Monipuolinen Liedon Vanhalinna

Linnavuoren näkymä Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

On aurinkoinen talvisunnuntai. Olen tullut Liedon Vanhalinnaan, jossa Johanna on tänään työvuorossa. Ennen töiden alkua ehdimme käydä yhdessä Linnavuoren laella. Tämä suht tasainen mäenlaki on tuhansia vuosia vanha linnoituspaikka Aurajoen varrella, Liedossa. Ihailen alas pelloille avautuvaa näkymää. Näen läheisen ladon ja Vanhalinnalle kuuluvia talousrakennuksia. Jos katson oikein tarkkaan, näen Turkuun saakka.

Linnavuoren jyrkkä sivu Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Liedon Vanhalinnan kartanokotimuseo ja pihapiiriä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Linnavuoren juurella kulkee tuutulaulustakin tuttu Hämeen Härkätie. Sen vieressä seisoo komeana vuonna 1930 valmistunut Vanhalinnan päärakennus, uusklassinen kartanokotimuseo. Sen rakennutti vanhan päärakennuksen tilalle Kaarlo ja Hilda Wanhalinna, joiden pojasta Mauno Wanhalinnasta (1905–1998) tuli vuonna 1930 talon isäntä. Mauno avioitui vuonna 1944 Ester Wanhalinnan (1907–2000) kanssa, ja he alkoivat systemaattisesti rakentaa tilasta museota. Pariskunta lahjoitti tilan vuonna 1956 Turun yliopistolle. Vuosikymmenien aikana Vanhalinnasta on tullut monipuolinen kulttuurikohde. Nykyisin se on Liedon Vanhalinna -säätiön hallinnassa.

Liedon Vanhalinnan sali, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kynttilänjalka ikkunalaudalla Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Gösta Kulvikin suunnittelema Kultaranta-kalusto, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yksityiskohtia Liedon Vanhalinnan sisustuksesta, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Pudistelen kengistäni lumet ja astun sisälle kartanokotimuseoon. Vingutan Museokorttiani ja kuuntelen, kun Johanna kertoo miten taloa kannattaa kiertää. Jo ensimmäinen huone, isännän työhuone, tekee vaikutuksen. Täällä Mauno Wanhalinna on hoitanut tilan asioita ja samalla tarkkaillut keitä taloon tulee. Esineistöä on runsaasti, ja vähintään toinen mokoma vitriineissä. Wanhalinnat olivat innokkaita keräilijöitä, ja keräilyharrastus ja into tiedon säilyttämiseen näkyy.

Suuressa salissa vallitsee hauras, pysähtynyt tunnelma. Vanhat viherkasvit ja huonekalut reunustavat huonetta. Yhdellä seinällä on aimo kokoelma aseita: nekin yksi keräilyn kohde. Ujo talviaurinko siivilöityy ikkunaverhojen raosta. Astuessani kulman Kultarantahuoneeseen hengähdän: tässäkö ovat ne Turun yliopiston vuonna 1959 puretusta vanhasta päärakennuksesta, Phoenixin talosta, pelastetut kalusteet! Ne on suunnitellut arkkitehti Gösta Kulvik liikemies Alfred Kordelinin rakennuttamaan Kultarantaan, nykyiseen presidentin kesäasuntoon Naantalissa. Sittemmin ne päätyivät Phoenixiin, josta Mauno Wanhalinna ne pelasti. Jalopuinen, kunnostettu ruokasalin kalusto henkii arvokkuutta. Huonekaluissa on kauniita yksityiskohtia, kuten kultainen, egyptiläistä muotokieltä henkivä kasvoaihe. Muutenkin talo on täynnä upeita yksityiskohtia, esimerkiksi sievä pöytälamppu Kultarantahuoneessa.

Liedon Vanhalinnan keittiö, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Liedon Vanhalinnan keittiönpöytä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Lahjoitettu pyyhe Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Jatkaessani matkaa tulen talon ruokakomerolle ja keittiöön. Ruokakomeron hyllyille on siististi aseteltuna erilaisia keittiövälineitä sekä vanhoja ruokatarvikepakkauksia. Tällaisia ei juuri missään näe! Keittiön pöytä on katettu valmiiksi, ja pöydän päässä on iso ruisleipä aivan kuin odottamassa talon väkeä istuutumaan pöytään. Wanhalinnojen aikaan talossa syötiin juurikin täällä, koko talon väki yhdessä saman pöydän ääressä.

