Vierailulla Aalto-kohde Paimion parantolassa

Paimion parantola sisäänkäynnin puolelta

On aurinkoinen syksyinen sunnuntai. Olen tullut kaverini kanssa Paimioon tutustumaan mäntymetsän keskelle rakennettuun merkittävään funkiskohteeseen. Osallistumme Magni Mundin opastetulle kierrokselle Alvar ja Aino Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan, jonne pääsee vierailemaan vain oppaan kanssa.

1920-luvun Suomessa heräsi tarve inhan kulkutaudin, tuberkuloosin, hoitopaikalle. Julistettiin arkkitehtikilpailu, jonka Aallot voittivat Piirretty ikkuna -työllään. Funktionalismia edustava Paimion parantola valmistui vuonna 1933. Parantolan hygieniavaatimukset olivat tarkat ja se näkyy niin rakennuksen kuin sisustuksen suunnittelussa. Ikkunat ovat isot, jotta puhdistava auringonvalo pääsee siivilöitymään sisätiloihin. Kulmat ovat pyöreitä ja lampuissa on lasikupu, jotta niihin ei keräänny pölyä. Tuberkuloosin hoitoon ei vielä ollut varsinaista lääkettä, vaan hoitoina toimivat muun muassa raitisilmakylvyt, ravinto ja joskus kirurgiset toimenpiteet.

Paimion parantolan aulan vastaanottotiski

Jo aulassa näkyy rakennuskokonaisuuden ajallinen kerrostuneisuus: alun perin tilassa oli avonaulakko, jossa kengät otettiin pois istuen Aino Aallon tarkoitukseen suunnittelemilla jakkaroilla (nykyisin Artekin Sivupöytä 606). Sittemmin naulakko on korvattu Savoy-maljakon muotokieltä toistavalla vastaanottokopilla.

Aularakennus jatkuu oikealle ja vasemmalle eri siivillä. Rakennusta on laajennettu 1950-luvulla leikkaussalisiivellä ja 1960-luvulla henkilöstön asunnoilla ja se kiemurtelee pitkin kangasmaastoa. Parantolatoiminta loppui 1960-luvulla ja rakennus toimi sairaalana aina 2010-luvulle saakka. Sittemmin tiloissa on ollut lasten ja nuorten kuntoutusta. Tälläkin hetkellä talossa on sopeutumisvalmennusta.

Paimion parantolan ruokala

Paimion parantolan ruokasalin valaisin

Näkymä kirjastosta ruokalaan Paimion parantolassa

Paimion parantolan kirjaston kattoa designlamppuineen

Aulasta nousemme kirkkaankeltaisia, matala-askelisia portaita pitkin B-siipeen. Siellä on tärkeä tila: yhtä hoidon peruspilaria, ravintoa, potilaille tarjonnut ruokasali. Tilassa yhdistyvät arkinen ruokailuhetki ja hienot arkkitehtoniset yksityiskohdat. Vasen seinä on lähes kokonaan yhtä isoa ikkuna-alaa. Ikkunoiden välissä on upea yksityiskohta: iloa tuottava ikkunapuutarha. Lasien läpi tulviva auringonvalo lämmittää jopa näin syksyllä. Taitavat markiisit tulla tarpeeseen.

Ruokasalissa on hyvin nähtävissä potilaan näkökulman huomioiminen: Alvar Aalto halusi, että tilat toimivat myös makuutasossa olevien potilaiden kanssa. Esimerkiksi valaisimet on suunniteltu häikäisemättömiksi. Ruokalan yläpuolella on nykyinen kokoushuone. Isojen sisäikkunoiden kautta on hyvä näkymä alas ruokalaan. Tilan valkoiseksi maalattua metallia ja messinkiä olevat valaisimet ovat ajattomat.

Paimion parantolan käytävä

Rahapuu Paimion parantolan ikkunalaudalla

Naulakko Paimion parantolassa

Ovenkahva Paimion parantolassa

Parantolan julkisivu on funkikselle uskollisesti rapattu ja maalattu valkoiseksi. Valkoinen toistuu myös sisätilojen värityksessä. Sitä on kuitenkin piristetty useilla väriläiskillä, kuten keltaisilla portailla, persikanvärisillä käytävän seinillä ja sinapinvärisellä linoleumlattialla. Värit Alvar Aalto on suunnitellut yhdessä koristetaiteilija Eino Kaurian kanssa.

