Kati Immosen Leikkimetsä-näyttely on ylistys luonnolle

Kati Immonen: Sarjasta Korpi vastan puutarha: Poispyyhitty Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Korpi vastaan puutarha: Poispyyhitty (2016)

Turkulaisen kuvataiteilija Kati Immosen Leikkimetsä-näyttely Auran Galleriassa ammentaa luonnon kauneudesta, monimuotoisuudesta ja kesyttämättömyydestä. Näyttelyssä esitellään kaksi teossarjaa: Leikkimetsä ja Korpi vastaan puutarha, jotka käsittelevät luontoaihetta hieman eri kulmasta. Näyttelyn ensimmäinen osa nähtiin Helsinki Contemporary -galleriassa keväällä 2018.

Monen Leikkimetsä-sarjan työn taka-alalla on utuista laveerausta. Etualalla on usein ruukku, jossa on kasvustoa. Luonto kurottautuu, kasvaa ja ryöpsähtelee ruukuista muun muassa kukkien, puiden, puiden oksien, sienten ja lehtien muodossa. Moni ruukuista näyttää bonsaipuiden miniatyyriruukuilta. Se tuo mielleyhtymän bonsai-harrastukseen, jossa minikokoista puuta hoidetaan pikkuruisilla puutarhavälineillä. Ollaanko myös Immosen teoksissa jonkinlaisessa miniatyyrimaailmassa?

Kati Immonen: Sarja Leikkimetsä: Metsäkukat (2018) ja Kevätmyrsky (2018) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Leikkimetsä: Metsäkukat (2018) ja Kevätmyrsky (2018)
Kati Immonen: Sarjasta Leikkimetsä: Ensilumi (2018) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Leikkimetsä: Ensilumi (2018)

Bonsaipuiden tapaan luontoa on koitettu Immosen maalauksissa kahlita sille kuulumattomiin mittasuhteisiin ja lokeroihin. Muutamassa teoksessa ryöpsähtelevää luontoa on yritetty reunustaa rusetein, kuten teoksessa Kevätmyrsky (2018). Juuri muuta ihmiselle kuuluvaa niissä ei näy. Piknik (2018) tekee poikkeuksen: parvekeruukkumaisesta astiasta huojahteleva, jonkinlaisessa tuulenvireessä pyristelevä, kukkiva puu on saanut oksillensa vaatekappaleita. Pyörteen keskellä lentelee pari korkokenkiä ja kumisaappaita.

Värikylläiset, lukuisia yksityiskohtia sisältävät vesivärityöt tulevat katsojaa lähelle. Monet niistä on kehystetty heijastamattomalla uv-museolasilla, jota ei paljain silmin juuri erota. Pääsen jollain tapaa lähemmäs teoksia, kun lasi ei tunnu olevan katseeni ja paperin välissä. Muutama teos on kehystämätön, joka luo kontrastin niiden ja kehystettyjen  välille.

Kati Immonen: Sarjasta Korpi vastaan puutarha: Juhannusruusu (2016) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sarjasta Korpi vastaan puutarha: Juhannusruusu (2016)

Korpi vastaan puutarha -sarjan teoksissa astutaan pois ruukuttamisen maailmasta kohti luonnontilaa. Juhannusruusun (2016) valkoisena hohtava kasvi on lähes taianomainen, kun se ponnistaa maasta harvaneulaisen ikimetsän katveessa. Kehystämätön, seinälle naulattu 135 x 188 cm kokoinen teos on vaikuttava myös ruskea-musta-valkoinen -väriyhdistelmässään.

Kati Immonen: Sarjasta Leikkimetsä: Metsän valo (2016) ja Kielopelto (2016) Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,
Sarjasta Leikkimetsä: Metsän valo (2016) ja Kielopelto (2016)
Kati Immonen: Rikkaruohopuutarha, Auran Galleriassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Rikkaruohopuutarha (2018)

Gallerian alakerrassa on esillä vielä monta teosta. Yläkerran teosten yksityiskohtaisuuksien jälkeen Metsän valo (2016) ja Kielopelto (2016) tarjoavat raikkaan vastaparin pelkistetymmässä ja graafisemmassa ilmaisussaan. Näyttelyn yksi kohokohdista on teos Rikkaruohopuutarha (2018), jossa vesivärimaalaukselle projisoidaan kuvaa. Maalaus herää ikään kuin eloon, ja kokonaisuus vangitsee.

