Haetuimmat kesän vierailukohteet Turun seudulla

Virnamäen luontopolulla

Kulunut kevät on ollut monella tapaa poikkeuksellista aikaa. Vaikka olemme eläneet poikkeusoloissa, tai ehkä juuri siksi, on ollut mukava päästä välillä pois neljän seinän sisältä. Blogiimme onkin tultu etsimään vinkkejä erilaisista Turun seudun käyntikohteista. Kesäkuu on koittanut, ja kesä 2020 on lähimatkailun ja kotimaan matkailun kulta-aikaa. Koostimme blogiarkistostamme haetuimmat käyntivinkit kesäisille seikkailuretkille. Suurin osa vinkeistämme ovat ulkotiloissa ja maksuttomia. Tarkistathan aukioloajat toimijoiden omilta sivuilta, ja muistathan turvallisen vierailun periaatteet. Olkaapa hyvät!

• Apteekkimuseo ja Qwenselin talo avautui jälleen yleisölle kesäkuun 2020 alussa, kuten muut Turun museokeskuksen museot (pääsymaksu, katso aukioloajat). Kurkkaahan miltä museo näytti vastauusittuine näyttelyineen täältä. Ääniopastuksille Apteekkimuseoon ja kolmeen muuhun museoon pääset kätevästi kotoasi käsin täällä. Ja kyllä – ihana sisäpihan Café Qwensel on jälleen avoinna!

• Brinkhallin kartano Kakskerrassa on ihana vierailukohde vanhoja taloja ja puutarhoja rakastavalle. Kaksi kesää sitten kartanon restaurointi oli valmis ja puutarhaa kunnostettiin. Miltä siellä nyt näyttää? Kukkiiko omenapuutarha jo? Kartano avautui vierailijoille jälleen 9.6.2020 ja on avoinna kesäkaudella tiistaista sunnuntaihin opastetuilla kartanokierroksilla (pääsymaksu, aukioloajat). Myös kahvila ja taidenäyttelyt ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin yksityistilaisuuksia lukuunottamatta.

• Turun Halisista Halistenkoskelta lähtevä Virnamäen muinaisjäännösalue ja luontopolku on oivallinen vierailukohde ikään katsomatta. Kun olet tarpeeksi ihaillut Halistenkosken kuohuja, suuntaahan yläjuoksulle muinaisjäännösalueelle ja sen läpi menevälle luontopolulle. Bongaatko rautakautiset kuppikivet kivenlohkareiden päältä? Tästä postauksesta voit tutustua lisää Halistenkosken alueeseen. Halutessasi voit laittaa kuulokkeisiisi Suomen Sydän -ääniopastukset. Muut luontopolut Turussa löydät Turun kaupungin listasta.

• Itäharjun kolerahautausmaa tarjoaa koettavaa myös kesän vihreydessä. Kalevantien varrella oleva hieman unohdettu alue kiehtoo vuodesta toiseen. Oletko jo käynyt?

• Kulttuurikuntoilureiteissä riittää mainiosti läpikäytävää vaikka joka kesäkuukaudelle! Paperi- tai digikartta käteen ja matkaan mieluiten hyvän sään aikaan. Elämyksiltä et voine välttyä. Lue lisää kivasta Patsastelu-reitistä. Mikä reitti on valintasi?

• Kasvihuumaa pääset kokemaan Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Katsohan tästä postauksesta miten upea kukkaloisto ulkopuutarhassa jo nyt kesäkuun alussa on. Kasvihuoneet ja kahvila avattiin 1.6.2020 erityisjärjestelyin (kasvihuoneisiin pääsymaksu, katso aukioloajat). Niissä vierailusta voit lukea täältä. Joko löydät kukintoja kaikissa sateenkaaren väreissä? Kasvitieteellinen puutarha tarjoaa myös virtuaalikierroksen Vanhan ja Uuden maailman tropiikkihuoneissa.

• Ruusuhuumaa Tähkäpuistossa saamme odottaa täydessä terässään vielä hetken, mutta kurkkaahan vanhasta postauksesta miltä alue näyttää heinäkuussa. Luolavuoressa olevassa puistossa on kasvukausi kutkuttavasti käynnissä. Suurin osa kasveista on varustettu nimilapulla, mikä ilahduttaa harjoittelevaa ja kokenuttakin kasvintuntijaa. Mikä kasvi kukkii sinusta kauneimmin?

