Än yy tee TYT – Nälkätaiteilija ja teatterifestivaali nyt Turussa

ÄN YY TEE TYT -teatterifestivaalin Nälkätaiteilija -produktio, kuva: Alina MacDonald
Kuva: Alina MacDonald

*Yhteistyö Turun ylioppilasteatterin kanssa

Turun ylioppilasteatteri juhlistaa tänä keväänä 60-vuotista taivaltaan  ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaalin merkeissä. Marraskuussa 1959 perustettu ylioppilasvetoinen teatteri on vuosien varrella tehnyt lukuisia klassikkonäytelmiä sekä omia kantaesityksiään rohkealla, kokeilevalla ja yleisöä haastavalla otteellaan. Olen saanut nähdä monia erilaisia TYTin esityksiä musikaaleista draamaan. Ne ovat olleet hieman totutusta poikkeavia, ajatuksia herättäviä ja mielenkiintoisella tavalla omaehtoisesti tehtyjä. Vuodesta 1979 teatteri on toiminut vanhassa keltaisessa kivirakennuksessa Turun keskustassa.

Ja juuri tähän samaiseen rakennukseen suuntasimme tänään Johannan kanssa. Kolmiviikkoinen ÄN YY TEE TYT! -festivaali on parhaillaan käynnissä, ja kävimme katsomassa Nälkätaiteilija-esityksen. Frans Kafkan Nälkätaiteilija-novelliin (1924) perustuva, Olavi Ermalan käsikirjoittama esitys vie absurdiin maailmaan, jossa syömättä olemisella voi ansaita leipänsä. Yleisön edessä häkissä asustava Nälkätaiteilija on ihmettelyn ja katseen kohde niin esityksen todellisuudessa kuin tässä Turun ylioppilasteatterin lavalla. Tempaudun mukaan esityksen maailmaan pohtien taiteilijan motiiveja ja oikeutusta taiteensa tekemiseen. Miksi hän ei syö?

Jo esityksen alkumetreillä huomaan, että minun täytyy tyystin karistaa ennakko-olettamukseni esityksestä. Vakavan puheteatterin sijaan luvassa onkin tyylikkäästi ja kekseliäästi eri teatterin lajeja yhdistävä esitys. Helka Ermalan ohjaama esitys yhdistää puheteatteria, mimiikkaa, videota ja nukketeatteria saumattomasti toisiinsa. Nelipäinen näyttelijäjoukko (Olavi Ermala, Nuppu Ervasti, Joona Pyökki ja Jere Rostedt) vaihtelee esityksen eri henkilöhahmoja sujuvasti keskenään, ja Nälkätaiteilijan luurankoruumis nuketetaan taitavasti yhteistyöllä. Vaikka eri hahmojen esittäjät vaihtuvat, pysyn hyvin mukana.

Helka Ermalan ja työryhmän tekemä äänisuunnittelu on toimivaa. Valitut kappaleet ovat tunnelmallisia loksahtaen kauniisti kuhunkin kohtaukseen. Kanerva Pärnäsen riisuttu lavastus aluksi hätkähdyttää. Se ja Pärnäsen suunnittelema paikoin hyvinkin vähäeleinen puvustus antavat esityksen vahvalle tekstille ja tarinalle hyvin tilaa.

Nälkätaiteilijan lisäksi festivaalilla voi nähdä What if -tanssiesityksen sekä improvisoidun musikaali-iloittelun Läsnismusikaalin. Esityksiin on myynnissä myös yhteislippu.

ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaali 24.3.2019 saakka. Turun ylioppilasteatteri, Läntinen Rantakatu 23, Turku.

Historiallinen Myllymäki Uudessakaupungissa

Mamsellimylly ja vanha vesitorni Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Varsinais-Suomessa meren rannalla oleva Uusikaupunki mielletään usein kesäkaupungiksi. Siellä on kuitenkin kaunista myös näin syksyisin. Yksi kiinnostava vierailukohde on Myllymäen puisto (Myllyrinne 3, Uusikaupunki), joka on vain muutaman korttelin päässä torista. Puistoistutusten, puulajipuiston ja lasten leikkipuiston lisäksi Myllymäellä on neljä eri tyyppistä tuulimyllyä. Vastikään kunnostetut myllyt ovat nyt entistä ehompia.

