Pääsiäinen ilman yllätysmunia

Palmusunnuntaina otin ensiaskeleita pääsiäistunnelmaan ja suuntasin Susannan ja lasten kanssa katsastamaan Kuralan Kylämäen pääsiäisvalmisteluja. Kuten yleensä, tunnelma Kylämäessä oli verkkaan rauhallinen, kiireestä ei ollut tietoakaan ja koristelut odottivat ihailijoitaan. Tiput, kanat ja kukot sekä rairuohopedit olivat vallanneet pöytätasot, noidat lentelivät ikkunoilla ja kauniisti värjätyt kananmunat oli nostettu jo esille. Iso-Kohmon tuvan uunissa valmistui mämmi ja ikkunoilla kukkivat komeasti kliiviat ja amaryllikset. Vähä-Kohmon päärakennuksessa taasen pääsi lukemaan pääsiäistarinoita ja tunnistamaan 1950-luvun keittiövälineitä, toiset paremmalla menestyksellä kuin toiset. Kokeiluverstaalla pääsi itse kokeilemaan munien koristelua ukrainalaisella vahatekniikalla.

Myös Kylämäen pihapiiri halusi tarjota vieraille nähtävää. Yleensä olemme käyneet Kuralassa kesäisin, joten nyt maisema oli kesäistä vehreyttä huomattavasti karumpi: laitumet olivat tyhjinä, puut paljaina ja maakin vielä harmaanruskea. Tarkempi silmäys ympäröivään luontoon kuitenkin antoi lupauksen kohta koittavasta kesästä. Ojanpientareet olivat valtoimenaan pajunkissoja, kirkkaankeltaiset leskenlehdet puskivat esille aurinkoisilla rinteillä ja Iso-Kohmon talonnurkalla päivää paistattelivat sinivuokot. Linnut livertelivät kilvan puissa piilotellen kameralta ja Iso-Kohmon  tallin auringonpaisteiseen punamultaseinustaan nojaillessa kevättakkikin tuntui olevan liikaa. Lapselle kevään tulon ihmettelyä tärkeämpää oli tarkistaa, oliko kaikki oleellinen talven jäljiltä tallella. Ja olihan ne: traktori, keinu ja kyläpuoti löytyivät sieltä mistä pitikin.

Jos kevään tulo siis vielä epäilyttää, kannattaa suunnata Kuralan Kylämäkeen hakemaan toivonpilkahduksia. Museoalue on aina avoinna vaikka rakennukset ovatkin kesän ja tapahtumien ulkopuolella suljettuina. Ja jos ei Kuralan Kylämäen pääsiäistapahtumaan ehtinyt nyt viikonloppuna, voi pääsiäistunnelmaa hakea vaikka Luostarinmäen käsityöläismuseosta, jossa pääsee tutustumaan idän ja lännen pääsiäisperinteisiin koko viikon ajan. Viikonloppuna on vielä koko perheen pääsiäistapahtuma, jonka tunnelmista viime vuodelta voit lukea tästä linkistä.

Kuralan Kylämäen kesätunnelmia pääset katsomaan tästä linkistä ja elokuisesta museoretkestä elävän historian Kylämäkeen tästä.

Stundarsin ulkoilmamuseo – matka pohjalaiseen maalaiskylään

Yhdeksänkymmentäluvun loppuvuosina vanhempani suunnittelivat mökin rakentamista. Muistan, että tuolloin pohjoispohjalaiset juuret omaava äitini ja minä haaveilimme punaisesta pohjalaistalosta valkoisine ikkunalistoineen, paritupineen ja tasaisine ikkunarivistöineen. Nuo ideoista piirroksiksi siirtyneet haavekuvat ovat edelleen nähtävissä tuon aikaisen päiväkirjani sivuilla.  Yhteinen haaveemme ei kuitenkaan koskaan toteutunut ja hyvä niin, perinteinen pohjalaistalo keskellä pohjoiskarjalaista vaaramaisemaa olisi sittenkin ollut kuin kala kuivalla maalla.

Muisto tuosta mökkiunelmasta nousee silti usein loma-aikoina mieleeni. Syy tähän on yksinkertainen: saan viettää monet näistä lomapäivistäni puolisoni lapsuusmasemissa Etelä-Pohjanmaan lakeuksien keskellä. Teiden varsilla notkuvat juuri nuo muistojeni ihastuttavat rakennukset, toiset yhä edelleen asuttuina, toiset valmiina notkahtamaan ja kohtaamaan maankamaran seuraavan tuulenpuuskan myötä.

Tällä lomalla pääsin perehtymään vielä lähemmin tähän pohjalaiseen maalaistunnelmaan. Automatka Vaasaan muuttui ihastuttavaksi museoretkeksi, kun puolisoni isä päätti suunnata autonsa keulan kohti matkan varrella olevaa Mustasaaressa sijaitsevaa Sulvan kylää ja Stundarsin ulkoilmamuseota. Ihastuminen paikkaan oli miltei yhtä nopeaa ja rajua kuin taivaalta päällemme vyöryvä rankkasade ukkosenjyrinän säestämänä. Vallitsevaa ilmaa kohtaan osoittamastani epäluuloisuudesta huolimatta kaikki kääntyi kuitenkin hetkessä parhain päin kuten vain suomenruotsalaisen maiseman keskellä voi: kahvihetken jälkeen paahtava aurinko lipui esiin pilviverhojen takaa ja vain lukuisat vesilätäköt jäivät muistuttamaan sadekuurosta.