Värejä ja yksityiskohtia riittää. Aallot suunnittelivat tilat mahdollisimman hygienisiksi ja toimiviksi, mutta myös mahdollisimman viihtyisiksi. Moni tuberkuloosipotilas vietti pitkiä aikoja parantolassa. Osalla vierailu venyi jopa vuosiksi. On ymmärrettävää, että ympäristön tuli tällöin olla paras mahdollinen.

Seurusteluhuoneen katto Paimion parantolassa

Lepohuoneen takka ja tuoleja Paimion parantolassa

Astun ruokasalin vieressä olevaan potilaiden seurusteluhuoneeseen. Sen väritys on beige-valko-vihreä. Parantola-aikoina potilaan tarkan hoito-ohjelman lisäksi heillä oli myös vapaa-aikaa. Juuri tähän tilaan Alvar Aalto suunnitteli kuuluisat Paimio-tuolit. Kyllä sellaisella kelpasi istuskella rennosti ja katsella vuoron perään vaikkapa rauhoittavan vihreää kattoa ja upeaa, isoista ikkunoista avautuvaa takapihan mäntymetsää!

Huoneessa on myös kiinnostava virhe: Alvar Aallon suunnittelema takka, jossa hormi on johdettu yläosan sijaan takan sivusta. Valkoisista kaakeleista ja tummasta metallista tehty tulisija on kaunis, mutta kuulemma täysin käyttökelvoton. Nykyiseen sisustukseen kuuluvat yksinkertaisen elegantit valkoiset puutuolit, jotka ovat littoislaisen Huonekalutehdas Korhosen tuotantoa. Nykyään tehdas on nimeltään A-factory ja tekee yhä Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia Artekin huonekaluja.

Paimion parantolan ikkunoita kuvattuna ikkunanvälistä

Paimion parantolan keltaista portaikkoa ja ikkuna

Opastuskierros jatkuu yhä ylempiin kerroksiin. Keltaisella porrastasanteella ihailen puukehyksisten ikkunoiden rivistöä aina alas pohjakerrokseen saakka. Tasanteella on esillä musta, selkeälinjainen Pikku Paimio -tuoli (Nojatuoli 42) sekä kattotasanteelle tarkoitettu lepotuoli tykötarpeineen. Ai mille kattotasanteelle? Kiivetäänpä katsomaan!

Paimion parantolan kattoterassia ja metsää

Potilassiiven ylimmän kerroksen nauhaikkunoista näkyy mäntypuiden latvat. Kävelemme peräkanaa turvavälein kapean käytävän poikki. Ja harmaan oven takana se odottaa: parantolan kattotasanne, jonne potilaat tuotiin nauttimaan terveellistä, raikasta ilmaa.

Tasanne on yllättävän iso jatkuen makuuhallisiiven ylle. Sitä reunustaa minimalistinen, oranssi metallikaide. Kaiteen vieressä on säntillisessä rivissä olevia puisia istutuslaatikoita, joissa on matalia vuorimäntyjä. Vanhoissa valokuvissa voi nähdä vuorimäntyrivistön olleen aikoinaan paljon tiheämpi. Kävelen kaiteen viereen ja kurkistan alas: kyllä, olemme aika korkealla! Näkymä puiden ylle on huimaava ja kiehtova.

Maisemahissin ja portaikkoa Paimion parantolassa

Portaikkoa Paimion parantolassa

Poistumme ylimmästä kerroksesta Pohjoismaiden ensimmäisen maisemahissin kyydissä. Odottelemme kaverini kanssa tovin vuoroamme. Kerta toisensa jälkeen uudet hissikyytiläiset painavat tilausnappia ja se käynnistää katonrajassa olevien ikkunoiden takana näkyvissä olevan rattaiston. Hiljalleen koneisto hilaa vanerisen hissikorin ylös. Koneromantiikkaa parhaimmillaan!

Ihailen porraskäytävää: harmaa-valkoiset mosaiikkibetoniportaat näyttävät kauniilta valkoista, petrolinsinistä, harmaata ja mustaa yhdistelevää kaidetta vasten. Tyylikkäitä materiaaleja, värejä ja muotoja!