Turun seudulla:

• Pienen pyörämatkan päässä Turusta on Liedon Vanhalinna. Kurkkaahan miltä Linnavuori ja Vanhalinnan museon alue näytti talvisella vierailulla. Onko kesällä kaikki toisin? Kartanokotimuseo avautui yleisölle jälleen 2. kesäkuuta 2020 (pääsymaksu, aukioloajat). Halutessasi voit vierailla siellä etänä museon mobiiliopastuksin. Turun yliopiston entisen päärakennuksen historiaa valottava kesänäyttely Phoenixin aika – elämää Turun yliopistossa 1920–1959 on avoinna 9.8.2020 saakka.

• Salon Mathildedalissa on tallella idyllinen vanha ruukkimiljöö. Kaksi kesää sitten Mathildedalin söpöys tallentui postauksiin täällä ja täällä. Ovatko hurmaavat alpakat yhä paikalla? Mitä kotiinviemisiä paikallisista tuotteista löydät tällä vierailulla? Suositussa ruukkikylässä vieraillessaan kannattaa muistaa riittävä etäisyys muihin ihmisiin. Tarkista palveluiden aukioloajat niiden omilta sivuilta.

• Hurjan historian omaava Seilin saari Nauvossa on kiinnostava vierailukohde niin kulttuuri- kuin luontomatkailusta kiinnostuneelle. Omatoimisen vierailun ja opastuskierroksen lisäksi tarjolla on nykyisin kuulokkeilla kuunneltava kuulokävely. Yhteysaluksella pääset suoraan Turusta Aurajoelta Seiliin (lippumaksu). Luehan lisää vierailusta Seilissä.

• Historiallinen Myllymäki Uudessakaupungissa on kaunis puisto keskellä idyllistä puutalokaupunkia. Myllymäen lähellä on Uudenkaupungin museon kaksi kesäkuussa avautuvaa kohdetta, hieman kauempana Vallimäellä kolmas. Puutalokaupungin historiasta ja kulttuuriperinnöstä kiinnostuneille vinkiksi 8.6.2020 Wahlbergin museotalossa avautunut Talotarinoita-näyttely (pääsymaksu, tarkista aukioloajat).

Missä sinä aiot vierailla tänä kesänä?

Monen aistin patsaskävely

Tänä keväänä on ollut poikkeuksellisen epäkiehtova sää lähteä ihan varta vasten kävelylle. Kun välillä tulee vettä, välillä räntää ja vappuna on lunta enemmän kuin jouluna, helposti vaihtaa iltakävelysuunnitelmat toisiin. Siksi onkin erinomaista, jos saa jonkin ulkopuolisen ponteen lähteä ulos, jos vaikka aurinkokin sattuisi pilkahtamaan.

Ponnetta moneen makuun tarjoaa esimerkiksi Turun kaupungin Kulttuurikuntoilureitit, joissa yhdistyy hauskalla tavalla ulkoilu ja kulttuuri. Johanna onkin jo testannut pikkupatsaiden Piiloleikki-reitin ja kirjoitti siitä täällä. Minä nappasin Turun pääkirjaston Tieto-osastolta mukaan muutamankin erilaisen reittikartan. Taidehammas kolotti, joten Patsastelu-kierrokselle siis!

Valitsemani Patsastelu-reitti numero kaksi alkaa Auransillan kupeesta. Wäinö Aaltosen klassikkopatsas Paavo Nurmi (1955/1924) seisoo ylpeänä ilta-auringon kajossa keskellä liikenteenjakajaa. Reittikartan tiedoista saan lukea, että katse on suunnattu kohti Littoisten harjoitusmaastoja. Monikohan päivittäin ajaa tai kävelee tästä ohi oikeastaan huomaamatta patsasta? Teoksesta on muuten monta toisintoa Wäinö Aaltosen museon sunnuntaina 7.5. päättyvässä Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttelyssä.

