Turun päivä 20.9.2015

Maisema joensuulta Aurajoen yläjuoksulle Turussa

Tulevana sunnuntaina ei kannata jäädä kotiin makoilemaan, sillä silloin vietetään Turun omaa kotiseutupäivää. Jo vuodesta 1961 vietetyn päivän ideana on tutustuttaa asukkaat omaan kotikaupunkiinsa.

Oletko aina halunnut kurkistaa siihen keltaiseen Kupittaan kaivohuoneeseen, joka ainoana jäljellä olevana merkkinä muistuttaa menneestä Kupittaan kylpyläajasta? Tai päästä vierailemaan paloasemalla ihailemassa niin paloautoja kuin upeaa asemarakennusta? Kenties viime kesänä jäi vierailu fregatti Suomen Joutsenella tai Luostarinmäen käsityöläismuseolla väliin? Tämä kaikki on nyt mahdollista – ja paljon muuta.

Monet päivän tapahtumista ovat ilmaisia. Erityisen hauskalta kuulostavat Aurajoki-festarit Halistenkoskella ja Myllärintalolla sekä Forum Marinumin museovenekyydit esimerkiksi merialueen vanhimmalla höyryhinaaja Vetäjä V:llä.

Nostalgiaretki Uuteenkaupunkiin

Uusikaupunki

Lauantaina nappasin siskon ja lapsen kainaloon ja suuntasin Uuteenkaupunkiin. Siellä vietettiin viikonloppuna Uudenkaupungin Vanhat Talot –tapahtumaa, jossa vierailijat pääsivät kiertämään ja kurkistelemaan paikallisten koteihin ja pihoihin sekä tutustumaan luennoilla ja esittelyillä muun muassa perinnerakentamiseen. Yksityisten asukkaiden lisäksi avoinna oli myös julkisia kohteita kuten Uudenkaupungin museon kaikki kolme kaupungissa olevaa museokohdetta. Tapahtumaa on järjestetty Uudessakaupungissa 2000-luvun puolivälistä saakka vaikkakin toisella nimellä. Uudenkaupungin lisäksi ainakin Kristiinankaupungissa, Loviisassa ja Pispalassa on saanut astua suljettujen porttien sisäpuolelle ja toisinaan myös taloihin sisälle samankaltaisissa puutalotapahtumissa.

Ugin vanhat talot -tapahtuma

Uudenkaupungin puutalo

Uusikaupunki on vanha merenrantakaupunki sopivan matkan päässä Turusta. Se on myös entinen kotikaupunkini, jonka idyllisessä puutalokeskustassa vietin lapsuuteni. Monet  avoinna olleista ja ohikuljetuista kohteista olivatkin entuudestaan tuttuja. Vaikka olen ehtinyt asua muualla jo puolet elämästäni, ovat nuo moneen kertaan kuljetut kadut ja korttelit taloineen täynnä muistoja: tästä talosta hain isosiskoni syntymäpäiväkutsuilta, tällä kadulla opettelin ajamaan polkupyörällä, tämä oli täydellinen piha piiloleikkiin, tuon talon piharakennuksessa kokoonnuimme perustamaan salaseuran, tuolla talossa taasen kävimme aina nuuttipukkeina vaikka vähän jännittikin ja tätä kautta kuljettiin kotiin vähän vanhempana discoiltojen jälkeen. Samalla huomasin, että entinen nuorisotalo, jossa monena iltana tuli oltua, onkin nyt myynnissä!

Uudenkaupungin museon leikkihuone

Uudenkaupungin vanhat talot

Näiden muistojen noustessa pintaan kiertelimme taloja rauhalliseen tahtiin, leikimme museossa niin salapoliisia kuin kauppaneitiäkin, tutustuimme pihakirppisten aarteisiin ja ihailimme asuntojen kiinnostavia yksityiskohtia, kauniita pihoja ja vanhoja tapetteja. Rennon kulkumme vuoksi aika ei millään riittänyt ja nälkä yllätti seurueemme, joten suurin osa kohteista jäi meiltä näkemättä. Kaupunkiin saapuneena turistina tämä olisi varmasti harmittanut mutta itseäni ei. Retki oli sopiva nostalgiahetki siskojen kanssa aurinkoisiin lapsuuspäiviin ennen syksyn alkua.

Uusikaupunki

Uusikaupunki

Taloissa keskityin ihailemaan tiloja ilman kameraa. Kokeakseen saman kannattaa siis suunnata itse paikan päälle. Seuraavan kerran Uudenkaupungin puutaloihin pääsee tutustumaan kahden vuoden päästä. Sitä ennen tunnelmoida voi tapahtuman kotisivuilla, jossa on kiinnostavat esittelyt monista taloista. Malttamattomat voivat tutustua tietenkin Uuteenkaupunkiin omin päin: puutalovoittoisessa keskustassa saa ajan kulumaan hyvällä ilmalla ilman taloihin astumistakin ihaillen kunnostettuja julkisivuja ja taidokkaita portteja. Sadeilmalla voi piipahtaa museoon tai vaikka kirjastoon, molemmat kun sijaitsevat vanhoissa tunnelmallisissa puutaloissa nekin.

Pieni hetki, suuri hupi

Aina kulttuurihetken syntymiseen ei tarvita suuria suunnitelmia ja ennakkovalmisteluja. Toisinaan elämykset yllättävät,  tulevat kadulla vastaan ja tempaavat mukaansa ja saavat pysähtymään.

Aurinkoisesta ja hyväntuulisesta Turku Pridesta palatessamme saimme kohdata tuollaisen elämyksen. Pahaa aavistamattomina kuljimme rantakatua kotiinpäin kunnes seurueemme lapset pysähtyivät hetkeksi tarkkailemaan kadun reunalla harjoittelevaa sirkustaiteilijaa. Tuo hetki venyi ajateltua pidemmäksi, harjoittelu lopulta aikuisia ja lapsia naurattaneeksi esitykseksi. Esiintyjän kommunikointi koko ajan kasvavan yleisön kanssa oli hersyvää ja luonnollista. Pitäisi useammin olla aikaa pysähtyä ja nauttia näistä arjen pienistä hetkistä.


Kiitos sirkustaiteilija Pekka Laamanen tästä muistutuksesta ja antoisasta kotimatkasta.