Voisin ihastella lähes loputtomiin teosten sommittelua, maalausjälkeä ja yksityiskohtia. Näyttely käsittelee kiinnostavia teemoja luonnon hillitsemisestä, hallitsemisesta ja ihmisen luontosuhteesta. Samalla se on kunnianosoitus luonnolle. Miten upea se onkaan!

Kati Immosen näyttely Leikkimetsä sunnuntaihin 13.5.2018 saakka. Auran Galleria, Yliopistonkatu 7, Turku.

Mainokset

NOOAT – Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin ensimmäinen yhteistyö vakuuttaa

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

*Yhteistyössä Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin kanssa

Harvoin pääsee katsomaan esitystä, joka lumoaa aivan alkumetreillä ja pitää otteensa loppuun saakka. Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin ensimmäinen yhteistyö NOOAT – sillä hän oli herralle mieluinen on tällainen. Tanssi- ja nukketeatteria yhdistelevä, noin puolitoistatuntinen esitys vie mennessään ja saa pohdiskelemaan maailman tilaa.

Alussa oli mursu. Ilmeisesti, mikäli tätä esitystä on uskominen. Esityksessä kuljetetaan Raamatun kertomusta mukana: on vedenpaisumus, selviäminen, jälleenrakennus ja tietysti arkki. Nooan kertomuksen osat näkyvät kohtauksissa kuitenkin pikemminkin viitteellisinä ja inspiraationa, kuin suorina lainauksina. Suoran kerronnan sijaan kohtaukset ovat verrattain abstrakteja, ja katsojan tulkinnalle jätetään tilaa.

Urmas Poolametsin ja Merja Pöyhösen ohjaamassa ja koreografioimassa esityksessä käytetään taitavasti ihmiskehoa, nukkeja tai vaikkapa muovinpalasta kertomaan ja viemään tarinaa eteenpäin. Liikkeen avulla voi kertoa paljon. Oikeastaan sen avulla kerrotaan lähes kaikki, sanoitta. Vain yksi sana lausutaan: mama. Sekin on monella kielellä ymmärrettävä ilmaisu. Muuta puhetta ei tarvita, sillä liikkeessä on esityksen voima.

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

Lavalla on samaan aikaan sekä tanssijoita että nukettajia esiintyen yhdessä. Aurinkobaletin tanssijat Mikko Kaikkonen, Päivi Kujansuu, Patrick Di Quirico ja Elina Raiskinmäki ovat minulle tuttuja Kamelianainen-esityksestä. TEHDAS Teatterista nukettajia on kolme: Anna-Kaisa Kuisma, Jaakko Lilja ja Laura Sillanpää. Jos en olisi nähnyt tanssijoita Kamelianaisessa, en välttämättä osaisi tehdä eroa heidän ja nukettajien välille. Niin taitavasti tanssijat ovat heittäytyneet nukketeatterin maailmaan, ja niin upeasti nukettajat käyttävät kehoaan nukettamisen ohella ja yhteydessä ilmaisunsa välineenä.

Huomioni vie lavastuksen ja puvustuksen kontrasti. Lavastuksen ja puvustuksen ovat suunnitelleet Laura Hallantie, Pia Kalenius ja Jenni Rutanen. Esiintyjien vaatteet ovat tehty erilaisista luonnonkuiduista. Muuta orgaanista lavalla ei juuri nähdä. Lähes kaikki silmiemme eteen marssitettava on tehty muovista: lavasteet sekä suurin osa nukeista ja esityksessä käytettävästä tarpeistosta. Jopa jäävuoret ja poutapilvet ovat muovia. Elävät, hengittävät, luonnonmateriaaleihin puetut esiintyjät luovat hätkähdyttävän kontrastin tähän jopa ällöttävyyteen asti vietyyn muovin käyttöön. Tulkitsen tämän ekokritiittisenä kannanottona ja huolestumisena maapallomme hyvinvoinnista.  Mihin tämä kaikki muovi menee? Miksi sitä on niin paljon?

Marko Kallelan tekemät valot tuovat väriä värittömyyden keskelle. Valot ja Konsta Savolaisen äänisuunnittelu paikoin hyvinkin erilaisine musiikkivalintoineen ovat mukana rakentamassa esityksen episodimaisuutta ja hetkittäisyyttä.