Kierros jatkuu mahdollisesti vielä huomaamattomamman patsaan luo. Kimmo Ojaniemen Dominikaaniluostarin muistomerkki (2005) seisoo muistuttamassa keskiajalla paikalla olleesta Pyhän Olavin dominikaanikonventista.

Ohitan juuri vappuna uudelleen avatun C.J. Heidekenin suunnitteleman Samppalinnan ravintolan. Se on seissyt urheasti paikallaan aina höyrylaivakaudesta lähtien, olihan tällä paikalla aikoinaan kaupungin ylempi höyrylaivasatama. Arkistohaku Finnasta löytyy muuten upeita vanhoja kuvia satamasta ja ravintolasta, kuten esimerkiksi tämä kuva Museoviraston kokoelmista.

Seuraavat kohteet ovat Samppalinnanmäellä. En laske portaita perille, mutta monta niitä on. Puistossa tuoksuu hieman multa ja horroksesta heräävä maa. Felix Nylundin Äiti ja lapsi (1915/1914) -teoksen takana avautuu upea maisema kaupunkiin. Aarne Ehojoen Turun Sotaveteraanien muistomerkkiä (1992) tarvitsee hieman etsiä, kunnes se löytyy puiston keskeltä. Vieressä kukkivat sinisenään skillat.

Kierros jatkuu mäkeä alas Itäiselle Pitkällekadulle. Hieman ennen seuraavaa kohdetta bongaan rakennustyömaata reunustavan aidan graffititeokset. Samppalinnan koulun edessä Simo Heleniuksen Ahkerat lukutoukat (1975) käyttää betonia hauskalla tavalla. Itäisen Pitkänkadun huminan saattelemana käännyn Betaniankadulle aikomuksenani oikaista Myllytunnelille. Katu- ja pihaverkosto saa minut hetkeksi etsimään sopivaa reittiä alas Martinkadulle. Vastaan tulee Eskil Hinderssonin ja Harald Smedbergin suunnittelema Luostarinvuoren koulun Martin yksikkö. Tätä koulua ovat käyneet mm. presidentti Mauno Koivisto ja kirjailija Jarkko Laine. On hiljaista, ja vastaan tulee vain muutama ihminen.

Martinkadulle päästessäni autojen humina yltyy. Huomaan tien vasemmalla puolella penkereen taakse jäävän puutalokeskittymän, jonka olemassaolon uudempien kerrostalojen ympärillä usein unohtaa. Tien varren pensaat ovat saaneet hiirenkorvansa. Kimmo Ojaniemen Gaian silmä (1998) heijastaa Myllytunnelissa ilta-auringon kajoa.

Hetki sitten

Eilen

Ilta-aurinkoa ovat myös paistattelemassa Kari-Petteri Kakon Tähtiin tähyävät -veistossarjan (2013) patsaat. Katson patsaiden katseen suuntaan, satamaan ja Martinsillan yli Boren talolle. Lokit liitelevät joen yllä ja pitävät tuttua ääntään. Mustarastaspariskunta on muuttanut puunkoloon tien reunaan. Ne lentelevät vuorotellen puiden ja pesän välillä. Välillä ne istahtavat samalle oksalle.

Wäinö Aaltonen: Tulevaisuus ja Raivaaja

Wäinö Aaltonen: Henkinen työ

Wäinö Aaltosen museon edessä on kolme Työ ja tulevaisuus -sarjan (1978/1930-32) veistosta. Niiden kullatut versiot olivat esillä museon näyttelyssä ennen kuin ne pääsivät takaisin alkuperäiselle paikalleen Eduskuntatalon istuntosaliin. Museon viereisellä Itsenäisyydenaukiolla Mariella Bettineschin Carro Celesteen (1994) heijastuu pala taivasta sekä Valtion virastotaloa. Vieressä liehuvat Suomi 100 -liput.

Ohitan remontissa olevan Turun Kaupunginteatterin. Jos olisi arkipäivä, työmaalta kuuluisi varmaan kova kalke. Työmaakoppeja peittää syksyllä ensi-iltansa saavan Seitsemän veljeksen mainoslakana. Se onkin ainut Aleksis Kiveen liittyvä asia mikä on nähtävillä, sillä Wäinö Aaltosen Aleksis Kiven muistomerkki (1962/1948) ei ole nähtävissä omalla paikallaan. Parakit peittävät myös parhaan näkyvyyden Outi Sarjakosken Networkiin (1995), joka on antanut lempinimen koko Hämähäkkitontille.