Stundarsin käsityöläiskylä on samalla museoalue ja kulttuurikeskus. Sen tarkoituksena on vaalia ja jakaa ruotsinkielisen Pohjanmaan kult-tuurihistoriaa elävällä tavalla. Ulkoalueelle on koottu rakennuksia Mustasaaren ja Vaasan alueelta kuutisenkymmentä. Sieltä löytyy 1900-luvun alun pohjalaisen elämänmenon koko kirjo: vauras maalaistalo luhtiaittoineen ja leivintupineen, käsityöläisten asunnot pajoineen ja työvälineineen, tilattomien ja mäkitupalaisten kodit, postitoimisto ja kauppa sekä ne perinteiset ulkorakennukset sekä tietenkin vaivaisukko heti portilla muistuttamasta tämänkin perinteen olemassaolosta. Lisäksi alueella on useita näyttelyitä kesän aikana eri tiloissa ja paikan tapahtumakalenterissa riittää varmasti kaikille jotain kiinnostavaa ympäri vuoden markkinoista vohvelipäiviin ja käsityönäytöksiin.

Museoalue on pyritty luomaan eläväksi kyläksi ja mielestäni tässä on onnistuttu erinomaisesti vaikka kaatosade olikin karkoittanut muut museovieraat paikalta. Talonpoikaistalon pihassa tuoksuu kanankakka, pihan toiselta laidalta kuuluu vasikoiden ammunta ja sisätiloissa tuoksuu tuoreet paistokset. Kolme ajan asuihin pukeutunutta työntekijää jaksoivat jakaa tietouttaan pirteinä rakennuksesta toiseen, eikä enempää vaadittu. Museon välitön tunnelma tarttui koko seurueeseen hetkessä. Pyykkärin kadotessa hetkeksi nurkan taakse lapsi upotti kätensä pyykkiveteen onnellisena ja tarmokkaana, paappa vasaroi nikkariaitassa puuhevosen ja puoliso intoutui musisoimaan valokuva-ateljeessa rekvisiittana olleine olkihattuineen. Itse jäin pitkäksi aikaa haaveilemaan lammashaan takana avautuvasta näkymästä: 2000-luvun Sulvan kylän idyllistä, joka ei ulkonäöllisesti museon maailmasta poikennut. Ehkä sittenkin joskus toteutan tuon lapsuuden haaveeni ja istun oman punaisen pohjalaismökkini pihalla nauttimassa kahvia ruusukupista keskellä näitä lakeuksia.

Kuvatunnelmia kesäisestä Kuralasta

Kesäkuu on viimein koittanut ja luonto näyttää parastaan. Viimeistään tänään monet museot avaavat kesäkautensa.  Jo viikonloppuna otin lapsen kanssa varaslähdön kesätunnelmiin aina niin idyllisessä Kuralan kylämäessä, jossa vietettiin Oi ihana toukokuu -tapahtumaa. Puitteet olivat täydelliset: virkeät ja ilosta kirmaavat lampaat olivat saapuneet vielä niin vihreille laitumille rapsuteltaviksi, syreenipensaat, omenapuut ja perinnepuutarha kukoistivat. Uuttakin nähtävää oli mäelle saapunut: kyläpuoti, jossa lapset saavat leikkiä ja vanhemmat voivat istahtaa nostalgisoimaan menneen ajan kauppatunnelmaa kun itsepalvelua ei vielä tunnettu ja saman tiskin takaa saattoi ostaa niin kankaat, ruuat kuin vaatteetkin. Hypisteltävää ja katseltavaa riitti.

Ihana kylämäki, tapaamme varmasti vielä monta kertaa tänä kesänä!

Elokuisesta Kuralan kylämäestä voit lukea blogistamme tästä.

Elävää historiaa Kuralan kylämäessä

Syksyn sateiden harmaannuttaessa maiseman ikkunan takana on hyvä muistella aurinkoista elokuun retkeä  Kuralan kylämäkeen. Viime viikonloppuna yleensä 1950-luvun tunnelmissa oleva museoalue taantui ajassa kun siellä vietettiin Muinaistekniikan päiviä. Vierailijat pääsivät tutustumaan niin esihistoriallisiin kuin historiallisiin käsityötaitoihin ja saamaan kuvan menneestä arjesta. Viikonlopun ohjelma oli runsas, paikan päällä pääsi niin katselemaan kuin tekemään ja kokemaan. Itse ehdin perheen kanssa vasta sunnuntaina Kuralaan mutta tuolloinkin touhua, nähtävää ja yleisöä riitti.

Vaikka ohjelmaa oli kaikenikäisille, olivat tällä kertaa perheen aikuiset siitä kiinnostuneempia. Jousiammuntanäytöstä katsellessa omat muistot jousipyssyleikeistä ja jousipyssyjen rakentelusta nousivat mieleen ja paikalle pystytetty teltta tuoksui aivan samalta kuin lastenleikeissämme kulunut intiaaniteltta silloin kymmeniä vuosia sitten. Lapselle riitti jännittävä kohtaaminen kanojen ja kukon kanssa, kiipeäminen vanhan traktorin kyytiin ja leikkiminen vanhoilla puuleluilla. Kuralassa viehättävintä onkin se, että leikkiminen ja koskeminen on sallittua ja suotavaa, jonka takia museokäynti ei jää vain silmäniloksi vaan on laajempi kokemus. Kotiinlähtö aiheuttikin perheen nuorimmassa niin suuren surun, että varmasti palaamme syksyllä uudelleen maalaistunnelmiin. Syyskauden ohjelman mukaan luvassa on niin kätkösuunnistusta kuin syksyisiä leikkejä ja kädentaitoja.

Kuralan kylämäkeen on vapaa pääsy. Ulkoalue on avoinna ympäri vuoden vaikka rakennukset ovat kesäkauden jälkeen avoinna vain tiettyinä aikoina tapahtumien yhteydessä. Tarkemmin syksyn ohjelmaan voi tutustua täällä.