Museotunnelmia Helsingistä ja museokortin omistajan onnea

Muutin kesäksi Espooseen opintoihin kuuluvan työharjoittelun vuoksi. Ensimmäiset viikot kuluivatkin uuteen työhön ja ympäristöön totuttelemisessa, mutta muutaman viikon jälkeen tuli tylsistyminen. Mietin, mitä edullista ja hauskaa tekemistä keksisin työpäivien jälkeen ja havahduin museokortin mainoksiin Facebookissa. Ostin siltä istumalta kortin ja olenkin vieraillut useammin museoissa kuin pitkään aikaan. Tähän koostin kokemuksia Helsingin museokäynneistä.

Ensimmäinen kohteeni oli museoiden klassikko Ateneumin taidemuseo. Ateneumissa on parhaillaan käynnissä Tarujen kansat -näyttely, joka keskittyy 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomalaisiin ja norjalaisiin taiteilijoihin, jotka loivat teoksensa kansanelämän ja -tarujen pohjalta. Näyttely oli teemoiteltu mainiosti ja vaikka aihepiirit olivatkin tuttuja folkloristille, antoi upea kuvamaailma paljon. Oli havahduttavaa huomata suomalaisten ja norjalaisten taiteilijoiden väliset yhteydet niin aiheiden puolesta kuin ulkonäöllisestikin. Taiteilijamuotokuvissa kun taiteilijat olivat kuin veljessarja partaisine naamoineen. Ihanaa oli myös uppoutua maalausten luomiin tunnelmiin ja mielikuvitusmaailmoihin. Ateneumin näyttely on lumoava ja sai ainakin oman mieleni virkistymään arjen keskellä.

Toinen museokäynti osui minulle ennestään vieraaseen, mutta toki nimeltään tuttuun Designmuseoon. Tutustuin Suomimuodin antologia sekä Suomalainen muoto -näyttelyihin. Olin itselleni jossain määrin vieraalla maaperällä muodin maailmassa, mutta kappas, näyttelyssä oli tietysti itsellekin tuttuja suomalaisen muodin klassikoita. Näyttely on jaoteltu kronologisen jatkumon sijaan erilaisiin teemoihin, joiden myötä avautui itselleni uusia näkökulmia suomalaisen muodin ilmiöihin. Tai lähinnä muodostui kysymyksiä, joihin ei näyttelyssä oikein saanut vastausta. Opastetulle kierrokselle osallistuminen olisi varmasti ollut paikallaan, mutta kelpasi näyttely näinkin huvittuen erikoisista muotiluomuksista ja nauttien vaatteiden tuomista omista muistoista.

Vielä enemmän muistoja nostatti Designmuseon ensimmäisen kerroksen Suomalainen muoto -näyttely, joka eteni kronologisesti esitellen hyvin eri aikakausien muotoilua taidelasista Paimion parantolan sisustukseen ja Nokian puhelimiin. Näyttely sai kokemaan, että tämä kaikki on osa minua, omaa menneisyyttäni, mutta myös tulevaisuutta.

2015-05-8--20-34-22Kolmannelle museovierailulle suuntasin Kiasmaan katsastamaan erityisesti Robert Mapplethorpen retrospektiivisen näyttelyn. Taiteilija on itse sanonut, että ”Yritän tallentaa hetken ja paikan, jossa elän: New Yorkin. Näitä kuvia ei olisi voitu tehdä minään muuna aikana.”. Lausahdus kiteyttää näyttelyn hyvin, vaikka osa valokuvista tuntuivatkin ajattomilta ja edelleen ajankohtaisilta. Näyttelyn aikaansaamassa huumassa kävin katsomassa myös Ismo Kajanderin näyttelyn sekä muotokuvia esittelevän Face to face -näyttelyn. Huomasin kuitenkin, ettei keskittymiskyky enää täysin riittänyt nauttimaan näinkin erilaisista kuva- ja taidemaailmoista. Alkuun harmitti, kunnes muistin, että museokortillahan voin nauttia jokaisesta näyttelystä vielä moneen kertaan.

Leikin lumoissa Tallinnassa

Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla
Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla

Olen ihastunut eteläiseen naapurimaahamme Viroon, johon alkujaan tutustuin Aino Kallaksen teosten ja päiväkirjojen kautta. Yliopistossa päätin tarttua härkää sarvista ja syventää tätä ihastusta, joten aloitin viron kielen ja kulttuurin opinnot. Vaikka opintokokonaisuus ei aivan valmiiksi koskaan tullutkaan ja kielitaito on karissut vuosien aikana, naapurimaa kiehtoo edelleen. Onneksi olen saanut tämän kipinän tarttumaan myös perheeseeni ja ehdottaessani taas minilomaa Tallinnassa epäröintiä ei ollut havaittavissa.

Tallinna on kaunis ja rento matkakohde, johon on mukava matkustaa vaikka vain muutamaksi päiväksi. Vanhan kaupungin rakennukset ja sokkeloiset kadut kaupunginmuurien sisäpuolella ovat monelle matkaajalle tutut mutta toisinaan kannattaa suunnata kulku myös vähän kauemmas mukulakivikaduilta. Itseäni viehättää varsinkin idyllinen Kalamajan alue aivan Vanhankaupungin kupeessa, ja tällä matkalla suuntasimme Kadriorgin puistokaupunginosaan. Kadriogrin laaja puisto palatseineen ja museoineen on helposti saavutettavissa kävellen, ja matkalla saimme nauttia koristeellisista puutaloista ja ohitse kulkevan raitiovaunun kolinasta.