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

Mieleeni jää kohtaus, jossa esiintyjät poimivat jätesäkeistä kirkkaanpunaiset myttykasat. Muovikasat heräävät eloon: ne ovatkin kerroksittaiset kukat, jotka kasvavat ja kasvavat. Kukat paljastuvat jätesäkeiksi ja niistä kuorituvat leikin ja kontaktin ottamisen välineet. Kohtaus on upea ja sen kehittymistä on hieno seurata. Toinen vaikuttava kohtaus on arkin rakentaminen yhteistuumin palasta paperia. Hauska yksityiskohta on, että käsiohjelmassa on ohjeet paperiveneen taitteluun.

Esityksen jälkeen jään pohtimaan miksi käyn verrattain harvoin muissa kuin puheteatterin esityksissä. Tätä lisää!

NOOAT – sillä hän oli herralle mieluinen. Aurinkobaletti, Manilla, Itäinen Rantakatu 64, Turku. Esityksiä 28.4. asti. Katso traileri täältä. Ikäsuositus yli 13-v.

Tilanne päällä Linnateatterin Domino-salissa

Tilanne päällä -komedia Linnateatterissa Turussa, kuva: Peter Nuutinen*Yhteistyössä Linnateatterin kanssa

Linnateatteri avasi esityskautensa sekä 15-vuotisjuhlavuotensa 1.2. ensi-iltansa saaneella Tilanne päällä -komedialla. Mika Eirtovaaran käsikirjoittamassa ja ohjaamassa hupailussa tehdään Kreisii Lovee -komediasarjan pilottijakson livelähetystä. Viiden hengen näyttelijäkaarti Iikka Forss, Tom Petäjä, Ushma Karnani, Joonatan Perälä sekä Riitta Lindroos pistävät tässä puolitoistatuntisessa tuulemaan.

Kommelluksilta ja ramppikuumeelta ei vältytä, kun työryhmä hioo illan lähetystä kuntoon. Väliajan jälkeen klaffitaulu kalahtaa ja lähetys alkaa. Teatteriyleisö pääsee osaksi suoraa lähetystä  taputtaen lähetykseen kuuluvat aplodit. Mutta meneekö kaikki niin kuin pitää?

Linnateatterin Dominon sisäänkäynti, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi

Saan kutsun ensi-iltaan ja lähden kiinnostuksella katsomaan Linnateatterin uusia tiloja. Domino-sali on minulle tuttu Kinokopla-elokuvakerhon taannoisena näytössalina. Elokuvakerhon jälkeen mm. Turun Kaupunginteatteri käytti salia väistötilanaan. Syksyllä 2017 Linnateatteri laajensi toimintaansa Dominoon avaten vuosia suljettuna olleen yhdyskäytävän Dominon ja Lounais-Suomen Maalaistentalon välille. Pekka Pitkäsen suunnitteleman viisisataapaikkaisen teatterisalin lisäksi käytössä on mm. lämpiö ja ravintola Maalaistentalon puolella.

Olen aina ihaillut paikan hienosti säilynyttä 1950-lukulaista tunnelmaa. Onneksi juuri mikään ei tunnu muuttuneen. Ehkä hieman maalia on sudittu, vessoja tullut lisää ja virvokemyyntitiski tullut yhdelle seinustalle, mutta alkuperäinen 1950-luvun tunnelma on yhä läsnä. Myös kauniit yksityiskohdat ovat ennallaan, kuten aulan ja salin puupinnat sekä salin messinkiset käytävävalot.

Linnateatterin Lounais-Suomen Maalaistentalon sisäänkäynti, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Pääsisäänkäynti on Alvar Aallon suunnitteleman ja vuonna 1928 valmistuneen Lounais-Suomen Maalaistentalon ovesta Puutarhakadun puolelta. Maalaistentalon puolella on muutama väliaikatarjoilupiste lisää. Päivisin ravintolassa tarjoillaan lounasta.

Odotin ennakkomainosten perusteella hieman toisenlaista esitystä. Mainostekstien kovalevyn rikkoutumisen takia kuvattava livelähetys on vaihtunut muuten-vain-livelähetykseen. Kestää hetki päästä esitykseen mukaan, ja pohdin mikä mahtaa olla livelähetyksen kuvaamisen syy. Miksi ottaa siitä stressiä, jos jakson voisi kuvata normaaliin tapaan?