Paimion parantolan vanha potilashuone ovelta kuvattuna

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen sängyt

Valaisin ja vihreä-valkoinen seinä Paimion parantolassa

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen lavuaarit

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen maalinäytteitä

Paimion parantolan uudempi potilashuone museoituna

Vihdoin koittaa vuoromme, ja lyhyen hissimatkan päätteeksi astumme haitariovista 1930-luvulle 1930-luvun potilashuoneeseen. Olen kierroksella saanut kuulla millaista parantolassa oli asua ja työskennellä. Nyt saan nähdä omin silmin potilashuoneen. Sen sisustuksessa on käytetty valkoista ja turkoosinvihreää vaneria sekä taivutettuja metalliputkia. Kaksi potilassänkyä nököttävät vieri vieressä. Toiselle on pedattu Helsingin vuoden 1940 olympialaisten viltti, toisen ylle on asetettu pelkistetty turkoosi tarjoilupöytä. Tuollainen pöytä kelpaisi minullekin!

Syysauringon valo siivilöityy katonrajaa hipovista ikkunoista, joita kehystävät ruskea-valkoiset Siena-verhot. Käytäväseinällä on kaksi soikeaa käsienpesuallasta. Tarkkaan harkittu yksityiskohta: muoto mahdollistaa veden hiljaisen ja roiskeettoman valumisen. Huoneesta poistuessani huomaan ovensuun seinässä värimalleja muistuttamassa restauroinnista.

Vanhan potilashuoneen vieressä on uudempi. Tämä 1970-luvun huone muistuttaa enemmän nykyajan sairaalahuonetta, mutta retrohko on tämäkin. Sängyille on pedattu kirkkaansiniset liinavaatteet. Väliin on asetettu häveliäästi sermi.

Paimion parantolan huonekaluja ja valokuvia Paimion parantolassa

Paimion parantolan pienoismalli

Kierroksemme lopuksi pistäydymme eräänlaisessa museohuoneessa, jossa on esillä huonekaluja, esineistöä ja valokuvia parantola-ajoista. Vitriinissä potilaiden tekemien käsitöiden vieressä on tuberkuloosin asentohoito-ohjeita. Näen niissä suoran yhteyden tähän poikkeussyksyyn ja toisen keuhkoja rasittavan taudin hoitoon.

Toinen koskettava yksityiskohta on seinällä oleva lippu. Jokaisella parantolan kerroksella oli oma nimensä ja lippunsa. Tuberkuloosi oli sitkeä tauti, ja alueella oleva hautakappeli, Ruusukellari, oli säännöllisessä käytössä. Onneksi osa potilaista parantui ja pääsi kotiin. Silloin oman kerroksen väki liehutti iloisesti lippua.

Paimion parantolan julkisivua hissin puolelta

Paimion parantolan julkisivu toiselta puolelta

Paimion parantolan julkisivu ja mänty

Paimion parantolan julkisivua ja metsää

Kierroksen päätyttyä kierrämme vielä kaverini kanssa rakennuksen ulkoa. Potilassiiven takana on laaja nurmialue, jossa on tyhjänä oleva pyöreä koristeallas kertomassa menneestä lumosta. Sinitaivas pilvineen heijastuu suurista makuusiiven ikkunoista. Nostan katseeni kulmatornin huippua kohti: sehän muistuttaa vähän Toivo Jäntin ja Yrjö Lindegrenin suunnittelemaa Olympiastadionin tornia!

Paimion parantolan huoltosiipi

Kävelypolut kiemurtelevat syvemmälle mäntymetsään ja muiden alueen rakennusten luo. Lopuksi olemme taloussiiven kohdalla. Se muodostuu monista matalista rakennuksista ja taivasta kohti tähyävästä piipusta. Seuraavalla kerralla olisi kiva vierailla näissä henkilökunnan käyttämissä talous- ja asuintiloissa!

Tällä hetkellä Magni Mundilla on Paimion parantolaan yleisökierroksia, interaktiivisia etäkierroksia sekä yksityiskierroksia. Varaathan paikkasi etukäteen!

