TEHDAS Teatteri yhdistää klassikot reteän rytmikkäästi

tehdasteatteri_kolmesisartajatuntematonsotilas_kuva_jussivirkkumaa3
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

*Yhteistyössä TEHDAS Teatterin kanssa

Millaiset pelikortit elämä on sinulle antanut? Ollakko tyytyväinen nykytilanteeseen vai haikaillakko koko ajan jotakin muuta? Muun muassa näitä teemoja käsitellään TEHDAS Teatterin kevään kantaesityksessä Kolme sisarta ja tuntematon sotilas. Tommi Silvennoisen ohjaama teos tuo katsojien eteen kahden klassikkotekstin katkelmia kiinnostavasti ja yllättävillä käänteillä. Mukana on myös tekstiä Pauli Tapion Varpuset ja aika -runokoelmasta.

Silvennoisen dramatisointi ja työryhmän esitysdramaturgia pistävät klassikot silppuriin ja heittävät silput musiikilla säestettynä katsojien ihmeteltäväksi. Draaman kaarta noudattavan näytelmän sijaan esitys on kokoelma erilaisia kohtauksia, joissa ammennetaan klassikoista TEHDAS Teatterin näköisesti. Kotikaupungin kaipuuta henkivä Anton Tšehovin Kolme sisarta (1901) ja jatkosodan karmeudesta kielivä Väinö Linnan Sotaromaani/Tuntematon sotilas (2000/1954) eivät liene aiemmin saaneet yhtä raikasta ja reteätä käsittelyä. Antti-Juhani Mannisen musiikki ja äänisuunnittelu riipivine, punkahtavine kohkailuineen ja jammailevan jazzahtavine rytmeineen täydentävät kokonaisuuden.

tehdasteatteri_kolmesisartajatuntematonsotilas_kuva_jussivirkkumaa4
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri
tehdasteatteri_kolmesisartajatuntematonsotilas_kuva_jussivirkkumaa2
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

Paikoin tunnistan repliikkejä ja niistä tulvahtaa lämmin tuttuuden tunne. Esityksen kontekstissa esimerkiksi tututkin Tuntemattoman sotilaan repliikit saavat uudenlaista perspektiiviä. Tšehovin ja Linnan alkuperäistekstien vahva kaipuu ja tavoite päästä Moskovaan pidetään mukana kautta esityksen. ”Moskovaan, Moskovaan!” jää lausahduksena vahvasti mieleen.

Tempaudun mukaan Seidi Haarlan, Antton Kainulaisen, Jukka Kittilän, Sofia Molinin ja Nanna Mäkisen intensiiviseen menoon. Paikoin teoksen rytmi on hengästyttävän tiivis. Monet kohtaukset ovat erittäin fyysisiä. Lähes haukon henkeäni miten taitavasti ja tanssillisesti esiintyjät liikkuvat yksin ja yhdessä. Mieleeni jää erityisesti alkuosan kohtaus, jossa näyttelijät kiemurtelevat lavastuksen poikki yhtenä etenevänä massana. Huumaavaa katsottavaa!

Esitykset 3.3.2019 saakka TEHDAS Teatterissa, Itäinen Rantakatu 64, Manilla, Turku. Ikäsuositus 12+.

 

Mainokset

Lukemattomia tarinoita – Turun Kirjamessut 2018

Turun kirjamessut 5.-7.102018

Joka syksy on tapahtuma, jota en jätä väliin: Turun Kirjamessut. Kirjat, lukeminen ja kirjallisuus ovat aina olleet minulle tärkeitä. En tiedä missä olisin ilman kirjoista saamiani vaikutteita ja oppeja, tuskin ainakaan kirjoittamassa tätä tekstiä teille. Jo lapsuudessani kirjat veivät satumaailmoihin ja vanhemmat omalla esimerkillään näyttivät, että on aivan oikein pysähtyä arjen keskellä hyvän lukukokemuksen ääreen. Tätä mallia haluan jatkaa myös lapsilleni.

Kirjamessuilla olen käynyt turkulaisuuteni alusta saakka, lukiolaisesta tähän päivään. Toisinaan vapaa-ajalla, toisinaan töiden muodossa kuten tänäkin vuonna. Rakastan sitä, että näen ympärilläni lukemattoman määrän vain lukemistaan odottavia kirjoja, jännittäviä uutuuksia, sekä jo niitä vanhoja tuttuja. Kirjamessuilla on kyse myös siitä, että pelkän kirjan sijaan pääsee hyppäämään kirjailijoiden ja muiden lukijoiden matkaan, astumaan siihen lukualtaan syvään päähän. Ja parasta ehdottomasti Turun kirjamessuilla on tapahtuman hyväntuulisuus, suurimmalle osalle paikalle saapuneista kirjat ja niiden tekijät ovat yhtä tärkeitä kuin itselleni.

