Deittailua museossa

Museot järjestävät nykyään yhä enemmän teemapäiviä ja tapahtumia erilaisille kohderyhmille. Lapsille suunnattuja teemapäiviä on nykyään hyvinkin paljon ja muunkinlaiset teemaopastukset näyttelyihin ovat suosittuja. Museokäyntiin saatetaan yhdistää brunssia tai konserttia. Mainioita keinoja siis saada lisää yleisöä ja tavoittaa myös ihmisiä, jotka muuten tulevat harvemmin poikenneeksi museoon. Viime vuosina on museoissa yleistyneet myös sinkkujen illat. Kansallismuseo Helsingissä järjesti ensimmäisenä museona Suomessa sinkkuillan vuonna 2015 ja monet muut museot ovat seuranneet perässä.

Kävin ystäväni kanssa tutustumassa konseptiin Wäinö Aaltosen museossa, jossa sinkkuiltaa vietettiin neljättä kertaa. Ideana on, että ihmiset pääsevät tutustumaan toisiinsa ja löytämään jos ei elämänsä rakkautta niin vaikka uuden ystävän. Paikalle voi mennä yksin tai ystävien kanssa ja viettää hieman erilaisen illan museossa.

Wäinö Aaltosen museossa illan aloitti opastettu kierros juuri avautuneeseen Mansikkapaikka-näyttelyyn. Yleisöä museoon oli saapunut nelisenkymmentä, joista suurin osa oli keski-ikäisiä naisia. Tämän ei kai pitäisi olla mikään yllätys, sillä käsittääkseni suosituinta museoissa käynti taitaa olla juuri viisikymppisten naisten keskuudessa. Paikalla oli toki muutamia miehiäkin sekä joitakin nuorempia kävijöitä. Tapahtuman ikäraja oli 18 vuotta, mutta parikymppisiä ei paikalla juuri näkynyt. Kierros oli hieman normaalia lyhyempi, mutta muuten hyvinkin perinteinen opastus. Taideteosten sijaan useimpien huomio taisi kiinnittyä toisiin museokävijöihin ja ilmapiiri olikin hieman jännittynyt ja odottava. Tämä oli varsin luonnollista, sillä kierroksen jälkeen oli mahdollisuus osallistua pikadeiteille. Itse jätin treffailun muille, mutta sain kuulla, että deitit järjestettiin pöytäryhmittäin kysymyspeliä pelaten. Ratkaisu oli ilmeisen onnistunut, sillä huomasin, että museosta lähti muutama pari yhdessä jutustellen jatkamaan iltaa.

Konsepti sinänsä oli ihan onnistunut, mutta ideaa voisi ehkä vielä kehittää. Oli ihan hauskaa, että mukana oli eri-ikäisiä ihmisiä, mutta sinkkuiltoja voisi tehdä myös kohdennetummin eri ikäryhmille. Siten mukavan treffikumppanin löytäminen museosta voisi olla todennäköisempää. Museon voisi olla myös helpompi markkinoida tapahtumaa sopivalle yleisölle. Lisäksi deittien jälkeen olisi hyvä olla tarpeeksi aikaa tutustua uuden kaverin kanssa vaikka vielä näyttelyyn, ettei heti tarvitse miettiä mihin jatkaa museosta matkaa. Ja tokihan ideaa voisi viedä myös muihin vastaaviin ympäristöihin. Ehkäpä muutkin kulttuuri- ja vapaa-ajantoimijat voisivat keksiä oman deittailutapahtumansa.

Mainokset

Elämää merellä eli vierailu museolaivoilla

joki_nimi

Turun museotarjonta monipuolistuu kesän koittaessa. Osa museoista on avoinna vain kesäisin ja sen ulkopuolella vain rajoitetusti. Näin on myös Merikeskus Forum Marinumin museolaivat.