Neljä näyttelijää vetävät hyvin tuplaroolit esittäen sekä näyttelijää että näyteltävää. Kliseiltä ei vältytä. Esimerkiksi Perälän hahmo tyylittelee jo tutuksi tulleella, kesäteatterimaisella tavalla homoa, ja Karnanin hahmo keksii puhua intialaisella korostuksella. Pipopäinen Riitta Lindroos tekee hieman toisenlaisen tuplaroolin: Lindroos on sekä Kreisii Lovee -työryhmän sekä tämän esityksen ohjaajan assistentti ja järjestäjä. Åbo Svenska Teaterista tutun Peter Ahlqvistin lavastus on kliseisen hauska. Keskellä huonetta oleva sohva, kirjahyllyssä nököttävät somistekirjat ja ei-minnekään johtavat portaat ovat tuttuja elementtejä monesta television tilannekomediasta.

Oletko sinä jo vieraillut tänä vuonna teatterissa?

Esityskuva: Peter Nuutinen/ Linnateatteri

Tilanne päällä 12.5.2018 saakka. Linnateatteri, Domino-sali, Puutarhakatu 8, Turku.

Kamelianainen Aurinkobaletissa

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

*Yhteistyössä Aurinkobaletin kanssa

Kun suunnittelimme Susannan kanssa kulttuurihaastettamme tälle vuodelle, unohdimme yhden tärkeän kohdan: lumoudu liikkeestä. Tanssi, olkoon mitä lajia tahansa, vangitsee ainakin minut joka kerta kun pääsen sitä seuraamaan. Se sanoin kuvaamattoman keveyden illuusio, jonka tanssi usein luo, on jotain täydellistä. Hetken ajan saattaa kuvitella koko maailman tanssivan. Onneksi sain heti vuoden alussa muistutuksen unohduksestani.

Kävin katsomassa turkulaisen nykytanssiryhmä Aurinkobaletin edellisviikolla ensi-iltansa saaneen Kamelianaisen. Vaikka en ole aikaisemmin tutustunut tarkemmin Alexandre Dumas nuoremman kirjoittamaan Kamelianaisen kuuluisaan tarinaan, se ei kokemustani haitannut. Alussa on rakastunut mies ja rakastunut nainen, onni. Lopussa todellisuus, joka särkee unelman. Rakastumisen herkkää hetkeä ja sen alkuhuumaa tuskin voisi kauniimmin ja selkeämmin esittää kuin Margueritea esittävä Päivi Kujansuu ja häneen tulisesti rakastunutta Armandia esittävä Patrick Di Quirico yhdessä sen tekevät.

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

Päivi Kujansuun tulkitsema Marguerite on herkkä, mutta samalla voimakas. Patrick Di Quiricon Armandin kauneus ja aistillisuus saa tuntemaan rakkaustarinan mahdolliseksi, toisaalta hahmossa näyttäytyy häilyvyyttä ja epäluotettavuutta. Elina Raiskinmäen tulkitsema Prudence on entinen prostituoitu, jonka bailuvaihde tuntuu jääneen päälle. Rujoudellaan hän luo vastakohdan toisinaan eteeriselle Margueritelle. Sekä Prudence että Mikko Kaikkosen esittämä Kreivi/Kertoja/isä Duval -kombo toimivat välillä tarinan kertojina kuljettaen sitä eteenpäin. Kaikkosen hahmo antaa tarinalle jotain vakaata kaiken häilyvyyden rinnalle.

Aurinkobaletissa Urmas Poolametsin taitavissa käsissä Kamelianaisen rakkauden ja epätoivon täyttämästä tarinasta on muokkautunut nykyaikainen esitys. Some-aika on vahvasti läsnä, ja omaa identiteettiä ja ihmissuhteita vahvistetaan yhteisselfieillä. Dumas kirjoitti: ”Jokainen päivä tuo uusia viehättäviä piirteitä rakastetussa, joka päivä keksimme ennen tuntemattomia nautintoja.” Näitä hetken nautintoja esitys luo katsojalle. Poolametsin suunnittelema lavastus tukee kerrontaa. Erilaisia tiloja luodaan näyttämölle verhoin, joiden avulla katse ohjataan kohteeseen tai kohteesta. Välillä kohtaus sijoittuu verhojen taakse niin, että katsojana tunnen tirkisteleväni. Julkisen ja yksityisen rajat häilyvät, kuten ne niin helposti tekevät todellisuudessakin. Kohtaukset ovat tempoilevia ja niissä on välillä nopeitakin vaihtoja. Musiikki vaihtelee klassisesta Verdistä aina jumputtavaan teknoon. Esityksessä toistuu hektisyys, joka alleviivaa nykyajalle tyypillistä mielentilaa.

