Baletin estetiikkaa Ballet-näyttelyssä Sibelius-museossa

Teos: Fift Position

Sibelius-museossa on esillä harvinainen, täysin balettiaiheinen valokuvanäyttely. Turkulaisten tanssinopettaja Teija Huuskon ja valokuvaaja Jaska Poikosen ensimmäinen yhteisnäyttely Ballet esittelee baletin estetiikasta ammentavia valokuvia ryyditettyinä otteilla Raisa Jäntin runokokoelmasta Grand plié (2018).

Kuvauspaikkoina on tuttuja paikkoja Turun seudulla: tunnistan ainakin Paimion parantolan ja Pyhän Ristin kappelin omintakeiset miljööt, kenties myös Turun konservatorion entisen tehdasrakennuksen kaikessa rujoudessaan. Pas Faufilé -teoksen edessä pohdin minkä talon katolla se on kuvattu, Turun konserttitalonko?

Pas Faufilé

Monessa teoksessa malli, Huusko, näyttää olevan kuin pysähtynyt kesken liikkeen – ja niin hän taitaa ollakin. Painovoimaa uhkaavat, vaativat balettiasennot ja -liikkeet huokuvat kuvissa vaivattomuutta ja täydellistä taitoa. Tarkastelen kuvia uteliaana seuraten käsien ojennusta aina sormenpäihin saakka.

Hiotut asennot ja erilaiset miljööt muodostavat visuaalisesti kiehtovia kokonaisuuksia, pysäytettyjä hetkiä. Höyhenenkevyet tutut ja muut balettiasut tuovat oman lisänsä. Sibelius-museo betoniarkkitehtuureineen sopii oivasti juuri näiden teosten taustalle.

Happy Place

Mieleeni ja kehooni nousee muistoja balettiharrastuksestani. Ryhtini suoristuu kuin huomaamatta, ja pohdin miltä tuntuisi hakea kuvien asentoja. Taipuisiko käteni noin kauniisti? Olisiko hyppyni yhtä keveä? Miltä se tuntuisi? Klassisessa baletissa on pitkälti kyse kauneuden tavoittelusta, joskus kovallakin hinnalla. Tiedän, miten paljon työtä, tunteja ja rasitusvammoja tuo kaikki on vaatinut.

Otteet Raisa Jäntin balettiaiheisesta runokokoelmasta Grand Plié maustaa näyttelykokemuksen aidon tuntuisilla balettikokemuksilla. Suosittelen tutustumaan teokseen myös erikseen!

Ballet-näyttely on Sibelius-museossa 2. huhtikuuta 2023 saakka. Piispankatu 17, Turku.

Tanssin taikaa Turun musiikkijuhlien Balettigaalassa

*Yhteistyössä Turun musiikkijuhlien kanssa

Turun musiikkijuhlilla koettiin tänä vuonna jotain ainutlaatuista, kun Balettigaala järjestettiin ensimmäistä kertaa osana Turun musiikkijuhlien ohjelmistoa. 19.8.2018 Turun konserttitalolla pidetyn gaalan suunnittelivat Suomen Kansallisbaletin tanssijat yhteistyössä Läntisen tanssin aluekeskuksen kanssa. Gaala oli tanssijoiden vapaa-ajan projekti, joka lumosi ainakin minut. Melkein etsin jo vanhoja balettitossujani kaapista!

Ensimmäisellä puoliajalla saimme nähdä hyvin erilaisia esityksiä. Gaalan avasi Viktor Gsovskin Grand pas classique: Adagio. Kun tanssija-koreografi Michal Krčmář ja tanssija Jevgenija Plešková saapuivat lavalle ja alkoivat tanssia, taisin henkäistä ihastuksesta. Heidän yhteistyönsä, loppuun asti hiotut liikkeensä ja upeat asunsa loivat Adagion kauniisti eteemme. Klassisen alun jälkeen Anu Sistosen Secret Charm oli kutkuttavan erilainen. Freelancertanssija Jonna Aaltonen tarjosi tulkinnan, joka hätkähdytti ja oli raikkaasti jotain aivan muuta kuin klassista balettia. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Alina Nanu ja Michal Krčmář loihtivat taidokkaan tulkinnan Marius Petipan koreografiasta Don Quijoten Grand pas de deux´sta, olin myyty. Aplodien perusteella niin oli myös muu yleisö!

Väliajan jälkeen tunnelma tiivistyi entisestään. Kuten ensimmäisellä puoliajalla, myös nyt yleisö eläytyi esitysten mukana ja puhkesi välillä hersyviin aplodeihin tanssijoiden taidonnäytteistä. Osassa esityksistä oli livesäestys.

Illan kohokohdaksi itselleni nousivat Suomen Kansallisbaletin tanssijan ja koreografin Emrecan Tanışin teokset. Johan Pakkanen, Linda Haakana ja Atte Kilpinen tulkitsivat Isran väkevästi ja vaikuttavasti. Videoprojisointi, nauhalta tuleva puhe sekä jousikvartetin (Kreeta-Julia Heikkilä, viulu, Siljamari Heikinheimo, viulu, Dalia Stasevska, alttoviulu ja Joona Pulkkinen, sello) tulkitsema Mehmet Tanışin sävellys ja osa Philip Glassin jousikvartetto numero 3 ”Mishima”:sta loivat maagisen ja intensiivisen tunnelman. Tanışin toisen teoksen tulkitsi Atte Kilpinen yksin. Separation Among Us tarjosi vangitsevaa liikkeen lumoa soolona. Miten upeaa heittäytymistä ja kehonhallintaa Kilpiseltä!