Joka huoneessa on näyttelytaulu, jossa kerrotaan huoneen käyttötarkoituksesta ja esineistöstä.  Mauno ja Ester Wanhalinna suunnittelivat kodistaan museota jo heti avioiduttuaan. Näyttää siltä, että aivan arkisiakin esineitä sekä huonekaluja on säästetty jälkipolville. On esimerkiksi kiinnostavaa nähdä hyvässä kunnossa olevat 1940-lukulaiset keittiökaapit ja Högforsin valurautahella, jollaisia ei tässä kunnossa juuri muualle näe. Keittiössä on myös esillä muutamia käsin tehtyjä pyyhkeitä, joiden tekijät ovat ilmeisesti lahjoittaneet työnsä tulevaan museoon. Miten liikuttava ajatus!

Viikinkiveneen rekonstruktio Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Päärakennuksen lisäksi vanhassa navetassa on kaksi näyttelyä. Kansatieteellisessä  Elämänlanka-näyttelyssä kerrotaan sanoin ja esinein lounaissuomalaisen ihmisen elämän eri vaiheista 1800-luvulla. Näyttely on havainnollistava ja juuri sopivan kokoinen kiertää. Vanhalinnan arkea ja juhlaa -valokuvanäyttelyssä puolestaan pääsen tutustumaan tilan elämään 1920- ja 1930-luvuilla vanhojen valokuvien kautta. Poseerattiinpa yhdessä kuvassa juuri samalla Linnavuorella missä juuri kävimme!

Navetan ja päärakennuksen ohella pihapiiriin kuuluu paljon muitakin rakennuksia – yhteensä peräti 14! Pihan kulmassa on uudehkon näköinen rakennus, jonka ovi on raollaan. Kurkistan sisään: siellä säilytetään isoa viikinkivenettä, jonka ovat tehneet Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston artesaaniopiskelijat. Näin talviaikaan piilossa oleva Vanhalinnan alueen arkeologinen puoli ja löydöt muistuttavat näin itsestään.

Ensi kerralla tulen tänne kesällä. Silloin käyn ainakin pihapiirin toisella puolella olevalla Aittamäen kalmistolla. Ja varaan vierailuun paljon aikaa!

Liedon Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, Lieto. Tarkista aukioloajat täältä. Museoon pääsee Turusta julkisin kulkuvälinein bussilla numero 6.

Mainokset

Casa Haartman – Välimeren helmi keskellä Naantalia

Naantalin vanhassa kaupungissa sijaitseva taiteilijakoti Casa Haartman on kuin virkistävä tuulahdus Välimereltä. Talo on taiteilija Axel Haartmanin ja hänen puolisonsa Hedvigin koti, jota nykyisin vaalii Åbo Akademin säätiö. Aikaisemmin talo on ollut avoinna vain ryhmille, mutta tänä vuonna ovet aukenivat myös yksittäisille museovieraille kesäksi. Ja mikä parasta, Casa Haartman on auki nyt myös joulukuun viikonloppuina.

Casa Haartman ulkoa

Vieraillessani elokuussa Casa Haartmanissa, astuminen rakennukseen siirsi minut Naantalin sateiselta kadulta toiseen maailmaan. Jo eteinen kertoi, että en ole missään tavanomaisessa rakennuksessa. Yksityiskohtia ja taidokkaita pintoja riitti ihasteltavaksi joka suunnalla. Talossa pääsee kulkemaan vain oppaan johdolla ja ne muutamat minuutit, jotka kierroksen alkamista odottelin, kulkivat verkkaisesti. Niin malttamattomana odotin, mitä seuraavissa huoneissa eteeni tulisi kun jo eteinen oli elämys.