Sataman suunnalla häämöttävä Forum Marinum on toki avoinna ympäri vuoden. Talvikautena pääsee tutustumaan museonäyttelyihin. Museon päänäyttely on vasta uusittu. Tämä Töissä merellä -näyttely esittelee merenkulun historiaa sen parissa työskennelleiden ja työskentelevien näkökulmasta.  Tämän vuoden vaihtuva näyttely on Sukellusveneet Suomessa. Molemmat näyttelyt ovat vielä näkemättä, mutta kyllä suunnitteilla.

Sen sijaan joen rannalla, museorakennuksia vastapäätä köllöttävissä museolaivoissa tulee vierailtua lähes joka kesä. Nämä pääasiassa kesäkaudella auki olevat laivat tarjoavat valtavasti nähtävää kaiken ikäisille. Sotalaivat Tykkivene Karjala ja Miinalaiva Keihässalmi ovat molemmat olleet laivaston palveluksessa ja sittemmin museoitu. Nämä vuosina 1968 ja 1957 rakennetut laivat tarjoavat näkökulman millaista on ollut elää ja työskennellä paikoin hyvinkin ahtaissa tiloissa, jossa kaikelle on oma paikkansa. Vaikutuksen tekee esimerkiksi Karjalan keulan miehistöskanssin eli nukkumatilan kaappi, jossa näkyy miten pieneen tilaan varusmiehet ovat joutuneet tavaransa ahtamaan.

Molemmissa laivoissa pääsee kiipeämään portaita ylös alas ja näkemään tilat, missä arkea on vietetty. Juuri tässä punkassa on nukuttu sadat yöt, tässä pöydässä ruokailtu ja tässä kohtaa kokoonnuttu aamukäskylle. Tilojen hierarkiset jaot ovat myös kiinnostavia. Kapteenin ja päällystön hytit ovat tietysti erikseen. Kapteenin hytti on se kaikkein hienoin. Karjalan sokkeloisuuden jälkeen miinalaiva Keihässalmi tarjoaa hieman avarampaa näkökulmaa laivastoelämään. Sen kansitilat ovat avarammat, joka selittyy laivan käyttötarkoituksella: peräkannesta suuren osan vie miinakiskot ja suuret sarvimiinat.

Suomen joutsen

Valtameriä kyntänyt fregatti Suomen Joutsen tarjoaa puolestaan hyvin toisenlaisen museo- ja museolaivaelämyksen. Vuonna 1902 Ranskassa rakennetulla laivalla on ehtinyt olla kolme kotimaata, kolme nimeä ja monenlaista käyttötarkoitusta. Suomen historiaan monella tapaa itsensä juurruttanut laiva on jo 1960-luvulta tuttu näky Aurajoen rannalta. Mainitaanpa laiva myös eräässä lastenlaulussa. Nykyisin komeasti keula merelle päin olevassa laivassa on kattava näyttely sen historiasta. Näyttely tarjoaakin hyvän käsityksen millainen laiva on ollut eri aikoina. Erityisen vaikutuksen Suomen Joutsenella tekee sen komea kansi, jossa pääsee kulkemaan keulapakalta ahteritäkkiin eli koko laivan pituudelta. Tiesitkö, että ylitys tapahtuu lehmänsiltaa (engl. cat walk) kävellen?

Varvintorilla kaupunkiin päin mentäessä on vielä yksi museoitu laiva, parkki Sigyn. Ruotsissa vuonna 1887 rakennettu, jo vuonna 1939 museoitu alus on seilannut maailman meriä rahtilaivana. Tänä kesänä hieman riisutulla takilalla edustava Sigyn on Suomen ensimmäinen museolaiva. Vastaavaa laivaa ei ole enää olemassa koko maailmassa! Sigynillä saa hyvän käsityksen kuinka karuissa olosuhteissa ovat merimiehet aikoinaan työskennelleet. Jokainen on tuonut oman olkipatjansa ja merimieskassinsa, ja se on ollut koko mukaanotettava maallinen omaisuus. Ruoka on ollut pääasiassa suolaan säilöttyä tai peräti elävää, ja tutuiksi tulleet kanat laivakokki on laittanut surutta pataan. Samalla Sigyn tarjoaa myös hyvän perspektiivin rahtimerenkulun kehityksestä, kun sitä vertaa Suomen Joutseneen. Ensin oli nämä puiset rahtilaivat, kunnes keksittiin rakentaa sama homma teräksestä. Sigynillä myös tuoksuu huumaavasti terva!

