Tutun dekkarin äärellä: Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa

Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Virta (Markus Ilkka Uolevi), Komisario Palmu (Taneli Mäkelä) ja Kokki (Teemu Aromaa). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

*Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Turun Kaupunginteatterissa ollaan tänä keväänä 1930-lukulaisen salapoliisitarinan äärellä. Panu Raipian ohjaama Komisario Palmun erehdys tuo Turkuun rakastetun Komisario Palmun ja hänen terävät havaintonsa. Mika Waltarin vuonna 1940 julkaistun klassikkoromaanin on näyttämölle dramatisoinut hänen tyttärenpoikansa Joel Elstelä.

Esitys sijoittuu 1930-luvun Helsinkiin. Poliisi saa hälytyksen paheellisista elämätavoistaan tunnetun Bruno Rygseckin (Stefan Karlsson) luokse. Hän on kaatunut kylpyammeessa ja joutunut sairaalaan. Vai onko kyseessä sittenkään onnettomuus? Komisario Palmu matkaa avustajineen tapahtumapaikalle. He käynnistävät intensiiviset kuulustelut, joissa kaikkien paikallaolijoiden alibi ja motiivi puntaroidaan. Vaikka kyseessä on rikostarina, komediallisuutta ja huumoria esityksestä ei puutu.

Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Komisario Palmu (Taneli Mäkelä), Virta (Markus Ilkka Uolevi), Kokki (Teemu Aromaa) ja Bruno Rygseck (edessä, Stefan Karlsson). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri
Komisario_palmun_erehdys_turun_kaupunginteatterissa_Kuva_otto-ville_vaatainen_32620342567_ac70ee72f3_z
Alli Rygseck (Riitta Salminen), Erik Vaara (Mika Kujala) ja Amalia Rygseck (Eila Halonen). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

Komisario Palmuna nähdään Taneli Mäkelä, Kokkina Teemu Aromaa ja Virtana Markus Ilkka Uolevi. Ja millaisen kolmikon saankaan nähdä! Taneli Mäkelän Komisario Palmu on auktoriteettinen esimies ja poliisi, jonka havainnointikyky on veitsenterävä. Palmun ajatuksenjuoksussa eivät edes Kokki ja Virta tahdo pysyä mukana – ja sehän vasta hauskaa onkin. Kolmikon näyttelijänsuoritukset ovat hiottu hyvin yhteen. Yhdessä he toimivat erinomaisena vastinparina Rygseckin kartanossa parveilevalle sekalaiselle sukulais- ja ystäväjoukolle, joista he yrittävät päästä selville.

Kartanon isäntä, Stefan Karlssonin näyttelemä Bruno Rygseck on juuri niin käskyttävä ja inhottavan lipevä kuin olettaa saattaa. Brunon valkoiseksi maalatut kasvot ja vampyyrimainen viitta vahvistavat hänen groteskia persoonaansa. Brunon tätikään ei vetovoimallaan juhli: Eila Halonen tulkitsee Amalia Rygseckin hahmon riemastuttavan luotaantyöntävänä ja töksäyttelevänä vanhana neitinä. Minna Hämäläisen neiti Irma Vanne ja Thomas Dellingerin Kirjailija Laihonen ovat puolestaan molemmat hyväntuulisen hupsuttelevia vastarakastuneita  ja saavat minut pohtimaan voisivatkohan he olla syyllisiä… Piilottelevatko he hupsuutensa takana jotain? Joidenkin hahmojen tulkinnoissa näen samaa kuin monelle tutussa Matti Kassilan ohjaamassa Komisario Palmun erehdys -elokuvassa (1960). Näytelmätekstistä olen erottavinani ajoittain sen dramatisoineen Joel Elstelän hauskoja komediallisia lisäyksiä.

Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Komisario Palmu (Taneli Mäkelä), Virta (Markus Ilkka Uolevi), Irma Vanne (Minna Hämäläinen) ja kirjailija Laihonen (Thomas Dillinger). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

Esitys sijoittuu pääasiassa Bruno Rygseckin hulppeaan kartanoon. Välillä piipahdetaan Komisario Palmun työhuoneessa tai hotelli Kämpin kabinetissa. Jani Uljaan suunnittelema lavastus on upea ja toistaa ajankuvaa hienosti. Erityisen taidokas on Rygseckin kartano jalopuukalusteineen, täytettyine eläintenpäineen ja lintuineen, art deco -tyylisine valaisimineen ja pehmeine samettiverhoiluineen. Puhumattakaan kauniista puna-vihreästä esiripusta! Lavastus luo tunnelmaa, jota Tiina Valkaman pukusuunnittelu tukee. Miehillä on nykymalliin verraten isot, väljät puvut ja puvun liivit. Naishahmoilla on kauniisti leikatut leningit. Mieleeni jää erityisesti Alli Rygseckin (Riitta Salminen) tummansininen satiinileninki liehuhihoineen ja sointuvine oransseine käsineine ja hattuineen sekä Irma Vanteen (Minna Hämäläinen) poltetun oranssin värinen, myöskin liehuhihainen ja kauniisti laskeutuva leninki. Saadaanpa esityksessä kuulla myös ajankuvaan hyvin sopivaa musiikkia. Äänisuunnittelu on Eero Auvisen ja Mikko Hellströmin käsialaa.

Turun Kaupunginteatterin Komisario Palmun erehdys on kepeä, hauska ja hyvin tehty salapoliisitarina. Juoni etenee monessa eri aikatasossa paikoin suht nopeatempoisesti, mutta siinä pysyy hyvin mukana. Ajalliset hypähdykset tuovat tarinaan kiinnostavaa perspektiiviä. Lopussa juoni tiivistyy ja istun penkilläni lähes henkeä pidätellen. Kuka paljastuukaan syylliseksi? Mikä ja missä on rikoksentekoväline? Käyhän katsomassa mitä Komisario Palmu siihen tuumaa.

Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa syksyyn 2019. Itäinen Rantakatu 14, Turku.

Mainokset

Shoplifterin Nervescape VIII – pörröistä hyvän olon museo-oleilua Kiasmassa

Shoplifterin teos Nervescape VIII Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Kuva: Arjen pilkahduksia, luvaton käyttö kielletty

Oletko sinäkin törmännyt sosiaalisessa mediassa värikkäisiin kuviin jostain pehmeästä, pörröisestä ja koko huoneen täyttävästä asiasta? Olet kenties nähnyt lukuiset eri tavat poseerata tässä samaisessa hattarapilvessä? Niin minäkin, ja pitihän Helsingin reissulla käydä katsomassa mistä siinä on kyse. Nykytaiteen museo Kiasman viidennessä kerroksessa on islantilaisen Hrafnhildur Arnardóttirin eli Shoplifterin Nervescape VIII -näyttely eli juuri ne somesta tutut tekokarvakasat.

Kahden näyttelysalin katoista riippuu ja niiden seinillä kiemurtaa synteettisestä, värikkäästä hiuksesta valmistettu installaatio. ”Teosta saa silittää hellästi (kuin ujoa vanhaa mammuttia)”, ohjeistetaan monikielisesti ovella. Kiertelen ystäväni kanssa näyttelysaleja. Menemme kaikissa sateenkaaren väreissä leiskuvan teoksen alta, vierestä ja sivusta. Mammutti-vertaus jää kummittelemaan mieleeni ja salaa toivon, että teosta koskiessani pääsisin kokemaan miltä tuntuu kohdata mammutti ja päästä silittämään sellaista. Vihdoin sivuhuoneessa, ikkunasta tulvivan valon loisteessa ojennan käteni ja kosketan kirkkaanoranssia kohtaa teoksesta. Se tuntuu pehmeältä, mutta yllättävän strukturoidulta. Tältäkö mammutti voisi tuntua? Antaisiko se silittää itseään?

Kirkasvärinen yksityiskohta Shoplifterin teoksesta Nervescape VIII Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Kuva: Arjen pilkahduksia, luvaton käyttö kielletty.

Yksityiskohta Shoplifterin teoksesta Nervescape VIII Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Kuva: Arjen pilkahduksia, luvaton käyttö kielletty.

Kanssamuseovieraat kävelevät ja katselevat teosta hyväntuulisen oloisina. Teoksen alla on säkkituoleja, joihin voi halutessaan heittäytyä loikoilemaan. Monella muullakin on kädessään kamera tai kännykkä – pitäähän tämä ihmeellinen teos ja museokokemus tallentaa muistiin vähintään itselle. Näen monia samantapaisia poseerauksia: asettaudutaan teoksen eteen niin, että sen osasta muodostuu ikään kuin poseeraajalle uudet hiukset. Samanlaisia selfieitä olen nähnyt Instagram-virrassani. Onkohan poseeraustapa heistä itsestään lähtöisin, vai onko siinä toisinnettu jo nähtyä tapaa kohdata Nervescape VIII?