Fredrikan puutarhassa Porvoossa

Fredrika Runebergin pelargonia Runebergin koti -museon kuistilla Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Minulle luettiin lapsena iltasaduksi runoilija Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) Vänrikki Stoolin tarinoita (Fänrik Ståls sägner, 1848 & 1860). Muistan aivan vaatineeni sitä yhdeksi iltasatukirjaksi, ja arvelen ehkä runojen rytmin vedonneen. Myöhemmin kotimaisen kirjallisuuden opinnoissani vaikutuin toisesta Runebergista: usein miehensä varjoon jäävästä ja jätetystä kirjailija Fredrika Charlotta Runebergista (o.s. Tengström, 1807–1879).

Aikaansa edellä ollut naisasianainen teki minuun säväyksen ansiokkaalla työllään ja kirjallisella tuotannollaan. Hänen esikoisromaaninsa Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (Fru Catharina Boije och hennes döttrar, 1858) on yksi ensimmäisistä suomalaisista historiallisista romaaneista. Olipa Fredrika myös yksi maamme ensimmäisistä naispuolisista sanomalehtitoimittajista.

Kun kuulin, että Runebergien pitkäaikaisessa kodissa, J.L. Runebergin koti -museossa, on lisäksi monia Fredrikan aikaisia viherkasveja, oli kirjallisuuden ja viherkasvien ystävälle kesäretkikohde selvä. Ja vihdoin koittaa päivä, kun saavun Fredrikan luo Porvooseen.

Fredrika Runebergin puutarhaa Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarha Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

On hieman epävakainen heinäkuun päivä keskellä leppeää lomakautta. Ympärilläni Empire-Porvoossa on rauhallisia puutalokortteleita sekä siellä täällä jokunen matala kerrostalo. Astun peremmälle museon pihalle keltaisesta portista. Eteeni avautuu viehättävä punamultaisten piharakennusten, polkujen, puiden, pensaiden ja kasvien hehkeä idylli. Olen perillä Fredrikan puutarhassa.

Pihapiiri on suloinen kuin karkki lasten leikkinurkkauksineen ja kukoistavine kasveineen. Astun punaisen aidan rajaamalta sivulta syvemmälle Fredrikan kukkaloistoon. Kyltissä muistutetaan, ettei puutarha ole leikkipaikka, ja kasveihin ja eläimiin ei saa koskea. Alkaa ripsiä hieman vettä, mutta en malta aivan vielä mennä sisälle.

Fredrikan puutarhan kukkia Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarhan kukkia Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarhan harmaamalvikki Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrika Runeberg oli innokas puutarha- ja viherkasviharrastaja. Hän hankki sekä puutarhaan että sisäkasveiksi eksoottisia ja harvinaisia lajeja, joita on yhä nähtävissä museossa. Museopuutarha on pitkälti alkuperäisessä asussaan. Kiertelen polkuja ja bongailen kasvilajeja: ruusu, harmaamalvikki, päivänlilja, ukonhattu, tarhaneito…Koristekasvien lisäksi puutarhassa on yhä paljon hyötykasveja, esimerkiksi luumupuita ja karviaispensaita.

Kuistin edestä löydän muun muassa punavioletin aitoelämänlangan, kärsimyskukan ja pasuunakukan. On aika kivuta portaat ylös ja astua sisälle taloon.

Fredrikan Runebergin viherkasveja Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ketunnahkakamari Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ehdin juuri alkavalle kello kahden opastuskierrokselle, joka pidetään suomeksi kesäsunnuntaisin. Puolisen tuntia kestävällä opastuksella saan kuulla perheen elämästä ja vaiheista niin talossa kuin talon ulkopuolella. Puutarha ja talo ovat valmistuneet vuosina 1844–1845. Runebergit muuttivat sinne vuonna 1855 asuen talossa yli 25 vuotta. Johan Ludvigin ja Fredrikan kuoltua heidän poikansa myivät kodin irtaimistoineen valtiolle ja se avattiin yleisölle vuonna 1882 Suomen ensimmäisenä kotimuseona. Puutarha ja talo on kunnostettu vuonna 2004.

Huolellinen restaurointi näkyy: sekä talo että puutarha ovat molemmat upeassa asussa. Lähes jokaisella talon ikkunalla notkuu jos jonkinlaista viherkasvia. Ilmeisesti yhdeksän kasvia on varmasti Fredrikan aikaisia tai niiden jälkeläisiä. Laskeskelen, että niiden geenistön täytyy olla yli 140 vuotta vanhaa, huh! Onkohan suomalaisissa kasvitieteellisissä puutarhoissakaan yhtä vanhoja kasveja? Osa kasveista on saatu lahjoituksina ja niiden lajit ovat sellaisia, joita Fredrikan aikana talossa tai puutarhassa on ollut. Tunnistan ainakin tuoksulehtikaktuksen, joulukaktuksen, rohtoaloen, pelargonian, jättipeikonlehden ja tuoksupelargonin. Myös muun muassa saaroninlilja, tuonenkielo, valkotupsukki ja tuoksupielikki asuttavat näitä nurkkia. Miten hauskoja nimiä!