Balettia ja nykytanssia sujuvasti lomittava, klassikoita ja kantaesityksiä yhdistelevä gaala oli mukavan monipuolinen. Illan aikana saimme nähdä Suomen Kansallisbaletin tanssijoiden lisäksi kansainvälisiä vieraita Tšekistä ja Saksan Baijerista. Taiteellisena koordinaattorina gaalassa toimi Michal Krčmář ja tuotannollisena koordinaattorina Ville Mäki. Katsojat piti kärryillä illan kulusta juontaja Minna Tervamäki. Jos balettigaalasta tulee perinne, niin aion tulla katsomaan myös ensi vuonna!

Lue myös Johannan tunnelmia Turun musiikkijuhlien 2018 Omnia Vincit Amor -konsertista Pyhän Hengen kappelissa.

Turun musiikkijuhlat ovat vuonna 2019 8.–22.8. Taiteellisena johtajana on kapellimestari Klaus Mäkelä. 

 

Les Ballets Trockadero de Monte Carlo: balettia pilke silmäkulmassa

Balettiseurue Les Ballets Trockadero de Monte Carlo saapui Turun Logomoon toukokuun puolivälissä ja minä suuntasin kiinnostuneena sitä katsomaan. Les Ballets Trockadero de Monte Carlo, eli tuttavallisemmin Trocks, on kokonaan miehistä koostuva, klassisesta baletista ammentava, yhdysvaltalainen huumorin kyllästämä balettiryhmä. Logomon vierailua ennen ryhmä oli esiintynyt Suomen osalta myös Helsingissä ja Tampereella. Menin katsomaan Les Ballets Trockadero de Monte Carlon esitystä tietäen suunnilleen vain, että luvassa on all-male -ensamble ja klassista balettia koomisella otteella sekä tutuja, kärkitossuja ja kenties hieman Joutsenlampea. Omista balettiharrastusajoista on niin kauan aikaa, että voisin sanoa itseni olevan suht tietämätön balettiin liittyvissä asioissa. Onneksi esitys oli tehty niin taitavasti, että tietämättömyys ei haitannut!

Yleinen käsityshän on, että klassiseen balettiin kuuluvat tarkat tekniset vaatimukset sekä sukupuoliroolit ja kurinalaisuus. Kädet ja jalat tulee olla täydellisesti ojennettuina, tekeminen yhtäaikaista, eikä lavalle tuoda sinne kuulumattomia elementtejä. Naisballerinat tanssivat kovakärkisillä suht eri koreografiat kuin miehet. Pehmeillä tossuilla tanssivat miehet toimivat usein naisballeriinojen tanssien tukijoina muun muassa nostoissa. Les Ballets Trockadero de Monte Carlon miesballeriinat kyseenalaistavat nämä käytännöt reippaalla ja humoristisella otteella!

Balettiesitys alkoi kuulutuksella, joka valmisti yleisön esityksen tunnelmaan. Tyylitellysti artikuloitu kuulutus kirvoitti yleisöstä hihitystä ja jopa naurunremakkaa, ja antoi ymmärtää, että luvassa ei todellakaan ole klassinen balettinäytös. Ja se oli vasta alkua. Kaksi väliaikaa sisältävässä esityksessä käytiin läpi niin ikiklassikko Joutsenlampi, nykybalettia sekä Espanjaan, Ranskaan ja Venäjälle sekä niiden balettiperinteeseen viittaavia kohtauksia. Kaikkia baletteja, viittauksia ja kohtauksia en tunnistanut, mutta se ei menoa haitannut. Nautin täysin siemauksin Trocksien tulkinnoista ja muunnelmista.

Esityksen komiikka muodostuu niin hienovaraisista viittauksista baletin perinteeseen kuin balettiummikollekin avautuvista vitseistä. Muun muassa slapstickin ja dragin tyylilajeja hyödynnetään runsaasti, kun ballerinat kompuroivat, tönivät tai jopa potkivat toisiaan tai pyöräyttelevät silmiään toisten touhuille.  Miten vitsikästä onkaan, kun ensamblen yksi ballerina ei viitsikään ojentaa käsiään, kompastuu kesken kaiken, tai kun traagisesti kuoleva joutsen kyllästyykin ja lopettaa hetkeksi kuolemisen. Puhumattakaan siitä, miten minua nauratti, kun yksi ballerina tulee lavalle silmälasien kanssa tai tekee voltin kesken soolon. Tiedän, kerrottuna tuskin kuulosta yhtä hauskalta. Esitys onkin nähtävä itse. Esiintyjien karisma kantaa viimeisille penkkiriveille asti, eikä ole yhtään liioiteltua taputtaa riemukkaasti joka ikisen kohtauksen jälkeen.

Erityiseksi suosikikseni nousi Joutsenlammen tulkinta. Ehkä syynä oli se, että se kesti koko ensimmäisen puoliajan ja saimme nauttia yltäkyllin saman baletin eri kohtauksista. Joutsenlammen tulkintaa katsoessa oli runsaasti aikaa päästä mukaan juoneen ja tunnelmaan, hurmaantua miesjoutsenten kauneudesta, elegantiudesta ja teknisestä taidosta. Suosikkikohtauksekseni nousi yhden joutsenen soolo, jossa tutusta tippui tippumistaan höyheniä. Miten hauskaa, ja visuaalisesti niin vaikuttavaa!

”Kevään paras kulttuurielämys!” totesi seuralainen. En voi olla kuin samaa mieltä.