Puna-keltaisia yksityiskohtia Shoplifterin teoksesta Nervescape VIII Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Kuva: Arjen pilkahduksia, luvaton käyttö kielletty.

Kevään kirkas valo tulvii ikkunoista. Shoplifterin teos sopii kuin nakutettu Steven Hollin arkkitehtuuriin ja tähän suurilla ikkunoilla varustettuun kerrokseen. Kokemusta täydentävät Islannista kotoisin olevan, nykyään New Yorkissa asuvan taiteilijan biografia sekä videohaastattelu. Tämä on hyvän mielen näyttely, jossa kannattaa vierailla!

Kiasmassa on tällä hetkellä myös muita kiinnostavia näyttelyitä. Kiasma Comission by Kordelin esittelee Alma Heikkilän näyttävät, isokokoiset teokset. Niiden aiheina ovat mikroskooppisen pienet eliöt, kuten bakteerit ja ne ovat esillä 28.7.2019 saakka. Iiu Susirajan Kuivakka ilo tarjoaa hyvän kattauksen turkulaisen taiteilijan ajatuksia herättäviä  valokuvia ja videoita aina 28.7.2019 saakka. Astu lavalle -näyttelyssä puolestaan museokävijä osallistetaan vapaaehtoisesti osaksi teosta. 18.8.2019 saakka esillä olevan ryhmänäyttelyn yksi työ on esimerkiksi Lee Mingwein Korjausprojekti-teos, jossa kävijä voi tuoda mukanaan korjattavan vaatteen. Kaikki nämä näyttelyt ovat osa Kiasman Ole hyvä -teemavuotta.

Shoplifterin Nervescape VIII on Kiasmassa 15.9.2019 saakka. Näyttelyssä on myös oheisohjelmaa.

Joka kerta ensi-ilta – improvisoitu Läsnismusikaali Turun ylioppilasteatterissa

ÄN YY TEE TYT -teatterifestivaalin Läsnismusikaali -produktio, kuva: Alina MacDonald
Kuva: Alina MacDonald

*Yhteistyö Turun ylioppilasteatterin kanssa

Hyväksy, kuuntele, älä sano ei! Moka on lahja. Nämä ovat tärkeitä improvisaation eli impron peruspilareita. Pääsin kokemaan improvisaatioteatterin seuraamista ja esityksen syntymistä silmieni edessä torstaina 7.3.2019 Turun ylioppilasteatterin Läsnismusikaalissa. Teatterin oman improvaatioryhmän Läsnäolopakon esittämä musikaali on tavallaan joka ilta ensi-illassa – toista samanlaista ei tule.

Esityksen seitsenhenkinen improilijajoukko (Miretta Kujamäki, Alina Kilpinen, Kaisa Suokas, Vehka Liimatainen, Antti Ainola, Ville Pakarinen ja Pasi Toivanen) antaa aihevalinnan yleisölle. Muutamia aiheita saatuaan ryhmä ottaa kopin eläintarhasta, ja sitten mennään! Riisutulle, lähes tyhjälle lavalle rakentuu hetkessä sanoilla luotu eläintarhamiljöö. Ryhmä määrittelee jo alussa kuka kukin näyttelijä on – tärkeä kohta improilussa ja helpottaa esityksen seuraamista. Eläinten ruokkijan, pingviinien, vanhan kilpikonnan, vesinokkaeläimen, Pipsa-tytön ja hänen mummonsa sekä Santeri-vakikävijän matkassa vietän seuraavan puolitoistatuntisen. Ja tylsää ei tule!

Juoni kulkee hyvin kautta esityksen. Ryhmä kuuntelee hioutuneesti toisiaan ja tarjouksia annetaan ja otetaan vastaan auliisti. Paikoin meno on aika hetkistä, mutta mukana pysymistä auttaa, että jokainen pysyy hyvin rooleissaan. Puhekohtauksia limittävät Vehka Liimataisen livenä säestämät laulunumerot, jotka ovat mitä hauskimpia. Liimatainen säestää kauniilla melodioilla myös kohtauksien taustalla.  Erityisen mieleenjäävä hahmo on Alina Kilpisen takaisin Galapagos-saarelle haikaileva kilpikonna. Vanha, hitaasti liikkuva kilpikonna ja sloganinsa tavallisesta päivästä pysyvät punaisena lankana läpi esityksen.