Ketunnahkakamarin kirjahyllyjä Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Alkuperäinen Runebergin tortun resepti Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Taiteilijapariskunnan kodissa riittää katseltavaa. Jokaisessa huoneessa on upeita huonekaluja, esineitä ja taidokkaasti tehtyjä tai entisöityjä tapetteja. Ketunnahkakamarin kirjahyllyt notkuvat kirjoista, ja vitriinistä löydän aukeaman Fredrikan reseptikirjasta käsinkirjoitettuine Runebergin torttu -resepteineen. Olisipa hauska leipoa juuri tällä reseptillä! Museokaupasta saisi jopa ostaa torttumuotteja.

Onpa vitriinissä esimerkiksi myös Maamme-laulu J.L. Runebergin omalla säveleellä sekä kuva perheraamatun sivusta, jonne Johan on kirjoittanut jokaisen kahdeksan lapsensa syntymäajat. Koskettavasti kahden pienokaisen kohdalla on myös kuolinpäivä.

Sali Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrika Runebergin viherkasveja Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Takana oikealla näkyy Sakke Yrjölän Suomu suomulta – Suomen kalalajien kauneudesta -näyttelyn teoksia. Näyttely on esillä 15.9.2019 saakka.

J.L. Runebergin makuuhuone Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Astuessani saliin Fredrikan ikkunapuutarhojen koko loisto paljastuu. Osa viherkasveista on monta metriä korkeita ja upean runsaita. Ei ole eilen lähikaupasta haettuja! Sinisävyisen vierashuoneen näyttelyvitriinissä on perheen henkilökohtaista esineistöä, kuten Fredrikan kihlajaislahjaksi Johanille kauniisti kirjoma samettiliina. Siihen on kirjottu tekijän omia hiuksia sekä tietysti kukkia. Silmälasit ja kuulotorvi kertovat kirjailijan näön ja kuulon rajoitteista.

Talon päätyhuone on Johanin makuuhuone. Halvaannuttuaan hän vietti vuoteessaan paljon aikaa ja katseli peilin kautta ulos kadulle. Liikkumisessa oli avuksi pyörätuoli, jonka kankaaseen on kirjottu kauniita kukkia.

Yksityiskohta ovenkahvasta Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tapettisabluuna Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ovistopperi Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Opastetun kierroksen jälkeen jään vielä hetkeksi kiertelemään museon huoneisiin. Miten upeita yksityiskohtia kaikkialla! Millään en raaskisi lähteä, mutta en voi tänne saatika puutarhaan jäädä asumaan. Harkinnan jälkeen ostan museokaupasta itselleni kotiinviemisiksi Susanna Widjeskogin toimittaman Unelmien puutarha. Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha -teoksen (Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10, 2015). Sitä kelpaa selailla talvi-iltoina ja mielikuvamatkustaa takaisin vehreään idylliin.

Yksi haave jää: ehkä vielä jonain päivänä minulla on pistokas Fredrikan kasvista, vaikkapa tuoksupelargonista. Kenties saan asettaa sen kasvamaan puutaloni ikkunalaudalle. Jos Fredrika vielä eläisi, huolisikohan hän vastineeksi pistokkaan menninkäisenlehdestäni?

1.9.2019 museossa juhlitaan Fredrika Runebergin syntymäpäivää, jolloin museoon on vapaa pääsy. Luvassa on suomeksi ja ruotsiksi teemaopastus sekä pääsymaksullinen Minna & Fredrika: näytelmä Runebergin kodissa -teatteriesitys. Teatteriesityksien aikana museo on muulta yleisöltä suljettu.

J.L. Runebergin koti, Aleksanterinkatu 3, Porvoo. Museo on avoinna vuoden ympäri. Tarkista aukioloajat museon sivuilta. Fredrikan puutarha on avoinna kesäkaudella museon aukioloaikoina ja tänä vuonna 2.9.2019 saakka.