Punaiset tuulimyllyt ja niiden vieressä ylväänä seisova vanha vesitorni näkyvät jo kauas. Puistoalueen perusti jo 1930-luvulla kauppaneuvos Johan Nordström. Hän toi nämä pääasiassa 1800-luvulla rakennetut myllyt mäelle, ja yhdessä ne muodostavat hienon, valtakunnallisestikin arvokkaan kokonaisuuden.

Myllymäellä on myös vanha vesitorni, jonka näköalatasanteelle olen joskus päässyt ihailemaan maisemia. Muistan vieläkin, miten ylös vieviä rappusia tuntui olevan loputtomasti! Näkymät noin 30 metriä maanpinnasta olevalta tasanteelta olivat huikeat. Harmillisesti vanha vesitorni on nykyisin yleisöltä suljettu.

Mamsellimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mamsellimylly ja keltamatara Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Myllynkivi Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vanhan vesitornin vieressä on mamsellimylly. Mamsellilla on aivan kuin helmat, kun myllyn sivut levenevät maata kohti. Puuosat ovat sammaleesta puhtaat ja iloisen punaiset. Pärekatto ja hauska pärekaton nuppi lähes hohtavat uutuuttaan. Jokaisessa myllyssä on kyljessään valkopohjainen kyltti, jossa kerrotaan myllyn historiasta. Mamsellista mainitaan esimerkiksi ”Mylly on joko siirretty muualta tai rakennettu Temsan kalliolle Raumalle 1873 tai 1874. Omistanut Juhan Temsa.” Myllymäelle se tuotiin 1932.

Mamsellimyllyn vieressä on kalliota, jonka vierestä kurkottelee pikkukukkainen keltamatara. Ruoho on varmaan jo kauan sitten menettänyt vihreän värinsä kuivan kesän takia. Siellä täällä on vanhoja myllynkiviä koristeina.

Kehäsiipimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kehäsiipimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mamsellimyllyn vieressä on kehäsiipimylly. Tämä mylly eroaa muista mäen myllyistä komealla ympyränmuotoisella kehällään, joka sekin on vasta uusittu. Myös kehäsiipimyllyn helmat ovat leveät. Alkujaan kehäsiipimylly on rakennettu Rauman maalaiskunnan Vasaraisten kylässä, Koijärven torpassa noin vuonna 1909.  Mäelle se tuotiin vuonna 1933.

Harakkamylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Harakkamylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Harakkamylly komeine siipineen ei paljoa kehäsiipimyllylle kalpene. Mylly on kaksiosainen, ja yläosa on liikuteltavissa tuulen mukaan alaosan jäädessä paikoilleen. Harakkamylly on rakennettu vuonna 1838 Rauman Kaunisjärven kalliolle. Kortelan kylän kautta se tuotiin Myllymäelle vuonna 1933.

Lilja ja varvasmylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Varvasmylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Viimeisenä, leikkipuiston päässä puistoa seisoo kontti- eli varvasmylly. Myllyn sivut ovat suorat, ja alhaalla joka sivulla on hirsiset varpaat. Varvasmyllyssä koko myllyrakennus käännetään tuulen mukaisesti. Tämän varvasmyllyn on rakennuttanut laivanvarustaja Lindroth vuonna 1860 Nervanderin puistoon. Uudenkaupungin museoyhdistys lahjoitti myllyn Johan Nordströmille vuonna 1933.

Myös Myllymäen ympäristössä on nähtävää. Mäen juurella, pienellä Myllykadulla on Uudenkaupungin museoon kuuluva Merimiehenkoti-museo (Myllykatu 18). Suloisessa punaisessa puutalossa oleva museo on avoinna kesäkaudella. U:gin museon Wahlbergin museotalo (Myllykatu 10) on vielä avoinna. Siellä on nähtävillä 26.10.2018 saakka vaihtuva näyttely Kartsalla – uusikaupunkilaisnuorison vapaa-aikaa 1950–1990 -luvuilla.

Lue myös kirjoitus kierroksestani Uudenkaupungin puutaloissa Ugin vanhat talot -tapahtumassa kesällä 2017.