Casa Haartmanin on suunnitellut turkulainen arkkitehti Erik Bryggman, jonka monia taidonnäytteitä pääsee Turussa ihailemaan. Bryggmannin kädenjälki on selvä talon ulkomuodossa, mutta katoaa sisätiloissa. Axel Haartman halusi sisätilojen näyttävän omanlaisiltaan ja hän onnistui siinä täydellisesti. Simppeli ulkokuori kätkee sisäänsä suuren korurasian, jonka monipuolisuutta en pystynyt yhdellä käyntikerralla sisäistämään.

Casa Haartman

Casa Haartman ovi

Axel Haartman (1877-1969) oli taidemaalari ja kulttuurivaikuttaja, jonka värikkäiden taulujen maailman toistuu myös hänen kodissaan. Kun Haartman nimitettiin Turun taidemuseon intendentiksi vuonna 1923, rakennutti hän talonsa Naantaliin. Haartmanin pariskunta asui talossa neljänkymmenen vuoden ajan ja miltei saman ajan Haartman työskenteli Turun taidemuseossa. Casa Haartman onkin täynnä taidetta, niin Haartmanilta itseltään kuin hänen ystäviltään, jotka lukeutuvat edelleen Suomen taiteen kermaan. Victor Westerholmin ja Helene Schjerfbeckin töitä ihaillessani tulee mieleen toinen Åbo Akademin säätiön museo: Ett Hem, johon rakastuin viime jouluna. Mutta näillä kahdella rakennuksella on muutakin yhteistä kuin taidetta rakastavat seinät ja yhteinen omistaja. Mitä, se selviää viimeistään opaskierroksella.

Casa Haartmanissa huone toisensa jälkeen vie mukanaan. Samalla kun opas johdattaa Haartmanien elämään ja tarinaan, kierrämme huoneesta toiseen aivan liian pikaisesti. Alle tunnin mittainen opaskierros ei millään tyydytä uteliaisuuttani perehtyä jokaiseen nurkkaukseen ja yksityiskohtaan. Haluaisin seisahtua pidemmäksi aikaa vain ihastelemaan elokuun valoa, joka tulvii ruokasalin ikkunoista sisälle. Pysähtyä aistimaan tarkemmin Haartmanien luomaa kodinomaista ja samalla niin boheemia tunnelmaa, joka ei ole kadonnut mihinkään, vaikka asukkaat ovat kuolleet. Voin miltei nähdä, miten ruokasali on ennen täyttynyt juhlivista seurueista ja palvelija pyyhältänyt paikalle kuultuaan ruokapöydän alle sijoitetun kutsunapin äänen.

Casa Haartmanin yläkerran kirjahylly

Eniten rakastuin talon yläkertaan. Sen kaartuvat katot, Axel Haartmanin työhuone kevään vihreine seinineen, kodin sydämenä toimiva kirjasto, sekä makuuhuoneen siniset ovet ovat ihastuttavia. Haluaisin levähtää tuon hieman sotkuisen kirjahyllyn viereen lukemaan ja istahtaa Haartmanin työpöydän ääreen ihailemaan ikkunasta aukeavaa vehreää puutarhaa. Talon olematon minimalistisuus on se, mikä valloittaa. Casa Haartmanissa näkyvät elämisen jäljet ja muistot. Väreissä, esineissä ja koristeluissa ei ole säästelty, mutta silti sisustus ei ole raskas tai sekainen. Ensimmäisellä opastuksella käytyäni olen samaa mieltä kuin Haartmanit itse, talo on heidän suurin taideteoksensa. Ensimmäisellä, koska tänne minun pitää palata uudelleen.

Casa Haartman työhuone

Casa Haartman sijaitsee aivan Naantalin vanhassa kaupungissa, osoitteessa Luostarinkatu 3. Talo on avoinna sopimuksen mukaan. Nyt joulukuussa 2018 se on auki kolmena peräkkäisenä viikonloppuna 1.-2.12., 8.-9.12. ja 15.-16.12. klo 11-15. Museossa pääsee kulkemaan vaan oppaan johdolla ja opaskierrokset alkavat tasatunnein.