Teatterisillalla on taas yksi ainakin itselleni arkipäiväistynyt taideteos, Jan-Erik Anderssonin Valpuri Innamaan ja Linnantontun kohtaaminen Teatterisillalla (1998). Kolmiosaisessa teoksessa graniittiornamentti kulkee sillan molemmilta puolilta kohdaten keskiosassa. Itäisen puolen valotaulu kuuluu teokseen, samoin netissä julkaistu jatkotarina. Teatterisillalla kukoistavat narsissit vielä pääsiäisen jäljiltä. Huomenaamulla ne jaetaan kaupunkilaisille.

Jatkaessani matkaa ohitan nupuillaan olevat puunoksat. Niiden varjot heijastuvat Samppalinnanmäen kallioon. Olen jälleen kierroksen lähtöpisteessä.

Kulttuurikuntoilun reittikartat ovat käytettävissä myös netissä ja Nomadi-mobiilisovelluksessa. Katutaideteoksia voi bongailla esimerkiksi Citynomadi-reitillä.

Kartan kanssa kotikulmilla

Mihin seuraavaksi?

Lapseni pitää kartoista. Vielä enemmän hän pitää siitä, että saa kartan avulla etsiä reitin paikasta A paikkaan B. Eniten hän pitää siitä, että hän saa opastaa myös muita kulkemaan perässään paikasta A paikkaan B. Löytäessäni Turun kulttuurikuntoilun karttoja, tiesin tehneeni loistavan löydön.

Turun kulttuurikuntoilureitistö sai alkunsa Turun kulttuuri-pääkaupunkivuoden aikana. Reitistö on kasvanut vuosien varrella ja nykyisin Turun kaupungin sivuilla  on esillä  kolmetoista karttaa. Niiden lisäksi konkreettisia, paperisia karttoja on jaossa ainakin kirjastossa ja matjatoimistossa mutta itse olen niitä bongaillut myös museokeskuksen toimipisteistä. Reitit on teemoilteltu: kullkiessa pääsee niin etsimään Turun romanttisimpia paikkoja, bongaamaan patsaita, kipuamaan lukuisia rappusia kuin ihailemaan arkkitehtuurin helmiä. Suurin osa reiteistä mukailee Aurajoen rantoja mutta myös kahteen lähiöön pääsee tutustumaan tarkemmin karttojen avulla.

Valitsin ensimmäiseksi seikkailuksi Piiloleikki-reitin. Siinä etsitään kartan avulla rantaan sijoiteltuja pieniä lasten tekemiä patsaita. Syitä valintaani oli kolme: se on kartoista eniten lapsille suunnattu, reitti kulkee aivan kotinurkilla ja on sopivan mittainen pienellekin kulkijalle, vain kaksi kilometriä. Reitti kulkee myös Forum marinumin ohitse ja päättyy Turun linnan puistoon, eli halutessaan matkan varrella voi piipahtaa myös museovierailulla. Pääsepä reitillä myös förillä kulkemaan!

   Valintani oli onnistunut! Me kaikki kolme nautimme vähän erilaisesta päiväkävelystä ja lapsen ilon kiljahdukset täyttivät ilman patsaiden löytyessä. Patsaiden piilopaikat eivät olleet liian helppoja; yhtäkin patsasta saimme etsiä jokusen tovin paikallamme pyörien ennen kuin puoliso tarttu gps:ään ja me tajusimme nostaa katseemme maasta vähän ylemmäs. Lopulta vain yksi patsaista jäi löytymättä ja sekin silloisen katuremontin takia.

Onnistuneen ensikokeilun jälkeen jatkan varmasti kulttuurikuntoilua yksin tai yhdessä näiden reittikarttojen kanssa. Seuraavaksi ehkä suuntaan vähän suurempia patsaita bongailemaan tai itselleni täysin vieraaseen Pansioon. Mihin sinä lähtisit?