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

Kamelianaisen esityksiä on vielä 15.2.2018 saakka. Suosittelen, usein liike kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Esitys on yhtä kiihkeä ja tempaava kuin Dumas´n kirjoittama rakkaus.

Koreografia, konsepti ja lavastus Urmas Poolamets
Valosuunnittelu Marko Kallela
Ääni- ja kuvasuunnittelu Eero Auvinen
Pukusuunnittelu Marjo Haapasalo
Valo- ja ääniajot Konsta Savolainen & Marko Kallela
Pukujen valmistus Marja Haapasalo & Maria Sulonen

Kulttuuri-iloa vuoteen 2018!

Kulttuurihaaste2018

Vanhan vuoden lopussa ja uuden alussa varmasti miltei jokainen suunnittelee tai edes ideoi parannuksia edelliseen, mahdollisesti päättää saavuttaa jotain tai vain kartoittaa asioita, jotka tekisivät seuraavasta vielä paremman. Itsekin kuulun tähän joukkoon. Suuria lupauksia harvoin teen, mutta sitäkin kiinnostuneempi olen erilaisista haasteista, joiden aiheet muutenkin jo kuuluvat elämääni. Esimerkiksi Helmet-lukuhaastetta olen seuraillut jo muutaman vuoden ajan ja omilla luetuilla kirjoilla pyrkinyt haastetta toteuttamaan. En kuitenkaan jaksa ottaa stressiä jos haaste ei täyty, vaan tärkeämpää esimerkiksi tässä lukuhaasteessa on mielestäni oma innostus ja aktiivisesta Facebook-ryhmästä saadut loistavat kirjavinkit.

Uuden vuoden sekä haasteiden ja lupausten innoittamana päätimme Susannan kanssa tehdä tänne blogimme puolelle itsellemme ja kaikille kiinnostuneille oman kahdentoista kohdan kulttuurihaasteen. Vähän vieroksun haaste-sanan käyttöä, sillä pikemminkin kyseessä on innostus- ja inspiraatiolista, jota jo varsin hyvin tulisi ilman suurempia pyrkimyksiä noudatettua muutenkin. Listan tarkoituksena on saada (tähänkin) vuoteen iloa, piristystä, kulttuurinautintoja ja yhdessä vietettyjä mukavia hetkiä sekä uskallusta ehkä tutustua johonkin uuteen.

Eli olkaatte hyvät, kulttuurihaaste 2018:

1. Poikkea taidegalleriaan 
Ainakin Turussa on helppo koukata vaikka kotimatkalla pienelle taidehetkelle johonkin lukuisista gallerioista ilman ennakkosuunnitelmaa. Ehkä sieltä löytyykin uusi loistava elämys päivää piristämään tai se kauan odotettu näyttely?

2. Vie ystävä museoon
Museot ovat loistavia paikkoja viettää hetki yksin, mutta sittenkin parhaimpia seurassa. Mikä tekisikään museohetkestä mukavamman, kuin viettää se ystävän kanssa? Ja tuleehan se ystävänpäiväkin joka vuosi. Museoretken saa rattoisasti jatkumaan vaikka museokahvilassa elämästä ja näyttelystä keskustellen.

3. Nauti elävästä musiikista
Kun museot ovat mukavimpia seurassa, on musiikki parasta livenä. Käyt sitten keikoilla harva se viikko tai vaikkapa vain kerran kymmenessä vuodessa, niin olisiko aika taas mennä elävän musiikin pariin? Konsertteja, keikkoja ja festivaaleja järjestetään ympäri vuoden jokaisen makuun ja ikään sopien. Ja kohtahan ne ovat taas – kesän festarit.

4. Lue kirja
Tai kaksi, kymmenen tai vaikka joka viikko yksi. Kirjat, olivat ne sitten faktaa tai fiktiota, ovat itselleni se ehdottomasti antoisin ja rakkain rentoutumiskeino. Omalla sohvalta tai vaikka bussin penkiltä pääsee helposti toisiin maailmoihin, ja jotain aina tarttuu mukaan todellisuuteenkin. Koita vaikka!