Juuri nyt on Turun taidemuseossa upea mahdollisuus päästä tutustumaan Axel Haartmanin taiteeseen laajemminkin: esillä on 20.1.2019 saakka 1900-luvun alun värejä ja modernismia henkivä Axel Haartmanin, Santeri Salokiven ja  Ali Musterhjelmin yhteisnäyttely.

Historiallinen Myllymäki Uudessakaupungissa

Mamsellimylly ja vanha vesitorni Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Varsinais-Suomessa meren rannalla oleva Uusikaupunki mielletään usein kesäkaupungiksi. Siellä on kuitenkin kaunista myös näin syksyisin. Yksi kiinnostava vierailukohde on Myllymäen puisto (Myllyrinne 3, Uusikaupunki), joka on vain muutaman korttelin päässä torista. Puistoistutusten, puulajipuiston ja lasten leikkipuiston lisäksi Myllymäellä on neljä eri tyyppistä tuulimyllyä. Vastikään kunnostetut myllyt ovat nyt entistä ehompia.

Punaiset tuulimyllyt ja niiden vieressä ylväänä seisova vanha vesitorni näkyvät jo kauas. Puistoalueen perusti jo 1930-luvulla kauppaneuvos Johan Nordström. Hän toi nämä pääasiassa 1800-luvulla rakennetut myllyt mäelle, ja yhdessä ne muodostavat hienon, valtakunnallisestikin arvokkaan kokonaisuuden.

Myllymäellä on myös vanha vesitorni, jonka näköalatasanteelle olen joskus päässyt ihailemaan maisemia. Muistan vieläkin, miten ylös vieviä rappusia tuntui olevan loputtomasti! Näkymät noin 30 metriä maanpinnasta olevalta tasanteelta olivat huikeat. Harmillisesti vanha vesitorni on nykyisin yleisöltä suljettu.

Mamsellimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mamsellimylly ja keltamatara Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Myllynkivi Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vanhan vesitornin vieressä on mamsellimylly. Mamsellilla on aivan kuin helmat, kun myllyn sivut levenevät maata kohti. Puuosat ovat sammaleesta puhtaat ja iloisen punaiset. Pärekatto ja hauska pärekaton nuppi lähes hohtavat uutuuttaan. Jokaisessa myllyssä on kyljessään valkopohjainen kyltti, jossa kerrotaan myllyn historiasta. Mamsellista mainitaan esimerkiksi ”Mylly on joko siirretty muualta tai rakennettu Temsan kalliolle Raumalle 1873 tai 1874. Omistanut Juhan Temsa.” Myllymäelle se tuotiin 1932.

Mamsellimyllyn vieressä on kalliota, jonka vierestä kurkottelee pikkukukkainen keltamatara. Ruoho on varmaan jo kauan sitten menettänyt vihreän värinsä kuivan kesän takia. Siellä täällä on vanhoja myllynkiviä koristeina.

Kehäsiipimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kehäsiipimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mamsellimyllyn vieressä on kehäsiipimylly. Tämä mylly eroaa muista mäen myllyistä komealla ympyränmuotoisella kehällään, joka sekin on vasta uusittu. Myös kehäsiipimyllyn helmat ovat leveät. Alkujaan kehäsiipimylly on rakennettu Rauman maalaiskunnan Vasaraisten kylässä, Koijärven torpassa noin vuonna 1909.  Mäelle se tuotiin vuonna 1933.

Harakkamylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Harakkamylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Harakkamylly komeine siipineen ei paljoa kehäsiipimyllylle kalpene. Mylly on kaksiosainen, ja yläosa on liikuteltavissa tuulen mukaan alaosan jäädessä paikoilleen. Harakkamylly on rakennettu vuonna 1838 Rauman Kaunisjärven kalliolle. Kortelan kylän kautta se tuotiin Myllymäelle vuonna 1933.