Brinkhallin kartano Kakskerrassa

Brinkhallin kartanon päärakennus Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Kuljen kaislojen ja omenatarhan reunustamaa hiekkatietä. Edessäni siintää punamultaisia puutaloja, vasemmalla keltaisten kivitalojen muodostama taloryhmä. On heinäkuun paahtava helle. Jo toista päivää Turussa on elohopea kivunnut yli 32 asteen. Olen saapunut Brinkhallin kartanoon Turun Kakskerran saareen. Kartano on Museoviraston määrittelemä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. On täällä kuvattu Hovimäki-sarjaakin.

Brinkhallin kartanon portit omenatarhaan Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Portti johtaa omenatarhaan sekä metsäkirkolle ja luontopolulle

Brinkhallin kartanon Pehtoorinsiipi ja kesäkahvila Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Pehtoorinsiipi ja Minna Sartesin akvarelleja Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Minna Sarteksen akvarelleja Kahvila Pehtoorinsiivessä

Olen menossa kello yhden opastetulle kierrokselle kartanon päärakennukseen. Muutoin kuin opastetuilla kierroksilla sen ovet eivät yleisölle aukea. On vielä hyvin aikaa, joten ehdin katsella ympärilleni. Kartanosta katsoen vasemmalla on Pehtoorinsiipi-rakennus, jossa on aikoinaan ollut tilanhoitajan asunto ja konttori. Nyt siellä on kesäkahvila, josta saa ostaa virvokkeita, suolaista ja makeaa syötävää sekä keittoa. Kahvilasta voi ostaa myös lipun opastukselle sekä matkamuistoksi esimerkiksi kartanon nimikkomakeisia. Ihastelen kauniita puuovia, lautalattioita, ruutuikkunoita sekä koristeellisia kakluuneja. Heinäkuun kirkas valo tulvii ikkunoista.

Brinkhallin kartanon Kavaljeerisiipi Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Kavaljeerisiipi Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Taustalla Katja Laihon ja Virve Maria Vainion teokset

Brinkhallin kartanon Kavaljeerisiiven yksityiskohta Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vastapäätä pehtoorin asumusta on Kavaljeerisiipi. Se on rakennettu silloisen kartanon omistajan luonnontieteellisen kokoelman säilytyspaikaksi, ja se on toiminut myös hänen tyttärensä hääpaikkana. Sellaiseksi voisin kuvitella sen yhä. Erilaisia tapahtumia kartanossa järjestetäänkin yhä, ja tiloja voi vuokrata omaan käyttöön. Kavaljeerisiiven sisäseinissä näkyy elämä ja menneet vuodet. Eri värisiä rappauskerroksia on monta.

Brinkhallin kartanon Pakaritupa Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Pakarituvan seinän yksityiskohtia Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Pakarituvan seinän yksityiskohtia Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Käyn vielä kolmannessa sivurakennuksessa. Kartanon suuntainen Pakaritupa on nimensä mukaisesti vanha leivintupa. Siinä on ollut myös puutarhurin asunto sekä sauna. Sisäseinät hämmästyttävät: osa niistä taitaa yhä olla alkuperäisessä asussaan. Seinien savi- ja heinäkerroksien sekä vuosikymmenien tai -satojen tapettikerrostuman näkeminen hämmästyttää. Väliin laitettujen sanomalehtien tekstit ovat paikoin yhä luettavissa. Rakennuksen keskiosaa kiertää vanha leivinuuni.

Brinkhallin kartano rannalta tultaessa Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Brinkhallin kartanon Pompeijihuone Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Alakerran Pompeiji-huone

Kello lyö yksi, ja opastus alkaa. Kierros kaksikerroksiseen rakennukseen alkaa ala-aulasta. Siellä on miellyttävästi hieman viileämpää kun ulkona. Saan kuulla, että tilalla on ollut asutusta aina keskiajalta saakka. Kartanon omistushistoria alkaa 1500-luvulla, kun Turun linnan käskynhaltija Hans Erikson sai sen haltuunsa. Tästä ajasta on jäljellä enää Kavaljeerisiiven kivinen kellari.