5. Ota kuva kulttuurista
Toisinaan on hyvä tallentaa hyvät hetket talteen niiden ei-niin-hyvien päivien varalta. Ja mikä olisikaan parempi hetki kuin kulttuurihetki. Voit myös jakaa kuvasi piristämään muiden päivää.

6. Käy opastetulla kierroksella
Aina voi ja kannattaa oppia jotain uutta! Tuttuun kohteeseen opastukset voivat antaa mukavaa vaihtelua ja vanhatkin saattavat paljastaa uusia piirteitä toisen kertomana. Esimerkiksi Turussa järjestetään kävelykierroksia arkkitehtuuriin ja kaupungin historiaan liittyen. Monissa museoissa on viikottain opastettuja kierroksia näyttelyihin ja usein myös erikoisopastuksia kiinnostavin teemoin. Vaihtoehtoja on lukuisia, minkä sinä valitset?

7. Vieraile teatterissa
Istahtaessa teatterin penkille mahanpohjassa usein kutkuttaa. Millainen ilta tästä onkaan tulossa? Teatterissa tempautuu näytelmän maailmaan intensiivisesti ja ehdoitta. Siellä kukaan ei (toivottavasti) kaivele kesken kaiken älypuhelintaan esiin! Esityksiä on tyylilajista toiseen niin nukketeatterista musikaalin kautta lasten näytöksiin. Valitse tarjonnasta kiinnostava, pyydä kaveri mukaan jos mielit, ja tee lippuvaraus. Pian olet muissa maailmoissa, kirjaimellisesti!

8. Istahda luennolle
Ei tarvitse olla opiskelija päästäkseen luennolle. Kaikille avoimia ja maksuttomia luentosarjoja järjestetään usein kirjastoissa, ja myös museoiden oheisohjelmaan voi kuulua erilaiset luentotilaisuudet. Lisäksi maksullisia luentoja voi käydä kuuntelemassa Turussa vaikka Turun suomenkielisellä työväenopistolla. Miltä kuulostaa, olisitko valmis taas oppimaan uutta ja istahtamaan penkille?

9. Kulttuurikuntoile
Kengät jalkaan, säähän sopivaa vaatetta päälle ja mars kulttuurikuntoilemaan! Valmiita kulttuurikuntoreittejä on Turussa kymmeniä, ehkä muistakin kaupungeista löytyy omansa? Niistä saat kivoja ideoita kierrokselle historian, julkisen taiteen tai arkkitehtuurin pariin. Myös kaupungin puistot tai hautausmaat ovat kiinnostavia kohteita, joissa riittää tutkittavaa ja historian siipien havinaa.

10. Tutustu historiaan
Suomen juhlavuosi on ohi, mutta tänäkin vuonna on hyvä kurkistaa sadan vuoden takaiseen Suomeen. Vuosi 1918 oli tärkeä vuosi historiassamme, eikä sen mullistuksia ja synkkyyttä tule täysin unohtaa, mutta siitä voi ottaa opiksi. Näytelmien, luentojen ja näyttelyiden kautta löytyy tapahtumiin varmasti kiinnostava, selittävä, avaava tai vaikka sykähdyttävä tutustumistapa, valitse vain oma keinosi.

11. Tee retki luontoon
Miltä kuulostaisi patikointiretki pitkospuita pitkin? Tai rauhallinen kesäpäivä Ruissalossa? Olkoon valintasi sitten metsäretki tai ulkoilu lähipuistossa, sen jälkeen olo on varmasti rauhallisempi.

12. Käy ennen kokemattomassa kulttuurikohteessa
Onko sinulla joku käyntikohde, johon menoa olet jo pidemmän aikaa suunnitellut? Ehkä tänä vuonna olisi viimein aika toteuttaa se. Tai ehkä löydät sattumalta jonkun kiinnostavan uuden tuttavuuden kulttuurikentältä? Blogistammekin löytyy vinkkejä monenlaiseen makuun. Vuodessa ehtii vaikka mihin!

Voit tarttua haasteeseen tai jäädä seuraamaan meidän toteutustamme ja ideoitamme siitä. Jos innostut tulemaan mukaan, voit jakaa omat kokemuksesi häshtägillä #kulttuurihaaste2018, niin mekin teemme. Listaa voi toteuttaa miten haluaa, kohta kohdalta tai vaikka kaikki saman viikon aikana. Tärkeintä on kulttuuri-ilo koko vuoteen!