Sotalaivoista satamaan päin on vielä m/s Bore, joka palvelee tällä hetkellä Turun kaupungin laivahostellina. Laivalla on myös hieno museonäyttely sen värikkäästä historiasta. Jos haluaa vierailla kaikissa museolaivoissa sekä nähdä myös museorakennusten näyttelyt, kannattaa aikaa varata noin kolmesta neljään tuntiin.

Sukellusveneet Suomessa -näyttely 31.12.2016 saakka. Museolaivat avoinna 28.8. 2016 saakka. Boren näyttely ja perusnäyttely avoinna ympäri vuoden.

Juoksijalegendan jalanjäljissä – Paavo Nurmi -museo

Joidenkin suomalaisten maine on ehtymätön. He ovat niitä, jotka omilla ansioillaan ovat jääneet historian kirjoihin, niitä jotka tunnetaan rajojemme ulkopuolellakin, joille pystytetään patsaita ja joiden kuvat painetaan seteleihin. Yksi näistä hahmoista on Paavo Nurmi ”lentävä suomalainen”, jonka syntymäpäivää vietetään tänään. Vaikka ei Nurmen henkilöhistoriaan olisikaan perehtynyt, tietää hänen olevan kuuluisa juoksija, joka toi Suomen parrasvaloihin, voitti olympiamitaleja ja innoitti seuraajiaan. Kaiken tämän lisäksi Paavo Nurmi oli syntyjään turkulainen, lapsuudessaan jopa melkein portsalainen! Turussa Nurmi onkin hyvin edustettuna: kaupungista löytyvät niin hänen nimeään kantava stadioni, tie, yleisurheilutapahtuma, patsas, hauta kuin kotimuseokin. Tänään kävin tutustumassa näistä jälkimmäiseen.

Paavo Nurmi -museo ja sen olemassaolo saattaa olla monelle tuntematon, museo kun on usein auki vain tänä yhtenä merkkipäivänä vuodessa. Se sijaitsee Jarrumiehenkadulla, keskustan ja  Portsan kupeessa, kolmen puutalon muodostaman sisäpihan perimmäisessä nurkassa. Muu pihapiirin asunnot ovat edelleen asuinkäytössä ja hyvä niin, ilman avuliaita naapureita oikeaa ovea olisi ollut hankala löytää. Mitään kylttiä, viittaa tai edes ilmoitusta museon aukiolosta ei asunnon ulkopuolelta nimittäin löydy, vaikka museo on perustettu jo vuonna 1997. Välinpitämättömyyttä vai asiakkaiden kiinnostuksen yliarviointia, tiedä häntä, itse kuitenkin hankkisin edes yhden A-standin tai laminoidun kyltin portille museosta muistuttamaan.