Tänäkin vuonna Turun kirjamessut ovat totuttuun tapaan lokakuun alussa, 5.–7.10.2018 Turun messukeskuksessa. Tämän vuoden messuohjelmaan tutustuessani innostuin: ohjelmasta löytyi kiinnostavia helmiä ja mielekästä kuunneltavaa koko viikonlopuksi, jokaiselle messupäivälle. Oman intoni siivittämänä valitsin esiteltäväksi muutaman ohjelmapoiminnan jokaiselle kolmelle messupäivälle. Valmiin listani edessä naurahdin: ohjelmapoimintani kertovat kiinnostuksen kohteitani paremmin kuin itse ehkä sanallisesti osaisin muotoilla. Eli olkaa hyvät: kolmen päivän täydeltä oman makuni mukaisesti kulttuuria, elämäkertoja, historiaa, naisia ja tämän vuoden teemamaata Viroa, mitä sitä muuta täydelliseen viikonloppuun kaipaakaan?

Perjantai 5.10.2018
  • Pieni runousaamiainen, Pieni Kirjapuoti (Yliopistonkatu 28) 9–10.30
    Runoja ja ruokaa, tarvitseeko sitä muuta?
  • Uutuusmusikaali turkulaislähiöstä, Auditorio 10.20–10.50
    Paleface ja Satu Rasila kertovat Varissuo-musikaalin kirjoittamisesta.
  • Emilia Kent – Runotytön tarina jatkuu, Ilonin ihmemaa B-halli 11.30–12.10
    Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies kirjoittivat rakastetulle kirjalle jatkoa.
  • Sankaritarinoita tytöille, Auditorio 12.20–12.45
    Virva Paloviidan kirja kertoo rohkeista suomalaisista naisista eri vuosikymmeniltä.
  • Sukupuoli ja historia. Menneisyyden näkijät ja tekijät, Tieto B-halli 13.20–14.00
    Asiantuntijakeskustelu sukupuolesta historian tutkimuksessa.
  • Helena Ruuska: Hugo Simberg. Pirut ja enkelit, Onerva 2. krs 15.00–15.25
    Helena Ruuska kertoo uutuuskirjastaan.
  • Aino Kallaksen paikka Suomen ja Viron kulttuurihistoriassa, Kallas 15.40–16.00
    Maarit Leskelä-Kärki tutustuttaa Aino Kallaksen maailmaan.
Lauantai 6.10.2018
  • Rauno Lahtinen: Elämää 1940-luvun Turussa, Tieto B-halli 10.30–11.00
    Syksyn uutuuskirjan esittely.
  • Ville Hytönen & Tuulia Matilainen: Aaveiden Eesti, kummitustarinoita Virosta, Kuisti B-halli 11.00–11.30
    Hytönen ja Matilainen kertovat kirjastaan.
  • Minä Mauri Kunnas, Auditorio 11.45–12.05
    Kirjailijahaastattelu ”kaikki rakastetusta Mauri Kunnaksesta”
  • Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildenin kolme elämää, Tieto B-halli 12.30–13.00
    Kortelainen kertoo kirjastaan.
  • Karoliina Suoniemi: Ihan oikeat prinsessat ja prinssit, Ilonin ihmemaa B-halli 13.40–14.00
    Kuka nyt ei kaipaisi päiväänsä vähän kuninkaallisia?
  • Ultra Bra, Auditorio 14.30–15.00
    Äänessä Kerkko Koskinen ja Anni Sinnemäki.
  • Rakkautta kirjoihin vai maksettua markkinointia? Onerva 2.krs 14.45–15.30
    Keskustelu kirjablogeista ja niiden merkityksestä.
Sunnuntai 7.10.2018
  • Minna Rytisalo: Rouva C, Fiore A-halli 10.40–11.00
    Esittelyssä Rytisalon romaani Minna Canthin nuoruusvuosista.
  • Lydia Koidula, Viron kansallisrunoilija, Kallas 11.00–11.30
    Koidulan runouden suomentamishankkeesta (viimeinkin!).
  • Pirkko Soininen: Ellen, Kuisti B-halli 12.20–12.45
    Soinisen romaanin Ellen Thesleffistä esittely
  • Miten vuoden 1918 muistot vaikuttivat aikakauden eläneiden elämään, Tieto B-halli 13.00–13.30
    Haastattelussa Tiina Lintunen ja Anne Heimo pureutuvat aiheeseen.
  • Perheet lukevat, Jukola 2.krs 13.45–14.25
    Paneelikeskustelu lukemisen merkityksestä perheissä.
  • Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon kesän 2019 teeman julkistus, Kuisti B-halli 14.00–14.30