Lilja ja varvasmylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Varvasmylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Viimeisenä, leikkipuiston päässä puistoa seisoo kontti- eli varvasmylly. Myllyn sivut ovat suorat, ja alhaalla joka sivulla on hirsiset varpaat. Varvasmyllyssä koko myllyrakennus käännetään tuulen mukaisesti. Tämän varvasmyllyn on rakennuttanut laivanvarustaja Lindroth vuonna 1860 Nervanderin puistoon. Uudenkaupungin museoyhdistys lahjoitti myllyn Johan Nordströmille vuonna 1933.

Myös Myllymäen ympäristössä on nähtävää. Mäen juurella, pienellä Myllykadulla on Uudenkaupungin museoon kuuluva Merimiehenkoti-museo (Myllykatu 18). Suloisessa punaisessa puutalossa oleva museo on avoinna kesäkaudella. U:gin museon Wahlbergin museotalo (Myllykatu 10) on vielä avoinna. Siellä on nähtävillä 26.10.2018 saakka vaihtuva näyttely Kartsalla – uusikaupunkilaisnuorison vapaa-aikaa 1950–1990 -luvuilla.

Lue myös kirjoitus kierroksestani Uudenkaupungin puutaloissa Ugin vanhat talot -tapahtumassa kesällä 2017.

Neljä taidenäyttelyä Brinkhallin kartanossa

Brinkhallin kartano Turun Kakskerran saaressa on upea kulttuurimiljöö keskellä peltomaisemaa. Vaikka Turun Kauppatorille on matkaa vain noin kahdeksantoista kilometriä, on tunnelma peltojen ja metsän ympäröimällä kartanoalueella maalaismaisen leppeä. Kartanon päärakennukseen on kesäisin opastettuja kierroksia. Yhdessä sivurakennuksessa on kesäkahvila, ja tiloja voi vuokrata tapahtumien ja juhlien pitopaikaksi. Kartanorakennuksissa on kesäisin myös monia taidenäyttelyitä. Tällä hetkellä niitä on peräti neljä!

Brinkhallin kartanon Pehtoorinsiipi ja kesäkahvila Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Pehtoorinsiipi ja Minna Sartesin akvarelleja Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Minna Sartes: Kevään kuulaus (vas.), Taivaankannen valaskala ja Kevätilta
Minna Sartes: Bussipysäkillä (vas.) ja Kylmän yön edellä Pehtoorinsiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Bussipysäkillä (vas.) ja Kylmän yön edellä
Minna Sartes: Odotus Pehtoorinsiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,
Odotus

Pehtoorinsiiven kesäkahvilassa on esillä akvarellimaalauksen harrastajan Minna Sarteksen Kotikulmilla-näyttely. Kauniiden, utuisten akvarellitöiden aiheena on taiteilijalle rakkaat kotikulmat Turussa. Kahvila Pehtoorinsiiven näyttelyn on kuratoinut kuvataiteilija Erika Adamsson.

Odotus-teoksessa vallitsee itselleni tuttuakin tutumpi bussinodotustunnelma Kauppatorilla, Taivaankannen valaskala -teoksessa katse kiinnittyy taivaan pilvimuodostelmiin Turun Tuomiokirkon siintäessä horisontissa.  Kylmän yön edellä -teoksen talvinen iltamaisema on tuttu ja tunnistettava ja saa kaipaamaan noihin talvi-iltoihin. Melkein tunnen miten pakkanen kipristää nenänpäätä ja varpaita! Teokset sopivat upeasti kahvilamiljööseen.

Brinkhallin kartanon Kavaljeerisiipi Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Katja Laiho: Kukon vuosi ja Virve Vainio: Kuuhun ja takaisin Kavaljeerisiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Katja Laiho: Kukon vuosi (vas.) ja Virve Vainio: Kuuhun ja takaisin

Brinkhallin kartanon rakennukset ovat suunniteltu barokki-ihanteiden mukaisesti symmetriaan. Pehtoorinsiipeä katseleekin vastapuolelta lähes identtinen Kavaljeerisiipi. Siellä on esillä kahden taiteen harrastajan töitä, Virve Maria Vainion Lampailta näyttävät pilvet -näyttely ja Katja Laihon näyttely Eläimellisesti Sinun. Yhteisnäyttelyn on kuratoinut kuvataiteilija Eija Ruoho.