Paavo Nurmi museo

Museo on Nurmen perheen entinen koti, yhden kamarin ja keittiön asunto, jossa Paavo Nurmi eli pääsääntöisesti vuosien 1903 ja 1932 välisen ajan, lapsuudesta avioliittonsa alkuun, yhdessä perheensä kanssa. Museossa on pyritty esittämään asunto sellaisena kuin se sankarinsa asuinaikana on ollut. Asunnon nykyasu on miltei identtinen esillä olevien vanhojen perhevalokuvien kanssa. Kukalliset tapetit, pitsiset päiväpeitteet ja taustalla soiva hiljainen musiikki luovat kävijälle menneen ajan tunnelmaa. Vain asukkaat puuttuvat. Suurin osa huonekaluista ja esineistä ei kuitenkaan ole alkuperäisiä vaikkakin museon ideaan so-pivia. Tutustumisen parasta antia olikin 1920-luvun asunnon tunnelmointi ja ajatusleikki siitä, miten pienissä tiloissa ennen pärjättiin, niin Nurmen perhe kuin lukemattomat muutkin vielä hetki sitten. Lapselle paras anti vierailussa taas oli nähdä valokuvassa Paavo Nurmi juoksemassa viimeinkin vaatteet päällä, tähän saakka kun Nurmi on ollut hänen mielestään vain ’se hassu juokseva nakupelle’ jonka patsas löytyy jokirannasta.

paavo nurmi museo

paavo nurmi museo

Tänään museolla oli merkkipäivän lisäksi muutakin syytä juhlaan kun näyttelyesinekokoelma karttui: vitriiniin saatiin esille Paavo Nurmen omat piikkarit. Ne  lahjoitti Urheilumuseolle SPR:n Turun osasto, jolle ne tulivat lahjoituksena Paavo Nurmen pojalta Matilta jo vuonna 1979.

Toisin kuin yleensä, tänä kesänä mahdollisuuksia Nurmen kotimuseoon tutustumiselle on tarjolla normaalia enemmän: avoimia ovia vietetään 27.–29.6.2016 klo 14–17 sekä  2.7.2016 klo 14–17. Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja tarkempi osoite on Jarrumiehenkatu 4 as 17 (rakennus C).

Ja jos paikanpäälle on mahdotonta päästä, museoon voi perehtyä mobiiliopastuksella tästä linkistä ja asunnon sekä perheen historiaan tarkemmin Urheilumuseon sivulta tästä.

Aleksanterinkadulla oli valoisaa ja muita juttuja Helsingistä

Toukokuun puolivälissä avattu Helsingin kaupunginmuseo on huikea elämys. Se tarjoaa elämyksiä koko perheelle ja on kaiken lisäksi vielä maksuton. Piipahdin kurkistamassa uuden uutukaista museotilaa, tai oikeammin tiloja, tuossa toukokuun lopussa.

Kaupunginmuseo on tehty Senaatintorin kulmalle kaupungin vanhimpiin kortteleihin, Torikortteleihin. Viidestä rakennuksesta, niitä yhdistävästä uudisosasta ja peräti kolmesta sisäpihasta koostuva museotila on sokkeloinen, mutta hauska kokonaisuus. Sisäänkäyntejä on muutama. Ulkopaikkakuntalaista ja toki muutakin museovierasta ilahduttavat lokerot, joihin laukut voi laittaa museovierailun ajaksi talteen. Jopa wc-tilat on mietitty tarkasti noudattamaan kokonaisuutta.

aikakone_nimi

Kävin ensiksi jo Hesaristakin tutuksi tulleessa Aikakoneessa. Se on pienehkö huone, jonka kolmelle seinälle on heijastettu vaihtuvia 3D-kuvia ja videopätkiä eri aikojen Helsingistä. Eniten olin odottanut 3D-lasien päähän laittoa ja tempautumista johonkin aivan toiseen aikaan. Valitettavasti Signe Branderin kuvat henkiin herättävät lasit olivat rikki ja toisiin laseihin oli jonoa. Pääsin kuitenkin pienen odotuksen jälkeen kuvaannollisesti tallustelemaan 1960 – 80 -luvun Helsinkiin, ja olihan se hauskan näköistä!