Ohjelmien valinta listalle oli vaikea, ulkopuolelle jäi niin lukematon määrä yhtä kiinnostavia keskusteluja, lukunäytteitä ja kirjauutuuksia. Kannattaa siis itse suunnata messujen omille sivuille tutustumaan koko kattavaan ohjelmavalikoimaan!

Ja jos messuliput ovat vielä ostamatta, kannattaa ensin suunnata Facebook-sivullemme, jossa arvomme yhdelle onnekkaalle kaksi yhden päivän lippua Turun Kirjamessuille. Liput on saatu arvottaviksi Turun Kirjamessuilta. Osallistumisaikaa lippuarvontaan on tiistaihin 2.10.2018 saakka.

Toivottavasti tapaamme kirjamessuilla!

ÅST:n Jane Eyre on raikas, voimakas ja yhä ajankohtainen

Jane Eyre Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Jane Eyre (Tuuli Heinonen) ja Helen Burns (Kajsa Ek). Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

*Yhteistyö Åbo Svenska Teaterin kanssa

Åbo Svenska Teaterin syksyn ensi-ilta Jane Eyre tempaisee katsojan mukaansa hulluttelevaan ja ilottelevaan tulkintaan Charlotte Brontën klassikkoromaani Kotiopettajattaren romaanista (1847/ suomennettu 1915). Anna Azcáraten ja Camilla Blomqvistin dramatisointi  on voimakas ja vahva.  Jos klassikkotekstin päälle on jossain vaiheessa kertynyt pölyä, puhaltaa Jane Eyre pois ne ensiminuuteilla.

Susanna Airaksisen ohjaaman ja sovittaman näytelmän alku on vaikuttava. Jane Eyre seisoo lavan etualalla alhaalla olevan esiripun edessä. Pyynnöistään huolimatta esirippu ei ensin näytä nousevan ylös. Janen edessä on este, joka hänen on voitettava.

Jane Eyre Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Koulukodin tyttöjä. Aaro Wichmann (vas.), Kajsa Ek, Amanda Nyman ja Tuuli Heinonen. Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Jane Eyre Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Aaro Wichmann, Kajsa Ek, Tuuli Heinonen, Amanda Nyman sekä koulukodin opettaja Maria Temple (oik., Samuel Karlsson). Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Esteitä ei Jane Eyren taipaleelta puutu. 1800-luvun englantilaiseen luokkayhteiskuntaan sijoittuva tarina alkaa Gatesheadin talosta, jossa orpo Jane kasvaa rouva Reedin kasvattilapsena. Janen persoona ei tunnu miellyttävän rouva Reediä ja hän hankkii Janelle paikan Lowoodin koulukodista. Koulukodin papin, herra Brocklehurstin (Bror Österlund) tullessa Gatesheadiin tapaamaan Janea jopa lavasteet tärisevät papin auktoriteettisen askeleen alla.

Tilanne Lowoodissakaan ei ole paljon helpompi. Koulukodin ihanteena on kasvattaa tytöistä lainkuuliaisia kansalaisia tietyn muotin mukaisesti. Pursuilevat persoonallisuudet pitää hillitä ja oma käytös hallita, ja väärät tavat ja ajatukset karsitaan armotta pois. Kohtaus, jossa oppilaat opettaja Maria Templen (Samuel Karlsson) opastamana kitkevät pois vääränlaiset kukat koulun puutarhasta on kaikessa metaforiudessaan upea. Itsetietoisen kaunis pionikin saa mennä – kukka, josta muodostuu Janen ja hänen persoonansa symboli. Kukkasymboliikka näkyy hienosti myös kohtauksessa, jossa Jane Eyre (Tuuli Heinonen) ja koulutoverinsa Helen Burns (Kajsa Ek) riehaantuvat talvisiin leikkeihin. Harmaan tylsä palttoo kääntyy kukkia pursuilevaksi satiinitakiksi, ja tytöt saavat hetken aikaa olla riemukkaan lapsellisia.