Läsnismusikaali on osa ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaalia. Ohjelmistossa on myös kaksi muuta produktiota, 14.3.2019 ensi-iltansa saava What if -tanssiesitys sekä Frans Kafkan novelliin pohjautuva Nälkätaiteilija. Tunnelmiani Nälkätaiteilijasta voit lukea täältä.

ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaali 24.3.2019 saakka, Turun ylioppilasteatteri, Läntinen Rantakatu 23, Turku.

Än yy tee TYT – Nälkätaiteilija ja teatterifestivaali nyt Turussa

ÄN YY TEE TYT -teatterifestivaalin Nälkätaiteilija -produktio, kuva: Alina MacDonald
Kuva: Alina MacDonald

*Yhteistyö Turun ylioppilasteatterin kanssa

Turun ylioppilasteatteri juhlistaa tänä keväänä 60-vuotista taivaltaan  ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaalin merkeissä. Marraskuussa 1959 perustettu ylioppilasvetoinen teatteri on vuosien varrella tehnyt lukuisia klassikkonäytelmiä sekä omia kantaesityksiään rohkealla, kokeilevalla ja yleisöä haastavalla otteellaan. Olen saanut nähdä monia erilaisia TYTin esityksiä musikaaleista draamaan. Ne ovat olleet hieman totutusta poikkeavia, ajatuksia herättäviä ja mielenkiintoisella tavalla omaehtoisesti tehtyjä. Vuodesta 1979 teatteri on toiminut vanhassa keltaisessa kivirakennuksessa Turun keskustassa.

Ja juuri tähän samaiseen rakennukseen suuntasimme tänään Johannan kanssa. Kolmiviikkoinen ÄN YY TEE TYT! -festivaali on parhaillaan käynnissä, ja kävimme katsomassa Nälkätaiteilija-esityksen. Frans Kafkan Nälkätaiteilija-novelliin (1924) perustuva, Olavi Ermalan käsikirjoittama esitys vie absurdiin maailmaan, jossa syömättä olemisella voi ansaita leipänsä. Yleisön edessä häkissä asustava Nälkätaiteilija on ihmettelyn ja katseen kohde niin esityksen todellisuudessa kuin tässä Turun ylioppilasteatterin lavalla. Tempaudun mukaan esityksen maailmaan pohtien taiteilijan motiiveja ja oikeutusta taiteensa tekemiseen. Miksi hän ei syö?

Jo esityksen alkumetreillä huomaan, että minun täytyy tyystin karistaa ennakko-olettamukseni esityksestä. Vakavan puheteatterin sijaan luvassa onkin tyylikkäästi ja kekseliäästi eri teatterin lajeja yhdistävä esitys. Helka Ermalan ohjaama esitys yhdistää puheteatteria, mimiikkaa, videota ja nukketeatteria saumattomasti toisiinsa. Nelipäinen näyttelijäjoukko (Olavi Ermala, Nuppu Ervasti, Joona Pyökki ja Jere Rostedt) vaihtelee esityksen eri henkilöhahmoja sujuvasti keskenään, ja Nälkätaiteilijan luurankoruumis nuketetaan taitavasti yhteistyöllä. Vaikka eri hahmojen esittäjät vaihtuvat, pysyn hyvin mukana.

Helka Ermalan ja työryhmän tekemä äänisuunnittelu on toimivaa. Valitut kappaleet ovat tunnelmallisia loksahtaen kauniisti kuhunkin kohtaukseen. Kanerva Pärnäsen riisuttu lavastus aluksi hätkähdyttää. Se ja Pärnäsen suunnittelema paikoin hyvinkin vähäeleinen puvustus antavat esityksen vahvalle tekstille ja tarinalle hyvin tilaa.

Nälkätaiteilijan lisäksi festivaalilla voi nähdä What if -tanssiesityksen sekä improvisoidun musikaali-iloittelun Läsnismusikaalin. Esityksiin on myynnissä myös yhteislippu.

ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaali 24.3.2019 saakka. Turun ylioppilasteatteri, Läntinen Rantakatu 23, Turku.