puhelinIntensiivisen Aikakoneen jälkeen suuntasin katsomaan Helsingin valitut palat -näyttelyä. Näyttely vie kokonaisen kerroksen ja koostuu yhdeksästä eri tuokiokuvasta tai palasesta kaupunkia. Aikaa olisi tarvinnut olla rutkasti enemmän, mutta ehdin muun muassa soittamaan nostalgisella veivattavalla puhelimella Sirpalle Laajavuoreen (siis aivan oikeasti vääntämään jokaisen numeron, jonka jälkeen laite näytti Sirpan videohaastattelun), ihastella vuosikausia yleisöltä piilossa ollutta isoa pienoismallia kaupungista ja käydä mennyttä aikaa henkivässä baarissa. Yleisö oli saanut äänestää rakkaimmat Helsinki-aiheiset biisit baarin jukeboksiin, aika kiva idea! Tämän kirjoituksen otsikossa on muuten lainaus yhdestä näistä jukeboksiin päätyneestä biisistä – tunnistatko mistä?

Kaiken iloisen Helsinki-tunnelmoinnin keskellä, kylläkin tietynlaisilla seinillä rajattuina, vaihtuikin tunnelma. Yhtäkkiä silmien eteen lävähtivät henkirikosten uhreiksi joutuneita kaupunkilaisia sekä arkuissa makaavia lapsia. Hieman hämmentävää. Kuuluuhan toki elämään kaikki puolet, mutta ainakin pienoisessa kiireessä en huomannut minkäänlaisia herkimmille katsojille osoitettuja varoituksia.

omatarinaNäiden pysyvien näyttelyiden lisäksi museossa on esillä vaihtuva näyttely. Kroatialaisen The Museum of Broken Relationships-museon näyttelyyn on koottu aimo otanta Suomessa kerättyjä esineitä ja tarinoita eroista, menetyksistä ja muistoista.  Mukana on myös museon aiempaa kokoelmaa. Lokalisointi toimii, mutta tilassa oli vierailuni aikana aivan liikaa ihmisiä, jotta tarinoihin olisi voinut keskittyä kunnolla. Tilan viereen on rakennettu luonnonläheinen huone, jossa saa rentoutua ja keinua kasvien ympäröimänä. Onpa pöydälle varattu kyniä ja paperia sekä nenäliinoja, jos haluaa jakaa oman tarinansa. The Museum of Broken Relationships -näyttely avoinna 11.9. saakka.

Museosta pois lähtiessäni huomasin nurkassa oven, joka olisi vienyt ilmeisen kehuttuun, lapsille suunnattuun Lasten kaupunkiin. Tuolla on käytävä ensi kerralla! Ensi kerralle jää myös parempi tutustuminen mainoksi vaikuttaneen museokaupan tarjontaan.

Aleksanterinkatu 16. Avoinna joka päivä.

Kuvatunnelmia kesäisestä Kuralasta

Kuralan kylämäki

Kesäkuu on viimein koittanut ja luonto näyttää parastaan. Viimeistään tänään monet museot avaavat kesäkautensa.  Jo viikonloppuna otin lapsen kanssa varaslähdön kesätunnelmiin aina niin idyllisessä Kuralan kylämäessä, jossa vietettiin Oi ihana toukokuu -tapahtumaa. Puitteet olivat täydelliset: virkeät ja ilosta kirmaavat lampaat olivat saapuneet vielä niin vihreille laitumille rapsuteltaviksi, syreenipensaat, omenapuut ja perinnepuutarha kukoistivat. Uuttakin nähtävää oli mäelle saapunut: kyläpuoti, jossa lapset saavat leikkiä ja vanhemmat voivat istahtaa nostalgisoimaan menneen ajan kauppatunnelmaa kun itsepalvelua ei vielä tunnettu ja saman tiskin takaa saattoi ostaa niin kankaat, ruuat kuin vaatteetkin. Hypisteltävää ja katseltavaa riitti.

Ihana kylämäki, tapaamme varmasti vielä monta kertaa tänä kesänä!

Kuralan kylämäki kesällä

Kuralan kylämäki kesällä

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäki lammashaka

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäki kesällä

Elokuisesta Kuralan kylämäestä voit lukea blogistamme tästä.