Rauhallista joulunaikaa

Vuoden lyhin päivä oli eilen. Nyt mennään jo kohti valoa, ja huomenna on jouluaatto! Marras-joulukuu on ollut kiireinen, mutta joihinkin joulujuttuihin on ollut pakko päästä fiilistelemään alkavaa juhlakautta.

Luostarinmäen käsityöläismuseo on ollut auki joulunajan esitellen vanhoja joulun perinteitä. Yhden oven takaa löytyy käsityöläinen esittelemässä kädentaitojaan, esimerkiksi turkkuri tai pirtanauhan ja himmelin tekijä. Toisen oven takaa löytyy perhe nukkumassa lattialla, sillä sukulaisten henget saavat kerrankin nukkua sängyssä. Luostarinmäki on niin idyllinen ja kaunis alue ja väkisinkin virittyy joulutunnelmaan söpöjä rakennuksia kiertäessään. Taisi jotain löytyä mukaanviemisiksi myös joulupakettiin.

Vanhan suurtorin joulumarkkinat ovat perinteisesti pakko nähdä -kohde. Tänä vuonna ehdin sinne vain pikaisesti ja oli kiva, että väkeä ei ollut aivan liikaa. Siellä sai ihastella jos jonkinmoista myytävää käsityötuotetta ja jouluherkkua, lavalla muusikot viihdyttivät ja ehdin nähdä myös vähän sirkusesitystäkin. Suurtorin puitteet eivät voisi jouluisemmat olla, julistetaanhan koko Suomen joulurauha juuri tältä Brinkkalan talon parvekkeelta.

Kaupunki on koristeltu kauniin jouluvaloin ja –koristein.

Turun tuomiokirkko on maankuulu kuusestaan, jossa joulunaikaa valaisee yli 700 led-valoa. On alkamassa blogin ensimmäinen joulu.

Hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2016!

Toivottavat

Arjen pilkahduksien bloggaajat

Joulupukki ja noitarumpu – teatterista joulutunnelmaa

Mauri Kunnaksen kirjat ovat meillä ainaisella lukulistalla ja  viime jouluna lahjaksi saadun  Kunnaksen Soivan laulukirjan sävelet kaikuvat Lapsen huoneesta vuodenajan vaihteluista välittämättä. Kun päiväkodin seinälle ilmaantui Turun Nuoren Teatterin mainos Joulupukki ja noitarumpu –näytelmästä, en voinut ohittaa sitä olankohautuksella. Kun Lapsi näki mainoksen, alkoi päivittäinen kysely siitä, olisinko sattumalta jo ostanut liput näytelmään. Päätös yhteisestä teatterihetkestä oli syntynyt.

Harmaan marraskuun vaihtuessa lumettomaan joulukuuhun lähdimme etsimään eksynyttä joulutunnelmaa. Lapsi oli innoissaan, koko edellisen viikon hän oli laskenut päiviä teatterivierailuun. Eikä hän todellakaan ollut ainoa innokas. Teatterille päästyämme kohtasimme kärsimättömän mutta hyväntuulisen, odotetusti lapsivoittoisen teatteriyleisön, joka malt-tamattomana odotti salin ovien avautumista.

Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu –kirjan tarina on varmasti monelle tuttu. Kirjan tarinaan ja kuvitukseen perustuva samanniminen elokuva on joka jouluinen klassikko, jonka musiikki jää aatonkin jälkeen päähän soimaan. Näytelmä seuraa tätä samaa kaavaa. Jouluaatto lähestyy Korvatunturilla ja kiire yltyy, mutta ahkerat tontut jaksavat töiden ohella laulaa ja leikkiä. Joulupukin saama kummallinen kirje saa aikaan hämmennystä, kun sen sisältöä joutuu koko tonttujoukko arvailemaan. Jännitys tiivistyy kun yllättäviä vastoinkäymisiä ilmenee ja noitarummun pauke kiirii tunturien yllä.

Tarinan tuttuus ei lapsiyleisöä haitannut. Oli ihanaa seurata kuinka intensiivisesti Lapsi uppoutui näytelmään ja kerronta vei mukanaan. Eikä näytelmä minuakaan kylmäksi jättänyt. Näyttelijöiden pirteys ja soljuva kerronta miellytti. Varsin jäyhän oloinen Petteri Punakuono ja sitäkin energisempi Kille-kissa naurattivat. Myös yksityiskohtainen puvustus ja lavalta säteilevä ilo saivat unohtamaan ulkona odottavan pimeyden. Kesken näytelmän kuiskattu Lapsen tunnustus shamaanin henkiin herättämien ja robottimaisesti toimivien lelujen pelottavuudesta sai minulta täyden kannatuksen. Onneksi valojen sytyttyä lavalle pelko oli jo karissut.

Joulupukki ja noitarumpu –näytelmän esitykset näyttävät olevan loppuunmyytyjä ja aivan syystä. Onneksi Kunnaksen luomaan joulutunnelmaan voi virittäytyä muutoinkin, viimeistään jouluna television ääressä. Ja keväällä on luvassa lisää lapsellisia teatterielämyksiä, kun Marjatta Kureniemen ihastuttavat satuhahmot Onneli ja Anneli valtaavat Turun Nuoren Teatterin lavan.

Kuvat: Turun Nuori Teatteri/ Mikko Vihervaara