Jane Eyre Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Jane Eyre (Tuuli Heinonen) ja isäntänsä Edward Rochester (Aaro Wichmann). Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Janen elämässä tapahtuu muutos, kun hän 16-vuotiaana pääsee pois koulukodista. Pesti herra Edward Rochesterin (Aaro Wichmann) suojatin Adèlen (Alma Lillkung, osassa esityksiä) kotiopettajattarena tuo Janelle uusia ja jännittäviä käänteitä. Itsetietoinen ja rohkea Jane ei jää Rochesterin kodissa Thornfieldissäkään seinäkukkaseksi, vaan solmii luottamuksellisen suhteen isäntäänsä. Alkaako elämä vihdoin kunnolla Thornfieldin suojissa? Saako Jane osakseen koko elämänsä unelmoimaansa rakkautta? Tämän jätän katsojan itse koettavaksi.

Pirjo Liiri-Majavan suunnittelema lavastus ja puvustus täydentävät hienosti tarinaa. Samalla ne antavat myös paljon lisää tulkintaan. Jane vaihtaa monen kohtauksen välissä asua lennossa keskellä näyttämöä, kun muut hahmot kuorivat hänen yltään edellisen kohtauksen puvun ja sujauttavat päälle seuraavan. Hauska ja monimerkityksellinen puvunvaihto on kohtauksessa, jossa Jane ei saa lavalla olevilta muilta hahmoilta apua vetoketjun kiinnilaitossa. Hän hakeutuu esityksen pianistin luokse, joka mutkattomasti keskeyttää soittonsa ja vetää puvun vetoketjun kiinni. Maskeerauksen kautta tuodaan esille hahmojen eroavaisuuksia ja tulkintojen liioitteluja. Janen maski ja hiukset ovat hyvin luonnollisia ja luonnonlapsimaisia, kun osalla roolihahmoista on voimakas ja epäluonnollisen ilmeikäs maski.

Kari Mäkirannan kauniit sävellykset sekä osuvat sanoitukset rytmittävät tarinaa saaden siihen jälleen uusia kerroksia. Yksi mieleenpainuvimmista lauluista on Adélen (Alma Lillkung, osassa esityksiä) laulu Janen saapuessa taloon. Musiikki, valot sekä näyttelijöiden tanssiminen puolestaan muodostavat erityisen herkullisen kokonaisuuden ja diskotodellisuuden Thornfieldin tanssijaiskohtauksessa.

Noin 170 vuotta vanhan tekstin teemat naisen itsemääräämisoikeuden tärkeydestä, naisen asemasta yhteiskunnassa sekä siitä, että jokainen ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi, ovat yhä ajankohtaisia. Elämänmakuinen, leikkisä ja raikas Jane Eyre on ehdottomasti yksi teatterisyksyn kohokohdista!

Jane Eyren esitykset 9.2.2019 saakka Åbo Svenska Teaterissa, Eerikinkatu 13, Turku. Esitys on tekstitetty suomeksi ja ruotsiksi.

Keltainen tiilitie vie Vartiovuorelle

*Yhteistyössä Turun Kesäteatterin kanssa

Vuonna 1900 julkaistu L. Frank Baumin teos Ihmemaa Oz on saanut  sukupolvet toisensa jälkeen haaveilemaan sateenkaaren tuolta puolen löytyvästä  satumaisesta Ihmemaasta. Kirjan pohjalta tehtiin Broadway-näytelmä jo vuonna 1902, mutta suuren yleisön tarina saavutti vuonna 1939. Tuolloin tarina julkaistiin Technicolor-värisenä elokuvana. Ja nyt näytelmä nähdään Turun Kesäteatterissa Tom Petäjän dramatisoimana ja ohjaamana. Tempaudu siis mukaan tanssin ja laulun pyörteisiin ja lähde Dorothyn  sekä ystävien matkassa kohti Ihmemaa Ozia!

Leijona, Dorothy, portinvartija, Variksenpelätti ja Peltinen Smaragdikaupungin portilla. Kuva Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Leijona, Dorothy, portinvartija, Variksenpelätti ja Peltinen Smaragdikaupungin portilla. Kuva Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri

Täytyy tunnustaa: ennen Taikuri Ozin ensi-iltaa minua jännitti. Ihmemaa Oz -elokuva oli yksi lapsuuteni katsotuimmista elokuvista, joten muuttaisiko näytelmä sen luomat muistot? Elokuvassa saippuakuplasta laskeutuva Pohjoisen Hyvä Noita Glinda oli huumaavan kaunis, hyvyyttä huokuva ja mystinen. Millaiseksi Glinda on tässä tehty? Entä keltainen tiilitie, kai se löytyy näytelmästä uudistuksista huolimatta? Kuinka paljon näytelmää on muokattu alkuperäisestä?

Dorothy saapuu Maiskiaisten keskelle Ihmemaahan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy saapuu maiskiaisten keskelle Ihmemaahan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Variksenpelätti löytävät Peltisen. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Variksenpelätti löytävät Peltisen. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri

Huoleni olivat turhia. Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella tämä monille tuttu tarina on sovitettu uudelleen, kuitenkaan unohtamatta tarinan peruselementtejä ja hahmoja. Mukana menossa kohti mystistä Taikuri Ozia ja Smaragdikaupunkia on perinteinen seikkailijajoukko: Dorothy (Maiju-Riina Huttunen), Variksenpelätti (Elviira Kujala), Leijona (Samu Loijas) ja Peltinen (Thomas Dellinger). Kaksi noitaa, Lännen Ilkeä Noita (Lauri Ketonen) varisapureineen (Jarkko Kallionpää ja Markus Niemi) sekä Pohjoisen Hyvä Noita (Miia Wakonen) sekoittavat pakkaa tahoillaan, ja lopulta vastassa on itse Taikuri Oz (Markus Niemi). Näytelmän pääroolien esittäjien lisäksi lavalle nousee miltei parikymmentä nuorta ja lasta esimerkiksi maiskiaisina ja vihreän Smaragdikaupungin asukkaina.

Vaikka Taikuri Ozissa ei olekaan kimmeltäviä saippuakuplia, tiesin jo paljon ennen ensimmäisen näytöksen loppua, että tämä on yksi parhaista kesäteatterinäytelmistä, joita olen nähnyt. Eikä seurani ollut eri mieltä kanssani. Taidokkaasti Dorothy seurueineen johdattaa katsojat seuraamaan heidän matkaansa lumoutuneina. Muutoksia näytelmässä toki on, mutta uudistukset ovat raikkaita ja hauskoja. Myös huumoria riittää, kuten kesäteatterissa kuuluukin. Ja onneksi kesäisten näytelmien yleinen pieruhuumori  on varsin vähäistä, joskin se tuntuu vetoavan yleisöön täälläkin. Eikä rakkauttakaan ilman tässä näytelmässä jäädä!

Nimirooleissa olevat näyttelijät tuovat loistavasti esille hahmojensa luonteita ja toiveita. Kaikki suoritukset ovat hienoja, mutta Lännen Ilkeän Noidan roolisuoritus on erityinen! Näytelmässä Lauri Ketonen pääsee loistamaan miltei pääroolissa ja se hänelle suotakoon, suoritus on sen verran loistava. Mukana olleen esikoisen mielestä taasen Taikuri Oz on verraton, jonka vihreänä kiiltevä pää huvittaa vielä monta päivää esityksen jälkeen.

Dorothy, Variksenpelätti ja Peltinen tapaavat Leijonan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy, Variksenpelätti ja Peltinen tapaavat Leijonan. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Lännen Ilkeä Noita unikkopellolla. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri
Dorothy ja Lännen Ilkeä Noita unikkopellolla. Kuva: Mikko Vihervaara / Turun Kesäteatteri

Ja vaikka Vartiovuorella ei lennähdetä Ihmemaahan tutun melodian turvin, on Valtteri Lipastin musiikki yksi näytelmän kantavista voimista läpi seikkailun. Jopa niin paljon, että huomaan vielä viikko ensi-illan jälkeen laulavani Matkalaulua toistuvasti. Jos et ole vielä päässyt näytelmää näkemään, löytyy Turun Kesäteatterin sometileiltä maistiaisia näytelmästä ja sen musiikista!

Kopauta punaisia paljettikenkiäsi kolmesti vastakkain – pian olemme jo Ihmemaassa!

Turun Kesäteatteri Vartiovuorella, Vartiovuori, Turku. Esityksiä 11.8.2018 saakka. Suositus yli 3-vuotiaille.