Kadriorgin puistoaluetta
Kardiorgin puiston kukkaloistoa

Pääkohteemme puistossa oli kehuttu lastenmuseo MiiaMilla, joka vei koko seurueemme sydämen yksinkertaisuudellaan ja välittömyydellään. Museossa me kaikki kolme innostuimme niin  leikkimään, huvittelemaan, askartelemaan kuin oppimaankin. Emmekä olleet ainoita! Vaikka museossa oli monen ikäistä leikkijää, ei sen pienissä huoneissa tuntunut kiirettä tai ahtautta. Museo itsessään ei ole koolla pilattu, vaan se koostuu vain muutamata huoneesta. Jokaisella huoneella on kuitenkin oma teemansa, yhdessä tutustutaan luontoon, toisessa saa askarrella, kolmanteen on rakennettu eri ammattilaisten työtiloja: vierailija pääsee leikkimään niin postivirkailijaa, kelloseppää kuin valokuvaajaakin. Lisäksi museon ulkopuolella on mainio leikkipuisto, jossa lapseni olisi viipynyt varmasti pidempäänkin. Jatkoimme kuitenkin matkaa ohitse monien jäätelönmyyjien ja laajojen ruusukäytävien kohti Kadriorgin palatsia. Palatsissa on nykyisin ulkomaisen taiteen museo, mutta meille riitti tällä kertaa puutarhan ihailu ja siellä haahuilu.

Pietari Suuren rakennuttama Kadriorgin palatsi on nykyään taidemuseo ja avoinna yleisölle.
Pietari Suuren rakennuttama Kadriorgin palatsi on nykyään taidemuseo ja avoinna yleisölle.

Kadriorgin puistoalue on lapsiperheiden suosiossa, mutta sen monipuolinen museotarjonta (mm. taidemuseo Kumu, Kadriorgin palatsi ja Pietari suuren talomuseo) toivottavasti houkuttelee muitakin matkaajia paikanpäälle. Meidän kaltaiselle lapsiperheelle ja pienen budjetin matkaajalle Kadriorg oli täydellinen päiväretkikohde, josta riitti iloa ja elämyksiä jokaiselle, ja johon varmasti palaamme haahuilemaan uudelleenkin. Lopulta nälän viedessä voiton, hyppäsimme raitiovaunuun, joka suloisesti täristen kiidätti meidät takaisin Kalamajaan nauttimaan päivän viimeisistä auringonsäteistä.

Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla: L. Koidula 21 C, Tallinna

Raitiovaunut 1 ja 3 kuljettavat väsyneet leikkijät takaisin vanhankaupungin ja sataman suuntaan. Kauniilla ilmalla kannattaa varata mukaan piknik-eväät vaikka kahvilakin museosta löytyy.

Cafe Qwensel ja Fika Café

Cafe Qwensel Apteekkimuseo ja Qwenselin talon sisäpihalla Turussa

Kesä on yhtä kuin kivat kahvilat. Viime viikolla vierailin iki-ihanassa Cafe Qwenselissä Apteekkimuseon ja Qwenselin talon suojaisalla sisäpihalla. Museon talot ovat 1700-luvulta ja miljöö on hieno. Aurinkoisena päivänä sisäpihan pöydät ovat täynnä kahvittelijoita, mutta huonolla säällä sisälläkin on tilaa.

Kahvilan tarjoomukset eivät miljöölle kalpene ja ovat aikakauden mukaisia. Kahvilan sivuilla mainitaan niiden olevan lisäksi lisäaineettomia ja lähiruokaperiaatteita kunnioittavia. Tarjolla oli esimerkiksi raparperipiirakkaa ja britakakkua ja kahvi tuodaan pöytään kuparipannussa.

Kahvittelu ei jäänyt vain tähän, sillä kävin myös Fika Caféssa Piispankadulla. Ett Hem -museon viereen vanhaan keltaiseen puutaloon avatussa kahvilassa vitriini on kukkuroillaan herkullisia makeita ja suolaisia leivonnaisia, joista monet näyttivät olevan gluteenittomia. Tee tuotiin pöytään teepannussa. Kahvila on pieni ja miljöö Cafe Qwenseliin verrattuna modernimpi.

Vierailun arvoisia molemmat!

Cafe Qwensel, Apteekkimuseon sisäpiha, Läntinen Rantakatu 13b, Turku

Fika Café, Piispankatu 14, Turku

Tästä se alkaa

Hei!

Tervetuloa lukemaan kolmen kirjoittajan tunnelmia ja ajatuksia erilaisista kulttuurikokemuksista arjen keskellä. Kirjoitamme omiksi muistoiksi sekä iloksi ja inspiraatioksi muille. Välillä saatamme piipahtaa vaikkapa kivassa taidenäyttelyssä, ehkä tie vie tanssijalat naputtamaan pistävälle lastenmusiikkikeikalle.

Sijaintipaikkanamme on pääasiassa Turku ja sen ympäristö, mutta kaukomaillekin matkaamme välillä. Kun siellä on jotain kiinnostavaa, kerromme siitä.

Pysyhän matkassa mukana!

Johanna, Laura ja Susanna

%d bloggaajaa tykkää tästä: