkeenpäin ainuttakaan taideteosta.

Näiden oivallusten avulla suuntaan vuoteen 2016 ja yritän oppia nauttimaan kulttuurista kiireenkin keskellä. Mikä parasta joulupukin ansiosta liput kevään taide-elämyksiin ovat jo plakkarissa ja voin hyvissä ajoin valmistautua nauttimaan rauhallisesta hetkestä taiteen parissa. Onko sinulla jo katsottuna kulttuuritärppejä keväälle?

Rauhallista joulunaikaa

luostarinmäki_vesileima

Vuoden lyhin päivä oli eilen. Nyt mennään jo kohti valoa, ja huomenna on jouluaatto! Marras-joulukuu on ollut kiireinen, mutta joihinkin joulujuttuihin on ollut pakko päästä fiilistelemään alkavaa juhlakautta.

Luostarinmäen käsityöläismuseo on ollut auki joulunajan esitellen vanhoja joulun perinteitä. Yhden oven takaa löytyy käsityöläinen esittelemässä kädentaitojaan, esimerkiksi turkkuri tai pirtanauhan ja himmelin tekijä. Toisen oven takaa löytyy perhe nukkumassa lattialla, sillä sukulaisten henget saavat kerrankin nukkua sängyssä. Luostarinmäki on niin idyllinen ja kaunis alue ja väkisinkin virittyy joulutunnelmaan söpöjä rakennuksia kiertäessään. Taisi jotain löytyä mukaanviemisiksi myös joulupakettiin.

luostis_nimi

luostis_himmeli

Vanhan suurtorin joulumarkkinat ovat perinteisesti pakko nähdä -kohde. Tänä vuonna ehdin sinne vain pikaisesti ja oli kiva, että väkeä ei ollut aivan liikaa. Siellä sai ihastella jos jonkinmoista myytävää käsityötuotetta ja jouluherkkua, lavalla muusikot viihdyttivät ja ehdin nähdä myös vähän sirkusesitystäkin. Suurtorin puitteet eivät voisi jouluisemmat olla, julistetaanhan koko Suomen joulurauha juuri tältä Brinkkalan talon parvekkeelta.

suurtori_markkinat_

Kaupunki on koristeltu kauniin jouluvaloin ja –koristein.

tuomiokirkkojavalot_nimi

Turun tuomiokirkko on maankuulu kuusestaan, jossa joulunaikaa valaisee yli 700 led-valoa. On alkamassa blogin ensimmäinen joulu.

Hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2016!

Toivottavat

Arjen pilkahduksien bloggaajat

Vaaleanpunaista hattaraa ja paikallishistoriaa

katjatukiainen_nimi

Näin ensimmäistä kertaa Katja Tukiaisen vaaleanpunaisia maalauksia varmaan median välityksellä. Livenä niitä näin viisi vuotta sitten Espoon modernin taiteen museo EMMAn näyttelyssä. Bambeja! Rusetteja! Pinkkiyttä! Olin myyty.

Ja nyt Katja Tukiaisen näyttely tuli ensimmäistä kertaa tänne Turkuun. Poikkesin ohikulkumatkalla Auran Galleriaan ja yllätyin sekä gallerian että näyttelyn laajuudesta. Harvoinpa noihin gallerioihin sisälle uskaltautuu, mikä on kyllä sääli. Sekä näyttely että kaksikerroksinen galleria tekivät vaikutuksen.

katjatukianen

P is for paradise -näyttely rakentuu nimensä mukaisesti paratiisin käsitteen pohdiskelun ympärille. Tukiaisen maalaukset ovat riemastuttavan värikylläisiä, eikä vaaleanpunaisen eri sävyjä ole säästelty. Mieleeni jäi erityisesti näyttelytekstistä kohta ”Olen maalannut sateenkaaren väreillä niin että kotiin pyöräillessäni silmissä on säkenöinyt.” Se on helppo uskoa.

katjatukiainen
Teosten nimet olivat riemastuttavia, esim. takana olevan taulun nimi on kaksirivinen iloittelu.

Pelkkää hattaraa, bambeja, suurisilmäisiä tyttöjä ja söpöyttä näyttely ei kuitenkaan ole, vaan läsnä on myös vakavampia aiheita. Esimerkiksi tunnettujen teosten toisinnot ovat teräviä ja tuovat alkuperäisteosten teemat nykyaikaan.

Erityisen kiinnostavaa on näyttelyn henkilökohtainen Turku-teema. Näyttelytekstissä valotetaankin taiteilijan isoisä purjehtineen fregatti Suomen Joutsenen neitsytmatkalla 17-vuotiaana jungmannina. Esillä on esimerkiksi monta nuoren merimiehen muotokuvaa. Ne limittyivät hauskasti osaksi paikallishistoriaa, onhan fregatti ollut pysyvästi Turussa vuodesta 1960 ja joka kesä avoinna yleisölle.

P is for paradise Auran Galleriassa 13.12.2015 saakka. Gallerian nettisivuilla on myös laaja katsaus näyttelyn teoksiin. Käykäähän katsomassa!