Kavaljeerisiiven sisätilat ovat kiehtovan rosoisia, ja seinissä on monenvärisiä maalikerrostumia. Vainion maalaukset ja grafiikkatyöt ja Laihon akvarellityöt limittyvät ja lomittuvat näyttelyssä upeasti keskenään kommentoiden omilla tavoillaan eläin- ja luontoaihetta. Yhteisnäyttely on sovitettu taidokkaasti rosoisiin huoneisiin. Suuremman näyttelyhuoneen toisen puolen seinät ovat ruskeasävyisiä, toisen puolen punertavia. Teokset ovat jaoteltu sävyeron mukaan niin, että ruskeasävyisemmät ovat huoneen ruskeammalla puolella.

Katja Laiho: Worth more alive ja Leikitään 10 käpyä oksalla! Kavaljeerisiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Katja Laiho: Worth more alive (vas., 2017) ja Leikitään 10 käpyä oksalla! (2018)
Virve Vainio: Kevät ja Syksy Kavaljeerisiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Virve Maria Vainio: ”Kevät” (vas., 2017) ja Syksy (2017)
Katja Laiho: Rakastatko sä mua vielä? ja Virve Vainio: Taunus Kavaljeerisiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Katja Laiho: Rakastatko sä mua vielä? (vas., 2018) ja Virve Vainio: Taunus (2016)

Sekä Laihon että Vainion teosten nimissä näkyy huumori. Laihon teokset ovat esittävämpiä, mutta eivät liian itsestäänselviä. Hot joogaan menossa -teos (2017) saa pohtimaan onko se mahdollisesti saanut inspiraationsa rusakon ja taiteilijan kohtaamisesta ja joogaavatko rusakot. Vainion väriyhdistelmät ja utuinen siveltimenjälki ovat kauniita. Erityisen kutkuttava Laihon ja Vainion teosyhdistelmä on Laihon rusakkoaiheinen Rakastatko sä mua vielä?–  ja Vainion abstrakti Taunus-teos. Täydellinen pari!

Brinkhallin kartanon Pakaritupa Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Sanna Kärkkäisen näyttely Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Sanna Kärkkäisen Kesäpäivä ja Yyterin ranta Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Kesäpäivä (2017, vas.) ja Yyterin ranta (2017)

Pakaritupa on kartanon päärakennuksen ja Brinkhallintien suuntaisesti. Vanhassa leivintuvassa on kuvataiteen opiskelija Sanna Kärkkäisen Mielen puolet -näyttely. Voimakasvärisiä ja -aiheisia maalauksia ja grafiikkatöitä on ripoteltu leivintuvan huoneisiin.  Tilaa on hyödynnetty kekseliäästi: esimerkiksi yksi teos on vesipadan päällä, toinen nojaa rennosti ikkunalautaan.

Sanna Kärkkäisen Kuivalla maalla 2 Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Kuivalla maalla 2 (2018)
Sanna Kärkkäisen Hmm Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Hmm (2018)

Sanna Kärkkäisen näyttely Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Raikkaan kesäisillä, kirkkailla väreillä maalatut akryylityöt Kesäpäivä ja Yyterin ranta kiinnittävät huomioni. Kärkkäisen luontografiikka on oivaltavaa ja humoristista. Hmm-teoksen siilin voisin koska tahansa ottaa kotiini asumaan. Muutamassa kohtaa katseeni osuu rautalangasta väännettyyn hahmoon. Niitä on ripoteltu seinän tasanteelle ja ikkunalaudalle. Teosten nimiä niistä en löydä ja pohdin kuuluvatko ne kokonaisuuteen. Hauskoja!

Minna Sartes: Kotikulmilla 12.8.2018 saakka Kahvila Pehtoorintuvassa

Virve Maria Vainio: Lampailta näyttävät pilvet 29.7. saakka Kavaljeerisiivessä.

Katja Laiho: Eläimellisesti sinun 29.7. saakka Kavaljeerisiivessä

Sanna Kärkkäinen: Mielen puolet 29.7. saakka Pakarituvassa

Brinkhallin kartano, Brinkhallintie 414, Kakskerta, Turku.