Vuonna 1792 kartano siirtyi Gabriel von Bonsdorffille. Hän suunnitteli ja rakennutti nykyisen, barokki-ihanteiden mukaisen uusklassisen rakennuskokonaisuuden. Päärakennus valmistui 1793. Aikojen saatossa kartanoon on kuulunut myös erilaisia hedelmä- ja muotopuutarhoja, peltoja sekä esimerkiksi iso navetta.

Brinkhallin kartanon yläaula Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon lastenhuone Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Yläkerran lastenhuone, jossa sanotaan kummitelleen

Vaikka sivurakennukset ovat kiinnostavia, on erityisen kiehtovaa päästä kiertämään päärakennusta. Täällä isäntäväki on asunut ja ottanut vastaan vieraita. Omistajat vaihtuvat, vuosisadat kuluvat, mutta Brinkhall seisoo tukevasti samassa paikassa. Vuonna 1942, toisessa maailmansodassa, päärakennusta vastapäätä olleeseen navettaan osui pommi ja se paloi kivijalkaa lukuun ottamatta maan tasalle. Onneksi ei osunut päärakennukseen! Historiakatsauksen lisäksi saan kuulla kummitustarinoita esimerkiksi yläkerran lastenhuoneesta. Uskaltaisinkohan olla rakennuksessa yksin?

Brinkhallin kartanon seinän ja ovenkarmin yksityiskohtia, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon oven yksityiskohtia, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon katon yksityiskohtia, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kartanon yksityisomistuksen aika loppui vuonna 1967, kun Turun kaupunki osti sen. Vuoteen 2001 kartano oli kaupungin omistuksessa ja pääsi huonoon kuntoon. Sisällä tehtiin ilkivaltaa ja sieltä vietiin alkuperäisiä kalusteita. Kartano on ollut Suomen kulttuuriperinnön säätiön omistuksessa vuodesta 2001. Vuosien restauroinnin jälkeen se  näyttää nyt elävän uutta kukoistustaan. Rakennukset ovat restauroitu huolella sekä ulkoa että sisältä. Entisöijien kädenjälkeä ei voi kuin ihailla. Seinäpinnat, katot, listat ja ovenkarmit ovat saaneet huolellisen käsittelyn. Tyyliin sopivia kalusteita on saatu lahjoituksina, ja vanhoja kalusteita on entisöitävinä. Puutarhaakin kunnostetaan. Eläköön Brinkhall, vielä pitkään!

Brinkhallin kartano, Brinkhallintie 414, Kakskerta, Turku. Kartanolle pääsee Föli-bussi numero 15:ta sekä omalla autolla tai veneellä. Kahvila avoinna ja opastuskierrokset tiistaista sunnuntaihin 12.8.2018 saakka, katso tarkemmat aukioloajat kartanon sivuilta. Lue myös Neljä taidenäyttelyä Brinkhallin kartanossa -postaus.

Pihaloistoa ja puutaloidylliä avoimin ovin ympäri Etelä-Suomen

Piharakennus Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kiemurtelevia hiekkakujia, kukoistavia perennoja, satoa notkuvia hedelmäpuita ja huolella vaalittuja rakennuksia. Jos kiinnostaisi päästä kurkistamaan erilaisiin puutalopihoihin, tarjoutuu siihen mahdollisuus esimerkiksi avointen ovien päivissä. Pääasiassa aktiivisten yhdistysten järjestämiä avointen ovien, pihojen sekä kirpputoripäivien tapahtumia on tänä kesänä ympäri Etelä-Suomea. Poimi vinkit talteen!

Turun naapurissa vanhan Littoisten verkatehtaan ympäristö kutsuu käymään lauantaina 19.5.2018. 1820-luvulla perustetun vanhaan tehtaan tarina päättyi Littoisissa vuonna 1968, mutta alueen puutaloasutus saatiin säilytettyä lähes kokonaisuudessaan. Museovirasto on määritellyt tehtaan ja Kotimäen alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tänä vuonna seitsemättä kertaa järjestettävä Littoisten lumoavat pihat -tapahtumassa alueen pihoilla pääsee kiertelemään klo 12–16. Monessa pihassa on kirppis- ja kahvilamyyntiä. Saadaanpa tapahtumassa nauttia myös elävästä musiikista sekä Verkalenkki-opastuskierroksesta klo 13.30. Katso mukana olevat pihat täältä.

Kupittaan siirtolapuutarha on hieman toisenlainen puutaloalue Turun keskustan tuntumassa. Tässä siirtolapuutarhaidyllissä pidetään lauantaina 19.5.2018 Ravintolapäivän Kuppis-kaffila klo 1215. Lauantaina 26.5. puutarhassa osallistutaan Siivouspäivä-kirpputoritapahtumaan klo 1216, jolloin myös kahvila on avoinna. Oletko vielä uskaltautunut porttien sisäpuolelle ihastelemaan aluetta? Nyt siihen on hyvä mahdollisuus! Täältä voit lukea millaista puutarhassa oli viime kesänä.

Loviisassa, Uudellamaalla Avoimet Puutarhat -tapahtuma järjestetään monena kesän viikonloppuna toukokuusta heinäkuuhun. Kaupungin keskustassa ja ympäristössä 18:ta puutarhaan pääsee vierailulle 27.5., 3.6., 10.6., 30.6.–1.7. sekä 7.–8.7.2018, jolloin vietetään  Ruusuja ja Puutarhoja -tapahtumaa. Luvassa on myös puutarha-aiheisia luentoja. Kurkistin jo hieman millaisia puutarhaunelmia on luvassa katso ja ihastu sinäkin kotisivuilla.

Pohjanmaalla, Kristiinankaupungissa puutalopihakierros on mahdollista 16.–17.6.2018. Avoimet Portit -kulttuuritapahtumassa asukkaat avaavat pihansa ja puutarhansa kävijöille jo tuttuun tapaan. Kaupungin idylliset kadut, kujat ja talot hurmaavat varmasti kävijän. Facebook-tapahtuman löydät täältä. Tapahtumaan on pääsymaksu.

Kyl Raum o ain Raum voi tuumata kierrellessään tunnelmallisessa Vanhassa Raumassa27.6.–30.7.2018 Rauman oppaat järjestävät kävelykierroksia upeiden vanhojen puutalojen ja mukulakivikatujen Vanhaan Raumaan. Valitsisinko tavallisen, rooliopastuksen vai kesälauantaisen non-stop -kierroksen? Pitsiviikolla 21.7.–29.7.2018 lapsille on tarjolla hauskoja seikkailuretkiä puutalokaupunginosassa. Pitsiviikon aikana järjestettäneen myös Vanhan Rauman pihakirppikset ja avoimet pihat -tapahtuma, jossa jopa noin 40 pihaa on ollut avoinna vierailijoille ja kirppislöytöjen etsijöille.

1.7.2018 vietetään valtakunnallista Avoimet puutarhat -tapahtumaa. Kurkista lähialueellasi mukana olevat puutarhat ja lähde tutustumaan tai tee maakuntamatka kiinnostavaan kohteeseen alkavan heinäkuun kunniaksi!

Karis – Suomen Paris -tapahtuma pidetään elokuun ensimmäisenä viikonloppuna 4.–5.8.2018. Raaseporissa, Uudellamaalla. Lauantaina 4.8. Karjaan keskusta-alueen yksityiskodit ja julkiset kohteet avaavat ovensa vierailijoille. Sunnuntaina 5.8. on luvassa Billnäsin ruukkialue ympäristöineen. Luvassa on esimerkiksi vanhoja puutaloja, huviloita, funkiskoteja, kesäisiä puutarhoja sekä ohjelmaa. ”P.S. Tänne pääsee myös junalla. Du kan också ta tåget.” muistutetaan tapahtuman kotisivuilla. Tähän mennessä ilmoittautuneita kohteita on jo 28!

Portsan Pihamarkkinat Turun Port Arthurin puutalokaupunginosassa on tapahtuma, jota monet paikalliset odottavat. Tänä vuonna se järjestetään 12.8.2018. 1970-luvun purkuvimmalta täpärästi säästynyt, pääasiassa 1900-luvun alussa rakennettu vanha työläiskaupunginosa muodostuu suljetuista puutalokortteleista. Pihamarkkinoilla onkin oiva tilaisuus päästä kurkistamaan vehreille ja keskenään hyvinkin erilaisille pihoille. Portsa ja arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Mikaelin kirkko muodostavat yhdessä valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön.

Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtuma on tänä vuonna tauolla. Tapahtuma järjestettäneen taas loppukesästä 2019. Katso myös vinkit Turun puutaloalueiden toukokuisiin kirppispäiviin täältä.